19.8.2008

Antaako henkinen sairaus oikeuksia yli muiden?

Uutisissa mainittiin juuri, että lapset syövät enemmän psyykenlääkkeitä kuin koskaan. Johtuukohan tämä suoraan siitä, että vanhemmilla ei ole heille aikaa?

Ja mitä näistä lääkityistä lapsista sitten tulee? Väliinputoajiako, joilla on henkinen häiriötila ja joita tulee ymmärtää mahdollisimman pitkälle, vaikka lapsi tekisi mitä, vaikka hakkaisi toisen tai panisi päiväkodin ikkunat säpäleiksi? Sininauhakotiin asiantuntijoiden hoiviin ja ymmärtävää suhtautumista sata prosenttia?

Juuri luin lehdestäkin aamulla, että jopa tytöt hakkaavat Suomessa nykyään helposti toisiltaan nenän vinoon. Olisi kiinnostavaa saada tietää, mitä näistä teoista seuraa, ja vielä parempi olisi tietää, mitä niistä pitäisi seurata, sillä ei niille voi olkaansa kohauttaa.

Olen muutenkin päivän mittaan pohtinut kysymystä siitä, antaako henkinen sairaus sittten myöhemmin aikuiselle ylimääräisiä oikeuksia yli muiden, oikeuksia poiketa yhteisön eettisistä normeista. Saako häiriintynyt sanoa vaikka toiselle pahasti kenenkään puuttumatta asiaan? Onko yleensäkin puuttuminen asioihin nykyään katsottavissa kontrolliksi, jota ei haluta tehdä, koska elämä on kaikille helpompaa, kun ei tarvitse ojentaa, opastaa, ohjata tai olla edes läsnä kenenkään elämässä muuta kuin jonkin välttämättömän tarpeen tyydyttämisen ajan?

Jos häiriintynyt kahdeksantoistavuotias poika tappaa viisitoistavuotiaan tytön, katsommeko jopa tiedostamattamme, että henkinen sairaus selittää hänen tekonsa ja antaa hänelle tavallaan luvan tekoon eli oikeuksia yli muiden? Miten pitkälle tämän ymmärryksen kanssa tulee mennä, jotta se on hyväksi myös yhteiskunnalle, kanssaeläjille, ei yksin häiriintyneelle? Ja onko ymmärtäminen oikeastaan vain kyvyttömyyttä ja haluttomuutta puuttua asioihin?

Vielä laajempi ajatus - tuleeko kenen tahansa saada rikkoa netissä tekijänoikeuslakia tai kalvaa jotakuta nettikeskustelijaa systemaattisesti tai vaikkapa aiheuttaa konkreettista haittaa valheilla jonkun elämään tai varastaa työpaikalta etuja? Saako henkisesti häiriintynyttä tai normirikkojaa ollenkaan ojentaa, ja mitä tulee tehdä, jos ojennus ei tuota tulosta? Vai meneekö se lopulta niin, että elämme jo aikaa, jolloin häiriintyminen onkin sitä, ettei ole häiriintynyt eikä riko yhteisön perusnormeja?

Eettisistä kysymyksistä mielenkiintoisimpia on mielestäni siis tämä: onko häiriintyneellä eettinen oikeus häiriöntuottamiseen.

(Mykän elokuvan tähti Lillian Gish pohdiskelee ihmisen eettisiä oikeuksia ja velvollisuuksia)

26 kommenttia:

  1. Minun mielestäni ei kenelläkään ole oikeutta häiriöntuottamiseen.

    Se että ymmärrän, että henkinen sairaus voi johtaa tiettyihin tekoihin ei tarkoita että hyväksyisin ne teot tai että yhteiskunta hyväksyisi tai että yhteiskunnan pitäisi hyväksyä ne.

    Minua järkyttää tieto lasten lääkitsemisen lisääntymisestä. Uutinen jonka näin, ei kerro muita lukuja kuin lääkityksen kaksinkertaistumisen v:sta 2000 ja sen ettei ole hoitopaikkoja, joten joudutaan turvautumaan lääkkeisiin. Oliko siis v. 2000 puolet vähemmän avuntarvitsijoita vai kuinka tämä on tulkittava? Lisäksi uutinen kertoo häiriökäyttäytymisen pahentuneen.

