Muutama sotaleski Kaatuneitten omaisten liitosta järkyttyi syvästi juuri ennen astumistaan Linnan kättelyjonoon. Naiset olivat tilanneet taksin etukäteen Scandic Marski -hotellista, kilometrin matkalle, joka maksoi rouville 65 euroa. Tavallisen taksikyydin hinta on parisenkymmentä euroa. (HS 8.12.)
Kalliin kyydin syykin selvisi. Yli kahdeksankymppisiltä leskirouvilta oli hotellin respassa kysytty, millaisen kyydin he haluvat, tavallisen taksin vai edustusauton, joka on kalliimpi. Naiset olivat sanoneet, että edustuskyyti käy.
Minua tämäntyylinen leskien kitinä harmittaa. Miten ihminen elää elämänsä jonkin leskeyden varjolla, nauttii leskeneläkettä kenties päivääkään töitä tekemättä? Maailma on yhtä avoin näille miehensä menettäneille avuttomille naisille kuin miehen omaavillekin, ja kaikki on naisesta itsestään kiinni. Miten nainen onnistuu säilyttämään tietämättömyyteensä hamaan elämänsä iltaan? Miten nainen voi olla tuntematta sanojen edustuskyyti tai tavallinen taksi eroja? Aivojen iloinen käyttö on suotavaa leskilläkin. Ja miten joitakuita nimetään yhä edelleen sotaleskiksi? Onhan sen päälle pakko olla tullut jo uusia määritteitä, ammattinimike, kenties uusperhe, tai ellei, sodasta on aikaa jo tarpeeksi.
Kyllä minä veteraaneja kunnioitan, ja sodassa työskennelleitä lottia. Tämä ikiaikainen sotaleskeys ja yleensäkin leskeydellä ratsastaminen vain tuntuu niin ummehtuneelta jäänteeltä. Annetaan nyt niiden leskien jo olla, sillä leski on lisäksi ainoa rooli, jossa ihminen saa mitään tekemättä, mitenkään itse asiaan vaikuttamatta eläkkeen itselleen toisen kuoleman ansiosta. Minä poistaisin kaikki leskeneläkkeet ja suuntaisin ne niille, jotka tekevät jotain rahan vuoksi. Vaikka miehettömille ja kunniattomille yksinhuoltajille, joiden perhe ei ole koskaan isää nähnytkään. Tai yksinäisten naisten hedelmöityshoitoihin tai adoptiomaksuihin.
(Maalaus Grant Wood, Vallankumouksen tyttäret)
Kalliin kyydin syykin selvisi. Yli kahdeksankymppisiltä leskirouvilta oli hotellin respassa kysytty, millaisen kyydin he haluvat, tavallisen taksin vai edustusauton, joka on kalliimpi. Naiset olivat sanoneet, että edustuskyyti käy.
Minua tämäntyylinen leskien kitinä harmittaa. Miten ihminen elää elämänsä jonkin leskeyden varjolla, nauttii leskeneläkettä kenties päivääkään töitä tekemättä? Maailma on yhtä avoin näille miehensä menettäneille avuttomille naisille kuin miehen omaavillekin, ja kaikki on naisesta itsestään kiinni. Miten nainen onnistuu säilyttämään tietämättömyyteensä hamaan elämänsä iltaan? Miten nainen voi olla tuntematta sanojen edustuskyyti tai tavallinen taksi eroja? Aivojen iloinen käyttö on suotavaa leskilläkin. Ja miten joitakuita nimetään yhä edelleen sotaleskiksi? Onhan sen päälle pakko olla tullut jo uusia määritteitä, ammattinimike, kenties uusperhe, tai ellei, sodasta on aikaa jo tarpeeksi.
Kyllä minä veteraaneja kunnioitan, ja sodassa työskennelleitä lottia. Tämä ikiaikainen sotaleskeys ja yleensäkin leskeydellä ratsastaminen vain tuntuu niin ummehtuneelta jäänteeltä. Annetaan nyt niiden leskien jo olla, sillä leski on lisäksi ainoa rooli, jossa ihminen saa mitään tekemättä, mitenkään itse asiaan vaikuttamatta eläkkeen itselleen toisen kuoleman ansiosta. Minä poistaisin kaikki leskeneläkkeet ja suuntaisin ne niille, jotka tekevät jotain rahan vuoksi. Vaikka miehettömille ja kunniattomille yksinhuoltajille, joiden perhe ei ole koskaan isää nähnytkään. Tai yksinäisten naisten hedelmöityshoitoihin tai adoptiomaksuihin.
