10.6.2009

Ilmajoen kivampi pläski moottori

Ostin pari vuotta sitten lorttovihon Laitilan munamarkkinoiden kirpputorilta.

Vihon omistaja oli muuan ilmajokinen jääkäri, 1930-luvulla. Kannessa on kauppiaan liimaama tarralappu ja siinä koneella Sotilasmuistio v. 1932. 2/ksp Hämeenlinna.

Paksu musta vahakantinen vihko on kirjoitettu kaunokirjoituksella - eriasteisella - kannesta kanteen, ja sen pääsisältöä ovat laulujen ja iskelmien sanat, erilaiset puolihävyttömät muistovärssyt, elämänohjeet ja tokaisut sekä sotilaiden piirtämät vähemmän imartelevat naisten eli jenttojen kuvat.

Vihko on täällä kesämökin hyllyssä, jossa on muitakin vanhoja kirjallisia hassutuksia sadepäivien ratoksi - ja lisää tulee, sillä tämä Vakka-Suomi on oiva paikka tehdä löytöjä huutokaupoista, toreilta ja putiikeista.

Olisikohan 30-luvun tyttöjen huumorintaju kestänyt lorttovihon hävyttömyydet ja karikatyyrit heistä itsestään? Joillain tytöillä on piirroksissa kierot silmät, joillain muodot paistavat vaatteiden läpi, joillain on harvat hampaat. Harvan piirroksen nainen on karikoimaton ja selkeästi kaunis.



Ja onko se niin, että pilkkaaminen ja ivailu kuuluu sotaan, sotilaskieleen ja sotakulttuuriin, ja sen tehtävänä lienee helpottaa ankeita oloja, joissa ihmiset ovat eristyksissä normaalista yhteiskunnasta ja rauhanajasta? Armeija-aika on jonkinlainen sotatila tai ainakin raju poikkeustila sitä suorittavan yksilön elämässä. Naiset ovat kaukana tai eivät ainakaan saatavilla kaiken aikaa, ja eristyksissä ollessa kaipuu purkautuu paitsi kauniina lauluina myös rumina kuvina ja pilkkana. Näinkö se nykyäänkin vielä on? Mietin jopa sitä, kuuluuko tästä sotilaiden perinnelajin harjoittamisesta rangaista.

30 kommenttia:

  1. Kyllä se varmaan niin on, että kun saatavuus on kaukana, se ahdistaa.

    Aihe, josta kirjoitat on nyt juuri ajankohtainen. Arvelisin, että sotilaan "ammatti" on niin karu ja köyhä, että sitä pitää lievittää hevosen leikillä. Vähän samaa kuin lääkäreillä. Kun kuuntelee heidän juttujaan potilasreviirin ulkopuolella, se saattaisi kauhistuttaa, ellei tietäisi, että kysymys on vain työn "keventämisestä". Miehille ominaista? Ei naisille? Minusta se ei ole vaarallista. Se on yksi laji mustaa huumoria. Mustahuumori iskee asian ytimeen, mutta taustalla on hyväntahtoisuutta, joka ilmenee kyllä - hm - hieman omituisella tavalla. Minusta se on anteeksi annettavaa. Ihminen puhuu höpöjä muutenkin, ainakin minä olen siihen tottunut. Se voi olla jopa hauskaa. :)

    VastaaPoista
  2. Nythän Suomenlinnan kesäteatterissakin panetellaan lottia eikä kukaan ala käräjöimään.

    VastaaPoista
  3. Mitä tulee lottien panetteluun, se kuuluu tähän samaan "perinnelajiin", sotaperinnekulttuuriin, vai miksi sitä nimittäisi, tietyin reunaehdoin.

    Kyse on nimittäin siitä, ketkä panettelevat. Jos panettelija ei nouse sotapiiristä, kyseessä voi olla myös herjaus. Eri asia on sitten taas taiteellinen vapaus, sananvapaus, joka on mielestäni rajaton, muttei mielivaltainen.

    On myös toki niin, että kaikella on rajansa, ja kaikkea ei voida laskea mustan huumorinkaan piikkiin.

