20.8.2008

Marathonista ja kansallisesta itsetunnosta

Suomalaisten kansallisesta itsetunnosta saatiin viikolla oiva esimerkki, kun ulkoministeri Alexander Stubb osallistui Helsinki Cityssä ilmeisesti englanninkielisille turisteille järjestettyyn maratoniin, Helsinki City Marathoniin.

Lehdet ratkesivat riemusta, kun osoittautui, että Condoleezza Rice oli soittanut Stubbille peräti kolmesti marathonin aikana. Lööpit hehkuttivat selvää vihjaustaan Stubbin uroteosta ja miehisestä vetovoimasta. Stubb valoi öljyä laineille, ja kertoi kestäneensä maratonin rasitukset ajattelemalla Condoleezzan sääriä.

Kyllä tämän täytyy nyt merkitä sitä, että Suomi on saamassa lottovoiton, kansainvälisen tason huippuminiän. Kolme koputusta pääkallonpaikalta ja Stubbin poikamainen kujerrus naisen sääristä. Vihdoinkin Suomi pääsee Yhdysvaltojen maailmankartalle! Ja mikä hurmaava kaunotar, jolla on selvästi pelisilmää arktiselle testosteronille. Mihin nuhjaantunut Tuomioja ei pystynyt, pystyi Ilkka Kanerva, joka esilämmitti naisen Suomelle, ja Stubbille. Jotain se jo silloin merkitsi!

Mutta - meneekö Suomella kuitenkaan hyvin? Tämän päivän Helsingin Sanomissa on nimittäin huolestuttava kuva, jossa Condoleezza hymyileekin Ranskan ulkoministeri Bernard Koucherille hampaat välkähdellen, eikä edes huomaa takana seisovaa ja hampaansa piilottanutta Stubbia, joka raapii hämillisenä päätään ja tuijottaa harmistuneen oloisena Koucherin takaraivoa. Joko miniä menetettiin? Miten nyt lööpit?

(Piirros Akseli Gallen-Kallela)

33 kommenttia:

  1. Iines, pidän yleensä kirjoituksistasi, mutta tämä ei ollut kiva. Stubb on naimisissa oleva mies, kahden lapsen isä.

    VastaaPoista
  2. Anna,

    ei tätä juttua tarvitse - eikä ehkä ole tarkoituskaan - lukea yks yhteen.

    PS minulla ei ollut muistikuvaa Stubbin siviilisäädystä, ainoastaan median melskeestä.

    Jos ja kun on niin, että Stubb onkin naimissa, niin lööpit asettuvat kaiketi vielä oudompaan valoon? Samoin Stubbin oma lausunto Ricen sääristä? - Mutta siis - rauha pelästyneille - voisiko ajatella niin, että pakinani tarkoitus olikin kuvata suomalaisten heikkoa itsetuntoa: valtaapitävän hymykin merkitsee kosintaa?

    VastaaPoista
  3. Juu, kiitos ja anteeksi, mutta minua on huvittanut tavattomasti lehtien vouhkaaminen siitä, että ulkoministeri Rice soitti Stubbille, ja asia koettiin erityisen merkitsevänä jopa oman ulkoministerimme taholta - käyttääkseni kapulakieltä.

    Kai sitä nyt soitellaan ennen tärkeää kokousta. Ja jos totta puhun, minusta Stubbin lausunto Ricen sääristä oli mauton, vaikka Stubb on kunniallinen avioliitossa elävä kahden lapsen isä.

    VastaaPoista
  4. Iines,

    nyt ymmärrän kirjoituksesi. Ei ole ihme, ettet tiennyt Stubbin olevan perheenisä. Hän on kovin nuori, ja perhe asuu ulkomailla ainakin toistaiseksi vaimon työn vuoksi.

    Lehdet eivät taida keksiä mitään muuta "pahaa" Stubbista, joka on ahkera ja lahjakas.

