7.5.2008

Vahvan ihmisen syndrooma

Kesämökin katosta löytyi homeläiskä. Kauniissa lakatussa puukatossa oli lähes puolimetrinen vaurio savupiipun kupeessa.

Mitäs minä nyt teen? Lomat alkamassa, sukulaisia tulossa lomanviettoon, ja kaikki minun vastuullani, minun puolipuhumattoman. Soita sinne ja tänne, kysy sieltä ja täältä. Kauhea stressi. Jos puhuisin, jos voisin laulaa kuin lintu, kaikki hoituisi kevyesti, eikä olisi huolta. Osaisin kyllä.

Olen pinnistellyt tämän huonon puhumiseni kanssa niin äärirajoille, että kukaan sukulainenkaan ei taida tietää, mitä ponnisteluja se vaatii, millaista nöyryyttä sietää uteliaat katseet, kestää hämmästyneet tauot.
- Meitä riisutaan, kun vanhenemme ja sairastumme, sanoi hammaslääkärini vetäessään kerran hammastani pihdeillä.
- Mutta sulla on vahvat ja hyvät hampaat, hän lohdutti, saat pitää ne varmaan loppuun asti.

Ei saa jäädä tuleen makaamaan! Siispä kirjoitin hädissäni pari sähköpostikirjettä. Toisen erään rakennusprojektejakin tekevän koulutuskeskuksen vararehtorille, ystävälleni, toivossa että laitoksessa olisi meneillään jokin mökki- tai homeprojekti, johon taloni korjaus voitaisiin sijoittaa. Vararehtorin oma mökki mahtui projektilistalle jokin aika sitten. Vielä ei ole tullut vastausta. Toisen kirjeen kirjoitin mökkikunnan kunnantoimistoon, tekniselle osastolle. Sieltä tuli vastaus, että kirjeeni on välitetty kunnan rakennustarkastajalle. Nyt en oikein tiedä, tulisiko minun odottaa kiltisti vai ottaa itse yhteyttä suoraan häneen. Jokainen odotuspäivä viivästyttää mökille siirtymistäni. Menisin pian jo mielelläni, kun kesä on näin aikaisessa!

Kysäisin neuvoa myös eräältä nettipalstalta, jossa joku sanoi, että jos homeen näkee silmällä, niin ei muuta kuin homeinen pala + puoli metriä joka suuntaan pois ja uutta lautaa tilalle. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta oma järkeni sanoo, että olisi järkevää suorittaa homemittaus ja selvittää vaurion perimmäinen syy. Ja näin aion tämän nyt hoitaa.

Hassua, miten on oppinut turvaamaan elämässään vain itseensä. Jos jotakin vastoinkäymisiä tulee, ne pitää itse hoitaa. En ole koskaan varmaan turvautunut kehenkään enkä saanut apuja tai tukia mistään, en edes asumistukea tai opintorahaa. Kaikki olen itse maksanut, kaikki itse tehnyt, kaiken vastuun kantanut itse. Ihmettelen vain sitä, että onko elämä kovettanut minua, kun en kuitenkaan tunne itseäni katkeraksi tai onnettomaksi?

Ehkä tämä tausta selittää senkin, että uskon niin vahvasti ihmisten täydelliseen tasa-arvoon ja jaksan ihmetellä sitä, että kaikki naiset eivät ole yhtä vahvoja ja itsenäisiä. Tätä taustaa vasten asettuu myös näkemykseni naisten orjasieluisuudesta, miellyttämishalusta sen sijaan, että kantaisi itse vastuun elämästään.

Hassua on myös se, että tällainen homeläiskä katossa tuntuu niin suurelta katastrofilta. Kyseessähän on konflikti, dynaaminen tilanne, joka pakottaa minut ulos toimimaan, puhumaan, pärjäämään. Yhtä hyvin voisin sysätä vastuun tilanteesta sisareni perheelle tai tyttärelleni, sanoa, että hoitakaa te, puhukaa te kun kerran pystytte. Mikä se on minussa, joka pakottaa salaamaan heiltäkin, miten vaikeaksi puhevammani myötä tilanteen koen, ja kuitenkin tulen hoitamaan sen yksin ja ilmoittamaan sitten muille, että mökki korjattu, tervetuloa! Aion lisäksi osallistua taloyhtiön autokatosten maalaustalkoisiin ensi lauantaina, ja tulen varmaan maalaamaan niskat ylöpäin kädet kohotettuina, vaikka juuri tämä asento aiheuttaa minulle herkästi kiusallista asentohuimausta, joka voi kestää viikkojakin jälkeenpäin. Pitäähän sitä osansa tehdä.