    Jotenkin vaan tuntuu siltä, että tämä yleinen kiusaamisongelma on paisunut sietämättömiin mittoihin, ja kiusaamisella selitetään kaikki. Kun alakoulussa kysytään luokassa, ketä teistä on kiusattu, saattaa koko luokka nostaa kätensä, ja kysyttäessä kertoa jonkin pienen mitättömän kahnauksen jonkun kanssa.

    Ihminen ei taida sietää nykyään enää poikkipuolista sanaa tai leikillistä tönäisyä.

    Jos siedetään kehuja ja silityksiä, niin eikö vastapainoksi elämään mahdu myös kahnauksia muiden kanssa, ikään kuin normaalina elämänmenona? Miksi sen elämänpolun pitää olla niin siloiteltu ja sileä?

    VastaaPoista
  4. Naiset ovat kaukana tai eivät ainakaan saatavilla kaiken aikaa, ja eristyksissä ollessa kaipuu purkautuu paitsi kauniina lauluina myös rumina kuvina ja pilkkana. Näinkö se nykyäänkin vielä on? Mietin jopa sitä, kuuluuko tästä sotilaiden perinnelajin harjoittamisesta rangaista.

    Tyttölapseni, esikoiseni, palvelee varusmiesjohtajana Kaartin jääkärirykmentissä. Siellä kuulemma naurettiin hohottaen kainuulaisille urpoille, jotka patjan alla pitelivät vihkoa ja varmaan kirjoittelivatkin siihen unelmiensa pettymyksiä hiljaisuuden jälkeen: "Huora, ammu ittes!" tyyliin. Kilpailu on kovaa intissäkin ja monelle maalaispojalle se on tyttöjen mukaan tultua käynyt vielä kovemmaksi.

    Kaartin jääkärirykmentissä varusmiesjohtajien vertaispalaute kuuluu koulutukseen. Kuulemani mukaan sitä on annettu myös kasvokkain eikä mikään ihmistä loukkaava termi ole puuttunut. Mutta että patjan alle piilotettu vihko?

    VastaaPoista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Ateisti näkee sodan tulevan vastakkisesta syystä kuin uskovainen; kumpaa tuo sotaväki sitten avustaa?

    VastaaPoista
  7. Ei voida siis sanoa, että joku tietää jotain. Tietää vain mitä itse kuvittelee ja mitkä signaalit sopivat siihen omaan uskomukseen. Se, että on erilaista nykyään on tietysti signaalisortti, joka voi sopia kaikelle: kunhaan vaan istuu ja fantasioi.

    Mutta minä uskon, että se mitä sanottiin Natosta tänään oli oikea asia: pitää tietää, etteivät lietso turhia murheita olemalla liian innokkaita voittajia sielläkään.
    Hyvä juttu - harvinaisen kypsä ollakseen nato-ihmisiltä. Stupidot ja muut dotit.

    VastaaPoista
  8. Palaan vielä Jaegerin kommenttiin, jossa hän sanoo, että Suomenlinnassa panetellaan lottia.

    Tieto on nimittäin tarkistukseni mukaan väärä. Väinö Linna väheksyi lottia, mutta tässä Kristian Smedsin Tuntemattoman sotilaan vastanäytelmässä Siniveriset ei pilkata lottia. Kirsikka Moring kirjoittaa tänäisessä teatteriarvioinnissaan (HS C2), että "jos joku on päässyt siihen käsitykseen, että nyt Suomenlinnassa pilkataan lottia, hänen on syytä tarkistaa ennakkoluulonsa ja lähteä katsomaan Q-teatterin esitys."

    VastaaPoista
  9. Juha Airolalle sen verran, että kun vertaan tuota 30-luvun sotilasmuistiota nyt puheena olevaan lorttovihkoon, josta sen pitäjille langetettiin sakkoja, olen päätynyt tukemaan tuomiota.

    Nykyisessä lorttovihossa on edetty kauas tuosta 30-luvun kehenkään tiettyyn naiseen kohdistumattomasta pilkasta. Ketään ei mainittu nimeltä, vaikka vihossa operoidaan Ilmajoen alueella, ja siihen kirjoittaneet pojat ovat käsittääkseni lähes kaikki ilmajokisia. Lisäksi naisten kuvissa oli selkeästi myös kauneutta, epämääräistä kaipuuta, kuten tekstiosuudessakin. Nainen oli niissä selvästi arvostettu ja toivottu olento. Tuo pläski moottori -kuva on vihon ilkein kuva, mutta se onkin nimeämätön.

