Lapsuusmeemi

Kampa. Äiti veti kamman terävällä kärjellä päähän sivujakauksen niin että päänahka soi. Otsatukka kiinnitettiin hiuspinnillä sivuun tai kohtisuoraan taakse.

Nenäliina. Nenäliinat olivat kankaisia, miehillä isoja ja ruudullisia, naisilla pieniä ja sieviä. Ne niistettiin ajan tavan mukaan täyteen, ennen kuin ne vaihdettiin uuteen. Tärkeisiin tilaisuuksiin saatiin puhdas pitsireunuksinen nenäliina, vaikka vanhassa olisi ollut vielä niistovaraa.

Lintu. Otettiin rampa varis kiinni ja pantiin se pahvilaatikkoon. Nimeksi annettiin Kalle ja ajateltiin, että nyt saatiin oma lintu. Aamulla pahvilaatikko oli tyhjä, kansi auki, joku oli päästänyt sen vapaaksi.

Meri. Ranta oli matala lahdenpohjukka, ja pohja vihertävää samettia tai kiharaista valkoista hiekkaa, jossa näkyi pieniä simpukoita ja näkinkenkiä. On selvää, että etsittiin helmiä. Merivesi oli sulaa kultaa, auringonvälkkeistä loistavaa metallia, jonka jalka läpäisi. Pikkukaloja kiisi parvina jalkojen välistä.

Harmoni. Naapurissa asui täti, joka piti pyhäkoulua lapsille. Peräkamarissa oli harmoni. Siitä vedeltiin nappuloita ulos ja poljettiin jaloilla, ja soitettiin virsiä ja laulettiin hallelujaata. Jalat eivät ylettyneet polkusille, mutta nappuloita oli kiva vedellä. Kuului naksahdus aina, kun nappula tuli ulos.

Kello. Äiti näytti seinäkellosta, että kun isoviisari on alhaalla kohtisuoraan ja pikkuviisari kahdeksikon ja yhdeksikön välissä, lähdet kouluun, yksinäsi. Pukeuduin ja raahasin kellon alle tuolin, jolle nousin katselemaan, koska isoviisari olisi alhaalla.

Oksentaminen. En oksentanut koskaan. Sisareni oksensi sen sijaan joka kerta linja-autossa. Hänelle otettiin aina ruskea paperipussi mukaan, ja tietyssä mutkassa tuli oksennus kuin manulle illallinen.

Mummo. Mummoni kuolivat varhain, ja muistan vain isotädin Olgan. Kysyin häneltä, miten hän voi olla neiti, vaikka on niin vanha. Hän istui aina keinutuolissa ja piirongin kulmalla oli luumuja liossa vesilasissa, sillä Olga kärsi ummetuksesta.

Ukkonen. Ukkonen yllätti perheemme pienessä soutuveneessä keskellä merenselkää, ja huomasin, että vanhemmat hätääntyivät. Pelkäsin myös ikkunalasien helinää ukkosella.

Kirja. Sain joulupukilta Raul Roineen Suomen kansan suuren satukirjan. Kun opettaja kyseli joululahjoja, meinasin pakahtua ylpeyteen, kun sanoin tämän kirjan nimen. Opettaja pyysi minua tuomaan sen kouluun. Sain toimia esilukijana, ja olin täpinöissäni.

Pipo. Siis lakkihan oli lentäjänlakki, mutta oli minulla villamyssykin. Oli selvää, että aina talvella oli lakki päässä. Lättähatuillakin oli laakeat lierihatut rasvalettinsä päällä keikkumassa, meillä maaseudulla vielä 60-luvulle tultaessa.

Matematiikka. Ei se mitään matematiikkaa ollut, vaan laskentoa. Usein oli sellaisia laskuja, että mitä kaupan ostokset maksavat yhteensä, kun ostetaan litra maitoa ja pala makkaraa. Ja mitä Pekka sai takaisin rahasta, kun maksoi tuhannella markalla.

Hiukset. Minulla oli lapsena aina polkkatukka. Suorat vaaleat hiukset, joka pestiin kerran viikossa saunassa. Pinnejä käytettiin paljon ja rusettia tukassa. Rusettinauhoja silitettiin sunnuntaisin. Äidillä oli tumma ja kihara tukka, isällä myös musta paksu ja taipuisa hiuksisto. Me lapset olimme liinatukkia.

Sisar. Sisaren kanssa leikittiin ja tapeltiin. Pikkusiskona sain siskon vanhat vaatteet ja kirjat, en yleensä koskaan pääsyt korkkaamaan mitään uutena. Muutenkin minun käskettiin aina ottaa mallia isosta siskosta.

Ikkuna. Nuolin ikkunasta kyyneliäni ja räkääni, kun itkin äidin perään. Ikkunaa klähmittiin muutenkin usein. Puhallettiin lämpimästä suusta huurupöllähdys ja piirrettiin sormella huuruun kuvia.

Kalenteri. Isän toimiston pöydällä oli pöytäpäivyri, josta sain kääntää uuden lehden päivittäin. Omaa kalenteria ei lapsella ollut, ensimmäinen kalenteri oli vasta Teinimuistio, joka oli salaisuuksia täynnä.

Puuro. Äiti vatkasi polvien välissä kulhossa vispipuuroa, joka oli hyvää. Tehtiin myös siskon herkkua, suklaapuuroa, mutta minä en mennyt siihen lankaan. Sehän oli vain puuroa, ei suklaata.

Kynsilakka. Panin kynsiini liimaa ja annoin sen kovettua kiiltäväksi kuoreksi. Värjäsin myös sinipunakynän punaisella päällä kynnet punaisiksi. Kenkiin pantiin laakea kivi kantapään alle, ja ne olivat korkokengät.

Aita. Noustiin kavereiden kanssa toisessa kerroksessa olevan ulkoterassin aidan päälle ja - hypättiin maahan. Hirveä isku koko elimistöön, varmaan munuaiset siirtyivät paikoiltaan. Olo oli epävarma, mutta jaloilleni pääsin.

Metsä. Ei metsä merkinnyt mitään pienelle, oli vaan suuri viidakko, joka monesti liittyi myös puolukkaretkiin, joita inhosin, koska poiminta oli pakkotahtista työtä. Vähän vanhempana vasta löysin metsän ihanuudet.

+ Tali. Opettaja kysyi alaluokilla, kenen kotona olisi talia, niin voisi tuoda kouluun lintulaudalle. Minä viittasin innokkaana, kun muistin kynttilät. Kotona nauru maittoi muille paitsi minulle. Jouduin lisäksi selittämään koulussa, että luulin talia kynttilöiksi. Voi taivahan talikynttilät!

Tämä yllä oleva meemi on jo jonkin aikaa kiertänyt blogeissa. Viimeksi olen törmännyt tähän häiriöklinikalla ja Sokean kanan jyvälaarissa. Kustakin sanasta kerrotaan lapsuusmuisto ja lopuksi perään lisätään oma, uusi sana.

(Maalaus Mary Curtis Richardson)