(Maalaus Vaglio-fresko, tekijästä ei ole monista hauista huolimatta varmuutta, vaikka kasvot näyttävät Leonardo da Vincin kynän jäljeltä. Otan kiitollisuudella vastaan varmistuksen tekijästä.)

30 kommenttia:

  1. Homeongelmat ovat vihoviimeisen ikäviä hoidettavia, mutta kyllä sä varmasti niistä selviydyt. Onneksi voit käyttää sähköpostia ja säästää ääntäsi. Hyvä, ettei tuo tapahtunut kotonasi, sillä silloin se olisi todella iso ongelma. Mun äitini kotona oli hometta vintillä ja sen asian hoito kesti vuosia. Kukaan ei ottanut yli 7-kymppisen mamman puheita oikein tosissaan.

    Mitä taloyhtiön maalaustalkoisiin tulee, niin niistä mä kieltäytyisin terveyteen vedoten. Tekisin jotain muuta, mitä pystyn. Ei sitä nyt ihan kaikkea ole pakko tehdä näyttääkseen olevansa vahva ihminen.

    VastaaPoista
  2. Kun voisikin käyttää sähköpostia! Aina se ei käy. Olen mm. koettanut irtisanoa toista kännykkäliittymääni, Elisasta, mutta en löydä mistään sähköpostiosoitetta, josta liittymän voisi irtisanoa.

    Yhden irtisanomisen tein jo palaute-osastoon, puoli vuotta sitten, mutta meni kai väärään paikkaan, koska liittymä pelaa edelleen. Useimmiten pidetään itsestäänselvänä, että asiat hoidetaan puhelimitse, ja varsinkin yritykset ovat mestareita piiloutumaan turhilta asiakkkailta, ellei näillä ole osto mielessä. Puhelimeenkaan ei sitten vastata kohtuullisenkaan odottelun jälkeen.

    Taloyhtiöiden talkoot ovat mielestäni hieman ikävää pakkopullaa, ja on melkoinen osa porukkaa, joka ei koskaan osallistu mihinkään, joten osallistujat saavat tehdä niska limassa hommia. Innokkaimpia talkoiden kannattajia yhtiössämme ovat vanhat mummot, jotka haluavat säästää rahaa, ja vahtivat mm. muiden roskiskäytöstä. Usein yllättää jonkun pihtarimumman vyöröään myöten roskiksesta tonkimasta, mitä luvatonta nuoret parit ovat taas pistäneet jätteisiin. Kuitenkaan nämä mummot eivät katso ikänsä puolesta itseään velvollisiksi osallistumaan talkoisiin.

    VastaaPoista
  3. Vesi vissiin valuu piipunjuuresta vintille ja välikattoon asti.

    VastaaPoista
  4. Mitä todennäköisimmin, koska vettä valui kerran kovalla ukkosella jo 10 vuotta sitten, juuri tuohon homekohtaan. Tällöin katto korjattiin ja piippu pellitettiin ympäriinsä. Putkimiestuttava käväisi jo katolla ja sanoi, että siellä näyttäisi kaikki olevan kunnossa, mutta jossakin tietenkin on kohta, josta kosteutta on päässyt välikattoon. Panen toivoni nyt ammattimiehiin, siihen että he näkevät, missä vika on.

    Iines J:lle vielä sen verran, että kiitos rohkaisusta. Juttelin tyttären kanssa mesessä, ja hän ilmoitti pontevasti, että minä en saa osallistua maalaustalkoisiin. Ei minun tarvitse. Lähettäkööt laskun, jos tahtovat.

    VastaaPoista
  5. Tuon piirroksen (en usko ettà kyseessà on fresco?) nimi on italiaksi "La scapigliata" (nainen jonka tukka on sekaisin)ja se on kuin onkin Da Vincin.

