13.12.2013

Joulukalenterin neljäs ratsu: Jeesustelua ja varmoja tietäjiä



12.12. En pidä ihmisistä, jotka sanovat, ettei Jumalaa ole. Voin ymmärtää, jos he sanovat, että minä en usko Jumalaan.  Se on koruton ja selvä lause, sitä ei voi kiistää. Kullakin on uskonsa, ja uskoa se on uskomattomuuskin. Erityisen tylyltä tuntuu se, kun ihminen sanoo: en usko henkiolentoihin. Siinä heitetään jopa agnostikon kasvoille märkä rätti. 

En pidä niistäkään, joiden on taide ja joiden on tiede.  He ovat teoreetikkoja, jotka kontrolloivat ja hallitsevat taiteenaloja sanoilla, he ottavat keskustelut haltuunsa, he määräävät trendejä ja tulevaisuuksia. He eivät ehkä innoitu omista prosesseistaan, eivät koskaan haltioidu, vaan toimivat kuin vaatturi, joka piirtää ensin kaavat ja leikkaa sitten kankaasta oikean palan, jonka kiinnittää toiseen palaseen tuskitellen. Voi olla, että tulee puku, hyvänlainenkin. Se on kuitenkin mitä todennäköisimmin samankaltainen kuin kaikki muut puvut.

En ehkä pidä ihmisistäkään, joiden katsomus ylipäänsä on varma. Eritoten kammoan niitä, jotka varman katsomuksensa turvin ilkeilevät muille. Nyt kuuluu ilkeillä eliitille, koska  se on jakanut Suomen kansan kahtia. On syntynyt suuri luokkajako. Itse jään miettimään eliitin koostumusta. Edellisessä A-studiossa yksi Tampereella ollut nuori mies sanoi, että eliittiä ovat vallanpitäjät, jotka on tuhottava, eliminoitava yhteiskunnasta. Jäin vain miettimään, säästäisikö tämä nuorukainen Paavo Arhinmäkeäkään. Eliittiä on tietenkin se sunnuntaina juhlinut sikajoukkiokin, ja sekin tulee tuhota. Ehkä kannattaa noudattaa sitten kättelyjärjestystä, niin saadaan pinon alimmaiseksi kaikki ontuvat ja liikuntakyvyttömät vanhukset. 

En muuten kanna huolta syrjäytyneistä, en homoista enkä vähäosaisista. He pärjäävät ilman minun julkista jeesusteluanikin. Saa luvan riittää se, että olen aina maksanut veroni mukisematta, ja maksan edelleen hyvänlaisen summan. Jakakaatten se. Voin antaa vähän lisääkin.

Jos jonkin puolestapuhuttavan ryhmän valitsen, valitsen ne maailman naiset ja tytöt, joiden ihmisarvo on toisten taskussa, usein heidän maanmiestensä. Ei ole olemassa muuta ihmisryhmää, jolla ei olisi niin arvotonta osaa. 

13.12. No nyt minun lapseni kävi allekirjoittamassa sopimuksensa kustannusyhtiössä. Hieman häntä taisi hirvittää, kun oli kehuttu aika paljon. Oli myös puhuttu kirjan kääntämisestä englannin kielelle. Senhän tytär saisi tehdä itse, jos haluaa. Jatkossa taidan saada kirjoja 50 prosentin alennuksella. Kenties sitä voisi itsekin yrittää. Kuitenkin. Kaikkien näiden vuosien jälkeen. Jään odottamaan haltioitunutta innoittumista.

69 kommenttia:

  1. Cheek, jumalaut sä oot out,
    Robin myy mitä vaan, sä et paljo mitään!
    Sä ootki luuseri, pelkkä fillarin juuseri
    ei ne biilitkä ollu sun omii,
    turha sun polttaa kumii - ku faijaska ei


    Ei huonoa omatuntoa tarvitse kantaa siitä, ettei meillä päivastaisista puheista huolimatta ole mitään muita arvoja kuin tilipäivä. Jos onhuono olo, aneita löytää itselleen vaikka seinän raoista tai poliittissta asenteista, monet ovat siinä onnistuneet. Turhaa sen omatunnon on antaa kolkuttaa, senkun lyö sitä vasaralla päähän, jos varomattomasti näyttäytyy. Täytyy muistaa, että vain minäitse on vähäosainen, minäitseä on loukattu, minäitseltä on viety rahat reikkaan ja minäitseä ei arvosteta tarpeeksi!

    Ei nykypäivän ihminen pohdi uskooko Jumalaan, hän pohtii, uskooko Jumala varmasti minuun. Paitsi tietysti vapaa-ajattelijat, jotka vain vaihtavat Raamattuja pornolehtiin, se on tieteellistä maailmankatsomusta.


    VastaaPoista
  2. Olipas hyvä puheenvuoro. Pitkästä aikaa olen jonkun edessä jopa sanaton.

    VastaaPoista
  3. Iines: "En pidä ihmisistä, jotka sanovat, ettei Jumalaa ole."

    En minäkään, vaikka voi hyvinkin olla, että he ovat oikeassa. Silti he eivät sitä tiedä, vaan ainoastaan kuvittelevat tietävänsä.

    Niin kauan kuin emme ymmärrä maailmankaikkeuden rakennetta, alkuräjähdyksen syytä, gravitaation syntyä, ajan olemusta, elämän alkua - niin kauan kuin emme ymmärrä edes materian luonteesta kuin 5 %, ei kannattaisi elvistellä, vaan jatkaa nöyränä ihmettelyä.

    Väitän, että tämänhetkisen nykytieteen tiedon valossa taisto Jumalan olemassaolosta on tasapeli. Aivan eri asia on sitten se, mikä tai mitä on "Jumala", jos on siis mitään.

    Mitä taas tulee "eliitille" ilkeilyyn, niin omalta osaltani kyse on pilkasta laumasieluisuutta vastaan. Onhan se ärsyttävän naurettavaa, kun kaikessa juostaan kellokkaiden perässä ja toistellaan opittuja poliittisia korrektiuksia pönäkän pontevana kuin Pohjois-Korean tv:n uutistenlukija.

    VastaaPoista
  4. Kyse ei olekaan oikeastaan siitä, onko Jumalaa vai ei, vaan siitä, millä tavalla meidän mielipiteemme ja ajatuksemme kohtaavat muita näkemyksiä. Tieteellisillä argumenteilla voi ratsastaa ja niin teen itsekin, mutta useimmiten unohtuu se, että mikään asia ei ole loppuun asti tutkittu.

    Sitä paitsi on hienoa kunnioittaa muiden näkemyksiä, vaikka ne poikkeaisivat omasta. Tätä on mielestäni sivistys. Kunpa siihen itsekin pystyisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, ymmärsin. Siksi sanoinkin, että Jumalan olemassaolo on sitten "aivan eri asia".

      Tieteestä puhuttaessa ei aina osata erottaa sitä, mitä oikeasti tiedetään ja mikä on tulkintaa. Siinäkin mennään äkkiä harhapoluille ja kuvitellaan, ettei mitään tiedetä.

      Poista
    2. Siis en tarkoittanutkaan väittää sinua vastaan, Tapsa, vaan jatkoin samaa ajatusta.

