4.6.2016

Kesäpäiväkirja, sivu 1



3.6. Varokaa kuumakallet ja muut mieskuskit, jos valtatiellä eteenne tupsahtaa rajoitusten mukaan ajava harvinaisen kaunis alle kaksilitrainen auto ja sen  ratissa rauhallinen naisihminen. Yhdistelmä on mitä vaarallisin, etenkin jos teillä on luulo, että nopea ajaminen on taitavan kuskin merkki. Kissan villat, sanon minä, vain huono kuski törmää toisen perään.

Eilen olivat kuskit hermostuneita. Ajoin mökkimatkaa suurin piirtein sallittua nopeutta, kuten tapana on.  Vain hiljaisena aikana ja hyvällä tiellä kaukana taajamista otan riskin ja saatan iloitella päästelemällä satasen alueella lähes sataakahtakymmentä. Rajoitusalueilla kahdeksastakympistä alaspäin pyrin ajamaan säntillisesti, koska rajoituksiin on järkeilyni mukaan jokin syy, eivät ne ole ihmisen kiusaksi.

Liikkeellä oli hätäisiä kuumakalleja. Ymmärrän kyllä, että  pieni hohtavan ihana Yaris tähtivalot lanteillaan saattaa ärsyttää kaksilitraisten kuskeja, ja etenkin semmoinen pieni kaunotar, joka takapuskurin "tuuppauksesta" huolimatta ei nostakaan nopeuttaan yli sallitun, vaan hidastaa, jotta hätähousu pääsisi ohitse. (Sivumennen sanottuna olen alkanut epäillä, että nopeat kuskit ovat nopeita myös lemmentöissään.)

Kun tulin Rauman tieltä Pori - Helsinki-tielle, pysähdyin kolmion eteen, koska takavasemmalta päätietä pitkin lähestyi nopean tuntuinen auto, jota takanani oleva ei ryntäyshaluissaan ilmeisesti huomannut, vaan rysäytti vanhan ison Toyotansa nokan minun kauniiseen ja koskemattomaan peräpeiliini. Moottorini sammui ja jäin pöllämystyneenä paikalleni ihmettelemään. Kun tokenin ja käynnistin auton ajaakseni oikealle tien reunaan, meinasi tulla vielä toinen törmäys. Takaa tullut toinen isoautoinen hätähousu alkoi nimittäin ohittaa minua oikealta, vaikka liikuin jo ja minulla paloi koko ajan asianmukainen vilkku oikealle.

Onneksi perääntörmääjäksi sattui ihminen, joka oli rehellinen ja kotoisin samasta kaupungista kuin minä, matkalla sinne. Myönsi heti, että vika oli hänen ja antoi mukisematta yhteystietonsa ja lupasi maksaa laskun. Tarkistin tiedot netistä, ja siellä mies oli, 51-vuotias kirvesmies, vasemmiston ehdokas viime vaaleissa. Otin lisäksi valokuvan hänen autostaan, ja omastanikin. Oikea puskurini oli revennyt valon vierestä rumasti, mutta peräluukku toimi ja autolla voi ajaa.

Vaan millaisia muoviautoja Toyotakin nykyään tekee?  Kuin valkeaa pahvinpalaa olisi heilutellut, kun sormeilin repeämän  reunoja. Minusta muovi materiaalina autojen ulko-osissa tulisi kieltää lailla. Luulen, että jatkossa panostan autoon, jonka puskurit ovat mieluiten terästä.

Nyt mökillemeno viivästyy, koska joudun odottamaan takaosan korjausta. Koko takaliston alaosa menee varmaan vaihtoon, kuten edellisestä autostani. Siihen törmäsi  raisiolainen eläinlääkäri samanlaisessa risteystilanteessa, jossa jouduin pysähtymään eteen ajaneen motoristin takia. Onneksi peräänajo on aina peräänajajan vika ja hänen maksettavansa.

4.6. Tänään havahduin aamulla kaupungissa  kolauksiin. Ludmila, naapurini, hätisteli  yöpaidassaan  kopauksillaan minun yläparvekkeeni katon reunaan asettunutta pulupariskuntaa pois. Pyysin Ludmilaa sisälle, koska hän oli selvästi tuohtunut pulunpaskoista, joita on terasseilla ja ikkunalaudoilla. Toistimme viimeviikkoisen pulunkarkotusoperaation. Minä pitelin Ludmilaa yöpaidanreunasta kiinni, ja hän, pitkä nainen, lähes 180 senttinen venakkoblondi, ronkki tuolilla seisten harjan päällä pulunpesän risuja alas.  Mies varmisti viereiseltä parvekkeelta, ettei risuja enää näkynyt. Kunnes sieltä tippui maahan räiskähtäen muna. Totesimme kauhistuksissamme tehneemme eläinsuojelurikoksen. Puluhan on rauhoitettu pesimäaikana.

Alun perin luulimme, että pulu vasta tekee pesää. Vähän surettaa puluemon puolesta. Mitähän se nyt tekee, kun sen muna on murhattu? Pulu on kaunis lintu, ja lempeä puoliso. Uros rapsuttaa naarastaan hellästi ja kujertaa sen korvaan rakkauslauseita. Jos asuisin yksin talossani, antaisin pulujen pesiä. Täällä taloyhtiössä on ankara paine ajaa linnut pois. Yksi naapurin mies sanoi, että hän ehkä ampuu yhden johtajalinnuista. Maailma on kova sana.

(Maalaus Ferdinand von Wright)

70 kommenttia:

  1. No voi jehna, Iines - hyvä, ettei sinulle käynyt huonosti! Mieskuskeilla on Paljon Mielipiteitä naisista, ja vaikka varmaan on totta, että tarpeeton hidastelu aiheuttaa myös vaaratilanteita, uskoisin, että hosupellet on keskimäärin pahempia.

    Tämän mielipiteen pidin tosin itselläni, kun eilen taksikuski ärhäköityi puhumaan naisista autoilijoina... Ja siitä, miten vilkkua ei osata käyttää. Itse en nyt erikoisemmin perusta sukupuolistereotypioiden päälle, mutta se aika, kun jaksoin tai mitenkään viitsin keskustella hikeentyneiden miesten - tai naisten - kanssa aiheesta oli n. 20 vuotta sitten.

    Olen hyvä olemaan myötätuntoinen ja laksuttamaan kieltä huippukohdissa. - Oma mies ei kyä selviäisi muulla kuin perusteellisella rakentavalla keskustelulla, jossa vaakakupissa olisi ulkoruokinnan mahdollisuus ja petioikeuksien jäädyttäminen - siis siksi, etten katsele puolisoa typerehtimässä, ei suinkaan kiristysmielessä.

    Blondi valkyyria-venakko kuulostaa Hurjalta, ja sinä vielä assisteeraat Pulunkarkotus-operaatioissa! Mutta hyvä, että on myös hurjia likkoja, miehethän on jo todettu, Lapinlahden lintujen tapaan, ja motoristimeininkiä tässä:

    https://www.youtube.com/watch?v=lJiLszrc6s4

    Oletko nähnyt pulunpoikasta? Minä en.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika lujasti auto kyllä tärähti, mutta mihinkään en kolauttanut päätäni tai itseäni.

