Kun vanhemmat valitsevat lapselleen arvotyhjiön siten, että ottavat lapsen pois vallitsevasta arvomaailmasta, he valitsevat lapselleen vankan arvon.
Kun vanhemmat valitsevat lapselleen uskonnottomuuden, he siis kävelevät lapsen vapaan arvovalinnan yli aivan samoin kuin kävelisivät, jos valitsisivat lapselleen sukupuolettomuuden, kirjallisuudettomuuden tai musiikittomuuden ja kieltäisivät näiden mainitsemisen tai harrastamisen myös koulussa. Lapset saisivat kirjallisuustuntien ajan katsoa jossain sivutilassa videoita tai lukea sarjakuvia, koska vanhemmat tahtovat välittää lapselleen kirjallisuudettoman maailmankuvan, jota pitävät haihatteluna sillä perusteella, että kirjallisuushan on pelkkää kuvittelua eikä kirjojen tapahtumia voi todistaa oikeasti tapahtuneiksi.
Kun vanhemmat avaavat lapselle ovia omiin ideologioihinsa, joita usein vapaiksi valinnoiksi tai oikeaksi reaaliseksi maailmankatsomukseksi kutsuvat, he riistävät lapselta paitsi lapsen kehitykselle tärkeän samaistumisen vertaisryhmiin myös oivaltamisen ilon. Valitsemalla lapselle omat aatteet tai omat mieliharrastukset jatketaan usein vain oman minän laajentamista lapsen avulla. Säälittää katsoa lapsia, joita retuutetaan esimerkiksi urheiluharrastusten kilpailumaailmaan, jossa lapselle opetetaan fyysistä pärjäämistä neljä tuntia illassa. Omat tuntemani urheiluteinit pärjäävät kyllä reippaudessa ja dokaamisessa, mutta henkinen herkkyys on uinuksissa. Voi meitä, joille lapsi on oman elämän toisinto!
Suurinta arvojen vapautta on sallia lapsen kasvaa vallitsevassa yhteisössä, vallitsevissa arvoissa, viallisissakin, ja luottaa lapsen omiin valintoihin, antaa hänen mennä uskontotunnille, jos kaveritkin menevät, antaa hänen lukea niitä kirjoja, joita muutkin lukevat, kuunnella sitä musiikkia, jota muutkin kuuntelevat, puhua sitä kieltä, jota puhutaan. On myös vapautta antaa lapsen tietää sukupuolensa, eikä kasvattaa hänestä ehjempää ihmistä piilottamalla sukupuoli kasvuprosessissa.
Vain kokemalla ja elämällä itse se kirjo, josta valintoja voi tehdä, ihminen on vapaa valitsemaan. On suurta luottamusta ihmiseen antaa hänen kasvaa itse tässä maailmassa eristämättä häntä maailmaan, jonka luomme vain häntä varten.
(Opetustaulu Hartaushetki, Keuruu)
Hyva kirjoitus! Piste.
VastaaPoistaKyllä kai kaikki vanhemmat yrittävät siirtää omia arvojan lapsilleen. Minutkin laahattiin pienestä pitäen kirkkoon joka sunnuntai. Tulos: Nyt käyn kirkossa vain pakottavissa tapauksissa, häissä ja hautajaisissa.
VastaaPoistaOlenkohan lapsekas kun uskon, että jokainen kyllä löytää oman tiensä tarjottiinpa hänelle valmiina mitä tahansa. Joku kapinoi viisivuotiaana, joku viistioistavuotiaana, jotkut hurjat vasta viisikymppisinä.
Toki tässäkin poikkeukset vahvistavat säännön. Olen tavannut mamman- tai papan poikia ja tyttöjä, joilla on täsmälleen vanhempiensa arvomaailma. Eiväkä he ole sen onnettomampia tai onnellisempia kuin me kapinallisetkaan. Toisinaan jopa päinvastoin.
Avattaren tarinan loppuratkaisu on muuten luettavissa. Kovaa kamaa, kannattaa katsoa.
(Anteeksi, Iines, että mainostan Avatarta palstallasi, mutta eikös me olla vähän kuin suurta taistelevaa perhettä tässä?)
Kiitos, BLOGitse.
VastaaPoistaMinulla ei ole mitään sitä vastaan, että vanhemmat jatkossakin valistevat lapsensa puolesta tälle kirjallisuudettomuuden tai uskonnottomuuden, mutta sitä vastaan on, että he kutsuvat tätä lapsen vapaaksi valinnaksi tai jopa lapsen oikeudeksi suojautua joltakin.
ps.
VastaaPoistaMeillä oli tuo Iineksen hartaustaulu kotona. Voi että minä sitä vihasin!
Vaari,
VastaaPoistaIlman muuta vanhemmat siirtävät arvojaan lapselle, ja tämä on luonnollista, mutta tästä ei ole nyt kyse, vaan isommista aatevalinnoista lapsen puolesta. Lapsen julistaminen sukupuolettomaksi tai uskonnottomaksi on raju valinta lapsen puolesta, ja tämän kyseenalaistan voimakkaasti.
Luen muuten aina Avattaret ja ne ovat sellaista kamaa, että niitä sopii mainostaa! Kirjoitan hänelle aina palautteen hartain mielin, nytkin hieman myöhemmin.
Vaari, hartaustaulu on minusta mukavasti provosoiva. Siitä voi versoa monia ajatuksia.
VastaaPoistaMiksi sinä sitä muuten vihasit, Vaari?
Lisään vielä tuosta sukupuolettomasta kasvatuksesta, että nythän jokuset kasvattavat lapsensa täysin sukupuolettomasti, jopa niin ettei lapsi itsekään tiedä, kumpi hän on, tyttö vai poika. Kasvatuksen tavoitteena on tasapainoinen ihminen.
VastaaPoistaEi lapselle voi antaa vastuuta jostain mita han ei ymmarra.
VastaaPoistaAikuisen tulee kasvattaa suojellen tietysti mutta rajat pitaa olla.
Jos annetaan kaikkien vapaasti temmeltaa kuin ellun kanat, niin siitahan seuraa...tyhjio.
Tyhjiosta sitten ojennetaan katta ja tartutaan siihen jolla on vahvin ote.
Itse olen aika kateellinen niille, joille on ollut lapsesta asti selvàà miten asiat maailmassa menee. Vankka usko, olipa se sitten Kaliin tahi mihin, yhdistettynà siihen yhteenkuuluvuuden tuntoon, joka syntyy ihmisille, jotka elàvàt yhteisòssààn "tàysillà", on jotain, mità en itse ole koskaan onnistunut saavuttamaan.
VastaaPoistaSe, ettà ei oikeastaan kuulu mihinkààn ryhmààn, on oikeasti rasittavaa joskus.
Koska jatkossakaan joulupukki ei tuo 'lahjojaan' kaikille, taloudellinen ja sosiaalinen eriytyminen jatkuu – ja sen estäjät vähenevät. Tämän totuuden edessä vapaus on sokea. Katteeton itsetunto ja orientoitumaton into on elämänkokemuksen ja ''ymmärryksen' läpi nähtynä tulella leikkimistä.
VastaaPoistaMinäkuvan ja 'vapaan kasvun' kannalta voisi pohtia aikaisemmin heittämiäni ajatuksia.
Mihin aikuisten parisuhde perhearvoineen suuntautuu: Tiger Woods, . . . . . .. ?
Feminiinisten piirteiden (fyysinen ja psyykkinen) lisääntyvä valinta.
Onko nuorison väkivalta ja piittaamaton käytös heidän 'vapaa valinta'?
Tai että mielenterveysongelmat olivat vain ikäpolvirajoitteisia
Onko koulutuksen ja siihen kiinteästi liittyvän terveyden, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja talouden 'nollasummapelissä' kortit jo jaettu kaikille?
Onko suuret ikäluokat, harmaat pantterit vai 'höttösukupolvi' vailla sukupolvista arvoketjua ollut aiheuttamassa tätä henkistä ja taludellista 'taantumaa'.
Vastuuttomuuttamme olemme tuon vastuun luovuttaneet.
Kulman takaa
Hekin saattavat olla vapaan valinnan helmiä.
VastaaPoistaIines sanoi . . . "Eniten minua ilahdutti, että ns. syrjäytyjät, pinnarit ja luuserit kansoittivat kurssin."
Kulman takaa
Tuosta lausahduksestasi (ei lapselle voi antaa vastuuta siitä mitä hän ei ymmärrä) saat todennäköisesti kukkahatun päähäsi, BLOGitse, joten vaatii rohkeutta sanoa tuo.
VastaaPoistaMinua huolestuttaakin se, että lapselle annetaan aate valmiiksi vanhempien oman vakaumuksen mukaan luottamatta lapseen sen vertaa, että tämä osaisi sitten aikanaan itse valita ideologiansa. Miten ja mistä valikoimasta valita asuste, kun vanhemmat ovat jo asustaneet lapsen?
Niin kuin tuosta opetustaulustakin näkyy, lapsi kasvaa aina keskellä tiettyä aatemaailmaa ja miljöötä, ja valitsee kypsyttyään ehkä samoin, ehkä toisin, kun on kokenut enemmän. Tällöin hänellä on vahvaa kultturellista pohjaa ja harkittuja ajatuksia asiasta.
Yritän tässä siis pohjimmiltaan sanoa, että tuo vapaaksi valinnaksi arvotettu uskonnottomuuden tai sukupuolettomuuden tai kirjallisuudettomuuden ideologia on yhtä lailla lapsen yli kävelevä valinta kuin aatteellisen uskonnollisuudenkin valinta lapsen puolesta.
Vapaata on antaa lapsen kasvaa yhteiskunnassa itse ja antaa hänen kokea nykyiset virheetkin ja oivaltaa omia polkujaan omat aatteensa. Meidän vanhempamme ja isovanhempamme eivät tähän aina pystyneet, mutta mikä estää meitä kehittyneen maailman kansalaisia näkemästä sitä, mitä todellinen vapaus on?
Kulmis,
VastaaPoistanyt kyllä heittelet puolivalmiita ajatuksia, jotka ovat kyllä sinänsä pohtimisen arvoisia.
Noin raakana heitelty ajatus harvoin saa kuitenkaan ketään tarttumaan täkyyn, kun et millään tavoin anna pohjia. Mitäs siis, jos jatkojalostaisit jonkin noista ajatuksistasi tähän? Takaan, että oma panos innostaa muita keskustelemaan, ei pelkkä puolikas matoa.
Sari,
VastaaPoistaen minäkään ole koskaan kuulunut kovin vankasti mihinkään aatteelliseen ryhmään tai lahkoon.
Oikeastaan ihmettelen vain sitä varmuutta, jolla jokuset tietävät niin paljon, ja senkin, mihin lapsi tulee ohjata.
MISTÄKÖHÄN TÄMÄ IINES OTTAA IDEANSA, VOI MISTÄKÖHÄN?
VastaaPoista-kehtaa sitten kuten maailma yleensä haukkua perässä juuri sen jälkeen kun on idean vienyt: tätä olen tavannut jo tuhansia kertoa - sama tyyli. Kuka sen huomaisi?