    Jos pilkanteon kohde nimetään ja hänet tunnistetaan, kyse on tietenkin herjauksesta, jolle ei ole tarpeen naureskella, sillä kyse on samalla kiusaamisesta, joka voidaan rinnastaa muuhun yhteisölliseen kiusaamiseen, kuten koulukiusaukseen. Saman kaavan mukaan sillekin tulisi siis hohotella ja kehottaa asianosaisia vain olemaan kovia ja puolustautumaan miesten tavoin? Huhhuh, miten tylyä kasvatusta.

    Olen siis enemmän kuin pahoillani, jos naisia kohdellaan armeijassa halveksien ja kehotetaan jopa tappamaan itseään. Vielä surullisempaa on, jos joku hohottelee sille.

    Oikeastaan jutullani halusinkin verrata sitä, mihin vuosikymmenten kuluessa ns. tapamoraalissa on edetty. Näin hiljaisena kesäaikana keskustelu vain ei edennyt noin pitkälle.

    VastaaPoista
  10. Näin keskiviikkona tämän Suomenlinnan kesänäytelmän ja voin varmistaa Moringin sanomisen, ei siellä pilkata lottia. Näytelmä on välillä tylsä, venytetty ja paasaava. Näyttelijätyö on loistavaa.Menkää katsomaan, jos ehditte saada lipun.Olin lievästi pettynyt Nyytäjään, johon olen luottanut kuin nuorena sosialismiin.
    Helena

    VastaaPoista
  11. Menisin heti, mutta ei-helsinkiläisenä ei tule lähdettyä pitkän matkan vuoksi. Pidin kovasti Smedsin Tuntemattomasta sotilaastakin.

    Maaseudulla asuvana kaipaan eniten teatteria ja uusia hyviä elokuvia, samoin taidenäyttelyitä - siis todella, ei ns. pistäytymismielessä tai eliittiharrasteena. Kaikki on aina pääkaupungissa. Turussa ja siinä lähellä aikoinani asuessani näin ehkä lähes kaikki kaupunginteatterin ja ylioppilastetatterin teatteriesitykset, mm. Holmbergin aikana.

    VastaaPoista
  12. Kun tuntee ihmisluonteen tuntee myös historian.

    VastaaPoista
  13. Asia on minusta pikemminkin päinvastoin: kun tuntee historian, tuntee ihmisluonteen - jos tuntee silloinkaan..

    Ihmisluonnetta ei kukaan voi tuntea ilman historiaa.

    VastaaPoista
  14. Historia on täysin manipuloitu alue: nytkin vievät oman skriptin mukaan lappuja ja evidenssejä joka päivä valtionkonttoriin ja sitten kas kas - miten ollakaan - he yhdistävät niitä ja näin on muka historia selvä. On se selvä: yhtä selvä kuin mottoripyöräilijä, joka ajaa jäähallin kentällä teltan läpi ja häviää.
    Sillä vaikka ääni oli kova ja motskari toden näköinen ja mies sen päällä - sitä ei ollut ikinä olemassa. Moottoripyörä ei ollut olemassa; se oli hologrammi-taide. Ja näitä on pian paljon ja sellaisissa paikoissa missä sinun historiakirjoittajat voivat mennä kotiin. Pikkupoikia verrattuna ihmisen luonteeseen.

    VastaaPoista
  15. HG,

    lausumani ei tarkoita, että pitäisin historiaa sinänsä totena yksyhteen. Historiahan on aina myös tulkintaa, jossa peilautuu tahtomattakin kulloisenkin tulkitsijan ja myös kulloisenkin tiedon vastaanottajan aika.

    Kuitenkin - myös tämä historian tulkinta on puhuvaa ja kertoo ihmisluoneesta, jota ei voi mitenkään irrottaa erilliseksi eikä itsenäiseksi objektiksi, josta tehdään päätelmiä.

    VastaaPoista
  16. Historia on kirjoitettu akteina, draama-akteina eli kuvina: missä tullaan renesanssiin, romantiikkaan jne eli aktit - ei mitään pitkittäisluokitusta ja prosesseja vaan ainoastaan tapahtumia, nimiä jne - ei opeta mitään.