(Maalaus Grant Wood, Vallankumouksen tyttäret)
Niin, minusta kysymys taitaa olla vain arvonimen käytöstä ja sillä ratsastelusta.
VastaaPoistaÄitini jäi juuri leskeksi ja hänen leskeneläkkeensä tulee olemaan huimat 100 €/kk. Siis vaikka isäni on tehnyt töitä 40 vuotta ja kerännyt siis eläkettään. Ei siis ole kyse mistään huimasta rahasta, Säästöähän siinä valtiolle tulee, koska isäni eläkettä ei koskaan makseta. Siitä minusta lesken eläkkeessä on myös kysymys.
Itsekin olen leski, mutten käytä sitä arvotitteliä koskaan. Koska olenhan myös vaimo, äiti, yrittäjä ja vaikka mitä muuta. Leski on hyvä pelotteluarvonimi, sillä saa jotakin oikeassa seurassa... Ei kukaan leskelle ala...
Ai niin. Eläkettä en saa, koska avioliittoni oli kestänyt alle 5 vuotta.Olihan miehenikin eläkemaksunsa maksanut melkein 30 vuotta, kunnes kuoli.
VastaaPoistaVillinpihan sanni,
VastaaPoistaminä puolestani voin kertoa esimerkkitapauksen naiskollegastani, jolla oli runsastuntinen lehtorinvirka, ja talon komeimmat tulot, velaton talo uima-altaineen. Hänen miehensä oli koulumme rehtorina ja kuolla kupsahti kesken kaiken. Vaimolle rapsahti mittava eläke huippupalkan päälle, tulot, jotka nostivat hänet verotilastoissa paikkakunnan äyrikuningattarien kärkeen. Hän kohtasi uuden miehen, ja kertoi auliisti, ettei kannata mennä uuteen avioon, kun tulot laskisivat puoleen..
Että onhan näitä esimerkkejä. Kenties jokin kohtuus tuossa leskeneläkkeen maksatuksessa olisi paikallaan.
Kuvaamasi kaltaiset pieneläkkeet tuollaisen pitkän työuran jälkeen ovat eri asia, ne suotakoon. Toisaalta satakin euroa on kuukaudessa on hyvänlainen raha, ja se tulee ilman omaa ansiota - anteeksi mutta en osaa katsoa avioliittoa ansioksi, sillä minusta ihmiset ovat erillisiä olentoja, vaikka tulisivatkin yhdeksi lihaksi.
Tällä samalla periaatteellahan yksinäisten kuolleiden henkilöiden maksamatta jäävät eläkkeet pitäisi myös kohdentaa johonkin, vaikka henkilölle omistettavaan muistorahastoon ja jakaa hänen ideologiansa mukaisesti tarvitseville.. Miksi vain leskeys on pyhää?
On taas vähän kitkerää.
VastaaPoistaMissä?
VastaaPoistaHyvä Iines,
VastaaPoistakirjoitat iäkkäistä sotaleskistä niin ikävästi, että siitä ei kannatttaisi edes puhua. Vaikuttaako tässä se Sinun vasemmistolainen nuoruutesi, johon olet viitannut? Muuten suhtautumistasi on mahdotonta ymmärtää. Olen tottunut arvostamaan kirjoituksiasi tähän asti.
Entä tavalliset lesket ja yleensäkin suhtautuminen avioliittoon ja naisen asemaan siinä? Avioliitto on ollut - ja on yhä hyvin monille - yhteinen yritys, jossa puolisot tukevat toisiaan ja jakavat kaiken, surut, ilot ja omaisuuden.
Saatetaan tehdä edelleen sellainen työnjako, että toinen puolisoista on kotona ja toinen hankkii rahaa perheelle ja edistää uraa, jonka kokee tärkeäksi. Jos molemmat ovat työssä perheyrityksessä tai kodin ulkopuolella, kootaan yhteistä omaisuutta. Työeläke on palkasta säästettyä, siis työntekijän ja hänen perheensä omaisuutta.
Myös kotona tehty työ on rahanarvoista työtä. Sen tietää jokainen, joka on palkannut ulkopuolisen hoitamaan kotia ja lapsia tai vienyt lapsensa hoitoon kodin ulkopuolelle (ja maksanut siitä itse).
Kotityön arvo tunnustetaan laissakin siten, että mahdollisen avioeron tapahduttua kotiäitinä ollut nainen saa jopa Suomessa osan omaisuudesta ja jopa eläkkeestä, jos hänellä on hyvä lakimies. (Kuuluisin tapaus Suomessa on luonnontieteen maisteri, joka omistautui kodille ja eläintarhalle, jota hoiti miehensä kanssa ja edisti tämän uraa.)
