Tein äsken pienen blogikierroksen, ja löysin kolmesta blogista - joita nyt en linkkaa koska kyse ei ole blogeista, vaan itse asiasta josta puhun - hurskastelevan selityksen, jonkalainen ärsyttää minua pakkasillakin. Sellaiseen törmää tavan takaa, kun henkilöllä on mielipide asiasta, joka ei millään tavalla hänen kulttuuritasolleen kuulu, mutta johon hän nyt suvaitsee ottaa hieman kantaa.Kyse on siis Jari Sarasvuon purkautumisesta lehdistössä häntä koskevan naissuhdekohun keskellä. Ja oikeastaan kyse ei ole edes Jari Sarasvuosta, joka tietenkin on tyhmä paska, kun on mennyt tienaamaan muutamia miljoonia (biljoonia?) ihan itte pelkällä hammasraosta viheltelyllä. Onhan se nyt jo riittävä aihe halveksia jätkää, kun on itse parempi ja tienaa pientä ja vaatimatonta kuukausipalkkaa.
Kyse on tietenkin kulttuuri-ihmisistä, joilla on mielipide tästä paskajätkästä, mutta nyt tulee paradoksi ja päreen paukku - tieto on julkaistu sopimattomassa hyihyi-lehdessä - jota henkilö siis ei lue, mutta nyt on sattumoisin mennyt huomaamaan maininnan. Henkilö esittääkin mielipiteensä käsiään väännellen ja selitellen tekostaan. Kun jutun henkilökin siis on hänen arvolleen itse asiassa vähän sopimaton!
Hämmästyn kerta kerran jälkeen, kun nämä älyköt pieraisevat mielipiteensä eetteriin. Tällaista toistuu tavan takaa, ja aina käsienvääntelyn kera, vaikka hyvin tunnutaan tietävän, mistä jutussa on kyse. Muuan veikkailee mätäkuun alkaneen, kun on antanut itsensä vajota niin alas, että lukee - ilman muuta nopeasti ja vahingossa - sitä, mistä lehti kirjoittaa. Voi pyhä kiesus.
Tunnustan: minä olen koulutukseltani pätevä äidinkielenopettaja ja mediakritiikin käsittelijä, olisin vieläkin ilman äänisairautta, ja pidän ihan hyvänä, että ihmiset lukevat lehtiä, myös keltaista lehdistöä. Yleensä jos lukee kirjoja, lukee myös kaikkea muutakin. Miksi joitain laajalevikkisiä lehtiä tulisi halveksia, sillä niiden kieli on kohtuullisen hyvää ja kielikuvat jopa rikkaita?
Onko tässä nyt kyse siitä, että arvellaan ihmisten ostavan lehtiä tyhmyyttään ja uskovan, mitä niissä sanotaan? Toisin sanoen katsotaan kansaa nenänvartta alaspäin eikä luoteta siihen, että iltapäivälehden lukemisella saattaa olla muitakin funktioita kuin ammottavan tyhjyyden paikkaaminen aivoissa.
Voin sanoa syvästi vakuuttuneena: ihmiset tietävät, että lehdissä on valheita ja liioittelua. Ydin on se, että jutut ja lööpit ovatkin pikemminkin nykyajan satuja, joita tahdotaan lukea ajankuluksi, kuten faabeleita kerrottiin ennen päreenvalossa. Ei ihmistä tee paremmaksi se, että hän vuoraa henkisen pääomansa täyteen klassikkoromaaneja ja laistaa sen, mitä nykyajassa rahvaan parissa tapahtuu. Yhtä lailla viisaaksi voi tulla vaikka rahvaan tekoja havainnoimalla.
Iltapäivälehtien yksi funktio onkin nykyään sama kuin narrilla kuninkaan hovissa: viihdyttäminen ja naurattaminen. Tämän keinon avulla vakaviakin asioita pystytään käsittelemään - siellä rahvaan parissa.
(Valokuva Jari Sarasvuo lapsena, kotialbumikuva Ylen sivuilta)
Iines, on pakko myöntää, että minulla on ollut pitkään iltapäivälehtikammo. En ole niitä koskaan ostanut, mutta jos joku on jättänyt sellaisen esim. junanpenkille, olen siihen mielihyvin tarttunut ja katsellut.
VastaaPoistaMinuun on iskostettu lapsesta asti ajatus, että ne ovat "juorulehtiä", ja jo pelkkä sana "juoru" on minusta vastenmielinen. On tuntunut (melkein), että kun sellaista lehteä on pidellyt kädessään, pitäisi pestä kätensä (synnintunnosta).
Mutta sitten luin jostakin, että esim. Dostojevski kuunteli mielellään juoruja, oikein vaati saada kuulla niitä, ja sai joskus niistä jopa kicksejä kirjoittamiseensa. Silloin minunkin synnintunto yhtäkkiä kummallisesti katosi.
En vieläkään varsinaisesti osta ko. lehtiä, mutta aika usein luen netistä esim. Iltalehden otsakkeita, ja jos joku niistä on kiinnostava, klikkaan ja luen loputkin. Jotenkin on alkanut tuntua, että niin maa makaa kuin iltalehti - tai iltasanomat, joka on rahtusen asiallisempi (ja niin muodoin ikävämpi) - kirjoittaa. :)
Mutta minusta tämä sinun juttusi on raflaava ja totta. Että uskallatkin puhua asioista suoraan. Ihailuni.
Olen samaa mieltä siitä, että kaikkea kannattaa lukea, ja monessa tilanteessa tartun itsekin mieluummin naistenlehteen tai juorulehteen kuin Parnassoon tai johonkin väitöskirjaan. Ja myönnän, että jälkimmäisiin tartun hyvin paljon harvemmin.
VastaaPoistaMutta miksi ihmiset eivät halua myöntää, että lukevat juorulehtiä? Luulen, että kuvitellaan, että ihmiset, joille puhutaan, eivät missään nimessä niitä lue eivätkä sitä hyväksyisi. Tekopyhyyttä ja jonkinlaista huonoa itsetuntoa, omanarvontunnon rakentamista toisten (kuviteltujen) arvostusten kautta siis.
Avatar,
VastaaPoistakiitos sanoista, jotka koskevat rohkeuttani. Kun jokin asia sytyttää minussa sanomisenhalun, mikään ei pidättele minua. Olen tämän vuoksi saanut mm. kirjeitä koulusurmaajan isältä. Tikkurilan poliisi lukee säännöllisesti blogiani. (Hymiö)
Juoru on sanana käsitetty turhan lutherilaisesti. Juoru on tavallaan positiivinen asia, sillä se on pala viestintää, joka kulkee avaruudessa ihmisen välittämänä. Juoruilu on sosiaalista toimintaa, ja se pitää ihmisenterveenä, luin juuri jostain.
Juoru kertoo uteliaisuudesta, joka on ihmisessä hyvä piirre. Erikseen sitten on tungetteleva uteliaisuus ja epähieno juoruilunhalu, sillä niitäkin toki on. Juoruakka ei tietenkään ole positiivinen ilmaus.
Ilman juoruja me emme tietäisi monista rötöksistä, joita valtiomiehet ja päättäjät tekevät. Niistä on hyvä tietää.
Minä ostan silloin tällöin Ilta-Sanomat, koska en halua syödä lounastani yksin. Pidän paperilehdestä, ja saan hupia tuosta lukemisesta. Ostan myös paljon kirjoja, ja Dostojevskini olen lukenut.
Korianteri,
VastaaPoistaon kyllä yksi ryhmä lehtiä, joita en lue ollenkaan, ja se on naistenlehdet. Niitä en koskaan osta enkä kampaajallakaan ota käteeni. Mieluummin otan yleisaikakauslehden tai jonkin erikoislehden.
Ja juuri tuo on ydin, että juoruja harrastetaan ja luetaan, mutta kuitenkaan kukaan ei lue niitä eikä juoruile itse. Hm.
Tunnen hyvin ilmiön, josta Iines nyt kirjoittaa. Olen nimittäin ollut 30 vuotta ilman televisiota. Jos ja kun asia tulee ilmi missä tahansa seurassa missä tahansa paikassa kenen kanssa tahansa, on vastausrepliikki aina sama hurskasteleva: Juu, minäkin katson telkkaria äärettömän vähän. Itse asiassa katson vain uutiset ja BBC:n luonto-ohjelmat.
VastaaPoistaJostain syystä vain juuri nuo kaksi näyttävät olevan sosiaalisesti ja arvopoliittisesti hyväksyttyjä. Sarjat ja muut "joutavat" ohjelmat taas ovat vain ja ainoastaan rahvaan hupia.
Olisi mielenkiintoista selvittää, mikä on nostanut juuri uutiset ja BBC:n luonto-ohjelmat aivan omiin korkeuksiinsa.
Lehdistön puolella näyttävät Suomen Kuvalehti ja Hesari plus paikallinen maakuntalehti olevan yleisesti hyväksyttyjä. Iltapäivälehdet ja Seiska eivät tule kuuloonkaan, jos kyse on sivistyneistä ihmisistä. Silti hekin tietävät tarkkaan, mitä niissä kirjoitetaan.
