Lattioiden jynssö, laiskanlinnan nosto ikkunasta sisälle ja marketissa käynti vei kyllä mehut naisesta, mutta kirjoitan silti, ilokseni ja virkistyksekseni, kun en mitään hauskempaa tiedä kuin tämä bloggaaminen. Ehkä joku vielä lukee tätä ennen kuin laskeutuu juhannukseensa.Lupasin äsken kommentissani kirjoittaa ohutsormisesta miehestä, mutta arvoisa lukija ehkä arvaa, että tarkoitin ohutkikkelistä miestä, sillä minullahan on usein viettelyasiat mielessäni, rysänpitäjällä.
Tahdon kuitenkin ensin kuvata uuvuttavaa päivääni, sillä olen tehnyt tänään miehen tekoja, joskin toki myös perinteisiä naisen - olen mm. leiponut murupiirakan toisella kädellä samalla kun keitin toisella kananmunat pois jääkaapista - päiväys vanhenee juuri.
Ostin nimittäin tänään kirppikseltä muhkean laiskanlinnan tyttärelle, jonka kamarissa täällä mökillä on ollut vain sänky ja hylly ja pieni irtopöytä sekä kova puutuoli. Tytär katselee mielellään huoneessaan dvd-leffojaan ja sarjojaan, istuen kyssyssä sängyn päällä, läppäri alhaalla, niin että arvelen hänen painuvan kohta lopulliseen kumaraan. Ongelmaksi osoittautui vain se, että kun sain muhkean laiskanlinnan ulos autosta, en saanutkaan sitä mahtumaan kamarin ovesta sisään. Tuoli on yli 80 cm leveä ja oviaukko vain 60 cm.
Alkoi sataa, ja tuoli nökötti pihalla. Otin puutarhakärryt ja punnersin tuolin niihin, kärräsin ikkunan alle, ja avasin molemmat ruudut ikkuna-avaimella. Leveys riitti, vaan ei voimat. Ikkuna oli paljon pääni yläpuolella, ja tuoli oli siis muhkea, todella muhkea. Menin välillä sisälle ja kuuntelin sateen ropinaa, ja mietin, että olisi nyt naapureita kotona. Vaan ystäväni, joka asuu lähellä mökillään, on juuri ollut leikkauksessa, eikä voi nostaa eikä kantaa mitään. Naapurin poikamies taas ei ollut kotona, auto oli pois. Sitten hoksasin korkeahkon puutarhapöydän, jonka päälle sain ähkyttyä tuolin. Sisäkautta ankarasti vetämällä tuoli lupsahti sisälle. Nyt on tyttärellä laiskanlinna odottamassa ja minulla niskat nuljahtaneina!
Kaupassakäyntikin oli hieman raskaanpuoleinen. En nimittäin jaksanut ottaa kunnon otetta olutpakkauksesta, jonka halusin kärryyni. Mäyräkoira lipesi käsistäni myymälän lattialle ja arvaatte, mitä kaljapulloille tapahtuu, kun ne putoavat korkealta. Ne vaahtovat sirpaleiden keskellä. Lähdin sitten hädissäni hakemaan myyjää tunnustaakseni pahan tekoni, ja myyjä lohdutteli minua kovasti. En sitten kehdannutkaan ostaa enää kaljaa, vaan poistuin myymälästä grillilihat, hiilet ja sytystysneste kärryissäni. Törmäsin vielä kaupan oveenkin, kun en häpeissäni huomannut katsoa, onko se auki. Nyt on sormikin kipeä. Hain sitten Alkosta olutta ja lisäksi hanapakkauksen viiniä.
Nyt ohutsormiseen mieheen! Tai ohutkikkeliseen, mitäpä tässä vertauskuvin puhumaan. Totuushan on, että miehen sormien ja kikkelin paksuudella ei ole yhtenevyyttä, vaan hyvin ohutsormisilla voi olla möreä ääni ja paksu kikkeli, ja paksusormisilla taas naismainen ääni ja ohut kikkeli.
Ohutkikkelinen mies - muuan kaupunginsihteeri jota menin tapaamaan Mukkulaan Lahteen kun olin kyllästynyt yksinäisyyteeni - tuli nimittäin mieleeni kun luin naistenlehdestä artikkelia, jossa psykologi Tony Dunderfelt sanoo, että moderni nainen kaipaa vahvaa miestä ja haluaa tulla seksuaalisesti avatuksi. Juuri niin, ja sitä ei ohuella kikkelillä tehdä! Tätä olen koettanut kuvata, kun olen sanonut, että monilla naisilla on jopa raiskausfantasioita. Tätä nainen tarkoittaa, että mies olisi vahva ja ottaisi hänet, ei kyselisi että kulta, mitä haluat ja miten haluat. Tasa-arvo tappaa seksin, sanoo Dunderfelt, ja perustelee sillä, että jos mies suostuu ohjailtavaksi eikä aseta naiselle rajoja tai puutu mihinkään, nainen ei koe häntä herraksi talossa, jota hän pohjimmiltaan haluaa miehen olevan. Tasa-arvoinen parisuhde tappaa seksin, sanoo Dunderfelt. Ei seksi parhaan ystävän kanssa ole intohimoista.
Mielenkiintoista! Jollain tasolla allekirjoitan kaiken, mitä tämä herra sanoo, jos olen rehellinen. Nainen haluaa nimenomaan alistua ja avautua miehen alle, kuin kukka, ei ratsastaa päällä keikkuen tai istuen, jos hän ajattelee omaa nautintoaan. Miehen päällähän nainen on maailman herra, ja se ei osu yksiin naisen seksuaalisuuden kanssa. Seksuaaliseen avatuksi tulon tarvitaan myös fyysistä voimaa ja tarpeeksi paksua kikkeliä. Eli kyllä kikkelin koolla on naiselle yhtä paljon merkitystä kuin naisen rintojen tai pimpsan koolla miehelle. Kaikki ovat merkitseviä ainakin mielikuvatasolla, ehkä jopa konkreettisesti, kuitenkin.
Leppoisaa juhannusta kaikille!
(Maalaus J. J. Lefebre)
Olipa railakasta juhannustekstiä! Piti sihauttaa uusi olut ja vielä tarkistaa, että ollaanhan tässä nyt varmasti Iineksen sivulla.
VastaaPoistaTämä lause jäi vaivaamaan: "Mielenkiintoista! Jollain tasolla allekirjoitan kaiken, mitä tämä herra sanoo, jos olen rehellinen."
Onko minun ymmärrettävä, että jollakin tasolla allekirjoitat ja jollakin toisella tasolla taas et. Ja jos et ole rehellisellä päällä, et allekirjoita mitään?
Jääkööt kysymykseni retoriseksi heitoksi, jos et halua siihen vastata.