    VastaaPoista
  17. Samoin on kirjoitettu mm. Homeroksen eepokset - tai Homeroksen ja Homeroksen. Hänenkään olemassaolonsa ei ole välttämättä fakta, sillä hänen historiallisuuttaan on epäilty, samoin sitä, että hän olisi mainittujen eeposten kirjoittaja.

    Kaikki mennyt on kuin tilkkutäkki, palasista koostuva. Historioijan tai ylipäänsä tieteen tehtävä vain on kursia tilkut kokoon ja tehdä synteesejä. Ne ovat toki oletuksia, mutta mikään ei estä niitä olemasta myös relevantteja päätelmiä, siis totta.

    VastaaPoista
  18. Löysin kuin löysinkin oman armeija-aikaisen muistivihkoni - mustakantinen sekin. Siinä oli muutamia kämppäkavereiden piirroksia naisista, osa hyviä, osa huonoja. Jokunen huonosti piirretty kuva katsottaisiin varmaan nykyisin "naista halventavaksi", vaikka kyse oli vain huonosta piirrostaidosta.

    Muistan erään ruotukaverini piirrättäneen vihkoonsa tuvan taiteilijalla oikein härskin kuvan tyttöystävästään, joka oli pettänyt poikaa hänen ollessaan armeijassa. Kuvassa ja siihen liittyneessä tekstissä kuvastui tietenkin pettymys ja raivo vain tätä nimenomaista "jenttaa" kohtaan, ei koko naissukupuolta kohtaan.

    Ainakin minun aikanani näissä vihoissa kovimmat iskut saivat kantaa kouluttajamme, nuo "kantapeikot". Myös aseveljistä laskettiin raakaa pilaa, jos siihen oli aihetta. Naisvihaan en löytänyt omasta vihostani enkä muista sitä muillakaan esiintyneen.

    Kun oli armeijassa kasarmeilla piti viipyillä aluksi kuukausitolkulla, ennen kuin pääsi edes kaupungille. Kyllä siinä kaikenlaista kaipuuta pääsi syntymään. "Kupla otsassa" oli silloin paljon käytetty sanonta.

    VastaaPoista
  19. Vaan kun näillä nykyisillä alokkailla ei taida sitä kuplaa päästä otsaan, niin usein näyttää olevan lomia. Tätäkin taustaa vasten tuo lorttivihon moukkamaisuus korostuu.

    Ikiaikaista on siis toki pilkanteko ja leikinlasku, musta huumori naisista, mutta aika kiinostavaa on se, miten raa'aksi tuo pilkantekoperinne on nyt pitkän rauhan ja hyvinvoinnin aikana muuntunut.

    Mitä tulee naisten, tai pikemminkin tyttöjen pitämiin poikamuistioihin, niin tunnustan. Minulla on sellainen edelleen tallessa. Siinä on pilkkarunoja, rakkausrunoja, poikalistoja, mm. viikoittain vaihtunut 10 kärjessä lista, ja siinä on lisäksi tarkkoja kuvauksia poikien ulkonäöstä ja haukkumanimistä, joita tyttöjen kanssa käytimme salakielessämme. Muuan laiha tyyppi oli Ohut hapanleipä, yksi hieltä haiseva oli Silli jne. - aika kilttiä kuitenkin. Kirosanoja ei vihossa ole, mutta letkauttavia eufemismeja huomaan harrasteeni rutkasti.

    VastaaPoista
  20. Ajattelen,
    että mitä nämä aliupseerivarusmiesnaiset ajattelevat sitten kun joutuvat "koulutustaan edellyttäviin" hommiin. Esimerkiksi tappaamaan ihmisiä.

    Meinaan,
    että jos yöunet menee siitä että "meittiä häiritään..."?


    Ps. En missään nimessä puolustele noitten urospuolisten sotilaitten tyhmyyttä. Sen he saavat tehdä itse.

    Pss. Omana armeija-aikanani (koska mulla oli munat se oli pakollista) kieltäydyin kumminkin kaikesta jatkokoulutuksesta. Samperesti uhkailivat sotaoikeudella... samma se olisi mulle ollut. Minusta tehtiin kirjuri. Ja kun kotiuduin armeijasta, sain korkeimman kunniamerkin mitä lähtijä voi saada. (Reserviupseerikurssin priimus sai toiseksi korkeimman.)

