20.8.2007

Kun asiakaspalvelu on huonoa, on se tosi kehnoa

Alle vuoden ikäinen kannettava tietokoneeni on ollut viidettä viikkoa eräässä espoolaisyrityksessä korjattavana. Kyseessä on yritys, joka ei vastaa puhelimeensa ja jonka puhelinvaihteen odotusääneksi on syötetty tunnistamattoman soittimen kirskunta, joka saa soittajan pitelemään luuria etäällä korvastaan ja sulkemaan puhelimen samantien.

Lähetin siis tekstiviestin ja onnistuin saamaan tiedon, että "kone on täällä, mutta ei ole tietoa viasta". Parin viikon jälkeen onnistuin taas murtamaan linjan tekstiviestillä ja sain vastauksen, että "varaosaa odotellaan". Seuraaviin viesteihin ei vastattu enää.

Tänään sain yllättäen puhelinsoiton yrityksestä lähes välittömästi, kun uhkasin tekstiviestissä lähettää reklamaation yrityksen johdon lisäksi myös liikkeeseen, josta olin kannettavani ostanut ja jonka kanssa huoltoyrityksellä on sopimus.

Olivat panneet mistääntietämättömän harjoittelijarukan asialle. Nainen vikisi pienellä äänellä, että koneeni on juuttunut Turun postiin. Kyljessä on ilmeisesti mökin osoite, joka ei ole enää voimassa. Kun kone vain viipyi, ilmoitin kahdestikin osoitteenmuutoksestani ja tekstasin huolellisesti kaupunkiosoitteen.

Siellä se kone nyt siis on, Turun logistiikkakeskuksessa, eikä tunnu löytävän minua, vaikka olen kunniallisesti kirjoilla oleva henkilö, joka on tehnyt postin kautta tämän maksullisen kesäosoitteenmuutoksen! Hieman hankala on postiin soittaakin, kun ääni on botoxin jälkeen pelkkää katkeilevaa töksähdystä. Tyttö sanoi nimittäin lopuksi huolimatta karmeasta pihinästäni, että "voitte vaikka soittaa sinne, jos se kone tulisi". Näin espoolaisyrityksessä.

Toinenkin huonon onnen tapahtuma asiakaspalvelussa mahtuu päivääni. Ostin nimittäin paikallisesta huonekalukaupasta ergonomisen tietokonepöydän, jossa monitori sijoitetaan upotukseen, joka on näppäintasoa alempana. Pöytä oli laatikoissa osina, jotka minun tuli itse koota.

Purin teipit pakkauksesta, nostin levyt ja mutteripussit pois, ja kannoin jokaisen osan yksitellen yläkertaan kierreportaita pitkin. Kun sain osat laskettua johonkin ja aloin tutkia ohjepiirrosta, huomasin että piirros on aivan eri maailmasta kuin osat. Piirros oli oikea, upotuksella varustettu tietokonepöytä, mutta osat olivat eri pöydän, jossa ei ollut upotusta, joka oli ostoperusteeni. Ajoin sitten sen ohjepaperin kanssa takaisin myymälään, jossa myyjä lähti tutkimaan varastoa, viipyi runsaat puoli tuntia. Palasi, ja sanoi, että kaikki ovat vääriä pöytäpakkauksia, joissa lukee kyljessä "upotus", mutta ne ovat kiinteitä ilman upotusta. Upotuksella varustetun pöydän saa tilaamalla muutaman viikon kuluttua. - Miten nyt toimitaan, kysyin myyjältä, sillä en ollut jaksanut kantaa irrallisia pöydän osia edes alakertaan, kun lähdin ohjepaperin kanssa myymälään. - No tuo se pöytä takaisin pakattuna ja tilataan sulle sitten uusi pöytä!

Olen nyt saanut kannettua osan kerrallaan kierreportaita pitkin alas, vaikka mietin jo, että minun on pakko pitää pöytä, kun en yksinkertaisesti jaksa kantaa sitä enää. Nyt se odottaa kuitenkin alhaalla, lattialla levällään pahvin päällä. Pitää löytää jostain pakkausteippiä ja tilkitä pakkaus huolellisesti, etteivät ruuvit tipu paketista. Vielä kun jaksaa kantaa sen auton peräosaan aamulla, on voiton puolella ja myyjä varmaan tyytyväinen.

(Maalaus Aleksandr Polozov)

JK Pakkohan minun on yrittää kirjoittaa jotakin. Teen sen vaihteeksi yön hiljaisuudessa. Nyt nukkumaan ja aamulla menen postiin kysymään, miten saan tietokoneeni Turusta, jonka jälkeen kannan tietokonepöytäpakkauksen paikalliseen myymälään ja tilaan uuden.