    Joka tapauksessa joskus minulle tulee tunne, että erilaisuuden sietokykymme on heikentynyt ja medikalisoitumisen myötä terveyden alue janalla terve alue-sairas alue on pienentynyt.

    "Useimmiten resepti määrätään 10-14-vuotiaalle käytöshäiriöiselle pojalle tai 15-18-vuotiaalle masentuneelle tytölle." Molemmat ovat vaiheita, joissa lapsella on outo olo omassa ruumiissaan ja luonnostaankin ollaan vähän niin ja näin, useimmiten.

    Tulee mieleen pätkä YTHS:n johtavan psykiatrin haastattelusta. Hän oli aivan ihmeissään kun opiskelijoilla on identiteetti hukassa ja he tarvitsevat siihen kovasti hoitoa ja terapiaa. Ehkä en ymmärrä kaikkea, mutta eikös se nyt siinä vaiheessa vähän ole luonnostaan useimmilta hukassa ja hakusessa?

    Toisaalta kun uutisessa puhuttiin räjähtelevän ja aggressiivisen käytöksen lisääntymisestä minulle tulee heti mieleen televisio-ohjelmat ja elokuvat, joissa sellainen käytös on paljon tavallisempaa kuin elävässä elämässä ja ne jopa esitetään hyväksyttävässä valossa.

    Sen lisäksi olisi kiva tietää, kuinka suuri osa näiden hoitoa saavien lasten vanhemmista itse käyttää lääkkeitä tai huumeita tai alkoholia vai ovatko lapset ihan tavallisista lapsistaan hyvin huolehtivista perheistä...

    Niin ja vielä lasten häiriökäyttäytyminen ja kouluhan ovat vaikea yhtälö - sitä vaikeampi mitä suuremmissa yksiköissä ja luokissa lapsia säilötään...

    Pääsin mieliaiheeseeni, siitä saarna, jonka nyt päätän vaikken aameneen kuitenkaan8]

    VastaaPoista
  2. Eräässä Duodecimin tutkimuksessa todettiin, että lasten psykiatrinen sairastavuus ei välttämättä ole lisääntynyt - tulokset sairaiden määristä ovat hyvin ristiriitaisia - vaikka lääkehoito on lisääntynyt mm. niin, että kun vuonna 2 000 annettiin 200 alaikäiselle keskushermostostimulantteja, niin vuonna 2 005 niitä annettiin jo 2 500 alaikäiselle.

    Samaisessa artikkelissa todettiin, että tyttöjen masennusoireet ovat kasvaneet merkittävästi, ja jo 8 - 9-vuotiailla tytöillä on näitä oireita. Poikien häiriökäyttäytyminen on sen sijaan laskenut, mutta tarkkaavaisuushäiriöt ovat nousussa.

    Hoitokulttuuri on kaiken kaikkiaan muuttunut muutamassa vuodessa niin, että oireita tunnistetaan entistä herkemmin entistä nuoremmilta, ja etupäässä tosiaan tytöiltä, mikä ei itselleni ole yllätys, sillä olen tästä ennenkin kirjoittanut.

    Ehkä se menee kouluissakin niin, että poikien tarkaavaisuushäiriöt kiinnittävät opettajien ja kasvattajien huomiota enemmän kuin kilttien pikkutyttöjen hiljaiset masennusoireet, päänsäryt ja vatsakivut. Ne ketkä pääsevät hoidon piiriin, lääkitään myös ehkä turhankin tehokkaasti.

    En ole vakuuttunut siitä, pitääkö kahdeksanvuotiaan masennusta hoitaa lääkkeillä - mieluummin antaisin lapselle syliä ja läsnäoloa ja hänen vanhemmilleen hoitoa lapsen huomioonottamisessa ja ymmärtämisessä! Yleensäkin nyrkkisääntö on mielestäni se, että lapsen sijaan pitäisi hoitaa vanhempia, tai jos vauriot ovat jo merkittävät, ensin vanhemmat hoitoon, sitten lapsi. Mieluiten toki kaikki yhdessä - mihin ehkä nykyään pyritäänkin. Ei kai niin mänttejä vanhempia olekaan, jotka eivät tajua osuuttaan lapsen oirehtiessa?



    http://www.terveysportti.fi/terveysportti/dlehti2.tunnista?a=Y&t=H&fname=duo97351.htm