On maita, joissa kotiäitinä ollut nainen saa aina (!) avioeron tapahduttua osan ex-miehensä eläkkeestä, vaikka mies olisi vaihtanut vanhan vaimonsa uuteen ja nuoreen.
On oikein ja kohtuullista, että leski saa nauttia edes puolisonsa säästämästä eläkkeestä puolison kuoltua.
Mutta onko nykyaikana joitakin tulorajoja, jotka ylittävä ei saa leskeneläkettä ollenkaan?
Olen Anna Amnellin kanssa täysin samaa mieltä.
VastaaPoistaMinä voin mielihyvin jäädä kotiin hoitamaan lapsia mikäli miehen kanssa niin sovitaan, mutta olen ajatellut pitää sen ajan ansiomenetyksistä ja katkosta mahdollisella omalla uralla huolen siten, että mies saa korvata kotityöni esimerkiksi johonkin rahastoon. Näin en menetä täysin omia ansioita ja tulevaisuuteni on turvatumpi, mikäli tuen miehen uraa tai keskityn yhteisiin lapsiin.
Tai toisin päin, jos mies jää kotiin. Yhteinen turva ja tasapuolisuus on siksi tärkeää. Leskeneläkettähän saa kai myös mies? Perhe on todellakin yhteinen yritys ja taloudellinen hanke.
Iineksellä taisi olla huono päivä? Ärsyyntyi vanhoista narisevista eukoista, ja samalla siinä saivat huutia vähän muutkin kuin nuo itse kalliimman taksimaksunsa aiheuttaneet rouvat.
VastaaPoistaEi kai taustalla ole katkeruutta siitä, josko itse et kenties saa tuota kyseistä eläkelisää.
Kyllä pienellä kansaneläkkeellään elävät mummut varsinkin ansaitsevat leskeneläkkeen lisätuloksi pitkäaikaisen kumppanin kuoltua. Hänen jonka kanssa on jakanut kaiken. Muutenhan nekin eurot toimeentullakseen pitäisi kerjätä sossun luukulta.
Äveriäät lesket erikseen. Ne joilla rahaa on tilit pullollaan.
Mutta en kyllä maksaisi lapsilisiäkään varakkaille, vaikka kuinka tasapuolisuuteen vedotaankin niitä maksettaessa.
Leskeneläke
VastaaPoistahttp://www.tyoelake.fi/Page.aspx?Section=39121&Item=10513
Äitini jäi elävänleskeksi, kun isäni sodasta tultuaan teki oharin. Ei herunut leskeneläkettä.
VastaaPoistaAnna
VastaaPoista- -kirjoitat iäkkäistä sotaleskistä niin ikävästi, että siitä ei kannatttaisi edes puhua. Vaikuttaako tässä se Sinun vasemmistolainen nuoruutesi, johon olet viitannut? Muuten suhtautumistasi on mahdotonta ymmärtää. Olen tottunut arvostamaan kirjoituksiasi tähän asti.
Ehkä se menee mieluummin niin, että minun vasemmistolaiseen nuoruuteeni on vaikuttanut se, että olen aina tuntenut nahoissani ihmisen pienuuden, nähnyt ihmisen alastomuuden ja suojattomuuden kaiken keskellä, oli hänellä päällään ryysyt tai rimssut. Tämä tapa katsoa maailmaa ei ole hävinnyt minnekään.
Ja, saanko sanoa suoraan – minua pelottaa tuollainen, että kirjoituksiani arvostetaan, sillä se kahlitsee sanomistani ja tyrehdyttää kynäni. En tahdo olla ikoni, jolla on tasainen laatu. En tahdo olla se kirjoittaja, jonka tekstiä kommentoidaan kuten Mitvitin pakinoita: Amen.
- - Saatetaan tehdä edelleen sellainen työnjako, että toinen puolisoista on kotona ja toinen hankkii rahaa perheelle ja edistää uraa, jonka kokee tärkeäksi. Jos molemmat ovat työssä perheyrityksessä tai kodin ulkopuolella, kootaan yhteistä omaisuutta. Työeläke on palkasta säästettyä, siis työntekijän ja hänen perheensä omaisuutta.
Jos kerran työeläke on työntekijän perheen omaisuutta, miksi sitä ei voida maksaa myös yksinäisen, usein eronneen työntekijän kuoleman jälkeen vaikka hänen lapsilleen? Miksi valtio pitää sen omanaan? Tällainen ihmisten erottelu sotii ihmisarvokäsitystäni vastaan. En todellakaan osaa ajatella, että lakisääteinen eläke suojaa avioihmisen perhettä hänen kuolemansa jälken, mutta yksinään asuvan perhettä ei. Yksinäiselläkin on siis perhettä, joka vain asuu muualla.