    En ole lukenut lehtiä, joissa asiasta kirjoitettiin. Mielestäni jonkun henkilön ulkomuotoa voi kehua ilman sen kummempaa tarkoitusta - tai sitten huomautus oli ajattelematon.

    Olisiko mahdollista, että Ricen todella upeat sääret ovat jonkinlainen yleinen "vitsi" niissä piireissä, joissa Stubb liikkuu?

    Sääliksi käy, kun nuori mies joutuu noin kovaan paikkaan kuin Venäjän ja Georgian yhteenotto kansainvälisessa politiikassa. Tilannehan on edelleen todella kriittinen. Kyllä siinä itsekukin raapii päätään ja ihmettelee: Miten tässä nyt näin kävi?

    Kuva Medvejevistä ja Angela Merkelistä kävelemässä rinnakkain oli mielestäni järkyttävä. Merkel oli selvästi vihainen, ja Medvejev tajusi pudonneensa normaalin valtiomiehen roolista hylkiöksi. Sääli häntäkin. Jotenkin luotin hänen avoimeen hymyynsä. Mutta hän on joutunut Putinin kouriin.

    Vastaava tilanne oli se, kun Blair astui kalmankalpeana Valkoisesta talosta lehdistön eteen Bushin kerrottua hänelle Irakin sodan aloittamisesta. Hänenkin roolinsa maailmanpolitiikassa muuttui silloin täydellisesti.

    Voi meitä. Tämä vuosituhat menee yhä hullummaksi, ja ainakin minä haaveilin, että tämä olisi kansainvälisen ystävyyden ja järkevän yhteiselon aikakausi. Olemmeko me ihmiset noin mahdottomia?

    VastaaPoista
  5. Kirjoitin nimen Medvedev väärin.

    VastaaPoista
  6. Miten tuo Venäjän presidentin nimi onkin niin hankala muistaa! Putin oli tässä mielessä hyvä sukunimi kirjoittaa ja muistaa.

    Siis kyllä muistan nyt tienneeni Stubbin siviilisäädyn. Luin siitä, kun hänet valittiin ja kun asia oli lehdissä, mutta jotenkin asia unohtui. Stubb on lisäksi kauhean poikamaisen oloinen eikä kuvia vaimosta ole ollut alun jälkeen julkisuudessa, joten eipä ihme.

    Mutta siis - se ei ole oikeastaan olennaista tässä minua huvittaneessa jutussa - Stubbin ja Ricen "romanssissa", joka on solmittu mediassa.

    Toinen asia, joka minua huvitti asian yhteydessä, on suomalaisten hanakkuus uskoa hyvää, kun joku ulkomaalainen sanoo jotain tai hymyilee. Useinhan se on kuitenkin vain small talkia ja eurooppalaiseen tai amerikkalaiseen tapakulttuuriin kuuluvaa tapojen muodollisuutta, eikä mikään valtava suksee Suomi-politiikalle, kuten monesti luullaan.

    Puhut poliitikoista valokuvissa. Aihe on kiinnostava, ja olisi innostavaa kerätä enemmänkin näitä lehtikuvia ja analysoida niistä maailmanhistorian muutoskohtia - niistähän nämä kuvat usein ovat.

    Lehtikuvat ovat tärkeämpiä historianpaljastajia kuin äkkiseltään arvaakaan. Kuviin on livahtanut joskus salaa poliitikkkojen ja johtajien todellisia tunteita, vihaa ja katkeruutta, voitonriemua tai musertumista, juuri niin kuin esimerkissäsi kerrot. Se on arvokasta tietoa.

    VastaaPoista
  7. Helsinki City Marathon on ymmärtääkseni pohjoismaiden suurin kaupunkimaratoni, joka nyt järjestettiin 28.kerran. Tänä vuonna osallistujia oli näköjään 5404, joista pääosa oli tavallisia suomalaisia, jotka sisulla sinnittelivät loppuun, jos jaksoivat. Herroja ja narreja... Se ei ole siis joku turisteille järjestetty näytös. Verta ja hikeä...