16 kommenttia:

  1. Juuri toisaalla juttua hyvästä asiakaspalvelusta, johon on tullut törmättyä viime aikoina oikein kunnolla. Esim. minä aina unohtelen ostoksiani lähikauppaan, jossa ne odottavat sitten kassalla(jolleivat ole pilaantuaa sorttia) varustettuna lapulla "puoli yhdeksän tyttö". Huoltsikalla, jossa käyn, ovat superihania ja jouduin puolustamaan työntekijöitä jonkun aggressiivisen ja ylimielisen rouvan hyökkäykseltä.

    Mutta kun se palvelu on kehnoa, se on ihan hanurista. On lukuisia paikkoja,joissa on mahdotonta saada minkäänlaista palvelua ja tämä sinun tapauksesi kuullostaa siltä, että jos äänesi ei salli puhelimessa raivoamista, lähetä big bossille paha, jämäkkä reklamaatio. Vaadi korvausta tuosta sössimisestä. Älä anna periksi.

    Älä kanna yhtän osaa kämpässäsi/kämpästäsi, vaan pistä firman pojat hakemaan, se ei ole sinun hommasi. Sitten vain korvausta ja alennusta kaikesta kivusta ja särystä, sekä pakoilemisesta vaatimaan. Muuten sama jatkuu ja pahenee.

    terveisin,
    -minh-

    VastaaPoista
  2. Minh, tunsin itseni oikeastaan ensimmäisiä kertoja kykenemättömäksi pitämään puoliani, minä - entinen luottamusmies, joka on tottunut ottamaan pykälistä selvää ja "reklamoimaan" asiasta kuin asiasta.

    En olisi uskonut, se olen minä joka kävelee hiljaisena myymälästä ulos, kun pojankloppi komentaa minut kotiin pakkaamaan raskaita levyjä ja kantamaan ne takaisin myymälään, kun virhe oikeasti on heidän tai tehtaan. Tai että se olen minä, joka ei uskalla soittaa asioitaan puhelimella, vaan tuhlaa aikaansa ja menee paikan päälle saadakseen katsekontaktin ja pystyäkseen näin puhumaan ymmärrettävämmin kuin puhelimessa, jossa ääni pätkii hävettävästi ja minun arvellaan kenties olevan älyltänikin vajaa.

    On varmaan niin, että pitää olla aivan terve pystyäkseen pitämään puoliaan asiakaspalvelun pyörteissä.

    Yleensä ottaen atk-huoltoliikkeiden palvelu on minusta alapuolella arvostelun. Kun soitat ensin tukipalveluun, saat jonottaa ja sinun on läpäistävä eri portaat koneesi kanssa päästäksesi niiden armoitettujen joukkoon, joiden kone otetaan huoltoon paikan päälle. Kun kone on sitten sisällä, tietoja ei tipu, puhelimella ei pääse läpi ja kun saat koneesi, vikaa ei välttämättä selosteta, ellet kaiva sitä ynseästä atk-gurusta tikulla esille.

    VastaaPoista
  3. On muuten kumma että suurin osa kannettavien tietokoneiden huolloista kuulemistani kertomuksista on ollut juuri Iineksen kuvaaman kaltaisia.

    Oma läppärini oli takuuhuollossa (Vika oli tunnettu valmistusvirhe) kesti kaksi viikkoa että hakivat koneen huoltoon (Hokivat koko ajan että: Haemme sen pian!) ja huollossa kone oli kolme viikkoa, olisi varmaankin ollut pidempaan jollen olisi alkanut uhkailla. Ja sitten toimittivat koneen vanhempieni kotiin, huolimatta siitä että olin antanut oman osoitteeni ja kone oli alunperin haettu kotoani. Mietin ihmeissäni mstä perkeleestä ne repivät vanhempieni osoitteen siihen? Asia selvisi vajaan kuukauden päästä kun isäni läppäri -- eri merkkinen, eri vika -- ilmestyi huollettuna minun ovelleni...

    Ilmeisesti nämä läppäreiden valmistajat kilpailuttavat huoltoyrityksiä jo hivenen liikaa.

    Itse en periaatteesta palauta mitään isompaa virheellistä tavaraa, saavat itse tulla hakemaan.

    Huonon palvelun kyllä muistaa pitkään, mutta mikäli saa hyvää palvelua on siitä tyytyväinen muutaman minuutin ja unohtaa sitten, mikä on aivan väärin hyvää asiakaspalvelua tarjoavia kohtaan.