Itse luen innokkaasti naistenlehtiä niin apteekissa, parturissa kuin lääkärin vastaanotollakin. Vaikka lehti olisi viisi vuotta vanha se kertoo suunnilleen samat asiat kuin eilisenkin lehti. On hauska huomata, että maailmassa on asioita, jotka eivät muutu.
Täähän on mennyt tää maailma semmoselle mallille, että oikeastaan meidän ei saakaan tietää esim mikä työkaveria vaivaa..
VastaaPoistaEi voi kysyä ihan tavalliseen elämään liittyviä asioita toiselta kun se on peräti sivistymätöntä!
Kerran työssäni tapasin vanhan ihanan karjalaisnaisen, joka tapitti minua suoraan silmiin avoimen uteliaana ja kyseli elämästäni. Se tuntui niin mukavalta, peräti ihanalta.
Mitäs kummallista siinä on, jos ei haaskalehdistöä halua lukea. Enhän minä lue monia muitakaan lehtiä, kuten Metsästys ja kalastus, Fitness, Kotilääkäri, Vauva, Kaksplus (tuli muuten silloin, kun meillä oli vauvoja) tai Aku Ankkaa (jossa on taatusti hauskempia juttuja kuin iltapäivälehdistössä).
VastaaPoistaMinä olen nimittäin aika tylsä ihminen ja luen säännöllisesti kahta sanomalehteä sekä ammattilehteäni. Joskus selaan paikallislehdetkin. Ne riittävät minulle ihan hyvin ja joskus tuntuu siltä, että aika ei riitä edes niihin.
Minun puolestani muut ihmiset saavat lukea ihan mitä itse haluavat, mutta jos joku tyrkyttää minulle vaikka seiskaa, käsken hänen ottaa lehtensä ja mennä lukemaan sitä ihan itse.
Pidätän tosiaankin itselläni oikeuden valita ihan itse, mitä luen ja mitä olen lukematta, ihan niin kuin pidätän oikeuden muuhunkin elämänhallintaan.
Celia, seiska on ihan hauska lehti, tosin jatkuvat kirotusvihreet ja kieli oppi virheet hivenen häritsevät hienoa lukuelämystä.
VastaaPoistaMissä muualla kuin seiskassa uutisoitaisiin niinkin tärkeä uutinen, että Jussi Parviainen ajaa SAVUTTAVALLA VANHALLA range roverilla?
Seiska on aivan yhtä haaska lehti kuin Parnasso tai Imagekin.
Lukekaamme siis kukin mitä luemme ja arvostelkaamme vain omia lukutottumuksiamme, ei muiden.
Mutta minä olenkin vain lykkö¹, en älykkö tai intellektuelli, tälläinen sekatyömies mä vaan oon.
¹ En tiedä mikä lykkö on mutta isoäitini tuppasi usein ṕuuhailujani seuratessaan sanoa: "Voi luojan lykkö tuota poikaa!".
Kun olen tällainen tavallinen, rajoittunut intellektu-Elli, luen vain tietokonelehtiä( Mikrobitti, Tietokone, Kotimikro), Digikuvaa Tieteen kuvalehteä, Parnassoa ja Hesaria. En jaksa naistenlehtiä, seiskoja ja iltapäivälehtiä. Juorut ovat henkisesti uuvuttavia. Riitti kun nuorena jaoin Ilta-Sanomia ihmisten postiluukkuihin.
VastaaPoistaJouni sanoi mielestäni hyvin:
VastaaPoistaLukekaamme siis kukin mitä luemme ja arvostelkaamme vain omia lukutottumuksiamme, ei muiden.
Tämä on samalla se, mihin kirjoitukseni kärkii kohdistuu: miksi pitää tuomita yleensäkään lukemista tai luettavaa, sillä lukeminen on aina hyvästä, kuten kirjamainoksessa sanotaan. Ihminen on huomattavasti kriittisempi seiskaakin lukiessan kuin nyrpistelijät tietävätkään. Seiskan jutuillehan nauretaan ja niiden esittämää arvioidaan keskustelupalstoila aivan reteästi.
En halua siis muuttaa kenenkään lukutapoja, ja olen sitäkin mieltä, että kriittinen suhtautuminen luettavaan on hyvä, sillä kyllä meistä kukin sitä harrastaa. Jokainen valitsee mieluisimmat lehdet ja kirjat, ja tämä tehdään omien kriteerien perusteella.
Hassua on kuitenkin se, että luetaan juorulehtiä, vaikkei "lueta". Kaksinaismoraalia!
Koulussa huomasin, että äidinkielentaidoiltaan hyvät lukivat paljon ja kaikkea, ja heikoimmat eivät mitään, ei edes seiskaa. Oli oppilaita, jotka eivät koskaan olleet lukeneet kokonaista kirjaa, eivätkä tunteneet lehtiä. Kiinnitin huomiota yhteen seikkaa: juuri näillä oppilailla oli hyvin rasistisia asenteita ja voimakkaita ennakkoluuloja maahanmuuttajaoppilaita kohtaan. Edes seiskan lukeminen olisi voinut tuoda yhden maahanmuuttajan elämänkohtalon heidän lähelleen. (Oletan, että siellä sellainenkin voisi olla tyyliin "Ikkunat rikki - maahanmuuttaja heräsi yöllä kivi otsassa)
Anonyymin karjalaismummotarina oli ihana! Juuri tuommoista läheisyyttä ja uteliaisuutta kun vielä olisi!
VastaaPoistaJa Vaarin havainto Hesarin ja Suomen Kuvalehden yleisestä kunnioitettavuudesta ovat totta. Näitä jopa tilataan, vaikkei lueta, varsin kuvalehteä. Itse luen Suomen Kuvalehdestä mieluiten Jyvät ja akanat, joille on pakko nauraa äänen lääkärin odotushuoneessa.
Celia, en mielestäni sanonut, ettei haaskalehdillä saa itseään saastuttaa, vaan arvioin tuota kaksinaismoraalia, josta yllä sanoin.
Minusta Anitalla on kaunistelematon ja rehellinen asenne mainittuihin juorulehtiin: kun ei jaksa uuvuttavaa roskaa. Tällöin ei myöskään ole tarvetta kommentoida juoruasioita. Tästä on kyse!
Höh, korjaan Celialle sanomani:
VastaaPoistaen siis mielestäni sanonut, että haaskalehtiä pitäisi lukea, vaan kiinnitin huomiota siihen, että niiden sisältöä arvioidaan nenänvartta pitkin. Vaikkei siis lueta. Tekopyhää.
Iines,
VastaaPoista"kiinnitin huomiota siihen, että niiden sisältöä arvioidaan nenänvartta pitkin. Vaikkei siis lueta. Tekopyhää."
Mutta eihän asia ole näin. Ihmiset ovat lukeneet haaskalehtiä ja muodostaneet niistä omat käsityksensä. Tämän jälkeen on sitten päädytty siihen tulokseen, että niitä ei kannata lukea eikä varsinkaan ostaa. Näin ainakin on tapahtunut minun kohdallani. Kun omaan kokemukseen perustuen on päädytty siihen tulokseen, että ei kannata lukea, niin eihän se ole mielestäni tekopyhyyttä vaan ihan hyvä päätös. Oman päätökseni tein sekä tunteita että järkeä käyttämällä. En saa niistä mitään, mitä kaipaan ja kaiken lisäksi lehtiin menevät rahat voi säästää ja käyttää vaikkapa kirjan ostamiseen.
Älä itke Iines, lauloi Tuomari Nurmiokin.
VastaaPoistaSarasvuo on huijari sekä teoiltaan että moraaliltaan - ihan oikeasti. Joka sitä ei näe on itse höynäytetty.
Mutta sitä samaa hyeenamaisuuta edustaa myös iltapäivälehtien moraali.
Sarasvuo ja keltainen lehdistö tarvitsevat toinen toistaan. Ne elävät ikäänkuin loiset toistensa kyljessä tai niinkuin symbioosissa, joka feikataan/naamioidaan kulissien takana riidaksi.
Kyseessä on siis todella suuri mediapuhallus, jolla meitä kuluttajia vedätetään.
*
Ja jos joku ei tiennyt, niin minä kirjoitin yhden päreen ko. aiheesta. - Iinekselle on mennyt taas kai jokin ilkeä pupu pöksyyn, kun se puhuu anonymiteetin tasolla vastoin bloggaamisen parhaita tapoja, joita hän kyllä yleensä asiallisesti noudattaa.
Mutta olkoon. Jostain täytyy saada urputtaa. Niin minun kuin Iineksenkin. Sellaista on vapaus.
PS.
Turha on Virpi Kuitusen itkeä, jos sattui rakastumaan huijariin. Ei pidä olla niin naivi, että uskottelee meille olevansa tietämätön seurauksista ja vaatii tuhmia (mitä ne kyllä oikeasti ovatkin) papparazzeja häipymään kotiaan väijymästä.