      Tämä naapurini on naimisissa suomalaisen miehen kanssa ja oikein mukava ja ronski ja samalla oikeasti kultturelli ihminen, pitää luentojakin aikuisille kulttuurin saralta.

      Täällä on muiden yläparvekkeilla ollut pulunpoikasia, ei minun. Eikä nyt siis tule, ellei pulu taas yritä, kun lähden mökille. Naapurit pitävät kyllä tätä silmällä, samoin asuntoani.

      Poista
    2. Hyvä ja ihana, ettet sinä loukkaantunut!

      Mietinkin just tänään, että koska alkaa Kesäpäiväkirja, ja kuullaan maalta tarinoita! :)

      Ronskit ja sivistyneet ihmiset ovat hauskoja - välillä ehkä hämmentäviä, riippuen ominaisuuksien mittasuhteista.

      Poista
    3. Yleensä aloitan kesäpäiväkirjan mökillä, mutta kun nyt meno viivästyy korjauksen takia, aloitan nyt. Onhan nyt kesä. On se täällä kaupungissakin. Minulla kukkii etu- ja takapihalla syreeni, lila. Niiden varjossa on kiva nuuhkia ilmaa.

      Poista
    4. Meillä oli lapsuudenkodin pihalla liloja sireeneitä. Oikein puun kokoisia, ja ne iäkäs vanharouva yläkerrasta jätti elinaikanaan minulle!

      Asuttiin siis ihan Helsingin keskustassa, nykyisen Forumin korttelin kohdalla. Yrjönkadun uimahallin vieressä sisäpihalla.

      Se oli idyllistä aikaa! Asuttiin ihan kuin omakotitalossa, kun olin esimurkku - naapureina oli firmoja, ja illat ja viikonloput oltiin perheen parissa. Isännöitsijä hommasi siskolle ja minulle keinun, Mamma leipoi pullaa...

      Kaikki oli kävelyetäisyyden päässä, siis kirjasto, koulu, kaupat.

      Yhtenä vuonna muuten hoivasimme varpusenpentuja, löydettiin sireenipuun juurelta kolme. Vietiin ruokaa, eikä tietenkään koskettu.

      Poista
    5. Lauantai-illat olivat hauskimpia! Käytiin siellä uimahallissa naisten vuorolla plutimassa! Saatiin rahaa siihen, että vuokrattiin semmoinen pieni huone (kaksi laveria ja pöytä, pyyhkeet) ja eväät mukaan. Friscoa ja Columbian suklaakakkuleivoksia.

      Uitiin ja saunottiin oikein kunnolla, ja sitten kipitettiin porttikongin kautta ja pihan yli kotiin. Ja illalla tuli aina joku kiva leffa, kuten Shirley Temple. Sitä katsottiin lastenhuoneen pienestä mustavalkoisesta, kun vanhemmat keskittyivät joihinkin nomiin juttuihinsa.

      Sunnuntai-aamuksi pantiin usein vanha, isosiskoilta peritty Bambi-vekkari soimaan, että ehdittiin leikkiä tarpeeksi. Kello soi kahdeksalta. :)

      Poista
  2. Olen huomannut tulleeni vanhaksi, ajan melkein aina rajoitusten mukaan, kaikki ylitykset ovat vahinkoja, eikä niitä paljoa satu. Toista se oli nuorena, kun ajoimme kaverin kanssa kylän pääkatua kilpaa. Se oli silloin nykyistä leveämpi, nykyisin jalkakäytävät on levennetty aivan järjettömän leveiksi ja kaistat ovat kapeat kuin mitkä. No joo, mutta silloinkin minun hermoni petti ja hävisin, nopeutta oli jotain 130 tai enemmän ja ajoimme tovin rinnakkain, kun se kaahari kaverini halusi voittaa. Puolustuksekseni sanon, että oli kesäinen viikonloppuaamu, eikä muita kulkijoita ollut liikkeellä.

    Tuota pulujen lähdettämistä hieman paheksun, samoin kuin paheksuin silloin, kun kaverini N kiipesi yhden työpaikan katolle tuhoamaan lokinpesän. Pakko niistä oli päästä eroon, hyökkäilivät ihmisten päälle. Seurasin henkeäni pidätellen, kun N kiipesi katolle ja piti päänsä suojana pahvilaatikkoa. Lokkivanhemmat hyökkäilivät armotta jo kopasuttelivat laatikkoa. N sai pesän haltuunsa ja siinä oli valitettavasti jo kuoriutuneet poikaset. - Kysyin jälkeenpäin, että mitäs niille teit, niin vastasi kissoille antaneensa. Semmoista se elämä on, ja joskus kuolemakin. Kaverini J on maanviljelijä, niin se osaa joskus olla aika armoton. Saattaa se niinkin olla, että valehteli, kunhan kiusasi minua. Kissoille ei saa syöttää lokkeja, ne eivät sovellu niiden ruokavalioon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En osaisi enkä pystyisi tappamaan lintuja. Viime syksynä olin aika paniikissa, kun täällä "maalla" sisään hipsi jokin myyrä/peltohiiri/päästäinen. En siis tod. koe mitään kirkuen-pöydälle-seisomaan-reaktiota, mutta en tajunnut miten saan sen ulos.

      - Tulipa siis syksyisenä yönä sisään lämmittelemään, kun kuumaverisenä taas kerran nukuin ovi auki. Ehti tulla oikea kauhun paikka: koti täynnä hyllyköiden alustoja ja muita piiloja, myrkkyjä en edes harkinnut (siis mitä jos se olisi eläinten tapaan vetäytynyt johonkin kätköön kuolemaan?!)

      No luikki se lopulta ulos, mutta kurjat kaksi päivää.

      Uusavuttomuutta, varmasti - mutta olenkin vanha stadilaislikka, en väitäkään että sopeudun saumattomasti näihin uudisraivaaja-olosuhteisiin!

      Poista
    2. Vahingossa ja hajamielisyyttäni saatan kyllä saada sakot rajoitusalueilla, jos tutka osuu paikalle. Peltipoliiseista onneksi varoittaa jokin auton systeemi, jopa kahdesti. Vakionopeudensäädintä en halua käyttää, en ole edes opetellut. Ajajan tulee olla valpas, ja jos systeemit tekevät kaiken, pelkään nukahtavani rattiin.

      Taloyhtiössämme on siis jo kerran ollut mittava ja kallis pulunhäätöoperaatio. Oli korkea nosturi ja miehiä naulaamassa kanaverkkoja räystäitten alle yläparvekkeille. Ei auttanut. Siksipä siis tämä pulukohkaus

      Poista
    3. Ymmärrän, että pulut ovat tuhoeläimiä, ja lokit, ja hiiret sun muut. Levittävät tauteja jne. En siis mitenkään tarkoittanut tuomitita "puhdistuksia", pakko se kai on? Olen vain itse haluton osallistumaan muuten kuin rahallisesti.

      Olenko kertonut, kun aikoinaan lomailin maalla, vieraalla vuokramökillä? Ehdin hätääntyä kelpo lailla, kun saunan kiukaassa ei ollut kiviä!!! *Gasp*, ja hihkuin siskolle, että pysäytä se nuori isäntä! - No, se olikin vedenlämmitysloota, ei kiuas.