Yhtä ja toista elämässä nähneenä olen kyllä samaa mieltä Dunderfeltin kanssa. Seksiasioissa ei tosiaan kannata paljon kysellä tai kuulostella. Kohtalaisen suoraviivaisesta toiminnasta tykätään niin alla kuin ylläkin. Ja vahvasti näyttää myös siltä, että naiset pitävät siitä, että mies pitää talossa muutenkin jöötä. Ei jokaisesta pikkuasiasta kannata järjestää ruotsalaistyyppistä perheneuvottelua. Riittää, kun se vahvempi sanoo, että noin nyt tehdään ja siten tehdään kanssa. Jos homma menee pieleen komentaja kantaa myös vastuun.
Näissä asioissa tosin ei mielestäni kannata tuijottaa vain sukupuoleen. Tunnen muutamia talouksia, joissa määrätietoinen ja fiksu rouva hoitaa käytännön asiat ja nähdäkseni (tai mitä olen a.o. herroilta kuullut)määrittelee myös seksin määrän ja laadun. Tosin - rehellinen ollakseni - kaksi näistä rouvista on minulle ilmoittanut, että olisi se oikeastaan aika kivaa, jos talossa olisi mies, joka sanoisi, mitä tehdään... Ettei tarvitsisi itse ihan kaikkea.
Näihin kirjoittamiisi kikkeli& pimpsa-asioihin en vanhan liiton herrasmiehenä halua sanoa sitä tai tätä. Jospa sivustolla vierailevat naiset kommentoisivat ensin, niin katsotaan sitten. Vanha kohteliaisuussääntöhän neuvoo "naiset ensin."
Otin varovaisesesti, Vaari, halusin vielä harkita, allekirjoitanko koko Dunderfeltin seksuaalikäsityksen, ja minun täytyy sanoa, että allekirjoitan. Minä tahdon, että mies vie ja minä vikisen.
VastaaPoistaKuitenkin - tämä on vaikea kysymys - arvostan miestä, joka arvostaa sukupuolten tasa-arvoa. En oikein tiedä, miten tämän ristiriidan ratkaisisin.
Nuo ohut-paksumääritykset ovat tietenkin makuasioita, ja en haluaisi alistua siihen hymisevään kuoroon, joka sanoo, ettei elimen koolla tai muodolla ole merkitystä.
On sillä merkitystä ainakin siis mielikuvatasolla, ja koska seksi on pitkälle korvien välinen tapahtuma, mielikuvilla on merkitystä - pelkällä hinkkaamisella ei orgasmi tule.
Iines
VastaaPoistaOlet näköjään käynyt lukemassa mimun blogiani ja katsonut salaa pornofilmiä. Pääsi meni hieman sekaisin. Nyt törmäilet kaupan oviin, sekoilet seksifantasioihin ja vedät kaljaa sekä viiniä niin että napa rutkuu.
*
Mitä parisuhteeseen (tuo maailman sadomasokistisin instituutio) tulee, niin siihen pätee viitakon laki. Vahvempi voittaa aina - siis kumpi - mies vai nainen? Eikun kumpi (haha - surkea puujalkavitsi juhannukseksi).
No - anyway - olen samaa mieltä kanssanne Iines ja Vaari - jonkun on vietävä ja Iines haluaa, että se, joka vie, on mies. Asia vilpitön. Sopii mulle.
Ja koska haluan olla yhtä aikaa sekä Demonstrationobjekt että hillitön Hidalgo huudan:
Aaaaa-aaaaa-aaaaaaaaaa!
Se oli Tarzan-huuto. Tarzan ilmoitti tällä tavoin viitakon väelle tulleensa - - - paikalle.
Sinä Jane, minä Tarzan. Bundolo! Ugh! Sinä Jane anta minulle hyvä seksi. Pois vaate! Käy maate. Sinä ota ensin kalja, minä ota sitten sinä.
*
Juhannusta toivoo RR
Onnittelut rohkeudesta, Iines, kun kehtaat kirjoittaa noinkin vanhanaikaisen mielipiteen julki. Tästä ei ole pitkä matka muihinkaan "kaikkien tietämiin" totuuksiin - ja niitähän riittää, kaikilta elämän alueilta.
VastaaPoistaUskon tietysti kun sanot kokevasi noin, mutta ehkä kannattaisi olla varovainen ennen kuin yleistää omat tuntonsa koskemaan kaikkia naisia, edes enemmistöä?
Miehenä en tietysti voi puhua naisten puolesta senkään vertaa, mutta olen kyllä uskonut, kun hyvinkin fiksut naiset ovat esittäneet aivan toisenlaisiakin mielipiteitä.
Vai haluavat naiset siis, että mies on vahva ja herra talossa...
No, minäpä kävin myös kauppareissulla ja kannoin toisessa kädessä kassin, jota vaimoni ei jaksanut edes nostaa, ja toisessa kaksi kaljalaatikkoa, 2x24. Vaimoni ei kantanut mitään, vaan kipitti perässä ja yritti ehtiä avaamaan ovia. Ei ehtinyt.
Kannanko siis kassit, kaljat ja vastuun yksin jatkossakin? Enpä usko. Minä kun olen myös vanhanaikainen, sellainen joka uskoo tasa-arvoon. En halua olla herra, en talossa enkä elämässä, sillä en halua kuulua herrakansaan.
Ei intohimo ole siitä kiinni, että toinen alistuu. Ei ainakaan enemmistöllä.
Polemisoin tahallani, en tosissani, mutta muistelen sinun Iinukka sanoneen, kun kirjoitin vähän aikaa sitten naisten kuolaavan yhä pitkien, tummien ja komeiden perään, että mielipiteeni oli kliseinen tms muuten ajastaan jälkeen jäänyt.
VastaaPoistaNyt heität sitten peliin ihan vastaavan, samaa tarkoittavan, mutta vielä pahemman ja vanhemman yleistyksen! Suoraan raamatusta, koraanista ja kumpujen yöstä.
Täytynee minunkin ottaa yksi olut... Vaimo! Äkkiä kaljaa!!!
Rauski,
VastaaPoistaminä luin sinun laajan pornopohdintasi ja kirjoitin kommentin sinne vasta äsken, ikävissäni, kun ketään ei ollut liikkeellä tässä blogissa. En siis saanut siitä virikkeitä omiin törmäilyihini tai pohdintoihini seksin alalta.
Ja muuten, minä en vedä nyt olutta enkä viiniä, pakkaukset ovat avaamattomina varsinaista juhannusta varten, grilli-iltaan. Olen juonut vain yrttiteetä, toistaiseksi, ja huomenna aamulla on heti noustava rattiin aikaisin.
Juhannusta sinullekin, Rauno! Muista, mitä sanoin pornoteollisuusalan naisten seksuaalisuudesta. Älä mene lankaan. Miesressut usein menevät.
