Ei minulla nyt paljon asiaa ole, mutta on pakko näyttää teille rantapolkuni loppupää, niin kaunis se on alkukesästä. Tuolla puitten takana kuultaa viime vuoden kuivunut kaislikko, jonka uusi vihreä kohta peittää. Kaislikon suojassa on laituri, jossa lepään kuunnellen tuulen suhinaa, tiirojen kirkunaa, ja usein papin veisuuta, kun kyläläisiä siunataan maan poveen vastapäätä olevassa kirkossa.Koiranputkien pitsi verhoaa polun reunukset puna-ailakkien ja niittyleinikkien kanssa, ja niiden takana kasvaa isoja saniaisryhmiä. Polkua reunustavaa leveää vesiojaa, entistä merenpohjaa, kansoittavat keltaisten miekkaliljojen rykelmät, pitkin ojaa, koko matkalta. Polku on osin varjoisa, ja niillä paikoin pitää olla kylmäverinen, sillä hyttysarmeija hyökkää kimppuun.
Kun saapuu puitten taakse, laiturille aurinkoon, hyttyset katoavat, ja tilalle tulevat sudenkorennot. Viime vuonna minulle piti seuraa myös villiminkki kaksine poikasineen, joista oli kuva blogissani.
Nyt on erityisenä murheena muuan röyhkeä maanviljelijä, joka tänään kylvi mereen ulottuvan peltonsa täyteen rikkaruohomyrkkyä. Juuri eilen olin katsellut myrkkypellon laidalla, vesiojassa pesivää lintupoikuetta, jossa oli yli kymmenen poikasta - en saanut selvää linnun lajista, pöheikkö esti näkyvyyden, ja näin vain pienet päät, kun ne uivat kohti merta. Pellon laidalla asustaa myös fasaaniperhe, joka sai osansa näistä myrkyistä, loput valuivat suoraan mereen, ja poukamaani. Mattojen pesu mäntysuovalla on rannoilla kielletty - myrkkyruiskutukset eivät. Kiva kun vähän suojellaan rantoja mäntysuopamyrkyiltä.
Muuten loma on lähtenyt alkuun juuri niin kuin odotinkin. Orava juoksee katolla aamutuimaan, mustarastas laulaa iltaisin pihapuussa, sepelkyyhkyt pesivät tutuilla paikoilla, käki kukkuu kuusikossa. Menen aikaisin nukkumaan kirja kädessä, ja nukahdan melko pian. Aamuisin sytytän pesään valkean ja juon kahvia ja luen lehtiä ja kirjoja pari tuntia. Sitten teen ruumiillisia töitä, minulla on mm. klapikone ja muutama paksu runko taas kaadettuna. Teen niistä klapeja ihan itse. Rantatien silta on myös rikki, ja aion korjata sen naulaamalla päälle uudet lankut. Iltaisin olen joskus ystäväni luona istuskelemassa pihalla ja harjoittelemassa puhe-elimiäni - en tahdo saada sanaa suustani, koska en ole käynyt botox-ruiskeella puoleen vuoteen. Pelkään jokaista soittoa, ja soitot on pakko tehdä aamuisin, koska päivällä sanat ovat kiven takana. Onneksi nyt ei ole soittoja näköpiirissä, kaikki toimii.
Ei tule nyt muuta mieleen, joten lopetan klassisen vanhanaikaisesti. Juuri nyt, tässä puutarhassa istuessani, alkoi mustarastas laulaa taiturimaisesti! En kyllä näe sitä.
Melkoisen idyllin tuossa kuvasit. On kyllä huonompiakin tapoja viettää Suomen kesää.
VastaaPoistaMerenrantaasi hiukan kadehdin. Siitä on täällä sisämaassa jatkuva pula.
Nätti on paikka ja kuten fanfaari totesi kauniisti idylliä kuvailit.
VastaaPoistaLiki kykenin siirtymään ajassa ja tilassa.
Eksoottisen suomalainen niittypolku. Tulee lapsuuden mummola Päijänteen rannalta mieleen.
VastaaPoistaIhanasti kuvaat maalaisluontoa - unohtamatta asiallista kritiikkiä ihmisen ahneen järjetöntä toimintaa kohtaan (rikkaruohomyrkytykset).
Olisinpa nyt siellä kirmaamassa (110 metrin spesialisti kun olen jaloistani) kanssasi niityn läpi heinälatoon - eh tota...tai ainakin laiturille.
Harjoiteltais ihan vaikka Mummon kiusaksi 'yx menee laiturilta veteen ja toinen tulee perässä pelastamaan sen - eli Rescue 911-leikkiä'.
