Alakoulussa oli tehokas rankaisumuoto huolimattomille lapsille. Se oli Muistutus, joka kirjoitettiin kultahelaisella täytekynällä. Ken sen sai, oli huono, oikein huono, ja kaikki katsoivat muistutettua suu auki - niin kuin Vaalijalan lapset, kuten opettaja kerran tokaisi. Opettaja pullisti silmät ammolleen ja loksautti leuan alas ja pään vinoon. Kukaan ei nauranut, vaan toljotti entistä kiinteämmin. Vaalijalan vähämielisten lasten toljotus piirtyi kuitenkin mieleen niin, että leukoja muistettiin jatkossa nostella ripeästi rinnuksilta, kun joku sai pahamaineisen Muistutuksen ja opettaja alkoi kirjoittaa sitä kultahelakynällä, kotiin vietäväksi.
Tässä yhteydessä palautankin mieleenne Setälän Arjan, joka sai joululahjaksi appelssiineja, niin kuin hän sanoi. Arja sai myös muistutuksia, koska unohti milloin mitäkin, tai risasi tai hukkasi koulutavaroitaan. Arjan lisäksi villeille pojille kirjoitettiin muistuksia. Muistutuksia kirjoitettiin vielä lukiossakin, mutta niitä saivat yleensä vain tupakanpolttajat, jotka jäivät kiinni Oslan kulmilla tai Seurahuoneen portailla. Siihen aikaan opettajat eivät kulkeneet näkemättä mitään niin kuin minä kuljin, vaan heillä oli notkeat niskat ja terävät näpit. Itse saatoin kulkea paksun tupakansavun lävitse, katse suoraan eteenpäin, sillä en jaksanut kirjoittaa muistutuksia, etenkin kun minusta ne tupakoijat olivat eläväisimpiä ja mukavimpia tyyppejä, luokan ilopilkkuja. Itsekin sitä paitsi kessuttelin, joten mitäs minä muita kieltämään. - Mutta takaisin päivän sanaan.
Tänäänkin meitä muistutetaan. Iltapäivälehden (IS 3.12.) otsikko pyytää Älkää unohtako heitä. Otsikon yllä mustalla pohjalla on surukuvat kahdeksasta kauniista tytöstä ja yhdestä pojasta ja yhdestä miehestä, jotka lehden sanoja lainatakseni teloitettiin häikäilemättömästi Kauhajoella viime syksynä. Murhattujen kotiväki on antanut rakkaittensa kuvat lehteen, lakimiehen välityksellä, ja pyytää, että muistaisimme myös heitä, poismenneitä, eikä aina vain surmaajaa.
Lehti syyttää julkisuutta siitä, että Kauhajoen tapahtuma on kuvattu laajalti tragediana, eikä koskaan ole korostettu sitä, että nuoret tapettiin julmasti. Tragediaanhan liittyy kohtalonomaisuus, usko Kohtaloon, joka määrää kunkin tien ja antaa sen osan, joka kullekin kuuluu vähän niin kuin omien tekojenkin mukaan. Näin ollen kenenkään ei tarvitse kantaa vastuuta eikä miettiä syitä, kun tapahtumat nimetään tragediaksi ja syyt ulkoistetaan kätevästi yhteiskuntaan. Hetkellinen kaaos palautetaan kosmokseksi hyvin rationaalisesti.
Mutta kuka muistaa Olavi Virtaa, oikeita uhreja? Ei muistanut silloin, ei muista nyt. Ihan kuin rauhanhäiritsijöitä nuo omaiset, jotka tänään pomppaavat esiin vainajankuva kainalossa muistuttamaan vuoden takaisista tapahtumista. Ei kai se nyt kenekään vika ole, jos joku hullu pimahtaa?
Olisiko netissä jokin virtuaalikynttilä tai jotain, jonka voisi sytyttää sinne omaisille? Tulisi hyvä mieli itsellekin, kun ei tässä kai muutakaan voi. Niillä murhatuilla taisi olla huono Karma tai jotain.
(Ryhtitaulu, koulujen opetustaulukokoelmat, Keuruu. Klikkaa isoksi tekstien lukua varten.)