Tapsa P, sinäkin vielä hereillä! Vielä kun saataisi Hissi, Mikis ja varsinkin Manta kehiin niin alkaisi juhannusaiheinen keskustelu sujua. Saattaisi mennä pornahtavaksikin.
VastaaPoistaJa Iines, turhaan sinä varoittelet lankaan menemisestä meitä miesresuja. Jos ei käsillä ole muuta kuin tuo lanka, on siihen sitten tyydyttävä. Kaikki kun eivät ole pitkiä, tummia, komeita ja rikkaita.
Jaaha. Tuli auto pihaan. Se on lähtöä nyt.
Tapsa,
VastaaPoistatuo minun mielipiteenihän on uudenaikainen, sillä kaikki ovat nykyään sitä mieltä, että nainen ei tahdo alistua miehen vallan alle. Minä edustan selkeää seksuaaliradikalismia!
Siinä tein toki virheen, kun yleistin puhumalla naisesta, kun olisin voinut puhua vain itsestäni. Huomasin tämän kyllä jo kirjoittaessani tekstiä, mutta ehkä pienestä provosointihalusta jätin sen siihen. Myös psykologi Dunderfelt käytti muotoa "nainen", ja se tarttui ehkä myös sitä kautta minun tekstiini. Psykologilla on puheensa taustaksi toki tieteellisiä tutkimuksia ja argumentteja kirjassaan, josta lehdessä oli esittely.
Ajattelen myös niin, että yksityinen on yleistä. Jos minä tunnen syvästi näin, niin tavoitan tuntemuksessani samalla jotakin sukupuolelleni ominaista. Ei kuitenkaan niin, että arvelisin kaikkien kokevan samalla tavoin samat asiat. Ihmiset saavat samanlaisia mielikuvia eri asioista.
Tämä onkin minulle se kyselyn paikka, kuten sanoin, että miten ratkaisen tämän ristiriidan, että tahdon miehen, joka tietää miten nainen vietellään ja otetaan, mutta joka ei ole sovinisti, vaan tasa-arvoinen ja naisen ihmisyyttä arvostava. En voisi koskaan elää sellaisen miehen kanssa, joka ei pitäisi selvänä sitä, että minulla on kaikki samat vapaudet kuin hänellä itsellään.
Mietin asiaa lisää, mutta jätän sen nyt hautumaan. Totuus on kuitenkin se, että miehen tulee mielestäni olla vahva, muttei mikään aivoton öykkäri. Tähän pohjaa sekin, että naiset rakastuvat renttuihin, jotka pitelevät naista miten tahtovat. Se kiihottaa naista nimenomaan seksuaalisesti.
Sataa, ja pirtissä istutaan, toistaiseksi.
VastaaPoistaEn malta olla siis palaamatta nyt hieman syvemmin Dunderfeltin ajatuksiin.
Dunderfelt vertaa seksuaalista jännitettä sähköön, ja hänen mukaansa seksuaalisuus tarvitsee kahden ihmisen erilaisuuden, jotka täydentävät toisiaan kuten plus- ja miinusnapa, maskuliini ja feminiini. Tämä ilmenee seksissä siten, että toinen on aktiivinen ja ohjaava, toinen vastaanottava ja avautuva - roolit voivat vaihdellakin, mutta luonnostaan nainen on avautuva ja vastaanottava, mies tunkeutuva ja ohjaava.
Juuri tätä avautumista nainen D:n mielestä kaipaa syvästi voidakseen heittäytyä täysillä nautinnon vietäväksi voiden luottaa täysin mieheen, joka hallitsee tilanteen ja tietää, mitä tekee.
Ei se siis niin mene, että mies olisi varsinainen isäntä talossa, ja nainen perinteinen hiirulaistyyppinen emo, vaan roolit ovat kaiketi lähinnä seksuaalisia, joskin niin, että toki miehen varmuus tuntuu vahvuudelta kaikissa asioissa.
Naisen haaste onkin kasvaa feminististä jälleen feminiiniksi, joka löytää itsestään pehmeän antautuvan puolen, sanoo D. Ristiriitaa tulee tietenkin siitä, että moni nainen on työssään niin johtavassa asemassa, että hän on hukannut vastaanottavan puolensa. Miehen tehtävä taas olisi kasvaa machosta maskuliiniksi, löytää voimansa ja ottaa naisensa.
Minua kyllä tämä kaikki myös hämmentää ja suuresti! Mietin myös, tahtooko tämä psykologi naiset pois vallan kahvasta. Miten voisi yhdistää tehokkaan johtajuuden ja pehmeän naisellisuuden? Vai onko naisen pehmeys vain D:n lietsoma myytti? Ja ennen kaikkea - tuhoaako tasa-arvo tai tasapäisyys sukupuolten välillä seksin ja intohimon?
Seksuaalisuutta ei voi tuhota mikään.
VastaaPoistaDogmaattinen ja siten väkinäinen tasa-arvoajattelu sen sijaan saattaa kyllä sammuttaa parisuhteen intohimoisen kipinän ennen aikojaan - siten tietysti myös parin seksielämän.
Toki tasa-arvo myös loiventaa kummankin osapuolen liiallista narsismia ja ylipäätään itsekkyyttä. Kuuliaisuutta kun tarvitaan, jotta suhde pysyisi kasassa.
En tarkoita kuuliaisuudella suinkaan alistumista, koska alistuminen on yksipuolista, kuuliaisuus vastavuoroista.
Miehen ja naisen välillä ei kuitenkaan vallitse luonnollista tasa-arvoa tai rauhantilaa niin kauan kuin he todella haluavat (eli rakastavat) toisiaan (tasa-arvo työelämässä ja juridiset seikat ovat asia erikseen).
Vain kaksi toisiinsa rakastunutta erilaista voi etsiä toisistaan vastinparia itselleen (pyydän anteeksi (klisheemäisyyttäni).
Näkemykseni lienee päinvastainen kuin yleensä ajatellaan. Päätetty ja 'virallistettu' parisuhde ei suinkaan vakiinnuta tasa-arvoa miehen ja naisen välillä vaan väistämättä jopa murtaa sitä.
Entä sitten kun istutaan keinussa ikivanhoina ja seestyneinä (kyllästyneinä, turhautuneina ja tylsistyneinä?), pidetään toista kädestä kiinni ja saadaan pelkästään siitä parhaat sexi-kicksit?
Silloin ehkä ollaan tasa-arvoisia, koska ei enää himoita kuten ennen. Silti valtataistelu jatkuu - tosin muuttuneena nyt lähisuvun sisäisiksi arvovaltakiistoiksi.
*
Voi kuningas Lear parkaa kolmine tyttärineen, joita hän kilpailuttaa rakkaudesta isäänsä.