      Poista
  5. ”Nyt kuuluu ilkeillä eliitille, koska se on jakanut Suomen kansan kahtia. On syntynyt suuri luokkajako. Itse jään miettimään eliitin koostumusta.”

    Yleisiä, hallitsevia tarinoita luodaan, koska niitä tarvitaan (mihin?): joko silkkaan propagandaan, aivopesuun tai sitten tuottamaan tunnetta jonka vallassa sitten maailma jaetaan kahtia: niihin joita symppaa ja niihin joita inhoaa.

    Iltapäivälehti tuottaa tarinan: Tämänkaltainen on Suomi Huomenna. Jutussa luetteloidaan kaikki kurjuudet ja kärsimykset jotka ovat olevinaan meidän kohtalomme, ikään kuin joku voisi todella sanoa mikä on tulevaisuutemme. Ei sitä kukaan voi varmasti sanoa.

    Kuitenkin, näillä tarinoilla on vaikutuksensa, etenkin nuoren ihmisen mielessä ja tajunnassa.

    Sosiaalinen media ja muu media tuottaa nykyisin näitä kauhutarinoita, olen henk koht päättänyt etten halua imeä näitä mukatotuuksia , näitä tarinoita, sellaisenaan tajuntaani, ja kas siksi kuulun aktiivisen valikoiviin somesyrjäytyjiin. Eivät nämäkään ole vihollisleirejä: läpeensä somettuneet ja hyvin vähän somettuneet.

    Katson toki televisiota ja kuuntelen radiota ja luen lehtiä, mutta kiinnitän aina huomiota siihen miten puhutaan siitä mistä puhutaan. Ja sillä on myös painoa kuka on äänessä tai kenen annetaan puhua, koska se näyttää myös ne jotka vaikenevat (tai eivät saa puhua, eivät sano mitään).

    En halua ottaa kantaa nuorten rettelöimisiin, koska en tiedä tarkkaan mitä Tampereella todella tapahtui ja toisekseen nuorten tehtävä on olla hankalia. Olkoon vain sitä ja tuokoon rohkeasti esille ne kysymykset joihin haluavat vaikuttaa ja mitä muuttaa maailmassa, ei tämä valmis ole. Ei mitenkään pysyvä eikä myöskään ainoastaan tuhon oma. Nuorena vastustin, enimmäkseen, nykyisin vain puolustan. Seison sanojeni ja todellisten tekojeni takana. Keskellä elämää.

    VastaaPoista
  6. Anonyymi, Tampereen tapahtumista on autenttista tietoa, videokuvaa ja mellakoijien omia puheitakin. Mm. A-studiossa tällä viikolla oli kaksi nuorta, jotka olivat itse mellakassa mukana tai tunsivat mellakoijia läheisesti. Toinen tuki sanoissaan mellakan ymmärtämistä ja jopa hyväksymistä, vaikka hän kaartelikin - hän edusti vasemmistoliittoa, ja toinen oli Juti-naamaroituna mukana ollut nuori mies.

    Mitään ei tarvitse siis muodostaa oletetun tiedon pohjalta, kyllä esillä olevat faktat ovat sellaisia asioita, joiden pohjalta omiakin ajatuksia muodostuu väkisinkin, jos emme torju niitä. Tällä en tarkoita sitä, että kaikilla tulisi olla julkisaatettuja mielipiteitä tästä, mutta jo sekin, että ei halua sanoa asiasta mitään, on paljonpuhuvaa.

    Minä uskon lukijaan ja katsojaan. Keskivertolukija ei lue iltapäivälehtiään sokeasti niiden sanaan luottaen, vaan osaa kyllä erottaa lehtien manipulointeja varsin taitavasti. Jos seuraa esimerkiksi Ilta-Sanomien keskusteluja, siellä toimittajat saavat kerkeästi sapiskaa mm. harhauttavasta otsikoinnista ja liioittelusta. Kansa on hereillä lukemisensa suhteen ja ilmaisee ajatuksensa suorasukaisesti. Silti se ostaa lehden seuraavanakin päivänä. Miksi pitäisi lukea vain sellaista, jonka suhteen on itse myötäkarvainen? Minusta tämä on hieman köyhää.

    Sitten on tietenkin niitä yksinkertaisia, joilla on vajeita jo lukutaidossa, saati luetun ymmärtämisessä. He ovat niitä, jotka saattavat joskus tulla höplästä vedetyiksi. He ovat kuitenkin vähemmistönä ja oppivat kaiken aikaa lisää lehtien metkuista.

    Itse luen säännöllisesti myös iltapäivälehteä. Minusta se ajatus on siis outo, että lehden lukijan oletetaan uskovan ja hyväksyvän kaiken kirjoitetun ja tukevan ostollaan lehden möhlyjkäkin. Näitten lehtien lukeminen on kasvattavaa ja opettavaa, kun saa itsekseen harjoittaa mediakritiikkiä hauskassa muodossa. Tätä osaavat nuoretkin tehdä. Harvassa ovat ihmiset, jotka eivät kyseenalaista lukemaansa artikkelia jollain tasolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. PS Miksi sitten luen iltapäivälehteä, jos kerran en usko sen sanaan? Tämä unohtui, ja tätä olen itsekin miettinyt.

      No, minusta iltapäivälehdillä on tärkeä rakkikoiran tehtävä. Ne nostavat kuitenkin esille asioita, joita sanomalehdet eivät käsittele ollenkaan tai käsittelevät vain viitteellisesti. Ihmisillä on oikeus tietää asioitten taustojakin, koska ne ovat merkitsevämpiä kuin poliittisesti korrektit lausunnot, joita kuullaan virallisissa sanomalehdissä ja television asiaohjelmissa.

      Poista
  7. Iines: "Erityisen tylyltä tuntuu se, kun ihminen sanoo: en usko henkiolentoihin. Siinä heitetään jopa agnostikon kasvoille märkä rätti."

    Avaapa hieman tätä. Miksi ei saa olla uskomatta henkiolentoihin?

    Tämä on siinä mielessä henkilökohtainen kysymys, sillä olenhan usein väittänyt, että suuri osa uskovien uskontouhuista - tämä koskee kaikkia uskontoja - perustuu mielestäni silkkaan taikauskoon.

    Puhun siis käytännöstä. En siitä, mitä on ehkä uskonnon taustalla oleva perusidea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis, Tapsa, en mielestäni sanonut, että henkiolentoihin ei saisi uskoa. Ei kai semmoista voi kukaan sanoa.

      Se, että uskontokontekstissa joku sanoo ettei usko henkiolentoihin, on minusta uskontojen ja samalla kaikkien henkitieteiden mitätöintiä ja tekemistä hölynpölyksi. Tämä ihminen ei suvaitse muuta kuin sen, mitä itse näkee ja lyö uskollaan muut matalaksi. Hän on päättänyt, että uskonnossa palvotaan henkiolentoja. Ihminen voisi vain tyytyä sanomaan, että itse pitää uskontojen olentoja henkiolentoina. Tämmöinen ei mitätöi kenenkään uskoa.

      Uskoisin, että monelle oman uskonnot hahmot ovat historiallisia henkilöitä, jotka ovat kerran eläneet. Syventyminen vaikkapa rukoukseen on minusta lähempänä meditaatiota kuin henkien palvontaa.

