Istuin laiturilla kuvaamassa sudenkorentoja, kun tiheästä kaislikosta kuului kahinaa ja plumpsahdus sekä senpäiväistä kimitystä. Hiivin hipihiljaa laiturinnokkaan - olen oppinut "ääneti ja liikkumatta" liikkumisen taidon kuvatessani hyönteisiä -ja sain kun sainkin muutaman kuvan otuksista, ennen kuin ne äkkäsivät kameran räpseen ja pakenivat takaisin kaislikon sekaan.
Kirjan Suomen nisäkkäät mukaan eläin voisi olla joko minkki, kenties piisami tai jopa saukko, mutta mikä niistä? Tai olisiko se vesikko? Olisi hauska tietää, mikä eläin pitää populaatiota kaislikossa. Kuvan eläin on siis poikanen ja harmaa, kun taas vieressä oleva emo vaikuttaa joko mustalta tai tummanruskealta. Vähän myöhemmin jatkaessani korentojen kuvaamista kuului edelleen kahinaa, loiskauksia ja komentavaa kimitystä, kun emo ilmeisesti piti poikasiaan kurissa ja poissa ihmisenhajusta.
Mainittakoon, että saman päivän aamuna näimme keittiön pöydän vieressä istuessamme pihan läpi matalalla hitaasti lentävän haukan, joka istahti hetkeksi puhelinlangalle. En muista nähneeni haukkaa aikoihin, en ainakaan läheltä. On kuin lahjan saisi, kun näkee harvinaisen tai luonnonvaraisen eläimen! Alan kai tulla vanhaksi, sillä nautin nykyään luonnonvaraisten eläinten ja tilanteiden bongaamisesta enemmän kuin shoppailusta, jonka koen äärimmäisen ikävänä ja pitkästyttävänä tapahtumana. Nyt onkin tästä lähdettävä lähikaupunkiin shoppailemaan ruokaa ja vaatteita, kun on harmaa sadepäivä ja muut tahtovat. Menoksi.
(Valokuva Iines)
JK Uudessa Kuvakirja-blogissani on isokokoisia kuviani. Blogi on myös blogilistalla.
"Alan kai tulla vanhaksi, sillä nautin nykyään luonnonvaraisten eläinten ja tilanteiden bongaamisesta enemmän kuin shoppailusta"
VastaaPoistaHui, äläs nyt, tai sitten minäkin olen jo tullut vanhaksi!
Minusta tuo näyttää noista vaihtoehdoista eniten minkiltä, mutta eihän noista kuvista voi varmasksi sanoa kun näkyy vain vähän nenua. :)
Voi miten hellyttävä pieni olio.
VastaaPoistaKaislikossa suhisee vai miten se oli. Ellerhyrvaardeny?
VastaaPoistaIhana kuva, mitä kauneimmat värit.
VastaaPoistaHG:lle tuli näköjään mieleen sama ajatus kuin minullekin noista kuvista: kirja nimeltä "Kaislikossa suhisee." Luin tuon kirjan ensimmäisen kerran varmaan seitsenvuotiaana ja sen jälkeen monesti uudestaan. Kirjassa on kaunis ja hiukan mystinen kappale, jonka nimi on muistaakseni "Aamun koittaessa soi huilu." Siinä kerrotaan, kuinka Saukon poikanen eksyi joelle ja kuinka hänet sitten löydettiin. Iineksen kuvaama pikkuotus voisi olla Saukon poikanen, tai sitten minkki. Sanon voisi, sillä en ole biologi, kaukana siitä.
VastaaPoistaPikkupoikana tutustuin hauskaan piisamiperheeseen, joka asui läheisen joen rantatörmässä. Meloin usein kanootilla tapaamaan ystäviäni. Katselimme toisiamme kaikessa rauhassa pitkät tovit. Tavallisesti joku ulkopuolinen ääni lopulta säikäytti karvaiset kaverinin pakosalle. Siihen aikaan minulla oli Kodak-laatikkokamera, mutta en edes ajatellut ottaa sitä mukaan kanoottiin - ikävä kyllä. Kanoottihan voi kaatua ja se olisi ollut kalliin kameran menoa.
Kuvasi Vanhan Rauman kadulta on säväyttävä, mutta missä ovat kaikki ihmiset? Oliko siellä tosiaan noin tyhjää, vai odotitko oikeaa hetkeä? Löysin vain yhden kuvan, mutta kai niitä saa esiin muitakin?
Vaari
Uskallan aika varmasti sanoa, että kysymyksessä on minkki vaikka katsonkin kuvaa kännykän näytöltä.
VastaaPoistaHauska kuulla, että eläin on minkki jo kahden mielestä, sillä minäkin arvelen sen olevan minkki pään muodon, silmien ja kuonon perusteella.
