Odottamisen taito

Tämä käytöstä poistettu koulutaulu on ollut kuva-arkistossani jonkin aikaa odottamassa asiaa tai ajankohtaistapahtumaa, josta voisi kirjoittaa ja kytkeä kuvan siihen jollakin säikeellä. Ei semmoista tapahtumaa ole tullut, eikä odotusta ole siis palkittu verevällä aiheella, joten puhutaan sitten vaikka odottamisen taidosta, ellei joku keksi kuvasta oivaa kytkyä johonkin nykytapahtumaan, mikä on ei vain sallittua, vaan myös toivottavaa.

Minusta tämä erästä ihmiskunnan historian pohjakosketusta kuvaava taulu on nimittäin vanhoista koulun opetustauluista parhaimpia. Ja mikä on kaikkein parasta kuvassa, on se, ettei kuva pyörähdäkään käyntiin ja näytä itse aktia. Tämä panee lapsen keksimään itse jatkon. Ja alun.

Hirveästi ei tarvittaisi sanoja kun kuvaa katsoisi, ja kysymykset olisivat kai tärkeämpiä kuin vastaukset. Kannatankin hiljaisuuden ja äänettömien kuvien tuomista opetukseen, ja kaikenlaisen sälän kuten liikkuvan kuvan ja äänen ja valmiiden oppikirjojen minimoimista oppilaiden elämästä. Muistiinmerkintäkään ei ole tärkeää. Olisi hyvä saada unohtaa, mitä ei tarvitse. Tyhjyys on monesti hyvä opetusmateriaali.

Sitäkin vielä kuvasta mietin, mitä ihmisen mielessä liikkuu, kun väistämätön on edessä eikä ole ovea ulos, ovet ovat sulkeutuneet, on vain odotus. Hetki ennen suden hetkeä. Ja että onko joku oikeasti joutunut tämän kokemaan, ja joutuuko vieläkin? Ja mitä väliä sillä sittten on?

(Kuvassa vanha opetustaulu, joka kannattaa klikata suureksi.)