      Poista
    2. Sain jo kaksi joulukorttia, kummassakin oli aiheena enkelit, ja toinen kortti oli aivan erityisen nätti. Enkeleitä onko heitä? Siivekkäitä henkiolentoja. Kenpä tuon tietäisi ihan varmaksi?

      Tuntuu mukavalta, että niitä voi ainakin kuvitella olevan muodossa tai toisessa. Wim Wendersin elokuva "Berliinin taivaan alla" kertoi siitä tavattoman hienosti, ikimuistoisesti.

      Poista
    3. Iines: "Siis, Tapsa, en mielestäni sanonut, että henkiolentoihin ei saisi uskoa. Ei kai semmoista voi kukaan sanoa."

      Samoilemme semantiikan suossa... Et niin sanonutkaan, vaan sanoit, ettei henkiolentoihin saisi olla uskomatta!

      (Viittaan ensimmäiseen siteeraamaani lauseeseesi.)

      Jos toinen sanoo, että uskoo enkeleihin ja toinen, ettei usko, niin kumpi läiskäyttää rätillä kumpaa?

      Jos puhutaan esim. Raamatun tai Koraanin Jumalasta - ja etenkin elämisestä heidän tahtojaan toteuttaen - niin mielestäni asia ei silloin ole tasan, vaan uskovalla on näyttövelvollisuus.

      Uskova voi sanoa, että Jumalan Tahto on Totuus, ja maallikko voi sanon, että se on pelkkää taikauskoa - ja tässä tapauksessa maallikon näkemys on äärettömän paljon vahvempi.

      Poista
    4. Siis tuo oli minulta yksinkertaisesti hajamielisyysvirhe, lukuvirhe. Sanoit "miksi ei saisi olla uskomatta henkiolentoihin" ja minä muunsin sen mielessäni "miksi ei saisi uskoa henkiolentoihin", eli päinvastaiseksi.

      Siis ydin on se, että saa, kumpaa vain, ei se ole toisten vallassa eikä ohjeistettavissa.

      Ei tässä nyt kyse enkeleistä, vaan siis sanasta "henkiolento" - juuri sen sanan käyttö uskontokontekstissa on minusta aika mahtavaa. Omien havaintojeni mukaan uskonto on ihmisillle nykyään tapa rauhoittaa mielensä meditaationomaisesti. Tuskin se edellyttää uskoa henkiin. Uskovat eivät liene sen tyhmempiä kuin rationaalisesti ajattelevat.

      Minä en osaa meditoida enkä rukoilla, joten uskoni on huonoa. Olen myös liian arkipäiväinen ja realistinen uskomaan Jumalaan ja edes siihen, että ihminen olisi erityisen syntinen. Silti en menisi mitätöimään muiden mahdollista lujaakin uskoa vaikka nyt enkeleihin. Eihän minulla ole todisteita, että enkeleitä ei ole.

      Poista
  8. Minulla oli vieraita, kaksi naista ja yksi mies, koko illan keskustelimme hilpeästi toistemme kanssa, nyt saattelin heitä pois minun luotani. Tiesin oikopolun metsän kautta, ja menimme sitä. Hyvästelimme toisemme. (Minä taisin lentää selälleni kun liukastuin, mutta ei se mitään. Kun kävelin takaisin olin yksin, oli pimeää, vain kuu katseli minua taivaalta, kuu. Ajattelin, että onko se nouseva vai laskeva? en tiennyt. Kävelin. Jos olisin kuukahtanut sille metsäpolulle, kuin kuin jokin koppakuoriainen, minut olisi siitä aamulla löytänyt Auringonsäde. Joka lävistää ihmisten sydämiä.

    Lähteet:
    Quasimodo (Ja äkkiä on ilta)
    3 lasia glögiä (Glühwein)
    2 Karhu olutta (murisevaa)
    1 vodka (Vergi viin)
    + ynnä kuohuviinipullo (loppuunmyyty)

    VastaaPoista
  9. Minulla on, tosin vaatimaton, tieteellinen maailmankatsomus; tietysti uskon henkiolentoihin. Maaailmankaikkeudessa on enemmän tähtiä (eli aurinkoja) kuin Äänisjärven rannalla hiekanmuruja, ja näiden tähtienvälisessä avaruudessa kelluu paljon kaikenmaailman selittämätöntä romua, kuten esim. planeettoja. Jolla yhdellä me asumme, Telluksellamme, ja kuvittelemme että muuta ei ole olemassa... Jopas on tyhmä ajatus! PYH!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaahas... suoritetaanpas nopea päässälasku:

      Ns. hiekka on kiviainesta, jonka raekoko on keskimäärin 0,25 millimetriä. Näin ollen kuutiometrissä hiekkaa on 64 000 000 000 hiekanjyvää. Äänisen hiekkarantojen pituus on 500 000 000, keskimääräinen leveys 25 000 ja syvyys 1000 millimetriä. Äänisen hiekkamurujen yhteismäärä on siis 815 372 108 391 287 ja puoli.

      Äänisen rannoilla on täten hiekanmuruja tasan sama määrä kuin pelkästään Linnunradassa ja sisargalaksissamme Andromedassa tähtiä yhteen lukien.

      Tuomio: Mikiksen esittämä tieto on oikea ja hänellä myönnetään tähtioppilaan arvonimi.

      Poista
    2. Näen painajaisia tuosta laskutoimituksesta. Ikinä en selviäisi siitä hengissä.

      Tuo Äänisen rantojen hiekanjyvien määrän vertaus avaruuden tähtiin sen sijaan suhteuttaa asiat hyvinkin. Voin ymmärtää, mitä tässä sanotaan. Ja totean hyvin yksinkertaisesti, että olen aina ihmetellyt ihmisen luuloa siitä, että tämä olisi ainoa elävä planeetta maailmankaikkeudessa.

      Vaan juuri tänään luin jostakin lehtiotsikosta, että maailmankaikkeus voi sortua milloin vain. En uskaltanut lukea juttua.

      Poista
    3. En ole nähnyt kyseistä otsikkoa, mutta älä nyt ainakaan usko sitä - toimittaja ei todennäköisesti ole edes ymmärtänyt, mistä on kyse.

      Poista
  10. No, jopas jotakin!
    Ajattelin vaan, kun kerran katselin mikroskoopilla erästä objektiivia, että se mitä minä tässä näen, on vähän. (Eihän... atomien ytimiä voi nähdä, eihän?)

    Ps. Mitä järkeä ns. tavallisen ihmisen - tarkoitan meikäläistä - on käsittää mitä Mustat Aukot ovat? Eihän siinä ole järkeä!? (Tangon teksteissä on paljon enemmän järkeä. Plus tunnetta.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kamerassa makrolinssi vastaa mikroskooppin linssiä. Juuri siksi minäkin kuvaan mieluusti vaikka muurahaista makro-objektiivilla, että näkisin, millainen sen rakenne on.

      Esimerkiksi heinäsirkka on makrolla kuvattuna kuin panssaroitu avaruusolio. Kukaties jollakin planeetalla on isommassa koossa näitä hyönteisrakenteisia olentoja. Jokuset voivat viestiä kieltä käyttäen.

      Poista
    2. Se olisi kyllä kummallista. Tarkoitan, että jos He olisivat niin fiksuja että osaisivat viestiä meille meidän omalla kielellämme, niin miksi He sen tekisivät?

      Oi?

