30.10.2009

Kiltti ja tyhmä

Edellisen Saddam-keskustelun pahuuden sivujuonteena versoi heikko kiltteyden itu. Puhuin ekstrovertista rohkelikosta ja introvertistä kilttimyksestä, ja joku kyseenalaisti kuvioni, että noinko se on. - No kyllä se käytännössä noin menee, eikä ole edes kummoinenkaan yleistys.

Sisäänpäinkääntynyttä lasta pidetään kilttinä ja vähän tyhmänä, kun se ei uskalla puhua, ja rohkeaa taas pidetään jopa älykkäämpänä kuin tämä oikeasti on, koska se näkyy ja puhuu ja voi potkaista heikomman sivuun tieltään. Oikeastihan se kiltti ja hiljainen voi hautoa vaikka joukkomurhaa mielessään, niin kuin nähty on. Tyhmä ei vissiin osaisi laatia tarvittavaa strategiaa.

Opetussuunnitelmien visiot ja missiotkin ovat täynnä sisäänpäinkääntyneen lapsen ilmaisukyvyn ulosvetoa, jotta lapsesta kasvaisi ehjä ja rohkea persoona, joka pärjää yhteiskunnassa. Onko tämä välttämättä oikein tai edes tarpeen?

Itse olin niin hiljainen kouluun mennessäni, että salasin kaiken, jopa sen että osasin lukea, ja niinpä tavasin lukuvuorollani, kun arvelin sen kuuluvan asiaan. Ensimmäiseltä välitunnilta karkasin peloissani kotiin, mutta opettaja sai minut kiinni ulko-ovissa. Sisareni taas oli ulospäinsuuntaunut, mutta minua osaamattomampi ja tietomäärältään vähäisempi. Kuitenkin kautta lapsuuteni minua verrattiin siskoon ja tuupittiin eteenpäin, ota mallia siskosta, katso nyt miten sisko tekee. Kuitenkin se olin minä joka luin siskolle satuja ja katsoin kellosta ajan, kun tämä ei osannut. Minä olin viallinen, sisko ei. Ja kelpo ihmisiä meistä kummastakin tuli. Minua vaan jäi kaivelemaan se, ettei minua hyväksytty kilttinä ja hiljaisena, siis omimpana itsenäni.

Minusta kiltteys ja hiljaisuus on nimittäin persoonallisuudenpiirre, joka tulee kenties älykkyyden sivutuotteena.Tällä en nyt tarkoita sitä, että olisin erikoisen älykäs, pikemmin ehkä pohdiskelevainen ja älyä käyttävä. Esimerkiksi BB-talon Esa, Mensan puheenjohtaja, on hyvin kiltti muita kohtaan ja hyvin hiljainen. En usko että hän löisi takaisin, jos häntä lyötäisiin. Hän vetäytyisi pois piiristä. Ja Giuseppe Tornatoren juuri nähdyssä elokuvassakin Tuntematon nainen entinen huora kouluttaa pientä tyttöä kovaksi pärjääjäksi väkivaltaisin tuuppimismenetelmin, niin että tyttö on lopulta verillä. Viesti on se, että ihminen ei pärjää maailmassa ilman rohkeaa kovuutta. Minua nämä kaikki rohkeuteen kasvattamiset ja usuttamiset tympivät tavattomasti.

Olenkin sitä mieltä, että kilttejä ja hiljaisia ei tule vetää kuorestaan, koska ei ole mitään kuorta. Rohkeus sen sijaan se kuori onkin, sillä ihmisen perustila ei ole syöksyä estoitta tapahtumiin mukaan, vaan varoa ja vetäytyä - näin tekevät kaikki muutkin luodut, nisäkkäät ja nisättömät, joissa henkeä on. Miksi siis kodeissa ja kouluissakin lapsista tehdään väkisin ulospäinsuuntautuneita ja jopa röyhkeitä pärjääjiä, ja introvertteja hiljaisia painetaan selkeästi alas ja tuhotaan heidän persoonallisuuttaan koettamalla vaihtaa heidän omin omansa ulkokohtaiseen rohkeuden kuoreen?

(Maalaus Hugo Simberg)



64 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Jaaha. Rouva Kademieli pläjäytti taas. Onkohan maailmassa ketään yhtä täydellistä ihmistä kuin HG?

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. En nyt vielä kommentoi itse bloggaustasi, mutta totean että minä kyllä pääsen bloggerin blogeihin. Olen kyllä kuullut joiltakin nettitutuilta, että ovat kokeneet samanlaisia ongelmia Bloggerin kanssa kuin sinä Iines. Ongelmat on onnekis lleet tilapäisi, joskin kiusallisia ja tunteja kestäviä, joskus.

    Ja taas HG jatkaa törkeää kommentointiaan täällä. Surullinen tapaus.

    Jotain totuutta HG:n kommentissa voi olla sikäli, että Iines on varmasti viehättävä. Sen jo "näkee" Iineksen tavasta kommentoida, olla empaattinen ja toiset huomioiva. Se on kaunista!

    VastaaPoista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. "Mutta katsos kuvan ulkopuolelle jos uskallat "

    Mikä ihmeen kuvan? En minä kenenkään kuvaa ole nähnyt. Ei tarvitse nähdäkseen, toisen kauneuden. Riittää kun lukee toisen ajatuksia tekstin muodossa jne.

    "ennenkuin heti otat sankarin roolin neiti X:lle."

    Minkä sankarin viitan? Hourupäistä tekstiä...

    "kysy vaikka KOmpostilta joka häntä on stalkannut jo vuosia"

    En tunne ketään kompostia. Ja kompostihna kuuluu pihalle, jopsa sinä tiirailisit sitä, HG, kun ulospäin haluta katsela. Ja jos komposti jotain stalkkaa, niin hänhän on sitten pikemminkin vaarallinen kuin ketään kiinnostava.

    "homma toistuu Jape ja sitä sinä et voi ymmärtää"

    Mikä homma?

    "Eikä minulla ole mitään Iinestä vastaan -minähän annan hänelle joka kerta syyt saada sitä mitä hän haluaa"

    Et sinä mitään anna. Sinun kommentit on epäkiinnostavaa sekoilua, häiriötekijä. Iineksen kommentit ja teksti taas kiinnostaa, niissä on ajatusta.

    VastaaPoista
  7. Eikä ole; totuus löytyy kinasta, arvo on siinä mikä erottaa eikä siinä missä menee yhteen. Osaatko laskea 10 miinus 3 niin arvo on seitsemän.