Juu, sinultahan minä kaikki ideat kähvellän, armas HG.
VastaaPoistaArabithan minun takanani ovat mahtavine rahavirtoineen - vai miten sen muotoilit hiljakkoin?
Eihän kukaan lapsi vapaassa ja moniarvoisessa maassamme kasva tynnyrissä, joten en ihan vakavissani voi uskoa, että tuollainen "sukupuolettomuuten" kasvattaminen edes onnistuisi, saati että olisi yleistä.
VastaaPoistaSen sijaan uskonnottomuuteen kasvattaminenhan on hyvinkin positiivinen asia. Jos näet vaihtoehtona on kasvattaa lapsi jonkin uskonnon tunnustamiseen - joka on valtavaa vallankäyttöä, aivopesua suorastaan. Myllynkivi kaulaan ja jorpakkoon sellaiset kasvatajat, sanoo Jeesus.
Myytti vapaasta kasvatuksesta elää, mutta eipä sekään taida kovin yleistä olla? Mikä sukupolvi meilläkään on muka näin kasvatettu? Meitä ei kasvatettu vapaasti, emmekä mekään kasvattaneet vapaasti.
Voiko lasta kasvattaa arvovapaasti meidän yhteiskunnassamme? En usko.
Tapsa,
VastaaPoistaen minään arvovapaata kasvatusta ole tässä ajamassa, vaan haluan korostaa sitä asiaa, että sukupuolettomuus ja uskonnottomuus nimenomaan on arvoon kasvattamista.
Ja se tärkein - ei uskonnottomuuden ainoa vaihtoehto ole uskontoon kasvattaminen, joka myös on arvoon kasvattamista - jota minä siis en kannata enkä edes hyväksy.
Se, että antaa lapsen kasvaa vallitsevissa oloissa niitä säätämättä, on vapautta lapselle.
. . . no kunhan horisin.
VastaaPoistaKulmis
Niin mnulta mutta ei minun kirjoituksista suoraan vaan siksi, että kirjoitan näin kuten kirjoitan. Sen vaari tietää ja sitä hän on ihmetellytkin: kuka hitto panee luun kurkkuun Berlusconille; se olin minä.
VastaaPoistaSinä et sitä tajua - koska asiat menevät kautta rantain.
Iines sanoo asiat niin kuin itsekin ajattelen. En näe mitään vahinkoa siinä, että lapsi saa uskonnollista opetusta ja kasvatusta muiden kanssa. Kyllä hän varttuessaan osaa tehdä omat arvionsa ja ratkaisunsa sen suhteen, mihin uskoo ja mikä on hyväksi. Delilah
VastaaPoistaHyvä näkökulma Iinekseltä jälleen, kuten niin usein ennenkin.
VastaaPoistaKulmis,
VastaaPoistamutta kun minua harmittaa, että hyvät ajatuksesi jäävät jyvän asteelle. Et sinä mitään horise. Itsekin niitä pohtisin mielelläni, jos hiukan enemmän veivaisit taikinaan tarttumakohtia.. Katsos, Kulmis, kun panee itsensä alttiiksi, saa. Rapaa tai ruusuja, ja molemmat ovat hyvää rakennusmateriaalia.
Mutta hei Kulmis, tänään on pakko katsoa Peräkamaripojat, että mikä kasvatusvirhe niistä semmoisia teki, ettei edes akkaa. Jospa niille tarjottiin valmis maailmankatsomus?
Nils-Aslak,
VastaaPoistamiten minua aina ilahduttaa, kun huomataan, että minulla on näkökulma. Kun joku vielä sanoisi, että peilini on vino, niin johan riemastuisin!
*
Delilah,
minusta lapselle on yksistään hyväksi, että hän saa olla osallinen siihen mihin muutkin, olkoon se uskontoa tai kirjallisuttta tai mitä vaan. On kurjaa joutua vähemmistöön toisten parista vanhempien valitseman aatteen takia. Kunpa
vanhemmat luottaisivat lapseensa ja kunnioittaisivat tämän ihmisyyttä antamalla tämän ola rauhasssa omilta ideologioiltaan.
Kaikkein itsekkäimpiä ovat kuitenkin ne vanhemmat, jotka siirtävät lapsensa kotiopetukseen. Lapsen täytyy kokea se rangaistuksena ja vanhempansa outoina.
HG,
VastaaPoistaheititkö sinä Berlusconia Kerimäen vanhalla puukirkolla vai mitä luuta tarkoitat? Panit luun Berlusconin kurkkuun?
No ei se ollut puuta eikä luuta vaan metallia.
VastaaPoistaMitä meni haukkumaan suomalaisia puukirkkoja...
Kyllä minä ainakin kymmeneen käskyyn uskon, vaikka kaikkia niistä en ole pystynyt (tai aina halunutkaan) pitämään.
VastaaPoistaTuosta Berlusconi-episodista sen verran, että käsi pystyyn kaikki ne joita ei yhtään naurattanut uutisen kuva.
Myönnän olen syntinen, vaikken väkivaltaa kannatakaan: minä suorastaan hirnuin!
Nyt on ihan pakko poimia nuo kymmenen käskyä tähän:
VastaaPoista1. Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.
2. Älä käytä väärin Herran, Jumalasi nimeä.
3. Pyhitä lepopäivä.
4. Kunnioita isääsi ja äitiäsi.
5. Älä tapa.
6. Älä tee aviorikosta.
7. Älä varasta.
8. Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi.
9. Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta.
10. Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu.
Nämähän ovat hyviä käskyjä tähän päivään. Kahta ensimmäistä jäin vain miettimään siltä pohjalta, että itseni on vaikea uskoa yläilmaisiin, monestakin syystä, lähinnä siitä, että minä en koskaan saa mitään suurta, vain pientä ja senkin muuntuneessa muodossa. Kun pyydän yhtä vaivaista villieläintä, kettua tai vaikka saukkoa kamerani hollille, saankin siihen lihavan kotikissan, joka lähestyy minua kehräten. Jos ylhäällä on joku, hänellä on selvästi huumorintajua.
Mutta nuo muut käskyt ovat siis hyviä eettisiä ohjeita kelle tahansa. Vaan luoja varjele minua sellaiselta ihmiseltä, joka on noitten suhteen puhdas pulmunen!
Miten minusta tuntuu, että Berlusconi on nyt sairaalassa valahtaneiden kasvolihasten vuoksi. Ehkä kiristyslanka katkesi? Hänellehän on tehty kasvojen kohotusleikkaus.
VastaaPoistaMyönnettäköön, että kun tunnustin niin en edes muistanut noita kaikkia!
VastaaPoistaToisaalta onko Jumalan tehtävä toimittaa sinulle jänis, vai sinun tehtäväsi toimittaa se hänelle? Kumpi palvelee kumpaa?
Anteeksi, että tähän sorruin; jos joku sanoo, ettei minun pitäisi puhua uskonnosta lainkaan, hän on oikeassa.
Älä sure Riku, ei minunkaan pitäisi puhua uskonnosta, mutta se nyt lipsahti aiheeksi kun luin lehdestä näyttelijä Reino Nordinin lausahduksen: Joulusesonki on tekopyhää.
VastaaPoistaSitä kautta päädyin tähän. Ja kuule, Riku, kyllä se on Jumalan tehtävä toimittaa minulle se jänis, kun kerrran kauniisti pyydän ja värjöttelen Luojan ihanassa luonnossa ihastellen hänen kättensä töitä. Pieni palkka olisi ihan kohtuullista.
PS Oikeastaan uskonnosta pitäisikin puhua niiden, joiden ei pitäisi puhua siitä.
Älä kuitenkaan Iines rukoile liian voimallisesti, ettei Hän lähetä karhua paikalle! Kuvista tulee huonoja, kun juostessa ottaa...
VastaaPoistaNo juu, täytyy vähän rajoittaa, mutta minulla on kyllä kamerarepussani karhu-susipeloitteet eli tulentekovälineet. On myös urheilupilli, jonka sain kollegalta lahjaksi, kun ääneni alkoi pettää. Kurinpitovälineeksi, ettei tarvitse huutaa. Eiköhän karhu sitä pelästyisi.
VastaaPoistaReino Nordin on kyllä mielenkiintoinen ja fiksu nuoren polven näyttelijä.
VastaaPoistaTuo joulun tekopyhyyys on mielestäni totta, jos siihen liitetään jotain muita arvoja, kuin muutaman päivän levon, ja sitä edeltävän helevetillisen vaivan ja hammastenkiristyksen.
Ei se Kari Suomalainen aikoinaan ihan väärässä ollut siinä kuuluisimmassa piirroksessaan.
Näyttelijänä mies on minunkin mieleeni, ja siksi ehkä pysähdyinkin hänen sanoihinsa.
VastaaPoistaMinulle joulussa ainakin on hartaita ja tunteikkaita hetkiä, ihan siinäkin että voin antaa läheisilleni lahjoja. Ja kyllä joulu vie minut joka vuosi lapsuuteen ja muistan rakkaudella äitiä ja isää ja kauniita jouluvirsiä. Ei se ole tekopyhää, enkä tavoittele joulussa uskonnollisuutta vaikka koenkin jotain, jota voi nimittää pyhäksi. Dostojevskihan sanoi, että ihminen, joka ei kykene tuntemaan mitään pyhää, on kuollut.
Niin tuosta Nordinin lausahduksesta mieleeni tuli "uskonnottomuus", ja arvelin, että uskonnoton henkilö kokeekin joulun varmaan tekopyhäksi, kun ei ymmärrä, että ihminen voi kokea pyhyyden tuntoja, eritoten jouluna. Tässä näen aatteellisesti uskonnottman kasvatuksen kaventavan vaikutuksen.
Luin uudestaan noita kirjoittamiasi käskyjä. Minä muistelin niitä vanhoja, nuo tuntuvat vähän steriileiltä.
VastaaPoistaSiksi en ikinä vahingossakaan käy kirkossa, uudemmat virsirenkutukset eivät ole minua varten.
Vi...taa, kun vahingossakaan kirkossa ei ole mitään nostalgiaa. Jumalanpalveluksetkin kuuluvat lopettanneen. Messuavat vain.
Eli, että en ikinä ole himoinnut mitään työntekijöitä tai karjaa, naisia vain!
Anteeksi Iines, jos liian voimakkaasti joulua vastaan hyökkäsin.
VastaaPoistaYmmärrän kyllä, että siihen saattaa joillakuilla liittyä erittäinkin rakkaita tuntoja. Ja lapsillehan se on upea juhla, ainakin jos vanhemmat sen niin tekevät.
Lapsena minäkin tykkäsin, nykyään en.
Minusta kirkko on kaunein kun se on tyhjä, tai kun vain kanttori on työssä, ja fuuga soi. Jumalanpalveluksessa en ole kyllä käynyt enää ollenkaan. Vain häissä ja hautajaisissa.
VastaaPoistaMinä olen vissiin ikuinen jouluihminen. Tänäänkin olen vääntänyt jo sekä piparit että tortut, peräkanaa. Huomenna on vuorossa lanttuloota.