Kotityön arvo tunnustetaan laissakin siten, että mahdollisen avioeron tapahduttua kotiäitinä ollut nainen saa jopa Suomessa osan omaisuudesta ja jopa eläkkeestä, jos hänellä on hyvä lakimies.
Minusta on toki itsestään selvää, että omaisuus jaetaan tasapuolisesti eroissa. En edelleenkään kannata kuitenkaan leskeneläkettä, sillä naimisissaolo ei minusta voi olla minkään maksettavan tuen peruste. Kannatan sen sijaan naiselle itselleen kertyvää omaa eläketuloa kotiäitivuosien varrelta, sillä arvostan kotityötä ja pidän äitiä (tai isää) parhaana omien lasten kasvattajana varhaisvuosina. En kuitenkaan kannata tätä eläkkeen kertymistä enää lasten kouluun tai päivähoitoon mentyä, jos äiti ei palaa työhön, vaan silloin alkavat työeläkemaksut, jotka takaavat henkilökohtaisen eläkkeen naisellekin (tai miehelle).
On maita, joissa kotiäitinä ollut nainen saa aina (!) avioeron tapahduttua osan ex-miehensä eläkkeestä, vaikka mies olisi vaihtanut vanhan vaimonsa uuteen ja nuoreen.
Nämä lienevät maita, joissa päivähoitolaitos ei ole Suomen tai Pohjoismaitten tasolla, eikä myöskään naisten töissäkäynti. Esimerkiksi Saksan päivähoitolaitos on lapsen kengissä, samoin naisen asema on vielä hämmästyttävän epäitsenäinen.
IInes, kirjoitat:
VastaaPoista"Ehkä se menee mieluummin niin, että minun vasemmistolaiseen nuoruuteeni on vaikuttanut se, että olen aina tuntenut nahoissani ihmisen pienuuden.."
Me monilla tavoilla "pienten" ihmisten lapset olemme usein nähneet asian ihan eri tavalla kuin te varakkaiden perheiden lapset, joita on ihmeen paljon nimenomaan vasemman laidan sosialisteissa.
Ihmisen arvostamiseen ei tarvita vasemmistolaista politiikkaa eikä kapinaa yhteiskuntaa vastaan. Kaikki puolueet ajavat ihmisten asioita. Niin toimii demokratia.
"Jos kerran työeläke on työntekijän perheen omaisuutta, miksi sitä ei voida maksaa myös yksinäisen, usein eronneen työntekijän kuoleman jälkeen vaikka hänen lapsilleen? Miksi valtio pitää sen omanaan? "
Näin tapahtuu Amerikassa ja Kanadassa.
"--naimisissaolo ei minusta voi olla minkään maksettavan tuen peruste. "
Avioliittolaki suojelee eniten juuri heikoimpia, hyljättyä vaimoa ja lapsia, leskeä ja lapsia. Hyvin ikävä oli tapaus, jossa virantoimituksessa kuolleen poliisin avovaimo ei saanut leskeneläkettä.
"Naisen vapauden ja tasa-arvon" aatteita julistavat ovat usein varakkaita naisia ja miehiä, jotka tulevat toimeen omilla korkeilla palkoillaan ja sukunsa perinnöillä. Mutta kun tulee tarpeeksi suuria taloudellisia ym etuja, mielipide ihmeesti muuttuu.
Huomattakoon, että esim Jörn Donner meni naimisiin, kun läksi USAhan konsuliksi. Kannattaa huomata myös presidenttiparin toiminta tässä asiassa.
Juuri yhteiskunnan heikoimmat ovat turvattomia, jos ei ole lakia suojana.
"Kannatan sen sijaan naiselle itselleen kertyvää omaa eläketuloa kotiäitivuosien varrelta."
Olen samaa mieltä. Suomen pienten palkkojen ja korkeiden verojen vuoksi vain harvojen perheiden rahat riittävät keräämään eläkettä yksityisten eläkekassojen avulla. Hoida naapurin lasta, niin saat eläkkeen. Hoidaa omaasi, niin jäät ilman eläkkeitä.
"En kuitenkaan kannata tätä eläkkeen kertymistä enää lasten kouluun tai päivähoitoon mentyä, jos äiti ei palaa työhön.."
