5.3.2009

Kevätpäiväkirja 1. sivu

Olenkohan minä vaarallinen rikollinen? Olenko kenties kiihottanut ihmisiä laittomuuden teille? Saakohan poliisi minut kiinni vielä housut kintuissa, kuten arvelee saaneensa Jussi Halla-ahon?

Sähköpostiin tulee ikäviä viestejä ikäviltä ihmisiltä. En saisi kuulemma kirjoittaa pienimmistä, koska poljen heitä, en myöskään naisista - syytä ei kerrottu, mutta toisaalla on joku sanonut, että kaikki johtuu korvastani jolla viettelen miehiä, ja olen siis jäävi puhumaan naisten hyvästä, kun en ymmärrä. En saisi myöskään pohtia, mikä tekee nuoresta koulusurmaajan, sillä en tiedä kaikkea ja pohdintani nuorten mielenterveyshäiriöiden perimmäisistä syistä voivat loukata ihmisiä.

Tjaah. Mitäs se sitten on, että ihmiseltä halutaan kieltää kirjoittaminen, joka on kuitenkin sen kaltaista, ettei siitä edes rikossyytettä voi nostaa, vaikka Tikkurilan poliisi tekstejäni onkin lukenut ainakin kaksi kertaa. Tai kenties sekin johtuu korvani vetovoimasta?

Oli miten oli, sulkakynäni heiluu ja koetan olla piittaamatta ikävistä ihmisistä. Nautin kevään tulosta! Ja joudanhan minä vaikka istumaankin. Vankilapäiväkirja. Se Blogistanista kai vielä puuttuu. Vanhan naisen vankilapäiväkirja. Mutta nyt kevääseen!

Eilen suli betonipihan lakaistu käytävä mustaksi valkean keskellä, ympärillä paksu nietos. Tänään leijuu hiutaleita, ja käytävä on taas valkoinen. Kävin tarkistamassa takapihan sipulikukkien tilanteen, mutta kinoksen alla ovat. Sisäkukkia olen jo kanniskellut auringonvaloon virkoamaan. Vaahtera-aulio ja runkoruusu ovat kuivia ja risuttuneen näköisiä, mutta tulee olemaan juhlaa, kun ne alkavat työntää pientä vihreää kuihtuneista kyljistään. Pasuunakukka työntää jo uutta komeaa lehdistöä ja valkokukkaiset uudet pistokkaista kasvatetut lehtikaktukset ovat edelleen hengissä, vaikka panin ne alulle syksyn pimeissä, Saksasta saaduista pistokkaista.

Mökille menen jo tässä kuussa leikkaamaan omenapuita ja kävelemään meren jäälle, istumaan laiturinnokkaan ensimmäisiä pisamia pyydystämään, kuvaamaan ensimmäiset merilinnut ja edellisvuotisten kaislojen tähkät. Viime vuoden homekatosta selvittiin hienosti, sillä läiskä ei ollut vielä hometta, vaan veden tummentama alue. Olin sulkenut hellanpellin talveksi tiukasti, ja piipusta ei päässyt viereisiin kattolautoihin ilmaa, vaan pelkkää kosteutta, joka tiivistyi sitten homeen näköiseksi kuvioksi.

Persiljan istutan tänään ruukkuihin!

11 kommenttia:

  1. Iines: "Sähköpostiin tulee ikäviä viestejä ikäviltä ihmisiltä."

    Älä välitä niistä. Vaikka minä harvoin olen kanssasi samaa mieltä lueskelen mielelläni kirjoituksiasi.

    Iines: "Oli miten oli, sulkakynäni heiluu ja koetan olla piittaamatta ikävistä ihmisistä."

    No se on hyvä, ei niistä kannatakaan piitata.

    Iines: "Vankilapäiväkirja. Se Blogistanista kai vielä puuttuu. Vanhan naisen vankilapäiväkirja."

    Muistelmia kuolleesta talostahan on jo hyväksi koettu vankilapäiväkirjan nimi...

    VastaaPoista
  2. Kylläpä annoit masentavan kuvan eläkkeellä olostasi. "Kuin syylä ihossa", vai miten se meni.
    Voisit lähettää juttusi Vanhaselle, jotta hän vahvistuisi uskossaan.

    Taidan liikkua poikkeuksellisen hilpeässä seurapiirissä, sillä en tunne yhtään eläkeläistä, joka tuntisi olonsa niin masentuneeksi ja tarpeettomaksi kuin sinä.

    Itse jäin ensin osa-aikaeläkkeelle ja lopulta 60 vuotta täytettyäni lopulliselle eläkkeelle. Takana oli jo 40 työvuotta, joten katsoin sen riittäneen yhdelle miehelle.