    VastaaPoista
  3. Psykologit eivät enää tiedä mikä on psykologisointi. Eivät erota myötätunnosta (compassion) sitä mikä on psykologilla tärkeää (rajanvedot, näkemys higher order). Psykologit ovat itse reppanoita (usein mielestäni) ja tästä syystä ovat vain kiinnostuneita psykologiasta mutta eivät omaa sitä johtajuuden silmää, jossa näkee mikä on sairas ja mikä on vain sekaisin ja mikä on pelkästään ahdistusta tulevan elämän monimutkaisesta juonesta. Ja jos psykologit ovat pihalla niin menee kaikenlaiset diagnoosit yhtä pihalle. Myötätunto ei ole sitä, että itkee potilaansa kanssa kauhistellen hänen kohtaloaan vaan sitä, että tajuaa, mitä pitää sanoa jotta paha olo todella lähtee. Sekin on taito.

    VastaaPoista
  4. Lueskelin tunnin verran ankka- ja narskujuttuja ym. pitkin blogistania ja ymmärrän nyt hyvin, miksi haluat avata keskustelun häiriintymisestä ja sen etiikasta. Olet näköjään kuuluisa, ja eräällä tavalla suosittu virtualimaailmassa, joka on minulle vielä melko outo. Löysin kirjoituksiasi myös Panu Höglundin palstalta. Esitit siellä aika repäiseviä väitteitä, joten ei ihme, että sait outoja vastauksiakin.

    Ottamatta nyt kantaa siihen, kuka on häiriintynyt ja kuka ei, muistutan mieliin, että juuri tavallisuudesta poikkeavat, varmaankin häiriintyneiksi katsotut ihmiset ovat kautta aikojen olleet pyhiä, Venäjällä jopa "Jumalan hulluja." He saattoivat kertoa totuuksia tai epätotuuksia niin kerjäläisille kuin kuninkaillekin. Monissa maissa heitä arvostettiin ja arvostetaan yhä, toisin paikoin heidät taas pannaan pitkähihainen paita päällä pyöreään, pehmustettuun huoneeseen. Sielläpä saavat huudella....

    Omasta puolestani ns. häiriintyneet saavat puhua tai kirjoitella mitä haluavat. Eettiset normit eivät todellakaan koske heitä. Olen saanut ammattini kautta nauttia runsain määrin häiriintyneiden kommentoinnista, mutta katsoin sen kuuluvan virkaan. Minulle maksettiin sen verran hyvin, että haukut eivät suuremmin harmittaneet. Jostain syystä yleisin rimpsu, joka liitettiin nimeni perään, oli "saatanan karvanaamainen kommarihomo." En kertaakaan oikaissut näitä nimittelijöitä, mitäpä se auttaisi. Jaa - kerran kyllä näin erään vakituisen nimittelijäni joulukirkossa ja esittelin hänelle perheeni. En malttanut olla sanomatta, että "katsos nyt, kyllä kommarihomotkin osaa lapsia tehdä."

    Muutamille häiriintyneille olen ilmaissut kiitokseni siitä, että he niin selvin ja varmoin sanoin osasivat luonnehtia minua ja työtäni. He olivat nimittäin kirotun oikeassa! Usein hyvä kasvatus, kohteliaisuus tai muut syyt estävät meitä puhumasta suitamme puhtaiksi. Hulluja nuo esteet eivät haittaa. Ja hullu-sanaa käytän nyt pelkästään myönteisessä merkityksessä.

    Kirjoitit:"Saako henkisesti häiriintynyttä tai normirikkojaa ollenkaan ojentaa, ja mitä tulee tehdä, jos ojennus ei tuota tulosta?"

    Vanhemman (joskaan en viisaamman) oikeudella sanon: Varo tällaisia kysymyksiä! Oletko varma, ettet itse ole jonkun mielestä häiriintynyt tai norminrikkoja? Olet hiukan kehuskellut k-kuvillasi ja sillä, ettet ole kukkahattutäti. Höglundille kerroit, että sinulle tulee kolme kertaa peräkkäin niin, että vällyt pelmuavat. Jonkun todellisen kukkahattutädin mielestä olet takuulla norminrikkoja.

