Eilisessä Sanakirja.Nyt-ohjelmassa lueteltiin suuressa kansalaisten äänestyskilpailussa voittaneita suomen kielen kauneimpia sanoja: äiti, rakkaus, lumi, kiitos, kulta, koti, kaunis, usva, aamu.
Ohjelmassa esiintyneen Apulannan Toni Wirtasen mielestä kaunein sana on kohtalo, kirjailija Kaarina Hazardin mielestä tumma, professori Pauliina Raennon mielestä läänineläinlääkäri. Muusikko Heikki Salon nimeämä sana oli myös tummasävyinen, ehkä kuolemaankin viittaava, mutta se ei nyt tule ulos muistini lokeroista!
Ohjelman ideana oli keksiä uusia sanoja käsitteille, joilla ei vielä ole nimeä, tai käsitteille, joiden sisältö on muuttunut. Näin mm. käsite työväenluokka määriteltiin uudelleen, kun ensin nähtiin kuvakierros siitä, minkä ammatin yksi työläinen itse määrittelee työväestöön kuuluvaksi, ja nimetyksi joutuneen ammattiryhmän edustaja puolestaan määritteli seuraavan. Kiinnostavaa oli, että työväestöön määriteltiin nyt perinteisten putkimiesten ja kirvesmiesten rinnalle sairaanhoitaja. Kirvesmiehellä oli puolestaan laajasisältöisin määritelmä: kaikki palkanansaitsijat kuuluvat työväestöön. Jos minulta olisi kysytty, olisin vastannut perinteisen kaavan mukaan: kaikki suorittavan työn tekijät. Tämä on kieltämättä ahdas tapa ajatella, mutta haluan olla rehellinen ajatuksilleni.
Hazard ehdotti työväestön käsitteeksi sanaa sä, joka on työväestöläisen tapa puhua itsestään: Kun sä aamulla heräät, sä viet lapset hoitoon-- . Tai Kun sä mietit, mitä sä söisit, sul ei o paljon vaihtoehtoja tms. Suorastaan nerokas oli Heikki Salon keksimä sana tavaristo, koska se viittaa niin monelle taholle. Voiton vei kuitenkin Toni Wirtasen rasitto, jonka johdinta -tto raati kehui mainioksi ja yleensä turhan vähän käytetyksi.
Mietin jo eilen hieman kriittisesti noita nyt valittuja suomen kielen kauneimpia sanoja, äiti, rakkaus, kaunis, kiitos, koti ja kulta. Tuntuu siltä, että ihmiset ovat nyt äänestäneet kauneimpia asioita, ihanteitaan, ei äänteellisesti kauneimpia sanoja, mikä kai olisi ollut tarkoitus. Kun tarkastelee noiden sanojen sisällöllistä maailmankuvaa, se on auvoinen, puhdas, tahraton, positiivinen, pyyteetön. Miten muka rakkaus tai rakas voi olla kaunis sanana? Sehän on hirveä, karahtavan kova ja ruma sana. Vaikka toisaalta - tyttäreni mielestä kaunein ja herkullisin sana on litra. Tätäkään en pysty täysin ymmärtämään, vaikka koetankin olla lyttäämättä hänen ehdotustaan.
Äiti-sanassa hämää ä-kirjain, josta en pidä, koska se on mauttoman leveä, ja suu ja kituset ovat ammollaan äätä sanottaessa. Ei ihme, että Hämäläinen on muualla Haemaelaeinen. Olen Hazardin, Wirtasen ja Salon linjoilla, sillä pidän takavokaalisista sanoista ja pehmeistä konsonanteista, kuten m ja h. Äänteiltään kaunein runo on Kiven Sydämeni laulu, ja kukkasen nimistä kaunein on vanamo ja lumme, miksei ulpukkakin. Ihanaa soinnuttelua on myös Leinon Nocturnessa.
(Maalaus Harry Andersson)
Ihmettelin myös kansan valintaa. Muistin kyllä, että on olemassa jokin vanha runo, jonka mukaan äiti on kaunein sana.