Itse sain, auktoriteetteihin sopeutumattomana, ala-asteella paljon muikkareita. Eräs muistuu vielä hyvin mieleen. Opettajaa kirjoitti lappuun mm. näin: "Olimme juuri päässeet aloittamaan syysmaiseman väritystä, kun [minun nimi] alkoi huomauttelemaan aiheesta ja häiritsemään työskentelyä...". Tuohon piti sitten hakea vanhempien nimi ja palauttaa se takaisin opettajan nähtäväksi. Tuo muistutuslappu löytyi vielä joku aika sitten äitini "paperiaarteiden" joukosta mökiltä :)
VastaaPoistaRyhtiharjoituksista minulle sopisi parhaiten kenties 15. Ryhtiharjoitus: Kaarijännitys.
Minulla tulisi vain tuosta kiikkerämpi ja keinumaisempi ja olisi vähemmän kosketuspintaa lattiaan...
Minä taas olin kiltti ja tottelin opettajaa aina ja kaikessa. Ei olisi tullut mieleen uhmata opettajaa.
VastaaPoistaYhden kerran muistan, että osallistuin viittauslakkoon, englannin tunnilla. Olimme jostain kuulleet, että sellainen on hienoa. Lakon varsinaista syytä en muista, mutta sen muistan, että opettaja kysyi vakavana, että ketkä teistä eivät ole viittauslakossa. Dramaattinen kysymys. Muutama viittasi, en minä kylläkään.
Ryhti oli arvossaan myös konkreettisesti: meitä roikotettiin puolapuilla ja nukutettiin kovassa sängyssä. Äiti sanoi minulle usein, että älä seiso maha pystyssä. Silloinkin kun olin raskaana, enkä vielä ollut ehtinyt naimisiin, äiti sanoi saattaessaan minua bussiasemalla, että sehän näkyy, älä seiso noin.
Sairas termi: laajennettu itsemurha. Kun joku jumalasta seuraavana itseään pitävä päästää toisista ilmat pihalle, puhuttakoon hänestä sentään oikeilla termeillä. Murhaaja. Hirviö.
VastaaPoistaTällaiset luuserit eivät ansaitsisi minkäänlaista julkisuutta, ei yhtään kuvaa lehtiin.
Varos nyt vähän, Kuunkuiske, saat pian kirjeen sinäkin tai raipat - niin kuin minä sain kirjoittaessani tästä ja Jokelasta silloin kun tapahtuma oli ajankohtainen.
VastaaPoistaVaan joko saisi sanoa, kun pöly on laskeutunut? Vai menikö se niin, että se olikin pyssyn syy?
Noista koulusurmista en sano mitään. Liian kammottava asia, itseänikin opettanut, arvostamani opettaja kuoli.
VastaaPoistaJape oli turhan rehellinen, itse väärensin varsin taidokkaasti faijan nimikirjoituksen tuollaisiin lappuihin! Kieltämättä kaikenlaisia lappuja tuli vielä lukiossakin...
Kerran pyysin opettajaa olemaan hiljempaa,kun äänensä häiritsi takapulpetin ristinolla-peliä. No, ehkä se hieman hävettää nykyisin,
No Riku Riemukas, sinähän palautit mieleeni väärentäjättären urani.
VastaaPoistaNimittäin vaikka olin kiltti oppilas, niin pinnasin koulusta silloin tällöin, tai jossain vaiheessa aika useinkin. Väärensin poissaolovihkoon äidin nimikirjoituksen. Olin niin taitava kirjoituksessa, että myin nimmareita myös siskolle.
Annoin lisäksi piirustustöitäni väärennykseen kavereilleni. He kirjoittivat niihin nimmarinsa kunnes opettaja huomasi asian. Tunnisti meikäläisen työt.
Tuommmoiset velmut huomauttelijapojat ovat muuten naisopettajien mieleen.