    Miten norminrikkojia sitten pitäisi ojentaa tai rankaista? Hitler pisti omien normiensa rikkojat uuniin. Idi Amin söi heidät, Suomessa heidät vuonna 1918 ammuttiin tai tapettiin nälkään. Vielä vuonna 1944 meillä ammuttiin toisinajattelijoita. Nykyisin heidät joskus pakotetaan itsemurhaan. Minutkin on yritetty kerran ampua mielipiteitteni takia ja olen siitä hyvin ylpeä.

    Sanoit:"Vielä laajempi ajatus - tuleeko kenen tahansa saada rikkoa netissä tekijänoikeuslakia tai kalvaa jotakuta nettikeskustelijaa systemaattisesti tai vaikkapa aiheuttaa konkreettista haittaa valheilla jonkun elämään tai varastaa työpaikalta etuja?"

    Tekijänoikeuslakeja rikotaan netissä joka päivä, joka hetki. Oletko itse kysynyt lupaa niiden blogissasi julkaistujen kuvien tekijöiltä tai oikeuksien omistajilta? Olen löytänyt omia tekstejäni netistä, jopa muutamista kirjoistakin mutta perässä olikin outo nimi. Pidän tällaista lähinnä kohteliaisuutena itseäni kohtaan.

    Kalvaminen on mielipidekysymys. Syytit minuakin kalvamisesta, vaikka halusin vain tietää, oliko se k-kuva esillä vai ei. Kun halusin tietää pelkän harmittoman totuuden, aloit äristä, etten olekaan se kiltti vaari ja tuskin olen käynyt edes Siperiassakaan. Toistan vielä, etten ole lainkaan kiltti, mutta Siperiaa pidän toisena kotimaanani.

    Jos joku aiheuttaa sinulle konkreettista haittaa netin välityksellä, teet ilmoituksen poliisille ja asia tutkitaan. Mutta jos joku moittii nimimerkkiä "IkkunaIines",et voi vedota mihinkään oikeusasteeseen. Käsitän, että olet eläkkeellä, joten ainakaan taloudellista vahinkoa sinulle on vaikea tehdä.

    Miksi kauhistelet työpaikoilta varastamista? Veikkaan, että jokainen vakityössä ollut on ainakin kerran elämässään tuonut työpaikalta kotiin klemmarin, kynän tai talon koneella otetut henkilökohtaiseen käyttöön tulevan valokopion. Ainakin itse olen syllistynyt näihin kaikkiin kolmeen rikokseen. Silti en tunne olevani rikollinen. En tunne syyllisyyttä siitäkään, että lähetin talon koneella työaikana omia sähköposteja ja pelasin tetristä. Tällainen rikollinen olen. Ja nämä ovat rikoksistani vähäisimpiä.

    On ollut hauska osallistua keskusteluihin blogissasi, mutta tätä edellinen keskustelu meni hiukan yli. Yhden jos toisenkin kannattaisi noudattaa Paavo Väyrysen ohjetta ja nukkua yli yön ennen kynään tarttumista.

    Käynnistän parhaillaan melko mittavaa kirjallista työtä ja voi olla, etten ehdi osallistua narskuntaan kuin lukijana. Toivon Sinulle, Iines, mitä parhainta syksyä ja hienoja, uusia elämyksiä rakastamassasi blogistaniassa.
    Lämpimin terveisin
    Vaari

    VastaaPoista
  5. Kiitos Vaari; kirjoittamisesta on nyt moni innostunut ja siksi on olemassa ns. hulluja: helpottavat normaalia elämää, joka muuten vaatisi sen, että 100 ihmistä lukevat 100 ylimääräistä kirjaa ja silti ne menevät kirjoittamaan sellaista, joka ei generoidu porukalle vaan jää jonnekin yläilmoihin tai lasitorneihin. Nyt meni rankasti ruohojuuriin ja näin Suomi säästi parikymmentä vuotta ainakin jonkun asian suhteen. Hullua mutta kannattavaa: tuomio olkoon mikä vaan. Minä olen siitä tyytyväinen, että en kuollut matkalla vapauteen.

    En silti suosittele, en millään.

    VastaaPoista
  6. Vaariseni, kaunoiseni,

    minusta tuntuu että romantisoit nyt henkisen sairauden siunatuksi hulluudeksi puhumalla jumalan hulluista, onnellisista hulluista, joita on ollut maailman sivu joka kylällä omansa ja parhaalla parikin.