    VastaaPoista
  4. Johannes, minulla oli edellisenkin läppärini kanssa samanlaisia ongelmia. Siihenkin ilmaantui vika takuuaikana, ja sain soitella uskomattoman määrän puheluita, kun myyjäliike ja koneen valmistaja pallottelivat vastuuta toisilleen. Kone haettiin minulta kolmasti, lennätettiin kuulemma Belgiaan korjattavaksi ja palautettiin aina saman vian kanssa. Kertaakaan se ei ollut hetkeäkään kunnossa. Sitkeän reklamoinnin ja lopulta uhkailujen jälkeen sain koneen vaihdettua aivan uuteen koneeseen, kun kieltäydyin vastaanottamasta vanhaa.

    Minhille vielä kiitos linkkauksesta ja terävästä huomiosta, mitä tulee kommentoijien vihjailuihin omakehuista meemijutun kohdalla!

    VastaaPoista
  5. Iines: "Yleensä ottaen atk-huoltoliikkeiden palvelu on minusta alapuolella arvostelun."

    Tuo pitää paikkansa, on kuin atk-huoltoliikkeisiin olisi pesiytynyt ylimielisiä nörttejä jotka haluaa kostaa koulukiusauksen sa asiakkailleen. Itse asiassa olen suhteellisen varma että huollot kestävät niin pitkään koska huoltohenkilökunta pelailee WoW:ia ja tekee töitä vasta kun nelituntiset raidit ovat ohitse.

    Miten muutoin on selitettävissä se että vaimon läppärin prosessorintuulettimen vaihto kesti 4 viikkoa? Jos minulla olisi ollut tuuletin olisin itse vaihtanut sen about 5-10 minuutissa.

    Mutta nyt on lähdettävä töihin.

    VastaaPoista
  6. Minunkin koneessani on kyse vain yhden varaosan vaihdosta. Viisi viikkoa. Tosiaan olemme näiden datanominörttien armoilla, jotka käyttävät valtaansa väärin eivätkä ole edes kyllin puhekykyisiä asiakaspalvelutehtäviin, jota heidän työnsä on yhtä paljon kuin koneen kanssa läträämistä.

    Olen itse opettanut näitä datanominörttejä, ja suurin huolen aiheemme olikin atk-poikien ujous ja kontaktikyvyttömyys. Koulutuksessa lisättiinkin opetussuunnitelmiin heille puheviestintää ja vuorovaikutustaitojen kehittämistä läpäisyperiaatteella joka aineeseen. Tuloksia ei kyllä vieläkään näy!

    VastaaPoista
  7. No nyt ymmärrän, miksei ystäväni vie konettaan liikkeeseen ja jos meille tulee jotain vikaa, niin poikaystävä ja hänen kaverinsa korjaavat itse. Uskomatonta! Niitä puhetaitoja, asiakaspalvelua ja ihmissuhdetaitoja(liittyvät kiinteästi asiaan) pitää opettaa kaikissa ammateissa työskenteleville. Ei joku tietsikkanörtteys anna kenellekään erikoislupaa olla juro ja puhekyvytön, jos ei ole sairaudesta kysymys, yhtään sen enempää kuin vaikkapa vaateputiikin myyjäjänä oleminen!
    -minh-
    P.S. Oli pakko kirjoittaa siitä meemistä, kun kiehahti phasti vielä loppuillasta tuon jutun takia. Epäreilua ja törkeää, täysin turhanpäiväistä paskanjauhantaa!

    VastaaPoista
  8. Meillä oli talossa koulutettavia datanomeja, merkonomeja, sihteereitä, toimistotyöntekijöitä jne. Datanomit olivat aina kaikista hiljaisimpia ja - sanon tämän kuiskaten - heillä oli hyvin huonot todistukset taloon tullessaan, huonommat kuin noilla muilla ryhmillä. Monet olivat lisäksi niin säikkyjä, että kävelivät suurinpiirtein seinillä kun heihin katsoi - tämän sanoi muuan atk-ope, ja yhdyn kyllä siihen. He harrastivat tietokonepelejä, eivät niinkään ohjelmointia. Kun he pitivät esitelmiä puheviestinnässä, he tekivät alkuun lähes poikkeuksetta Power Point -esityksiä erilaisista tietokonepeleistä, joita esittelivät istuen opettajanpöydän takana pimeässä huoneessa mumisten jotain käsittämätöntä monitorin takaa vain hiustupsu hiukan näkyen.