    Minun ei ole tarvinnut raataa nyrkit savessa. Sain olla unelma-ammateissa, liikuin vain sisätiloissa nappaskengät jalassa ja puku päällä. Työuraani sisältyi 11 työnantajaa ja 29 virkanimikettä. Ei siinä ehtinyt pitkästyä, voin vakuuttaa.

    Eläkkeeni riittää hyvin normaaliin elämiseen ja kirjoitustyöllä tienaan matkarahat. Vietän vähintään kuukauden ulkomailla joka vuosi. Tunnen olevani veroa maksava, hyödyllinen kansalainen.

    Kirjoitin tähän kevätpäiväkirjaan enkä eläkekeskusteluun siksi, että nytpä tekstissäsi sentään vilahti jotain myönteistä eläkkeellä olosta. Voit piipahtaa mökillesi milloin haluat, et tarvitse rehtorin lupaa vaeltaaksesi jäällä kesken työviikon ja kukkiakin voit kasvatella kaikessa rauhassa.

    Ja tämä blogi sitten! Ei töissä olevalla olisi aikaa käydä näin pitkiä ja perustaellisia keskusteluja netissä. Sinulla on blogi, jota moni kadehtii vihreänpunaisena kiukusta. Siksi saat niitä herjakirjeitäkin. Veikkaan, että blogisi emäntänä olet saanut ja yhä saat kaiken mahdollisen, minkä blogistania voi tarjota - jopa ikioman vihablogin. Siihen ei ole edes Kemppinen pystynyt.

    Sanoit jotenkin siihen malliin, ettei tervettä eläkeläistä ole olemassa. Siihen voisi heittää vastakysymyksen: onko ylipäätään olemassa sataprosenttisen tervettä ihmistä? Jos ei ole jotain tautia ruumiissa tai päänupissa, on ainakin hilsettä, jalkasilsaa, liian suuret/pienet rinnat, ylipainoa tai muuta. Ei-tuokaa näytille terve ihminen, niin esittelen teille valehtelijan. Tai sitten hänen hyllyssään ei ole Kodin suurta lääkärikirjaa.

    Mitäkö halusin tällä kaikella sanoa? Älä hyvä rakas Iines nyt vajoa vallan epätoivoon, kun aurinko alkaa lämmittää ja valo lisääntyy. Blogissasi käy kova kuhina ja se kuhina on 99-prosenttisesti ystävällismielistä. Monella muulla on asiat paljon huonommin.

    VastaaPoista
  3. Totta, van Vaari, kuhina blogissani on 99-prosenttisesti ystävällismielistä, ja siitä tietenkin nöyrä kiitos kaikille tänne poikkeaville, tutuille ja satunnaisille suorastaan ihanille ihmisille. Ihana ei tarkoita tässä kanssani myötämielistä, vaan keskustelevaista.

    Ja kaksihan noita negatiivisten viestien lähettäjiä vain oli + yksi propellipäinen kalvajatar. Se vaan, että kun kaikki aktivoituvat samaan aikaan, tuntuu kuin saisi täsmäiskun. Vaan siinähän huitovat tyhjää.

    Van Vaari, olisin odottanut useampien tajuavan edellisen päreeni mustan huumorin. Huumori on toki vaikein kirjoittamisen laji, ja sen perillemeno riippuu lähinnä kirjoittajasta, mutta ei yksin hänestä. Blogeissa on rasitteena se, että päreitä luetaan valmiiden ennakko-odotusten laput silmillä. Huumorin tulee täällä olla joko jatkuvaa tai sitten alleviivattua. Yllätyksellistä se ei saa olla. Vakavana pidetyn bloggaajan musta huumori on siis ilman muuta konkreettista tuskan parahdusta.

    VastaaPoista
  4. Hmm... Vai mustaa huumoria se olikin. En kyllä kirjoitustasi sellaisena pitänyt, enkä pidä vieläkään. Yleensähän sinä olet aina tosissasi ja vakavissasi. Jos kirjoitat kepeästi, sen kyllä huomaa. Suo anteeksi, mutta luulen, ettei musta huumori ole oikein lajisi.

    VastaaPoista
  5. Vaari,

    minulle itselleni edellinen päre oli mustaa huumoria, sillä se ei todellakaan ole yks yhteen sanojen kanssa. Minulla oli hauskaa, kun kirjoitin sitä. Ja oikeastihan minulla ei ole koskaan pitkästyttävää, vaan puuhaa on enemmän kuin vuorokaudessa tunteja.