Kun itse olin ampumistapausten aikaaan sattumoisin kohtuullisen matkan päässä Kauhajoesta ja kävin oman kynttiläni sytyttämässä toisten jatkoksi, ottamassa valokuvia erään vastuullisessa asemassa olevan immeisen pyynnöstä, niin kirjoittelin silloin mm. blogiini näin:
VastaaPoistahttp://kivaniemi07.blogspot.com/2008_09_01_archive.html
...eikä siihen ole oikeastaan lisättävää.., tai sitten minun olisi laitettava mustaakin mustemmat lasit silmilleni, että en näkisi niitä väkivallantekoja, joita maailma pukkaa alati katseltavaksemme.
Ja väittävät mitä väittävät, mutta mies on edelleen murhien takana tässä ihanassa maassammekin: http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Mies+ampui+vaimonsa+ja+itsens%C3%A4+Parkanossa/1135251186906
Kuka katsoi eilen MTV 3:n "45-minuuttia" - ohjelmasta "Kadotetut" -kirjoittaneen, työkseen väkivallantekoja selvittelemään joutuvan poliisin, Marko Kilven haastattelun? Siinä oli tilastoille taustaa riippumatta siitä, millaiseksi vanhempi konstaapeli oli sanasensa kirjaansa saatellut.
Selailin uudelleen myös Sofi Oksasen "Kadotettuja" ja en millään määreellä löydä sieltä muuta, kuin miesten väkivallankohduistaan synnyttämiä vainoja, raiskauksia, kyydityksiä
Ja Sofi todella on osannut kirjansa kirjoittaa kadotetuistaan.
Minä olen hänen kirjailija-alteregonsa kanssa täysin samaa mieltä. Miehenä, paskiaisena, joka äitinsäkin voi myydä saadakseen valtaa, kunniaa, mainetta ja nimensä aikakirjoihin.
Siis tarkoitan, että samalla kun "puhdistuksia", joista Sofi kirjoittaa, on suoritettu, on puhdistusten kohteet myös "kadotettuja" omaisiltaan- nämä termit menivät äsken ajatuksissani hieman sekaisin, sorry.
VastaaPoistaValto,
VastaaPoistaMarko Kilpi on minulle vielä tuntematon, vaikka hänen nimensä tuntuukin tutulta, on tullut esiin vissiin eri tahoilta. - Kyseistä ohjelmaakaan en nähnyt.
Tuon miehen suorittaman Parkano-murhan huomasin, samoin sellaisen mielenkiintoisen uutisoinnin, jossa suomalainen Amerikkaan muuttanut mies ryösti oman lapsensa amerikkalaisvaimoltaan tapaamisen yhteydessä. Lapsi saatiin palautettua äidilleen, ja lehdessä luki, että mies on pahoinpidellyt vaimoaan. Kummasti siis näitä miesten suorittamia pahoinpitelyjä putkahtaa päivittäin uutisiin, vaikka tavallinen suomalaismies on kilttti mussukka.
Kyllä siellä jäävuoren alla taitaa oikeasti olla piilotettuna ihmisiin kiinnikasvanut väkivallan kulttuuri, jota ei enää tunnisteta väkivallan kulttuuriksi. Lapsiahan kasvatetaan meillä lyömään takaisin.
Kuunkuiske on niin hupaisa, että häntä ei viitsi edes kommentoida. Edellisessä ketjussa hän oikeutti "väsytettyjen" teot ja ehdotti rangaistuksien alentamista nyt on tuuliviri muuttanut asentoaan...
VastaaPoistaMutta Valtolla on kyllä nappi luonnehdinta itsestään: "Miehenä, paskiaisena, joka äitinsäkin voi myydä saadakseen valtaa, kunniaa, mainetta ja nimensä aikakirjoihin."
Seison ja käteni lyövät rytmikästä aploodia (olen muuten vanha rumpali btw. ja armeijassa olin ns. "titari", rytmiä siis löytyy).
Niin, Iines. Pahinta se, että kun oikein suutun vaimolleni, minun tekisi mieli tehdä muutakin, kuin ruoskia sanoillani häntä. Eli tunnistan siis, sanojen loputtua, kuinka helppoa olisi kuitata "Perkele!" -karjaisun säestyksellä ja nyrkin iskulla kaikki keskusteluyrityksetkin.