    VastaaPoista
  8. No voi sun vietävä, kun tämä oli epäonnistunut päre! Tietenkin maraton on verta ja hikeä, ja nostan hattua kaikille juoksijoille! Huonompaankin harrastukseen voi aikansa tuhlata kuin fyysisten rajojensa kokeilemiseen.

    Tämän turisteihin viittaamiseen oli tarkoitus irvailla mieltymystämme antaa kaikille tapahtumille englanninkielinen nimi, vaikka käyttäjät olisivat suomalaisia. Kuhmo Festival ja Perähikiä Poseidon -tyyliin.

    Käsitin ensin niin, että kyseessä on kotimainen ja ihan stadilainen maraton, mutta olihan osallistujia toki monistakin maista, joten olkoon tässä tapauksessa Helsinki City Marathon.

    On sellainenkin puolimaraton kuin Helsinki City Run. Olisiko muka ihan hassua, jos se olisi Helsingin kaupunkijuoksu tai katujuoksu - mikä olisi paljon hauskempikin nimi?

    Minusta suomenkieliset nimet ovat tyylikkäämpiä ja persoonallisempia kuin teennäiset ja omalle kulttuurillemme usein vieraat englanninkieliset nimet. Nimet voi kyllä tarvittaessa englannintaa ulkomaalaisille osallistujille, mutta jos pääosa osallistujista on suomalaisia, tulisi pääkielen mielestäni olla suomea.

    VastaaPoista
  9. Hekottelin osuvalle karnevalisoinnillesi! Otsansa hiessä sitä pitää näköjään iltapäivälehtien toimittajien ja tapahtumajärjestäjienkin leipänsä syömän.

    VastaaPoista
  10. Totta, sokea kana.

    Yritin muuten äsken hakea Googlesta noita suomen kielessä käytettyjä hassuja englanninkielen kukkasia, mutta en löytänyt vielä.

    Monenlaisia kielikukkasia löytyy, mutta mistä löytyisi sivusto, jolle on koottu englanninkielisiä mutta suomalaisia yritysten ja tapahtumain ja tilaisuuksien ja tuotteiden nimiä, tyyliin Esson baarin kyltti: Kahvi ja toast.

    VastaaPoista
  11. Hämeenlinnassa toissapäivänä huomioni kiinnittyi Sisustus Home -nimiseen kodinsisustusliikkeeseen. Tyylikkäät tavarat käyvät varmaan muihinkin kuin ikävä kyllä yleistyviin hometaloihin.

    VastaaPoista
  12. SISUSTUS HOME - Tämä on ehkä parhain esimerkki ikinä.

    Mitenkähän tuo taipuu sitten hämeenlinnalaisten suussa? Mennään Homeeseen katsomaan vai mennään Homeen? Vai mennäänkö kenties Houmiin? :)

    Hassuimpia ovat juuri nämä molempia kieliä sisältävät nimet.

    VastaaPoista
  13. Ei helkkari. Homeisia sisustustavaroita.

    VastaaPoista
  14. Rupesin selaamaan Suomen yritysrekisteriä, josta löytyy kaikenlaista Countrypuu Oy:tä ym. Posiolla sijaitsevaa yritystä.

    Pohjanoteeraus lienee kai kuitenkin Postin nimen muuttaminen Itellaksi. Käyttääkö sitä kukaan missään? - Eilen muuten meillä Itellan tuotteet olivat pahasti myöhässä.

    VastaaPoista
  15. Mikäs kukkahattutätien Summit tänne nyt on kokoontunu ?

    VastaaPoista
  16. Kyllä on Stubbin onnellinen oikeisto-hymy hieman pienentynyt viime aikoina. Eikä ihme. Toivottavasti maailmankatsomus saa uusia näkövinkkeleitä ja pojan kepeä henki kypsyy miehiseen vastuuseen, myös muista kuin omistaan.