Miksi lapsi olisi kokopäivähoidossa, jos äiti on kotona? Puolipäivätarha on tietenkin yli 3-vuotiaalle lapselle kehittävää. Kolmen lapsen äitinä voin kertoa, että äidillä ja isällä riittää sekä käytännön töitä että lasten kasvatusta vielä lasten mentyä kouluun ja tultua murrosikäisiksi. Lapsi tarvitsee vielä kauan vanhempien taloudellista ja henkistä tukea.
" Nämä lienevät maita, joissa päivähoitolaitos ei ole Suomen tai Pohjoismaitten tasolla, eikä myöskään naisten töissäkäynti."
On maita, joissa ihmiset haluavat kasvattaa itse lapsensa ja arvostavat myös avioliittoa ja kotiäidin työtä.
Suomalaisen naisen vapaudessa ja tasa-arvossa on hyvät ja huonot puolensa. Mutta se onkin jo kokonaan eri aihe.
Kannattanee kertoa jotain tämän blogikirjoituksen kuvituksesta:
VastaaPoistaIineksen blogissa oleva Grant Woodin maalaus "Daughters of revolution" (1932) on ironinen maalaus, joka viittaa isänmaalliseen amerikkalaiseen naisjärjestöön "Daughters of American Revolution" (DAR).
Siihen voivat kuulua naiset, joiden esivanhemmat ovat vaikuttaneet jollakin tavalla Amerikan itsenäistymiseeen. He ovat yleensä amerikkalaisia, mutta voivat olla myös ulkomaalaisia, esim ranskalaisten Amerikan vallankumousta auttaneiden ihmisten jälkeläisiä.
Woodin ironia on siinä, että kuvassa olevat naiset ovat olevinaan "oikeita amerikkalaisia", mutta he juovat teetä kiinalaisista teekupeista, käyttävät italialaista pitsiä ja seisovat saksalais-amerikkalaisen taiteilijan tekemän maalauksen edessä.
Ongelmaa ei olisi tullutkaan, jos hotellin respassa olisi selvitetty eri kyytien hinta.
VastaaPoistaAnonyymi tiedemies
Sotaleskillä on nyt sen verran ikää, ettei edustusauto tai tavallinen taksi käsitteet selviä, joten palvelun tarjojan/välittäjän on otettava syy niskoilleen. On täysin mautonta puhua moittivasti näistä paljon kokeneista naisista.
VastaaPoistaKun luin pari viikkoa sitten, että Snellman on vanha pukki, ajattelin Iineksen pilailevan. Ei siksi, etteikö se voisi olla totta, vaan koska se koordinaatisto, millä mittaat ihmisten arvoa näyttää joutuneen tolaltaan. Uusimman jutun jälkeen minun on uskottava, että Iineksen paha kaksoissisar on kaapannut tämän blogin. Minun mielikuva-Iinekseni ei sellaista kirjoittaisi. Hän on viisas ja harkitseva, tyyni ja arvokas. Hän näkee ihmisten arkipäiväisten puutteiden taakse. Koettelet meitä - eikö niin? Niinhän? Jooko?
VastaaPoistaAnonyymi,
VastaaPoistalehtiartikkelista selviää, että naisille oli selvitetty kyytien ero ja se, että edustuskyyti oli kalliimpi. Se oli sanottu heille selkeästi.
Telemakhos,
toivon että ihmiset jaksaisivat miettiä perustelujani, tai edes lukea ne.
Muuten jokainen voi muodostaa käsityksensä minusta vapaasti. Koetan kuitenkin tässä vielä selventää ajatuksiani esimerkiksi tästä leskeysasiasta tarkemmin, sillä en katso pilkkaavani näitä naisia, vaan jonkinlaista urautunutta instituutiota. Politiikalla ei ole mitään tekemistä tämän kanssa.