VastaaPoistaHuomatkaa: Vaimoni ei jää toiseksi suustaan, vaikka hän toisinaan sanookin, ettei minun "filosofoinneilleni" mitään mahda. Hän osaa sanoa joskus niin satuttavasti, ja kipeään paikkaan minussa, että jos en tietäisi maailmanhistoriassa naisen jääneen aina alakynteen VOIMAN edessä, en voisi niellä kaikkea siltä istumalta.
Pidätyn kuitenkin viimeisestä niitistä siksi, että ajattelen asioita niin monelta kantilta, ja siksikin, koska minulla on kokemusta niin paljosta jo.
Esimerkiksi nyt olen äärettömän surullinen, koska koko elämäni vyöryi muutaman jutun takia eteeni tarkasteltavaksi.
"Minkä taakseen jättää sen eestään löytää..."
Riku Riemukas: "Jape oli turhan rehellinen, itse väärensin varsin taidokkaasti faijan nimikirjoituksen tuollaisiin lappuihin!"
VastaaPoistaNo ei kai se rehellisyys tuolloin vielä ollut päälimmäisenä pinnalla, niin kuin nyt on. Minulla on aina ollut huono käsiala, joten se ei sovellu nimikirjoitusten väärentämiseen.
Halua muikkarin nimmarin väärennökseen oli joskus nolompien tempausten yhteydessä, mutta ei ollut taitoa tehdä niitä väärennöksiä. Joskus soittivat vallan kotiin, sitä on vaikea "väärentää"... mutta selittääkotona aina voi tietty :)
..enkä tarkoita edellisellä sitä, että olisin fyysisesti ketään pahoinpidellyt, mutta ymmärrän, että jättäessäni ensimmäisen vaimoni hänen mielisairautensa vuoksi, en kyennyt vastuuseen hänen hoitamisensa suhteen, joka kestäisi ja kestäisi ja kestäisi...
VastaaPoistaJoku ei osaa lukea. Edellisen ketjun kommentti päättyi viimeisen kappaleen osalta sanoihin; tosikoille tiedoiksi että se on huumoria.
VastaaPoistaJape,
VastaaPoistaSoittivat ne kerran minullekin, siihen en minä varmaan pystynyt kovin hyvin vastaamaan, kun epäilemättä olin lintsannut.
Soittaja oli patalaiska liikunnaopettaja, joka kuittasi oman työvelvoitteensa antamalla avaimen pallovarastoon ja käymällä lopputunnista lyhyesti paikalla: "Hyvä pojat pelatkaa!"
Edellisen keskustelun "viisauksia" nimimerkiltä Kuunkuiske:
VastaaPoistaTuollaisen jos loppuun väsytetty puoliso päästäisi päiviltä niin sietäisi saada tuomion kevennettynä versiona. (Tosikoille tiedoksi: viimeinen kappale on vitsi.)
Erikoista huumoria jollain kerta kaikkiaan...
En tiedä olikohan se noin 60 vuotias hento suomalainen naislääkäri "väsytetty puoliso" kun valeli vessassa alastomana kusella olleen miehensä sytytysnesteellä ja tuikkasi tuleen. Mies menehtyi vammoihinsa. Ihana presidenttimme palkitsi tuon naisen ja päästi ennen aikojaan pois... Tuli tuomio kevennettynä...
Varmaankin tuomioistuin oli ollut tosikkomainen kun oli tuon herttaisen naisen edes tuominnut...
Minähän olen muuten myös lyönyt - tuli mieleen, kun Valto kertoi halustaan joskus tehdä muutakin kuin ruoskia hyväsuista vaimoaan sanoilla.
VastaaPoistaTyttönä löin Leenalta leuan sijoiltaan. Leena on siskoni, ja hänen päänsä käärittiin tukisiteeseen ja hän joutui pillimehukuurille, kun leukoja ei voinut liikauttaa.
Kyllä me riitelimme jostain, kun mottasin, mutta en toki tarkoittanut sitä noin, se oli vahinko ja ehkä siinä oli huonoa onneakin, että melko heikko lyönti osui pahassa kulmassa leukaluuhun.