      Poista
    3. Tarkoitan,
      että jos maailmankaikkeudesta löytyy muuta elämää, joka tutustuu meikäläisiin, niin ne eivät siitä muille leuhki. Mä luulen... että ne haluaa vaan unohtaa tän kontaktin.

      Poista
    4. Jos, tai siis Kun maailmankaikkeudessa on elollista olemista, se todennäköisesti on mikrobi-muodossa. Se nääs on säällisin, eli käytännöllisin olomuoto. Niin täällä meilläkin, maapallolla. Jossa eniten mikrobeja on ilmakehässä. (Leijuilevat.) Toiseksi eniten niitä on maaperässä. (Piilottelevat.) Paljon niitä on myös meissä itsessämme. (Oleilevat.) – Ps. Tämä lajittelu (Taksonomia) on ihan lonkalta vedetty, että saattaa se olla vähän väärinkin. (Sitä en ihmettelisi yhtään.)

      Poista
  11. Hei, ystävät!

    Nyt syksyn kaaoksen jälkeen kaikki sotku on yhdssä paikassa, kuten eräs fiksu mies tilanteeni muuton jälkeen määritti.

    Iines, onnea taas lapsesi johdosta! :)

    En ole lukenut mitään täällä, en tiedä mitä olette jutelleet. Olin stressaantunut viimeksi kuin kirjoittelin, ja huumori oli tosiaan hukassa. En tiedä voiko tuommoista pahoitella uskottavasti. En tiedä pahoittelenko - olin oikeasti puun ja kuoren välissä, eikä mikään naurattanut - mutta ainakin pyydän anteeksi sitä, kun pahoitin muitten ihmisten mieliä. - Enkä puhu nyt vain teistä.

    Kyllä teistä myös. Anteeksi, että olin niin kepsu.

    Jos koetan päästä kartalle keskustelusta täällä: ymmärrän ihmisten epätoivoa, mutta hyväksyn vain väkivallattoman mielenilmauksen. - Onko muuten kukaan kysynyt Jutilta miltä tuntui joutua naamariksi? Minä olisin kauhuissani, Riippumatta ideologiasta.

    Täällä on varmasti kyllästymiseen asti puhuttu siitä, että Mandela kuoli, ja Suomessa rettelöitiin, samana päivänä.

    Re minä. Asunto myytiin alta, sain uuden, nyt on paha tulehdus puolen vuotta päällä, varmaan stressireaktiona.- Edelleen pahoittelen tympeää suhtautumistani aiemmin.

    Lempi-täti sanoi aikoinaan että on parempi pitää suu kiinni jos ei ole mitään hyvää sanottavaa. Olen pitkälti samaa mieltä, ja se olisi pitänyt muistaa aktiivisesti pari kuukautta sitten.

    Toivoo Char, muuton keskellä, Kustavilaisen Kammarin lattialla kirjoittaen.

    Hyvää joulun aikaa kaikille teille! :)

    Ja erikoisterveiset Iinekselle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Char, minulla on ollut sinua ikävä. Niin hassulta kuin se sinusta ehkä kuulostaakin. Kiva kun tulit tänne, vähän kuin joululahjan saisin.

      Jatkan tätä myöhemmin, nyt on yksi asia pahasti kesken. Älä vain katoa.

      Poista
    2. Char, vielä, kiitos onnitteluista. En oikein vieläkään usko, että lapsukaiseni saa kirjan julki ison kustantamon kautta ja että vielä kehutaankin ja puhutaan englannintamisestakin tässä vaiheessa. Mutta siis elämäni suurimpia iloja. Asia jota arvostan enemmän kuin minkään materian saavuttamista.

      Mandelasta täällä ei ole puhuttu mitään, ja johtuisiko se yksinkertaisesti siitä, että kaikki kokevat hänen perintönsä niin suureksi ja arvostettavaksi, että siitä ei ole sen kummempaa sanomista. Ja ehkä siitäkin, että se hautajaishypetys on nyt niin mahtavaa. En muista Mandelan olleen koskaan näin pinnalla kuin hän kuollessaan on.

      Lempi-tätisi on noita viisaita vanhoja naisia, jotka ilmeisesti osasivat kääntää maailman mallilleen kaikissa tilanteissa. Hyviä joulunodotusaikoja itsellesikin.

      Poista
    3. Hei, Iines.

      onnea, onnea, onnea lapsesi johdosta1

      Eihän se välttämättä äitiä koske kun mukelo onnistuu, mutta kehun sinua silti. Menestyvän muksun takana on usein kannustava aikuinen.

      Mandela oli mulle tärkeä henkilö; luin teininä Andre Brinkiä, ja olipa muutama ystäväkin, jotka maan alla opettivat muita lukemaan, ja ljoutuivat sitten pakenemaan maasta.

      Mutta jutellaan paremmin kun saan työpöydän pystyyn!

      P,S, Lempi-täti kuoli ennenkuin minä ehdin syntyä, mutta viisas nainen hän oli. Jos tuli vaikea tilanne, hän kuulemma haki lasin vettä. - Tästä kuulin kun vanhemmat ilmoittivat muutosta: Asiaa oli niin paljon, että vesilasillinen tuntui hyvältä,

      Poista
  12. (Teksti poistettu Einesbaarista. Koska se ei sinne kuulu.)


    Suhtaudun asioihin vakavasti, Iines. Siksi väistelen niitä. Hellyyttävintä sinussa on että pyrit ohjailemaan ihmisiä, niin opettajan ehkä pitääkin toimia. (Jos haluaa olla hyvä?) Minä en koskaan ole ollut hyvä oppilas. Olen niin hirvittävän mustasukkainen itseni suhteen (tai yksin, se on sama asia), että tappelen sitä vastaan että minua määräiltäisiin! Hyvän opettaja... en tiedä voiko ihmisen käsitys toisesta olla enempää kuin hänen oma käsityksensä itsestään, mutta jos voi, älä määräile minua.
    Ethän?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikis, Einesbaarista ei mielestäni ole poistettu mitään. Tarkoitit ehkä, että vastaat Einesbaarin tekstiini täällä. Kyllä se sopii, ehkä paremminkin jopa.

      Mikis, Einesbaarin kaikki tekstit on tarjottu oma-aloitteisesti ja olen julkaissut ne sellaisenaan siellä. Joku ehdotti sinua yhdeksi kirjoittajaksi, ja niinpä kysyin suoraan, kirjoitatko.

      Kun kirjoitetaan yhteiskritiikkiä, se ei synny itsestään ilman jonkinlaista etukäteistietoa siitä, mitä ollaan tekemässä. Kyllä kirjoittajien on tiedettävä etukäteen, mikä lopputuloksen muoto on, kun Bloggerissa kerran on varsinainen tekstiosio pääjuttua varten ja lisäksi tuo kommenttiosio. Pitää sopia, kuka kirjoittaa pääjutun, ja mikä suhde kommenteilla on niihin, ja mistä se yhteiskritiikki muodostuu, kommenteista vai siitä pääjutusta, jota mahdollisesti täydennetään. Blogger ne raamit asetti, Mikis, en minä. En ymmärrä, miten se teoriassa muuten olisi ollut mahdollista, kuin että kommenteissa jatketaan juttua, kun joku tekee jonkinlaisen alustuksen.