    Outoa, miten kaikki syyt ja syylliset kaikkeen löytyvät aina nykyisin Venäjästä ja sen päättäjistä! Mistäköhän johtuneekaan?
    Ei kai se vain ole maailmanlaajuista pelkoa perseissä? Raukoista ryysyläisistä kun onkin tullut oman arvonsa tuntevia menestyjiä. Kai siinä on kateuttakin roppakaupalla mukana. Se kun tahtoo syödä kalatkin vesistä.
    Venäjällä talous on muuta toista kuin vastaboolilla, bushin bisneksissä! Jossa jo pankit taitavat mennä konkurssiin!
    Ja sanokaa minun sanoneen, on ihme, jos suuri raha päästää siellä demokraatti-ehdokkaan presidentiksi.

    VastaaPoista
  17. Anonyymi, kukkahattutädit ja kukkahattusedät ovat ihania, suorastaan rakastettavia verrattuina vaikkapa porttikongeihin kuseskeleviin nasaalivetoisiin stadilaispissiksiin ja muihin känniläisiin. :)

    Leonoora, eilisissä uutislähetyksissä oli Stubbin hymyssä tosiaan jo hyytymistä ja lausunnoisssa pientä epävarmuutta, vaikka poikamainen nasevuus pukeutuikin vielä sanoiksi, joihin ei kuitenkaan löytynyt mitään kannanottoa tai tulkintaa: oli siellä sotilaita -tyyliin.

    VastaaPoista
  18. Tietysti sitä toivoo sydämestään, että kaikki joilla on ääretön valta hyppysissään olisivat viisaita. Että omaisivat syvn tietoisuuden siitä, että samassa veneessä täällä kaikki seilataan.

    Äklöttää tää ihmisten ahneus ja omanvoitonpyynti kaikkinensa.
    Tärkeintä kun olisi olla tekemättä toisille sitä, mitä ei haluaisi itselleenkään tehtävän.
    Luoja, miten primitiivisiä me ihmiset olemmekaan vielä lajina henkisessä kehityksessämme!

    VastaaPoista
  19. Iines, eikös se liene niin, että tällaiset nuoret, agressiiviset, narsistiset, kaikentietäjä-miehet, heillä on todella paha olla.
    Heille olisi hyväksi painautua tällaisten kukkahattutätien syliin, ja itkeä siinä pois kaikki pettymyksensä ja murheensa.

    VastaaPoista
  20. Tässä linkki Leonooralle:

    http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Toistuuko+Georgian+konflikti++Krimill%C3%A4+tai+Transnistriassa/HS20080822SI1MP021jn

    Venäjän armeija on ollut jo pitkään valmiina odottamassa hyökkäyskäskyä.

    Entisen KGB-upseerin johtama valtio, jossa ei ole tietoakaan
    oikeusvaltiosta ja vallankolmijaosta ja jossa tiedotusvälineet ovat sensuurin kourissa. Ja meidän vasemmisto kusee hunajaa, kun kuulee sanan Venäjä. Ei ymmärrä.

    VastaaPoista
  21. Leonoora, juu, peiton alla kukkahattutädin kanssa on nuoren vihaisen miehen hyvä olla. Sinnehän ne hinkuvatkin. :)

    VastaaPoista
  22. Iines & Leonoora

    Eikös niiden pissiksien kokoontumiskuseskelu ole pian alkamassa ? Ja nimeksi tapahtumalle on annettu "Taiteiden Yö".

    ps. kyllä mä olen jo 6:n kympin ja kuopan välille ehtiny. Ja olo on niinku vanhalla viinillä, tosi hyvä. Etikoidun sitten ensi vuos´kymmenellä. Balsamico...