      Seuraava juttu olikin Karhu-Episodi: pihalla, roskiksella pöllöili iso, musta karhu, ja sisko ja minä eikun pranstakan ja haravan kanssa häätöpuuhiin... - No, se olikin supikoira, joka sai vesiripulikohtauksen, kipitti kylkimyyryä turvaan, samalla kun levitti roskiksesta kaikki suodatinpussit ja tamponit pitkin pöpelikköä.

      - Vieläkään ei ole auennut, mitä olisimme karhun kanssa tehneet, jos semmoinen olisi siellä kohkannut.

      Ja olin siis kaupunkilaislikaksi vieläpä kokenut mökkeilijä, uskallan sanoa. Pientä säätöä vain vaadittiin... :D

      Poista
    4. Minä olen julma saalistaja, Helsingin keskustassa jouduin virittämään hiirenloukun, sillä Mikki ja Minni Hiiret juoksentelivat sisällä. Syötiksi laitoin metwurstia, kun muuta ei juuri silloin ollut. Mikin sain, Minni, Mortti ja Vertti selviytyivät, kun eivät enää Mikin kohtalon nähtyään menneet mokoman laitteen huijaukseen. Syötit osasivat siitä silti napata ja minä lopetin koko homman, kun ajattelin, etten minä mokomia Disneyn rottia viitsi sentään syöttää.

      (minulle kävi tuossa äärempänä pieni lapsus, kun nimitin kaveriani ensiksi Ännäksi ja sitten Jiiksi, mutta kyllä molemmat kirjaimet perustuvat nimiinsä.)

      Poista
    5. Ääkkä, Riku! Siis jouduitko Tyhjentämään ne Hiirenloukut?! Äää... en pystyis kykeneen, ainakaan en usko!

      Yhden lempikirjailijani, Susan E Phillipsin yhdessä kirjassa, muistaakseni "Dream a little dream of me", oli kasvissyöjä-sankaritar, joka käytti hiiriansoja - siis pyydysti ne rodentit, ja vapautti puistoon.

      Tuota voisin harkita.

      - Ja juu, olet Julma Hurja Saalistaja, oikea Jännämies! Oot ajanut ja ehkä ajat ylinopeuttakin! Sa ny ettet ole vielä vegaanikin - tai siis ole vaan, pitää vaan miettiä ruokalista uusiksi! Soijanakkeja et kyä saa! ;):):D

      Poista
    6. Hmm...en ole vegaani tai edes vegetaristi. vaikka tiedän vegetaarisen ravinnon olevan terveellisempää. Lihan syön toki "full done", eli kypsänä, en ole vampyyri enkä maalaisliittolainen.

      Poista
    7. Äitini on vegetaristi, jumalauta, että mulla on lapsuudesta kauhu niitä soijanakkoja ja muita paskoja kohtaan!

      Poista
    8. Verinen pihvi ei maistu minullekaan, vaan mieluiten vähän kuiva. En ymmärrä, kuka on määrännyt, että lihan tulee olla "mehevää" ja vielä "kosteaa"? Mihin se perustuu?

      Minä rakastan kuivaa lihaa, rapsakkaa pihviä, tai muikkua, joka taatusti ei tihku tippaakaan elämän nesteitä. Makkarakin voi olla vähän kärtsä. Pehmeä vetelä makkara ei maistu.

      Poista
    9. Minäpäs turautin tänään soijapullon loput kanavokkiini. Nyt kun kysytte kuitenkin reseptiä, niin kanasuikaleita, kuutioitua porkkanaa, chiliä, inkiväärinjuurta, valkosipulin kynsi, erilaisia sipulin versoja, ananasta, kiinankaalia ynnä muuta voi säveltää, kaikki pieninä kuutioina ja viipaleina. Paprikaa en itse käytä, mutta sekin sopii. On valmis 20 minuutissa. Paistetaan isossa wokkipannussa.

      Poista
    10. No luojan kiitos! Omassa lähisuvussa on siskon poikapuolet olleet vegaaneja, ja jessus mikä säätö! Siis ei siinä mitään, että syö kuten haluaa, mutta se kohkaaminen... Yksikin jouluaatto meni siinä, että me kinkunsyöjät oltiin karnivooreja, tosin ne nupelot olivatkin alta parikymppisiä idealistisia kolleja.

      Myöhemmin ovat sitten siirtyneet pihveihin. - Koko kasvisruokavalio on minusta siinä haasteellinen, että tykkään lihasta, en tosin isoista määristä, mutta mielellään syön. Enkä muutenkaan hedonistina halua rajoittaa itseäni. :)

      Poista
    11. Iines, mmmm...., kuulostaa Tosi Namilta!

      Tykkään wokeista, tällä hetkellä tosin on Eri Maiden Perinneruoka-vaihe päällä.

      Enkä syö minäkään verisiä pihvejä - tosin raaka jauhelihataikina on Nami-Hyvää! Nuorena aikuisena tilasin ravintoloissa aina jonkin mixed grill-annoksen, oli kivaa maistella. Nyt vähän luen ja pohdin.

      Pastaa syön rafloissa harvoin, se tuppaa olemaan ylikypsää, ja joka tapauksessa syön sitä kotona.

      Kalasta pidän, mutta Inhoan ruotoja! Tämä rajoittaa, uunilohta, kuhafileitä ym teen usein.

      Poista
    12. (minä en tarvitse silmälaseja, vaikka huomaan toisinaan pistettä käyttäväni pilkun asemasta. - Kuka noita kärpäsen paskoja toisistaan erottaa. Poliisi ei onneksi ole pysäyttänyt, kun 50-vuotistarkastuksessa määräsivät silmälasit pakollisiksi. Ei kuulemma olisi määrätty, jos olisi ollut henkilöajokortti, mutta, aikoinaan jostain tyhmyydestä ajoin kuorma-autokortin.)

      Poista
    13. Riku Rillipää, ha-haa! :D

      Minullapa on ollut lasit alakoululaisesta lähtien...

      Poista
    14. Laitan nuoruuteni lempikappaleeni, sitä voi kuunnella samalla, kun ihailee kuvaani.

      Poista
    15. No Riku, olit oikein kommentoinutkin, jei! :)

      Mulla nyt tökkii kone tänään, ääni ei kuulu. Sama vika oli Hectorin kanssa aiemmin. - Mikä äänen kuulumattomuus onkin aika olennainen ongelma musiikissa. :)

      Mutta palajan Sorrentoon huomenna!

      Poista
    16. Heh, kappale on edelleen mieleeni, mutta alkoi naurattaa, kun pitkästä aikaa katsoin tuota laittamaani kuvaa. En minä ihan kalju ole, enkä ihan noin komea.

      Poista
    17. Kiitos, Char, nyt vasta itsekin huomasin kappaleen kommentointeihin jotain sanoneeni, en sitä enää muistanut. J.Karjalaisen eka levy on aina sydämessäni, niistä myöhemmistä en samalla ehdottomuudella sanoisi.

      Poista
    18. No varmana oot tosi komea, ja onkos sulla siellä eri kuva kuin täällä? Hmmm...

      Minä en liioin erikoisemmin fanita Jtä, saa se olla olemassa, ja kuuntelen sujuvasti, monet kaverit tykkää paljon.

      Pappa aikoinaan inhosi Ankkurinaaappia, se oli sitä aikaa...