    Se on mitä tarvitsee osata laskemisen osalta: arvo on siinä sillä seksuaalisuus on jätetty kehittymättä noin parituhatta vuotta ; ihmisen on sallittu kehittyä aivoistaan mutta ei enää seksuaalisesti ja sinunlaiset estätte sen koska estätte vitaalisia olemasta mukana: teille kibbutsit ja kolhoosit ovat edelleen oikea asenne koska ranskalaiset sanoivat, että muuten tulee valtava pandemia ja me joudumme kaikki sikainfluenssaan tai lintuinfluenssaan ja seuraavaksi tätä manaamista kutsutaan aasiinfluenssaan (eikä ole leikin asia koska näillä on handussaan vaarallisia aineita, kemiallisia aineita; sääli vaan että siinä missä yksi paukauttaa elämän rikki eli sotii toinen lääktisee eli sotkee kemiallisesti ihmiset myös tahalla eli uhkaamalla kuten nyt - ja kolmanneksi juonitellaan eli luikerrellaan tien alta kun vaan pääsee - nämä kaikki
    estvät
    oikeaa
    ihmisten
    kehittämistä
    kohti
    sitä
    missä
    asuu
    kunnon kasvu aikuiseksi eli
    se on näitä kaikkia manaamalla
    ja sen takia EU voi tuskin
    onnistua ellei tätä lapsenleikkiä
    ensin jotenkin saa aisoihin

    koska
    vitalisuus
    ja traditio
    ei pääse
    eteenpäin koska
    pitää jotenkin
    vaan
    suojautua ja
    suojautua
    ja
    sinä estät
    että
    näistä edes saa puhua.

    Jape: estät siis jo puhumisen oikeista asioista koska viettelet ja annat vietellä.

    VastaaPoista
  8. "estät siis jo puhumisen oikeista asioista koska viettelet ja annat vietellä."

    Älä höpötä! Minä en estä mitään, mutta totean vain että sinun 31. lokakuuta 2009 13:51 -häiriöviestissäsi ei puhuta oikeista asioita.

    Toisekseen alemman tason miehenä minä en viettele ketää, eikä ketään kiinnosta vietellä minua, että se siitä.

    VastaaPoista
  9. Sinä viettelet koko ajan ja yrität sitten selittää sen jollain lailla: olet sama nikki joka täällä on esiintynyt sinnikkäästi vuodesta 2006 ehkä ennen (en ole lukenut mutta jos haluat voin luetella ne; ja luultavasti myös vaari ja muaddib, maladrois jne jne en enää muista mutta sinnikäs ukko, joka pelkää enemmän kuin keskimäärin ihmiset ja 100% enemmän kuin naiset ja silti olet matemaattisesti helvetin oppinut.

    Joten: how come? Eikö ihminen pärjääkään matematiikalla?

    VastaaPoista
  10. Olemme myös tavanneet, rupesit häiritsemään minuakin seksuaalisesti - ja uhkailit kun sanoin, että tuo oli lähes raiskaus.

    Pyysit minua olemaan vain ihan hiljaa. Ehkä JK:takin on pyydetty.

    VastaaPoista
  11. Ois oikein mielenkiintoinen aihe, mutta ei nyt oikein huvita pistää päätänsä tähän herhiläispesään.

    Sulla on kyllä hemmetin pitkä pinna!!!

    VastaaPoista
  12. Miten Richard Feyneman, tuo tunnettu rääväsuu sopii luomaasi kiltin ja viisaan sapluunaan? Vastaat ehkä, ettei älykäs ole välttämättä viisas, eikä viisas älykäs. Niinpä niin. Eikä kaikki kiltit takarivin hiljaiset ole välttämättä tavallista älykkäämpiä, vaikka toivoisin niin olevankin. Henkilökohtaisesti olen aina yrittänyt suosia hiljaisia ja kilttejä - ehkä vain mukavuussyistä :D

    VastaaPoista
  13. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  14. Kiitos vV. ja Jape henkisestä tuesta yllä, varsinkin Jape, minä olen aivan liian herkkä näitten puun takaa tulevien nettihyökkäysten kanssa, en osaa suhtautua, vaan menen tolaltani, vaikka näen, ettei toinen pahuuttaan niitä sano.

    Arjaanneli, ei minulla ole pitkää pinnaa, tai siis on minulla, mutta en ole koko päivänä aamun jälkeen päässyt ainoaankaan blogspot-blogiin, enkä pääse vieläkään kaapelinettikoneellani, siis pöytäkoneella. Tytär kävi puolestani blogger.comin sivuilla, ja sieltä ilmeni, että vika on maailmanlaajuinen, blogeihin ei pääse ilmeisesti tietyntyyppisistä IP-palvelimista tms. Mokkulayhteydelläni läppärillä pääsen nyt, iltapäivällä tämäkään ei pelannut. En siis päässyt heti poistamaan hourupäisiä viestejä.

    Nyt poistin kymmenkunta Homo garruluksen viestiä, ja syytä ei tarvinne kertoa. Jätin osan vain siksi, koska niihin oli jo ehditty vastata, ja katsoin, että tuo jäljelle jäänyt kokonaisuus kertoo oman tarinansa.

    Toivottavasti siis palaat Arjaanneli juttelemaan päreen asiasta.

    VastaaPoista
  15. Telemakhos, Sisu-Seura

    Siis toki on niin, ettei kiltteys ja viisaus tai älykkyys johdu hiljaisuudesta tai tyhmyys räväkkyydestä. Ei näin, minä vähän kai provosoin.

    Halusin korostaa sitä seikkaa, että hiljaisuus ei ole mykkyyttä, vaan on täynnä ladattua merkitystä, joka voi olla nimenomaan älykkyyden mukanaan tuomaa.

    Ja sitäkin halusin korostaa, että rohkeus voi johtua myös silkasta tyhmyydestä, kun mennään ja melskataan, eikä kyetä hiljaiseen kriittiseen ajatteluun, jota äly ohjaa.

    Toisinkinpäin voi siis olla, mutta sitä en koe ongelmaksi, koska toisinpäin olevaa asetelmaa jo arvostetaan, siis rohkeaa älykkyyttä. Samoin hiljaisten tyhmyyteenkin on tavallaan sopeuduttu, se on hyväksytty klisee.

    Ja eniten tahtoisin tietenkin, ettei introverttiutta pidettäisi välivaiheena ekstroverttiuteen. Se on minusta arvostettu itsenäinen tila. Introvetteja ei tarvitse millään tavoin muuttaa tai ohjata ekstroverttiuteen.

    Itse muuten tunnustan syntini: minä olen aina tykännyt luokan velmuista ja suulaista pojista ja unohtanut ne kiltit hiljaiset tytöt. Olen havainnut saman ilmiön lähes kaikista naisopettajista, vain miesopettajat meillä suosivat kilttejä tytöjä. Mistä johtunee?

