Suomen ylivertainen* peruskoulu

Jälleen suomalainen koulu on saanut kultamitalin OECD:n Pisa-tutkimuksessa. Tällä kertaa painopistealueena oli luonnontieteen opetus, mutta myös matematiikassa tuli ykkös- ja lukutaidossa kakkossija.

Olisiko nyt siis vihdoin aika palkita maailman kärkiopettajat jollakin tavalla? Vaikka jollakin opetustoimeen suunnattavalla lisäresurssilla, jolla voitaisiin pienentää luokkakokoja, lisätä lähiopetuksen määrää tai lisätä oppilaiden tukitoimia erityisopetuksen tai terveydenhuollon alalla?

Uskon, että ei tarvittaisi omakotitontteja tai palkankorotuksia, vaan että resursseihin panostaminen riittäisi opettajille normaalien kaikille yhteisten tupo-korotusten lisäksi. Eiväthän opettajien palkankorotukset edes heijastuisi opetuksen tasoon, joten ne ovat kaksi erillistä asiaa, samoin kuin Tehyssä. Hoitajien palkankorotuksethan eivät heijastu terveydenhuollon, vaan hoitajien oman elintason nostoon.

Selkein lähtökohta suomalaisen peruskoulun parhauteen on mielestäni opettajankoulutuksen korkea taso ja opettajantutkinnon laatu, joka on kaikilla mittapuilla ylempi korkeakoulututkinto. Se takaa opettajille hyvät, ellei jopa loistavat tiedolliset eväät ja välineet työhön. Monissa muissa EU-maissa opettajan ammatti rinnastetaan usein teknisen tason ammatteihin, kun se Suomessa on esimerkiksi lääkärin tai lakimiehen rinnalla (Spektri, OH:n verkkolehti). Opettajan ammatti on arvostettu myös nuorten keskuudessa, sillä se on heidän suosikkiammattejaan. Myös vanhemmat arvostavat ammattia ja opettajat saavat heiltä valtavasti tukea, ja kodin ja koulun välinen yhteys on pääpuitteiltaan hyvissä kantimissa.

Opettajilla on Suomessa muita maita enemmän valtaa ja vastuuta, sillä he suunnittelevat ja kirjoittavat itse omat opetussuunnitelmansa, laativat kurssiohjelmansa, toisin sanoen tekevät sen, minkä hallintoelimet tai koulujen johto muualla tekevät ja sanelevat. Opettajat vastaavat myös kurinpidon ja arvioinnin linjauksista sekä osaltaan koulun talousarvioista ja varojen jakamisesta. Opettajat valitsevat itsenäisesti tunneilla tarvittavan aineiston oppikirjoja myöten, eikä raskasta tarkastuskoneistoa käytetä. Monissa maissahan nämä estävät ja ehkäisevät opettajan luovuutta, jota opetustyössä aina tarvitaan, jos työ on hyvää.

Suomalainen kirjastolaitos on merkittävä taustatuki kaikessa suomalaisessa oppimisessa. Suomalaislapset saavat kiittää nimenomaan tätä laitosta hyvästä lukuharrastuksestaan. Kirjasto on avannut ovensa jo monelle sukupolvelle, ja pikkukylissäkin on usein vireä ja vilkkaasti toimiva lainaamo. Ilmiö on tietääkseni aivan poikkeuksellinen koko maailmassa. On tyypillistä, että tässäkin laitoksessa työskentelee korkeasti kouluttautunut henkilökunta, joka ei pidä meteliä palkoistaan. Minusta kirjastoväen palkkakohtelu on jonkinlainen häpeätahra suomalaisessa palkkapolitiikassa. Kirjastohan on osa koululaitosta, oppimiskeskus vailla vertaa.

Kunniaa siis suomalaiselle koulutukselle! Älkäämme unohtako näinä bensankatkuisina räikkösaikoina todellisia voittajia.

(Valokuva Ilmari Liukkonen, Tapalan koulu 1932)

* JK Otsikon "ylivoimainen"-sana oli outo ajatuslipsahdus. Korjasin sen nyt klo 22.50 muotoon "ylivertainen", joka oli tarkoituskin.