Mutta kuten edellä totesin - Sarasvuo ei voi enää välttää kohtaloaan. Ei myöskään se, joka hänen kanssaan ryhtyy yhteistyöhön (tästä tosiasiasta on olemassa paljon katkeroituneita todistajia).
Celia,
VastaaPoistaymmärrän kantasi ja ilman muuta hyväksyn sen - en ole tässä millään muotoa arvostelemassa sitä, että keltaista lehdistöä ei joku lue. Minusta se on jopa kunnioitettava päätös, sillä sitä edeltää yleensä harkinta ja perustelut.
Ja jos tarkkaan luet, en ole myöskään sanonut, että iltapäivälehtien ostamatta jättäminen on tekopyhää.
Puhun siis siitä, miten jotkut kultturellit tai ketkä tahansa muut itse ilmaisevat sen, etteivät seuraa iltapäivälehtien asioita, ja kuitenkin antavat hyvin perehtyneitä mielipiteitään asiasta, joka on peräisin iltapäivälehdestä. Etkö sinä näe tässä todellakaan ristiriitaa?
Puput sulle Rauno,
VastaaPoistapöksyissäni ei ole yhtään mitään mitä sinne ei kuulu. Valitettavasti. (Siitähän minun urputukseni sinusta kai johtuukin.)
Jos kysytään minun mielipidettäni itse Sarasvuosta, se lähentelee omaasi, Rauno. Taitava huijari on kuitenkin mies, joka ansaitsee hatunnoston, sillä hän on Taikuri elämän suuressa draamassa - siis tyhjää parempi.
Minusta on mielenkiintoista lukea, miten hän operoi tässä yhteiskunnassa jopa murtumapisteessään.
Iines
VastaaPoistaLisää pupuja sullekin. Mutta enhän minä tiedä, mitä sinun pöksyissäsi on. Paitsi pupuja. Ja net on kivoja.
*
Sarasvuo on itse asiassa vain vienyt äärimmäisyyksiin sen, minkä kapitalismin moraali sallii - mystifioimalla ja glorifioimalla (siis oikeuttamalla) uusliberalistisen riiston eettisesti puheillaan sisäisestä sankaruudesta.
Sarasvuo on individualistisen (lue: narsistisen) elämänhallinnan oppien räikein charlatan Suomessa.
Olen hiukan ihmetellyt, miksei Jari S. ole lähtenyt politiikkaan, mutta ehkä hän todellakin on asiassaan liian hyvä - eli valehtelee niin hävyttömästi, että se hävettäisi jo poliitikkoakin.
Joten mikään puolue (paitsi Perussuomalaisten pop-pulisti-puolue) ei ehkä noin vain ota häntä kelkkaansa - tuntematta pistosta jossain omantunnon kohdalla.
Tai sitten Sarasvuo katsoo, että juuri liikemaailmassa muita ihmisiä voi höynäyttää parhaiten, koska siellä vallitsee avoin kaksinaismoraali: toimitaan edessäpäin - muodollisesti ja julkisesti reilun pelin sääntöjen hengessä, mutta takanapäin huijataan voittoa saadakseen niin helvetisti kuin sielu sietää.
Pitkälti tämän ostamiseen ja myymiseen (kapitalismiin ylipäätään) sisältyvä (itse asiassa sille luontaisen ja välttämättömän) ahneuden ja korruptoituneisuuden vuoksi Platon (Aristoteles komppasi mukana) sijoitti kaupankäynnin alimmalle eli animaalisen halun tasolle ihanneyhteiskunnassaan.
Jari Sarasvuo, joka myy hyödyllistä 'ei-mitään', ei ole ainakaan klassisten filosofien suosikkipoika, vaikka hänen lahjakkuuttaan (kusetuksen alalla) ei voinekaan kiistää.
Rauno,
VastaaPoistapitkälle yhdyn siis näkemykseesi Sarasvuosta. Pidän sitä jopa aika täsmällisenä.
Tuo miksi Sarasvuo ei ole lähtenyt politiikkaan, voi johtua lisäksi siitä, että Sarasvuo aavistaa tai jopa tietää, ettei tekisi omalla poliittisella toiminnallaan rahaa yhtä paljon kuin kaupallisella toiminnalla. Resurssit eivät riitä, ja Sarasvuo on kuitenkin niin älykäs, että hänen täytyy nähdä oma ohuutensa, joka politiikan kentällä tulisi vastaan - siellä on ovelampia metsästäjiä kuin kaupallisella kentällä. Pahinta hänelle olisi, että politiikasta kiinnostuneet kansalaiset ovat mitä todennäköisimmin terävämpiä huomioijia kuin se osa kansaa, jota hän on pystynyt kaatamaan.
Minä näen hänet siis ilmiselvä Taikurinhattu päässä ja viitta harteilla. Hassua vaan, että taikurit muuttuvat kiinnostaviksi muka vasta, kun vaikkapa joku Thomas Mann kirjoittaa heistä novellin (Mario ja taikuri). Ihmiset eivät useinkaan näe reaalimaailman sirkushahmoja tai draamahenkilöitä. Heitä on paljon seiskojen sivuilla.
Tämä taitaa olla historiallista (no ei sentään, kunhan vitsailin), mutta allekirjoitan, Iines, kirjoituksesi lähes sataprosenttisesti. Miinustan siitä vain nuo viittauksesi toisiin blogeihin, koska en tiedä mitä ne ovat.
VastaaPoistaolisi kiva lisätä tähän joain omaperäistä, muttei nyt tule mieleeni. Sitä tietenkin olen itsekin ihmetellyt, että monet "keltaista lehdistöä" lukemattomat ihmiset ovat yllättävän hyvin selvillä siitä, millaisia juttuja niissä esiintyy.
Ihmettelen sitäkin uhriasennetta, että lööppejä ei pääse pakoon. Voihan sen pään kääntää tai jättää lukematta. onko se oikasti niin vaikeaa? Ja mitäs sitten, vaikka näkisikin lööpin. Aika herkkä mieli täytyy olla (minun mielestäni siis), jos menee sen takia päivä pilalle.
Elegia,
VastaaPoistaminulla on hieman syyllisyydentuntoa siitä, että viittasin noihin kolmeen blogiin, sillä kutakin heistä arvostan suuresti ihmisinä ja kirjoittajina. Olen kutakin seurannut pitkään, ja tulen seuraamaan. En tahtonut kuitenkaan linkata heihin, koska kyse ei missään nimessä ole sormella osoittamisesta, vaan ihan kylmästi asiasta. Linkkaus olisi korostanut henkilöitymistä, mistä siis ei alkuunkaan ole kyse.
Tuo asenne vain oli minulle punainen vaate, kun olen siihen niin monesti törmännyt.
Taisin tykätä tuosta narrivertauksesta :) se laajensi näköaloja. Kiitos.
VastaaPoistaHei isopeikko,
VastaaPoistaja kiva kun tykkäsit narrivertauksesta.
Jos kuningas kerran tykkää naurattamisesta ja viihdyttämisestä, niin miksi ei kansa?
Esitysten estradit vain ovat nyt toiset: nykymediat, ne jotka tulevat joka kotiin. Niiden myötä meillä on herrat ja narrit olohuoneissamme.
Sinun mukaasi "ihmiset tietävät, että lehdissä on valheita ja liioittelua".
VastaaPoistaMinä en olisi tästä yhtään varma. Ainakaan silloin, jos puhutaan siitä mikä täsmälleen lehdissä on valhetta ja mikä liioittelua.
Tietämistä voi epäillä yksin lukijoiden tietopohjan vähäisyyden vuoksi. Esimerkiksi politiikan uutiset eivät kadunmiestä ja -naista tavoita, eivät aina kaduntohtoriakaan. Bloggareilla on vähän samaa vikaa: luetun ymmärtäminen on väliin vähissä eikä epämääräinen kirjoittelu asiaa avita. Äärimmäinen esimerkki: edes sinun mielipiteistäsi en minäkään saa aina selvää, sen verran asiaa kaarrellaan ja kierrellään logiikan kannalta monimutkaisesti varsin usein. Mutta ei se lukemista haittaa.
Yleisesti sanottuna lukijat toki ymmärtävät lehdistön liioitteluhalun ja asiaankuuluvan valehtelun osaksi lehtien tyyliä. Mutta kriittisyyteen asti eivät. Ja kun ei ole kritiikkiä ei ole tietoakaan.
Mutta tämän kaiken toki tiedät jo omaan blogiisi kohdistuneen keskustelun vuoksi perin pohjin.
Kun tässä nyt näkyy olevan asiantuntevaa väkeä koolla haluaisin muiltakin mielipiteitä itseäni pitkään askarruttaneeseen kysymykseen. Lyhyesti: Onko Johanna Tukiainen hiukan yksinkertainen vai tosi viisas?