VastaaPoistaIhmiset ovat äänestäneet sanaa sen mukaan, mitä se tarkoittaa.
"onpa kullan lysti olla, kultakehdoss kellahdella
kuullella kehrääjälintuu"
Aleksis Kiven Sydämeni laulu alkaa laulaa ihan itsekseen!
Minulle kaunein sana on halava. Sekin löytyy Kiven tekstistä. Hän haluaa leposijansa olevan "halavan himmeän alla". Myös sana kastehelmi on kaunis ja sointuva.
Vaikea olla sekoittamatta äänneasua tarkoitteeseen. Pidän halavasta ja kastehelmi on ilmiönäkin kaunis.
- Obeesia
Minusta kauneimman sanan valinta on aika mahdoton tehtävä. Valitaanko sana sen mukaan miltä se näyttää vai miltä se kuulostaa? Merkitystä on mahdotonta erottaa, jos valitsija ymmärtää kyseistä kieltä. Oma kieli on sydämen kieli, täynnä muistoja.
VastaaPoistaOlin kesällä Kroatiassa ja kuuntelin taksissa autoradiosta uutisia. En ymmärtänyt sanaakaan siitä, mitä kuulin, mutta kieli kuulosti suunnattoman kauniilta.
Myöhemmin luin, että serbokroatia olikin äänestetty jossain slaavilaisten kielten kongressissa kauneimmaksi slaavilaiseksi kieleksi.
Voisiko suomea ymmärtämätön tehdä objektiivisimman valinnan kuin suomea osaava suomalainen?
Tolkien piti suomesta, mutta hänkin ymmärsi sitä ainakin jossain määrin. Hänestä suomi oli "keijujen kieltä".
Tarvitseeko valinnan olla objektiivinen?
Obeesia, muistanet tätä runoa, joka oli minunkin mielessäni otsikkoa väsätessäni:
VastaaPoistaÄiti on maailman kaunein sana,
äiti on parhain lohduttaja, silloin kun maailma syrjii lasta, äiti ei lakkaa rakastamasta.
Äiti on taivaan kirkkain tähti, silloinkin kun iäksi lähti, elää hän muistoissamme ain.
Tekijästä en tiedä, mutta muistokirjoituksissa säkeitä näkee käytettävän.
Anna, mitä se sitten kertoo, että suomalaiset rakastavat myös kuolemaan liittyviä sanoja, kuten tuonen lehtoa, ja nimenomaan noita synkähköjä takavokaaleja u ja o? Voisiko tässä olla kyseessä objektiivinen valinta, äänneasun irrottaminen merkityksestä, vai nimenomaan merkitykseen liittyvä?
Itsellenikin merkitys on kyllä tärkeä siinä, että miettiessäni suosikkisanojani ajattelen automaattisesti luontoa, kesäiltaa, soljuvaa vettä, ja elementtejä, jotka ohjaavat valintaani. Hassua vaan, että se vesivana ei ole iloisen pirskahteleva, vaan tummaa vettä, hiljaista soljuntaa, valkeaa joutsenen rintaa tai kalvasta lumpeenkukkaa, herkkää vanamoa tumman kuusikon sammaleessa, ja jylhää Sibeliusta taustamusiikkina.
Kastehelmi Karjalainen on kaunis.
VastaaPoista"Anna, mitä se sitten kertoo, että suomalaiset rakastavat myös kuolemaan liittyviä sanoja, kuten tuonen lehtoa,"
VastaaPoistaJohtuneeko siitä että meidät jo lapsesta asti opetetaan nauttimaa synkistelystä? Iloinen ihminen on kauhistus ja jollain lailla sairas tai teeskentelijä.
Koko elämämme ajan meille opetetaan että kynttilä on pidettävä vakan alla, tyhjännaurajasta ei tule miestä jne. Ja kun ottaa ilmastomme pimeyden huomioon niin onko ihme että emme ole niitä kaikkein iloisimpia ihmisiä.