Ja vain se - Cordelia - joka ei suostu ylisanoihin, ja jonka Lear raivostuneena hylkää, koska luulee, ettei tämä rakasta häntä, on lopulta kaikkein uskollisin isälleen.
Mutta viimein Cordeliakin kuolee, eikä järkyttyneelle Learille jää enää ainuttakaan ystävää tai rakasta ihmistä. Elämänsä lopussa hän on täysin yksin - ja yksinäisyyteensä myös kuolee - tuo vanha, kirottu mies.
Mitä muuten kuningas Leariin tulee, minua askarrutti joku vuosi sitten, paljonko hänen käytöksestään voidaan panna mahdollisen alzheimerin (dementian) piikkiin. Kaiken järjen mukaan muutoin viisas mies ei sortuisi vanhoilla päivillään noin alkeellisiin virhepäättelyihin. Myrskyisät raivokohtauksetkin kuuluvat taudin kuvaan. - Niin tai näin, Learin loppu taitaa olla lopulta aika tavallinen: jokainen kohtaa kuolemansa yksin.
VastaaPoistaRauno, ei seksi lopu keinutuolissa istumiseen. Jos kicksejä saadaan, niin taatusti hyrrää oikein makuukamarin puolellakin.
Muutoin puhut asiaa.
Nyt näyttää kirkastuvan, ja on toivoa pihallepääsystä ja grillikemuista! Tähän asti on tänään istuttu pirtissä ja pelattu Trivial Pursuttia.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaNiin, tai ehkä näinpäin: "- sillä rakkaansa surmaa jokainen mies, mies uljas miekallaan - ". (Oscar Wilde)
VastaaPoistaVanhenemisen myötä moni asia helpottuu. Niin kuin nyt tämä juhannuksen viettokin. Ei ole tarvis hillua missään tai ottaa känniä tai yrittää hurmata tipuja. Voi vaikka mennä ajoissa nukkumaan, jos siltä sattuu tuntumaan.
VastaaPoistaHuomaan, että Iineksen sivun vierailijat ottavat keskikesän juhlan aika kesysti. Iineskin, vaikka jutteli niin hurjia, pelailee vain Trivial Pursuitia. Rane varmaan lukee Learia tarkistaakseen jonkin asian. Juha Airola on edelleen suhteellisen selvä, joka hämmästyttää kaikkia.
Itse olin viime yönä linturetkellä. Tuttu bongari halusi esitellä minulle nokikanan ja kylläpä siinä olikin ihmettelemistä. Tuo tipu kuuluu kyllä tropiikkiin, ei tänne harmaaseen pohjolaan.
Iinukan pohdiskelut Dunderfeltin ajatuksista näyttävät ajautuvan umpikujaan, eikä ihme. Kuten britit sanovat: kakkua ei voi yhtä aikaa syödä ja säästää. Jos heittäytyy feminiiniksi, ei voi oikein olla feministi. Tai sitten joutuu olemaan jonkinlainen semi-feministi, joka on vähän samaa kuin että olisi turkulainen demarijuristi. Sekin joutuu miettimään, olisi oikeuden mies vai demari. Ei ihme, että siinä miettiessä setelit lentävät pitkin parkkihallin lattioita.
Oli miten oli, toivon, että länsirannikolla olisi niin selkeää, että emäntämme Iines saisi ne lihat grillatuiksi ja hanapakkaukset avatuiksi. Olisi myös suotavaa, että merituuli toisi rantaan hiukan suolan ja levän tuoksua.
Niin, piti vielä sanomani, että hyvin aiheeseen sopivan kuvan olit jälleen löytänyt kirjoituksesi koristeeksi.
VastaaPoistavan Vaari
VastaaPoistaVai oikein nokikanaan tutustuitte yöllä. Ehheheh! Mikä lienee mulattityttö ollut kyseessä ;] Nethän myös elävät yleensä tropiikissa ja jostain kumman syystä eksyvät silloin tällöin tänne Pohjolan miesten 'bongauspiiriin'. Luultavasti etsivät parempia lisääntymis- ja toimeentulomahdollisuuksia...
*
Dunderfeltistä ja feminismistä puhuit asiaa. Iines on nyt patissa eli motissa.
*
Kyllä Learkin löytyy pöydältäni muutaman Kajanderin suomentaman Shakespearen joukosta (Rossikin on Learin kääntänyt), mutta luen paraikaa viimeinkin Terry Eagletonin 'Kirjallisuusteoriaa' (2. uudistettu painos) ja aivan uutta teologi/tutkija Timo Eskolan 'Kielen vallankumous - Kielellinen käänne ja teologian postmodernismit'.
Molemmat kirjat käsittelevät suurelta osin joskin eri näkökulmista sitä, mitä haluankin eli strukturalismia ja jälkistrukturalismia.
Eagletonin katsaus kerta kaikkiaan mainiona johdantoteoksena sisältää myös fenomenologian ja hermeneutiikan sekä laajemman alkuesittelyn aiheeseen + kaksi pitkää jälkipohdintaa.
Reseptio(estetiikan)teoriaa käsittelevät molemmat.
*
Jan Kottin alunperin jo -60-luvun alussa julkaistu 'Shakespeare tänään' pitäisi myös vihonviimein lukea kunnolla.
Sorry. Piti olla tietysti Cajander.
VastaaPoistaKielellisestä vanhahtavuudestaan ja riimijäykkyydestään huolimatta Cajanderin Shakespeare-käännökset ovat mm. Hamletin osalta yhä edelleen merkillisen ytimekästä ja koskettavaa 'stuffia' sekä ajatuksellisesti että metaforisesti.
Veijo Meren Hamlet-käännös (2. painos, 1997) on kaikkein luettavin, mutta onko se paras käännös, sitä en mene sanomaan.
Meren mukaan Hamlet on yhtä aikaa sekä hybridi, kielipeli että antinäytelmä, ja että Shakespeare käytti siinä useita englannin kielellisen ilmaisun kirjoon kuuluvia puhetapoja - säädystä ja ylipäätään ilmaisudiskurssista riippuen (esim. tragedia, komedia, slangi, proosa + neologismit jne.).
Pitäisi kai olla englantilainen tajutakseen edes hiukan paremmin Hamlet-näytelmän kielellisiä koukkuja - ja mieluummin vielä Shakespearea lukenut englantilainen.
PS.
Meri kirjoitti tarkoituksella (avatakseen muka uutta tulkintaa!?) ihan piruuttaan eräässä kolumnissa, että Hamlet on hölmö, vouhka ja hysteerikko, joka saa aikaan lähinnä sekasortoa.
Just niin. Taisi olla Merelle koko Hamlet melkein liian kova nakki. - - 'Pirunpolskaa koko ajan', kuten hän itse ko. näytelmän kääntämisestä totesikin.