      Oikeasti yhteiskritiikki on sellainen, että kaikki tekstit ovat tasa-arvoisia, samassa paikassa peräkkäin alustallaan. Tämähän ei ole Bloggerissa muutoin mahdollista kuin että joku alustaa ja kommentit lisäävät.

      Olen pahoillani jos koit ohjeet määräilyksi, sillä en minä halua määrätä enkä olla hyvä enkä opettajamainen. Tehtävä vain oli minulle llian vaikea tällä alustalla.

      Poista
  13. Chaar... ! (kamalasti lentosuukkoja)

    kiva kun kummahdat tänne. Meinasin jo itse Anttilasta ostaa sukkahousut ja vetää ne gasellimaisiin sääriini (sic! ) kun kukaan ei enää keskustele kivoista asioista. Aina pitää olla niin s-tanan järkevä, eihän sitä pääkoppa kestä, ei semmoseks ole tehty, tai jos olis, niin meillä kaikilla olisi sitten kypärä päässä. "Pää kypärään, se on suojassa siellä..." lauloi jo Saarikoski. (Tai ei nimenomaan laulanut vaan kirjoitti.) Sinä olet ihana ihminen Char kun kirjoitat just niinkuin kirjoitat, Char. (Saat sinä laulaakin, ei sev väliä. Minulla on aika kummallinen musiikkimaku. Rakkaani.)

    Ps. Mutta nyt taidan syädä yhden porkkanan. Koska ne ovat maukkaita. (Ja sitä paitsi ostin ne jo viikko sitten. Käyvät kohta vanhoiksi.)

    VastaaPoista
  14. Rakas Iines...
    jatkokertomus (jonka ideana oli kirjoittaa IHAN PÄÄTTÖMÄSTI JA HÖLMÖSTI), tukehtui Sinun päällepäsmäröintiisi. Tämän yhteiskritiikin suhteen myös keksit ohjelmoida että 'tehkää näin, älkääkä tehkö näin'... Ei sillä ole mitään tekemistä minun ajatusteni kanssa, jos minun pitää ajatella onko se hyväksyttyä vai ei. Ei.

    En yhtään epäile ettetkö et olisi hyvä opettaja!

    (hymyilee)



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet nyt kohtuuton, Mikis, sillä enhän minä osallistunut tarinaanne kuin yhdellä jaksolla. Käsitin tarinan olleen avoin kaikille enkä osannut ajatella, että jos minä osallistun, se olisi päsmäröintiä. Mutta siis, anteeksi vaan, että rohkenin päsmäröidä yhdellä pikku jaksolla, kun te muut osallistuitte usealla ettekä itse päsmäröineet yhtään. Jatkossa varon, etten osallistu yhteenkään irrotteluun.

      Mitä tuohon yhteiskritiikkiin tulee, ohjeita kaivattiin ja niitä annettiin. Missään ei lue, että älä tee näin, vain annettiin ymmärtää, että missään raameissa ei tarvitse pysyä. Kissan villat minun opettajuudestani,.

      Poista
    2. Nyt ymmärsit minut ihan, ihan väärin! Tai minä sanoin yöllä, kun olin ja äkeä ja kännissä, sanomani väärin! Juuri sinua, ja muita naisia, ko. tarinaan OLISI kaivattu! - Ps. Mää ilmeisesti ajattelen asiat päässäni ihan toisella lailla kun osaan ne sitten ilmaista, koska tämä ei ole ensimmäinen kerta kun mut ymmärretään tasaan päinvastoin, mitä tarkoitan.

      Töissäkin joskus ihmettelin että minkä takia ihmiset yhtäkkiä loukkaantuivat minuun... sanomisiini. Minähän kehuin heitä - tosin parodisin sanakääntein. En koskaan, en missään nimessä vihaa ihmisiä. Minun on pakko vaan välillä sanoa niin, koska rakastan ihmisiä liikaa, se häiritsee minua. (Ellen välillä sanoisi niin, menisin kumoon.)

      Poista
    3. Mikis, tässä ovat luettavana vain sanasi, ja jos niiden takana onkin jotain muuta, se on vain ajatuksissasi, joita en pysty lukemaan. Sinä sanoit, että päällepäsmäröin ja pilasin tarinanne. Ja jos minulle näin sanotaan,uskon sen, en yhtään epäile sanojasi. Kynäni vain salpautuu enkä osaa kuvitella että uskaltaisin kirjoittaa tarinan- tai edes runonpätkääkään tänne. Mietin koko ajan, että kirjoitan väärin. Tuohon Kivi-juttuun en uskalla enää sanoa mitään, kun se kerran on jo pilalla.

      Kun täällä pelataan vain sanoilla, ilmeet ja eleet ja painotukset jäävät pois. On vain paljas sana, ja kukin lukee sen omalla tavallaan. Sarkasmikin on vaarallista.

      Poista
  15. En ole kyynikko.
    Enkä halua että minut käsitetään väärin.
    Vihaan ihmisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos vihaisit vain joitain ihmisiä, et meitä kivoja? :)

      Haleja, Char

      Poista
  16. Hei Iines, en katoa mihinkään.

    Olin vain niin kurja ja stressaantunut aiemmin, ettei ollut järkeä kirjoittaa. Oisin vain vänännyt turhasta, ja otin aikalisän, kuten live-ystävienkin kanssa. Viime syksy oli mulle tosi kurja!

    Jouluksi lähden äidille, eli taukoa tulee, mutta muuten olen taas ihmismäisessä kuosissa.

    Uusi koti on ihan sekaisin, istun lattialla ja kirjoitan tätä. Toivon että uuden vuoden jälkeen saan apuvoimia, ja saadaan työpöytä pystyyn!

    Iines, minulla on ollut ikävä sinua. Me ollaan varmaan aika erilaisia ihmisiä, mutta sehän ei liity ymmärtämiseen tai kaveruuteen, jopa ystävyyteen! Samanlaisuus voi olla tylsääkin, ja joka tapauksessa minua on harmittanut että rimpuloin täällä viimeksi.

    Noin yleisesti: hyvinkin erilaiset ihmiset voivat olla parhaita ystäviä. Ja fiksu ihminen tajuaa koska alkaa purkaa omaa pahaa oloa muihin. Tarkoitan itseäni, ja turhaa suunsoittoa.

    On vaikea kiemurrella lattialla ja lukea puolen vuoden tekstejä kommentteineineen, eli en tee sitä, mutta pian on paremmat olosuhteet - ja ehkä on jotain hyvääkin siinä että jatkan nyt just siitä mihin jäätiin, miinus oma stressi. :)

    - Mikis, suukko sinulle! :)

    VastaaPoista
  17. Minäkin lähetän lentosuukon sinulle Char... (tutkii ensin ettei siinä ole herpes-virusta. No, Ei ole.)

    Olet niin kiva kuin olet niin avoin. Pusuja vaan ):



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedä siitä avoimuudesta. Jos ei väkivaltaista eksää olisi, kirjoittaisin omalla koko nimellä, En minä juttujani häpeä, mutta ei ole kuin pari viikkoa siitä kun exä otti yhteyttä. - Tosin nyt ihan asiassa, yhteinen unkarilainen ystävämme on kuollut hiljan; tällä kertaa oli hyvä että hän kertoi.