    VastaaPoista
  16. On täällä muitakin naisia, ihan säännöllisiä eikä yhtään satunnaisia. Täällä lähtee tämä keskustelu toisinaan menemään niin korkealta ja kovaa, että sanon asiani vain silloin kun oikeasti on jotain sanottavaa.

    VastaaPoista
  17. Kommenttini oli vastine johonkin ilmeisesti jo poistettuun kommenttiin, nyt se näyttää vähän yksinäiseltä ja hassulta tuossa. ;)

    VastaaPoista
  18. Tiina, korkealta ja kovaa.. nyt tulee hymiö.

    Siis naisiahan täällä nimenomaan onkin, ja siitä olen ylpeä - minusta kun on vaikeampaa voittaa naisten luottamus kuin miesten. Ihmetelinkin tuota lausumaa, että täällä ion vain miehiä ja heitäkin vain kaksi.

    Tuo Sisu-Seurakin on tämä Italian Sari, eikä tämä ole salaisuus, vaan Sari on ennenkin kirjoittanut vahingossa noilla Emilia Romagnan Suomi-seuran tunnuksilla.

    Minua vaan tuo Sisu-Seura huvitti kovasti, kun ensin luulin, että kyseessä on tuo halla-aholainen kansallismielinen seura. Vaan se olikin Sarin seura. Hieno nimi Suomen tytöillä ulkomailla.

    VastaaPoista
  19. Toiseen kommenttiisi, Tiina

    poistettu on, mutta minäkin muistan väitteen siitä, että täällä on vain miehiä.

    Täällä on siis runsaasti ajattelevia naisia m.o.t. ja yhtä lailla miehiä, ajattelevaa sorttia hekin ovat. Yleensähän blogikirjoittelu on kai älyllisten henkilöiden toimintaa, sillä kirjoittaminen on ajattelua.

    Sekin joskus tutkittiin, että suurin osa bloggaajista oli introvertteja, siis minun lievästi kärjistetyn tulkintani mukaan kilttejä ja hiljaisia ihmisiä.

    VastaaPoista
  20. "Ken malttaa kielensä vaientaa, voi hiljaista viisasta muistuttaa."

    Tällaisen lauseen sain kuulla monesti lapsena isältäni. Olin hänen mielestään äänekäs melskaaja ja hän halusi - hyvää hyvyyttään - opettaa minulle keinon, jolla voisin olla hyväksytty missä tahansa. Siis: suu kiinni. Kun vielä kuuntelee muita armollisesti nyökytellen ja lausuu vain muutaman sidesanan silloin tällöin, tekee takuulla viisaan vaikutuksen.

    Itse olen siis oppinut jo varhain, että viisaat istuvat varjossa ja ovat hiljaa. Tyhmät melskaavat, pitävät kovaa ääntä ja tönivät muita. Siksi minun on vaikea ymmärtää Iineksen teesiä, jonka mukaan sisäänpäin kääntyneitä lapsia pidetään tyhminä.

    Ilmeisesti nykyinen kouluympäristö on tämän aiheuttanut. Silloin kun itse olin koulussa hiljaisia tyttöjä pidettiin viisaampina kuin meitä ADHD-poikia.

    Onneksi kouluaikainen viisaus/tyhmyys eivät korreloi mitenkään myöhemmän menestyksen kanssa. Luokkakokouksessa muutama vuosi sitten totesimme, että meistä suuripalkkaisimmilla oli kouluaikana ehdottomasti huonoimmat todistukset. Luokan priimukset olivat elämässään pärjänneet aika ... miten sen nyt sanoisi ... vaatimattomasti.

    Me mietimme luokkakokouksessa tätä asiaa ja tulimme siihen tulokseen, että luokan priimukset jotenkin uskovat itsekin olevansa kaikessa muita parempia. Kun kova maailma sitten käy silmille, ei kympin todistus auta pätkääkään. Me kuutosen keskiarvon hurjat taas kävimme päin elämää sillä mielellä, että pakollinen koulu on lusittu ja nyt on aika näyttää mistä se kana oikein pruittaa.

    Meille koulu oli vastenmielinen välttämättömyys, kuin vankila. Kun sieltä sitten pääsi vapauteen, alkoi tapahtua. Kympin tytöt taas muistelevat vielä vuosikymmenten jälkeen, kuinka he rakastivat koulua ja sen antamaa turvaa ja arvostusta. Nyt heillä on sitten naurettavan pienet eläkkeet.

    VastaaPoista
  21. Vaari, tekstissäni on mukana hiven provosointia, kun ajan takaa sitä, että hiljaista ja sisäänpäinkääntynyttä ei hyväksytä sellaisenaan, mutta rohkea ja ulospäinsuuntautunut taas hyväksytään.

    Miksi se on näinpäin? Minun teesini ilman provosointia on se, että hiljaisuus, kiltteys ja sisäänpäinkääntyneisyys ovat kaikki persoonallisuudenpiirteitä, joita ei pidä muuttaa. En puhu nyt mistään selvästi sairaalloisesta pelkotilasta, joka tietenkin kaipaa tukitoimia.

    Meillä luokkakoukoustapaamisessa viimeksi haivaitsin, että parhailla tytöillä oli nyt ollut monen laisia sairauksia, mm. luokan priimus, hyvin menestynyt lääkäri Helsingistä, oli sairastunut vakaavaan paniikkihäiriöön. Kenestäkään ei tullut mitään merkittävää, pari tohtoria, monta opettajaa ja monta kaupallisen alan johtajaa. Kaiken kaikkiaan niistä kilteistä tytöistä tuli kyllä yhteiskunnallisesti merkittävimmät henkilöt.

    Itse muuten en koskaan viihtynyt koululaisena koulussa. Minä mm. pinnailin tunneilta.

    VastaaPoista
  22. Tuo Sisu-seura olen siis minà-unohdan helposti ettà olen sisàànkirjautunut tuonne meidàn seuran sivulle ja kommentoin sitten vààràllà nimellà. Kommentoion siis uudestaan.
    Pitää sanoa, että Telemakhos ehti ensin. Luonteenlaatu, temperamentti, ei kerro mitään älykkyydestä.
    Olen tuntenut sekä tyhmiä että älykkäitä rääväsuita, hiljaisia tumpeloita ja superlahjakkuuksia. Mutta siitä olen kanssasi samaa mieltä, että avointa hölösuuta pidetään helpommin arvossa, vaikkei hölöttäminen ole välttämättä merkki edes hyvistä kommunikointitaidoista.

    VastaaPoista
  23. Tottahan se on, että äly ei suun soukkuutta katso, myönnän auliisti.

    Totta on vain se, että introvertit ovat selvästi huonompia yleisessä arvoasteikossa kuin ekstrovertit.