Kun ihmiset puhuvat arvoistaan, he puhuvat siitä minkälaisia he haluavat toisten ihmisten mielikuvissa olla.
VastaaPoistaPuhumattakaan firmoista, joiden ns. arvot ovat juuri sitä itseään. Laittavat vielä työntekijänsä näitä "arvoja" opettelemaan.
Vetäydyn... Rauno Räsäseltä olisi mukava lukea kommenttia näistä, kun hän se näitä paremmin ymmärtää...
Iines kysyi, miksi vihasin hänen hartaustauluaan.
VastaaPoistaNo kato niiden naamoja. Onks kaikilla kliffaa hei!
Näin siinä pikkupojassa itseni, joka oli pakotettu pukeutumaan kankeisiin ja kutittaviin pyhäkamppeisiin. Kun yritin lähteä pihalle vähän sarvitorvea töräyttelemään mummo tai äiti nappasi kiinni ja sanoi, että nyt oot hiljaa sen aikaa kun pappa lukee pyhää sanaa.
Pappa nyt ei ole mikään suuri lavaesiintyjä. Lukee kärisevällä äänellään, katkonaisesti ja rykien jostain Eesausta, Mutta jengi on niin hurskaan näköistä, että pahaa tekee.
Kuitenkin, kun tarkasti katsoo näkee, että jokaisen silmissä on poissaoleva katse. Faija miettii, mistä saisi flindan pyhäksi, mutsi himoaa tukkilaisten pomoa ja mummon tekisi mieli mennä navettaan piipulle.
Vain minun naamastani näkee, että siinä on tavallisen suruton poika, joka ei isona miehenä kirkon penkkejä kuluttele.
Mutta ei auta. On oltava hurskasta, kun TAPA NIIN VAATII.
Minulla on oma pyhyyden kokemukseni, mutta ne eivät kumpua tästä pakotetusta, kaavaan poljetusta uskonnosta, joka perimmältään on vain keino hallita massoja.
Tsehov ennusti aikanaan viisaasti: "Kun ihmiset lakkaavat uskomasta jumalaan, kaduilla viedään ihmisiltä henki."
Juuri noinhan vallankumouksessa sitten kävi.
Aihe on vaikea Riku, ja varmaan itse uppoan suohon, jos yritän kunnolla miettiä aihetta.
VastaaPoistaItseäni kiinnostaakin tässä ehkä eniten ns. arvottomuuden valinta, sillä koen, että kyseistä tilaa ei taida ollakaan, vaan sekin on arvovalinta, ideologia. Ja sen pitäminen selviönä, tyhjänä perustilana joka ei ole täytetty millään, on älyllistä epärehellisyyttä. Arvottomuuden valinta arvojen keskellä on arvovalinta, jota ei voi valita toisen puolesta, ei edes lapsen.
Mahtoikohan kukaan ymmärtää, mistä paasaan? (Noh, ei sen väliä, tulipas saarnattua.)
Ilmeet ovat synkät, Vaari, ja tunnelma jäykkä tuossa kuvataulussa. Lapsen olo on kuitenkin turvallinen, sillä aikuiset pitävät häntä lähellään hellässä otteessaan (Vaarin mukaan pitävät vissiin kiinni, ettei vekara karkaa vetämään kissiä hännästä kesken hartauden.). Taulu kuvastaa hyvin vanhakantaista suomalaista muotokristillisyyttä.
VastaaPoistaMinustakaan pyhyyys ei versoa uskonnosta, vaan ihmisen sisältä, se on subjektiivinen kokemus. On kuitenkin tiettyjä miljöitä ja tapahtumia, joissa ihminen voi kokea pyhän tunteita.
Kymmenen käskyähän on niin suurta soopaa ja taikauskoa, että tekaisenpa tässä joutessani niistä uudet, päivitetyt versiot:
VastaaPoista1. Älä usko jumaliin.
2. Ajattele itse.
3. Pyhitä lapsuus.
4. Kunnioita kaikkia ihmisiä.
5. Älä tapa.
6. Älä raiskaa.
7. Älä varasta.
8. Valehtele kohtuudella.
9. Älä ole ahne.
10. Älä elä toisten siivellä.
Näitä kun ihmiskunta noudattaisi, maailma olisi paljon parempi paikka. Amen.
Oikeastaan ensimmäinen käsky voisi kuulua hieman toisin, sillä ei jumaliin uskominen sinällään mitään pahaa aiheuta. Uskonhan tavallaan itsekin.
VastaaPoistaNäin:
1. Älä usko jumalia.
Riku Riemun tavoin minäkin karsastan joulua. Sen pyhyys on ovelien kirkkoruhtinaiden luomus.
VastaaPoistaKaapattiin pakanoiden tärkein juhlapäivä ja sijoitettiin sen tilalle Jeesuksen syntymäjuhla.
Uusimman tiedon mukaan Jeesus oli syntynyt lokakuussa, kolme vuotta eKr.
Kaikki kirkolliset juhlapyhät ovat entisiä pakanajuhlia. Ikään kuin kansan vastalauseena kirkon kaappauksille joulustakin on nykyisin tullut melkoinen ryyppy- ja rymyjuhla, josta monessa huushollissa on pyhyys tooosi kaukana.
Arvoista on vaikea keskustella loukkaamatta jonkun tunteita. Siksi taidan jättää tämän aiheen väliin.
Mutta saarnaa sinä kaikin mokomin.
Rikun tavoin minäkin odotan Ranen asiantuntevaa kommenttia.
Ei minulle joulun pyhyys uskontoon liity, vaan lapsuuteen ja hiljentymiseen, tunnelmaan.
VastaaPoistaEnkä oikein ymmärrä, miksi te puhutte uskonnosta pyhyyden yhteydessä. Pyhyyshän liittyy ihmiseen, niin kuin Dostojevski sanoi, se tulee sisältä, ja ihminen, jolle ei mikään ole pyhää, on kuollut. Uskonto tulee ulkoa, ja siksi pyhyyttä ja uskontoa ei tule liittää yhteen.
Arvoista en ajatellut keskustella, vaan siitä, miksi uskonnollisuus olisi arvo, mutta uskonnottomuus ei. Mutta - minäpä mietiskelen näitä itsekseni.
Jos nyt Jeesus oli lihaa ja verta.
VastaaPoistaArvoista puhuminen on suht teennäistä - "olen sellainen ja tällainen". Se mitä kukakin on tulee läpi teoissa. Sanoilla ei ole mitään virkaa jos teot vievät toiseen suuntaan.
Hauskoja nuo firmojenkin arvo-ohjelmat - kaikki eivät edes muista mitä arvoja edustamme, mutta hienoltahan ne näyttävät ylös kirjattuina.
Faari arvostaa muidenkin tunteita - se kertoo omista syvistä tunteista.
Herkkä tuntee monta tunnetta, nyansseja.
Savolaesen kymmenen plus yksi ja Lapinlisät piälle
VastaaPoista1. Ole lupsakka
2. Muista naaroo
3. Naarata myös muita
4. Itkuakaan elä siästä
5. Pyyhi sitten kyynelees -vaekka jonkun toesen hihhaan
6. Anna muihinkin volista
7. Pyyhi niihennii kyyneleet
8. Jos sinulla on rahhoo, jaa sitä niille, joilla ee oo
9. Jos olet köyhä, jaa köyhyytesikin, vaekka rikkaeta se huvittaeskin; ilon tuottajana toemit sillonnii
10. Elä masennu jos joku mitättömän olosta elämeesi väheksyy
11. Kun tunnet kuoleman lähestyvän, tervehi tunnetta riemulla sillä sen jäläkeen helepottaa (Ei Riku Riemulla.., tae miksipä ee?)
12. "Na! Killa se siitä"
Ps. Saen jatkon remonttiin vaekka ihan vieraalla konneella sen sanaisenarkunkannellani höyläsin...
Iines: "...miksi uskonnollisuus olisi arvo, mutta uskonnottomuus ei."
VastaaPoistaTartutaan nyt tähän ennen kuin Rauno tulee ja hutkii Humen giljotiinilla.
Mistä päättelet, Iines, ettei uskonnottomuus muka olisi arvo? Oli se aika varmaan arvo entisessä Neukkulassa, jossa valtionuskontona oli ateismi.
Rauno tulee kohta ja kysyy mikä on arvo? Onko se muka jotain yleispätevää? Ellei ole, niin miten se eroaa makuasioista?
Eipä mitenkään. Kyllä minä ainakin hyväksyn uskonnottomuuden arvoksi siinä missä minkä tahansa muunkin "hyvän" asian.
Arvokeskustelu on arvokasta. Mutta firmojen arvojen luominen, se se vasta arvokasta onkin.
Jos uskonnottomuus kerran on arvo, niin kyseessähän on silloin juuri se, mitä olen esittänyt: uskonnottomuuden valinta on lapsen yli kävelyä, koska se on aktiivinen aatteen valinta lapsen puolesta.
VastaaPoistaSen sijaan lapsen osallistuminen perinteiseen uskonnonopetukseen ei ole aktiivinen valinta lapsen puolesta, koska uskonnonopetus on perusasetuksena koulujen opetusohjelmassa, sitä ei erikseen valita.
Tällä perusteella pidän lapsen uskonnottomuutta aktiivisena ideologian valintana lapsen puolesta. M.o.t.
Se, onko uskonnon kouluopetus tarpeellista, on kokonaan toinen kysymys, johon en ota tällä kantaa.
Tämä kysymys on siis kasvatusopillinen, ei hengellinen.
Valto,
VastaaPoistaoliko ihan omatekemät? Jos, niin mainiot. Nuo voisi laittaa vaikka vessan seinälle, niin painuisivat taatusti mieleen ja istunto nopeutuisi kun nauraisi.
Tapsalle vielä käskyistään sen verran, että kaikki kielteiset imperatiivit veks, niin hyvä tulee. Ajatuksiin yhdyn paljossa.
VastaaPoistaMinusta on aika vaarallista, jos vanhemmat valitsevat, lapsen mielipidettä ja suostumusta kysymättä uskonnollisuuden, kuten juutalaisuuden. Se on aika vaarallista, etenkin poikalapsille...
VastaaPoistaHei... älä minua niistä kielteisistä imperatiiveista syytä, vaan Jahvea ja Moosesta!
VastaaPoistaMinähän vain päivitin ne typerät käskyt, joita vähän aiemmin pidit muka oikein hyvinä ja mainioina... Ei ollut tarkoituskaan tehdä niistä mitään hupiversioita.
Tämähän on vakavaa keskustelua.
Uskonnollisuus, uskonto esimerkiksi juutalaisilla tai muslimeilla on Jape oletusasetus, ei valinta.
VastaaPoistaTässä on puhe valinnoista, asioista jotka valitaan oletusasetuksen tilalle. Että ovatko ne arvoja vai neutraaleja tiloja.
Se onko oletusasetus hyvä, on toinen asia. - Mutta ymmärrän yskäsi.