      Meinasin repiä kortin lukematta roskiin, niinkuin minua on neuvottu, mutta yleensä haluan tietää mitä on tekeillä.

      Auttaa oikeudessakin.

      Exään en ota yhteyttä, mutta lähetetetään äidin kanssa pieni kirje Csibin lapsille.Hän oli hieno nainen, ja toivon, että viesti menee perille.

      Meidän mammat meinaan rulas, ja on parempi itkeä kuin lähettää kortteja, jotka ehkä saa lapset iitkemään.

      Lisää haleja!

      Poista
    2. Tiedä siitä avoimuudesta. Jos ei väkivaltaista eksää olisi, kirjoittaisin omalla koko nimellä, En minä juttujani häpeä, mutta ei ole kuin pari viikkoa siitä kun exä otti yhteyttä. - Tosin nyt ihan asiassa, yhteinen unkarilainen ystävämme on kuollut hiljan; tällä kertaa oli hyvä että hän kertoi.

      Meinasin repiä kortin lukematta roskiin, niinkuin minua on neuvottu, mutta yleensä haluan tietää mitä on tekeillä.

      Auttaa oikeudessakin.

      Exään en ota yhteyttä, mutta lähetetetään äidin kanssa pieni kirje Csibin lapsille.Hän oli hieno nainen, ja toivon, että viesti menee perille.

      Meidän mammat meinaan rulas, ja on parempi itkeä kuin lähettää kortteja, jotka ehkä saa lapset iitkemään.

      Lisää haleja!

      Poista
  18. Koivu ja Tähti.

    (Tai Sirppi ja Vasara.)

    Voi miten kaukana ihminen kotoaan on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun uuteenkin kotiin näkyy kuutamo.

      Ja nyt on oma pieni piha,,Ensi kesänä voin istutella ahkeraliisoja, ja ottaa aurinkoa filtillä! :)

      Varmasti käyn Pyynikilläkin, että pääsen plutimaan, mutta aiemmin en kehdannut kerrostalossa pihalla keekoilla, vaikka moni muu kehtasi.

      Nyt tuo oma pieni pihapläntti; sinne tulee kukkia, rikkaruohot haravoidaan pois, ja säädyllisessä uima-asussa nautitaan auringosta! - Bikinit ehkä säästetään siis rannalle.

      Muutossa löytyi leegio vanhoja kirjoja, Nyt asun vähän maalla, eli meillä on kirjastoauto. - Kattellaan, omia lukemisia on kyä.

      Ja tavallaan tämäkin on herttaista; nappulana oli kiva kun myymäläauto kävi kerran viikossa Savossa. Viikkorahat oli laskettu, ja sai aina just sen jätskin jonka halusi.

      Kuten huomaatte: yritän pakon edessä kotiutua, ja varmasti onnistun! :)

      P, S, Nyt mulla on oma sauna, omassa kotona! Jei! Ja monta hymiötä! :)

      Poista
    2. Oma sauna on kiva. Oma piha on kiva. Minun pihalleni oli Seija-myrskyssä lentänyt tyhjiä oluttölkkejä naapurin puolelta. Nostin ne ystävällisesti takaisin, jos Poika tahtoo palautusrahat. Pojalla viittaan kohtalaisen mukavaan tatuoituun mieheen, joka asuu yksin isossa kolmiossa. Toisella puolella asuu Ljudmila, markkinointipäällikkö ja opettaja. Tästä eteenpäin en viitsi luetella, mutta ihan toisessa päädyssä asuu entinen esimieheni, rehtorini, joka on mukava naisihminen huolimatta vinhasti pyörivistä propelleista päässään. Vastapäätä asuu äiti ja kaksi villiä poikaa. Se mies, joka hoiti huolella puutaan - josta kirjoitin joskus, on kuollut ja mikä kummallisinta, hän kaatoi sen rakkaan puunsa vähän ennen kuolemaansa.

      Varmaan opit viihtymään. Vaikka muutto on aina jollakin tavalla järkyttävää, kun kaikki muuttuu.

      Poista
    3. Oikeastaan ymmärrän, miksi vanha mies kaatoi huolella hoitamansa puun. Ettei se jäisi hänen vanhan vaimonsa huoleksi. Puu kasvoi nimittäin vinhasti, haarautui jo katollekin ja peitti koko etupihan. Vaimo ei olisi pärjännyt sen kanssa, vaikka hänkin taisi rakastaa sitä. Näin kun se kaadettiin, minähän en pääse takapihaani kauemmas. Vaimo ja mies seisoivat molemmat pihalla, maankuoren päällä vähän vinossa, ja puu kaatui palasina, monessa osassa. Jäljelle jäi kanto, jonka päälle ilmestyi myöhemmin lyhty.

      Poista
  19. Mustalaiset ampuu toisiaan Malminkartanossa Helsingin Sanomat 15.12. Viddu kun ne ei osaa edes ampua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hesarikin joskus lipsauttelee vahingossa, kuten esim. juuri tuossa jutussakin kertoi, että nuoret romanimiehet ovat siirtyneet veitsen sijasta kuljettamaan mukanaan käsiaseita.

      Herra Jeesus. Eikö tuollainen väite, että mustalaisilla on aina puukko taskussa, ollut juuri se Hyvien ja Parempien Ihmisten Joukolla Paheksuma Kaikkien Ennakko Luulojen Esi Täti!

      Sitten Hesari menee ja lipsauttaa sen faktana. Mihin tämä maailma on menossa?

      Poista
    2. Minusta tuossa yllä Anonyymilla on raikas mielipide. Ja olen iloinen, että joku uskaltaa sanoa noin. Tuommoista on piristävämpää lukea kuin sellaista hyminää, että voi voi niitä rassukoita, niillä nyt on niin kova elämä, että vähän päässä nyrjähti. Täti ymmärtää.

      Tällä en tarkoita ottaa kantaa, että älkäät nyt ylitulkitko mielipiteitäni. Minulla ei ole mustalaisista pahaa sanottavana, joskaan ei hyvääkään.

      Poista
    3. Tällä joskaan ei hyvääkään -lausahduksella tarkoitan, että en tunne yhtään mustalaista, joten en voi sanoa mitään. Ihmiset ovat yksilöitä.

      Poista
    4. Kysymys kuuluukin, että miksi näillä yksilöillä on niin usein käsiase taskussa?

      Miksi ei enää kelpaa perinteinen puukko saapasvarressa?

      Poista
    5. Olisiko ihan klassinen heimotapa? Tappelut ovat meidän valkolaistenkin hyvin tietämiä. Vaikka toki emme päästä huuliemme yli mitään sinnepäinkään viittaavaa. Kyllähän mekin katsokaas tappelemme öisillä nakkikioskeilla.

      Poista
    6. Puukot ja aseet ovat erittäin usein fetissi, osa yksilön seksuaalisuutta. "Kalun" kantaminen tai sellaisen ihastelu peitetään monenlaisilla hämäyksillä: harrastus, maanpuolustus, itsepuolustus jne.

      Poista
    7. On tässä heimo... siis yksilötavassa se hyvä puoli, että he ammuskelevat etupäässä toisiaan, siis toisia yksilöitä.

      Ja totta tosiaan: ammuskelevat käsiaseilla valkolaisetkin ja Slussenin sisseillä oli aina puukko hihassa. Sitä paitsi nämä heimoyksilötkin ovat suomalaisia eli en finne igen.