    VastaaPoista
  9. Nörtit ja asiakaspalvelu olisi yhdistelmänä hulvaton, ellei se olisi niin raivostuttava. Etenkin, kun tietsikkakauppoihin ja help deskeihin päätyvät juuri nämä datanomit, ei-niin-lahjakkaat nörtit, joilla on kuitenkin keskivertonörtin sosiaaliset taidot (eli sairaalloista ujoutta yhdistettynä besserwisserismiin, ylimielisyyteen ja kokemattomuudesta johtuvaan naisvihaan). Yritä sitten tällaisten kanssa neuvotella tietokoneen huollosta.
    Pahoittelen, jos tölväisin jotakuta nörttiä stereotypiallani, olen vain tavannut näitä tapauksia reippaasti liikaa.

    VastaaPoista
  10. - -keskivertonörtin sosiaaliset taidot (eli sairaalloista ujoutta yhdistettynä besserwisserismiin, ylimielisyyteen ja kokemattomuudesta johtuvaan naisvihaan).

    Ennen meillä oli liukkaat insinöörit keskuudessamme, nyt nämä besserwisserit vinoine hymyineen ja ujoine pälyilyineen. :D

    VastaaPoista
  11. Olemme löytäneet inhimillisen kuonan!

    VastaaPoista
  12. Tuskin sentään. Tarkoitus ei ole irvailla ihmistä, vaan tietylle ryhmälle muotoutuneita epätarkoituksenmukaisia käytänteitä.

    VastaaPoista
  13. Kirjastossa käydessäni ajattelin käväistä tilaamassa itselleni terveyskeskuksen hammaslääkärille ajan.
    Soittoyrityksiini
    entisillä puhelinnumeroilla vastaaja ilmoitti, ettei saa juuri nyt yhteyttä.
    Tiesin kyllä olemassaolevista pitkistä jonoista, olinhan aiemmin jonottanut reilun puoli vuotta, ennen kuin pääsin tuolille makaamaan. Silloin tosin pääsin henkilökuntaa vaivaamasta pelkällä tarkastuksella. Vastaanottoaulassa oli useassa paikassa seinillä monisteita, joissa oli painettuna uusi puh.nro. Kai sen olisi jostakin kaupungin keskuksesta saanut, mutta en arvannut edes etsiä.
    Nyt hammaslääkäri kysyi: Mitä te täällä teette? Kun kurkistin ovesta sopiakseni vastaanotolle aikaa.
    Nauratti, sillä teki mieli kysyä samaa häneltä.
    He purkavat muka jonoja. Sillä hetkellä oli yksi ainoa tyttö penkillä odottamassa. Jonoja ei siis näkynyt minkään oven takana.
    Liekö jono siis jo hieman lyhentynyt?
    Pelkään kyllä pahoin, että jono vain kasvaa kasvamistaan, eiväthän hammaspotilaat noin vain voi kadota, loppua, edes vähetä.
    No käski sentään mennä tilaamaan ajan hammashoitajan vastaanotolle, joka arvioi tämänhetkisten hoitojeni tarpeellisuuden.
    Täytyy vielä harkita, josko turvaudun sittenkin vanhaan luotettavaan yksityiseen hammaslääkäriini. Hän on tosin aika ajoin hieman liiankin täydellinen. Ja se maksaa siten myös huomattavasti enemmän.

    VastaaPoista
  14. Leonoora, eihän yksityishammaslääkäri maksa paljoakaan enempää kuin terveyskeskuslääkäri, sillä yksityiseltäkin saa ihan kohtuullisen Kela-korvauksen. Ero on lopulta aika pieni.

    Tytär juuri kertoi, että jos Helsingissä käyttää terveyskeskushammaslääkäriä, joutuu jonoon, joka ulottuu vuoden päähän.

    VastaaPoista
  15. Eihän niitä omia juttuja kanna postaa, ei tätäbloggaamista kannata niin vakavasti ottaa..

    VastaaPoista
  16. Hannele, oikeassa olet. Meikäläiselle vaan tämä kirjoittamalla viestiminen on joskus ainoa vaihtoehto, kun ääni ei kulje (selityksiä toisaalla äänisairaudestani :).

    Olen koettanut kuitenkin vieroittaa itseäni läheisriippuvuudesta koneeseeni, ja kesän aikana onnistunutkin siinä aika hyvin.

    Nytkin panen masiinan kiinni ja poistun ulos viettämään viimeistä luvattua hellepäivää, aion maalata takapihan aidan.

    VastaaPoista