Iines: "Tällä perusteella pidän lapsen uskonnottomuutta aktiivisena ideologian valintana lapsen puolesta. M.o.t."
VastaaPoistaOlet tietysti oikeassa, mutta tätähän juuri alunperin kritisoinkin: opetaanko uskonnottomuutta muka yleisestikin?
En ole koskaan kuullutkaan, joten eikö se ole vain sattunut minun silmiini ja korviini?
Eikö uskontotunneista laistaville opeta jotain ET-hömppää? Eihän se ole "uskonnottomuuden" opetusta - ja tätä et siis tarkoittanutkaan?
Tapsa,
VastaaPoistaluet minua farisealaisesti, ihan kuin olisin idiootti, kun näen käskyissä eettisesti hyviä aineksia. Aiemminhan sanoin, että luoja varjele minua ihmisestä, joka on pulmunen käskyjen suhteen.
Hiukan nyt pienempää tyhjien aukkojen täyttöä, Tapsa. Minä en nyt asetu siihen muottiin, jonka tahdot minussa nähdä hutkiaksesi oletettua käskynhaltijaa.
Tapsa,
VastaaPoistauskonnoton on koulujen termi lapsesta, joka ei osallistu uskonnonopetukseen. Perusteluina käytetään yleisesti sitä, että uskonnottomuus kuuluu vapaaseen ajatteluun - siis tämä, että päätetään lapsen puolesta hänen arvonsa. Minusta tässä on paradoksi.
Uskonto (ja samalla uskonollisuus sekä sen myötä uskonnon rituaalien suorittaminen) on vaarallista varsinkin poikalapsien koskemattomuudelle ja itsemääräämisoikeudelle, jos on kyse juutalaisuudesta (kait myös muslimeilla). Siksi lapsien pitäisi voida valita, sitten kun ovat siihen kykeneviä, myös uskontonsa itse. Sitä ennen kaikenlaiset peruuttamattomat rituaalit pitäisi kieltää.
VastaaPoistakyse on siis valinnoista, myös lapsille. Niillä on vaikutusta heidän tulevaan elämäänsä, varmasti.
Vaaralliset ja peruuttamattomat oletussetukset pitää kieltää, kaikkea ei pidä uskonnonkaan nimissä sallia.
Toki, Jape, jos sen noin tarkoitit.
VastaaPoistaItse arvelen, että juutalaiset tai muslimit nuoret eivät halua mistään hinnasta valita toisin. Länsimaiset kristityt sen sijaan voivat vaihtaa uskontoa tai valitsevat arvokseen uskonnottomuuden.
Minusta vapaa valinta on hyvä asia. Siksi en tahdo, että lapsen puolesta päätetään ideologisia asioita. Lapsi päättäköön itse, kun se aika on.
Ihan huumorilla huomautan Iinukka, ettet sinäkään mikään amatööri niiden aukkojen täytössä ole...
VastaaPoistaJa jos "uskonnoton" on vain termi oppilaalle, joka ei osallistu tunnustukselliseen uskonnonopetukseen, niin en pitäisi asiaa ihan kauheana arvo-ongelmana.
Joukosta erottuminen on toki aina ongelma.
Vanhempien perustelut voivat olla älyttömiä, mutta se on toinen asia.
No tiedät kyllä, mitä tarkoitan Iines. Amerikkalaisillakin on syntyneille poikalapsille varsin yleisesti suoritettava rituaali, vaikka kaikki amerikkalaiset eivät olekaan juutalisia...
VastaaPoistaTuossakaan kohden ei poikalapselta kysytä mitään vaan "viisaat" vanhemmat päättää.
Joku viisas on todennut, että amerikkalaiset on maailman tyhmin kansa. Voin uskoa tuon.
Itse asiassa tämä on ikuisuuskysymys, onko uskonnottomuus oma isminsä, ideologiansa, enkä ole löytänyt tähän mistään vastausta. Siksipä ajattelin kokeilla, josko joku filosofi eksyisi tähän kertomaan ajatuksiaan. En tarkoita Raunoa, koska hän on vaikeatajuinen, joskin äärettömän fiksu. Saisi hänkin sanoa kyllä jotakin, mutta haukkumatta minua tyhmäksi.
VastaaPoistaSiitä, onko ateismi uskonto, on sen sijaan keskusteltu monellakin foorumilla. Tämä vähän sivuaa samaa ongelmanasettelua.
Iines: "Minustakaan pyhyyys ei versoa uskonnosta, vaan ihmisen sisältä, se on subjektiivinen kokemus. On kuitenkin tiettyjä miljöitä ja tapahtumia, joissa ihminen voi kokea pyhän tunteita."
VastaaPoistaMinulle kirkot, kuten myös moskeijat ja temppelit, ovat miljöitä, joissa voi kokea pyhyyden. Jumalanpalvelusten toivoisi vahvistavan tuota kokemusta, mutta leipäpappien pitäminä ne eivät sitä tee.
Kävin muutama viikko sitten pitkästä aikaa jumalanpalveluksessa. Siellä näytti olevan muitakin, jotka olivat siellä pitkästä aikaa. Pappi selitti aluksi, mitä jumalanpalveluksessa tulisi tapahtumaan. Sen jälkeen hän totesi: "No, lähdetään nyt tästä liikkeelle näillä eväillä." Ehtoollisella sitä evästä jaettiin sitten lisää, jotta olisi jaksettu loppuun saakka.
Sirja
'Usko' on Pandoran lippaan toivo.
VastaaPoistaIhmisen tietoisuus kuolemastaan on luonut maailmankuvan joka ilman käsityksiä, arvioita ja uskomuksia on 'liian kova' juttu. Maailmankatsomus lisää siihen '-ismit'.
Tyytykäämme vain hyväksymään että elämän tarkoitus on vain ja ainoastaan elämä itse.
http://www.youtube.com/watch?v=vcRIvJIS3o0&feature=related
Kulman takaa
Fanaattisuudella lienee vaarallisempia seuraamuksia kuin poikien ympärileikkaus. (Enkä edes viittaa fistulaan.)
VastaaPoistaSilmään osui nyt Vaarin ensimmäinen kommentti, kun se on kirjaimellisesti tuossa vieressä.
Mamman- tai papanpojat ja tytöt, jotka eivät ole koskaan kyseenalaistaneet vanhempiensa arvomaailmaa, ovat aika säälittävässä jamassa. Tietämättään.
Lapsuudenkodin arvoista voi poimia kuin rusinat pullasta ne, mitkä kohottavat.
Sen voi tehdä vasta sitten kun on ensin riuhtaissut itsensä irti, "tappanut" vanhempansa auktoriteetteina ja sitä myötä alkanut löytää itseään.
Joskus joku täällä sanoi, että irtautuminen on mahdollista vasta kun vanhemmat ovat kuolleet. Olen eri mieltä. Aikuiseksi kannattaa kasvaa jo aiemmin :) Bonuksena voi kohdata vanhempansakin samalta tasolta ja alkaa ymmärtää ja arvostaa heitä todella, puutteineen päivineen.
Joulunkin voi viettää ilman "pakollista" vierailua vanhemmilla ilman että kukaan loukkaantuu. (Nimim. muut suunnitelmat)
Muistan Iines lämmöllä erästä kollegaasi, jonka avarassa maailmankuvassa sain virvoitella aikuisiän kynnyksellä.
Sanoin hänelle kerran, että arvostan sitä miten laajasti hän katsoo maailmaa. Taisin sivulauseessa kritisoida sitä, että hänen aineessaan olisi mahdollista kannustaa itsenäiseen ajatteluun, mutta se tsäänssi jää monelta - omien sisäisten esteiden tähden - käyttämättä.
Hän kommentoi: "Niin, on olemassa ravihevosia."
Kuunkuiske,
VastaaPoistapuhut aivan ilmeisesti äidinkielenopettajasta tuossa kommenttisi lopulla. Tunnistan sen tuosta määrittelystäsi "kannustaa itsenäiseen ajatteluun", koska se mahdollisuus nimenomaan on äidinkielen opetuksen suuri missio ja visio, rikkaus - kaivo, niin kuin itse ajattelen. Missään muussa aineessa ei opettajalla tosiaankaan ole edessään niin paljon avoimia ovia tai ilmansuuntia antaa oppilaille.
Eikä ole lopulta väliä, mikä se tuotettu ajatus on, kunhan saa vain mielen auki, sillä äidinkieli on mieltä ja ajattelua, ja sen näkyvä muoto vain on sanojen ortografia, piirros paperilla tai ruudulla, tai puhe tai miksei, tanssi tai kuva jossakin muodossaan - äidinkieli itsessäänkin on rajaton ja limittyy kaikkeen ilmaisevaan esittämiseen (ja kaikkiin muihin opetusaineisiin niiden perustana, loogisena pohjana).
Äidinkielen opetuksessa on sallittua esittää myös rasistisia ajatuksia, pilkata jumalia, pitää esitelmä tanssien tai laulaen, on sallittua arvostella koulua ja opettajia, sillä kaikki tämä kumpuaa yksilöiden ajatuksista, eikä niitä pidä salata. Kun nämä ajatukset törmäävät toisenlaisiin maailmoihin ja ajatuksiin, syntyy liikettä, joka on uudistumisen ja kehityksen raaka-ainetta, ja kaikki tapahtuu oman ajattelun myötä, ei ylhäältä annettuna. Ei ole koskaan valmista tietä.
Sirja,
VastaaPoistakyllä kirkko minullekin on paikka, jossa tunnen harrasta mieltä, pyhyyttä, vaikkakaan en tarvitse siihen uskonnollisia seremonioita. Ei kai ole pyhempää oloa kuin saada kuulla keskiaikaisia urkusävellyksiä kirkon holveissa? Miten lyhyt on ihmisen matka vuosisatojen aikana - sävelmähän voisi olla tänään sävelletty, niin tuttuja kuvioita siinä on.
Toinen paikka, jossa mielelläni kävelen, on kirkkomaa vanhoine hautakivineen. Kyllä siinä on pala ikuisuutta ja siirtymä arkisesta mielentilasta toisiin sfääreihin, kun kulkee käytävillä ja lukee nimiä kivistä, katselee lintuja, jotka istuvat paasien päällä.
Kulmis,
VastaaPoistapuhut elämän tarkoituksesta viisaasti, yhdyn.
Ja jos ihan totta sanon, en ole koskaan miettinyt, mikä elämän tarkoitus on. Jos ryhtyisin miettimään, masentuisin, sillä elämän tarkoituksen täytyy olla hyvin pieni, suorastaan mitätön.
Me ollaan osa katkeamatonta ketjua, ja jos yksi pala uupuu, ketju paikkaa samantien tyhjän aukon ja muualla tuuli soi.
Linnunradan käsikirja liftareille -kirjan mukaan elämäntarkoitus on 42.
VastaaPoistaTuo pitää paikkaansa, täytyy pitää, Tuotahan "laski" maailmantehokkain tietokone miljoonia vuosia...