    Sari, kai olet tietoinen, että suomalaiset Sisu-seuralaiset ovat jonkun mielestä kiihkoisänmaallisia persuja (perussuomalaisia). Mielestäni heidän yhteydessään on puhuttu Jussi Halla-ahosta.

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_Sisu

    VastaaPoista
  24. Aika perinteisen pinnallinen näkemys tuo: menestys = kova palkka, ja että äly on hukkaan heitetty lahja, jos sillä ei tahkoa rahaa. Huipulta pohjalle hierarkia, ja ihan kuin se olisi korvaus jostakin, kun kuutosnumeron oppilaasta tuleekin aikuisena rikas, ja rangaistus jostakin, kun kympin oppilaasta tuleekin köyhä ei-kukaan. Siinähän oppivat, ettei elämä ole arvosanoja, pää ei kestä todellisuutta.

    Hämmentävä ajatus. Yleinen toki, mutta kovin kummallinen.

    VastaaPoista
  25. Tekee mieli kommentoida kertomalla tàllà viikolla itselleni sattunut juttu.

    Kollega, tavallaan alaiseni, oli tehnyt jotain hieman ammatillisesti arveluttavaa. Sinànsà asia ei ollut kovin vakava, mutta jouduin soittamaan hànelle (olisin mieluummin puhunut kasvokkain, mutten nàe hàntà usein) ja huomauttamaan asiasta selittàen miksi hàn oli "mokannut"; hàn itse ei ollut tajunnut tehneensà mitààn vààràà.

    Tàmà ylikiltti nainen suuttui hirvittàvàsti "torumisestani", ja alkoi syyttàà kaikkia muita epàammattimaisuudesta ja yritti jopa vàittàà, ettà olin saanut vààràà tietoa hànen kàyttàytymisestààn (mikà todellakaan ei ollut totta). Hàn toi esiin kaikki omat avunsa, jopa sen, ettà "yrittàà olla aina ajoissa" (mikà sinànsà on itsestàànselvyys)ja todellakin reagoi ylivoimakkaasti.
    Tulkintani on, ettei hàn ole tottunut "ylikilttinà" ja hieman hiljaisena ihmisenà kohtaamaan kritiikkià, oikeutettuakin, koska hànen olemuksensà heràttàà usein melkein sààlireaktion ja luulon ettei hàn kestàisi arvostelua. Minà en kuitenkaan voi olettaa moista, sanon asiat niinkuin ne on.

    Ja olen pahoillani joka kerta kun joudun antamaan negatiivista palautetta. Koska olen kiltti minàkin.

    VastaaPoista
  26. Iines, sità suuremmalla syyllà olemme sisulaisia!Nimeà en ollut valitsemassa, mutta mielestàni sanoilla pitàà olla niiden oma arvo jota ei saa jotkut halla-ahot tàrvàtà.
    Ei ole oikein, ettà kaikki Suomeen liittyvà on kohta jotain himokiihkoantiulkomaalaisuutta.

    VastaaPoista
  27. Annikki:

    àitini oli pettynyt kun en àllàn oppilaana hakenut lààkàriksi tai lakia lukemaan. Hàn oli sità sukupolvea, jolle nuo ammatit olivat viisauden huippu.

    Minusta ei tosin kyllà hyvàllà tahdollakaan olisi tullut kumpaakaan, eikà àlyllà tietenkààn ole asiassa mitààn merkitystà! ;)

    Menestys nyt vain yleensà mitataan rahassa ja yhteiskunnallisessa asemassa. Olen siksi ihan mielellàni "luuseri".

    VastaaPoista
  28. vaikea uskoa, ettei kellään muulla ole tänään ollut häikkää Bloggerin yhteysissä! Minä en pääse enää läppärilläkään blogiini enkä edes Bloggerin sivuille. Kirjoitan tämän kännykällä, ja olisin mieluusti kommentoinut lisää, mutta tällä on hankala kirjoittaa.

    VastaaPoista
  29. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  30. Ja sitten kertovat viekkaasti ulos, että olen sairas.
    Voi jumalauta sanon vaan Iines. On siis niin härskiä nämä ihmiset, ja sinä et sitä aio ymmärtää.

    VastaaPoista
  31. Vaarille:

    Elämä on surullinen juttu. Olen päättänyt viettää lopun ikäni ajattelemalla sitä. Näin tuumasin jo nuorena.

    Tarkoitan: koska minulla ei ole antaa tälle maailmalle muuta kuin älykkyyteni ja luovuuteni, en aio osallistua sen typeryyksiin ja etsiä maallista mainetta sekä mammonaa, jotka koen yhdentekeviksi itse elämän ja olemisen kannalta.

    Tiedän kuitenkin kuuluvani hyvään seuraan (antiikin kyynikot, askeetit ja mystikot), jonne ei typeryksiä ja öykkäreitä oteta pilaamaan niiden tunnelmaa, jotka haluavat ajatella olemisen asiaa (Heidegger) eivätkä pelkästään möykätä katoavilla saavutuksillaan.

    VastaaPoista
  32. status.blogger.com kertoo, että Euroopassa ongelmia Bloggeriin pääsyssä blogeilla

    VastaaPoista
  33. No jösses, nyt Bloggerin blogit aukenivat! Hassua kiun kaikki muu toimi, paitsi Bloggerin sivut.

    Anonyymi, tuo juuri se sama tieto, jonka tyttäreni kertoi, paitsi että hän sanoi, että vika on maailmanlaajuinen - mitä ehkä alkuun luultiin. Joka tapauksessa Bloggerin sulkeutuminen tapahtui vain osalta yhteyksistä, ja voi olla, että yhteys vieläkin kenkkuilee, sillä niin monta kertaa tänään yhteys on jo katkennut. Halloweenin kummittelua.

    VastaaPoista
  34. Sarille piti nostaa hattua siitä, että pidätte kiinni hienosta SISU-nimestä. Ei sitä yksi Halla-aho voi omia. Sitä paitsi sisu on niin hyvä sanana ja ominaisuutena, että sitä kannattaa suosia. Jotenkin sanasta on vain tullut vähän turhan vanhanaikainen, se ei ole trendikäs.

    Minustakaan menestystä ei mitata rahalla, kuten ei Annikistakaan, eikä sinusta Sari, vaan itse mittaan sitä kyllä henkisillä saavutuksilla. Arvostan tietämistä ja tutkimista ja luomista, ja niissä saadut meriitit saavat kyllä kunnioitukseni ja arvonantoni.