    En minä näistä puhunut, joille emme mitään voi, jotka ovat tavallaan syntymähulluja jumalan armosta tai ainakin suosiollisella myötävaikutuksella. He ovat meidän peilimme, josta näemme oman erinomaisuutemme ja älykkyytemme.

    Minä puhuin niistä henkisesi häiriintyneistä yksilöistä, jotka eivät ole jumalan rakkaita pikku hulluja, vaan itsekin syvästi kärsiviä ahdistuneita ja masentuneita lähimmäisiämme, joita ehkä voisimme auttaa jos osaisimme. Puhuin niistä, joiden tuska purkautuu hakkaamalla heikompia ja puolustuskyvyttömiä, niistä jotka raiskaavat ja tappavat alaikäisiä tyttöjä ja poikia, niistä jotka ottavat työpaikalta kuusi riisiä aanelosia, vaikka ne ovat verovaroin maksettuja pelkästään työhön tarkoitettujha papereita, niistä jotka imuroivat netistä ilmaiseksi elokuvia ja musiikkia, jotka joku on tehnyt elääkseen ja saadakseen perheelleen leivän, jne. jne.

    Onko heilläkin eettinen oikeus tekoonsa?

    - Muuten kiitän hienosta kirjoituksestasi, jolla sait suuni hymyyn monessa kohdin. Miten löysit minun kirjoitukseni Panu Höglundin blogistakin? Ihmettelen otsaani rypistäen..

    VastaaPoista
  7. Hieno aasinsilta, Iines.

    Haluatko rehellisesti kysyen keskustella päreesi enemmän ensimmäisestä kohdasta - pahoinvoivista lapsista vai pahoinvoivista nettikiusaajista/kiusatuista?

    Henkisesti sairasta, pahoinvoivaa tulee ymmärtää ja siten hänen "erikoisoikeutensa" tulee tavallaan hyväksyä.

    Kumppanini menetti viikko sitten parhaan ystävänsä, joka ensin tappoi morsiamensa ja sen jälkeen itsensä. Ymmärrystä tapahtuneelle riittä vaikkei sitä hyväksykään.

    Henkinen pahoinvointi on tämän päivän Suomessa yleisempää kuin hyvinvointi. Itse pelkään teini-ikäisten tyttärieni puolesta ja näen välillä painajaisia. En ole ihanneäiti, mutta joka päivä juttelen ja kyselen lapsiltani asioita pintaa syvemmältä ja saan heidät melkein aina avautumaan, mistä olen ylpeä.

    Surullinen olen tämän hetkisestä tilanteesta lasten ja nuorten suhteen. Minkälainen aikuinen kasvaa vaurioituneesta lapsesta...

    -meirami-

    VastaaPoista
  8. Vaarin tapaiset jumalan hullut saavat mielestäni vapaasti olla omanlaisiaan - nimenomaan minäkin tarkoitan, että normaaliuden rajaa ei saisi supistaa vaan erilaisuutta hyväksyä. Ymmärsin kuten sanoitkin, että tarkoitat juuri näitä, jotka aiheuttavat ympäristössään oikeasti pahaa - eivät vain olemalla erinäköisiä tai kuolaavia tai muuten vaan eritavalla käyttäytyviä...

    VastaaPoista
  9. Armas Iines!

    Et kai sentään tarkoittanut tosissasi näitä "Puhuin niistä, joiden tuska purkautuu hakkaamalla heikompia ja puolustuskyvyttömiä, niistä jotka raiskaavat ja tappavat alaikäisiä tyttöjä ja poikia," kun moitit nettipersoonia, jotka tekevät sinulle kiusaa "ihailijablogeissaan".

    Hitto, kun tuli monimutkainen ja vaikeasti ymmärrettävä lause! Johtuu punaviinistä, jota hiljalleen nautiskelen viettäessäni yksinäistä iltaa, joka tuoksuu kirjoille.

    Mielestäni sinulla ovat vellit ja puurot menneet hiukan sekaisin, kun puhut näistä häiriintyneistä. Tuskin komposti raiskaa lapsia tai hakkaa pienempiään. Hän on vain hiton kateellinen sinun suosiostasi. Jos en olisi niin kova profeministi kuin olen, sanoisin, että "tollasia ne ämmät on!" Miehet eivät tällaiseen sorru, en ainakaan ole koskaan kuullut vastaavasta. He ovat päinvastoin iloisia siitä, että edes kaveri saa.