      Poista
    19. Ankkurinappi oli suosikkini, palvelinhan silloin miinalaiva Hämeenmaalla. Homoteoriat sanoituksesta tulivat vasta myöhemmin, mutta ne olivatkin ihan takapuolesta.

      Poista
    20. Miinalaiva Hämeenmaa? Homoteoriat sanoituksesta? Tässähän aukeaa ihan uusi kirjo keskustelulle! Asun itse Pirkanmaalla, Mamma on Mäntsälästä, ja seksologia on yksi alani - olenhan renessanssi-ihminen! :)

      Mutta Pappa tuskin saattoi ennalta aavistaa palvelupaikkaasi, ja hänet tuntien se sanojen venyttäminen vain ärsytti. Ei siis varmasti ollut mitään noin monimutkaista...

      Kaikki lallatukset ja duubi-duut saivat muuten jyrkän tuomion per oitis: no nyt siltä loppuivat sanat.

      Vilho Vartiainen oli yksi inhokki - Laulavaksi Silakaksi dubattu (kimmeltävä takki jossain konsertissa)

      "Nuoruusmuistoja" ei löydy, mutta Karjalan pojat vaikka tässä

      https://www.youtube.com/watch?v=wpof_0QFeAw&index=1&list=PL2ihnEhAi0We6Qde-7FZF87BloSmtt50H

      P.S. Pappa saattoi olla Mustis, kun Mamma tykkäsi Vilhosta... Oi, tuo vihreäsilmäinen karmea peto!



      Poista
    21. Vilhoa en enää muistanut ja kuuntelin nyt hyvinkin kaksikymmentä sekuntia hänen taidettaan. Pappa oli oikeassa.

      Poista
    22. Huomenta, Riku! :)

      Mitäs kivaa me tänään tehdään?

      Aloitan aamiaisella - siis olen kyllä isosiskoni pikkusisko: yhtä ruokapäiväkirjaa koko elämä! :D

      Luin muuten yöllä Turkka-alustuksesi, mutta en ole lukenut sitä kirjaa. Voi olla, että silti naisellisen intuitiivisesti sanon aiheesta jotain - mutta ensin siis beikkonia!

      Poista
    23. Voi vau! Olet viä merimies! :)

      Meillä on melkein-suvussa tunnettu purjehtija Nagornoffin setä, joka tätä Tarpon II-alusta seilasi:

      https://fi.wikipedia.org/wiki/Tarpon_II


      Isotätini oli Martha Aejmeleaus, ja aviomiehensä Hannes-setä puolestaan kiikutti sen Helmikuun manifesti-jutskan tsaarille. Martta-täti oli hyvä kaveri Nagornoffin sedän kanssa, söivät aina päivällistä yhdessä, kunnes Martta-täti kuoli.

      Olen myös alenevassa polvessa joku puolalainen kreivitär, tai ainakin sukua. Saat suudella kättäni.

      Poista
    24. Ei minusta merimieheksi ole, keulaspringin opin kuitenkin laitattamaan oikein. Kun olin heittoliinalla heittänyt sen köyden maihin, huusin sujuvasti: "Ei siihen pollariin, kun siihen seuraavaan!" - Springi oli köysi, joka esti isoa (90m.) alusta valumasta kaijassa ollessaan. Yksi tähtihetki minulla oli, kun ylipursimies käski minut heittämään heittoliinaan Öbbnäsin laiturille. - Vastasin, että enhän minä voi, kun siellä on tuo henkilöauto pysäköitynä. Yp Vote karjaisi: "Alikersantti, heittäkää se liina ja tähdätkää siihen autoon, tämä on käsky!" - Ei sitä sillä tavalla pitäisi joka paikkaan autoja pysäköidä, vaikka olisikin joku kapiainen. -- Minua harmitti, kun en autoon osunut, se olisi nuoresta miehestä ollut kivaa.

      Poista
    25. Heittoliina on naru, missä on paimo päässä. Se sidotaan aluksen kiinnistysköyteen, heitetään rantaan ja sen avulla rannalla olijat vetävät köyden maihin. Kiinnistysköydet kun ovat paksuja ja raskaita, niitä ei pysty heittämään ja kiinnitys täytyy aloittaa, kun alus on vielä ulkona kaijasta.

      Poista
    26. Mmmm, I love it when you talk shop, Riku! :)

      Mikä on kaija?

      Poista
    27. Kaija on Koo, mutta kaija on laituri.

      Poista
    28. Tarvitsetko reipasta apulaista?

      https://www.youtube.com/watch?v=WLLSqpYyPD8

      Poista
    29. En noin reipasta, omat voimani loppuvat kesken.

      Poista
    30. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  3. Montaa kolaria en tähän ikään ole ajanut. Jaa, no muutaman pellinlommotuksen kuitenkin. Kerran peruutin lipputankoon ja kerran tolppaan, niin että takavalot menivät. Nuorena, kun olin vielä urheiluinnostunut, pyyhkäisin Audi satasellani jonkin romun kylkeen pitkän viivan. Otti niin päähän ja olin tiloissani, kun Suomi oli jääkiekossa lopulta hävinnyt Kanadalle. Ja Audin peruutin kerran myös tolppaan, kun paikallisliikenteen kuski meinasi ajaa päälle. Hän jäikin vähän myöhemmin kiinni rattijuopumuksesta, ajoi jonkun pikkutytön päälle. Vee, että vihasin sitä partasutia, nuorena teki mieli lyödä sitä. Siis jo ennen sitä pikkutytön päälle ajamistaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas toheiloin inssiajossa - en ajanut kolaria, inssin mielestä meinasin, siinä katsastuskonttorin pihalla... Höh!

      Koko juttu oli ihan surkuhupaisa: asuin Hesan keskustassa, en halunnut korttia, mutta se oli edellytys työpaikan saamiselle Wienissä. - Siis kuka antaa lapsensa aloittelevan kuskin huomaan isossa kaupungissa, vieraassa kulttuurissa?

      No ei antanut työnantajanikaan, ei heidän vakuutuksensa kattanut minun ajoani.

      Mikä selvisi kun olin maassa. Siihen mennessä olin kuitenkin ajanut kortin pika-aikataululla, ja kauniisti sanottuna en ollut luonnonlahjakkuus.

      Opet oli tosi kivoja - yhden kanssa kävin treffeilläkin pari kertaa, ja Leena taas oli hyvä, varma roolimalli naisena: tukeva ja kannustava, ei-höpötyksiä-nainen. Just sellainen, kun haluaisin kuskina olla!

      Lopulta sen kortin mulle mahdollisti Nalle, se joka todisti sen ekan inssin. Ennen seuraavaa koetta sanoi, että nyt vaan hoidetaan homma kotiin, ja kävi useana päivänä mun kanssa ajelemassa, päivää ennen inssiä oli vapaapäivänsä, ja lähdettiin pitkälle maantieretkelle. Oltiin koko päivä reissussa, ja unohdin jännittämisen!

      Ihana mies! Kaikki ns. huonot kuskit olivat kuulemma poikkeuksillesin älykkäitä (mitä en kyä usko, mutta kiva kun reipasti mieltä), ja se jaksoi loputtomasti kuunnella mun kelausta mielikuvaharjoittelusta... :D

      Huh! No, olin vähän päälle parikymppinen, ja koko elämä hakusessa (olinhan siis muuttamassa maanpakoon kun sydän oli kerta särkynyt, ei siinä paljon autot napanneet!)