    Ja arvostan myös ihmisiä, jotka tahtovat ammattiin lukemisen kautta. Kuka tahansa merkonomi voi pystyttää yrityksen ja tienata tukuittain rahaa, mutta, en minä häntä osaa arvostaa, koska hän tahtoo mieluiten rahaa

    VastaaPoista
  35. Vaarille,

    koska Raunonen puhuu täällä pääni yli vain sinulle Vaari, niin sanon sitten sinulle, että eikö Rauno olekin ihana ja iso mörrimöykky, tai sitten hän on menninkäinen luolassaan, piehtaroi siellä ja kiljuu raivoisia huutojaan, ja pelästyttää kaikki naaraat luotaan, ja joutuu miettimään jo puunuijalla pyyntiin lähtöä?

    VastaaPoista
  36. On... tai ainakin joskus oli myös Sisu-partio. Luulempa, että sinne ei hyväksyttäisi montaakaan sisuseuralaista. :) On niitä, jotka tietävät olevansa toisenlaisia, ja niitä jotka näkevät toisenlaisuutta vain muissa.

    VastaaPoista
  37. Olemista voi nähdä monella tasolla RR. Se toimii populistisesti kuoleman vastakohtana (viikatemies) tai hereillä kaapissa tai kaapin ulkopuolella (Heidegger) mutta heti kun katse nousee tästä tekstistä punaviinilasia kohti (Locke) olemme empiirin alueella (Aristoteles) ja reduktio on tapahtunut (Nagel).

    Kun punaviini syöpyy kohti alkavaa vatsahaavaa alkaa kaaos (Göödelin epätäydellisyysalue). Se valuu ohi ja löytää humalatilanteen tälle geriatriselle idiootille joka tässä yksin juopottelee ja uhoo yksin (lempiviikinki Saanila).

    VastaaPoista
  38. Kyllä koulun voi kokea turvalliseksi paikaksi jos kotona on kylmä ja haisee paska ja kilju.

    Elämässä täytyy olla kiinnekohtia.

    Ja onhan sekin lahjakkuutta jos osaa tehdä rahaa. Jos viihtyy yliopistossa
    kymmenisen vuotta, sekin on ihan ok.
    Kaikki menee kuitenkin pilalle jos on kade.

    VastaaPoista
  39. Minusta tuntuu Telemakhos,

    että ihmiselle on ominaista luulla olevansa toisenlainen kuin muut, vaikka on samanlainen kuin muut. Mutta olet oikeassa, että joku tietää varmasti olevansa toisenlainen, ja silloin kai on aika yksinäinen.

    Jos näkee toisenlaisuutta vain muissa, näkee kai aika kapeasti? Vähän kuin näkisi puolityhjän juomalasin puolitäyden sijasta.

    VastaaPoista
  40. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  41. Anonyymi,

    puhut viisaasti. Vaikka kaksi kohtaa puheenvuorossasi on, joita minun on vaikea allekirjoittaa.

    Nimittäin sanot, että jos kotona on kylmä ja haisee paska ja kilju, kokee koulun turvalliseksi paikaksi, koska jokin kiinnekohta pitää olla.

    Meillä haisi isän toimistossa välillä kilju, kun isä laittoi sitä avonaisessa astiassa kaapissa. Äiti kävi kyllä laimentamassa sitä, otti pois ja pani vettä tilalle, mutta kyllä se silti haisi. Ja minä en kokenut koulua turvalliseksi paikaksi, vaan halusin sieltä kotiin, koska minua pelotti jokin.


    Ja se toinen asia. Jos on kade, sanot. Kun tällä niin usein selitetään asiat, jos joku vaikka tienaa ja toinen moittii sitä. Ei se moittiminen ole kateutta ainakaan minulla, vaan tosiaan sitä, etten arvosta sitä, että joku haluaa jonkin työpaikan vain rahan takia. Ottaisin mieluummin köyhän runoilijan kuin rikkaan pankkiirin.

    VastaaPoista
  42. Iines: Siinä luki: koulu VOI olla jne

    Eikö ole yksiselitteisesti hyvä juttu tällaisissa tapauksissa, että on hieno asia JOS jokin kiinnekohta löytyy. Niitä toki on hyvä olla enemmänkin. Niitä tarvitaan, kuka pärjää ilman? Se, että joku tykkää hengailla koulussa ei ole keneltäkään pois. Sitä ei tarvitse pyydellä anteeksi.

    Ainakaan, ymmärtääkseni, se, että viihtyy koulussa, ei välttämättä ole pinnallisuuden, tyhmyyden yms merkki.

    En ole ”haistanut” minkäänlaista kademieltä sinussa esim. kun kirjoitat rikkaasta siskostasi, en viitannut sinuun. Ei ollut kenenkään muunkaan kasvoja mielessä kun kirjoitin kommentin. Kateus ei ole kuitenkaan harvinaista.

    VastaaPoista
  43. On, Anonyymi, on hieno juttu jos kotikiusattu tai muu turvaton löytää koulusta kiinnekohdan - enkä halua saivarrella tässä asiassa. Näin voi joskus tapahtua.

    Kauhean usein kuitenkin kotikiusatut ja turvattomat ovat kokeneet niin laaja turvattomuutta, että tuo tunne haittaa heidän kaikkea muuta olemistaan ja elämistään, että olo on kaikkialla turvaton. Mitään muuta kukaan ei halua kuin että kotona olisi kaikki hyvin, sillä kiusatuinkin lapsi rakastaa vanhempiaan yli kaiken. Pahoinpitelevän vanhemman lapsikin rakastaa vanhempiaan, mutta ei osaa kokea mitään paikkaa enää turvalliseksi. On se tietenkin hyvä, että pääsee hetkeksi fyysiseen rauhaan kouluun.

    VastaaPoista
  44. Minä olin sekä koti- että koulukiusattu. Ja kun selvisin sain v-mäisiä kateellisia ystväviä ja sitten olin työpaikkakiusattu. Nyt olen vain vanha ja paksu, possu mikä possu.

    VastaaPoista
  45. Niin oli Paavo Haavikkokin, koulukiusattu, HG, ja hiljainen ja istui mielellään takarivissä puhevikoineen.

    Mauno Saari kirjoittaa, että onneksi Paavon suomen kielen opettaja oli viisas ja antoi hänen olla rauhassa ja hengittää, ei vetänyt esille ja koettanut rohkaista, ei luettanut aineita ääneen, vaikka ne olivat loistaviakin. Antoi pojan olla rauhassa, mistä Haavikko on ollut kiitollinen.

    VastaaPoista
  46. 2v kova puhumaan
    5v ei sanoja
    7v opettaja sai puhumaan
    13v onnellisen ulospainkaantynyt

    VastaaPoista
  47. Olin 2-v kova puhumaan sillä olin ymmärtänyt, että pitää heittäytyä pelleksi eli charmoffensiv toimi koska ei saanut mitään huomiota

    Olin 5-vuotiaana huomannut perheväkivallan ja isän valtavan kovan ja raadollisen ja uhkaavan äänen ja äidin nenäliinat tupakkalaatikon takana ikkunalaudalla keittiössä missä hän käpertyen istui kun ei ollut 2vrk migreenikohtauksia. Tajusin, että jos hauaa säilyttää elämänsä pitää olla hiljaa. Säälin ja vihasin äitiä. Rakastin häntä silti ja rakastan edelleen - jos minulla on ollut kova kohtalo äidilläni vielä hirveämpi. Mutta hän ei halunnut kohdata sitä, joka oli hänen virhe.