Olettepas te kilttejä, Vaari ja peeÄR ja Rauno: Tulette sanomaan noin nätisti kesyn päreeni perään. Ai että lämmittää mieltä, sillä arvelin, ettei tähän matalaprofiiliseen juttuuni kukaan pysty sanomaan mitään.
VastaaPoistaRaunokin peräti arvioi päreeni kuin positiivinen äikänope hakien siitä hyviä puolia.
Siispä kiitos, arvon herrat!
PS Huomaattekos, miten meri-ilma maaseudulla virkistää: minä heräsin jo! Oravat tömistelivät katon poikki ja kissa tuli sänkyyn. Rakastan herätä aikaisin täällä mökillä, kun aurinko osuu vasta puitten yläosaan, alaosa on vielä varjossa. Kahvi tuoksuu ja paksu lehti odottaa postilaatikossa, kesken jäänyt kirja pöydällä. Edessä aurinkopäivä ja kaislojen perkuuta tuolta rannasta, josta kuva on.
"Rakastan herätä aikaisin täällä mökillä, kun aurinko osuu vasta puitten yläosaan, alaosa on vielä varjossa. "
VastaaPoistaÄidinkielen opettajalta huonoa suomea oleva lause. Senhän kuuluisi mennä niin, että "rakastat aikaisin heräämistä täällä mökillä.." eikä, että "rakastat herätä aikaisin". Pisti silmään, anteeksi takertuminen. Muuten päreesi on mukava.
Ei tarvitse toki pyytää anteeksi, sillä kieliasiat ovat tärkeitä.
VastaaPoistaKielessäni on paljonkin huomautettavaa, jos puristisia ollaan, etenkin täällä kommenttipuolella. Luon esimerkiksi itse sanoja, joita kieli ei tunne. Lukijat tuntuvat ymmärtävän ne hyvin. Puhuin edellisessä päreessä humaniteeteista, kun tarkoitin yleisinhimillisiä perusoikeuksia. Puhun vastakin!
Mitä tulee tuohon infinitiivimuodon herätä käyttämiseen rakastaa-verbin objektina, se on ankarasti ottaen toki vierasvoittoinen virhe. Kuitenkin, tahdon käyttää sitä vivahde-eron vuoksi.
Vertaa näitä kahta ilmaisua:
Rakastan herätä linnunlauluun.
Rakastan linnunlauluun heräämistä.
Itselleni ykkösvaihtoehto on hetken herkkyyttä ja luonnetta korostavampi kuin kakkonen. Siksi valitsin kommenttiini herätä-infinitiivin, enkä substantiivista herääminen-muotoa, joka on jähmeämpi ja kuolleempi. En ajatellut sitä kirjoittaessani, mutta tämä siellä tyylin takana on, kun analysoin lausetta nyt.
Tämä käyttämäni muoto on jo melko laajalle levinnyt ja kuuluu mielestäni sarjaan "kieleen tulossa olevat muutokset", eli ennen pitkää sitä ei ehkä enää nikotella. Kieli muuttuu ja väljenee vieraan vaikutuksen takia, ja sille me emme mitään voi.
Minustakin on mukavaa herätä linnunlauluun, mutta sitä ei nykyään tapahdu, kun asun kaupungissa.
VastaaPoistaJos ikkuna olisi auki yöllä, kuulisin linnut, jotka laulavat puistossa, mutta silloin tulisivat sisään kaupungin saasteetkin.
Iineksen kaunis luontokuva toi mieleen varhaislapsuuden, jonka vietin maalla. Olin niin pieni, että kukkaniityt ovat jääneet muistiini kuin metsänä, jossa vaelsin.
Sitten tulevat mieleen ne lukuisat telttailumatkat, joita teimme Kanadassa asuessamme koko perhe joka kesä, yleensä Yhdysvaltoihin. Siellä oli loistavat valtion ja osavaltioiden leirintäalueet. Ne sijaitsivat parhailla paikoilla. Oli valtavia puita, merenrantaa, vuoristoa. Monesti on ikävä Amerikan maaseutua. Se merkitsee minulle Amerikkaa.
Meillä ei ole ollut koskaan Suomessa autoa, joten en tunne samalla tavalla Suomea kuin tunnen Amerikan, jossa meillä oli tilava farmariauto, johon mahtuivat teltta ja pitkäsääriset teini-ikäisetkin.
Euroopassa olemme matkustaneet koko perhe ja me kahdestaan mieheni kanssa junalla, ja sehän on enimmäkseen kaupunkimatkailua.
http://blogisisko.blogspot.com/2006/06/aamu-amerikan-maaseudulla.html
Olipa taas melkoisia täysosumia kuvagalleriassasi! Noitahan voisi tarjota vaikka Luonto-lehteen. Tuo hämiksen värikkyys tuntuu äkikseltään oudolta. Täytyypä yrittää itsekin kuvata makrolla ja oikein tarkistaa.