Anna,
VastaaPoistaen minä ole missään tuonut ilmi, että olisin varakkaan perheen lapsi, päinvastoin, olen korostanut mm. sitä, että isä oli lukeneisuudestaan ja lukeneesta suvustaan huolimatta alkoholisti, joka ryyppäsi rahansa ja kuoli kotikuntansa vanhainkodissa yksinäisenä vanhana miehenä äkilliseen keuhkoveritulppaan, kädessään kirje, jossa lempitytär ilmoitti olevansa raskaana ja menevänsä tapahtumain saaman käänteen vuoksi pikaisiin naimisiin varattoman miehen kanssa. Äiti taas on kouluttanut meidät kaksi lastaan pienipalkkaisena kuntatyöntekijänä yliopistotutkintoon asti. Silloinen opintolaina ei riittänyt elämiseen, vaan äidin vaatimaton apu oli tarpeen, työssäkäynnin ohella. Olinkin koko opiskeluajan sijaisopettajana milloin missäkin ja kaikki kesät Ruotsissa tienaamassa vaaterahoja, ja opiskelin kauan ja hartaasti. Se mitä minulla nyt on, rajoittuu omaan kotiin, standardiautoon ja isoon mutta perin vaatimattomaan kesäpaikkaan, jonka tunnearvo on rahallista arvoa suurempi. Opin tehokkaasti opiskeluaikana ajattelemaan omilla aivoillani, kun muuan rikas sukulainen tuomitsi sen, että vähävarainen äiti koulutti kahta tytärtään yliopistoon asti. Avasin tällöin ensimmäisen kerran suuni yhteiskunnallisesti orientoituneena ja sanoin tälle sukulaiselle, ettei äly rahapussissa asu, köyhälläkin on oikeus kouluttautua vaikka lainan turvin. Tästä alkoi yhteiskunnallinen heräämiseni, ja osui tuohon vasemmistolaisuuden saumaan kitkatta. En ole kuitenkaan harjoittanut koskaan näkyvää politiikkaa.
Muilta osin en tahdo sinänsä ansiokasta kirjoitustasi kommentoida pikkutarkasti, vain paria kohtaa alla. Uskon ja näen, että sinä tiedät asioista ja sinulla on näkökulmaa eri maiden kulttuureihin ja käytäntöihin. Kukin ihminen on kuitenkin oman historiansa ja oman kulttuuriympäristönsä tuote, joten erilaisia ajattelutapoja ja arvostuksia on, täytyy olla. Kunnioittakaamme toistemme näkemyksiä!
Sanon vain lastenhoidosta vielä sen, että ilmeisesti olen ilmaissut asiani huonosti tai sitten sinä olet käsittänyt väärin. Jos äiti on kotona, on lapsen paikka siis ilman muta koti, ei tarha. Tarkoitin työeläkekarttumalla ansiosidonnaista työeläkekarttumaa, kun äiti menee töihin lasten kotona vietettyjen varhaisvuosien jälkeen. Kotihoidon aikana puolestaan karttuisi kaikille lasta kotona hoitaville oma eläkeosuus, joka on kaikille yhtä suuri, perusteena lapsen hoito. Tämä ei olisi siis palkkaa, vaan se laskettaisiin eläkekarttumaksi naisen päästessä eläkkeelle.
Sanot vielä, että avioliittolaki suojelee eniten juuri heikoimpia, hyljättyä vaimoa ja lapsia, leskeä ja lapsia. - Puhut nyt kuitenkin avioliittolaista, vaikka tässä oli puhe leskeneläkkeistä! Ja eiväthän hyljätty vaimo ja hänen lapsensa saa sitä leskeneläkettä, josta nyt on puhe. Tietenkin he saavat yhteisestä omaisuudesta puolet, se on perusoikeus, jota kukaan ei kai evää, päinvastoin, antaisin heille enemmänkin, jos mies lähtee uuden vaimon matkaan ja jättää perheensä ilman kunnon syytä.
Siis käytännössähän hylätty aviopuoliso, jonka luokse lapset jäävät asumaan, saa avioeron jälkeen elatusapua lapsillensa. Kun puoliso kuolee nuorena, on kai aivan oikeutettua, että hän saa leskeneläkkeenä sen, minkä muutoin kenties saisi elatusapuna, tai parhaassa tapauksessa puoliso pysyisi elossa ja jakaisi kustannukset edelleen onnellisessa avioliitossa.
VastaaPoistaYlipäätään jonkinlainen raja toki olisi tarpeen monessakin kohtaa, kun rahoja jaellaan. Vaikka tuntuu siltä, että on kovin demokraattista, kun maksetaan tasapuolisesti kaikille kansalaisille samat etuudet, käytännössä sekin aiheuttaa eriarvoisuutta. Kuilua voisi nimenomaan kaventaa suuntaamalla todella rahan tarpeessa oleville enemmän kuin niille, joilla sitä on jo ennestään.
Yhtä asiaa vain en ymmärrä: Miksi kukaan ei puolusta eronneen/ erotetun naisen oikeutta elävänlesken eläkkeeseen. Saahan leskikin leskeneläkkeensä lisäksi elatustuen lapsilleen.
VastaaPoistaMiksi vain leskivaimolle pitää taata olosuhteet, joissa yhteiskunta jakaa kustannuksia hänen kanssaan samoin kuin onnellisessa avioliitossa tapahtuu?