VastaaPoistaJohanna Tukiainen "Tuksu" ilmoittaa olevansa Suomen tunnetuin julkkis, joten hän ei kaivanne esittelyjä.
Olen hiljalleen alkanut epäillä, että hän kerää aineistoa tieteelliseen työhön, mahdollisesti väitöskirjaan - omaan tai jonkun tuttavan - siitä, kuinka helppoa kansaa on höynäyttää.
Olen lukenmut hänen blogejaan Seiskassa ja Hymyssä, nähnyt nettiruudulla hänen tanssivan ja laulavan, todistavan uskoville ja kertovan asioistaan vakavalla naamalla.
Kun hän kertoi uskoville sairaalareissustaan, jolloin hänelle ilmestyi pahoja henkiä, joiden äänet myös hänen Ruotsissa asuva isänsä kuuli puhelimen välityksellä, aloin tosissani ihmetellä. Yksikään kuulijoista ei nimittäin kummastellut, kuinka henkimaailman edustajan ääni kuuluu puhelimessa. Se lienee ensimmänen kerta koko maailmankaikkeudessa.
Hänen tanssinsa on toinen juttu. JT sanoo olevansa eroottinen tanssija, mutta kun hän heiluu lavalla, homma muistuttaa enemmän heinäntekoa kuin erotiikkaa.
Jossakin oli kuva hänestä strippaamassa. Katselijat käänsivät katseensa pois. Luultavasti hänen strippaamisensa aiheuttaa pitkäaikaista impotenssia mieluummin kuin kiihottumista.
No siten tämä uusin: laulu! Joulupukin porokin laulaa sointuvammin.
Ja vielä: JT kertoo viettävänsä luksuselämää, mutta hänen vuositulonsa ovat 5000 euroa.
Tässä nyt tuli vain pieni osa tolkuttomuuksista, joiden avulla hän pysyy jatkuvasti lööpeissä ja lehtien palstoilla. Täytyyhän hänen itsensä ainakin tietää, että tämä kaikki on mitä suurinta feikkiä!
Kunnes toisin todistetaan luulen, että jonakin päivänä hän kävelee tohtorinhattu päässä ja miekkaa kannatellen ulos väitöstilaisuudesta. Siinä vaiheessa hän varmaan muistaa kertoa, että "Ilkka Kanervakin piti minua älykkäänä."
Sedis,
VastaaPoistaon tietysti asioita, joiden valheellisuudesta tai edes liioittelusta pirukaan ei ota selvää. Nyt täytyy kuitenkin muistaa, että puhun vain iltapäivälehdistä ja seiskatyypin aviiseista.
Kun ihmiset ostavat ja lukevat näitä ns. haaskalehtiä, niin niitä ryhdytään lukemaan eri asenteella kuin perinteisiä sanomalehtiä, joiden totuusarvo on suomalaiselle lähes rikkumatonta jumalansanaa.
Juuri tätä lukemistapaa tarkoitan kuvauksellani: haaskalehtien lukemisen funktio on valmiiksi odottava, kuin teatterin esiripun avautuessa. Asenne ainakin itselläni on valmiiksi ironinen tyyliin "mitäs se vanhasen kelmi taas on ketkuillut".
Yleisö on aina myös kriittistä, oli se sitten teatterin katsomossa tai kotisohvalla lehti kädessä. Tämä ei tarkoita sitä, että kaikki ovat kriittisiä tai luetunymmärtämistaitoisia. Eiväthän kaikki ymmärrä aina teatteriesitysten sisällöstäkään puoliakaan.
Yleisöä ei kuitenkaan pidä aliarvioida. Haaskalehtien lukemisen funktiot ja tavat verrattuna muuhun lukemiseen tulisi mielestäni tutkia. Jos itse olisin nyt viestinnän opiskelija, tahtoisin tarttua juuri tähän aiheeseen, sillä edelleen olen vakuutunut siitä, että lukijakunta ei päästä juttuja läpi kritiikittä. Niistähän käydään lehtien palstoilla hurjia keskusteluja.
Vaari,
VastaaPoistaminusta Johanna Tukiainen on reipas likka, samoin kaikki nämä kuros-ruususet ja keitä heitä nyt onkaan.
En nimittäin koskaan lähtisi syyttämään henkilöä siitä, että hän osaa höplästävetämistaidon - sehän on taikuutta ja mestarillista anarkiaa.
Kyllä se vika on meissä, jotka narrimme tahdomme, saadaksemme olla katsomossa huvittumassa ja arkea paossa.
Seiskojen menestys perustuu kai, kuten Iinukka taisi sanoakin, siihen että ne ovat niin lähellä iki-ihanaa ja kaikkivaltiasta juoruilua kuin olla vaan voi.
VastaaPoistaMikään ei yhdistä niin kuin juoruilu.
Itse luen kaikkea, mitä eteen sattuu tulemaan, ihan ammatin puolestakin, mutta ennen kaikkea suunnattomasta synnynnäisestä uteliaisuudesta.
Sarasvuota en näe sen suurempana huijarina kuin pappejakaan. Uskoa, toivoa ja rakkautta hänkin kauppaa - liian hyvällä menestyksellä ehkä?
Näen jonkin oudon yhteneväisyyden juoruilun ja sarasvuomailun välillä? Samoilevatkohan ne samoilla lähteillä, samoilla saalistusmailla?
Mutta van Vaari... oletko ollut alalta pois jo 30 vuotta?
Minusta kaikki kolme unelmien myyjää (sisäisen sankaruuden, henkilökohtaisen pelastuksen ja habituksenkoristeiden kauppiaat) voisivat mennä Rovaniemen markkinoille rinnakkain ja tanssia ripaskaa. Kyse on taikuruudesta ja höplästävetämisestä.
VastaaPoistaMiten ihana esitys tuosta tulisi. Sarasvuo, isä Mitro ja Vesa Keskinen.
Enhän minä Johannaa mistään syytä, pois se minusta! Hän on keksinyt keinon hankkia elantonsa ja siitä täydet pisteet. Kun hän vielä antaa yleisölle runsaasti puheenaiheita, voidaan puhua jopa yleishyödyllisestä henkilöstä.
VastaaPoistaMinua siis kiinnostaa hänessä ainoastaan se, tekeekö hän temppunsa tietoisesti vai syvästi uskoen mm. tanssi- ja laulutaitoonsa.
Iines sanoi, että "Ydin on se, että jutut ja lööpit ovatkin pikemminkin nykyajan satuja, joita tahdotaan lukea ajankuluksi, kuten faabeleita kerrottiin ennen päreenvalossa."
Seiska taitaa todella olla nykyajan satusetä Topelius. Kummankin juttuja luetaan, mutta ei niihin silti ihan uskota. Ehkä sama ilmiö pätee kokopäivätoimisiin viihdyttäjiin, kuten juuri Johanna T:hen.
Tapsan tapaan minäkin luen valikoimatta kaiken eteen sattuvan. Mainosalalta olen tosiaan ollut pois jo lähes neljännesvuosisadan, mutta uskon silti pysyväni "alan miehenä" päivieni loppuun saakka. Se, mitä mainostyön jälkeen olen tehnyt, ei ole kovin kaukana menneestä Finnad-Gumaeliuksen maailmasta. Ideoilla olen leipäni hankkinut.
Mutta mitäpä juuri sinä ole mieltä Johannasta? Tohtoriainesta vai ei? Varmuuden vuoksi huomautan, ettei itselläni ole t-hattua sen paremmin kuin miekkaakaan.
Unohtui sanoa, että olen Tapsan kanssa samaa mieltä Sarasvuosta. Jos hän tienaa hyvin, niin entä sitten? Eihän se hölmö ole, joka hinnoittelee, vaan se joka maksaa.
VastaaPoistaMielenkiintoista van Vaari, olemme olleet samassa firmassa, ihan pikkuisen ehkä eri aikana.
VastaaPoistaOletko postituslistalla ja tulossa syksyllä Rymy-Eetuun?
(Anteeksi Iinukka, että käytän blogiasi infopalstana - mutta tule sinäkin Rymy-Eetuun! Ja Rymy-Rauno myös!)
Mainosmiesten kanssa en ryhdy keskustelemaan (on jämpti niin). Neuvotella toki vielä voin.
VastaaPoistaMissä on teidän moraalinen selkärankanne? Valunut housuihin?
Ette ole poliittisesti oikein mitään mieltä mistään. Mutta tässähän on kyse nimenomaan rehellisyydestä ja totuudellisuudesta. Siis perimmältään ('oikeasta') politiikasta.
Systeemi, joka elää ihmisten juoruiluntarpeen tyydyttämisestä, on korruptoitunut ja rappeutunut. Siten myös seiskat ja sarasvuot tämän systeemin pönkittäjinä kuuluvat samaan korruptoituneitten kusettajien kategoriaan.
Eikä yhdelläkään - vähänkin (itse-)kriittisesti ajattelevalla - mainosmiehellä voi olla täysin hyvää omatuntoa tässä asiassa.