    Enkä muuten sano että miks. Mutta totta.

    VastaaPoista
  21. "Tätäkin taustaa vasten tuo lorttivihon moukkamaisuus korostuu."

    Näinhän sinä, Iines sanoit sotapojan lorttovihosta. Entä oma vihkosi? Onko se moukkamainen vai ei?

    VastaaPoista
  22. Ei voi olla. Iineksen vihot on täytetty puhtaalla tunteella, objektiivisella älyllä, ne loukkaavat vain epäkelpoa ihmistä.

    VastaaPoista
  23. Ei voi olla. Iineksen vihot - - loukkaavat vain epäkelpoa ihmistä. (Jack Honest)


    ...sanoo mies, joka nimittää keskustelukommentissaan tässä blogissa mm. Rauno Räsästä, villahousupoikaa, siaksi.

    VastaaPoista
  24. Vaari,

    onkohan sinulle nyt selvää, että en pidä tuota vanhaa sotilasmuistiota moukkamaisena, vaan arvostan sitä suuresti perinnedokumenttina? Minähän peräti ostin sen aika kalliisti, ja se on kunniapaikalla hyllyssä. Näin en tekisi moukkamaiselle aineistolle!

    Sen sijaan lehdissä ollut sotapoikien harjoittama julkinen naisalokkaiden herjaustapaus on kyllä moukkamaista - ja tulihan tuosta lorttovihosta sakkorangaistuksin.

    Eikö sinusta, vaari, sitten ole moukkamaista herjata naistyötoverin ulkonäköä tai luonnetta julkisesti ja kehottaa häntä tappamaan itsensä? Tytöt ovat usein herkkiä armeijaiässä, jolloin parinsaanti ja kelpaaminen vastakkaiselle sukupuolelle on elinehto koko naiseudelle.

    Mitä omaan vihkooni tulee, josta olet, vaari, huolestunut, se oli vain minun ja parhaan ystäväni salainen vihko. En osaa pitää sitä moukkamaisena, vaan tyttöikään kuuluvana kikatteluvihkona. Me emme kohdelleet poikia ynseästi emmekä sanoneet tai huudelleet koskaan mitään. Samantapaista nimittelyä on muuten myös Katarina Haavion (Eskolan) ja Satu Koskimiehen (Marttilan) "50-luvun tytöt"-muistelukirjassa, joka on tuon sotilasmuistion vieressä kesämökin hyllyssä.

    VastaaPoista
  25. Suo anteeksi, käsitin taas väärin! Et siis tuominnut noita vanhoja mustakantisia vihkoja vaan nämä nykysoturien tekeleet. Näinhän se oli?

    Työ- tai paremminkin palvelustovereiden mollaaminen on tosiaan tuomittavaa. Tosin on sanottava nyt selvästi sekin, että kun armeijassa palveli vain miehiä, ei kenenkään mieleen olisi tullut syyttää sotureita, jotka mollasivat toisia miehiä. Omassakin vihossani oli muutama ilkeä luonnehdinta palvelustovereista, joiden luonne ja tavat oliva varovaisestikin ilmaisten erikoisia.

    Olen käsittänyt, että puhtaassa miesarmeijassa palvelustovereiden kolhiminen ja mollaaminen oli osa kasvatusta, joka hitsasi joukon kokoon ja karsi epäkelvot pois. "Hienohelmat" ja helposti närkästyvät saivat lähteä maitojunalla kotiin. Tosipaikassa he tuskin olisivat kestäneet selkeitä komentoja.

    Ystäväni Mikiksen huoli naisten taisteluarvosta tositilanteessa on luultavasti vailla pohjaa. Naiset, jotka menevät vapaaehtoisesti armeijaan, ovat todennäköisesti valmiimpia tappamaan kuin harmaisiin pakolla joutuvat miehet. Naisethan ovat tunnetusti muutenkin huomattavasti julmempia kuin miehet, lähes kaikissa asioissa. Miesten julmuus puhkeaa yleensä humalassa, mutta naiset osaavat sen asian selvinkin päin - ja juuri silloin.

    VastaaPoista
  26. Miten ohuesti olet minua lukenut, vaari! Olen siitä jotenkin surullinen ja pettynyt. Vaan eihän virtuaalissa kannata edes toivoa, että joku tunnistaisi sinut teksteistä, siis juuri sinut, sinun ajatuksesi ja sisimpäsi.