Vaari,
VastaaPoistaeilen sateli koko illan, mutta sen verran oli rakoa, että saimme heitettyä grilliin vartaat ja makkarat, joten kemut olivat osaksi pirttikemut, jotka kärsivät hieman vessan tukkeutumisesta. Se ei vetänyt kunnolla ja nosti veden sisään myös lattiakaivosta, ts. näytti siltä, että sakokaivo on täynnä ja tarvitaan viemäriauto tyhjentämään kaivo välittömästi! Nyt jännitetään, pärjätäänkö vessan kanssa pyhät, vai pitääkö alkaa juosta puskissa, huussia kun ei ole. Ei viemäriautoa kuitenkaan pyhinä saa. Yleensä nuo ulkona olevat sakokaivot tyhjennetään muutaman vuoden välein, kun ne täyttyvät, ja kakkavesi alkaa nousta taloon.
Rauski,
motissa olen Dunderfeltin ajatusten ja oman tasa-arvoa arvostavan ajattelutapani kanssa, myönnän auliisti sillä nostin tämän paradoksin itse ensimmäisenä esille.
En siis pääse selvyyteen siitä, miksi tunnistan itseni Dunderfeltin kuvaamassa naisessa täysin ja kokonaan, ja miksi kuitenkin ajattelen niin, että naisena olen vapaa ja yhtä kyvykäs kuin mies, mihin tahansa maailman virkaan ja tehtävään, ja että minulle kuuluu samanlainen vapaus vapaa-aikaan kuin miehellä - ts. minun huushollissani mies ei laista kotitöistä. Vai voisiko hän laistaa, jos löisi nyrkin pöytään ja sanoisi, että nainen hiljaa? Tätä mietin.
Vielä, en malta olla toteamatta arkisesti,
VastaaPoistaRaunon Meren-luonnehdinnasta, kun hän sanoo että Meren mukaan Hamlet oli hölmö, vouhka ja hysteerikko.
Mutta niinhän hän olikin. Mikä kumma saa meidät pokkuroimaan Shakespearen edessä niin, että etsimme hänen hahmoistaan salattuja korkeampia merkityksiä ja olemassaoloaan korkeampia sfäärejä?
Moni jalo teos ja jalo kirjallinen persoona on jalo nimenomaan siksi, että persoonaa riivaa sielun sairaus, jota mielenterveyden häiriöksi nykyään kutsutaan. Niin Hamletiakin. Miksi se olisi mitään kovin suurta? Siksikö juuri, kun sitä eivät kaikki ymmärrä? Mitä merkillistä on siinä, että hulluudessa on viisauden ydin?
Hei, Iines, kiitos, että suhtauduit positiivisesti blogiini, huomasin kyllä mainintasi siitä (se teki iloiseksi, mutta jotenkin noloksi; itsellä on tunne, että en koskaan saavuta sanoissani sitä, mihin pyrin, itsekritiikki estää välillä koko kirjoittamisen, ja sormi on aina liipaisimella, poistanko vai annanko olla. Usein poistan kaikki.)
VastaaPoistaMutta pohdinnastasi tällä kertaa, piti jotain sanoa.
Oletpa saanut taas miehet hereille! :)
Kiva lukea heidän mielipiteitään. Minä ajattelen ja arvostan miehiä melkein pelkästää henkisinä olentoina. Kiinnitän huomiota enemmän siihen, mitä ja miten he ajattelevat, kuin minkälainen heidän ulkoinen habituksensa (kaikkine lisäkkeineen:) on. Kerran eräässä tilaisuudessa muuan ihailemani julkisuuden henkilö (mies) antoi minulle arvonimen sanomalla, että olen "henkinen huora". Nimitys oli yllättävä, enkä tiennyt miten siihen suhtautua; halusiko hän loukata, vai mitä hän tarkoitti. Se vaivaa minua vieläkin. Ei se ainakaan hyvältä kuulostanut.
Pidän keskusteluista itseäni viisaampien kanssa. Kerran istuimme jossakin kuppilassa mieheni ja yhden kulttuuritoimittajan kanssa. Kuuntelin, kun he puhuivat. En ymmärtänyt juuri lainkaan heidän keskusteluaan, sillä se liikkui niin korkeissa sfääreissä, etten sinne yltänyt. Mutta silti kuuntelin haltioituneena. Muistan sen tunteen vieläkin. Siinä oli sekaisin ihailua ja kunnioitusta. Ei tullut mieleenkään - nyt tuli - mitä heidän jalkovälissään riippui. :)
Minulla on hyvin vähän kokemuksia miehistä, fyysisesti. Ne, joita olen joutunut siinä mielessä kohtaamaan, ovat olleet "enemmän ihmisiä kuin eläimiä". Jaa, yksi härkä on joukossa, hänestä jäi epämiellyttävä kuva. Pelkäsin enemmän kuin ihailin. Ja ikävin kokemus on mies, joka, jälkeen päin selvisi, olisi tarvinnut minua hämäämään sitä, että hän rakasti miehiä enemmän kuin naisia.
Olen oikein kiitollinen siitä, että mun mies on mun mies. Hän on kaikissa puuhissaan aito ihminen. Hänestä voi sanoa: toisessa päässä majailee perkele, toisessa enkeli.
En ole lakannut kunnioittamasta häntä. Yleensä kunnioitan kaikkia miehiä, elleivät he ole pelkästään eläimiä.
Iines
VastaaPoistaHamlet ei ole sairaskertomus huolimatta näytelmän ihmissuhdeverkostojen ylijännitteisyydestä ja Hamletin itsensä merkillisestä (miten niin merkillisestä - Hamlethan on ensimmäinen moderni ihminen kirjallisuudessa) luonteesta ja temperamentista (ks. PS.).
Hamlet näytelmänä on suuri taideteos muun muassa ja juuri näiden tekijöiden vuoksi. Sitäpaitsi se on dramaturgisesti yhä edelleen kaikkein radikaaleimpia ja kokeilevimpia näytelmiä, mitä koskaan on kirjoitettu (Harold Bloom).
Tämä verran on varmaa.
Toistan, että Meren kommentti oli harkittu provokaatio ja tarkoitettu ikäänkuin aloittamaan Hamlet-myytin dekonstruointi (siinähän aloittaa ;]).
Mielestäni Meren suhtautuminen Hamletiin on jotenkin hämmentynyt, 'epämukava' - ja kunnioittava - vähän samaan tapaan kuin lapsella, joka on polttanut sormiaan tartuttuaan kiinni liian kuumaan esineeseen.
Meri(kään) ei saanut Hamletista 'selkävoittoa'. Harmittaako se häntä? Tuskin, sllä hän on valmis myöntämään Shakespearen ansiot tämän - kuten Meri itse sanoo: 'maailman ehkä tunnetuimman ja tuntemattomimman' näytelmän' lopullisen version nerokkaasta työstämisestä.