Ei se, että massat ostavat juoruja tai mitä tahansa muuta niihin verrattavaa paskaa, oikeuta ja tee hyveelliseksi ihmistä, joka sitä heille myy!
Lukekaa p...e Zizekiä tai Terry Eagletonia (niinkuin minä)! - Hobsbawmkin menettelelee vallan erinomaisesti, jos häntä ei vain tarvitse tenttiä (tämä meni kääntäjä-Sedikselle).
Dixi
Tuntuu, että Vaari oivaltaa näiden lehdistöilmiöiden, tukiaisten ja sarasvoitten (!) merkitykset kansalle laajalla perspektiivillä ja sydämellä, eikä suhtaudu niihin tosikkomaisen närkästyneesti kuten monet muut. Kyllä nämä jutut ovat nimenomaan tarinoita, joissa kansan syvät rivit elävät mukana kuten tarinankerrontaperinteessä ennen.
VastaaPoistaSiksi minusta halveksiva ja nenäänyrpistävä asenne koko asiaan on turhaa. Lehdistö toimii tarinankertojana juuri sillä tavalla, joka uppoaa, jota halutaan. Se tarkkailee lukijakuntansa reaktioita, ja värittää juuri sieltä, minkä huomaa tehoavan kansaan, ja vähentää sieltä, mikä vaativaa yleisöä ei viehätä. Tästä syystä esimerkiksi median haukkuminen on tarpeetonta. Kuinka media voisi olla vastaamatta tarpeeseen?
Nämä taikurit ja silmänkääntäjät ovat aina olleet keskuudessamme. Heistä on maalattu tauluja ja kerrottu tarinoita, he ovat suuria mutta usein rakastettavia huijareita, koska juuri he näkevät ihmisen heikkouden. He ovat kuitenkin niitä, joita pidetään tyhminä ja typerinä. Eivät välttämättä ole, vaan antautuvat tieten narrin rooliin ja kaikki toimii käänteisesti kuin peilistä heijastamalla.
Rauno,
VastaaPoistakyllä minä tämän sinun kantasi ymmärrän ja jopa allekirjoitan pitkälle - systeemi on korruptoitunut ja mätä, mutta koskas historian saatossa se ei olisi sitä ollut?
Ihminen on iso paska jostain näkökulmasta katsottuna, vaan minkäs teet? Miten muuttaa ihmistä? Miten ahtaa moraalia ja eettisyyttä ihmiseen, kun jokainen joka uskaltaa lausuakin sanan "moraali" saa vähintään kukkahatun päähänsä?
http://www.rymy-eetu.fi/
VastaaPoistaJos Tapsa tuota tarkoitit, niin viivana tulen Helsinkiin tullessani. Kerrassaan maukas mainos.
Rymy-Rane sanoi:"Systeemi, joka elää ihmisten juoruiluntarpeen tyydyttämisestä, on korruptoitunut ja rappeutunut."
VastaaPoistaOlen sataprosenttisesti samaa mieltä! Tällainen systeemi vallitsee mm. Pohjois-Koreassa, jossa Suuren Johtajan elämästä ja perheestä sekä seuraavan Suuren Johtajan henkilöstä saa tietoja ainoastaan juorujen ja legendojen välityksellä. Tällainen yhteiskunta ei ainoastaan elä juoruista, sitä hallitaan juorujen välityksellä. Ja nimenomaan P-Korea on korruptoitunut sekä rappeutunut.
Näihin Kim Il Jongeihin verrattuna meidän Tuksumme ja Sarasvuomme ovat pieniä, harmaita, viattomia kyläpääskysiä. He kyllä huvittavat ja huijaavat, totta, mutta eivät sentään uhkaile ydinaseilla. Joten pidetään suhteellisuus kunniassa, sanoi Zizek siitä mitä tahansa.
Tapsa P: En ole postituslistalla. Olikohan lähtöni firmasta aikoinaan turhan railakas?
Iines
VastaaPoistaKirjoitin sinulle ja vähän muillekin päreen. Luulenpa, että se kertoo nyt teille enemmän kuin, mitä koskaan aiemmin olen osannut näistä asioista sanoa.
*
Vaarille sen verran, että Pohjois-Korea on tässä keskustelussa kortti, johon voi vedota vain paranoidi ja pinnallinen kapitalisti.
En kai minä nyt sentään mitään tyrannimaista ja kaiken mystifioivaa totalitarismia kannata.
Olen vain väittämässä, että me elämme jatkuvassa mystifikaation tilassa täällä kapitalismissammekin. Ja kutsumme sitä liberaalidemokraattiseksi vapaudeksi, josta ideologiat on muka lopullisesti karkoitettu hiiteen.
Lue hyvä ihminen vaikka Althusserin 'Ideologiset valtiokoneistot', niin ymmärrät enemmän siitä, mitä ideologia todella on - sinä filosofisen ajattelun populistis-hedonistinen vihaaja.
Iines,
VastaaPoistakunnon keskusteluhan tästä taas sikisi! Luin kaikki puheenvuorot suurella hartaudella ja ihastuksella. Että ihmiset osaavat ajatella!
Teki mieli poimia tähän keskustelun ydinkohtia, ja aloitinkin, mutta totesin, että niitä on liian paljon. Deletin.
Se minua ehkä eniten nauratti, kun näin silmissäni Rovaniemen markkinoilla Sarasvuon, isä Mitron ja Vesa Keskisen tanssivan ripaskaa. Viihdytyksestähän kaikessa tässä on kysymys. Vaikka liikutaankin vakavilla vesillä.
Mä tykkään sun seurakunnasta, Iines. Täällä on hauka käydä lukemassa. Myös tavastasi vastata puheenvuoroihin tykkään. Se on osoitus, että arvostat lukijoitasi.
Yleensä jos en tykkää jostain kirjasta, panen sen kiinni. Enkä missään nimessä väitä että se on huono kirja, ei. On vaan niin paljon tekemistä, eikä sitä alati ehdi pohtia "... mitä oikein tässä maailmassa toiset ovat meille tehneet ja mitä me itse?"
VastaaPoistaLehdet, lehdet!
Voi Rauno, mikä mahtava epistola blogissasi on. Se pitää lukea viilennein aivoin uudelleen, ei tällaisin helteessä höyrystynein, joita iltapäiväkahvi vielä kuumentaa lisää.
VastaaPoistaAvatar. Äh, kiemurtelen kehuista, kuten sinä itsekin. Aivan aluksi kiitän kyllä keskustelijoita, jotka ovat paneutuvia ja joilla ilmeisesti on vähän resurssejakin.
Mikis, ihanaa oblomovlaisuutta. Kirjan kannet kiinni ja suu suppuun, jos ei jaksa tai miellytä.
Kerran tulin kotiani (täytyy myöntää) aika kännissä ja napsautin teeveen auki. Sieltä tuli aivan mahtavaa parodiaa. Nauliinnuin katsomaan sitä. Mutta noin 10 minuutin kuluttua aloin ihmetellä... ei hei, miksei tää kehity? Tai edes lopu? Samalla kuin hain uuden oluen jääkaapista, katsoin lehdestä että mistä oli kyse: "Kauniit ja rohkeat"...
VastaaPoistaMinusta se OLI hyvää parodiaa.
Suu suppuun asenteesta en tiedä. (Ellei sitten ole kysy jostain sekstistisestä termistä. Josta en tiedä.) Minusta lukeminen on hiljaisuuttaa. Vanhempani opettivat ettei ruokapöydässä saa lukea lehtiä/tms., siksi minä luenkin mitä maitopurkissa lukee. Tai että kiloon ketsuppia "on käytetty 27 huolella valittua auringon kypsyttämää tomaattia". (Ja koska tämä purkki on 500 g, tähän on käytetty 13,5 tomaattia.) Vessassa yleensä on vähemmän luettavaa, paitsi OMO-purkkeja. Ne kuulema (ei kun "lukema") sisältävät erilaisia tendsiinejä yms. kemikaaleja. Varmaan syystä. (Jota sitäkään en minä tiedä.)
VastaaPoista"Älä vahingoita vesistöjä".
Kauniita ja rohkeita koetin tosissani katsoa joskus asettumalla television viereen ja tuijottamalla Ridgeä ja Brookea. Äiti nimittäin oli tämän ohjelman lumoissa, eikä vastannut minkäänlaiseen puhutteluun katsomisen aikana. Samoin oppilaat katsoivat sitä, ja laativat siitä sitten tunnilla käsikirjoituksen parodiaan, josta en myöskään ymmärtänyt mitään muuta kuin että käsikirjoitukseen oli saatu mahtumaan neljä lapsen isän paljastumista. Jokaisen paljastumisen kohdalla joku pyörtyi. Tämä nauratti kyllä yleisöä.