No niinhän se Syvä miete -tietokone taisi ilmoittaa. Ihan hyvä vastaus, kelpaa minulle. Ja muista sinäkin Jape, ettet hätäile, maapallo tuhotaan tänään. Toimitus kestää kaksi minuuuttia. Kiitos.
VastaaPoistaEn malta olla kommentoimatta omaa "pyhää" kommenttiani Sirjalle.
VastaaPoista"Ei kai ole pyhempää oloa" sanon.
Saa nauraa ja pilkata, tämä on tekopyhästi sanottu, ja löytänen tämän pyhyyden vielä faniblogeistani. Mutta on kiva tarjota materiaalia niille, joilta oma puuttuu.
Siis tarkoitan varmaan jotain filosofista seisahtuneisuuden tilaa.
"Elämän tarkoitus on löytää elämälleen tarkoitus."
VastaaPoistaNoin syvällisen aforismin kehitti kerran kauan sitten eräs hyvin nuori kirkasotsainen nuorukainen, jonka nimeä en nyt kehtaa mainita.
Minuakin on aina häirinnyt se yksioikoisuus, jolla uskontoon suhtaudutaan. Joko uskot tahi et. Joko olet uskovainen tahi sitten ateisti. Joko tahi.
Niin kuin fiksut leidit täällä ovat jo ehtineet pohdiskellakin, kysymys on suunnattomasti syvempi ja laajempi.
Ihminen voi kokea pyhyyttä ja olla uskonnollinen ilman, että on sinänsä uskovainen, puhumattakaan että olisi uskossa.
Koen tämän kysymyksen omalta kohdaltani hyvin vahvasti. Olen perehtynyt fysikkaan, kosmologiaan ja tähtitieteeseen nähdäkseni, missä kulkee ihmistiedon raja. Olen perehtynyt uskontoihin, mystiikkaan ja runouteeen - samasta syystä.
En voi olla materialisti, koska fyysinen maailmankaikkeus todistaa sen aatteen vääräksi: materiaa ei ole syvemmässä mielessä olemassakaan, koska tämä kaikki mitä näemme, koemme ja mittaamme on syntynyt "tyhjästä".
Siksi vedän rajaviivan mieluummin siihen kohtaan pyhyyttä, uskontoja ja uskonnollisuutta, jossa kulkee taikausko.
Tuskinpa elämän tarkoitus koskaan ihmiselle selviää. Olettamuksia ja arveluja tietenkin on jokaisella.
VastaaPoistaItse toivoisin saavuttavani uskon Jumalaan ja kuoleman jälkeiseen elämään. Usko raamatun sanomaan toisi turvallisuuden tunnetta ja rauhaa. Tunnen ihmisiä, joilla tämä usko ja rauha on vastoinkäymistenkin keskellä. Delilah
Olen pohtinut, uskovatko uskovaiset oikeasti Jumalaan ja raamatulliseen sanomaan, vai uskovatko he vaan omaan uskoonsa?
VastaaPoistaTapsa, on myös agnostikko eli epäilijä, käsittääkseni.
VastaaPoistaMinä en kyllä tiedä mikä itse olen. En ole ateisti, en kiellä Jumalaa, en ole uskovainen, en usko Jumalaan, en ole agnostikko, en epäile jumalan mahdollista olemassoloa. Sen sijaan mietin, että jumaluus lienee ihmisessä itsessään.
Ja uskonnossa minua kiinnostaa uskonto tieteenä, ilmiönä, sillä niin samankaltaisia ovat uskonnot kaikkina maailmanaikoina kaikkialla maailmassa olleet: tarve turvata yhteys yläilmaisiin.
Delilah: "Tuskinpa elämän tarkoitus koskaan ihmiselle selviää."
VastaaPoistaTodennäköisempäähän on, ettei elämällä mitään tarkoitusta olekaan. Kyseessä on vain geenin itsekkyys.
Agnostikko - epäilijäkö? Eikö päinvastoin sellainen, jonka mielestä kysymys jumaluudesta on turha, koska mitään ei kuitenkaan voida saada selville?
Mieluummin olen mystikko.
Iines: "...jumaluus lienee ihmisessä itsessään.."
Idän uskontoihin johtaa tuo tie. Vaikka ei se toisaalta ole kaukana Jeesuksenkaan opetuksesta, että taivasten valtakunta on ihmisen sisällä.
Teosofiahan on tavallaan länsimaistunutta buddhalaisuutta. Se ei vaan saanut tuulta alleen, vaan juuttui muotoihinsa.
Keskeinen osa tuota aienpaa kommentiani oli linkin takana eli tämä:
VastaaPoistaRUSKAN VÄRIT
Vaikka tietäisi pääsky pesästänsä
syksyn tuulin poikaset menettävänsä.
Niin siksikö niitä se lentoon ei opettaisi,
noista hetkistä nauttia saisi ja rakastaisi?
Vaikka tietäisi koivu oksiltansa
kesän jälkeen nuo lehvät kadottavansa.
Niin siksikö keväin se lehtiin ei puhkeaisi,
suven tuulessa huojua saisi ja rakastaisi?
-Tuon kasvun haikean tuskan, senkö antaisin pois?
Eihän kukkia ruskan, vielä keväällä poimia vois.
Muun vaikka pois unohtaisin, säilyy haaveeni tuo:
jospa rinnallas saisin, värit syksyn vain kokea nuo.
Vaikka tietäisi tähti radallansa,
Päiväkoitteessa jälleen kalpenevansa.
Niin siksikö pakkasyöhön se ei kimaltaisi,
revontulia sytyttää saisi, vaan katoaisi? …
--------
ja tässä Aneli Saariston tulkitsemana;
http://www.youtube.com/watch?v=vcRIvJIS3o0&feature=related
Kulmis
Tuossa runossahan se on sanottu, Kulmis:
VastaaPoistame emme voi valita lapsen puolesta, sillä lapsii oppii lentämään kuin linnunpoika, lentäminen on lapsen tie maailmaan.
Voimme vain elää rinnalla tukena ja turvana ja kokea oppimista vapaan lapsen kanssa, iloita kun hän itse levittää siipensä ja lentää ehkä eri tielle, jota toivoimme?
Tämänkö halusit kertoa, Kulmis?
Se että jumaluus on ihmisessä ei välttämättä liity mihinkään ennen keksittyyn ismiin.
VastaaPoistaIhan kuka tahansa meistä pystyy tuon itsekin hoksaamaan, Tapsa, eikö vaan?
Jumala ei tule ulkoa eikä uunin pankolta, vaan jos hän jollekulle ilmaantuu, hän tulee omista kuvitelmistamme ja suggeroinnistamme, sisältämme siis, eikä sillä ole väliä, missä päin maailmaa suggeroidaan samalla tavoin. Tällainen on arkkityyppistä, ihmiselle ominaista, kulttuurista ja historiallisesta jaksosta riippumatta. Ja se toistuu eri uskonnoissa, koska uskonnot lepäävät kaikki samalla pohjalla.
Totta kai pystyy hoksaamaan. Usein vain moni hoksailee ikään kuin ensimmäistä kertaa uppouutena asiana sellaista, mikä on jo tuhannesti toisaalla kerrottu.
VastaaPoistaEn tarkoita tällä, että sinun hoksauksesi oli tällainen, vaan uskon kyllä että olet sisäistänyt asian vuosikausien pohdiskeluissasi.
Uskonnoissa jumaluutta lähestytään karkeasti ottaen kahdella eri tavalla:
- jumala on ulkopuolinen olio
- jumaluus on ihmisen syvin olemus
Kolme kovaa veljestä - juutalaiset, kristityt ja muhamettilaiset - edustavat ensimmäistä lajia.
Hindut ja buddhalaiset jälkimmäistä. Buddhalaisuus syntyikin tavallaan hindulaisuuden uskonpuhdistuksena. Siinä ei itse asiassa ole jumaluutta lainkaan...
Ristiriitaistako? Elämä on.
Kulmikselle toinen runo Elämästä:
Sivutuulessa poikaansa retuuttaa kantaa
varis lahden poikki päin vastarantaa.
”sitä varia, huh, ihan väsyttää alkaa”,
varis sanoo,” jo vanhaa siipeä, jalkaa.
Kun vanhenen pian, alan kangistua,
kai kannat sä mua, kuin minä nyt sua!”
”En” vastaa poika ”sun jäädä annan”.
”Ketä kannat sitten?” ”Mä poikaani kannan.”
Varis huokaa harmaille aatoksille:
”se on mailman meno, minkäs sille”.
Tapsa P
VastaaPoistaTuota tarjoilemaasi 'runoa' juuri hyräilin kun tätä aiemmin postaamaani krjoitin;
"Katteeton itsetunto ja orientoitumaton into on elämänkokemuksen ja ''ymmärryksen' läpi nähtynä tulella leikkimistä."
Kulmis
Tapsa,
VastaaPoistajuu, siis minähän pohdiskelen vuosikausia jotain jumalisia ja sitten kypsyn johonkin jumalajatukseen,
Juu ei, minä pohdiskelen enemmän miehiä kuin jumalisia. Ja sitä, että miksi minulla on niin jumalattoman huono tuuri, että K-marketinkin kassalla on Janita, entinen oppilaani, jolle annoin hylätyn. Olisin voinut ostaa itselleni joululahjan, vaan nyt en kehtaa.
Jos on kehtaamisongelmia, niin tilaa netitse. Taas on yksi ongelma ratkennut!
VastaaPoistaArvelen, että useimpien on helpompi asioida seksiliikkeessä kuin nostaa dildo marketin hihnalle jälkiuunileivän ja pilttipurkkien lomaan. Ainakin vaimollani, joka on alan liikkeissä silloin tällöin vieraillut. Seksiliikkeessä kaikki ovat samalla asialla eivätkä turhia toljota toisen ostosten perään.
Mitä tulee tähän lausumaasi: "Suurinta arvojen vapautta on sallia lapsen kasvaa vallitsevassa yhteisössä, vallitsevissa arvoissa, viallisissakin, ja luottaa lapsen omiin valintoihin (jne.)", sanoisin vain, että muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kaikki suomalaiset lapset kasvavat "vallitsevassa yhteisössä" ja "vallitsevien arvojen" vaikutuksen alaisina, halusivatpa vanhemmat sitä tai eivät. Päiväkoti, koulu, kaveripiiri ja Tapsan kaltaiset paatuneet mainosmiehet (ystävyydellä, Tapsa!) kyllä hoitavat osuutensa, vaikka kotona olisi kuinka harrasta. Pullossa tai kellarissa harva elää, onneksi, (mutta surullisia poikkeuksia toki on, kuten Suomessa esim. ns. Maitobaari-lahkolaiset, joiden lapsia käy todella sääliksi).