    VastaaPoista
  23. Taiteiden yössä on hyvää ainakin se, että sen nimi ei ole The Night of Arts in Helsinki City. Muuten entiedä tapahtuman annista, kun usein kirjoitetaan enemmän näistä lieveilmiöistä. Itse en ole mikään messu- enkä tapahtumaihminen, vaan kierrän ne niin kaukaa kuin mahdollista. Mieleistäni taidetta ei löydä sieltä, missä rummutetaan ja missä on paljon ihmisiä koolla.

    VastaaPoista
  24. Samuli, en nyt jaksa zekata noita linkkejäsi.
    Maailmassa on yhä monta ihmeellistä asiaa kuten diktaattoreita, valtaliittymiä ja muita omista etuoikeuksistaan kiinnipitäviä, -kansan ihmisoikeuksista vähät välittäviä,
    mutta koskapa niin ei Telluksella olisi ollut jossakin päin?
    No tuon tietää tietysti jo jokainen.
    Sananvapaus ja sananvapaus, sitä hoetaan jokapaikassa kuin mantraa.
    Missä valtiossa on täydellinen sananvapaus, ja kaikki ihmisoikeudet toteutuneina? En tunne yhtäkään? Jos joku vaikka valistaisi minua tietämätöntä.

    Mutta annetaan toki kaikille oikeus nauttia markkinatalouksien ihmeellisestä vapaudesta, ja ihanasta onnentilasta.
    Tästä onnestahan me nautimme parhaillaan itsekin.

    VastaaPoista
  25. Oletteko muuten panneet merkille Condolezzan silmät, -katseen?

    Täällä taiteiden yössä on ollut ihan kiintoisaakin nähtävää ja koettavaa. Silloin tavataan myös kavereita ja mennään istumaan yhdessä iltaa, tietysti paikalliseen taiteilijakapakkaan.

    VastaaPoista
  26. Näin on, Leonoora. Minäkin nautin ihmeellisestä vapaudesta ja onnentilasta. Ilman sarkasmia.

    VastaaPoista
  27. Samuli, toivoa sopii että me opimme tekemistämme virheistä, niin yksilöinä kuin kansakuntina.
    Rakentamalla, ei repimällä.

    Todettakoon, että väkivaltaa en hyväksy, en missään muodossa, enkä kenenkään käyttämänä.

    VastaaPoista
  28. Leonoora: En minäkään - ja se on naisten oikea asenne mielestäni. Samalla niin mitä teet L, jos joku haluaa pahaa ja sinun miehesi joutuu käyttämään vihaa vastaan myös väkivaltaa (vertaa lapsia koulussa jotka tappelevat eivätkä puhetta enää kuule). Raja pitää kääntää puheella ennen vihaa. Ennen. Före - ja före kommer före än, sannoi Levinas. Tässä piilee tietty totuus.

    Käännös on sitä, että tajuaa miten empatia alkaa kateudesta. Kun näkee, että on itse pieni ja nopea suojaamaan omaa minuutta väärällä ongelmanratkaisulla (selittämään omalle narsismilleen, että on oikeutettu olla idiootti) niin pitäisi muuttaa suuntaa: kääntää paha fiilis hyväksi fiilikseksi. Se tapahtuu olemalla hyvä. Ei sanomalla vaan olemalla. Hyvä.

    VastaaPoista
  29. Leonoora, esität hyvän kysymyksen: missä valtiossa on täydellinen sananvapaus.

    Tässä tulee mieleen väistämättä kliseinen ajatus, että ei ole vapautta ilman vastuuta. Näin ei siis olisi myöskään täydellistä sananvapautta, koska aina on joku taho, jotta sanat voivat loukata tai jonka mielestä sanamme ovat väärät tai sopimattomat. Sanoja on siis aina pakko sovittaa tiettyihin raameihin myös ns. edistyneissä länsimaisissa sivistysvaltioissa.

    Riittäisikö pelkkä sananvapaus, jolla tarkoitetaan sitä, että noudatetaan voimassa olevia yhteisöllisiä - siis eettispohjaisia - yleismaailmallisia artikloja ja humaniteetteja?