      Poista
    8. Eihän sitä missään nimessä voi kieltää, että kuten romaneilla, tällaiset seksuaalifetissit saattavat laajeta isomman ryhmän, jopa heimon, harjoitteiksi, jonkinlaiseksi kultiksi. Mysteeri on, kuinka esimerkiksi pohjalaiset pääsivät himostaan pistellä toisiaan, kun joissain ryhmissä se selvästi vielä on. Tyytyvät puukkojaan hivelemään ja juhlapäivinä vyöttävät sen uumalleen: "Eiköös ookii iso, notta totanoin!"

      Ehkä tässä tuliaseisiin siirtymisessäkin on kysymys vain teknisestä kehityksestä, pohjalaiset huomasivat jo aikaa sitten, että ampuma-aseet tuottavat paljon räjähtävämmät orgasmit. Romanit ovat tulossa perässä, hitaasti mutta varmasti.

      Poista
  20. Minä annan synninpäästön ja kiitokset Iineksen kimppakritiikin toteutukselle. Noin se toimii hyvin! Kyllä meidän verevä muorimme osaa!

    Mitä tulee August-jatkostooriimme, niin en minäkään ymmärrä lainkaan, mitä Mikis yritti illalla sanoa, kun sen noin muotoili ja aamulla väitti sanoneensa ihan muuta. Mutta mitä tuosta. Se Iineksen jälkimmäinen osiohan oli ovela juonenkiekaus, kuten tuoreeltaan kehuinkin.

    (Olin itse jo jatkamassa stooria tyyliin "Keisari Augustus katseli tuimana Tiber-virralle, jossa muuan...", mutta se juttu taitaa olla jo liian kaukana menneisyydessä. Seuraavaksi, kun olisitte kuitenkin sotkeneet hienoa juonta, olisin nokittanut Kirkkoisä Augustinuksella ja ellei olisi tehonnut, Aku Korhosen vaikutuksella Aku Koskelan kapinaan lähtöön.)

    Tervetuloa takaisin, Char!

    Lukaise nyt äkkiä Seitsemän veljestä ja osallistu keskusteluun! Nyt on menossa vasta Luvut 1.-4., joten hyvin ehdit. Kirja on yllättävän nopsalukuinen, vaikka nautiskelisikin tekstiä siemauksittain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos synninpäästöstä. Olisin vaan kovasti halunnut, että Mikis pitää minuakin arvossa. Siis ihmisarvossa ja hyvänä bloggaaajana. Kunnioitan itse häntä niin suuresti. (Ettäs tiedät, jos tämän luet.)

      Poista
  21. Luin minäkin Hesarin jutun Malminkartanon tapahtumista. Osallistujat olivat - he,he - romanitaustaisia.
    Romanitaustaisia? Me hiukan valkoisemmat, vaikka ei yhtään vähemmän väkivaltaiset olemme kai sitten suomalaistaustaisia. Kohta kai kerrotaan, että takaapäin puukolla lyönyt oli savolaistaustainen ja puukkoa heristellyt pohjalaistaustainen.
    En ymmärrä. Hiljattain tuli telkusta ohjelma suomalaisesta kevyestä musiikista. Joku romanilaulaja (Olisiko ollut itse Taisto Tammi) kertoi hersyvästi eräästä keikastaan, joka keskeytyi, kun "mustalaiset alkoivat tapella pihalla", kuten Tammi itse asian ilmaisi. Hänet pantiin porttikieltoon, ja miksi: "No kun mannet tappeli, niin meikä ei saanut enää laulaa."
    Muistan nämä kommentit niin hyvin, koska ne ovat niin raikkaita. Ei ollut mustalaistaustaisia, oli mustalaisia tai manneja. Ja kaiken kertoi mustalainen.
    Tunnen muutamia mustalaisia. Ei heillä ole aseita. Nämä Malmin ammuskelijat olivat rikollisia, niinhän jutussa kerrottiin, mutta ei sitäkään suoraan, vaan että heillä oli "rankka rikostausta". Täälläkin pitää sitä taustaa tunkea mukaan, hyi saatana! Kohta ei varmaan saa vihreitäkään kutsua vihreiksi, vaan "vihertaustaisiksi."

    Ja sinulle Iines sanon vakavasti: älä vedä suotta herneitä nenuusi. Ideasi ja aloitteesi kirjallisesta kimppakivasta on hauska ja mielenkiintoinen. Takuulla kaikki täällä kirjoittelevat pitävät sinua arvossa ja arvostavat myös blogiasi. Eivät he muuten hilluisi täällä vuosikausia.

    VastaaPoista
  22. Joskus aina mietin hartaana ja kiitollisena teitä uskollisia monivuotisia asiakkaitani. On savolais-, hämäläis-, lounaissuomalais- ja mitälietaustaista näppäimistönhakkaajaa, jotka suoltavat hauskoja runoja, hurjia reissukertomuksia epämääräisessä seurassa tai muuten vaan harjoittavat maailmanparannusta.

    Siis lapsena vedin herneen nenääni, oikeasti, ja jouduin lääkäriin, mutta en enää. Se on jotain muuta, eniten pettymystä itseeni, kun joku ei ole minuun tyytyväinen. Mutta siis en minä edes osaa suuttua. Olette te kaikki sen verran ihania.

    VastaaPoista
  23. Tuo kielipohdinta oli asiallista. Eivät sanat itsessään ole milloinkaan pahoja. Minä pidän mustalaista kauniina sanana, romania puisevana. Ja ne "asiakkaat" ovat höpömäistä kielipuuroa muissa kuin kauppayhteyksissä.

    Isä hoiti muuten mustalaistenkin lakiasioita, ja hän käytti asiakkaistaan nimitystä "kundi". Joskus luulinkin, että kundi tarkoitti mustalaista, ja ihmettelin kun hän käytti sitä muistakin.

    VastaaPoista
  24. No niin, no niin (taputtaa hellästi Iinestä olkapäälle). Ei kai maailmassa ole ketään niin täydellistä, etteikö joku olisi häneen tyytymätön. Tiedän, että jopa kaksi E-afrikkalaista ei diggaa Mandelaa! Ei hän (siis Mandela) silti ole pettynyt. Ihmettelee vain (omassa kiirastulessaan), kuinka ne kaikki muut paitsi kaksi niin hänestä tykkäävät.
    Tässä blogissa vierailee vain ihania ihmisiä, totta, ja myös blogin pitäjä on varsin ihana, vaikka tässä joutuu muodostamaan käsityksensä pelkästään tekstin perusteella, ei siis silmiin katsomalla, halaamalla, jopa sieltä täältä puristelemalla, enemmästä nyt puhumattakaan, sanon vain, että yhtä ja toista sentään paistaa läpi kylmien, kuolleiden kirjainten, jotain sellaista, joka saisi taitavan novellistin siristämään silmiään ja hieraisemaan käsiään aloittaessaan pitkän, lämpimän tarinan
    vaikka otsikolla "Iines ja hänen piirinsä".

    VastaaPoista
  25. Noh, kiitosta vaan Kolehmaiselle näteista sanoista, joilla on ihmeellinen voima. Siis oikeasti tätä tarkoitan. Sana on suuri mahti ja mahtava väline täällä somessa.