    Yhtà kaunis kuin kuuluisa! :)

    VastaaPoista
  6. Kiitos Sari, niinpä tietysti!

    Kasvot olivat tutut ja tiesin tietäväni ne, mutta jouduin aavalle ulapalle tämän kuvahaun perusteella, enkä enää uskonut itseäni. (Hain nimittäin kattofreskoja sen homeläiskän vuoksi. :)

    VastaaPoista
  7. Oletko varma homeesta vai voiko kyseessä olla pelkkä kosteusvaurio.

    Homeella on ikävä taipumus levitä ja pesiä ikävissä paikoissa ja ilmankosteuden noustessa herätä henkiin. Juuri tuon takia pitää poistaa reilusti yli sen alueen mikä on homeessa.

    Saatko vesiletkun vedettyä katolle ja muutaman ihmisen apuun, vettä paineella ruiskuttamalla vuotokohta voi löytyä. Tässäkin pitää huomioida, että vesi voi kulkea pitkiä matkoja kattopellityksen alla ennen kuin valuu läpi jostakin, varsinkin jos katto on pellitetty vanhan kattohuovan päälle.

    Ja talkoista sen verran, että ne ovat vapaaehtoistyötä ja kenenkään ei ole pakko osallistua.

    VastaaPoista
  8. Pirkko tai Erkki,

    homeesta ei ole tieteellistä todistetta, mutta vihertävänruskehtavaa kasvustoa laudan pinnassa oli, kun sen sijaan märkyyttä ei näkynyt. Homeen havaitsi myös putkimies, joka oli vesiputkia avaamassa.

    Kattoremontista on aikaa alle 10 vuotta, ja katto päällystettiin silloin huovalla, ei pellillä, jota on vain savupiipun juuressa. Kattohuovalla on sitä paitsi 10 vuoden takuu, ja putkimies joka kävi katolla, sanoi siis, että ulkokatto on moitteeton, reikiä tai aukkoja ei ole. Ulkokatto on lisäksi puhdistettu joka kevät ja syksy, ja savupiippu on peitetty talveksi huolellisesti. Siksipä tuntuu oudolta, että sitä kautta olisi mennyt kosteutta.

    Kyllä minä annan nyt jonkun ammattimiehen katsoa sen katon ja mennä luukusta välikaton ja ulkokaton väliseen tilaan tutkimaan rakenteet. Nyt täytyy vain toivoa, etä koko talo ei ole homeen vallassa! Onneksi meillä on rantatontilla vielä toinen rakennus, saunahuvila, 80-luvulla rakennettu, jonka takkahuoneessa voi yöpyä ja asua, mutta jossa ei ole sähköä eikä juoksevaa vettä.

    VastaaPoista
  9. Jep.

    Parempi se on antaa ammattilaisen tuota katsoa. Vesi ja sen reitit rakenteissa voi tuoda ikäviä yllätyksiä tai sitten asia on helpostikin korjattavissa.

    Itse olen nähnyt tapauksen jossa talon päädyssä oli pieni halkeama josta vesi pääsi sisään mikäli sateella tuuli oikeasta suunnasta. Vesi kulki rakenteita pitkin kymmenkunta metriä ja teki pussin väliseinään keskellä taloa.

    VastaaPoista
  10. Pitäis jonkun käydä siellä vesikaton ja välikaton välissä nuuskimassa. Piipunjuuri siellä kumminkin falskaa.

    VastaaPoista
  11. Kuntien ja kaupunkien terveystarkastajat selvittävät näytteestä mahdollisen homeen ja antavat ohjauksen korjaukseen. Käsittääkseni tämä saattaa olla ilmaista.
    Kääntyisin siis terveystarkastajan puoleen.

    Muuten vesi läpivientien kohdalla voi paineella(siis lumen sulaminen tai rankkasade) vuotaa millinkin raosta rakenteisiin. Läpiviennithän huopakaton kyseessä ollessa pitää hoitaa joko pikeämällä tai sikaflexillä vesitiiviiksi.
    Tässä asiassa pyytäisin neuvoa juuri siltä rakennustarkastajalta (ilmainen).