Eivätkä vain "uskonnottomassa" kodissa lastaan kasvattavat vanhemmat tee valintoja lapsen puolesta - "uskonnollisuuteen" tai "uskontomyönteisyyteenkin" kasvattaminen valitaan lapsen puolesta. Lapsi ei pysty valitsemaan yhtään mitään, eikä lapsi pysty tekemään vapaita arvovalintoja. Myöhemmin toivon mukaan voi, sikäli kuin kukaan meistä voi tehdä täysin vapaita (vapaita mistä?) arvovalintoja aikuisinakaan. Uskonnottomassa kodissa varttuminen ei ole muita huonompi lähtökohta myöhempiin valintoihin - sanoisinpa että päinvastoin. Tällaisin tuntemuksin tänään, pimeän kirpakasta talvi-illasta.
Iines: "Olisin voinut ostaa itselleni joululahjan, vaan nyt en kehtaa."
VastaaPoistaHaa, se dildo siis jäikin pörisemään...päähäsi...ajatuksena, mutta realisointikelpoisena. Mutta mitä tapahtui toivolle Toivosta? Menikö usko viehätysvoimaan?
Juuri äsken muuten sanoi asiantuntija tv-uutisissa, että "kyllähän me läntisen Euroopan väkivaltaisin kansa ollaan", kun oli puhe tällä kertaa lasten ja nuorten itsemurhista, joista parhaillaan netissä keskustellaan, kun jo neljäs alle 18-vuotias lapsi tappoi itsensä Helsingissä. Lisäksi lapsilla on lukuisia vammautumiseen johtaneita itsemurhayrityksiä.
VastaaPoistaSopinee teemaan, joka käsittelee lapsia ja heidän kasvuprosessiaan.
Iines, äikänopeen viittasin.
VastaaPoistaValtavan kauniisti sanottu tuo olla osa katkeamatonta ketjua ja jos jokin osa uupuu, niin ketju paikkaa alta aikayksikön. "Ja muualla tuuli soi."
Ei se ole Linnunradan käsikirjan vika etten saanut siihen makua (kun nuorena yritin). Dostojevskia ja japanilaisia kirjailijoita ja monta muuta, jotka osuvat ja uppoavat.
Kiinteä aine ei ole juuri muuta kuin 99,99 % ilmaa molekyylien välissä.
Jumala...?
Anterolle tuosta lasten kasvamisesta vallitsevissa oloissa sanoisin, että eihän lapsi silloin kasva vallitsevissa oloissa, jos vanhempi ottaa hänet pois niistä ja tarjoaa poikkevan ideologian lapselle, kuten vaikkapa sukupuolettoman (näitä tosiaan on) tai uskonnottoman kasvatuksen.
VastaaPoistaNämä molemmat ovat erillisiä valintoja, varsinkin jälkimmäinen, joka merkitsee myös lapsen ideologian kirjaamista paperille, koulun kirjoihin.
Ei valliseviin oloihin kasvattaminen ole muuta kuin kasvun sallimista ja lapseen luottamista. Kyllä hän itse aikanaan valitsee, kun aika on.
Tässä on siis puhe erillisistä aatevalinnoista, jotka vaativat joitain toimenpiteitä ja kaavamaissta menettelyä, jolla lasta kasvatetaan suojaten vialliselta maailmalta ikään kuin lapselle asetettaisiin hevosen silmälaput korvien päälle.
Dostojevskia ja japanilaisia kirjailijoita ja monta muuta, joilla on jännänkuuloinen nimi, eikö? Ja pikkurilli pystyssä kokoajan, veikkaan... Niinkuin paremmilla ihmisillä yleensä.
VastaaPoistaIlmeisesti maailmankaikkeuden ainoa neliosainen trilogia, siis Linnunrata -kirjat, ei kaikille avaudu. Ne on hankalia kirjoja varsinkin niille, jotka koittaa hakea kirjoista, että missä täällä on niitä hienoja nyansseja ja sun muuta mistä voi sitten snobbailla sopivassa seurueessa ja esittää "kirjaviisasta".
Linnunradan käskirja liftareille ja sen jatko-osat kuuluivat ainakin minun nuoruuden "jokapojan" (kirjaimellisesti) lukemistoon ja hyvin ne upposi. Hauskaa luettavaa kerrassaan!
Tuo Linnunradan käsikirja liftareille ei ole minunkaan mielilukemistani, Kuunkuiske, ja ostinkin sen vähän kuin väkipakolla pokkarina kerran kesällä muutama vuosi sitten. Lukaisin kyllä, ja olihan se näppärä, mutta siinä kaikki.
VastaaPoista*
Jape ja Antero vielä,
tuo dildojuttu ei oikeasti kiinnosta pätkääkään. Minusta mekaniikka ja erotiikka on kaksi eri asiaa. Ja rakkaudessa taas sähköiset vatkaimet eivät ole tarpeen.
Iines: "tuo dildojuttu ei oikeasti kiinnosta pätkääkään."
VastaaPoistaTuntuisi kiinnostvan, kun asiaa pidät esillä ja siihen palaat aika ajoin.
Iines: "Tuo Linnunradan käsikirja liftareille ei ole minunkaan mielilukemistani, Kuunkuiske,"
No niin "bestikset" löysivät taas toisensa ja saman aaltopituuden kuin "Pim!", sauvan heilautuksella.
Pikkusormeni ei ole ikuna pystyssä H de P:n tapaan eikä muuten Burberry-huivikaan kaulassa.
VastaaPoistaToivottavasti Jape löydät naisen, jonka mielestä maailmankuvasi ei ole kapea. Toki löydätkin - vakka kantensa valitsee.
Iines, ihan omatekemät ovat ne "kymmenen", eivätkä siis käskyjä, kunhan vaen kirjoitin yhdeltä seisakkeelta luettuani eiliset täältä.
VastaaPoistaKun ei ole omassa pesässään, niin ajatuksetkin ovatten sitten tämmösiä...
Täällä niin mielekiintoisesti välillä rukoillaan, luetellaan kullekin sopivia käskyjä ja suosituksia ja sitten pöristellään dildoja sekä keinovaginoita.., vaikka eivät miehet tyynyjensä alta niitä esille ole tainneet vielä vetäistä tässä ketjussa? (Japekaan)
Kävin uimahallissa tässä oudossa kylässä. Sen jälkeen ruokailin baarissa jossa oli mukavan näköinen tyär (tyär=lappilaisten murretta) ja hän antoi minulle jo toisen kerran siinä paikassa peräkkäin saman ruokailunumeron: 69. Heh, ja minähän tietenkin siitä vitsille...
Valto,
VastaaPoistaTimo K. Mukalta opin tuon "tyär"-muodon, samoin "kläpin" ja muutakin, sen verran verevää kieltä hän käyttää Syntisessä laulussaan.
Minäpä taas olen tässä bloggaamisen lomassa jatkojalostanut kilon lantusta kaksi tukevaa looraa. Niiden jälkeen paistoin vielä taatelikakun, jonka maustin aimo lorauksella konjakkia. Oli hyvää.
Huomenna pitää mennä ostamaan tyttärelle lahjoja. Olen onnellinen hänen puolestaan - oli tänään haastattelussa yhteen kirkkonummelaiseen open paikkaan ja toivo työpaikasta elää. Ainoa haastattelukutsu koko syksynä - kiven alla ovat opettajan paikat Hesassa, vaikka pitäisi olla opettajapula. Paikkoja ei yksinkertaisesti ole auki.
Iines. Uudessakaupungissa erään viettämäni työreissun ajan, yhden talvikauden, olin Kalannissa kaverin majoituksessa ja häneltä yritin painaa sen perän murretta mieleeni, mutta ei niitä paljoa muista. "Läpistä" Pekka puhui kun tarkoitti seinässä olevaa ikkuna-aukkoa ja joskus sekoitin sen "kläppiin". Pohjoisen murre tarttui paremmin ja sieltä muistan kaikenlaista, jopa "esitykseksi" asti. Joskus kaveriporukoille laitoin tulemaan työmailla ja olisin kohta saanut alkaa lippuja myymään jos olisin tahtonut. Esittäisin tässäkin "poliittisesti valveutunutta poromiestä" jos voisin ja takaan, että nauraisit.
VastaaPoistaKalannin Pekasta minulla olisi sekä hienoja, että hyvin surullisia asioita kerrottavanani, mutta eipä ne tähän nyt kuulu. Joskus sitten omassani. P:n haudalla olen aikonut joskus Kalannissa käydä, vaikka polkupyörällä...
Onpa merkillisen neutraali kommentti Kuunkuiskeelta tällä kertaa, kun vasta eilen eräässä toissä blogissa hän kirjoitti ilkeitä ad hominem hyökkäyksiä kohtaani. No hän osaa kyllä pientä tökintää kirjata kommenteihinsa taitavasti ja verhotusti (hyvä kirjoitaja selvästi), mutta en niistä tässä jaksa sen pahemmin riemastua. Minulla on kai jo joulumieltä rinnassa, kenties sitä on Kuunkuiskeellakin...
VastaaPoistaValtollakin näyttää olevan kun ei isommin revittele...
Saas nähdä mihin tässä vielä asiat kehittyy, kun edetään kohden joulu aattoa... Jännittää hiukan jo.
Pitäisikin kaivaa Mukat esiin, kirjastosta.
VastaaPoistaEn muista lukeneeni niitä kuin parikymppisenä putkeen, en muista kuinka synkkiä olivat. Jos olivat.
Kohtalonsa kullakin.
Toivottavasti tyttäresi saa paikan! On se vaan paljon mukavampaa saada virka - vai toimistako pk-seudulla puhutaan - kuin raapia tunteja kasaan sieltä täältä.
Ihan tosissani olen Jape että ansaitset naisen ja varmasti sellaisen saatkin.
VastaaPoistaJokaisella on historiansa ja luonteensa ja kaikki mikä on tehnyt hänestä sellaisen kuin hän on.
Ja jokaisella on paikkansa ja omantyylisensä ihmiset , yhtä arvokkaita kaikki.
Asiasta kolmanteen. Nuoret ovat sitten kivoja!
Kävin töitten jälkeen kahvilla yhdessä kahvilassa ja kiirusta oli, paikka piukassa. Edelläni oli kaksi alta kaksikymppistä tyttöä ja menin heidän perässään juuri vapautuneeseen kolmen hengen pöytään. Kysyin, että oletteko mun kavereita?
Joo, he vastasivat. Sanoin, että kuuntelen sitten korvat höröllä teidän kaikki jutut!
Meillä oli mukavat jutut, puhuttiin joulunvietosta ym.
Lähtiessä toinen tyttö sanoi, että kiva kun olit meidän kaveri :)
Juuri tuollaisista jutuista nautin, kivoista pikku sattumuksista.
Kalanti on minulle tuttua seutua, Valto, hyvinkin tuttua. Kalantihan kuuluu nykyään Uuteenkaupunkiin, ja minä käyn kesäisin Ugissa kirjastossa ja asioilla, kuten toki myös Raumalla.
VastaaPoistaVoi näitä Kalannin Pekkoja, joilla on surullinen kohtalo. Kalanti on talvisin aivan pimeä, kuin pussissa olisi. Ei edes katuvaloja keskustan ulkopuolella. Ei varmaan töitäkään, naisista puhumattakaan.