Tuli muuten mieleeni että eikös tuo sydämeni laulu kerro siitä kuinka lapsi kiidätetään tuonen kehtoon/lehtoon?
"ja nimenomaan noita synkähköjä takavokaaleja u ja o?"
Minä pidän juuri noista takavokaaleista, voisinkin kirjoittaa laulun (auu-uu) niille ;-P
Tuli muuten mieleeni että eikös tuo sydämeni laulu kerro siitä kuinka lapsi kiidätetään tuonen kehtoon/lehtoon?
VastaaPoistaNäinhän se on. Seunalan Annahan sitä laulaa saatellakseen lapsensa tuonen maille, Seitsemässä veljeksessä.
Erään bloggaajan mielestä Seunalan Anna tosin oli hysteerikko, ja hänen miehensä Eero homo. Minun on vaikea kuvitella Anna hysteerikoksi, nimenomaan tämän tyynnyttävän ja pehmeän kaipaavan laulun takia. Ei hysteerikko tällaista laulaisi! Hän kirkuisi ja raivoaisi lapsen menettäessään.
Joka tapauksessa tuo kiintoisa blogipäre jälkikeskusteluineen löytyy täältä.
Minä epäilen Kemppisen aina silloin tällöin kirjoittavan aivan tarkoituksellista provokaatiota (Mikä ei ietenkään tarkoita etteikö hän todella olisi sitä mieltä mitä kirjoittaa), ei häntä aina kannata ottaa niin kovin vakavasti.
VastaaPoistaNo jaa, voi ollakin, mutta en katso kyllä provokaatioksi kirjoituksen sisällöllisiä merkityksiin liittyviä asioita, vaan esitystapaan liittyvät seikat. Toisin sanoen provokaatio ei olisi tietoista valehtelemista tai toisin sanomista, vaan lähinnä liioittelevaa tyyliä.
VastaaPoistaMutta, pikkujuttu sinänsä, eikä tätä tätä huomautustanikaan kannata ottaa vakavissaan.
Toisaalta on kuitenkin aika jännää, että joku kenties näkee Anna Seunalan hahmossa hysteerikon niiden vähäisten viitteiden perusteella, jotka Kivi hänestä esittää. Jatkan vielä sen verran, että minusta takavokaalinen pehmeä laulu nyt vain ei sovi hysteerikon suuhun, vaan sellaiselle sopisi paremmin jokin etu- ja välivokaalinen lirutus.
Piti oikein lukaista miten Anna kuvataan ja ei hän minustakaan hysteerikolta vaikuta. Eeron orientoitumiseen en ota kantaa.
VastaaPoistaMuuten olen sitä mieltä, että kaikki uustulkinnat ovat hienoja ja avaavat uusia näkökulmia kenties vähän homehtuneisiin näkemyksiin. Lisää tällaisia! Myös Ilkka Malmbergin tulkinnat sotilaista (Linnan Tuntematon) olivat nautinnollista luettavaa Hesarista. Olisi myös kiva nähdä vaikka jokin sellainen tv-keskustelu, jossa eri ammattialojen persoonat esittäisivät tulkintansa veljeksistä nykytietämyksen valossa.
VastaaPoistaIines: "Miten muka rakkaus tai rakas voi olla kaunis sanana? Sehän on hirveä, karahtavan kova ja ruma sana."
VastaaPoistaOlen samaa mieltä kanssasi tästä sanasta. Sanana kullostaa hakkaavalta, raastavalta, sen sisällä on akka, melkein pakkaus, kakka...? Mikä lienee sanan etymologia?
Joissakin kielissä sentään rakkaus sana viittaa aamoriin, siivelliseen pikku veitikkaan, mm. venäjän kielessä tuo sana on verbinä soljuva, etten sanoisi hellittelevä, ehkä kauneimman kuuloinen rakastamiseen liittyvistä ja tuntemistani sanoista.