    Olin 13-vuotiaana hakeutumassa ulos kodista ja rakastuin lyhtypylväisiin eli hain kiinnittymistä muualta kuin kotoota ja näin alkoi tämä ns. poikaystävä-tarina joka silti oli vain tarina koska oikeita suhteita oli silti hyvin vähän mutta kiinnityin eufoorisesti koska se oli tapa ylläpitää jonkinlaista mentaalista balanssia: vähän kuten lapsi, joka romantisoi vankilassa istuvaa isäänsä, että kyllä se sieltä vielä tulee ja ostaa minulle ison kauniin nuken.

    Kun isäni oli 11-vuotiaana ollessani USA:ssa hengitin ensimmäisen kerran ja itkin kun äiti sanoi, että pitää mennä hakemaan kentältä. Olin sokissa: taasko se painekattila alkaa.
    Nyt pelkään, että tämä sama painekattila on siirtynyt meille mutta minä olen yrittänyt olla itsenikin yläpuolella ja sanonut lapsille, että haluan, että hakevat ulkopuolelta apua mutta kun mieheni on antanut kaikkien mollata minua - minusta tuli se, mikä isästäni tuli minulle: se paha. Koska mieheni ei äitini lailla suostunut kohtaamaan mitään eikä suostunut puhumaan mitään asiaa auki. Veti koko ajan voittamisen stoorin eli pyrki sovittamaan charmoffensiv-menetelmää käyttämällä ulkomaailmaa. Se falsifioi minua lisäksi ja lopulta löysin anoppini sen takana ja mies on sillä lailla äitiinsä kiinnikasvanut (hygieniafaktori eli kauneus on korvissa; äidin päättäväinen ääni siivouksen merkityksestä on korvissa ja kosska mies on myös perheväkivallan aiheuttamasta vastaavanlaisesta kodista missä appeni välillä joi itsensä tosi humalaan hänen äitinsä oli minun miehelleni se tuki ja turva mutta tässäkin kävi niin että nyt vanhempana tämä vanha ja kovettunut nainen rupesi löytämään omia etuja miksi kiusata minua eli vanhan naisen fasismi rupesi hallitsemaan eikä pelkästään miehen korvissa soiva "äidin oikea ääni" mitä minä uskoin.

    Monta keittäjää ja monta motiivia.

    15-vuotiaana sairastuin depressioon joka näkyy minun käsialasta. En saanut apua silloinkaan. Olin yksin ja peitin ongelmat. Isä löi kasvot veriin ja pelastauduin mm isoisän kotiin jotka asuivat tilapäisesti Norjassa. Isä yritti tehdä sovintoa, en ollut vastaanottavainen. Hänen olemus teki minut sairaaksi myös silloin kun minusta tuli äiti. En saanut lopulta mitään mahdollisuutta enkä enää halunnutkaan.

    Menin rakkaudesta naimisiin mutta pelko isästäni varjosti myös häätilaisuuden mikä oli anopilleni jokin merkki ja siitä lähtien anoppini piti sadistisen käden mieheni yllä ja tätä paskapuhetta pitivät sitten keskenään eli minua inhottiin kollektiivisesti niin anoppini ja miehen veljen osalta kuin omassa kodissani missä ärsytin äitiäni siitä, ettei hän halunnut katsoa taaksepäin ja niin myös minua tukea.

    Ainoa ystävätär petti sitten tässä toissavuonna kertomalla kaiken minusta ja aiheutti sen, että yliopistossa saatiiin virheelinen kuva minusta ja minun terveydestä (joka siis on vain ollut dramaattisen hirveä, en sairas milloinkaan vaan ainoastaan tyrmistynyt niin monenlaiseen tyrkytykseen).

    VastaaPoista
  48. 2v kova puhumaan
    5v ei sanoja
    7v opettaja sai puhumaan
    13v onnellisen ulospainkaantynyt



    Anonyymi,

    Mietityttää, mitä sinulle tapahtui kahden ja viiden vuoden välillä.

    VastaaPoista
  49. HG,

    "rakastuin lyhtypylväisiin" jäi nyt mieleeni runonsäkeeksi tai tarinan nimeksi.

    Voi sinun elämääsi. Miksi et kirjoittaisi sitä kronologiseksi tarinaksi? Olet loistava sanankäyttäjä.

    VastaaPoista
  50. Tämä yhteiskunta todellakin yliarvostaa ulospäinsuuntautumista aivan älyttömästi.

    Jopa kirjanpitäjän tehtäviin voidaan laittaa vaatimuksina, että olet ulospäinsuuntauntunut, positiivinen tiimipeluri jne. Kun kuitenkin hyvä kirjanpitäjä on luultavasti aivan päinvastainen tapaus. (Siksiköhän meillä on nykyään niin paljon kehnoa kirjanpitoa - eduskunta, Destia...)

    Usein unohtuu etenkin näissä koulukeskusteluissa, että on myös hiljaisia poikia ja äänekkäitä tyttöjä.

    Täällä blogistanissa on kivaa siksi, että vihdoinkin myös me hiljaiset tulemme kuulluiksi ja jopa kykenemme kerrankin "puhumaan" höpöttäjät kumoon.

    Joskus tulee kyllä ikävä niitä omia vaiteliaisuuden aikojaan.

    VastaaPoista
  51. Hyvä kommentti, Tapsa, jotenkin raasuinen ja lämpöinen.

    Me hiljaiset.. ja tulee ikävä niitä vaiteliaisuuden aikoja. Voi, et arvaakaan, miten ikävä minulla on puheliaisuuteni aikoja, jolloin ääneni soi kuin cembalo holveissa.

    VastaaPoista
  52. Niin, olet oikeassa: vaiteliaisuudestakin voi nauttia vain silloin, kun kykenee halutessaan sanomaan terävästi.

    Ihminen on niin ristiriitainen. Minäkin olen sosiaalinen erakko.

    VastaaPoista
  53. Viime yönä, tai oikeastaan tänä aamuna meni viiteen. "Pyhien miesten" vuosikokous sujui jälleen vanhoissa merkeissä.
    Ja tämä pyhäpäivä on sujunut krapulaa torjuttaessa. Siitä tulee sellainen - kuten Iines hienosti sanoi - raasuinen ja lämpöinen olo.