    VastaaPoista
  12. Liekö runsassateisella myöhäissyksyllä osuus asiaan? Täällä ainakin tuntui kuin valtavia vesimassoja olisi suoraan kaadettu taivaalta niskaamme.
    Tosi rumaa jälkeä kauan muhiva kosteus saa puurakenteissa aikaan, mutta tuskinpa kovin suuri tuo sinun remonttisi tulee olemaan. Ainakin toivon niin.

    VastaaPoista
  13. Arleena, tuo terveystarkastaja oli hyvä vinkki, kiitos siitä!

    Sähköpostikirjeeni makaa nyt rakennustarkastajan tietokoneessa, ja odotan että hän reagoisi siihen. Ellei mitään kuulu, kirjoitan hänelle kohdistetun kirjeen uudelleen ja mainitsen tämän terveystarkastajan. Olen kyllä ulkokuntalainen, mutta vakituinen kesäasukas, joten kai palvelut minuakin koskevat?

    Tuo Pirkon tai Erkin vinkki siitä, että vesi voi päästä pienestäkin rakosesta, on myös tärkeä. Luukku, josta mennään kapealle "ullakolle", oli pari vuotta sitten talvimyrskyssä lentänyt pois, joten siinä kohdin voi olla väljyyttä!

    Myös savupiipun juuri pitää tarkistaa kissojen ja koirien kanssa, sillä siinähän se läiskä on, alapuolella.

    VastaaPoista
  14. Vesivahinko ei suinkaan aina aiheuta homeongelmaa, joten homeet kannattaa mittuuttaa mikälis sitä epäilee. Jos hometta on korjaus vaatii enemmän kuin jollei ole. Homeettomassa tapauksessa riittää, että vuotokohta korjataan ja varmistetaan, että kostea kohta on tuulettuvassa tilassa eli pääsee kuivumaan. Esteettisen haitan poistaminen on sitten eri juttu, siitä pääsee vaikka maalaamalla katon. Mutta itse älä maalaa, jos se kerran aiheuttaa pitkäaikaista vaivaa.

    Haluaisin kommentoida lausettasi:"jaksan ihmetellä sitä, että kaikki naiset eivät ole yhtä vahvoja ja itsenäisiä. Tätä taustaa vasten asettuu myös näkemykseni naisten orjasieluisuudesta, miellyttämishalusta sen sijaan, että kantaisi itse vastuun elämästään."

    En tunne olevani orjasieluinen tai miellyttämishaluinen vaikka puhun meistä ja elän meidän elämää. En yritäkään selvitä elämän haasteista yksin, koska meitä on perheessä kaksi aikuista ihmistä. Tiedän kuitenkin, että selviäisin hienosti vaikka olisinkin yksin.

    VastaaPoista
  15. Inkivääri,

    huomaan että metaforani orjasieluisesta naisesta herättää hämmennystä. Sen täytyy merkitä sitä, että en ole riittävästi selventänyt käsitettä. Luulen, että kirjoitan orjasieluisuudesta vielä tuonnempana päreen, vaikka siinä tuleekin varmaan jonkin verran jo menneiden ajatusten toistoa. Toisaalta toisto ei haittaa, jos asia liikahtaisi edes hiukan eteenpäin ja syvenisi.

    Sinä et selvästikään kuulu orjasieluisten heimoon, vaan olet lämmin ja viisas, itsenäinen nainen, vahva ja varmaan tasa-arvoisuuteen pyrkivä. Sanon tässä siis vain, että ei me-muodon käyttäminen minusta aina merkitse heikkoutta, vaan vain silloin, kun sen turviin vetäydytään tarpeettomasti ja lähes aina, silloin kun ei enää osata minä-muotoa.

    Tuo homeläiskä siis oli aika selvästi hometta, mutta pinta näyttikuivalta, se ei ollut tummunut. Esteettinen haitta tulee olemaan, sillä kattolaudoitus pitää sahata poikki, ellei sitten koko sisäkatto mene korjaukseen. Olen muutenkin ajatellut maalata/maalauttaa kattolaudoituksen valkoiseksi, koska puukatto on tummunut ja syö valoa.