Meren tölväisy on toki outo joskin myös siinä mielessä paikallaan, että uusia tulkintalinjoja pitää aina etsiä ja pohtia.
Mutta miksi Hamlet elää vuosisadasta toiseen? Miksi Hamletia näytellään yhä uudelleen? Miksi Hamletista on tullut mm. Sofokleen Kuningas Oidipuksen ja Dostojevskin Karamazovien veljesten ohella eräs kaikkein arvostetuimpia kirjallisia luomuksia länsimaisen kulttuurin historiassa?
Ja miksi esimerkiksi minä olen nyt täysin vakuuttunut, että kyseessä on ehdottoman nerokas näytelmä ja että Shakespeare todella on ikuinen (joskin ajoittain raskas, jopa nihilistinen ja kyyninen - huumorissaankin)?
(Voisin vastata näihin kysmyksiini pitkästi, mutta en tee sitä tässä.)
Sitäpaitsi ei meidän mitään korkeampia sfäärejä tarvitse Shakespearesta etsiä, koska ne ovat aina jo edessämme, ja jokainen sukupolvi (jokainen asiasta syvästi kiinnostunut ihminen) löytää ne aina uudestaan omalla tavallaan.
Ja jos jollekin taiteilijalle ja hänen tuotoksilleen on käynyt näin, niin silloin kyseessä on perustellusti klassikko.
Hamletiakin voi siis analysoida loputtomiin - on tehtykin - ja tehdään koko ajan.
Joten älä Iines suotta nyt lankea vähättelemään kirjailijaa, jonka rinnalla ihmisten ylivoimaisen enemmistön luovuus on kuin pelkkä kärpäsen paska Itämeressä.
PS.
Luepa muuten Yrjö O. Alasen 'Aallosta Shakespeareen ja Simenoniin' - psykiatrin esseitä klassikoista' (2003), niin saat varsin hyvän katsauksen Hamletin historiallis-kirjalliseen kontekstiin (jonka myös Meri 'juttu'kokoelmassaan 'Amleth ja muita Hamletteja' esittelee) ja tietysti ennenmuuta hänen psykologiaansa - ainakin psykoanalyysin (laajasti ymmärrettynä) näkökulmasta katsottuna (pitkä essee otsikolla 'Hamlet ja psykoanalyytikot'.)
Rauno,
VastaaPoistaen minä nyt tarkoittanut vähätelläkään Hamletia, saati itse kirjailijaa, jonka säkeet soljuvat mieluusti minunkin huuliltani, varsinkin sonetit, mutta mikä tahansa muukin näytelmä.
Tarkoitukseni oli ehkä vain riisua sitä pelkoa ja hyperkunnioittavaa suhtautumista, joka koko Shakespeareen edelleen vallitsee. Mutta siis - olkoon kunnioitus hänen yllään minunkin puolestani, ja nostan hattua sille, että hyvin olet ihanteesi ja kiinnostuksen kohteesi valinnut. Minä menetin sydämeni aikoinaan jo niinkin kepeälle näytelmälle kuin Kesäyön unelmalle, sen taikamaailmalle.
Tuo kaikki mitä kirjoitit ylläolevassa kommentissasi, on viisaasti analysoitu ja poimittu, ja merkkasin tuon kirjavinkkisi muistilehtiööni seuraavaa kirjastoreissua varten ensi viikolla.
PS Ei se, että vaikka kirjailija olisi tullut kuvanneeksi ns. hullun ihmisen, tee teoksen arvoa vähäisemmäksi tai edes vähemmän merkittäväksi tai yleispäteväksi. En ryhdy nyt kuitenkaan tosissani väittämään, että Hamlet olisi hullu, sillä ennen tuota väitettä tahtoisin lukea Hamletini vielä kerran.
Vai on Iines jäänyt mottiin ajatuksineen? Kenties ratkaisu löytyy lähempää kuin arvataankaan. Tuo "Vulva"-lehden mainio päätoimittaja Anna-Ilmari Moilanen, joka muuten pitää "vulvituttaa"-nimistä blogia, sanoi taannoin, että hän jättää feminismin oven ulkopuolelle mennessään makuuhuoneeseen. Eikä aiheetta: hän on jäämässä perhevapaalle, joka kaiketi merkitsee iloista perhetapahtumaa.
VastaaPoistaAnna-Ilmari on siis keksinyt keinon, jonka avulla voi olla yhtä aikaa feminiini ja feministi. Tarvitaan vain ovi ja siihen lukko.
Mutta kylläpä Avatar kirjoitti kauniisti miehistä! Näin vanhana ja epäilevänä jopa ihmettelin, olisiko se sittenkin ironiaa. Yhdyn täysin kirjailija Huovisen rukoukseen: Jumala siunatkoon nuoria naisia!
Vaari,
VastaaPoistaminähän saan tänään mainioita uusia lukuvinkkejä! Tuo Vulva-Anna-Ilmari kiinnostaa minua jo nimensä perusteella riemullisesti, ja perehdyn tapaukseen kun löydän bloginsa.
Avatar on minullekin vielä kutkuttava arvoitus - hänessä on jotakin sellaista, Vaari, joka laajenee kuin keveä kaasu. Sanat eivät välttämättä olekaan yks yhteen, vaan sisältävät jotakin yllätyksellistä.
Voi ei, nyt huomaan, etten vastannutkaan Avattarelle vielä, niin kuin piti, ensimmäisenä tänä aamuna! Olinpa epäkohteliaan tuntuinen. Taidan korjata erehdykseni samantien.
Hm... Tuli pieni kirjoitusvirhe. "Tulva" se on eikä V. Missähän lienevät ajatukseni vaellelleet.
VastaaPoistaAvattaresta sanoit kyllä nappiin. Kaasua, komissario Iines, kaasuapa hyvinkin.
Vaari,
VastaaPoistaTulva on minullekin nimenä tuttu lehti, mutta nyt ei kyllä yhdistänyt. Pakko nauraa, miten tartuin Vulvaasi.
Avatar,
VastaaPoistakiitos kommentistasi!
Minun piti jo aamulla sanoa sinulle jotakin, mutta juhannuksen huiskeessa aloitin kommentoinnin keskeltä enkä järjestyksessä, ja katsoinkin sitten vain loppupään.
Ymmärrän hyvin, miten kehumiseni nolotti sinua. Samoin minä kiemurtelen kiusaantuneena, jos minua kehutaan, ts. en edes halua kehuja. Halusin kuitenkin antaa tunnustusta, koska pidin tekstejäsi löytönä, jollaista en ole aikoihin Blogistanissa tehnyt. Lisäksi samaistumisen tunne kirjoituksiisi ja tapaasi kirjoittaa hätkähdytti minua, ja siitä siis vuolaus. Oli outo tunne, että joku kirjoittaa minua.