"Saahan leskikin leskeneläkkeensä lisäksi elatustuen lapsilleen." Ei käsittääkseni saa. Tai sitten veljeni nuorelle leskelle on tehty suurta vääryyttä. Laskennallisesti siis niiden summa on sama, eli määrällisesti enempää ei voi saada. Mun pitäisi päästä Kelalle töihin. Tuohan oli täysin järjetön lause, just niinku Kelan hyllyltä.
VastaaPoistaAi niin, siis joo, yksinhuoltaja tai eronneen miehensä menettänyt saa asumistukea määrättyyn määrään asti. Leskeneläke laskee muiden etuuksien osuutta eli myös asumistukea, ja silloin päädytään lesken kanssa samaan summaan, oli kyseessä sitten yksinäinen tai eronnut. Periaatteessa siis maksettava summa on sama (jos tulot ovat samat jne.), nimikkeet vain vaihtelevat.
VastaaPoistaTämä eläkekeskustelu menee nyt niin sekavaksi, että pitäisi olla eläkeasiantuntija neuvomassa.:)
VastaaPoistaKirjoitin jo, että joissakin maissa (!) vaimo saa osan miehensä työeläkkeestä vielä avioeron jälkeen.
Iines,
on olemassa myös oikeasti köyhiä ihmisiä, sellaisia joilla ei ole lakimiehen palkkaa ryypättäväksi, ei omaa asuntoa, ei perintöjä, ei hienoa sukua taustanaan, ei rahaa jolla kouluttaa lapsiaan. Siitä huolimatta he voivat kieltäytyä vihasta ja uhosta ja luottaa normaaliin kehitykseen yhteiskunnassa.
Voin vain aavistaa, millaista tuskaa äidin tai isän alkoholismi lapsille tuottaa, olipa perhe rikas tai köyhä. Mutta alkoholismia ei paranneta politiikalla, vaan muilla keinoilla.
Iines, kirjoitit: "Kukin ihminen on kuitenkin oman historiansa ja oman kulttuuriympäristönsä tuote"
Olen ajatellut täsmälleen samaa asiaa tämän keskustelun aikana, mutta ehkä eri näkökulmasta kuin Sinä. Suomalaiset joutuivat elämään jatkuvan poliittisen pelottelun alla ja salailun keskellä melkein koko viime vuosisadan. Suomeen tuotiin oikein tosissaan suuren rahan avulla Neuvostoliitosta kommunistista propagandaa, ja sen seuraukset näkyvät edelleen. Sitä kulttuuria meidän ei tarvitse suvaita.
Eräs keskeinen asia jo Marxilla oli, että perheen arvo piti romahduttaa ja siirtää lapset yhteiskunnan kasvatettaviksi. Se onnistui Suomessa valitettavan hyvin.
Yksinhuoltaja ei automaattisesti saa asumistukea, esimerkiksi minä en ole koskaan saanut, vaikken ole koskaan ollut huipputuloinen, keskituloinen pikkuopettaja vain. Jokainen leski, joka täyttää normikriteerit, saa kuitenkin aina leskeneläkkeen, vaikka omat tulot olisivat korkeatkin - tuloraja on tässä hyvin ylhäällä. Ja leskeneläke on luonnollisesti sitä suurempi, mitä useampi lapsi leskellä on, joten siinä mielessä leskeneläkkeessä on kyllä ns. piilotettua elatustukea, josta puolestaan miehensä hylkäämä nainen ei aina näe vilaustakaan tai saa odottaa kuukausitolkulla yhtä erää.
VastaaPoistaOlkoon - en minä kadehdi leskien ja orpojen tukia. Se ei ole pointti tässä jutussa. Pointti on on tukirahan myöntämisen peruste, sillä tuki myönnetään ilman naisen omaa ansiota, tai ansiona on se ikiaikainen naisen pyrkimyksen täyttyminen: avioliiton solmiminen.
Minusta tuen tulee kohdentua ihmisen omaan panokseen, hänen itsensä positiiviseen kehittämiseen, eli tukea ei pidä maksaa toisen henkilön ansioiden perusteella. Tällainen on patriarkaalinen relikti, ja omiaan eriarvoistamaan varsinkin naisia keskenään. Yksinäisistä naisista vain osa saa eläkettä, joka on toisen henkilön ansioiden mukaan laskettua, eli se ei ole oman ansion mukaan laskettua. Osa ei saa mitään vastaavaa, sillä ei asumistuki ole rinnasettavissa leskeneläkkeeseen, ja suuri osa ei saa asumistukea.