    Vaan tiesittekö uusinta uutta tieteen alalta? Sadepisara ei olekaan kyyneleen muotoinen, vaan ihminen romanttisena höppänänä on sen sellaiseksi kuvannut. Oikeasti sadepisara on pallon muotoinen ja mitä isompi se on, sitä litistyneempi se on ahaalta ja muistuttaa pikemminkin pihvitomaattia.

    Aamun hauskin kevytuutinen on mellakkamies Timo Lahden kertomus siitä, kuinka hän meni itsenäisyysmellakasta porvarillisesti taksilla kotiin. Katsoin tämän Nybergin sunnuntaina, ja Timo Lahti vapisevine habituksineen näyttäytyi minulle sympaattisena. Mies naurahteli penkillä leppoisasti ja myönteli että hyvää viihdettähän se oli.

    VastaaPoista
  26. Pyysin anteeksi - en olemassaoloani, vaan sitä, että en käsitä sanomisiani.

    Eli pyysin anteeksi itseltäni? Minunhan sanomiseni pitäisi käsittää.

    Ei, tämä ei ole anteeksipyyntö. Ja ellei se riitä, en tiedä sitten.

    "Olen tekojeni summa eikä minusta voi vähentää."

    Ps. Olen varastanut tämän lauseen Kari Aronpurolta. Ja se on, ihan varmasti, varastanut sen joltain muulta. - Sellaistahan tämä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikis, kultatukka, sanomisiaan ei aina voi käsittää. Mutta on hyvä ajatella niinkin, että ei valhe voi loukata. vain totuus voi.

      Toinen asia sitten on, jaksaako ihminen elää vain totuudessa.

      Mutta siis, kyllä ystävyys kestää totuuden.

      Poista
  27. Totuus, mitä on Totuus? (Tämän ymmärrän ettei Ihminen jaksa elää vain Reaalimaailmassa. Hän tarvitsee - koossa pysyäkseen - välillä Valheita.)

    Totuus... milloin mitäkin. Sanotaan, että "lasten ja humalaisten suusta kuulee Totuuden". Se EI pidä paikkaansa! Yllättäviä asioita heidän suustaan saattaa kuulla - se on totta - mutta mitä tekemistä sillä Totuuden kanssa on?

    Olen ystäväsi - en minä täällä muuten viihtyisi. Välillä olen ärtynyt (tai ihastunut) muista asioista kuin mitä täällä tapahtuu. Siksi kai ilkeilen? Mutta ei se ole itsekeskeisyyttä, tai itsekkyyttä, se on vain sitä että elän, olen ihminen ja reagoin asioihin. Enkä osaa peitellä tunteitani. Siinä mielessä olen hyvin rehellinen, ihmisenä. Koska... ymmärrykseeni ei kuulu mitä minä epärehellisyydellä voisin voittaa. Valehteleminen on... järjetöntä. Anakronismi.

    VastaaPoista
  28. Totuus on se asia, jonka tunnistaa. Siksi se satuttaa.

    Vaan se on ihmiselle kasvuksi.

    VastaaPoista
  29. Tuota, ensinnäkin, en tiedä kuinka homoseksuaalisuus liittyy syrjäytyneisiin ja vähäosaisiin sen enempää kuin heterouskaan... Tuskin homot kuluttavat prosentuaalisesti enemmän tai vähemmän verorahoja kuin muutkaan... He saattavat olla varakkaampia, koska heillä on harvemmin lapsia kuin heteroilla.

    Ja jos kantaa huolta naisista ja tytöistä, kannattaa samalla miettiä asiaa niin, että syrjäytyneiden ja vähäosaisten keskuudessa maailmassa huonoimmalla tolalla on kuitenkin vähäosaisten naisten ja tyttöjen vointi.

    Ja vielä sen verran, että en minä köyhänä sinun verovarojasi muiden köyhien kanssa jaa. Tuo nyt oli aika syyllistävästi ja brutaalisti sanottu. Joskin valitettavan yleinen käsitys. Jos puhutaan tosiasioista, suurin osa budjetista menee asioihin, joita käyttävät ihan kaikki, kuten tieverkosto. Tai itse asiassa varakkaat käyttävät tutkimusten mukaan enemmän jopa julkisia palveluja. Käyvät herkemmin lääkärissä, julkisillakin, eikä köyhillä autojakaan ole sinne maanteitä kuluttamaan jne. Että kyllä se köyhän kuukausittainen sääliraha vähintään tasan menee varakkaiden kanssa. Ja muuten, työmarkkinatuesta menee 20% veroa...
    Puhumattakaan siitä, että suuri osa budjetista menee aina esim. puolustusvoimille, ei suinkaan pieniin köyhäintukiin, joista joka tapauksessa jokainen sentti menee kiertoon, ei sukanvarteen.

    Ei millään pahalla. Eikä mitään henk.koht. Vain eriävä mielipide.

    VastaaPoista
  30. Hanna-Riikka, homot eivät millään tavalla liity mielestäni syrjäytyneisiin tai köyhiin. Luettelin tuossa rimssuna niitä tahoja, joiden asioissa on minusta korjattavaa, homoilla esimerkiksi ihmisarvoon liittyviä kysymyksiä, syrjäytyneillä ja köyhillä toimeentuloon, ja tietenkin sitten muihinkin. Se mikä näille tahoille on taas yhteistä, on se, että heillä on puolestapuhujansa, heillä on tukiryhmänsä. Minua ylipäänsä tympäisee se, että asioita hoidetaan vain maksuosoituksilla, kun avun tarvetta monesti on syvemmällä.

    Tietenkin naisten ihmisarvon puutteeseen liittyy myös köyhyyttä - mutta ei yksin sitä. Köyhyys ei sinänsä synnytä naisen alisteista asemaa kulttuurissa, vaan uskonnolliset ja yhteisölliset tavat. Näitä tyttöjä on sitten helppo käyttää myös muuten hyväksi, kun heillä ei ole täyttä ihmisarvoa.

    Se mihin verovarat menevät, on toki laaja alue: kaikki, mitä veroilla tuetaan. Esimerkkini oli kieltämättä enemmän poleeminen kuin asiallinen heitto. Minua suivaannutti tuossa se, kun olin itse pulassa yksinhuoltajana maksaessani 41 prosenttia veroja ihan kohtuullisesta, en suuresta opettajanpalkasta. Lainanlyhennysten jälkeen jäi + - 0. Raskaimmalta tuntui opintolainan takaisinmaksu, kymmenenä vuotena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottahan tuokin. Olin helposti provosoituvalla tuulella, ja kiukkuinen erään virkailijan mokalle, joka teki joulusta melko kylmän. Hyvää uutta vuotta 2014! :)

      Poista
    2. Provosointi ja voimakkaat ilmaisut ovat helmasyntini, luonnossa olen lauhkeampi kieltäni. Itse yllätyn aina, kun joku reagoi voimakkaammin ja joudun jopa purkamaan tekstiämi, että mitäs sanontaa taas tulinkaan käyttäneeksi. Pitäisi tietenkin sanoa yksiselitteisesti ja täsmällisesti.
      Pahoittelen joulusi kylmyyttä ja näen mielessäni katkenneen lämmön tai muuta konkreettista. Tulee mieleen se vanhus, jolta katkastiin törkeästi sähköt jouluksi.

      Poista