      Mutta hienosti meni toka inssi, kiitos Nallen tuen! :)

      Sittemmin en olekaan ajanut, ja joka tapauksessa olen aika hajaielinen ja haahuiluun taipuvainen... Eikä siis ole ollut autoa käytössäkään.

      Mutta on tosi hyvä, söpö, pinkki henkkari, ja kuvakin on onnistunut! :)

      Poista
    2. Voi veljet! Kirjoitusvirheitä!

      Saatteko selvää?

      Poista
  4. "No voi ima pyssy entä kun kanapojal on paskila päässä", kuten huonosti suomea puhuva famu siteerasi vanhinta siskoani (oli kyse Pekkä Töpöhäntä-kuvakirjasta, ja jumalanpyssyt sentään, kun kananpojalla oli baskeri päässä, sanoi sisko kuvituksesta taaperona :D). Nyt olen päätynyt pyörittämään Leelian Lepotuolia re lähestymiskielto Vauva-palstalla. Siellä on nyt viikon ajan ollut useampikin henkilö, nuori, ja tänään viimeksi taas yksi nainen oli väsynyt puhkeamiseen asti, mies soitteli 50 kertaa/pvä, ja oli tirittänyt ovikelloa puukon kanssa, jne.

    Siis mistä näitä naisia riittää? Miksi ne vastaa puhelimeen, avaa oven, jne? Ja kuvittelee edes hetken, että lähestymiskiellon "peruminen" mitenkään korjaisi asioita - siis johan sen nyt näkee, että nuo häirikkö-hemulit nimenomaan olivat sen kiellon tarpeessa! Tarpeeksi selvästi ei osata hätäkeskuksissa ohjeistaa, ettei soitto riitä, pitää tehdä rikosilmoitus laitoksella... Ja sinne mennään taksilla, jos ei autoa ole, ja exä hiipparoi veistä hivellen oven lähistöllä.

    Siis juu, rajoittaahan se elämää, maksaa rahaa, on väärin, jne, jne, mutta eikö ihmiset lue mitään, osaa kysyä - ja varmaan nyt projisoin ihan kybällä uhreihin omat frustraatiot toimimattomasta järjestelmästä.

    Mutta kun ei parempaakaa systeemiä ole! Minä kyllä tiesin, että itse valvon - oikein meinasin hermostua, kun yliopistolla kehotettiin ottamaan yhteys turvamiehiin. Hyvä neuvohan se oli, eikä mitenkään estänyt oman avun soittamisen mahdollisuutta. Mutta grrr....

    Tämä tuohtumus ja asian pinnalla-oleminen varmaan kumpuaa siitä, että viime kuussa kiva naapurinrouva tekstaili perääni lomalle: häirikkö-ex oli taas muistanut synttäreitäni, 12 valkoista ruusua. Päivä oli tosin väärä, ja niin paljon kuin kukkia rakastankin, ja itse asiassa tosi paljon tykkään saada lahjoja ja muistiaisia, se oli päivän myöhässä ja enemmän kuin vähän liian vähän, tuli tämä mieleen

    https://www.youtube.com/watch?v=8XNqHGSr-es


    Kiitos kun sain avautua! :)

    Asiaan vihkiytymättömille toim. huom. että olen täällä Iinekselessä kertonut yhdestä kepsusta exästä; kurjasta suhteesta, ja lähestymiskiellon hakemisesta ja saamisesta.

    - Ja vaikka tuossa sanailinkin hassunhauskasti: ei ole mitään päivää, eikä asiaa, jonka haluaisin exältä saada. Kunhan halusin aasinsillan biisiin.

    Mitenköhän noita naisia - ja miehiä, tietenkin - voisi auttaa? Olisin hyvä laatimaan kirjeitä ja hakemuksia, tiedän jo useimmat sudenkuopat, ja vaikka menen tunteella mukaan kaikkeen, ei se ny niin vaarallista ole, en osaa tehdä mitään tärkeää puolella teholla.

    Kuunnellaanko jotain kivaa vielä? Kiva mies oli John, keksin hänelle ihan omat lempinimet...

    https://www.youtube.com/watch?v=bGVN7WJ20Fk



    P.S. Kun tulette koko remmi Taideiltaan Chez Char, saatte tuoda mm. jätskiä, konvehteja ja viiniä... Lupaan etten purskahda itkuun ja lukkiudu vaatehuoneeseen murjottamaan. :D


    Natihaleja kaikille! :)

    VastaaPoista
  5. Ja aamuhaleja - myrsky on ohi, voitte ryömiä taas poteroista!

    Hiskiä näin aamusta

    https://www.youtube.com/watch?v=P59U0jFMxxo

    Tiskarin polkka on kanssa kiva, mutta ei näin pyhäpäivään sovi. :)

    VastaaPoista
  6. Huomenta Char. Olepas pirteä aamulla heti. Minusta aamu alkaa vasta, kun on saanut pari kuppia kahvia nautiskeltua hitaasti lehteä lukien ja ehkä Ylen aamuteeveetä vilkuillen.

    Asia ei minulle mitenkään kuulu, mutta jaksan kummastella häirikkösi roikkumista perässäsi vieläkin. Lasket tai muistat jopa ruusujen määrän ja värin. Eihän sillä ole mitään tekemistä rakkauden tai ihailun kanssa Char. Eksäsi ei roiku kannoillasi ihanuutesi takia, vaan siksi, että olet sopivan heikko hänen vallankäytölleen. Hän ottaisi varmaan kenet tahansa yhtä uhrautuvan.

    Onko kukaan koskaan sanonut näitä sanoja sinulle, Char? Tai sanotko itse nämä sanat neuvoessasi muita vainottuja tyttöjä? Kenenkään perässä ei roikuta naisen kauneuden tai hurmaavuuden takia, vaan tämän heikkouden ja alistuvuuden, roikkuja roikkuu niin kauan kuin saa vähänkin positiivisia signaaleja tai oven raotusta eli ystävällisyyttä. Poliisit perään ja mulkku vastaamaan lähestymiskiellon rikkomisesta, ilman selityksiä, omalla selkänahallaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kovaa tekstiä, Iines.

      Olen käynyt vuosien terapian, ja asia on vakava - arvasin, ettei olisi pitänyt vitsailla yhtään.

      Kukat ja kirjeet saapuvat ihan tänne kotiin, hän on saanut selville uuden osoitteeni. Kirjeet menevät roskiin, kukat annan naapureille, ne tulevat Interfloran tms kautta.

      Jättävät oveen, en ikinä avaa ovea jos en tiedä, kuka tirittää ovikelloa. Naapurit sitten poimivat, jos en ole kotona, ja kukat roikkuvat ulkona pari päivää tai pidempään.

      Ei, en ole kertonut naapureille tilanteesta. Kiitän kun he poimivat nuo murtovarasmagneetit pois.

      Uutta lähestymiskieltoa en voi hakea, kun miehellä ei ole vakinaista asuinpaikkaa Suomessa (se vaaditaan haasteen toimittamiseksi). - Enkä näillä spekseillä hakisi, se oli sen verran rankka juttu.

      Voin vakuuttaa, että mitään oven avausta, ystävällisyyttä, vastausta, tai edes kieltoa ole herennyt minulta kymmeneen vuoteen.