    Rauno, veljeni Herrassa. En ilmaissut itseäni tarpeeksi selvästi. Se, että entisen koululuokkani oppilaista huonoimmin opinnoissa menestyneet pärjäsivät parhaiten työelämässä oli vain huomio ja fakta, ei mikään arvolataus tai miten se nyt sanotaankaan.

    En siis kunnioita niitä, jotka ovat tehneet miljoonia vain siksi, että ovat tehneet miljoonia.

    Sitä kyllä arvostan lujasti, ettei tarvitse laskea joka penniä ja että voi reissata niin paljon kuin terveys kestää.

    Iines näyttää pelkäävän, että Rauno munkin keljassaan häätää naaraat ympäriltään. En usko. Omaperäisyys vetoaa aina naisiin. Ja Rauno on omaperäinen kaveri jos joku.

    Tapsa sanoi hienosti niistä hiljaisista kirjanpitäjistä. Entisessä elämässä tunsin muutamia sellaisia. He olivat luottomiehiä sanan parhaassa merkityksessä. Eivät tosiaan turhia hölöttäneet, mutta kun toivat tilinpäätöksen johtoryhmmän pöydälle ilmassa leijui hiljainen kiitos ja arvostus.

    Tapsan tavoin olen myös sosiaalinen erakko. Viihdyn yksin suunnattoman hyvin, mutta pärjään mainiosti seuran keskipisteenäkin. Ja kaksin on myös kiva olla.

    Japen kirjoituksesta tuli mieleen isoäitini joka muinoin opetti meille lapsille, että täytyy sanoa muista ihmisistä aina kauniisti tai sitten olla hiljaa. "Kun puhuu muista kauniisti, tulee itsekin kauniiksi", hän opetti ja varoitti, että rumien puhuminen muista rumentaa myös puhujan.

    Tällaisia ei varmaan enää missään opeteta. Luultavasti sekin on poliittisesti epäkorrektia tai jotain. Joku ruma saattaa suuttua.

    Tuolla ylempänä puhutaan raiskauksista. Ihmettelen kyllä, ettei nuoria naisia voi opettaa olemaan hiukkasen varovaisia sen viinan kanssa. Jos itse menisin umpikännissä möykkäämään alueelle, jossa on suuri vaara joutua vaikka ryöstetyksi, saisin syyttää itseäni. Syy tietysti on ryöstäjissä, mutta täytyykö sinne mennä ehdoin tahdoin?

    Väkivallassa täytyy olla jotain peräti kiehtovaa. Riittää, kun lueskelee vanhaa testamenttia ja koraania. Kumpikin oikein tihkuu raakaa väkivaltaa, sellaista, jonka rinnalla joku Tarantino on aivan nöösipoika. Hävittäessämme vaikkapa jonkun kansan sukupuuttoon julmasti murhaamalla toteutamme vain Jahven ja Allahin tahtoa. Niiltä pojilta nimittäin riittää neuvon tynkää mitä tappamiseen tulee.

    Olisin valmis jopa tiivistämään: mitä enemmän uskontoa, sitä enemmän ja julmempaa väkivaltaa. Kun lukee vaikka kuvauksia siitä, mitä katoliset papit tekevät pikku kuoropojilleen ja tytöilleen, alkaa oksettaa. Tekisi mieli paiskata liekinhettimellä kymmenen sekunnin puhallus suoraan sinne kaavun alle. Aivan-väkivaltaa sekin, mutta minkäs teet.

    Olen jo aiemmin kertonut olevani väkivaltainen, kun sen hetki koittaa. Muulloin kannan Valton tavoin pikku hiireni kauas metsään ja kun näen jokirannassa piisaminraudat, loksautan ne kiinni ja nakkaan lähimpään syvänteeseen.

    Minulle on tainnut käydä kuin sille eräälle suomalaiselle kenraalille, jolta kysyttiin mielipidettä eläinkokeista: onko eettistä tappaa eläimiä laboratorioissa.
    "Jaa, en osaa sanoa. En ole koskaan tappanut eläimiä, vihollisia vain."

    VastaaPoista
  54. Minä ilmoittaudun Tapsa P:n ja van Vaarin tavoin sosiaaliseksi erakoksi. Tämä nettimaailma on tosin hieman tuota erakkoutta "lieventänyt", mutta tässäkin ollaan turvallisesti kotona, ei tarvitse ketään "oikeasti" kohdata.
    Vaikka en siis ole mikään verbalilahjakkuus, enkä kirjallinenkaan, niin saan joten kuten suun auki täällä netissä, muuten olen hiljaksiin yksin, varsin pitkälle.
    No joskus saatan oikein "revitellä" ja käydä lähipubissa muutamalla oluella, lukemassa lehdet ja katsomassa muiden elämää ja sen eloisuutta. Yksin menen, yksin tulen pois. Ainoat sanat vaihdan baarimikon kanssa kun tilaan juoman...

    En tiedä miten on yhdelle kasaantunut "erakkoutta" näinkin paljon. Työskentelen yksin, pienyrittäjä kun olen. Ei tarvitse siinäkään juuri koskaan ketään päivän mittaan kohdata, yksin saa olla, mitä nyt satunnaiset lehtikaupustelijat tai muut kiusalliset puhelinmyyjät välillä soittelee.

    VastaaPoista
  55. Jokainen yksinään maan sydämellä
    ja äkkiä on ilta.

    Mitenkähän paljon yksinäisyydestä on säkeitä kirjoitettu? Kumpikohan on suositumpi aihe runoudessa, rakkaus vai yksinäisyyden kaiho? Veikkaan että yksinäisyys voittaa, jos ryhtyisi ryhmittelemään runoja.

    Minusta on muuten hyvä, jos erakko on sosiaalinen. Sellainen ihminen on mukava. Ymmärtää yksinolon autuuden, mutta antaa arvoa myös muille.

    VastaaPoista
  56. Vaarille erikoiskiitos hienosta kommentista. Olen huomannut, että vedät välillä yhteenvetoa koko keskustelusta ja huomioit muita keskustelijoita. Se on sydämen sivistyksen merkki.

    Minä muistan, kun kerroit siitä, miten vastasit kokemaasi uhkaan tai väkivaltaan väkivallalla, Vaari. Kyllä minä sen reaktion nyt ymmärrän, vaikka silloin jänkkäsin vastaan. Tietenkään lyöminen ei ole oikein, mutta ymmärrettävää se on, eli tuomita ei voi.

    VastaaPoista
  57. Iines: "Minusta on muuten hyvä, jos erakko on sosiaalinen. Sellainen ihminen on mukava. Ymmärtää yksinolon autuuden, mutta antaa arvoa myös muille."