    *

    HG, sen verran vain, että puhuit naisen asenteesta. Miksi asenteet eivät voisi joka asiassa koskea ihmistä, siis molempia sukupuolia?

    Ja se vielä, että olemalla itse hyvä, levittämällä hyvää mieltä ympärilleen pelastaa maailman laajalti sillä säteellä, jonka alueella itse liikkuu.

    VastaaPoista
  30. HG:
    Niin minäkin sen (ihanteellisimmillaan) näen: "Ei sanomalla vaan olemalla. Hyvä."

    Iines,
    Kysymäsi asia on tärkeä ja pohtimisen arvoinen:
    ..." että noudatetaan voimassa olevia yhteisöllisiä - siis eettispohjaisia - yleismaailmallisia artikloja ja humaniteetteja?"

    Niitähän pyritään kai noudattamaan, varsinkin länsimaiden juhlapuheissa, mutta itselläni ainakin herää kysymys, kuinka kattavasti kaikenkaikkiaan pallomme asukkaat tietävät ihmisoikeuksistaan, edes julistuksen olemassaolosta:

    http://www.fredman-mansson.fi/yknioj.htm

    Hienoja artikloita ovat, miten toivoisikaan, että niitä näkisi yhä enenmmän toteutettavan eri puolilla maailmaa käytännössäkin.
    Mutta matka on pitkä ja vaikeakulkuinen. Päästäneenkö perille koskaan? Toivon, ja samalla epäilen.

    Syntymästään pieni lapsi on "puhdas" ennakkoluuloista, luokitteluista jne.
    Mistä hän oppii esim. rasistiset ajatukset, väkivaltaisen käyttäytymisen jne? Mistä ne kumpuavat, missä kehittyvät?
    Mistä hän oppii tietämään mikä uskonto on se oikea ja mikä väärä?
    Milloin sen, mikä ihonväri on hyväksyttävä, mikä tapa elää oikein?
    Jne. Loputtomiin kysymyksiä...
    Joitakin vastauksiakin taskuistani löytyy, mutta luulen, että joillakin saattaisi olla vielä parempia.

    Meissähän on ilmeinen taipumus vastata hyvään kohteluun hyvällä?

    Ajatuksissammehan meillä ainakin on täydellinen sananvapaus kaikkialla.

    VastaaPoista
  31. Leonoora,

    lapsen asenteet tulevat aina ensin kotoa, vanhemmilta ja sitten toiseksi ulkoapäin, sieltä, missä lapsi liikkuu. Vanhemmiltaanhan lapsi kielenkin oppii ja sosiaalisen kanssakäymisen alkeet, kaiken hyvän, mikä auttaa häntä yhteiskunnassa. Miksi siis myös pahaa ei opittaisi kotoa, kuten esimerkiksi rasistista suhtautumista tai yleensä erilaisen ihmisen väheksymistä? Ei vanhemmuus tee ihmisestä pulmusta.

    Minusta on hieman tekäpyhää sanoa, että olemalla hyvä hyvyys leviää.

    Miten ollaan hyvä? Kuka sen hyvän määrittää? Onko yksi hyvä kaikkien hyvä?

    VastaaPoista
  32. Niin, alkaisiko ennenpitkää riidaton, ärsyttämätön, ilkeilemätön kanssakäyminen tuntua tylsältä? Jos vaan naurettaisiin ja laulettaisiin yhdessä, jaettaisiin omastamme tarvitseville oltaisiin parhaimmillamme vaikka kaikessa hyvää tarkoittavia, rauhaa rakastavia hangonkeksihymyisiä budhalaisia munkkeja?

    VastaaPoista
  33. Leonoora, ei taitaisi onnistua ihmiseltä, kun ihminen kerran ei ole pelkästään hyvä. :)

    VastaaPoista