    VastaaPoista
  16. Kas, tässä meillä nainen jotka yleensä huutelevat miehille että puhu puhu, eihän se nyt niin vaikeaa ole...
    Onko taustalla mitä, ujous? Hmmm... outoa...tai no,outoa nyt niinkään vaan silti, enpä ole törmännyt moiseen, yleensä vain vaiteliaisuus luonteenpiirteenä, niinkään esteenä... jopas alkoi humeetti surista...

    Onnea korjuuseen,
    Hevoinen

    VastaaPoista
  17. Iines, eiköhän meidän molempien persoonallisuuden piirteistä löydy sopivissa olosuhteissa vanhakantaista (vai lieneekö se sittenkin naisen geeniperimään liittyvää, Jumalan ohjelmaa?) orjasieluisuutta, että aitoa -kokemuksen kautta opittua- kuin myös itse ylimitoitettua vahvuutta.
    Mutta niin lienee ihmisissä ylipäätään.

    VastaaPoista
  18. En osaa sanoa tuohon kyllä juuta, sillä minussa ei ole kyllä orjasieluisuutta siinä, että alistuisin toiseksi mitä olen koettaakseni esimerkiksi miellyttää miestä tai saadakseni hänet pauloihini.

    Ellei tärppää näillä antimilla ja omana itsenäni, saa olla, sillä voin suorastaan pahoin teeskentelystä. Minun on oltava mitä olen, vaikka maailma kävelisi ohitseni.

    VastaaPoista
  19. No hyvä.
    Ajattelinkin lähinnä keskitys- tai pakolaisleirejä, sota- ja muita tilanteita joissa on olosuhteiden pakosta alistuttava, ellei halua saada kuulaa heti kalloonsa, tai torjua ruokaa suustaan.
    Tietysti monet jotka säilyttävät sisäisen vahvuutensa myös ääriolosuhteissa, vaikkakin kenties sisimpäänsä piilotettuna, usein selviävät kuin ihmeen kaupalla.

    VastaaPoista
  20. Kun minua on välillä ryhmissä ns. ihmetelty ovat saapuneet ikäänkuin muissa merkeissä (tämä on niin typerää, sillä näen nämä tyypit jo kategorisena tyyppeinä ja heidän jäljet näkyvät vielä sitten aina myös jälkeenpäin) ja sitten tyytyväisenä joku korni hymy suupielessä siirtyneet muualle varmasti kertomaan näille sopuli-tyypeille mitä olivat minusta mieltä. Mutta tämä on jo niin sairaan tyhmää, sillä minä siis jo tunnistan ns. tyypin. Mutta he siis eivät tunnista minua tyyppinä kun pitää tuollaisia sala-matkoja tehdä ja salaa tiirailla ja ihmetellä sitten eri piireissä mitä minä oikein edustan.

    Olen samalla tämän yläpuolella enkä enää mene lankaan. Yleensä ovat jotenkin omissa (naivissa) puuhissaan jo miettineet jotain josta voisivat ns. tarjota minulle jotain ja minä yleensä sanon, etten enää ikinä myy mitään kenellekään ulkopuoliselle. Se jo heitä vähän hämmentää sillä moni kuvittelee, että voisi vähän säälivästi tarjota jotain tälle reppanalle mitä minä edustan. Eivät siis tajua ollenkaan kuka on reppana ja kuka ei sitä tunne olevansa.

    Vahvana en jaksaisi enää olla. Se kyllästyttää - olen yksin. Minä siis haluaisin olla mukana mutta niin kauan kun asetelma on päälaellaan ja he kuvittelevat kaikenlaista niin minä en voi kun ihmetellä.

    VastaaPoista
  21. Leonoora,

    toki noissa kuvaamissasi äärioloissa ihminen varmaan toimii lähinnä henkiinjäämisen periaatteella, ja on valmis mihin tahansa sellaiseen, mitä ei norm aalioloissa tekisi, niin voimakas elämänvietti on.

    Yritän myös kovasti kysyä tai pohtia sitä, onko vahvan ihmisen syndrooma itse asiassa perimmältään suurta heikkoutta. Eikö olisi vahvuutta osata olla pieni?