    Niin, tätä voi ajatella ainakin kahta kautta; kuten sinä ajattelit, Iines, tai siten että se erakkous on sosiaalisen elämän puutetta. Se voi olla esim. tahallista, eli että itse haluaa olla omaehtoisesti sosiaalinen erakko, tai siten se on tila, johon on ajautunut tahtomattaan. Muitakin variaatioita on.

    PS. Olen samaa mieltä, van Vaari teki hyvän yhteenvedon keskustelusta tähän asti.

    VastaaPoista
  58. Keskustelu täällä näyttää jo päättyneen, mutta haluan sanoa sinulle, Iines, olet oikeassa siinä että koulussa ja kotonakin usein koetetaan saada "sisäänpäin kääntyneen lapsen ilmaisukyvyn ulosvetoa" tarkoituksella että hänestä kasvaisi rohkea, paremmin pärjäävä yhteiskunnan jäsen. Minulla on siitä omakohtaistakin kokemusta.

    Luen parhaillaan minäkin Paavo Haavikon elämänkertaa, mutta en vielä tätä uusinta, vaan Haavikon itsensä 1994 julkaisemaa Vuosien aurinkoiset varjot, jossa hän tarkastelee itseään ja sukujuuriaan kuin olisi sivusta katsoja, käyttäen itsestään välillä kolmatta persoonaa.

    Haavikko todellakin leimaa siinä itsensä myös hiljaiseksi, puhumattomaksi lapseksi, ja pitää itseään jopa tyhmänä, laiskana ym. Ei pärjää koulussa jne. Ja aikuisenakin hänellä on vaikeuksia, vaikka menestyy hyvin.

    Kerrot myös itse olleesi hiljainen ja arka. Ja kuitenkin olet nyt se, mikä olet, empaattinen, toisia huomioiva, kiltti edelleen, mutta araksi ja liian hiljaiseksi ei varmaan sinua kukaan enää mieltäisi. Ihmiset pitävät välittömyydestäsi. Pidät "ikkunaasi valaistuna" niin että se houkuttelee lukijoita. Joku (Tiina?) sanoi kokeneensa, että täällä lennetään välillä "korkealta ja kovaa". Kovaa kyllä (puhutaan suoraan) mutta mielestäni täällä ei olla liian korkealla, päinvastoin, pysytellään koko ajan ihmisen tasolla, ja puhutaan, ei niinkään materiaan liittyvistä asioista, vaan henkisistä. Täällä jokainen tuntee olevansa ”ikkunan” sisäpuolella, ei ulkopuolella, siitä jaksat pitää huolta.

    Vaari-kiitoksista samaa mieltä, mutta kyllä itsekin kiitokset ansaitset, Iines. Osaat pitää lukijoistasi huolta. Ei se ilman vaivannäköä onnistu.

    VastaaPoista
  59. Ajattelen tuosta sosiaalisesta erakkoudesta niin, että se voisi olla aika usein itse valittua, Jape.

    Se ei tarkoita sitä, etteikö siitä välillä kärsisi, mutta loppuviimeksi ihminen olisi tehnyt ehkä alitajuisesti itse sen valinnan, että ajatutuu elämään yksin. Silti hän tulee toimeen ihmisten kanssa, mutta tahtoo säädellä tätä vuorovaiktuksen määrää. Tai en tiedä, voi se toisinkin mennä.

    Oikein kunnon erakkous, ilman sosiaalista mielenlaatua sitten taas olisi vkavampaa mielenlaatua, ja siinä ihmisellä on vaikeuksia vuorovaikutuksessa, jota joko pelkää tai ei tahdo. Ja voi hänkin kärsiä, tai olla kärsimättä. Mielenkiintoinen tämä erakkous-teema, olisi vonut päreessäkin pohtia omana aiheenaan.

    VastaaPoista
  60. Kiitos Avatar sanoistasi.

    Kyllähän minulta aikaa tässä bloggaamisessa vierähtää tovi jos toinenkin, vaan se sopii, vapaa kun olen ja ammatikseni touhunnut näitä suomen kielen ja kirjoittamisen asioita. Mieluisaahan tämä on. Ikään kuin minun työni nyt. Istun aamulla koneen viereen ja lueskelen ja mietin aiheita ja tutkin vähän lähdekirjallisuutakin, hyllystä ja netistä.

    Haavikon sain juuri loppuun ja ajattelin mainita hänestä jotakin syyspäiväkirjamerkinnässäni, jonka seuraavaksi kirjoitan, joten ei enempää hänestä nyt.

    VastaaPoista
  61. Meillä suomalaisilla on onneksi tämä mökkikulttuuri, joka mahdollistaa meille hetkellisen vapauden - erakkouden, jos sen niin haluaa sanoa.

    Siinä tunteessa on jotain samaa kuin teini-iässä, jolloin perjantai-iltana ovi kolahti sen merkiksi, että vanhemmat lähtivät mökille ja tiesi, että alkoi täysi vapaus sunnuntai-iltaan asti.

    Nuorena käytin tämän vapauteni katselemalla teeveetä ja valvomalla, vasta lähemänä paria kymppiä tällä nykyajan tyylillä.

    VastaaPoista
  62. Pakko nyt tarkentaa, että tarkoitin sillä "korkealta ja kovaa" lähinnä noita HG:n sessioita. En oikeastaan halunnut sanoa sitä ääneen, koska kyseisellä nimimerkillä on välillä ihan hyviäkin kommentteja.

    VastaaPoista
  63. Jaahas, sarvet on nakattu nurkkaan, ja vihreä silmä on palannut kehiin.

    HG on rakas lapsi, murheenkryyni, neropatti, oikeinnäkijä, väärinkytkijä, propellipää, narri, balettitanssija, pandora, tuhkimus, don quijote, narkissos, ursula, miina äkkityrkky jne., sanokoon mitä tahtoo tähän rakkaudella kirjoitettuun kommenttiin. Minä olen ihmeessä hänen kanssaan, kun nautin suuresti hänen leiskunnastaan, vaikka se kohdistuu usein meikäläisen infantiiliuteen, naiiviuteen, ajatusvarkauteen, tyhmyyteen, viettelyyn, pinnallisuuteen jne. jne. Juuri siksi ehkä menen välillä hänestä tolaltani, että pidän hänestä kovasti, kuitenkin.

    VastaaPoista
  64. Tapsa, ennen suomalaiset menivät metsään, aika syvällekin, kun piti saada olla yksin ja kymmenen lasta majaili yksihuoneisen mökin nurkissa.

    Nyt metsiin on rakennettu mökit, jonne pääsee pakoon huisketta.

    Vaan menen minä mielelläni vieläkin metsään, minulla on pakottava tarve päästä yksin luontoon, ja kamera on siihen hyvä veruke.

    VastaaPoista