Naisten ja leskien asemaa voitaisiin kohentaa pitkän tähtäyksen ohjelmalla, mm. myöntämällä lasten kotihoidosta eläkekertymää, mikä antaisi naisille pontta siirtyä aikanaan työelämään kodin ulkopuoliseen työhön elättämään itsensä miehen lailla. Minusta leskeneläkkeet tulisi siis lopettaa perusteettomina tai maksaa myös elävänleskille. Kertyneet varat voisi siirtää mieluummin kotona hoidettujen lasten äitien vanhuuseläkerahaston pohjaksi.
Iines,
VastaaPoistaon olemassa myös oikeasti köyhiä ihmisiä, sellaisia joilla ei ole lakimiehen palkkaa ryypättäväksi, ei omaa asuntoa, ei perintöjä, ei hienoa sukua taustanaan, ei rahaa jolla kouluttaa lapsiaan. Siitä huolimatta he voivat kieltäytyä vihasta ja uhosta ja luottaa normaaliin kehitykseen yhteiskunnassa.
Anna,
tämä on kyllä jo aika pistävä kommentti. Eniten tässä pahoittaa mielen vääristely, sillä olen kyllä sanonut, että tämän lakimiehen asiakkaina oli mm. mustalaisia, ja senkin sanoin äsken, että isä oli kotikuntansa vanhainkodissa, jo silloin kun opiskelin, joten ei ollut perintöjä, ei ollut rahaa, vaan olimme oikeasti köyhiä huolimatta joistain vanhoista Billnäsin toimistohuonekaluista, jotka isä vei mukanaan ja myi, kun äiti ei jaksanut enää vaan muutimme pois, erään koulun yläkertaan, pieniin huoneisiin äidin kanssa.
Ja kotoa tuli siis opiskelutueksi 10 markasta 50 markkaan muutaman kerran vuodessa, pääosa oli opintolainaa, jonka maksoin itse takaisin korkojen kera. Olin myös koko opiskeluajan opintojen ohella töissä, mikä ei silloin vielä ollut yleisenä tapana.
Kaiken tämän olen blogeissani kertonut, joten minua hämmästyttää se, miten esität asiat.
Anna
VastaaPoistaEpäilen, että Marxin opeilla olisi vielä jotakin tekemistä tämän päivän suomalaisissa perheissä.
Ja eikö maailmassa aina ole ollut, ja tule olemaan vallanpitäjien oikeus kasvattaa, lisätä, välittää vaikutusmahdollisuuksiaan omille intresseilleen.
Elämmekö me kansalaiset nyt ilman pelottelua ja salailua?
Demokratia ja sananvapaus, ne ne ovat mielenkiintoisia aiheita tulevaisuudessa, ilmastonmuutoksen edetessä.
Jossain haiskahtaa patologinen luonteenlaatu.
VastaaPoistaIines, kirjoitit:
VastaaPoista"Kaiken tämän olen blogeissani kertonut, joten minua hämmästyttää se, miten esität asiat."
Ehkä en ole ihan kaikkia kirjoituksiasi lukenut, ja minäkin esitin asian vaihteeksi kärjistäen.:)
Totuus kuitenkin on, että suurin osa keskeisistä äärivasemmistolaisista oli ja on edelleen varakkaista tai ainakin hyvin toimeentulevista perheistä. Vallasta siinä oli kysymys - ja rahasta - ja kumpaakin he näyttävät saaneen.
Iines, haluan kiittää Sinua blogista, jossa voi keskustella. Mukavaa alkanutta viikkoa Sinulle.
Leonoora,
Marxin parta vilahtaa yhä yllättävän monien asioiden ja suhtautumistapojen takana. Sitä ei vain aina tajuta.
"Jossain haiskahtaa patologinen luonteenlaatu."
VastaaPoistaJossain lemuaa yritys vaientaa keskustelu sanomalla muita kuin vasemmistolaisia sairasmielisiksi. Nuo konstit eivät enää auta. Koeta keksiä jotain uutta.
Nyt minä vähän tuossa kohden kyllä yskin. Mielestäni kaikkien etuuksien maksamisen raja on kyllä melko lähellä siinä, jos ei asumistukea edes saa. Se raja on aika korkealla ollut aina. Ja se raja saakin koskea silloin ihan mitä eronnutta tai karannutta tai leskeä hyvänsä.
VastaaPoistaVastasin uudella päreellä, koska tämä näytti paisuvan niin pitkiksi puheenvuoroiksi, ja lehtiartikkelissa oli hieman uusi näkökulma.
VastaaPoista