VastaaPoistaMinä tein muuten kerran proosarunoelman einesmakkarapaketin etiketistä yhdistämällä siihen pätkän Diktoniusta, kas näin:
Köyhän lapsen uni
Tuli enkeli taivaasta makkara kädessä ja sanoi: ”Syö lapseni,
tämä täyttää sinut
vedellä, broilerinlihalla, kamaralla, perunatärkkelyksellä, kalkkunanlihalla, sianlihalla, suolalla, perunakuidulla, sokerilla, stabilointiaineilla, korianterilla, kuminalla, mustapippurilla, sellerillä, chilillä, paprikalla, valkopippurilla, muskottipähkinällä, hapettumisenestoaineella,
arominvahventeella, glukoosilla, happamuudensäätöaineella ja säilöntäaineella.
On tässä vielä energiaakin sekä proteiinia, hiilihydraatteja, rasvaa, ravintokuituja ja natriumiakin. Pitäisi riittää isompaankin nälkään."
Vapisevin käsin otin ylhäältä ojennetun makkaran ja söin sen avaamatta vakuumia. Oli hyvää! Oi kuinka vatsa lauloi!
... sinä paranoidi ja pinnallinen kapitalisti...sinä filosofisen ajattelun populistis-hedonistinen vihaaja...
VastaaPoistaTällaisten kehujen jälkeen voi vain nöyrästi kumartaa ja kiittää. Pinnallinen kapitalisti olen tosiaan aina ollut, mutta iltaisin katselen Leninin pään yli ulos.
Pohjois-Korea oli tosiaan ilkeä veto, mutta kun se on kaikki totta! Olen viettänyt maassa kaksi viikkoa ja nähnyt omin silmin, kuinka huhutalous toimii.
Sinä olet puolestasi aivan oikeassa siinä, että tämän meidän kapitalismimme "puolueettoman" julkisivun takana jyllää aate jos toinenkin ja vakavasti jyllääkin. Kaikki päätökset ovat pohjimmiltaan poliittisia, senhän ymmärtää Stubbikin.
Mainio päreesi on liian perusteellinen näin kuumalla kommentoitavaksi. Lähden huomenna Berliiniin ja sieltä palattuani yritän inistä jotain kommenttia, vaikka sitten moralinen omatunto housuihin valahtaneena.
Sen verran kuitenkin: "Systeemi, joka elää ihmisten juoruiluntarpeen tyydyttämisestä, on korruptoitunut ja rappeutunut."
Jos tarkoitat tällä esim. suomalaista yhteiskuntaa pyydän muistuttaa, että ei me pelkillä juoruilla eletä. Kyllä täällä myös viljellään maata, tehdään sellua, kootaan traktoreita ja myydään viinaa.
Mikä on sinun arviosi juoruteollisuuden osuudesta bruttokansantuotteessa? Itse veikkaisin tuollaista kahdeksaa prosenttia. Mutta siinä on jo kerrannaisvaikutuksetkin mukana.
Tuo Vaarin kommentti taisikin olla Raunolle. Luin ensin itseeni kohdistuvana.
VastaaPoistaHm. Mielenkiintoista aatetaistelua. Harmi että vaari lähtee Berliiniin juuri nyt.
Vaari
VastaaPoista'Juoru' on minulle yhteiskunnallis-metafyysinen käsite - alunperin empiirinen ilmiö, jolle annan kuitenkin vahvasti metaforis-yleiskäsitteellisen merkityksen ja painoarvon. Sitä arvoa ei voi mitata kvantitatiivisesti, koska ajattelua ja ymmärrystä ei voi mitata (en puhu nyt ns. älykkyydestä).
Juoru on minulle jossain määrin analoginen Heideggerin käsitykselle julkisista (myös vieraantuneista) tavoista, joilla maailma meille avautuu.
Näitä ovat: 1) lörpöttely, 2) uteliaisuus, 3) monimielisyys.
...täältä tällä erää...
Minkä takia juorut yleensä ovat pahanilkisiä? Kerran kehittelin työpaikallani sellaisen idean, että juoruttaisiin hyvää... Esimerkiksi kun Pomo tulee töihin niin vaatenaulakon tyttö voi sanoa - obilagatoristen "hyvää huomenta" lisäksi että "no nyt tää naulakkokin pysyy pystyssä kun Mikis kävi korjaamassa sen". Ja kun sihteeri tuo Pomolle kahvia hän, leppoisasti, huomautta että "meinas jäädä kahvi keittämättä. Mutta onneks Mikis tuli ja korjas keittimen". Tehtaan puolella sitten joka toinen pysäyttäisi Pomon, pyyhkisi hikeä otsalta ja sanoisi että "ei tästä mitään olisi tullut mutta onneksi Mikis...". Ja uudestaan. Vielä illalla autonkuljettaja hyvästelisi hänet että "oli vähällä että ette jääneet tehtaalle yöksi, herra Johtaja. Puola oli irti. Mutta onneksi Mikis huomasi sen..."
VastaaPoistaVoi Mikis, hassu höpö. Olet kyllä pistämätön naurattaja. Mahdoit jo koulussakin saada hymypatsaan?
VastaaPoistaKuunteles miten Eilakin laulaa sinulle kuutamolla:
http://www.youtube.com/watch?v=t3aSVPJWgjs&feature=related
No johan nyt, Raaka-Rauno! Sinähän luistelet pelkurimaisesti karkuun metaforinesi ja Heideggereinesi. Sinustahan on tulossa nulppio-pogosteelinen agrofaanikko, etten sanoisi suorastaan antiteesiprofootti!
VastaaPoistaToistan tähän, mitä sanoit: :"Systeemi, joka elää ihmisten juoruiluntarpeen tyydyttämisestä, on korruptoitunut ja rappeutunut."
Jo tämä lähtöväite on outo. Kuinka ihmisten juoruiluntarve voisi muka korruptoida ja rappeuttaa yhteiskunnan? Minä veikkaan, että vaikkapa tuloerojen kasvu saa paljon enemmän korruptiota aikaan, kun rikkaat korruptoivat köyhiä päästäkseen aina vaan paremmin niskan päälle. Herra Sukari yritti ostaa kokonaisia puolueita voidakseen moninkertaistaa omaisuutensa. Hänen hankkeensa meni pieleen juuri juoruilun takia. Herranen aika! Juuri juoruthan usein paljastavat isot konnat kaikelle kansalle. Fortumin Liliuskin joutui lähtemään, kun alettiin juoruta hänen nostaneen optioita hiukkasen holtittomasti. Kekkonen pysyi aikoinaan vallassa paljolti siksi, että levitteli itsestään niin meheviä juoruja.
Kuulin kerran radiosta mainion esitelmän keskiajasta. Joku professori siinä kertoi, että keskiaika oli Suomessa(kin)juoruilun,lörpöttelyn,uteliaisuuden ja monimielisyyden kulta-aikaa. Silloin myös matkustettiin paljon, milloin markkinoille, milloin kirkkoon, häihin, hautajaisiin tai muuten vaan naapuriin. Hevoskyydissä istuttiin päiväkaudet ja juoruttiin. Juorut ja huhut kertoivat, milloin kuningas vaihtui tai veroja nostettiin. Ja kuvitella: Kaikki tämä tapahtui ilman Seiskaa ja iltalehtiä.
Oliko väki keskiajalla sitten kovastikin korruptoitunutta tai vieraantunutta? Emme taida tietää.
Sain muuten Hymypatsaan, sen kipisisen. Tai olisin saanut mutta luokanvalvoja sanoi että ei sitä minulle voi antaa, en ole siinä mielessä mallioppilas. Kolleegani, hekin jotka eivät olleet äänestäneet minua, protestoivat kamalasti, minä en. Katselin puluja jotka kävelivät ikkunalaudalla. Ajattelin että "oho, onpas ne pulleita".
VastaaPoistaKaikki on väärinkäsitystä kun ihminen on 11 v. Opettajien pitäisi käsittää se. Tiedän, että se on mahdotonta.
Mainio juttu, Mikis, mutta älä vaan koskaan kokeile sitä käytännössä. Sinulle kävisi takuuvarmasti huonosti.
VastaaPoistaHiukan alaa tuntevana voin vakuuttaa, että ihmiset kestävät lähimmäisissään minkä piirteen tahansa, mutta eivät liiallista hyvyyttä. Kautta historian on hyvän tekijät ja toden puhujat kiskottu hirteen tai naulattu ristiin.
Annan siis hyvän neuvon. Nykyisin voin jaella niitä jo ilmaiseksi, kun mistään ei ole pulaa.
Siis, Mikis, jos haluat levittää itsestäsi hyvää kuvaa, anna narikkatytön kertoa, että "on se Mikis ihme jätkä. Se oli varmaan kahden promillen kännissä, mutta niin vaan korjasi tämän naulakon."
Vähän myöhemmin joku sitten kertoisi, miten Mikis veteli sihteerikköä kahvihuoneessa ja tönäisi persiillään siinä tohinassa kahviautomaatin lattialle. "Mutta siitä se saatanan liimanäppi vaan pisti koneen parempaan kuntoon ku se oli ennen."