    HG,

    minäkään en jaksaisi olla vahva, tahtoisin saada olla heikko ja luottaa ja turvata toisten ihmisten apuun, siihen, ettei yksin tarvitse aina pärjätä.

    VastaaPoista
  22. Minulla on Iines kuva itseydestäni, että olen joutunut pikkulasten hyökkäyksen kimppuun ja alistumaan lastenleikkeihin, missä lasten intinaanipäällikkö päätti sitoa minut puuhun kiinni, jotta saisivat jatkaa leikkejään. Tämä on minun paras metafoora omasta elämästäni miltä tuntuu.

    Totuus on ollut sellainen, että koska oma isäni päätti, että olen jälkeenjäänyt (hän on itse psykopaatti mielestäni eli tunteistaan rikki), niin hän runnosi sen ajattelun myös ulkomaailmaan. MInähän pelkäsin isääni kuin koira: tärisin kun hän lähelle tuli tai edes oli kotona. Hän tulkitsi tätä käyttäytymistä siis jälkeenjääneisyytenä ja kun hän sitten erosi äidistäni (ja yritin vielä tavoittaa faijan omatunnon tai sisimmän persoonan, jota en tavoittanut) niin hän lopetti kaikki yhteydenotot minuun. Mutta eihän sen sadistin mielipiteet siis muuttuneet ja kun tässä sitten aikuisena yritin ottaa suhteen takaisin olemalla aikuinen hän lähti taas uudelleen sekoittamaan asiani menemällä mieheni kautta asioimaan ja sotki jälleen lisää. Nyt hän oli antanut minun loistavat ajatukseni suoraan imperialistiseen syliin eli suoraan siihen leiriin, jota hän aikoinaan oli itsekin vastustanut sosiaalidemokraattina. No eihän se sen takia minua auttanut, vaan nyt yliopisto sitten laittoi kaikki kanavat kiinni eikä kukaan enää todellakaan ymmärtäneet mitään. Ei siis voi apua pyytää sellaiselta ihmiseltä, joka simuloi älykkyyttä mutta on täysin tunnekuollut tai tunnevammainen. Hän siis aiheutti sen hämmingin minkä takia yliopistossakaan ei sitten toimittu minua kohtaan oikein. Minun olisi pitänyt jättää tuo sairas ukko vain oman onnensa nojaan ja olisi myös pitänyt jättää oma mieheni jos hän kerran lähti selkäni takana supisemaan kaikenlaista (sairasta sekin) muiden ihmisten kautta: ikäänkuin OLISIN todella ollut jälkeenjäänyt. Nyt siis meni kaikki mahdollisuus puhua kuten pitää ja lopputulos on joku kumma säälittävä ja ontuva tilanne, missä minä (joka en tunnistaudu jälkeenjääneeksi mutta sekä luovaksi että vahvaksi) pidetään koko ajan pihdeillä hieman muista erossa. Minua siis tarkkaillaan tämän sairaan ymmärryshorisontin takia entistä oudommin. Oli siis turha keikka mennä yliopistoon ja turha keikka ylipäänsä yrittää nostaa imagoaan tai uskottavuuttaan tässä maassa, jossa idiotismi oli jo päässyt syvenemään niin pitkälle ja syvästi. Kun toopet ovat aikoinaan ottaneet oikeutta itselleen tuomita ketä vaan ja mitä vaan (omalla rajattulla horisontillaan, jota silti omassa sisäpiirikuluttuurissaan palvovat samalla lailla kuten katoliset palvoavat omaa sisäpiirikulttuuriaan) niin yksi ihminen on pakostakin heidän hampaissaan. Ja nyt, mitä ikinä teen olen jatkossa todella heidän hampaissaan: en voi enää mitään sillä nyt jos milloinkaan ollaan herätetty SUURI HÄPEÄ sillä kulttuuri on näyttänyt ihan itse, miten voi käydä kun tyhmemmän yrittävät käyttää valtaa ja tieto vain karkaa heidän otteestaan. Miksi siis päästää idioottien sanomaan, eihän siitä voi tulla mitään?