      Mies on sairas.

      Minä en ole kaunis, hurmaava tai alistuva.

      Poista
    2. Char, kovaa tekstiä tarvitaan, vaikka siinä on se vaara, että se satuttaa.

      Satuttaa en sinua halua, sillä aavistan tai tunnen tänne asti herkkyytesi. Uskon kaiken, mitä kerrot itsestäsi.

      Minun on äärettömän vaikea uskoa, ettei yhtä mulkkua saada vastuun eteen. Ja vaikka tunnen myötätuntoa jokaista vainottua naista kohtaan, tiedän, ettei heitä auta pelkkä sääli ja ystävällisyyskään.

      Esimerkiksi tämä nykyinen iltapäivälehtien lööppikuningatar Miss Helsinki, jonka poikaystävä pahoinpiteli, palasi yhteen hakkaajansa kanssa, koska "rakkaus" on vaan niin suurta. - En usko sanaakaan missin höpötyksestä. Nainen, joka "rakastaa" hakkaajaansa, ei totisesti ole terve eikä kelpoisa koko kaupungin edustustehtäviin - vaikka niitä tehtäviä liikemaailmassa en itse niin kovasti osaakaan kunnioittaa. Töitä ne kuitenkin ovat ja tätä päivää.

      Nuo sanani edellä ovat siis paljolti suunnattu tälle missille ja muille alistuville naisille, jotka eivät ymmärrä omaa ihmisarvoaan, Char, vaikka ne sinulle sanoinkin. Uskon kyllä, että sinä tiedät paremmin ja olet toiminut asian muuttamiseksi.

      On ehkä myös niin, että poliisi ei hoida työtään tarpeeksi tehokkaasti.

      Poista
    3. Uskon ja tiedän, että et tarkoittanut etkä tarkoita pahaa Iines, ja välillä unohdan, ettei puhuta kodikkaasti kammarissa.

      Voin vakuuttaa, etten voi tehdä mitään enempää, eikä voi poliisikaan. Lähestymiskielto määrätään meillä max vuodeksi, ja tässä ei ole epäselvää. Ennen kiellon määräämistäkään en vastannut Biederin viesteihin kahteen vuoteen - ei se ollut eikä ole rakkautta, kumminkaan puolin. Mies on oikeasti sairas, en osaa edes olla vihainen - siis silleen "saatanan sika"-vihainen, raukkahan se on. Narsistinen persoonallisuushäiriö diagnosoitiin suhteemme aikana, ja olen hyvin varuillani.

      Kyllä ei ovia avata eikä puhelimiin vastata meillä! Naapureita en tähän sotke, en halua juoruja, eivätkä he voisi mitenkään auttaa. Ihastuin vain väärään mieheen. Kun perääni soitellaan ja hehkutetaan kukista, toivottelen vain hauskaa päivää niiden kanssa (siksi siis tiesin värin, määrät ja varren pituudet; sain hehkuttavan tekstarin kivalta naapurilta).

      Kohtuuton taakkahan tämä on, mutta onneksi oli ihana Pappa, ja nyt on ihania miessukulaisia, hoitopoikia, flirttikavereita, jne, ihan seurustelua en osaa oikein ajatella. Hyvä tuntuma minulla miehistä on! Yksi kiva nettiystävä, John, auttoi minua tosi paljon silloin kun olin hakemassa oikeutta. Paljon minua nuorempi, fiksu ja kiva kuin mikä, auttoi enemmän kuin terapeutti. - Jos nyt oikein paljon liioittelen. :)

      Nämä eipäs-juupas-missukat syövät vakavuutta tältä parisuhdeongelmalta, siksi yölläkin hiillyin niin kovasti, kun taas yksi neitonen ajatteli "perua koko jutun", vaikka mies hiiviskeli puukon kanssa rapussa. Siis haloo!

      En todellakaan ajattele olevani mitenkään vastustamaton, vaikka tietenkin täällä vitsailen välillä paksusti. Oikeasti kesti aikaa, ja tarvittiin (ja onneksi osui kohdalleni) se John, että tunsin itseni taas fiksuksi, sieväksi ja haluttavaksi naiseksi. Ei lyttyyn lyöty naiseus ja seksuaalisuus tyhjiössä elvy, ainakaan minun kohdallani. Hyvä mies on loistava eliksiiri. :)

      Poista
    4. Voihan vainottu nainen toki olla kauniskin. Vaan ulkonäkö ei ratkaise, sillä myös vaatimattoman oloisia naisia voidaan vainota.

      Jokainen tuntenee sen parityypin, jossa on hurmaava maailmanmies, ja hänellä taustalla vaimo, joka ei erotu tapetista. Vaimo on aika ilmeetön.

      Minulla soivat hälytyskellot, jos näen epäsuhtaisia pareja. Narsisismi lisää loistetta, uhrius himmentää ihmisen valoa. Esimerkiksi tuolta mainitsemaltani missiltä on kuvassa kuin lyhdyt sammutettu, hän on ilmeetön ja jähmettynyt. On selvää, ettei hän pysty hoitamaan bisnesmaailman tehtäviä, joten bisnes heittää hänet sivuun.

      Poista
    5. "Vainoojan dissektio" - siinäpä aihe!

      Minä olin miestä paljon nuorempi, sievä, liiankin kiltti. Varmasti semmoinen käsikynkkäkoriste monin tavoin, vaikken silloin ajatellut sitä niin.

      Oireilin suhteemme aikana monin tavoin - join itseni esim. ensi kertaa känniin Hollannin-matkamme aattona. En siis koskaan ollut ollut humalassa. Eikä se matka sinänsä mitään: äiti oli lähdössä mukaamme. - Selvä, typerä avunhuuto. Äiti vain suuttui, ja kysyi, kuinka voin tehdä hänelle näin.

      Terapeutti totesi, kun hänelle kerroin, että tyypillistä, Char: ei mitään shampanjan-tissuttelua, vedät sitten umpikännit paljaalla viinalla, kun päätät ottaa, ihan kuin suomalainen mies. No näinhän se meni.

      Paljon vettä ja mehua, matkalle päästiin. Tietenkin.

      Vajosin sitten syvemmälle masennukseen.

      En halua kauheasti enempää tilittää, ei sillä ole väliä.

      Kun olisin lopettanut suhteemme, ja vaatinut miestä muuttamaan, hän sai sydänkohtauksen, ja eikun pillit vinkuen TAYSiin. Siellä sitten ei puhuttu englantia, ja joka tapauksessa koin, että saan miehen veret käsilleni, jos hylkään hänet sairaana - ja taas mentiin.

      Lääkärit luulivat minua hänen vaimokseen, ja siis silloin jo tiesin, että hänellä onkin vaimo Jenkeissä, jolle toki piti tiedottaa asioista.

      Hoidin siinä lääkäreiden kiusaantumista ja kröhimistä - päädyin meidän kaikkien puolesta siihen, että olin öh, "ystävä".

      Huoh. Sitten yhteydenotot yliopistolle, sairaslomajärjestelyt - ja se, kun en halunnutkaan seksiä, mutta en kehdannut sanoa, kun mies pelkäsi oman kykynsä puolesta?

      Grrrr....