VastaaPoistaOlisiko niin, että punainen täplä varoittaa hämiksen vihollisia siitä, että saalis voi olla pahan makuinen? Tai jotain sinne päin.
Anna,
VastaaPoistaminä sekä nukahdan että herään linnunlauluun! Tänä aamunakin jo mustarastas piti melkoisen konsertin ennen kuutta, samoin illalla, kun olin nukahtamispisteessä.
Vaari,
kiitos kehuista, mutta kuvieni teknisessä tasossa on paljon parantamista. Kameran säädöt ovat hakusessa, edelleen.
Hämähäkki on ehkä kurkkuhämähäkki, erään toisen bloggaajan mukaan. Se ei ole paljaaseen silmään noin värikäs, mutta makrollahan kaikki suurenee värekarvojen väkäsiä myöten. Tuo punainen voi hyvinkin toimia varoituksena uhkaajille.
PS minulla on paljon kuvia tuosta hämyristä, mutta en viitsi panna niitä pramille, kun jokusilla katsojilla on voimakkaita hyönteiskammoja.
Kuvaamassasi luonnossa pystyy kävelemään, vaikka olisi siitä kuinka kaukana, niin tarkkaa on kuvauksesi, Iines!
VastaaPoistaMinä muuten olen oppinut erottamaan koiranputken ja vuohenputken, jotka näyttävät samanlaisilta. Se oli kovan työn takana, sillä kuulun niihin ihmisiin, jotka eivät osaa erottaa oikeaa vasemmasta.:) Koiranputken lehdet ovat hienojakoisempia kuin vuohenputken. Tämä tieto ei vielä auttanut. Mutta kun vertaa koiran ja vuohen ääntelyä, muistaa, että vuohi määkyy, siis leveämpi lehtilapainen sarjalehti kuuluu vuohenputkelle.
Muuten: kuulin tässä joku päivä, että olen muodostunut sinulle ja van Vaarille arvoitukseksi. Se on hyvä. En haluaisikaan olla itsestään selvyys (joka tietysti olen). Edes ripaus salaperäisyyttä, nam! Sillä on tarkoitus. Mutta että olisin kaasua? Voi ei! Toivottavasti en ole ainakaan myrkyllistä, tai muuten vaarallista, tuhoavaa lajia. Ilokaasusta en tiedä. Se taitaa olla petollista. :)
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaOli teknisiä ongelmia, kone temppuili. Sama kommentti tuli uudestaan, ja yritin sitä poistella. (Onnistuihan se! Mutta jäi jäljet.) Pahoillani.
VastaaPoistaAvatar,
VastaaPoistatuo kaasuvertaus oli minun, ja ymmärrän, että se hämää sinua.
Kyseessä on ehdottomasti hyvä kaasu, keveä ja kaunis, kuin pilvihattara, ja oikeampi vertaus olisikin ollut että olet kuin keveästi reunoiltaan laajeneva pilvi.
Omistan sinulle kiitokseksi tämän Vivaldin konserton, osan andante:
"Concerto for two violins, string orchestra and cembalo in B flat major". Se soi äsken autossani, kun ajelin halki vihreän ja näin niityllä kaksi kurkea, aivan lähellä. Peruutin auton ja pysähdyin, hamuilin kameraa ja huomasin, että olin poikkeuksellisesti unohtanut sen kotiin. Muistikuva jäi: Vivaldia ja kurkia vihreällä niityllä, aamupäivän auringosa.
Avatar - tiedoksi sinulle, että en pääse blogiisi kirjoittamaan kommenttia. Tämä sama ongelma on minulla muutamissa muissakin blogeissa, joissa on samanlainen tilinvalintakommenttiosio. Johtunee hitaahkosta mokkulayhteydestäni.
VastaaPoistaOlisin halunnut sanoa tämän Tsehov-tarinastasi:
"Lumoava persoonallinen postaus! Kuin ilmalaiva sinisellä taivaalla. Blogistan on täynnään tunkkaista ekshibitionismia, mutta tämä puhaltaa uusia tuulia. Kiitos, Avatar."
Huom. En muista, miten saadaan hattu ässän päälle Tsehovissa.
On helpointa kopioida sana toisaalta netistä: Tšehov.
VastaaPoistaAnna,
VastaaPoistakiitos muistutuksesta! Näin olenkin joskus tehnyt, nyt unohtui.
Olisi vaan vaivattomampaa ottaa se suoraan näppikseltä - jos vaan muistaisi tuon yhdistelmän. Netistähän senkin tiedon löytää - etsimisen jälkeen.
Tämä tässä netissä alkaakin kyrsiä, kun kaikki on tallessa, ja mitään ei muista, kun niitä ei paina mielensä. Aivot surkastuvat.