Itse pidän miestä kyllä aika lihallisena olentona, ts. olen kai aika orientoitunut ruumiin kieleen, joskin miehen henkinen puoli on se, joka saa hartaan ihailuni ja kiinnostukseni. Joskus ne voivat olla samassa persoonassakin, mutta yleensä eivät. Oikein seksikäs mies on harvoin kovin henkevä. Sen sijaan henkevä voi olla myös eroottisesti houkuttava. Puhuinkohan itseni pussiin?
Näissä asioissa olemme kyllä kaikki härmäläiset pussissa, niin vahvoista vieteistä ja tunteista on kyse.
VastaaPoistaEihän tällaista meikäläistä tasa-arvohömpötystä (tämä on provokaatio) esiinny edes Etelä-Euroopassa, suuresta maailmasta puhumattakaan.
Me pohjoismaalaiset edustamme siis pientä seksuaalisesti poikkeavien vähemmistöä - tasa-arvoseksuaaleja eli tarvoja - joka globaalisti on väheisempi poikkeama normaalista kuin nekrofiilit ja sodomistit, homoista ja lesboista puhumattakaan.
Nietzsche sanoi (hänhän se oli, Raunolan Puck?), että ihmisluonto on sellainen, että kun kuorissa laulaa enkelikuoro, niin kellarissa ulvovat koirat.
Raamattusuomeksi se tarkoittaa, että kilpemme ja miekkamme on tasa-arvo, mutta fantasioissamme Hesekielin vuotavat vohlat & orhet kalpenevat.
Sitä paitsi, jos asiaa ajattelee tieteellisesti, niin onhan geenien sekottumisen kannalta tervettä, että vieras kiinnostaa. Ja tuttu ei kiinnosta.
No ei nyt noinkaan, Tapsu,
VastaaPoistatasa-arvo ei suinkaan ole hömpötystä, vaan liittyy pikemmin sinne humaniteettien puolelle. Ja ne humaniteetit taas ovat tarpeen, jotta ketään ei poljeta mistään syystä, etenkään sukupuolensa vuoksi.
Ja ehkäpä tämä tasa-arvo on osa evoluutiota, ja ihminen on näin ollen keskellä muutostilan saumakohtaa, joka sisältää aina suuriakin paradokseja.
Yhtä paradoksia tässä nyt hämmästellään, ja kai tärkeintä on myöntää paradoksin olemassaolo, ei niinkään ratkoa sitä. Elommehan on jatkuvaa aallokkoa, eikä kaiken ymmärtäminen varmaan olekaan tarpeen. Elämä kun on niin lyhyt, että voimme sanoa parhaiten totuuksia jo tapahtuneesta ja menneestä, emme siitä kehitysvaiheesta, jossa olemme korvia myöten kuin velho suossa.
Tässä muuten vielä riekku.. siis riemukas linkki tähän päreeseen. Huomasin vasta.
VastaaPoistaKommentti kommentin linkin kommentista:
VastaaPoistaMokkuloissa on eroja. Toinen on ohut ja toinen paksu. Operaattoria kannattaa vaihtaa, jos hitaasti lataa ja pahasti pätkii.
Onneksi ehdin itse sanoa, että viestini tasa-arvo-osuus oli provokaatio.
VastaaPoistaMutta mutta.. nyt kun mainitsit tuon evoluution, niin näinkin asian uudessa valossa.
Evoluutiota tasa-arvon kehitys varmaan onkin, mutta evoluutio on sokea ja julma, eikä se välitä pätkääkään oikeudenmukaisuudesta tai mistään muustakaan.
Onko siis niin, että tasa-arvo - kaikesta ylevyydestään huolimatta - onkin vain evoluution harhapolku?
Siihen tulokseenhan tässä on pakko tulla, kun ihailemani Iines-neitikin paljastaa, että syvällä sielussaan hänkin, tasa-arvon papitar, tuntee tarvitsevansa naiseutensa täydellistäjäksi Vahvan Miehen, Oikean Uroksen, joka hänen oman todistuksensa ja kokemuksensa mukaan on "harvoin henkevä".
Evoluutiohan ei ole pyrkimystä aina vain korkeammalle ja jalompaan, vaan sitä että parhaat pariutujat menestyvät.
Seksi-Seppo pariutuu ja jatkaa geenejään, Tasa-Arvon suku sammuu. Mot?
Kariav,
VastaaPoistatämä mökki on ns. katvealueella, jossa on ollut paikallisilla ihmisillä vaikeuksia jopa digitelevisioittensa näkyvyyden kanssa. Monenlaisia vahvistimia on kuulemma niin tönössä kuin talossakin.
Kuvaavaa on, että tämä minun dna:n mokkulani toimii kyllä tässä mäessä, siis rinnetontin huipulla, mutta samainen yhteys ei toiminut ystävälläni, jonka mökki on rinteeni alapuolella, noin 100 - 150 metrin päässä.
Ja paha vieköön - minulla on viime kesänä Raumalla solmittu nettikaistayhteys, jonka voimassaoloaika on kaksi vuotta. Vasta ensi vuonna voin vaihtaa palveluntarjoajaa.
Yhteys toimii kyllä, mutta esimerkiksi kuvat latautuvat hitaasti, joten kuvablogitoimintani kärsii hieman. Välillä on niin hidasta, ettei tapahdu mitään.
Tapsa,
VastaaPoistaminulle taas tuli mielikuva siitä, että tasa-arvo kuuluu evoluutioon niin, että se lähentää sukupuolia toisiinsa, ts. karsii erillispiirteitä ja muokkaa ihmistä androgyyniseen suuntaan, jossa sukupuolilla ja suuntautumisilla ei ole suurtakaan väliä. Ainoa kiintopiste on kai se, että se jolla on kohtu, synnyttää ja imettää jälkikasvun. Pidän myös mahdollisena, että ihmiseltä surkastuu ennen pitkää mm. rintarauhaset, ts. imetyssysteemi lopahtaa, ja ihminen ruokkii lapsensa kuiten linnut poikasensa. Tämä olisi lähes huippuunsa vietyä androgyyniyttä.
Evoluutio ei siis toki ole ihmisen hyväksi tapahtuva jalostusilmiö, vaan vain ilmiö, joka tapahtuu ihmisen toiminnan seurauksena.
Mitä minuun tulee, olen aina tuntenut eroottista vetoa fyysisesti voimakkaaseen mieheen, joskin minuun vetoaa yhtä lailla laihan ja pienikokoisen miehen filosofiset pohdinnat ja yleensä se, että hän osaa ilmaista itseään puhumalla (ja kirjoittamalla) - eli siis ajattelee ohi toiminnan. Sanatkin synnyttävät siis voimakkaita kiimoja, vaikka ne lausuisi kuiva olmi, vrt. Arthur Miller - Marilyn Monroe-tapaus. Olen siis aika ambivalentti tapaus, enkä usko poikkeavani paljonkaan keskivertonaisesta.