    Sama koskee nyt yliopistouudistusta: jos siihen mennään, että jääräpäisesti junnaavat omaa sisäpiirioletustaan elämästä ja päättävät pysyä siellä katsomatta mitä elämässä oikeasti tapahtuu ja miksi ja kenen takia niin ei vaan kirkko vaan myös yliopisto on tulevaisuudessa seisova vesi - ei siis raikas.

    Aiheuttaa hometta kattoon voisi sanoa: seisova vesi sammaloituu ja tuoksuu pahalta ja on pahaksi.

    VastaaPoista
  23. Tekstini sivuaa jo useaakin juttuasi.

    VastaaPoista
  24. HG,

    tekstisi on taas niin painavaa ja tärkeää, että luen sen uudelleen ja mietin sitä. Palaan, jos osaan sanoa jotain, mistä olisi hyötyä.

    VastaaPoista
  25. Kiitos Iines, hyvää äitienpäivää*.

    Minä osaisin jo kirjoittaa tästä ihan oikean esseen (missä kirjaimet ja sanat olisi ns. akateemisia eikä näitä omia stadin friidun ainaisia hätähuutoja) sillä pääongelma on se mitä otan omassa blogissani; ks. mitä yritän sanoa: tone-of-voice on Suomessa vieläkin sodanjälkeisenä perintönä aika fasistinen vaikka kultaiset ihmiset eivät tietenkään sitä tarkoita (tai harva siis ymmärtää miten raakaa tuo kieli on). Fasismin ajattelu löytyy siis sekä äärioikeiston että liberaalisen vasemmiston suusta ja uskon, että olen saanut henkilökohtaisesti tavata näitä kaikkia. Olen anteeksipyynnön velkaa faijalleni tästä: minä rakastan sinua isä jos luet tätä. Mutta ainoa tapa nostaa lehmä pöydälle (!) oli ottaa paloja oikeasta elämästä. Et ole psykopaatti enkä minä jälkeenjäänyt.

    Me olemme taistelijoita ja sen takia olen myös sinusta ylpeä. Minä tiedän isä (vaikka ei ole isänpäivä niin sanon), että yritit aikanasi mutta poliittinen kompetenssi ei riitä yksinään silloin kun ajattelu johtuu kielestä (Wittgenstein: ajatettelumme reunat ovat kielemme reunat ja tämä ei ole vain määrässä vaan myös laadussa). Suomalainen eettinen sydän taistelee siis oman kielensä raakuutta vastaan voisi sanoa. Katso mitä Jussi on kirjoittanut Kemppisen ja vissiin sinunkin blogissasi ja mitä tuo matemaatikko youtuben filkoissa sanoo, joka uskoo, että aito usko on sittenkin sidottu myös itse rituaaleihin. Alan ymmärtämään jotain uutta mutta voisin myös lisätä tähän aikamoisen VÄLIKAPPALEEN eli miten usko ja kieli joutuvat noin etäälle toisistaan, josta me suomalaiset ollaan nyt hyvä esimerkki, koska sotamme ovat olleet niin raskaita.

    Hieno juttu: nyt lupasin miehelleni tänään (vaikka ei ole miestenpäiväkään) etten enää bloggaa vaan laitan vain henkilökohtaisena päiväkirjana. Pitäisikö kerrankin pitää lupauksensa? Hmmm ei ole ihan minun tapaista...HG pettää aina kuten Keskustakin vissiin. Kunhan pääsemme ulos niin petämme heti: pang. Pang pang på gurkan.

    Hyvää äitienpäivää sinulle Iines. Saatan myös vaihtaa nimeä, ei taida olla montakaan muuta vaihtoehtoa pian; minua inhotaan siis pian siksi, että teen hyvää ja siksi, että kannan hyvän suvun nimeä koska molemmat ovat ymmärtäneet kaiken väärin pelon ja itsesuojelunsa takia.