    Kyllä minä toin selkeästi ilmi, että kummastelin nykysotilaiden moraalin puutetta, en 30-luvun sotilaiden hauskaa vihkoa, jossa ei nimetä ketään.

    Yleensäkään moraalin puutetta ei saa huomata, sillä silloin saa herkästi tuomitsijan viitan harteilleen, kuten taas nähtiin.

    On myös tavallista käsittää moraaliongelmia pohtiva kirjoittaja itseään korottavaksi moralistiksi, jota hän äärimmäisen harvoin on. Todellinen moralisti ei pohdiskele, vaan tuomitsee pohdiskelematta. Se, jolla on ihmistuntemusta, tuntee tämän asian, tietää sen.

    VastaaPoista
  27. Olen turhan äkkinäinen ja usein karkea, myönnetään. Pyydän anteeksi, jos pahoitin mielesi.
    Taidamme puhua toistemme ohi.

    Joskus minua kyrsii se, että kun naiset ovat jossakin asiassa saaneet täyden tasa-arvon miesten kanssa, se ei enää riitäkään. He haluavatkin etuoikeuksia.

    Selitän: Olin kerran esimiehenä firmassa, joka lähetti ihmisiä hoitamaan enemmän tai vähemmän vaikeita asioita. Kuuntelin aikani, kun nuoret naiset kitisivät, ettei heitä koskaan lähetetty pahoihin paikkoihin vaan heille annettiin helpompia tehtäviä ja miehet saivat vaikeat. Kun sitten kerran erehdyin lähettämään kaksi naista tosi hankalaan tehtävään he tulivat itkien takaisin ja valittivat minun esimiehelleni, että van Vaari ei ota huomioon, että he ovat naisia, eivätkä pysty hoitamaan näin kauheita tilanteita!
    Ole siinä sitten jumalinen.

    Armeijassa miehet ovat saaneet ja saavat kestää tosi pahaa arvostelua toisten miesten taholta, suoraan päin naamaa,jopa ison joukon kuullen. Mutta kun nyt naiset joutuvat kärsimään nälvimisestä he valittavat heti oikeusasiamiehelle.

    Armeija ei ole mikään aatelisten herrasmiesten ladyja harteillaan kannatteleva buduaari vaan pahimmassa juntti-iässä olevien kollojen kokoelma. Joka sinne vapaaehtoisesti työntää nokkansa, saa mielestäni syyttää itseään, jos tulee paha mieli.

    Sarjakuva Viivi ja Wagner kiteyttää ongelman hyvin. Nainen saa kutsua miestä siaksi aamusta iltaan, mutta jos mies sanoo naista kerrankin lehmäksi haetaan jo tuomaria apuun.

    VastaaPoista
  28. Et oikeastaan sinä, vaari, olet yleensä hyvin ystävällinen.

    Joskus ilkeydet vaan kasaantuvat, ja malja vuotaa yli.

    VastaaPoista
  29. Joku sanoi, että armeija on paikka, jossa pienimmällä mahdollisella koulutuksella saa suurimman mahdollisen vallan.

    Tämä saa helposti ihmisessä esiin hänen surkeimmat puolensa. Suomen armeija taitaa kuitenkin olla lasten leikkikoulu verrattuna esim. Venäjän armeijaan. Tai sitten media liioittelee.

    Kannattaa huomata, että näitä sotilasmuistovihkoja eivät yleensä kirjoita sotilaat, vaan alokkaat asevelvollisuusaikanaan. Sodassa on muut mielessä.

    Ennen vanhaan armeijaan lähtö oli tapaus ja monelle ensi kerta pois kotoa. Nykyään se on jotain muuta. Ensi kerta pois koneen äärestä ja pakko noudattaa sääntöjä, esim. nukkuma-aikoja?

    VastaaPoista
  30. Tuo viimeinen kappaleesi sisältää mielestäni ytimen, Tapsa.

    Asialla ovat tietokoneeseen, mukavaan pelituoliin ja joystickiin (vai mikä se on?) kiinnikasvaneet kypsymättömät donalds-tasolla ruokitut pulskat poikalapset. Se on siinä.

    VastaaPoista