    Ja juuri tätä tarkoitin viittauksellani blogikirjoittamisen rasituksiin: kovin helposti lyömme leiman blogiin emmekä edes tahdo, että kirjoittaja vaihtaa tyylilajia.

    Oli muuan lukija kerran, jonka havaitsin näkevän sen, että kirjoituksissani on myös elementtejä, jotka ovat huumoria. Hän sanoi nauravansa usein tekstejäni, ja tämä ilahdutti minua eniten ehkä kaikesta täällä sanotusta.

    Itse hämmästyn kerta kerran jälkeen siitä, miten vakavasti minun sanoihini suhtaudutaan. Luulen, että siihen vaikuttaa ennen kaikkea kielenkäyttöni, joka koetaan vakavan ja vanhahtavan arvokkaaksi. Siispä mielletään tekstini sisältökin ja jopa minutkin sellaiseksi. - Ei siinä mitään, olkoon niin, lukijalla on oikeus tulkintoihinsa ja kirjoittajalla omiinsa.

    VastaaPoista
  6. Tuo sensuelli korva hivelevän hopeisten hiusten keskellä on siis sinun ihan oikeasti, ei netistä napattu?

    Uskomatonta että ihmiset niin hanakasti yrittävät kieltää toisia kirjoittamasta jostakin. Kaipa se on yleisinhimillinen ominaisuus, sillä ainahan yksinvalloissa viedään ensimmäisenä sananvapaus.

    Silti et minun mielestäni kirjoita lainkaan provokatiivisesti. Sellainen pieni opettajatarmainen sävy ehkä kommenteissasi on, se voi ärsyttää joitakin. Minua ei enää.

    Mökille minäkin mielin!

    VastaaPoista
  7. Tapsa,

    etkös sinä ole kuullut tarinaa tästä korvasta?

    Se on minun korvani, ja otettu vieläpä turvonneesta nokkosrokkokorvasta, joten unohda sinäkin sensuellius tykkänään - korva on punainen ja siinä on nokkosrokkopaukamia, jotka sain kesällä kerran parin antibioottikuurin päätteeksi.

    Ja tämä korva siis viettelee miehiä täällä ovelasti muutaman hassun mukaan. Oikeastihan luulin näyttäväni ihmiseen uskovan luonteeni paljastamalla niskan, ihmisen haavoittuvimman kohdan. Ja korvan kuuntelemista varten. Tässä se symboliikka.

    Muuten se opettajamainen sävy kommenteissa tulee juuri siitä perimmäiseen hyvään uskomisesta..

    VastaaPoista
  8. Poista sähköposti näkyvistä, eihän sinun tarvitse kaikkea lokaa ottaa silmillesi vaikka otat kantaa arkoihin aiheisiin. On hienoa, että joku jaksaa keskustella ja keskusteluttaa sellaisista - tsemppiä sinulle!

    Sinulla on kaikkea kivaa kasvamassa, kyllä kukista huomaa, että kevät on ihan tulollaan ellei jo täällä vaikka ikkunasta katsoen on vielä täysi talvi:)

    VastaaPoista
  9. Inkivääri, hyviä ohjeita ja ihan noudattamisen arvoisia, jos noita ikäviä posteja olisi hiukankin enemmän. Niitä on siis vähän, mutta kun olen niin herkkä, että otan yhdenkin ikävän postin tosi raskaaasti, mietin sitä, kääntelen ja vääntelen ja ihmettelen, mikä vika minussa on kun noin joku kirjoitti.

    Tällainen ei ole tietenkään rakentavaa itseä kohtaan,ja sellaisen ymmärtäisi itsekin, jos olisi tieten tahtoen herjannut tai solvannut tai ollut edes ilkeä.
    '
    Mutta kun toimii kuin Pyhä Johanna, täynnä pyhää hyvää tarkoitusta, ei voi ymmärtää, että joku pitää sellaista pienten tai sorrettujen polkemisena. Etenkin kun puhuu juuri niiden pienten puolesta.

    Rakentava kritiikki on ihan erikseen, ja sitä halajan esimerkiksi kuvablogeissa kaiken aikaa. Täällä kirjoituspuolella ei mielestäni ole kauheasti tarpeen kritisoida toisten mielipiteitä tai luonteita, niin kauan kuin pysytään laillisella puolella ja terveen sananvapauden piirissä.

    VastaaPoista
  10. Jo se, että otsikoit postauksen KEVÄTpäiväkirjaksi, panee katsomaan tarkemmin ympärilleen. Totta, ensimmäiset oireet on! Kevätmielistä naistenpäivää!

    VastaaPoista