Miehiä en ole lyönyt enkä lapsia, en ketään muuta enkä edes tuntenut halua siihen, joten arvelen ja päättelen tuon sisareni lyönnin olleen siis onneton sattumus.
Aika höpömäistä nyt vedellä esiin muutamia naismurhaajia Suomen historiasta, Jape, sillä toki heitäkin on, mutta marginaalisesti verrattuna miehiin. Eikä muutenkaan kannata nyt joka asiasta tehdä sukupuolikysymystä.
VastaaPoistaPäivänselvää on, että kun miehet kerran muutenkin käyttävät valtaa naisia enemmän, he myös käyttävät enemmän valtaa toisen hengen ja ruumiin yli. Niin yksinkertaista se on.
Riku: "Soittaja oli patalaiska liikunnaopettaja, joka kuittasi oman työvelvoitteensa antamalla avaimen pallovarastoon ja käymällä lopputunnista lyhyesti paikalla: "Hyvä pojat pelatkaa!""
VastaaPoistaAla-asteaikoina luokanvaloja oli ns. yleisopettaja eli opetti kaikkia aineita. Liikunnastatämä ei tosin tiennyt mitään kun pesäpallon sääntökijraa piti ylösalaisin ja ei osannut pilliin puhaltaa. Häntä piti opastaa, pikkupoikien, ja silti tuo setä sai paljon liksaa, osaamaton.
Yläasteella liikunann opettaja oli hyvä ja hänkin teki niin että antoi pallokaapin avaimet ja sanoi, että menkää pelaamaan, syy oli se että luokalla oli muutama jamppa, jolle ei käynyt mikään liikuntalaji eikä heillä ollut ikinä liikuntavarusteita mukana, joten heillä oli aina kävelylenkki ohjelmassa liikunta tunnelilla. Opettaja joutui sitten niitä muutamaa vahtimaan, että eivät tee pahojaan, ja me muut harrastimme usein omatoimisesti liikuntaa.
no niin, kommentti hävisi... voi helevata tätä bloggeria...
VastaaPoistaMinä en ole "alakoulua" käynyt vaan kansa/kansalaiskoulun.
VastaaPoistaRankaisukeinot olivat ankarammat kuin pelkkä "Muistutus" paperille helapääkynillä kirjoitettuina. Se oli karttakeppi, joka viuhui sierettyneille kintuille -ja säälittä siellä korvessa, jossa lapsiasiamiehestä-tai naisesta ei oltu kuultukaan. Nökötä paska housuissa nurkassasi vain, sinä surkea jumalaton!
Kun Iines tuo Vaalijalan kehitysvammaiset opettajansa sanomana esille, on kohdallani tämä ympyrä hetkessä täysin kiinni.
Minulle Vaalijalan tilalla on Hämeenlinnan Perttula, jonne veljiäni vietiin kuin yhteiskunnan ei-toivottuja keskitysleireihin. Voi että, kuinka minä olen tästä aiheesta monta saatanan liuskaa kirjoittanut...
Minua, ja runsaslukuista sisarusparveani, jonka bioversiditeetistä kuitenkin on kehkeytynyt diblomi-insinöörejä, opettajia, rakennusalan ammattilaisia ja ...kehitysvammaisia,arvotettiin kansakouluaikoina vain ja ainoastaan tilastollisen esiintymisen oksymoroneina, totuuden toisensa sulkevina sateenkaarenväreinä joiden päästä ei ainakaan älykkyyden aarreruukkua voisi kukaan järjellä ajatteleva löytää.
Väitän, että 1920-1970 välillä vallalla olleiden käsitteiden aikana koulutuksensa saaneet auktoriteetit eivät kyenneet irtautumaan opituista asenteista senkään jälkeen, kun oli nähty, mihin "rotuhygieniaan" pyrkiminen Natsisaksassa valtioterrorismin aseena oli johtanut.
Epäpäteviä opettajia tuntuu olleen myös Rikulla ja Japella, ja se on harmi se.