      Ulkoisesti olin viehättävä, kaunis ja säkenöivä, uskallan sanoa. Edustimme aina kodin ulkopuolella. Perheeni ei voinut käsittää, kuinka romahdin, sitten kun lakkasin yrittämästä.

      Poista
    6. Hei Iines, jatkan täällä vielä vähän. :)

      La-yönä en saanut nukuttua, yleensä minäkin vaadin kunnon yöunet ja kaffetta, ennen aamua. Mutta en siis ollut nukkunut, miukä varmasti näkyi.

      Se palstan nuori nainen on nyt kaverinsa luona lomalla, ei vastaa puhelimeen, eikä lue viestejä. Toivon, että pitää siitä kiinni!

      Olen lupautunut tukihenkilöksi, muutakaan en keksi. Ja voinhan nyt harjoitella rajojen pitämistä ym tässä, uskon, että jatkossa päädyn joka tapauksessa tukemaan perheväkivallan uhreja.

      Myös miehiä. Olen jo aika monta häirintätapausta ollut selvittämässikin, nimenomaan niin, ettei kukaan suutu tai kosta.

      Vaikka täällä näytän turhautumiseni ja heikkouteni, älä usko, että se on se mun oikea tila!

      Poista
  7. Minä olen tekniikan ihmelapsi, eli en ole koskaan valmistunut autonajaksi. En ison enkä pienen. Ensinnäkään en ole ollut pätkääkään autolla ajamisesta kiinnostunut nuorena. Sisareni kävi autokoulun ajallaan. Poikaystävä taisi jelppiä maksuissa. Eräs syy ajokortin oman ajokortin hankkimattomuuteen oli myös rahattomuus. Autokuski ilmestyi elämääni alle kaksikymppisenä. Siitä lähtien olen istunut pelkääjän paikalla. En ole tarvinnut autoa enkä ajokorttia. Bussit, polkupyörä ja taksit on varakyytejä jos kuski ei suostu tai ehdi kyysätä menoilleni. Pahan kolarin ohi olemme ajaneet, auttajat ja poliisi olivat jo paikalla.Kerran roska-auto törmäsi bussin kylkeen, mutta vain peltiä ruttaantui. Muita kolarikokemuksia ei minulle ole.(koputan kirjoituspöydän kantta) Ei shaföörinikään ole ajanut kuin kerran jäiseltä tieltä ulos ja kerran liikenteenjakajan yli. Monen auton ketjukolarissa eräs vanha rellun romumme meni lunastuskuntoon, mutta ihmishenkiä ei siinä rytäkässä mennyt. Minä en ollut mukana.
    Sisareni on ajanut vuosikymmeniä paljon, ja pitkiä matkoja ilman kolareita. (koputtaa taas puuta) Kokemusta hänellä on plakkarissa, enkä pelkää hänen kyydissään. Ainut mikä ärsyttää ja naurattaa hänen ajotavoissaan on, että hetkeä ennen pylväspoliisia hän jarruttaa rutosti. Voihkin turvavöissä, sillä tuntuu kuin solisluut menisivät poikki hurjissa yllättävissä jarrutuksissa.
    Kyllä vähän nykyisin närästää se, että kamut jotka eivät ole minua älykkäämpiä ja voivat ajaa autoa ja minä en. :) Jopa neljä, kolme, kaksi tai useampiakin inssiajoja ovat suorittaneet ennen ajokortin saamista.
    Mopoautoa lienee harkittava, jos kuski kuolee ennenmmin kuin kyydittävä. :) Pahkeinen. Siihenkin tarvitaan jonkinlainen ajokortti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mopoautoilla on erityisen suuret vakuutusmaksut, Leonoora, koska niiden onnettomuusriski on moninkertainen verrattuna autoihin. Kaksi peräänajoa kokeneena en uskaltaisi mopoautoon edes mennä. En suosittele kunnolla edes taajama-ajoon. Mieluummin polkupyörä tai taksi.

      Minäkään en saanut ajokorttirahoja kotoa, vaan vasta töihin mentyäni, samoin sisko. Yhtään kolaria en ole ajanut, vaan minuun perääni on kaksi kertaa tökätty, ja syypää on ollut selkeästi peräänajaja. Tapaukset ovat olleet niin pieniä ja ilmeisiä, että edes poliisia ei ole tarvittu. Ja kun itse käyttäytyy asiallisesti, ei vastapuolikaan hermostu, vaan homma hoidetaan rauhanomaisesti neuvotellen.

      Poista
    2. Taitava ajaja olet. Minä olisin varmaan hajamielinen professori autoa ajaessani. Kun pitäisi kaasuttaa painaisin jarrua tai päin vastoin. Monta kolaria on jäänyt tapahtumatta kun en ole ollut ratissa. :)
      No ei vaiskaan. Minähän olisin tien tukkona joka paikassa suurella varovaisuudellani.
      Ai jaa. Ja uudet mopoautotkin maksavat. Täytyy tyytyä käyttämään valmiita kyytejä. Autokouluun en enää aio mennä.

      Poista
    3. Ehkä on ihan viisasta olla edelleen kyyditettävä, kun kerran se mahdollisuus sinulla on. Ja tarvittaessa taksikyyti on ihan paikallaan.

      Vaan miksi Suomen taksi on niin kallis verrattuna vaikka espanjalaiseen taksiin? - No juu, autovero nyt ainakin. Vaan pitääkö taksin olla aina Audi tai Mersu. Useinmiten taksissa matkustaa kai yksi matkustaja kerrallaan + korkeintaan kaksi matkalaukkua tai pari pientä koiraa. Pieni hybridiauto voisi olla kysytty kaupunkitaksi halpoine hintoineen.

      Poista
    4. Juu. Halvemmaksikin tulee. :) Ei ole autoveroja, bensalaskuja, vakuutuksia, huoltoja, katsastuksia, korjaamolaskuja, pesumaksuja yms.
      Maksan kyllä muita laskuja korvaukseksi ilmaiskyydistä. Taitaisi tulla halvemmaksi ajaa tykkänään taksilla lyhyet matkat.
      Kyllä taksikyyti maksaa liikaa. Kolme kilometria lähes 15 e. Bussilla 3.30 e sama matka. Muistaakseni. On jo aikaa taksilla ajosta.

      Poista
    5. Vakuutusmaksut varsinkin ovat kalliit. Itse juuri laskin superkaskontason täyskaskoksi, ja säästö on merkittävä. Vakuutuksia on muutenkin oltava, mökkiin ja kotiin, joten laskut ovat satoja euroja vuodessa. Vaan ilmankaan ei voi olla. Jos jotain sattuu, uuteen ei ole ehkä enää varaa.

      Auto minulla on oltava mökkimatkojenkin vuoksi, sillä aivan perille ei pääse millään julkisella, eikä kylässä ole taksia. Tavaraakin on aina kuljetettavna, mm. isoja kukkaruukkuja istutuksineen ja omena- ja marjaämpäreitä. Kesän liinavaatevarastoa ja vaate-varastoja ei myöskään kanneta käsipelillä. Lakanoita ei voi jättää talveksi kylmään mökkiin. Ne on vietävä kaupunkiin talveksi.

      Poista
  8. Selasin tässä joutessani joutilaana sunnuntaiaamuna - kun en autollakaan voi lähteä kuvausreissuille tai mökille - netin iltapäivälehdet.