Itse pidän paljon tähdistöjen, tähtien nimistä, mutta myös luontoon liittyvistä: Tuuli, sade pilvet, koivu, lumi, Andromeda, tähtisumu, lyyra...
Huomenna voi kaikki olla toisin, eli kauniita sanoja on pilvin pimein :D
Täällä savossa se suomen kaunein nainen lausutaan äet. Siitä varmaan tulevat ne vanhat ämmät äkeet korvissa.
VastaaPoistaLeonoora on lukenut liikaa Aniaraa. Siinä muistutetaan, että painumme melkoisella viuhkeella kohti Lyyran tähtikuviota.
VastaaPoistaSamoilla linjoilla kauneimpien sanojen suhteen!
VastaaPoistaMinäkin pidän Leonooran valitsemista sanoista, paitsi ehkä en lyyrasta, koska se rikkoo vokaalisoinnun periaatetta, että samassa yhdistämättömässä sanassa on vain joko taka- tai vain etuvokaaleja + välivokaalit e ja i voivat olla kummassakin mukana. Lyyrahan on sitä paitsi lainasana, eli se ei ole kotiutunut kielemme äännesysteemiin, kuten ei olympialaisetkaan.
VastaaPoistaStello, aivan asian vierestä kehun kuvaasi, jonka oletan olevan omakuvasi. Se on kiehtova kaikin puolin, ilmettä ja ilmiasua myöten, valokuvateknisesti ja visuaalisesti.
VastaaPoistaHyvä tietää ja nähdä (tästä ruudulta), että samat sanat kiehtovat myös teitä Iines ja Stello.
VastaaPoistaA-K. Martinsonia olen kyllä lukenut joskus kauan sitten. En kuitenkaan ole aivan vakuuttunut tuosta mainitsemastasi viuhkeemme menosuunnasta.
"Tuuti lasta tuonelahan
VastaaPoistanurmen alla nukkumahan
Tuonen lasten tuuditella
manan neitojen pidellä.
Tupa tumma tuonelassa
manan maja parempi."
Suomalaisessa kansanrunoudessakin tuuditellaan lasta tuonelaan. Joskus joku selitti,että se johtui entisaikojen lapsikuolleisuudesta. Jokainen äiti menetti yhden tai useamman lapsensa tautien takia. Joskus jopa kaikki lapsensa.
Tuutulauluissa on niin sanoilla soinnutelun hellyyttä: Nuku nuku nurmilintu, väsy väsy västäräkki...
VastaaPoistaAaa tuuti lasta, kissa se tuli vastaan, ja monia muita jo unohtuneita.
Äiti lastaan tuudittaa, lasta tuntureiden...
Joka ilta kun lamppu sammuu, ja saauu oikea yö
p-kirjain putosi kyydistä!
VastaaPoistaSuomen Kuvalehtihän järjesti viime vuonna vastaavanlaisen kyselyn, josta pariin otteeseen kirjoitinkin. Siinä kisassa kauneimmaksi sanaksi valittin aalto. En saa nyt linkkiä onnistumaan, mutta jos haluat käydä katsomassa,
VastaaPoistajuttujeni blogihaussa löytyvät postaukset "Sanat on" ja "Se on aalto".
Liisa, muistan kyllä juttusi! Ja olen itsekin kirjoittanut aiheesta ennenkin, mm. kauneimmista kasvinnimistä, ykkösblogissani. Aihe on siis ehtymätön, mutta oudosti aina näytään päädyttävän samoihin sanoihin, tai ainakin samantyylisiin.
VastaaPoistaSanaa ei voi irrottaa merkityksestään, mutta joskus voisi julistaa nimenomaan äänteellisesti kauneimman sanan kilpailun, koska liian monet valitsevat hieman tekopyhästi vain merkityksen perusteella.
Kiitos kuvakommentista. Se on omakuva muistaakseni vuodelta 2005.
VastaaPoistaEt ole oikeassa . Olen varma . Puhutaanpa . Kirjoittaa minulle PM , puhumme .
VastaaPoistaHyvää joulua! : )