    Kysyit, onko raiskaajilla ja hakkaajilla oikeus tekoihinsa. No ei tietenkään! Joskus ihmettelen, heittäydytkö tahallasi hölmöksi.
    Eihän nyt herra (tai rouva) nähköön raiskausta ja nettikiusaamista voi verrata toisiinsa edes leikillään. Kirjoittaessasi nimimerkillä netissä olet vapaata riistaa kaiken maailman hörhöille, mutta eivät he sentään sinulta pikkuhousuja revi. Jos olet vakaasti sitä mieltä, että virtuaaliraiskaus on yhtä paha kuin oikeakin, lopeta ihmeessä kirjoittelu. Olen lukenut kunniallisista sanomalehdistä itsestäni niin paksuja väitteitä, että siinä heikkohermoisempi olisi vetänyt narun kaulaansa. Ja ne väitteet esitettiin oikea nimi mainiten, joskus oikein kuvan kanssa. Mutta kun kerran olin leikkiin ryhtynyt, arvelin, että leikki on myös kestettävä. Nyt, kun tuosta kaikesta on jo vuosia, ajattelen koko asiaa naureskellen. Minulla on vuosikymmenten mittaan ollut miljoonia lukijoita, katsojia ja kuuntelijoita, joten tiedän, mistä puhun. Tässäkin kuussa olin kahdesti telkkarissa. Ja taas sain kuulla olevani kommarihomo.
    Mielestäni Kompostin ihailijablogi on sinulle enemmän kunniaksi kuin häpeäksi. Kuinka monella puhevammaisella, keski-ikäisellä ex-maikalla on ikioma hate-sivusto netissä? Poimi sieltä rusinat ja jätä taikina omaan arvoonsa. Luulen, että Komposti jossain asiassa osuu oikeaankin. Naisen vaisto...

    Varmaan tiedät, että monilla tosi julkkiksilla on omat hate-sivustot, joita heidän PR-henkilöstönsä päivittävät jatkuvasti. Meillä Suomessa Urho Kekkonen käynnisti vastaavan toiminnan palkkaamalla pari vesseliä keksimään itsestään härskejä juttuja, joita levitettiin ympäri maan. Ja ääniä tuli. Mihin tahansa Urkki menikään, oli naisväki paita hampaissa odottamassa. Tunnetko asiaan liittyvän pikku-Kalle vitsin? Ai et. No minä kerron:

    Opettaja tuli luokkaan ja näki taululla kirjoituksen: "Pikku-Kallella on isoin." Hän osoitti poikaa karttakepillä ja ilmoitti: "Tunnin jälkeen Kalle jää tänne puhutteluun."
    Tunti loppui ja Kalle jäi opettajan kanssa luokkaan. Kallen kaverit odottelivat ulkona kuullakseen, minkä rangaistuksen poika saisi.
    Kolmen vartin päästä Kalle tuli luokasta housujaan nostellen ja sanoi kavereilleen: "Pojat, mainos on valttia."

    Vaari

    VastaaPoista
  10. Vaarille anna aplodit upeasta suunvuorosta!!

    Olet terävä ja yhdyn sanoihisi.

    -meirami-

    VastaaPoista
  11. Siis tähän klo 21:14 jätettyyn kommenttiin. (Uudempi jo näköjään ilmestynyt, jonka luen nyt.)

    -meirami-

    VastaaPoista
  12. Mieleeni pulpahti ajatus aikuisten nettikäyttäytymisestä. Voiko aikuinen vaihdevuosi-ikäinen nainen, joka elää enemmän netti- kuin reaalielämää seota?

    Jotenkin alkaa tuntua siltä. Väkivaltapelit vievät nuorison ja nettikateus vanhemman polven? Mitä olette mieltä?

    Onko mielenterveydelle terveellistä elää elämäänsä netin kautta? Saada slaageja nettirakkauksien takia?

    Voi hyvä isä, eikö reaalielämä ole kuitenkin se, mitä tulisi elää, eikä verkkoelämä? Tämä homma ei sovi kaikille liikaa nautittuna. Taudin kuvaan kuuluu vainoharhaisuus ja peräpukamat.