    Siellä on surullinen uutinen pienestä kuusivuotiasta tytöstä, joka löydettiin vakavasti loukkaantuneena maantien ojasta polkupyörineen. Mitään tietoa ei ole tytön onnettomuudesta. Huomiotani kiinnitti tämä lause: "Havaintoja tytön liikkeistä kello 15–17.20 väliseltä ajalta voi ilmoittaa Pohjanmaan poliisin vihjenumeroon --".

    Eikö kukaan ole tiennyt yli kahteen tuntiin, missä alle kouluikäinen tyttö liikkuu yksin pyörineen myöhäisiltapäivänä? Useimmissa Euroopan maissa tämänikäiset eivät yksinkertaisesti liiku tai ole yksin.

    Vuosien takainen Unicefin tutkimustieto on ehkä edelleen totta: Suomessa on maailman yksinään syövimmät lapset. Minulla on hämärä muistikuva, että jokin tämän vahvistava uusi tieto julkaisiin juuri uutisoinnissa toukokuussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuusivuotias on tosi pieni olemaan yksin kolmatta tuntia. Kurjaa kyllä ollaan menossa siihen suuntaan, että lapsilta vaaditaan ns. itsenäisyyttä yhä nuorempina. Se on surullista.

      Eilen tai toissapäivänä oli juttua Patrik Laineesta, KiekkoKomeetasta: hän haluaa äiskän mukaan jenkkeihin! Tosi hellyttävää, jotenkin, ja onhan se 18-v nuori! Omia lapsianikin varmasti lähtisin hoivaamaan, enkä edes kokisi olevani curling-mama!

      Varmaan Siperia opettais - tai no, Kalliovuoret? - kokkaamaan ja pyykkäämään, mutta varmasti on kaikille kivempaa, kun on pehmeä lasku. :)

      Poista
    2. Plussat Patrikille! Vaan toki äiti olisi voinut ohjastaa nuoren miehen jo aiemmin kokkailemaan ja pesemään vaatteita. Vaihteeksi tällainen on kuitenkin kyllä hellyyttävää. 

      Toisaalta näitä Minttuja, nuoria naisia miestä passaamassa, on kuitenkin ärsyttävänkin paljon.

      Poista
    3. Omat lapseni ovat kyllä osanneet jo kokata ja pyykätä alle täysikäisinä - poika tosin oli innokkaampi kotitöissä!

      Minä halusin hoitotätinä hemmotella heitä armotta, aina kun tulivat lomalle! Mietin ruokalistat, kehitin kaakkuja ja leivonnaisia, vuokrattiin leffoja ja passasin ruuat sänkyyn... Se oli sitä lomaa heille, ja kyllä arvostivat! Kerran viilsin sormeeni aika pahasti kun tein wokkia (hei, Iines!), ja eikös tämä nuorisojengi ollut kuin kärppälauma kimpussani! :D

      Nyt Char käsi ylös, tuppoa haavaan, puristusside, toinen alkoi tehdä salaattia, ja molemmat olivat ihan noppina kun pääsivät käyttämään partiolaistaitoja! :D

      Ei mistään pullamössöilystä tietoakaan!

      Kiitän kyllä koko meidän jengiä - oltiin kaikki aikuiset kasvattamassa toimivia, fiksuja, pärjääviä nuoria! Joskus (minun tapauksessani usein) hellittiin ja hemmoteltiin, mutta se rautainen perusosaaminen oli ja löytyi!

      Eikä se helliminen tietenkään konkreettiseen ruokaan jäänyt, tai siihen, että istuin tuntitolkulla Särkänniemessä, kun naperot vilistivät sitä samaa Hurrikaania uudestaan ja uudestaan...

      Ei, olivat ihan nuoria aikuisia jo, kun vielä halusivat, että luen iltasadun (joko jostain omasta kirjastaan, tai sitten mun Milneä, tai Terry Pratchettiä).... Voi rakkaita! Huh kun tulikin ikävä!

      Nyt eikun tekstaamaan hellä viesti! :)

      Poista
    4. Muistan kun tytär teki kakun. Hän oli saanut päähänsä Sacher-kakun valmistuksen. Kakku lässähti valmiina pahan kerran ja tyttö syöksyi itkien yläkertaan. Vaan nyt jo nauretaan aina, kun jossain törmätään Sacher-kakkuun. Tai kun hän kysyy, mitä laittaisi kesävieraille, ja minä sanon viattomana, että miten olisi Sacher-kakku.

      Poista
    5. PS Meillä on tapana vääntää veistä haavassa, eli jonkun virheestä otetaan aina kaikki hupi irti ja risat päälle. Musta huumori on vissiin meikäläisenkin laji.

      Poista
    6. Minäkin nauran mokille, kunhan mokaaja on mukana, eikä enää itke! :)

      Mitäs keksisin omasta kokkailusta - no ainakin sen Kamalan Säädön, kun olin murkku, eikä keittiöön saanut tulla kun tein jotain! Juomavesikin piti hakea etukäteen... Huoh.

      Tämä tosin liittyi Mammaan: hän, ihana ihminen, tietää miten kaikki tehdään parhaiten! Ja on aina yksi tietty veitsi, vuoka, vati, jne, jolla ruoka onnistuu, haju (erit. sipuli) tartu, jne.

      Pappa teki nuorena Rex-kakkua, ja se oli niin pahaa, ettei edes enkelimäinen Lempi-täti pystynyt syömään!

      Poista
    7. Muistan Rex-kakun. Siinä oli sulaa suklaata Rex-keksien välissä. Meilläkin äiti teki sellaisen. Ohje oli yhteen aikaan joka lehdessä, kun Rex-keksit tulivat markkinoille. Kun sitten nuorena tyttönä olin muodikkaasti Slumberslim-laihdutuskuurilla, kuolasin katsellessani Rex-kakkumainoksia.

      Poista
    8. No Papan Rex-kakussa oli sitä jotain esanssia niin paljon, ettei sitä Lempi-tätikään syönyt!

      Vaikka sanoi, että kun ihminen on hyvällä tahdolla hyvistä aineista tehnyt, niin kyllä sen syö.

      Poista
    9. Mikä on Slumberslim-laihdutuskuuri? :D

      Poista
    10. Ei Iines, anna kun veikkan: gladwrapia (tätä sanaa ei saa muuten sanoa pikkusiskon perheessä, sehän on Tuorekelmu :D) kiedottuna kehon ympäri yön yli, ja mehudieetti?!

      Poista
    11. Nukkuen laihaksi -kuuri. Amerikkalainen. Perustuu itsesuggestioon. Juuri ennen unentuloa maataan vuoteessa ja toistetaan tiettyjä mantroja. Uni sitten vahvistaa halujamme ja ohjaa tulevaa käyttäytymistä.

      Minähän makasin ja toistin ja laihduinkin pari kiloa. Olin tyytyväinen ja vannoin Slumberslimin nimeen. Tosin olisin halunnut laihtua hieman enemmän.

      Poista
    12. Mmmmm...Että näin. :)

      Minulla oli nuorena Helancyl-kinnas. Olisin halunnut laihtua hieman enemmän. :D

      Poista
    13. Kintaan muistan minäkin, mutta en sen nimeä. Sillä kuitenkin hierottiin kupeita, koska se laihdutti niitä. Mukamas.

      Poista