VastaaPoistaEniten minua sieppaa nyt se, kun koulut pitävät säästösyistä epäpäteviä opettajia palkkalistoillaan, vaikka lain mukaan jokaisen epäpätevän open paikka tulee panna joka vuosi hakuun. Näinhän päästään halvemmalla, kun epäpäteville ei tarvitse maksaa pätevän palkkaa. Minunkin pätevä tyttöni odottaa paikkaa innokkaana.
Iines: "Aika höpömäistä nyt vedellä esiin muutamia naismurhaajia Suomen historiasta, Jape, sillä toki heitäkin on, mutta marginaalisesti verrattuna miehiin."
VastaaPoistaMitä höpömäistä tässä on? Aika höpömäistä on pitää vaiettua ja piiloteltua ilmiötä marginaalisena kun mediakin on kautta historian peitellyt naisen tekijyyttä kertomalla asioista sukupuolineutraalisti jos tekijänä on ollut nainen (sama ilmiö on mamujen rikosten kohdalla, etninen tausta peitetään, vaikka tällä olisi merkitystä rikoksen selvittämisen kanssa.), mutta jos tekijänä on pidetty valkoista hetero miestä on tämä kerrottu heti.
Tämä marginaalisuuden verhon taakse meneminen on tyypillinen kieltoreaktio naisilta jotka eivät halua käsitellä asioita, vaan etenevät koko ajan vaan ne laput silmillä. Ne laput pitää vetää pois ja näyttää tosiat niin kuin ne on.
Iines: "Eikä muutenkaan kannata nyt joka asiasta tehdä sukupuolikysymystä."
No onko sinulle tämä naisten väkivaltaisuuden esiin nosto jokin ongelma? Jos on, niin miksi?
Iines: "Päivänselvää on, että kun miehet kerran muutenkin käyttävät valtaa naisia enemmän, he myös käyttävät enemmän valtaa toisen hengen ja ruumiin yli. Niin yksinkertaista se on."
Tuo on tyypillinen feministinen sumutustaktiikka joka ei kyllä uppoa kuin feministeihin itseensä. Yrittää rankoilla oikaisuilla ja väärillä yleistyksillä tehdä asiasta yksinkertaisemman kuin se oikeasti onkaan. Päivän sevää on että asit on otettava tosiasioina ja naisten tekijyyden peittely on lopetettava, nostettava tekijyys esiin ja lopetettava miesten syntipukkeilu naisten teoista. Siitä se lähtee se muutos.
(PS. bloggerin syömä kirjoitukseni oli parempi, mutta se meni kun meni... :( )
En minä nyt natsi-Saksaan asti tuota opettajien kehityslinjaa vetäisi Valto, ainakaan omana aikanani, mutta olihan aika ennen 70-lukua kouluissa vielä ihanteellisuuden ja osin isänmaallis-kristillisen eetoksenkin läpitunkemaa.
VastaaPoistaTuossa 60-luvun lopullahan jo alkoi nuorten ja vanhempienkin poliittinen herääminen, joka levisi 70-luvulla teini- ja opiskelijamaailmassa ja mursi kaiken vanhan hapatuksen, jopa kyseenalaisella tavalla ja ankarin ylilyönnein. Se toki oli hyvää, että tasa-arvo lisääntyi monella alalla.
Jape-kulta, kun se on niin itsestäänselvää, että naisetkin pahoinpitelevät ja tappavatkin joskus, tosin äärimmäisen harvoin.
VastaaPoistaEi näistä kukaan vaieta halua, mutta ei se poista väkivaltaa Suomesta tai maailmasta, että todetaan naisenkin osaavan tappaa.
Ei jankata enää, mutta kyllä meillä nyt vaan on se pitkä perinne väkivaltaisuudessa, joka on miehen harjoittamaa. Kyllä Sofi ihan oikein sanoi. Tuo perinne on niin sisäänrakennettu, että emme tunnista enää väkivaltaisia kerrostumia kulttuurissamme.
Pidämme normaalina, että saa lyödä takaisin ja saa antaa takaisin samalla mitalla. Rumaa käytöstä opetaan lapsille jo siinäkin, että kiroiluun ei puutua, väkivaltaviihteeseen ei puututa, mitään ei kyseenalaisteta jne.