VastaaPoistaSaukko on suurempi, majavalla on erilainen häntä ja kuono, piisamilla pidempi häntä (tällä on sirohko, mutta ei ihan kapea häntä). Lisäksi nämä "kirkuivat" samanlaisesti kuin minkkitarhan minkkien kuulee ääntelevän jossain filminpätkässä.
Kaislikossa todella suhisee kaiken aikaa. Olen näiden minkkien lisäksi nähnyt siellä piisameita, tarhakäärmeitä, sisiliskoja ja monenlaisia lintuja. Siksi hankinkin tänä kesänä kalastajanhousut eli kahluupuvun, jotta voin rauhassa astella siellä ja perata kaislikkoa, jottei se kasva laiturin edestä umpeen. Kokonaan kaislikkoa ei hävitetä koskaan.
Vaari, lisäsin kuvia Kuvakirjaan, ja niissä on myös ihmisiä. Yleensä olen oppinut varomaan ihmisten kuvaamista, sillä hyvin moni katsoo kiukkuisena kuvaajaa. Nytkin muuan Vanhan Rauman mies kysyi, voiko edestäni kulkea joutumatta kuvaan.
minkkihän se, tuholainen.
VastaaPoistaSyövät vielä kaikki linnut kesäpaikastasi, hankihan niille loukku.
Vesseli kenties; vikkelä. Ei paha.
VastaaPoistaHellyttävä otus, vaikka peto onkin.
VastaaPoistaTiedä vaikka saisit minkkiturkin, kun aikasi jaksat odotella.
No, ei vaiskaan.
Mukava lukea aistit avavaa kesäpäiväkirjaasi.
Täältä puuttuu meren tuoksu.
Mietin juuri, muuttuuko tämä kohta Syyspäiväkirjaksi. On niin ankean syksyistä jo, kaislat makaavat märkinä laiturin päällä ja perhoset ovat kadonneet. Puolet mökkiväestäni nousi juuri Pendolinoon ja matkaa päiväksi Ateneumiin Pekka Halosen näyttelyyn. Minä lähden hakemaan avomerta toisen mökkiseurani kanssa. Syksyinen harmaa meri on kuvaajalle jotenkin vielä innoittavampi kuin auringossa kylpevä häikäisevä vihreä vesi.
VastaaPoistaTuli mieleen kun muutama vuosi sitten saukko tallusteli kotomaalla talon alla (oli nimittäin yllättävän iso) ja koska ranta on kuitenkin aika kaukana (pelto välissä) pelkäsimme jo sen enteilevän tulvaa tai jotain muuta tavatonta. Mitään tulvaa ei sitten tullut, emmekä tiedä miksi saukko oli niin kauaksi rannasta eksynyt.
VastaaPoistaOnneksi oli koira kiinni, vaikkei saukko sitä tuntunut erityisesti pelkäävänkään.
Minkit ovat aika tuholaisia, niinkuin Annikki jo sanoikin. Naapuri niitä joskus pyysi kovastikin, en tiedä oliko läheisellä turkistarhalla osuutta asiaan. Nyt ei enää ole turkistarhaa kun ei ole sen omistanutta maatalousoppilaitostakaan. En tiedä onko minkitkin kadonneet.
Tänä kesänä oli joku erikoisempi haukka pellolla, (en nyt muista mikä se oli, sisko sen oli bongannut). Tuntuu, että lintulajit ovat runsastumassa. Onkohan nykyinen maatalous jotenkin vähemmän haitallista linnuille? Vai onko ilmasto muuttunut? Vai molemmat?
Tuosta ihmisten kuvaamisesta vielä:
VastaaPoistayleensä kysyn luvan, jos otan lähikuvia, muuten räpsin huoletta (vaikka aika ujo olen kuitenkin). Kerran yksi irokeesipoika pyysi ihan tosissaan viittä euroa kuvasta, ei kuulemma ollut valinnut tyyliään tullakseen kuvatuksi. Otin kuvan sitten kauempaa, ihan vaan kurillani. Ja kävin sen sitten sanomassa.
Olisi hauska kuvata ihmisiä, mutta luvan pyytäminenkin on hieman hankalaa, kun kuvaan lähinnä blogijulkaisuja varten - muuta foorumia ei kuvillani ole, paitsi tietysti siten itselle ja tutuille jotakin.
VastaaPoistaMinua ujostuttaa lisäksi puhesairauteni, sillä se estää useimmiten pitkät sujuvat lauseet. Pelkään siis ryhtyä pitkiin puheisiin ja selostuksiin. Minä siis kuvaan paparazzikuvia kohtuullisen hyvällä omallatunnolla, sillä en halua pilkata ketään tai saatttaa naurunalaiseksi - hyväntahtoista kevyttä huumoria lukuunottamatta - vaan pikemminkin kuvani tahtoo tehdä kunniaa tai osoittaa jonkin seikan kohteestaan, oli se sitten vanha mummo tai nuori kundi.