Kuunkuiske,
VastaaPoistatuo open paikka, jota tytär hakee, on vain sijaisuus kesään asti. Virat ja tuntiopettajan toimet taitavat olla auki vain syksyisin, suurimmaksi osaksi. Silloinhan mm. epäpätevien opettajien paikat lain mukaan pannaan vuosittaiseen hakuun.
Tyttären heikkous vaan on se, ettei hänellä ole opettajan kokemusta, ja monilla muilla on. Hänellä on kuitenkin kiitettävät paperit kasvatustieteen opinnoista (auskultointi) ja hän lähestyy ihmisiä avoimesti ja rauhallisesti, minkä uskon haastattelijan huomaavan.
Puhut tuntien raapimisesta kasaan. Uskallanko kysyä, ettäs sinäkinkö olet ope?
En ole ope, mutta minulla on ystäviä koulumaailmassa. Sitä kautta kuulen mistä tuulee. Ja tuulee kyllä.
VastaaPoistaYksi on reksi yläasteella pk- seudulla - onnea... - toinen enkunope ja kolmas äikänope. Saattaa joku muukin olla, mutta nuo kolme tulivat ensimmäiseksi mieleen.
Nuorena tein jonkin verran sijaisuuksia ala-asteella. Vieläkin muistan muutaman suloisen muksun.
Salaisuus: minusta ei olisi opettajaksi. En varmaan sopeutuisi opetussuunnitelmiin ja siihen ja tähän ja tuohon.
Hyvää yötä!
Iines. Pekalla kyllä töitä oli. Superlahjakas kirvesmies!
VastaaPoistaMutta velvollisuudentuntoisesti suoritetut työt, tupakka ja perjantainen Leijonapullo sekä loiventelut hänet kuolettivat. Tuli aivokasvain ja vei, hyvän miehen.
Viimeisenä elossaolonsa yönä hän yritti soittaa minulle, mutta koska sormeni olivat niin turrat ja säikähdin yöllistä puhelinta, etten saanut heti kännynnäppäimiin tuntumaa, en ehtinyt vastaamaan, enkä soittanut takaisin, sillä arvelin vain, että pojat juhlivat taas joitain harjakaisia...
Vastaajaan oli jäänyt kuitenkin viesti: Pekka: "Mitä ny täytty tehrä?" Pekan veli: "Paina tuosta, paina tuosta. Äh, ei Valtsua nyt tähän saada, kello on jo kolme. Pekka, ala nukkumaan! Huomenna..."
Huomenna Pekka kuoli leikkauspöydälle.
Pekalta jäi yksi tytär.
Kuunkuiske,
VastaaPoistaopetussuunnitelmat tehdään nykyään itse, ainakin meillä tehtiin. Sain päättää, miten painotan, mitä opetan ja mitä valinnaiskursseja tahdon tarjota.
Toisin sanoen opettaja vie opetussuunnitelmia, ei suunnitelma opettajaa muuta kuin siltä osin, että valtakunnallisia kaikille yhteisiä ohjeistuksia opetussisällöistä tulee noudattaa oppilaiden oikeusturvan takaamiseksi. Heillä kun on oikeus tietynlaiseen opetukseen.
Muita käytäntöjä kouluissa sen sijaan saattaa olla, jotka ovat aika rasittavia ja turhia.
Valto, ovathan tuommoiset murheellisia, kun läheltä näkee. Toisaalta elämä jatkuu, eikä niihin passaa jäädä liikaa kiinni.
Iines, en minä jää tapahtumiin kiinni koska muuta en ehtisi tekemäänkään.
VastaaPoistaAjattelen kuitenkin, että mikä draama piilee tässäkin yksinkertaisessa, kahden työkaverin tapauksessa joka itselle on sattunut.
Tietenkin täytyisi selventää kaikkea muutakin, mitä sitä ennen on tapahtunut. Miksi olen Ugiin joutunut, miksi Kalannissa majailen vaikka Kittilä on kirjoillaolokuntani... Se on tosi mielenkiintoista vaikka itse niin sanonkin.
Me eletään ja me kuollaan, ei siitä sen kummempaa.
Rutaisin tässä kuitenkin "Remonttiin" jatkoa täällä jossakin:
http://kivaniemi07.blogspot.com/
Ystävän tai läheisen siirtyessä rajan taa haluaisi ajan pyörää kiertää vastapäivään, jotta vielä voisi jutella hänen kanssaan, vielä elää hetken rinnalla. Kun lähtö tapahtuu odottamatta ja äkkiä, se viiltää syvältä. Onneksi meillä on heistä yhteiset muistot tallella. Delilah
VastaaPoistaJos sallit, Iines, niin vielä jatkan tästä: "tuo dildojuttu ei oikeasti kiinnosta pätkääkään. Minusta mekaniikka ja erotiikka on kaksi eri asiaa. Ja rakkaudessa taas sähköiset vatkaimet eivät ole tarpeen."
VastaaPoistaToki ovat mekaniikka ja erotiikka kaksi eri asiaa, mutta jos ihan reilusti itsetyydytyksestä puhutaan, niin onko siinä nyt niin valtaisa ero käytetäänkö käsi- vai sähkövatkainta? Paitsi että jälkimmäisellä tulee samassa ajassa kuohkeampi taikina. Ei siihen sen juhlallisemmin tarvitse suhtautua. Oma vaimokkeeni käyttää patteripeliä silloin tällöin kun kaipaa nopeaa lievitystä, eikä se sen kummempaa ole kuin joisi heinäpoudalla lasin raikasta mansikkamehua. Erotiikka ei ole meillä siitä vähentynyt, rakkaudesta puhumattakaan.
Ikävää, että työpaikat ovat niin kiven alla.
VastaaPoistaJa toisaalta kuitenkin iso tappi toisensa jälkeen itkee, että työuria pitää pidentää!
Eikö muka kukaan muu näe tässä ristiriitaa?
Pelkään pahoin, että herrojen laskulogiikka on mallia hölmölä. Ne katsovat tilastoistaan, että jaahas... jos nuo kallispalkkaiset jatkaisivat töissä vielä kolme vuotta, niin siitähän bruttokansantuote kasvaa poksahtaisi kuin taikaiskusta x miljardia euroa. Heureka
Miten voi pidetää "työuraa" ilman työtä? Mistä se lisätyö syntyy, jolla sitä uraa "pidennetään", kun työtä ei nytkään riitä kaikille halukkaille?
Eikö olisi noin miljardi kertaa fiksumpaa antaa se työ nuorille vastavalmistuneille kuin eläkeiän ylittäneelle?
Samaa tilastologiikkaan perustuu myös "uhkaava työvoimapula". Milloin se oikein tulee, tässä alkaa jo hermo pettää sitä odottaessa?
Jatkan vielä, vaikka nyt tämä luiskahtaa jo mamuilun puolelle. Mutta johon on aikakin?
VastaaPoistaTässä maassa ei ole vuoden 1990 jälkeen ollut minkäänlaista todellista työvoimapulaa millään alalla. Työttömiä on koko ajan ollut yli 200 000.
Eikä se nytkään oikeasti ole näköpiirissä muualla kuin tilastoissa. Joissa ei oteta huomioon sitä, että myös "oletettu työ" voi vähentyä. Siirtyä vaikka Kiinaan.
Kuitenkin tällä uhkakuvalla puolustetaan kaikkien tahojen käsistä karkaamassa olevaa älytöntä maahanmuuttoa. Alytöntä siksi, että tänne rahdataan väkeä, joka ei edes kelpaa työmarkkinoille!
Ruotsissa oli 60- ja 70-luvuilla työvoimapula. Siksi minäkin menin sinne 500 000 muun suomalaisen tavoin. Noin 99 % meistä meni heti töihin ja elätti itsensä.
Sinä päivänä kun Suomessa on vastaava oikea työvoimapula, tänne tulvii osaavaa väkeä lähialueilta - Karjalasta, Baltiasta, Puolasta, Skandinaviasta, Irlannista jne.
Myös silloin nykymamujen työttömyysprosentti on samaa tasoa kuin romanien nyt. Siis karmea.
Vaikka rukoilen joka ilta, ettei tämä profetiani toteutuisi - niin se toteutuu. Ikävä kyllä.
Iines, kirjoitat:
VastaaPoista"Suurinta arvojen vapautta on sallia lapsen kasvaa vallitsevassa yhteisössä, vallitsevissa arvoissa, viallisissakin, ja luottaa lapsen omiin valintoihin, antaa hänen mennä uskontotunnille, jos kaveritkin menevät, antaa hänen lukea niitä kirjoja, joita muutkin lukevat, kuunnella sitä musiikkia, jota muutkin kuuntelevat, puhua sitä kieltä, jota puhutaan...."
Miten ehdoton tällainen vaatimus on? Ja mihin se johtaa? Mallithan ovat usein huonoja ja lapsi voi joutua tietämättään uhriksi. Mikä voisi olla luottamuksen raja?
Kun eilen illalla (väsyneenä) luin tämän, ajattelin, että tämä on varmaan sarkasmia tms. Mutta kun luin juttusi nyt uudestaan, se tuntuikin äkkiä hyvältä ja jopa viisaalta. Saattoi silmissään nähdä, miten lapsi noissa olosuhteissa kasvaa päättäväiseksi ja kokemuksistaan viisastuneeksi ihmiseksi.
Mutta pitääkö lasta suojella vai ei? Mikä tehtävä on vanhemmilla? ("lapsethan eivät ole sinun lapsiasi...")
Mä oon kyllä noissa kasvatusasioissa ihan sekaisin!
Avatar,
VastaaPoistapitää lasta suojella, minun mielestäni, se on vanhempien tehtävä, tukea, olla lapsen puolella viimeiseen asti kaikessa, missä voi.
Kun lapsen kanssa elää ja kohtaa tämän päivittäin sillä tasolla, jossa yhteinen kieli ymmärretään, lapsi kasvaa itsenäisiä järkeviä valintoja osaavaksi ihmiseksi, jota ei tarvitse ainakaan hirveästi käskyttää.
Olen vakuuttunut siitä, että kun yhteinen kieli pelaa ja puheyhteys toimii, asiat pystytään hoitamaan puhuen.
Tässä kirjoituksessa tarkoitan vain ideologioiden valintaa lapsen puolesta, en muuta - minusta kun on mahdoton yhtälö: lapsemme on sukupuoleton/uskonnoton. Siinä on jotain ihmisen ylikävelelvää, sillä ei lapsi voi valita ideologiaa.
Sen sijaan ymmärrän hyvin sen, että aikuinen on uskonnoton. Sukupuoletonhan hän ei enää voi olla. Vain lapsi voi olla sukupuoleton. Tämäkin on hassua.
Tieteen Kuvalehden mukaan miehinen Y-kromosomi on menettänyt 97 prosenttia geeneistään ja katoaa 100 miljoonan vuoden kuluttua tarpeettomana.
VastaaPoistaTuota kovaa kohtaloa odotellessa on lohduttavaa todeta että sukupuoli-identiteetin määräytymistä hedelmöityksestä aikuisikään ohjaa 'jokin' dominoiva ominaisuus jonka ensisijainen ominaisuus on lisääntymisen suosiminen.