Tällaisista juoruista pomo tykkää. Ei aikaakaan, kun hän kutsuu Mikiksen luokseen ja kysyy, miltä tuntuisi olla osastopäällikkö tai henkilöstöjohtaja. Tohkeissaan pomo sitten kertoisi, kuinka hänkin joskus nuorempana otti nupin turvoksiin ja kähmi tyttöjä kopiokoneen takana.
Reissusta palattua kerron, mitä tarkoittaa "pastori-syndrooma". Tosin tapsa P varmaan myös tuntee sen ja osaa varmaan kertoa paremmin. Minä olen liian monisanainen. Mutta on minussa paaaaljon muitakin kiinnostavia vikoja.
Nyt kyllä itse putosin ns. perseelleni. (Kun nauratti.) Enkä mistään syndroomeista halua kuulla mitään (paitsi vähän, edes).
VastaaPoistaTota noin, Vaari, en minä eilisen teeren poika ole. Tiedätkö - olen varma että Iinestäkin kiinnostaisi - mitä tarkoittaa "hirviote?".
VastaaPoistaKerron se sitten kun pääsen Kakolasta.
Vaari
VastaaPoistaTeet juorusta empiirisen yleiskäsitteen (agrofaanikkona minä puolestani rationalisoin juorun), joka kattaa suurimman osan informaation/tiedonvälityksestä. Itse asiassa tarkoitatkin lopulta käytännössä kaikkea viestintää.
Mutta emmehän me silloin puhu enää nimenomaan juoruista. - Olet tällä tavoin hämärtänyt juorun käsitteellisen alan olemattomiin.
Kommentointi ehkä jatkuu kopa vilkkaana tämänkin jälkeen, mutta mistä oikein puhutaan, kun puhutaan juorusta? Sitä en enää ymmärrä...Onko kyse uudenlaisesta juoruilusta? Ilmeisesti - jos kaikki kerran on juoruilua - etc. ad inf.
Joten annas mulle perusteltu ja eritelty määritelmä juorulle/uille, niin pystyn jatkamaan keskustelua. Saat itse määritellä, koska sinähän se tässä 'systemaattista ja itseisarvoista' juoruilua puolustat.
"Tämä on samalla se, mihin kirjoitukseni kärkii kohdistuu: miksi pitää tuomita yleensäkään lukemista tai luettavaa, sillä lukeminen on aina hyvästä, kuten kirjamainoksessa sanotaan."
VastaaPoistaLukeminen, todellakin, on hyvästä. On kuitenkin kaksi eri asiaa lukea venäläistä kaunokirjallisuutta, tahi katsoa julkkisten kuvia Seiskasta.
Eikö?
Hirviotehan on se, Mikis, missä mies köyryää pää lapojen välissä, siis ylämäkeä maastosuksilla, ja tulee horisonttiin hartialinja tyrkyllä, muistuttaen hirven aaltomaista silhuettia.
VastaaPoistaMinulla nimittäin kerran ilmestyi autoillessani vasta-aurinkoon mäen takaa tällainen köyryäjä vastaan, niin että koholla oleva lapavärkki ja piilossa oleva pää muistutti erehdyttävästi hirven linjakkuutta. Minä oikein parahdin että "hiRRvi", ja muut autossa istujat nauroivat herakasti. Tästä parahduspaikasta tuli sitten ikimuistoinen mäki, hiRRvimäki, ja ystävälliset kanssamatkustajat varoittavatkin minua aina hiRRvestä, kun saavumme paikkaan.
Mutta sinun hirviotteesi on vissiin vähän muuta? Naurattaa etukäteen. Ja mitä tulee noihin kipsisiin hymypatsaisiin, ne pitäisi lailla kieltää tai tehdä mieluummiin pulupatsaita. Minunkin siskolleni annettiin pojan patsas, ja se on edelleen hänen hyllyssään Saksassa eikä kukaan tahdo uskoa, ettei hän ole varastanut sitä.
Anonyymi, miksi erottaa toisistaan venäläisklassikoitten lukeminen ja seiskan kuvien katsominen. Moni tekee kumpaakin sielun ja mielen pahentumatta. Itse voisin kuvitella sellaista tehtävää, jossa antaisin oppilaille seiskoja ja käskisin kirjoittaa niiden henkilöistä Oidipus-tarinan tai Odysseuksen harharetket. Tai sitten irrottaa kolme sisarta venäläiskehyksistä ja tehdä heistä seiskan jutun.
"Hirviotteen" on lanseerannut Pertti Ylermi Lingreen. (Kts. Wikipediaa. Siellä tosin ei ole artikkelia hänestä.) Olen tavannut (en siis ta-van-nut) hänet. Kerran Uutisvuodossa (TV-ohjelma, katso Ensyklopedia Britannia) Tommi Tabermanni (katso taaksesi) meinasi paljastaa sen Jari Tervolle. Joka nopeasti sanoi että "noh noh". Sitten molemmat punastuivat.
VastaaPoistaNiin teen nyt minäkin.
Ps. Kirjoitusvire Lindgrenissä oli tahallinen. Ettette etsisi. Hän on empaattinen ihminen.
VastaaPoistaSatuinpas sopivasti helteen uuvuttamana kahville. Tuore Mikis luetttavana. Taidan jättää pullan väliin.
VastaaPoistaNo, jottei kenenkään tarvitse etsiä Perttiä, niin tässä on, ja hirvestäkin laulussa puhutaan.
Virkistyin kyllä nyt tavattomasti tuosta Pertistä, että lähdenkin tästä vielä takaisin laiturin riemuihin.
Kerran pidin itseäni humoristina... täytyy kertoa. Yövyimme vaatimattomassa motellissa "nah bei Kaunas". Minulle oli pedattu ylimääräinen sänky, ei siinä mitään, se oli yhtä pitä kuin muutkin. Ellei vähän pidempikin. Mutta ihmettelin että lakanat ulottuivat vain puoleen väliin. Sitä minä aikani ihmettelin. Sitten sanoin että "Täällä on viimeks varmaan yöpynyt pygmien koripallomaajoukkue..."
VastaaPoistaYlimääräisessä sängyssä minäkin yöni nukuin, kun olin Pietarin reissussa. Meitä oli kolme naista, ja koska minä muistutin eniten pygmiä - 160 cm - sain tuon huteran pikku vuoteen. Iso ja tukeva nainen sai tietenkin valita, ja toiseksi isoin sitten. Pienet jäävät aina jalkoihin.
VastaaPoistaVaravuode menetteli muuten, mutta se iso puhui sieltä ison sänkynsä uumenista varmaan kaksi tuntia höpötyksiään, kun olisin halunnut vain nukkua. Kaikille ei venäläinen viinas sovi.
Vaan oli tuo Pertti Ylermi välkehtivine hampaineen aika huijaritaikuri. Hyvä että tuli mainittua tässä keskustelussa, sillä hänhän kaatoi naisia kuin heinää.
Tuli äsken kapakasta (kai hiukkasen horjuen, etc)... Pertti Ylermillä ei ole mitään tekemistä sen roolin kanssa, joka hänelle annettiin. Ei ole. Hän on/oli hoitajana ruotsalaisessa vanhustenkodissa. Ja auttoi ihmisiä. Jostain syystä 7-päivää lehti ei kerro tästä, en tiedä minkä takia, ehkä se ilmestyy liian harvoin?
VastaaPoistaSarasvuo on tuote siinä missä Kreivikin. Ja jos Jari Heinonen ei tätä Sarasvuo-brändiään hallitse, niin ei se meidän vikamme ole.
VastaaPoistaEnnen vanhaan kuuli usein sanottavan, että mainonta on huoraamista - erityisesti tiedostavat näyttelijät näin sanoivat - ja se päti kyllä täysin entisiin Seiska-mainoksiin, joissa nämä samat julkkumulkut parhaasta päästä kehuivat 7 sekuntia Seiskaa.
He myivät itsensä siksi, ettei Seiska kirjoittaisi heistä kuin myönteiseen sävyyn.
(Nykäsen Matti on asia erikseen. Hän on rehellinen tollo, eikä yritäkään olla muuta.)
Mutta Rymy-Rauno - miksi haukut mainosmiehiä, kun peitsesi terä selvästi osoittaa lehtineekereiden suuntaan? Me mainosmiehet teemme vain kunniallisia kaupallisia tiedotteita, lehtimiehet tekevät tätä moraalitonta julkkusaastaa.
Iines - otsikkoosi viitaten väittäisin, että Jari on lapsi edelleen. Tai korkeintaan poika, joka on itsekin hämmästynyt, kun huomaa höpöstelynsä eli leikkinsä menevän aikuisiin täydestä.
Se menee täydestä siksi, ettei niitä aikuisia oikeasti ole olemassakaan.
Tapsa P kirjoitti:
VastaaPoista'Me mainosmiehet teemme vain kunniallisia kaupallisia tiedotteita, lehtimiehet tekevät tätä moraalitonta julkkusaastaa.'