    -meirami-

    VastaaPoista
  13. Meirami, osuit oikeaan, samoin kuin vaarikin sanoessasi, että kirjoitan tavallaan kahdesta eri asiasta: sekä lasten pahoinvoinnista että nettikiusaamisesta yhdistäen nämä sekahedelmäsopaksi. Eihän siitä hyvää tullut!

    Oikeasti olin tuohtunut tuon faniblogin uudelleenaktivoitumisesta, sillä joka kerta tuohon lankaan on joku lentänytkin ja olen saanut täysin katteettomia ärhentelyjä muualtakin. Enhän minä muuten tuosta blogista perustaisi, mutta kun sen esittämä kuva ei ole oikea vaan hyvin kavala: se heijastaa väärää valoa, muuntaa ja kääntää, se ei ole normaali vihablogi, jossa vain puuskahdellaan. En ole sille evääni lotkauttanut, mutta nyt se taas aktivoitui. En tiedä lisäksi, miten suhtautua blogiin, jossa esiintyy murha- ja suicide-juttuja, sillä minusta nämä aiheet ovat pelottavia ja vakavia - viittaan meiramin esittämään kumppanin ystävän kauhistuttavaan tekoon, josta taisimme juuri saada lukea lehdestäkin. Ajattelen vähän niinkin, että vakavsti häiriintyneitä tunteita ei pidä vähätellä.

    En siis kuitenkaan viittaa kehenkään yksilöidysti kommenteillani raiskauksista, sillä en ole hölmö, vaari.

    Vaari, et tainnut nyt ihan ymmärtää päreeni perimmäistä kysymystä. Se on nimittäin niin syväfilosofinen,. että itsellänikin on vaikeuksia selittää sitä, minä kun en ole hyvä käsitteissä. Nimittäin, jos ihminen on oikein häiriintynyt, niin onhan hänellä tilansa suoma oikeus toimia omien rajojensa puitteissa, ts. hän on syyntakeeton tilaansa ja toimii siten kun siinä tilassa voi toimia. Hänellä on siis tavallaan oikeus olla tilassaan, jossa voi vaikka kuristaa ihmisen.

    Teko on silti väärä, mutta ei hänen maailmastaan käsin, vaan yhteiskunnan joka häntä ympäröi. Onko hän siis syyllinen?
    En siis väitä mitään, vaan pohdin. Paitsi että nyt menen nukkumaan..

    VastaaPoista
  14. Oho meirami, yllätyin kuin luo nuo viimeisimmät kommentit. Ymmärrän kyllä mitä haluat sanoa. Voin vakuuttaa sinulle, että minulla ei ole peräpukamia, ei suonikohjuja, ei kasvoissa juurikaan ryppyjä, ei raskausarpia eikä katkenneita verisuonia eikä mustuneita hampaita eikä kaljuuntuvia ohimoita - ja olen liian tervejärkinen ja tasapainoinen seotakseni.

    VastaaPoista
  15. Iines, ehkä en tarkoittanutkaan sinua...

    Ja miksi noin ikävä kuvaelma vaihdevuosi-ikäisestä naisesta...? :0

    -meirami-

    VastaaPoista
  16. Kissan viikset meirami! Minähän katsoin tietenkin peiliin!

    Kaiken lisäksi minulla on sieni-ihottumaa varpaankynsissä, harveneva tukka päälaella, hirveät kuumat aallot öin ja päivin ja hukun läskeihini patjani uumeniin ja kuorsaan öisin nenäahtautuman vuoksi niin että olen saanut naapureiltani häädön asunnosta, jonka olen vaihdevuotisen naisen sekavuustilassa pelannut osuuskaupan pajatsossa.

    VastaaPoista
  17. No, ehkä katsoit, jos niin sanot.

    Onneksi minulta on kohtu ja munasarjat poistettu kasvaimen vuoksi, joten en tule kai koskaan saamaan pälvikaljua, sieni-ihottumaa ja häätöä kuorsaamisen... ööö, tai siis vaihtareiden vuoksi :D Mutta nyt yritän saada unta haisevan, kuorsaavan ja piereskelevän rakkaani vieressä, ötyä!

    -meirami-

    VastaaPoista
  18. Olen muutenkin päivän mittaan pohtinut kysymystä siitä, antaako henkinen sairaus sittten myöhemmin aikuiselle ylimääräisiä oikeuksia yli muiden, oikeuksia poiketa yhteisön eettisistä normeista.

