Maapohja tuoksuu aamuisin vahvan kostealle kasteelle ja lämpimän möyheälle alkavalle hajoamiselle. Auringon raja varjossa on aamuisin entistä korkeammalla. Kun vielä jokin aika sitten nouseva aurinko valaisi hetkessä koko metsän ja edessä olevan niitynkin, niin nyt se kultaa samaan aikaan vain puiden latvat, ja maapohja odottaa tummana lämmittäviä säteitä.Linnutkin ovat jo vaienneet. Ei kuulu enää sirkutusta, pöntöt ovat tyhjät, häärintä on poissa ja merilinnutkin ovat oudon vaitonaisia - olleet koko kesän, mitä olen ihmetellyt odottaessani muutamana lämpimänä päivänä edes tiirojen kirkunaa. Ihan kuin maa olisi nielaissut siivekkäät.
Viinimarjat ovat kesän koleuden pienentämiä, ja sieniä ei olekaan niin paljon kuin ensin uumoiltiin, ei ainakaan omilla sienipaikoillani. Muutaman satunnaisen kantarellisaaliin olen saanut. Mustikat jäävät osaltani nyt metsään, sillä en jaksa kerätä keräämisen vuoksi. Olen enemmän puolukanpoimija, sillä rakastan aurinkoista alkusyksyn metsää ja sammaleisilla rinteillä kulkemista, raikkaan syysilman nuuhkimista. Samalla voi saada suppilovahverosaaliiksi puolikin ämpärillistä. Sitä paitsi mikään uuseurooppalainen gurmeehörhötys ei voita klassista puolukkahilloa lihapullien kanssa. Myös perinteinen pullapohjainen puolukkapiirakka on piirakoiden eliittiä kirpeässä raikkaudessaan. Äiti leipoi aina kouluaikana syyslauantaisin pellillisen tätä herkkua saunaillan kunniaksi. Pohja oli hyvin ohut, ja reunat kauniin pyöreät. Päällä oli välillä ristikko, välillä ei.
Huomenna päättyy mökillä asuminen, vieraat - tai siis perheeni tai sukulaiseni - lähtevät koteihinsa ja minä kaupunkiin, jonne postini on jo alkuviikosta kääntynyt. Päätän joka syksy, että muutan vähän lähemmäksi, jompaan kumpaan läheiseen merenrantakaupunkiin, jotta olisi lyhyt matka mökille, vain parisenkymmentä kilometria. Kaupunkikoti on kuitenkin mukava ja rakas, kodissa on asunut lapseni ja kaksi koiraani; huoneet ovat kahdessa kerroksessa ja on pihaterassia ja lisäksi yläparveketta ja etupihaakin vielä. Pelkään, etten saisi samalla rahalla yhtä kivaa kotia vaan joutuisin kerrostaloon, jossa en viihtyisi. Kuitenkin tiedän, että päästyäni taas kaupunkiin alan innokkaasti lukea asuntopalstoja netistä. Kaipuu tänne merikotiin on vahva, sillä täältä seuduilta on kotoisin sukuni ja täällä ovat äidinpuoleiset juureni. Kun vain jaksaisi sen muuttoruljanssin ja kodinsiirron. Ja kestäisi eron vanhasta rakkaasta kodista.
(Valokuva Iines, Mustasilmäsusanna omenapuussa)
Minulla on ollut tuo sama kukka; se tekee valtavalla vauhdilla uusia kukkia mutta pitää olla aika nyppiä niitä vanhoja pois.
VastaaPoistaTänä vuonna vaan kylmä on haitannut kukan rehevöitymistä, se alkoi kukkia nyt vasta eikä ole kovin rehevä.
VastaaPoistaMinulla oli pari vuotta sitten tämä mustasilmäsusanna valkoisena versiona. Se oli todella kaunis.
Sun kesäkautesi päättyy ja kesäkin tuntuu olevan lopuillaan. Tänä vuonna kesä oli jatkuvaa odottamista: lämpimän sään odottamista, sateiden odottamista, mitä milloinkin. Ihan kuin kunnon kesää ei olisi ollutkaan. Mutta toivottavasti syksystä tulee kaunis ja aurinkoinen ja pääsemme molemmat kunnon puolukka- ja sieniapajille!
VastaaPoistaIines J, itse odotin eniten uimavesien lämpenemistä, sillä merivesi oli pitkään kirpaisevan kylmää. Järvivesikin oli kylmää eilen, vaikka olin saunasta uimassa.
VastaaPoistaToivotaan aurinkoisia syyskuun kelejä ja ihania sieniretkiä metsään.