    Ne, jotka eivät ymmärrä, että teen hyvää uskovat siis minun olevan paha tai tyhmä (mistä lie kuvitelma, en enää jaksa ihmetellä) ja ne jotka näkevät, että saan huomiota pelkäävät siksi, että mollaan heidän puhdasta nimeä, joka on aina liitetty uskollisuuteen ja ehkä hyvyyteenkin. Samalla voisin sanoa molemmille leireille: oppikaa ajattelemaan itse ja ihan itse ja oppikaa se, että nimi, joka on joskus tarkoittanut älyä voi myöhemmin tarkoittaa pelkkää jees-jees-ihmistä samasta syystä,ettei ole ollut pakotettu ajattelemaan omilla aivoilla niin pitkään aikaan.

    Nimi ei saisi olla ikoni ihmisellä, ainakaan perheessä sillä se sotii oppimista vastaan. Ihminen on dynaaminen vaikka kantaa samaa nimeä kuin esi-isät ja on oppivainen aivan samalla kuten sairas tervehtyy. Hyvän nimen omaava saattaa laiskistua monessa polvessa missä on ollut liian helppoa ja huonon nimen kantaja voi muuttua juuri siksi, että nimen taakka johtaa siihen. Älkää siis hyvät ihmiset ainakaan tuijottako nimiin yksinään, eikä sanoihinkaan vaan LOGIIKKAAN ja argumentointiin mistä pitäisi nähdä onko ihminen tyhmä vai ei vaikka sanat ovat väärin kirjoitettu tai esteettisesti muuten pihalla. So what, kunhan ajatus juoksee.

    Kolmas kerta: hyvää äitienpäivää.
    *) äitienpäivä on minulle pyhän lehmän päivä: ks. lehmän symbooliikka verrattuna hevoseen joka on miehinen. Silti on kauheaa sanoa, että samaistuu lehmään - ihan kuin ei olisi ongelmia imagon kanssa jo ennen sitä. :) ammuuu

    VastaaPoista
  26. HG,

    hyvää äitienpäivää sinullekin!

    Itse vietän tätä päivää vaihteeksi yksin, kun tytär on työvuorossa. Tosin hän herätti minut kukonlaulun aikaan tekstiviestillä. Perjantaina sain postipaketissa kaksi itsetehtyä korttia, kun sattuu synttärikin tähän samaan syssyyn. Lisäksi hän oli skräpännyt (scrapbookning) minulle ihanan koristeellisen albumin vanhoja valokuvia varten.

    HG, minun tulee ikävä sinua, sinun persoonaasi, jos poistut blogimaailmasta, miehesi toiveesta. ?.

    Isäsuhteet ovat tytölle joskus hankalia, etenkin, jos on isän tyttö, niin kuin minä olin, ja ehkä sinäkin, kaikesta huolimatta olit/olet. Isässä rakastaa kaikkea, myös hänen heikkouttaan, jopa lyövää kättä. Onneksi minun isäni ei lyönyt koskaan, päinvastoin, hän oli hyvin hellämielinen lapsiaan kohtaan. Sekin oli raskasta, kokea toisen heikkous ja kantaa sitä mukanaan, kokea tarvetta olla itse vahva.

    VastaaPoista
  27. En malta olla lisäämättä tämän homejutun päätteeksi sitä tietoa, että olen odotellut tähän päivään asti vastausta kesäpaikkakunnan kunnantoimiston tekniseltä osastolta.

    Vasta kun kirjoitin uuden kirjeen rakennustarkastajalle, jossa lähetin terveisiä kunnanjohtajalle, jonka tunnen koska olen työskennellyt hänen kanssaan muinoin suorittaessani hänen alaisuudessaan ns. opettajan työelämäkokemusta kunnallisen viestinnän alalta... Jo alkoi lyyti kirjoittaa ja vastaus tuli heti: kaksi miestä, kunnan rakennustarkastaja ja rakennusmestari tulevat ensi viikolla tarkastamaan mökin... :) Suhteilla vain saa nähtävästi toimintaa aikaiseksi. Ikävää, mutta realiteetti.

    VastaaPoista
  28. Luulenpa, ettet oikeasti olekaan niin vahva kuin kuvittelet, vaan uhrautuja, oman terveydenkin kustannuksella. Joillakin ei vain luonne ja ylpeys anna periksi pyytää apua, vaan hammasta purren tehdään, jottei näyttäisi heikolta muiden silmissä.

    - Kimara -

    VastaaPoista