    Ei, kyllä se vimpain joka antaa aikuiselle ylimääräisiä oikeuksia on se pimppa siellä haarojen välissä.

    Olen toki kyllä senkin huomannut, että ns. "maahanmuuttajakriittiset" ryhmät ovat mielestään oikeutettuja kirjoittamaan kommenttilootaani vaikka kaksikymmentä asiatonta viestiä putkeen, ja jos niistä poistaa yhdenkin, alkaa hirveä sämennys sensuurista ja sananvapauden loukkaamisesta. Ilmeisesti nämä tietyt poliittiset katsomukset ovat sananvapauden erityisessä suojeluksessa, kun kerran heillä on erioikeus spämmäämiseen.

    VastaaPoista
  19. Panu, samaa mieltä, valta on haarovälissä, mutta ei suinkaan hameen alla!

    Perusteluna vaikkapa se, että isokin pimppa on este vaikka kirkossa saarnaamiselle, kun taas pienikin pippeli siloittaa tien saarnastuoliin. Pimppa on myös harvemmalla valtion päämiehellä ja harvemmalla johtajalla kuin pippeli.

    Pippelissä on siis ihmeellistä taikavoimaa, eikä pimpassa ole imua tarpeeksi vaativiin suorituksiin.

    VastaaPoista
  20. Apua, nyt olen kyllä ihan pihalla, vielä enemmän kuin aina - en tiennyt mitään mistään virtuaalijutuista ja puhuin ihan yleisellä tasolla konkreettisesti mielessäni nämä viime päivien nuorten surmajutut, joissa molemmissa tyttösurmissa tekijänä on häiriintynyt nuori...

    VastaaPoista
  21. Inkivääri, minäkin toivoin, että juttu olisi kulkenut syvempään suuntaan, mutta näin ei tähän mennessä ole kaikilta osin käynyt, ikävä kyllä. Olen pahoillani!

    Keskustelu on kaikkien kommenttien summa!

    Väkivaltaa on myös nettikiusaaminen, josta tässäkin keskustelussa tarkkasilmäinen näkee esimerkkejä. Mistä kiusaaminen johtuu, ja mihin se voi johtaa, on tietenkin avainkysymys.

    VastaaPoista
  22. Tervehdys,

    Luin otteen blogikirjoituksestasi Yleisradion kansalaismediakatsauksen viikon #34 jaksoon. Olen antanut

    kaiken kunnian sinulle kirjoittajana ja olen linkittänyt sivulla suoraan kyseiseen kirjoitukseen.

    Ohjelma on vapaasti kuunneltavissa internetissä:
    http://blogit.yle.fi/node/2244

    VastaaPoista
  23. Huomautuksena alaikäisten lisääntyneeseen lääkehoitoon: pakko-oireisesta häiriöstä 14-vuotiaasta asti kärsineenä täytyy sanoa, että en henkilökohtaisesti ole sitä mieltä, että kyseessä olisi täysin negatiivinen asia. Vielä 90-luvun puolella esim. masennus- tai rauhoittavia lääkkeitä ei määrätty alaikäiselle millään, vaikka ahdistuksen takia elämä oli välillä täysin sietämätöntä sekä itselle että läheisille. 2000-luvulla käytäntö on muuttunut siten, että lääkehoitoa voidaan antaa myös alaikäiselle, jos oireet sitä vaativat. Ja hyvä niin, sillä lääkitys yhdessä terapian kanssa on välillä huomattavasti tehokkaampaa kuin pelkkä terapia yksin, joka ei kaikissa tapauksissa vain millään riitä kun kärsimyksen määrä käy riittävän suureksi.

    VastaaPoista
  24. Anonyymi,

    uskon sinua, sillä tiedät mistä puhut.

    Itselleni sana "alaikäinen" toi tässä mieleen pikkulasten hoidon, ja tähän tarjosin syliä ja läsnäoloa. Alaikäisiähän ovat tietenkin alle 18-vuotiaat, joten tuossa haarukan yläpäässä uskon kyllä lääkityksestä hoidon ohella olevan tehoa. Vaikka ei se syli nelitoistavuotiaallekaan varmaan olisi pahitteeksi? Mutta - sehän ei ole aina otettavissa, se syli, valitettavasti.

    VastaaPoista