Lisälohtua tuo myös kahden sukupuolen tarpeellisuutta kartoittava tutkimus. Suvullinen lisääntyminen (koiras ja naaras) sekoittaa geenejä ja auttaa sopeutumaan nopeammin muuttuviin olosuhteisiin kuin degenerotumiseen taipuva 'suvuton' lisääntyminen.
Toisaalta . . .
Tuo Kuvalehden uhkakuva saattaa voimistaa 'Family balancing' ilmiötä Yhdysvaltain tapaan, jossa lapsen sukupuolen voi valita ennen hedelmöitystä.
Kulman takaa
Suomessa sukupuolta ei voi valita, mutta onneksi sentään saa asettua Jumalan asemaan päättämään onko mahdollisesti "epätäydellisellä" sikiöllä oikeus elämään. (Niskapussiturvotustestit.)
VastaaPoistaToivottavasti lahjahanat eivät nyt tyrehdy ennen kuin kunnolla aukesivatkaan...Avasin erehdyksessä kustin polkeman paketin, piti vain kuoria päällimmäinen kuori ja ihastella kaunista joulupaperia. Sitä ei sitten ollutkaan.
Anni Sinnemäen runokirjan takakannessa sanotaan "Sen kaiken piti olla vasta alkua mutta onko rakkaus koskaan myöhemmin tehnyt niin kipeää".
Iines, ehdotus Avattaren innoittamana: kirjoittaisitko vahvuudesta / heikkoudesta.
Tapsalle
VastaaPoistaJatkuvan kavun 'ihme' liikuttaa massoja vapaehtoisesti tai pakolla. Hype, hölyn pöly, humalluttaa ajatuksemme kuin Nukkumatin unihiekka. Globaalin vaateen voimavara on etäännytetty maanosiin, maihin, kuntiin, meihin yksilöihin.
Jakopolitiikan eturistiriidat ovat globaaleja ja pitävät huolen jatkuvasta kampituksesta, mahdollisuuksien tasa-arvo on (vai onko?) sensijaan meissä itsessämme.
Kukapa sitä haluaisi 'taantumuksen' stigman otsaansa. Jatkuva kasvu takaa että naapurin rouva ei 'vispaa' samanvärisellä dildolla kuin itse, sehä olisi 'pervoa'.
Kulmis
Olen taas kaivanut hyllystäni Nyytin esiin ja luen säkeitä siitä, kun Nyyti kohtasi mörön. Kieltämättä tuo vahvuudesta kirjoittamisen ajatus käväisi mielessäni eilen illalla.
VastaaPoistaKulmis kirjoittaa kauniisti, mutta miten se liittyy Suomen työvoimapulaan, jota odotetaan kuin Beckettin näytelmässä "Huomenna hän tulee" - ja samoin tuloksin?
VastaaPoistaIines - pidätkö todella uskonnottomuuteen kasvattamista lapsen kannalta pahempana ideologisena valintana kuin uskontoon kasvattamista?
No, niin kauan kuin molemmat ovat vapaasti valittavissa, asialla ei ole merkitystä.
Mutta eihän uskonnottomuuden vaihtoehto ole uskontoon kasvattaminen. Koulujen opetus on uskontotietoa. Tunnustuksellinen yhteen uskontoon kasvattaminen on yhtä paha valinta lapsen puolesta kuin hänen julistamisensa uskonnottomaksi. Korostan - koulut eivät kasvata yhteen uskontoon, jos opetus on opetussuunnitelmien mukaista.
VastaaPoistaAntakaa lapsen kasvaa ja katsoa, mitä on tarjolla.
Oman uskonnon opetus on oikea termi nykyään. Vaikka aineessa käsitellään muitakin uskontoja, niin oma uskonto on erityisasemassa.
VastaaPoistaEli opetus ei ole täysin tunnustuksetonta. Tämä koskee kaikkia uskontoryhmiä joille on järjestetty oman uskonnon opetusta koulussa.
Koulujen vanheimpainilloissa kuulee aiheesta erilaisia versioita riippuen opettajasta. Poikani opettaja toisella luokalla ei opettanut käytännössä ollenkaan uskontoa, vihkoon oli raapustettu jotain epämääräistä eri uskonnoista.
Vanhempainillassa hän kertoi uusista ohjeista, jotka vapauttavat opettajan kristinuskon opetuksesta, mikä on täysin väärä tieto. Vaimoni oikaisi virheellisen tiedon, mutta vaikutus oli nolla. Kyseinen opettaja ei halunnut opettaa uskontoa.
Vaimoni oli ollut kuukautta aikaisemmin seminaarissa, jossa opetushallituksen virkamies oli selittänyt asian perin pohjin.
Opetushallituksen ohjeet eivät myöskään kiellä Suvivirren laulamista kevätjuhlissa, mitä olen kuullut väitettävän vedoten uusiin ohjeisiin.
Ei-kristityillä on oikeus olla osallistumatta veisuutilaisuuteen tai poistua paikalta virrenveisuun ajaksi.
Ps. En kuulu kirkkoon, eikä vaimoni ole uskonnon opettaja.
Samuli, onko sinulla tuoretta tietoa siitä, minkä ikäisen lapsen voi virallisesti vapauttaa uskonnonopetuksesta?
VastaaPoistaPäiväkoti-ikäisen? Alakoululaisen? Yläkoululaisen nyt ainakin, ja tuon ikäinen alkaa jo hahmottaa, mistä on kyse. Mutta voiko siis jo päiväkotilainen kertoa, että tahtoo vapautuksen uskonnosta? Tai alakoululainen?
Tämä asia ei ole tietenkään mikään iso ongelma suvaitsevaisessa Suomenmaassa.
VastaaPoistaTäällä saamme virikkeitä erilaisista vaihtoehdoista ihan riittämiin. Lisäksi ihmiset ovat erilaisia - toiset imevät kotoa kaiken, toiset kapinoivat.
Meillä saa onneksi kapinoida. Uskon asioissakin. Ainakin toistaiseksi.
Tästä juuri onkin kyse, Tapsa. Jos lapselle valitaan uskonnottomuus tai sukupuolettomuus, se on lapsen maailman vaihtoehtojen supistamista. Ei pieni lapsi osaa päättää, mitä isompana ajattelee.
VastaaPoistaSiksi kannatankin avoimuutta, avoimia vaihtoehtoja, joita ei estellä ja joihin ei tuputeta, annetaan vaan lapsen olla ja katsoa, mitä nyt sitten ihan itse vaikka uskonnosta ajattelee.
Tuo on siis ohjailua, että valitaan lapsen puolesta. Mistäs halvatusta me tiedämme, haluaako lapsemme isona vaikka helluntailaiseksi tai lähetyssaarnaajaksi. Tietääpä sitten, mitä taakseen jättää, kun on saanut annoksen rokotetta.
Alakoululaisella uskonnon vaihtoehtona on elämänkatsomustieto.
VastaaPoistaJos päiväkodissa harjoitetaan uskontoa, niin uskonnottomille lapsille pitää järjestää siksi aikaa muuta puuhaa.
Oman kokemukseni mukaan kirkkoon kuulumattomat vanhemmat kuitenkin yleensä antavat lapsen osallistua kaikkeen päiväkodin toimintaan.
Toki poikkeuksia löytyy.
Ok, eli lapsen puolesta voi ideologian valita jo ennen kuin lapsi osaa puhua.
VastaaPoistaMielenkiintoista. Tiedän ateistin lapsen, josta tuli harras uskovainen ja olen seurannut vanhempien myöhempääkin manipulointia, joka on johtanut lähelle välien katkeamista.
Aina puhutaan vain uskonnollisesta manipulaatiosta.
Uskonnollisesta manipulaatiosta puhutaan varmaan siksi, kun se on paljon yleisempää. Meillä ja muuallakin - jos ainoa koulu on talebanien koraanikoulu, niin ainoa todistuskin on kuolintodistus.
VastaaPoistaNäinhän se on, ja siksi minäkin paasaan, kun tykkään vinoista näkökulmista, joista näkyy se piilossa oleva puoli.
VastaaPoistaMutta kouluissahan on elämänkatsomustietoa uskonnonopetuksen rinnalla ja sen pitäisi olla tasa-arvoinen oppiaine. Jos perhe ei kuulu ev. lut seurakuntaan, eikä kirkkoon kuulu, on kai ihan luonnollista laittaa lapsi et-tunneille?
VastaaPoistaKun olin ala-asteella, et-ryhmää ei saatu kasaan (koska olin ainoa) ja minut laitettiin luokan ulkopuolelle istumaan tunnin ajaksi. Yläasteella sanoin äidille, että haluan uskontotuneille, koska minulla oli hirmuinen tarve keskustella, eikä filosofiaa ollut opetuksessa. Samaan aikaan kun minä istuin ala-asteella käytävässä tekemässä läksyjä muiden uskontotuntien ajan, äitini teki töitä et-opettajana, osallistui oppikirjojen tekoon ja opetuksen kehittämiseen. Hänestä minä olisin saanut mennä uskontotunneille jo ala-asteella(itse asiassa perheemme erosi kirkosta kun olin tokaluokkalainen, vasta), mutta jotain epäselvää siinä oli ja vaihdoin kouluakin. Uudessa koulussa luokalla oli yksi ortodoksi ja minä ja arvatkaa kumpaa rääkättiin uskonnottomuuden takia...
Oma Laps ei myöskään kuulu kirkkoon eikä ole kastettu, mutta on käynyt tarhasta asti muiden mukana joulukirkoissa sun muissa, kuten suurin osa muistakin sen tarhan uskonnottomista lapsista. Hänen kouluissaan on aina ollut isot et-ryhmät, eivätkä et-oppilaat ole joutuneet vähemmistöön.
Minä muistan, että ala-asteella uskonnonopetus oli tunnustuksellista ja yläasteella se oli enemmänkin elämänkatsomustietoa(lukiossa kävin sitten et:ssä).
Minkä takia lapsen, joka ei kuulu kirkkoon, pitäisi saada tunnustuksellista uskonnonopetusta jos elämänkatsomustietoakin on tarjolla? Eikö se ole aikamoista aivopesua myös?
-minh-
Minh, en ajatellut niin, että lapsen pitää saada uskontotiedon opetusta elämänkatsomustiedon sijaan.
VastaaPoistaYdin on se, että minusta lapsen tulee saada olla rauhassa vanhempien valinnoilta ja tutustua siihen tarjontaan, mitä yhteiskunnassa on. Ei lapsi pysty valitsemaan uskonnottomuutta ennen kuin hän tietää, mitä uskonto on.
Tätä tarkoitan. Kun sen sitten tajuaa, niin voi itse valita kirkkoon kuulumisensa.
Minulla ei ole mitään sitäkään vastaan, että yhteiskunta olisi rakentunut niin, että kirkkoon pitäisi liittyä erikseen. Tällöin kritisoisin sitä, että lapsen puolesta valitaan kirkkoon kuuluminen eikä anneta lapsen kasvaa rauhassa päättämään asiaa itse.