Iines
VastaaPoistaMitä Kuningas Learin mielivaltaiselta vaikuttaviin, psykologisiin, tvs. motiiveihin testauttaa tyttäriään tulee, niin lue Greenblatt (2008, s. 348-350).
Greenblattin selvitys tyydytti ainakin minua.
Lear ei ole dementti. Kyseessä on sama vanha juttu: vallasta luopumisen, eläköitymisen ja omaisuuden jakamisen pirullinen ongelma - , joka oli läheinen myös kahden tyttären Shakespearelle, ja jolle toinen tytär oli rakkaampi - toinen taas meni kaiken lisäksi naimisiin Shakespearen inhoaman 'hulttion' kanssa.
Silloin (vaikka tietenkään Lear ei ole Shakespearen identtinen omakuva) Learille(kään) ei ole ihan sama, kenen kanssa Cordelia naimisiin menee - siitäkään huolimatta, että Lear on jo ehtinyt jakaa 2/3 valtakunnastaan kahdelle muulle tyttärelleen.
Lear siis rakasti eniten Cordeliaa ja myös testaa tätä eniten tehden kuitenkin paitsi kiusaamisessaan myös Cordelian reaktion arvioinnissa hirveän virheen - monien muiden arviointivirheittensä ohella.
Mutta edelleenkään ei voi tuosta vain väittää, että Lear oli dementti (sitäpaitsi mitä järkevimmät ihmiset kiusaavat, testaavat ja arvioivat väärin rakkaimpiaan), sillä Shakespeare käyttää etenkin Hamletissa kehittämäänsä dramaturgista strategiaa ja ikäänkuin pyyhkii Learin motiivin pois, läpinäkymättömiin (katsojan on itse arvioitava), hieman samaan tapaan kuin Hamletin hulluudelle ei anneta mitään lopullisesti perusteltua järkiperäistä syytä.
Voila!
Evoluutio onkin mielenkiintoinen aihe. Voihan olla, että Iinukan profetia osuu oikeaan, mutta kannattaa muistaa, ettei evoluutiolla oikeasti ole mitään suuntaa.
VastaaPoistaHeti kun olosuhteet muuttuvat, muuttuu evoluution suuntakin.
Rintarauhasten evolutionaarinen merkitys on tätä nykyä jo aika kaukana imetyksestä. Ne toimivat niin kuin riikinkukon sulat - houkuttelevat toista sukupuolta.
Naiset taas tuntuvat olevan kolmen veen loukussa: valta, voima, viisaus.
Miehet taas astuvat jokaisen näkemänsä naaraan, jos vaan mahdollista. Onneksi normaalielämässä rajoitteita on sentään jonkin verran.
Tapsu,
VastaaPoistaminusta evoluutio on kuin pallosalama, eli se liikkuu ihmisenergian vanavedessä joko väistyen tai tykö tullen, mutta ei suoraan kohdaten.
Jos lähestyt huoneessa leijuvaa pallosalamaa, se väistää sinun energiaasi eli ihmisenergia työntää sitä pois, ja kun vetäydyt kauemmas, salama seuraa sinun kehoasi, kuin olisi näkymättömällä langalla kiinni ihmiskehossa. (Tämä kuvaus on eräästä lukemastani pallosalaman kohtaamisesta, jossa salama tuli hellasta, mutta poistui poksahtaen.)
Tuo, että miehet astuvat jokaisen naaraan ja siementävät niin monta kuin mahdollista, on tietenkin totta haluamisen tasolla.
Uskon kuitenkin, että täysin sama pätee naiseen, ellei hänen tiellään olisi esteitä, kuten nyt vaikkapa lasten- ja kodinhoito. Nainen siis mieluusti antaa uroon kuin uroon astua itsensä, jos hänellä olisi yhtä vapaat olot, ts. yhtä helpot oltavat astumisreissuillaan kuin miehelllä - ei raskaudenpelkoa eikä kotiintuloaikoja tai lasten kanssa oloa. Mikäs siinä olisi paneskellessa vaikka puskissa töitten jälkeen ennen kotiinmenoa. Näinhän moni mieskin tekee, kuvaannollisesti.
Rauski,
VastaaPoistamuistan kyllä Learin juonikuvion jotakuinkin kattavasti, vaikka lukemisesta onkin aikaa tuhottomasti - tentin kirjan aikoinaan maailmankirjallisuuden klassikkotentissä, ja muistan paneutuneeni ja eläytyneeni voimakkaimmin muihin opuksiin kuin Leariin - tai Hamletiin - jotka sivuutin kivuttomasti.
Sen sijaan uppouduin mm. Odysseuksen harharetkien pohdintaan ja tulkintaan, joka hätkäytti hieman professoriani - hän kertoi odottavansa mielenkiinnolla jatkoa kanssani. (Anteeksi, oli pakko kehaista itseäni, kun sinä, Rauno, olet niin ylimaallisen lukenut ja viisas). - Tuo näkemykseni harharetkistä oli muuten feministinen tulkinta ennen feminismin läpimurtoa, ja tarkastelin teosta paljon myös Penelopen tarinana ja yleisenä miehuuden kuvana.
Uskon minä, Rauno, ettei Lear ollut aivoiltaan rappeutunut dementti - toki ns. terveeseenkin ihmismieleen mahtuu katastrofiaineksia.
Tulipa tätä keskustelua lukiessani mieleen, että olisiko tasa-arvon esiin pullahtaminen evolutionaar(a)inen vihjaus tuosta: Y-Chromosome is Shrinking to Disappear. Josko kohta ollaan kaikki sitä samaa XX:ää...
VastaaPoistaJouni,
VastaaPoistatässä se taas nähdään: ihminen voi keksiä saman idean ihan itse kuin tiedemies tai filosofi!
Tätä tarkoitin sillä, kun sanoin, että ajattelen mieluummin itse kuin turvaan aina valmiiseen. Jos ihminen pohtii asioita, hän keksii väistämättä niitä ajatuksia, joita pidetään neroina sen vuoksi, että joku kuuluisa filosofi tai tieteilijä on ne ensi kerran sanonut ääneen.
Minä heitin omasta ajatusmaailmastani tuon ajatuksen, että sukupuolten erillispiirteiden väheneminen ja toisiaan lähestyminen androgyyniseen suuntaan on evoluutiota, ja tuon linkkisi sisältämän idean mukainen, vaikkei välttämättä niin pitkälle vietynä, mitä ymmärsin nopean luvun perusteella.