*
Sitä en tiennytkään. - - No - enhän minä tietysti kaikkea voi tietää. - - Vai onko tässä nyt kyse hiukan myös uskon asiasta?
Mainoksen ja manipulaation välinen raja on veteen piirretty. Mutta minkäs teet. Joka elää ja toimii yhteiskunnassa, ei pysy 'viattomana' ja 'puhtaana' - sillä sekin, joka joutuu mystifioinnin kohteeksi, saa syyllisyyden taakkaa niskaansa, koska ylläpitää tuota mystifikaatiota (pahetta) siihen suostumalla - tahtoen tai tahtomattaan.
Tosin loogisesti ajatellen: jos kaikki liittyy kaikkeen, niin silloin kukaan ei ole syyllinen tai kaikki ovat.
Tämä taas on melko hedelmätön lähtökohta avoimen kritiikin kannalta, kuten Luottamus-päreessäni mainitsin.
On siis periaatteellisesti hyväksyttävä yhtä aikaa ja avoimesti se, että on itse viime kädessä oikeassa (tai sitten joku muu päättää puolestasi toisin kuin haluaisit - sinua kuulematta) ja se, että jos jotain aikoo saada aikaan pitää ilman muuta kyetä tekemään yhteistyötä - ainakin suurin piirtein samalla tavalla ajattelevien kanssa.
Kyse on loppujen lopuksi tahdon lujuudesta ja/eli persoonallisesta vahvuudesta ja uskottavuudesta yhdistyneenä kykyyn delegoida ja co-operoida joutumatta liikaa kenekään pompoteltavaksi.
Se on sitten kokonaan eri juttu, jos itse tekee itselleen Lain ja Käskyn, jota alkaa 'orjallisesti' noudattaa. - - Mutta juuri tämähän on kaiken todellisen moraalin perusta...
Sarasvuon oma dilemma on 'sisäinen sankaruus'. Hänen lohtunsa, voimanssa ja innoituksensa oli perhe; yksityisyrittäjän sisäinen voimavara. Kysyn, pettikö innoituksen lähde vai vaihtuiko kilvoittelun kohteeksi 'oma onni'.
VastaaPoistaOn helppo nähdä tarinan 'uusi rakastettu' 'feeniks lintuna' täydellisenä sankarina.
Loppujen lopuksi on yhdentekevää julkisuuden kannalta jättääkö hän lapsensa perinnöttömäksi kuten on luvannut vai kohtaako 'oman onensa'.
Nim. Nurkan takaa
Anonyymi,
VastaaPoistauskon mitä sanot Pertti Ylermistä, ja pidän jopa selvänä, että hän oli (on?) lämminsydäminen ja herkkä ihminen. Ei kova tyyppi pysty tuommoiseen makeaan pehmeyteen ja lirputteluun kuin hän, vaikka se olisikin rooli. Kyllä sinä oma persoonallisuus kuultaa takaa.
Juuri tällaisia, uskallanko sanoa hienoja ihmisiä, löytyy tuolta seiskan tarinoitten joukosta. Matti Nykänenkin on Kullervo.
En jaksa kuin ihmetellä sitä kyltivöitynyttä hienostelua, jolla moni suhtautuu näihin seiskan tyyppeihin. Heidät kaikki löytää Kalevalan hahmoista tai Shakespearelta tai venäläisistä klassikoista, jos on silmää.
Kerrankin olen jonkun kanssa samaa mieltä 100,1 prosenttisesti!
VastaaPoistaIines kirjoitti:
VastaaPoista'Heidät kaikki löytää Kalevalan hahmoista tai Shakespearelta tai venäläisistä klassikoista.'
*
Niinpä. - - Mutta ensinnäkin he eivät ole läheskään niin vaikuttavia kuin klassikoiden hahmot - - (koska) he ovat ihan sika-oikeasti typeriä iljettäviä saastaisia intohimoisia hyveellisiä kunniallisia jne.
Yök ja - hmm...- - huom. meillä ei ole vastaavaa termiä kunnioitukselle - kiitos protestanttisen kristinuskomme(?) - 'Bravo'kin on täällä hiukan teennäinen 'yök'iin verrattuna.
Mutta ovatko 'he' taidetta?
Onko heistä kirjoittaminen Seiskan sivuilla taidetta, joka integroi mieltämme, kohottaa sitä - ei siis ainoastaan kiihota kuin kiimaista sonnia vaan myös ylevöittää samalla kun antaa nautinnon?
Kas siinä pulma.
No kuule Rauno, olihan se Odysseuskin sikatyperä sovinisti petturisika, kun jätti vaimonsa kymmeneksi vuodeksi yksinään odottamaan, milloin herra suvaitsee palata vaimonkin vuodetta lämmittämään.
VastaaPoistaSamaten Lemminkäinen lähtee Kyllikkinsä luota toisen naisen perään, ja vanha ryppyinen Väinämöinen, aika irstailijpukki, kuolaa iljettävästi nuoren Ainon perään. Hyi olkoon! Samanlaista sikatyperyyttä löytyy näissä kirjallisuuden klassikkohahmoissa, kun glorifiointia ja pokkurointia vähän raaputtaa. Juuri tätä yritän sanoa!
Näen oikeastaan aika surullisen taiteen määritelmän kysymyksesi alta. Jos kuitenkin pohdin tätä hieman, niin täytyy todeta, että mikä tahansa jättihäpyhän on taidetta, jos taiteenvälittäjä sen taiteeksi sanoo. Toimittajat eivät tietääkseni luo tietoista taidetta, vaan erilaatuista journalistiikkaa, jolla on eri päämäärät.
Minun on vielä palattava kysymykseesi Rauno, sillä se ei jättänytkään minua rauhaan.
VastaaPoistaMilloin siis Matti Nykänen muuttuu Hamletin veroiseksi taiteen hahmoksi, tai milloin Pertti Ylermi hakkaa Don Juanin?
Siis sitten tietenkin, kun joku näkee heidän elämässään yhtymäkohtia ikuisiin lainalaisuuksiin ja tuo ne havaittavasti ja ehkä koskettavasti ja ainutlaatuisella tavalla esille. Tästä taiteessa on kyse: yleisen löytämisestä yksityisestä elämästä ja sen osoittamisesta lukijakunnalle.
Iines
VastaaPoistaVastaus: Ylevää on (olemassa). Mutta missä ja miten?
Maailma ei pelkästään käänny imettämään niitä, jotka eivät sitä palvele - - vaan - se myös valitsee ne, jotka ovat sille uskollisia olleet.
VastaaPoista(Haluaisin olla edes se/tuo/mainittu pieni pommi mutta pommi, joka räjähtää juuri oikeassa paikassa (kirj. Pommi)
No nyt mentiin jo runousopin käsitteiden määrittelyyn. Muistan kun Urho Verho kännipäissään piti näistä saman luennon kaksi kertaa. Tai siis yritti pitää. Mieleen jäi vain se, että sulous ei tiedä omasta sulostaan..
VastaaPoistaYlevyydestä en muista Verhon määritelmää - rakastin Verhon määritelmiä - ja huomaan, että en nyt löydä hänen Pientä runousoppiaan hyllystäni, vaikka arvelen, että minulla on se.
Ylevyys on kai yksi taiteen tyylilaji. Muita lajeja voivat olla vaikka korni ja naivi.
Vielä, anteeksi poukkoilu, mutta lajittelen tässä konehuoneessa samalla pyykkiä - olen kaupungissa käymässä -
VastaaPoistajos ihan minulta kysytään, niin ylevää on siellä, missä lukija löytää vastakaiun omille unelmilleen, ja tämä elämys kohottaa kauneudellaan tai rumuudellaan tai muulla vaikuttavuudellaan hänet arjen yläpuolelle.
Iines kirjoitti:
VastaaPoista'Odysseuskin sikatyperä sovinisti petturisika, kun jätti vaimonsa''
*
Ei jättänyt! Narratiivisen teorian puitteissa Odysseuksen harharetket eivät ole (pelkkä - you fucking feminist) huoraamisreissu.
Mutta jos näin haluat tulkita, niin var så gud. - - Omapahan on asiasi, vaikkei siitä meidän välillemme riitaa aikaansaadakaan, kun kutsut minut sinne kesäpaikkaasi 'teatralisoimaan'...
PS.
No - Odysseuksen piikkiin voidaan kyllä panna sentään parikolme juttua...( esim.Kirke-osio vaikuttaa miltei metaforiselta kuvaukselta hordellissa käynnistä.)
PPS.
Syytöksesi kuitenkin osui sydämeeni ja omaantuntooni...tunnustan...
No tuo oli se linja, jolla Odysseusta yhdessä tentissä käsittelin ja sain proffalta lausunnon siitä, että jos jatko on samaa, minulta odotetaan paljon. Kröhöm.
VastaaPoistaLisäys - se oli silloin kun feminismi alkoi vasta nostaa päätään, eli 70-80-luvun taitteessa, eli minä olin kyllä ennen feministejä, joista en tainnut tietää mitään.
VastaaPoista