PS Kannattaa muuten kopioida oma pitkä kommentti hiiren klikkauksella ennen Julkaise-napista painamista, sillä Bloggerissa on kuulemma ollut häikkää paljonkin viime aikoina.
En jaksa, viitsi, kykene. Tämä blogi on muuttanut muotoaan, en viihdy enää. Kipristyn rusinaksi tällaisen kommentoinnin edessä. Pelkään että tylsyys ja kapeakatseisuus tarttuu. Ei, ei ja vielä kerran ei.
VastaaPoistaHyvää jatkoa Iines ja kaikki muut kivat Ihmiset, miehet ja naiset! :)
Kuunkuiske
Kuunkuiske,
VastaaPoistaolisitko kuitenkin ystävällinen ja sanoisit, mitä tarkoitat.
Minusta olisi oikein, että lyhyesti sanoisit, kenen kommentointi mättää. Nyt tuomitset koko blogin yhtäkkiä. Olen aivan ymmälläni, sillä ei näin voi ihmisiä kohdella.
Olenkos minä tehnyt jotain väärin? Haluatko että lopetan blogini? Voin sen kyllä tehdä, sillä en ole mielestäni ansainnut tällaista tuomiota, yhtäkkiä, puun takaa.
Iines, olen käynyt arkistoja tutkimassa eri puolilla ja aika pahalta näyttää siihen saakká (1970) kuten esitin.
VastaaPoistaSe on ikävä totuus. Ei tietenkään ehdoton ja kaikkia läänejä, seutukuntia jne kattava;
Jossakinhan tietyntyyppisten ("ohiammuttujen" and katkeroituneiden) auktoriteettien on jokatapauksessa eläkettään pitänyt odottaa.
Nyt, kun kokemusta vuodesta 1987lähtien omien lasten opiskelujen suhteen on olemassa usealta paikkakunnalta, en henkilökohtaisia lapsuudenkokemuksiani halua siirtää aiheettomasti etiäpäin. Minusta nytkin on tämän hetken vanhimmalla pojallani (8 v) niin hyvä opettaja että en vaihtaisi häntä kyllä yhtään mihinkään.
Omien kokemuksieni siivittämänä silti koen oikeudekseni kirjoittaa ja pohtia.
Ja Olavi Virtaa muistan aina kun tango soi, sillä tanssi on yksi asia, joka on minut pelastanut monelta harmilta.
Eikö se ole Iines itseestäänselvää että viittaan yhteen kirjoittajaan? Vain yksi ihminen täällä nimittelee muita kommentoijia ja vetää kaikki asiat mutkan kautta samoihin ikuisuusteemoihin. (Eikä osaa laskea neljääntoista - häntä pyydettiin olemaan pois maisemista kaksi viikkoa mutta ei malttanut.)
VastaaPoistaInhoan v-tuilua ja muuta loanheittoa ihan elävässä elämässäkin. Omaa heikkouttani, että sellainen vaikuttaa mielialaani.
Tämän blogin aiheet itsessään ovat vaihtelevia ja moninaisia kuin elämä itse. Olet loistava kirjoittaja ja pohdiskelet maailmanmenoa niin kuin vain kypsä ihminen voi tehdä.
Kiitos ja kumarrus! :)
Kuunkuiske
Kyllä minä otin itseeni, ja tulin murheelliseksi, Kuunkuiske.
VastaaPoistaOlen pitänyt kommenteistasi ja jos niitä ei tule, huomaan tyhjän kolon. Sinulla on oma viisas ja hyvä tyylisi, jonkalainen on harvinaista blogimaailmassa. Juuri sitä en tahtoisi luovuttaa. Ihan kuin veisit palan voimiani pois. Muutenkin tässä bloggaamisessa on nyt jotain, joka syö ja kuluttaa henkisiä voimavarojani, vaikka saankin tästä paljon.
Iines: "tosin äärimmäisen harvoin."
VastaaPoistaTämä ei pidä paikaansa, valitettavasti. se mikä näkyy mediassa, on kyllä äärimmäisen ahrvinaista, mutta mikä on totuus, se pitää selvittää ja nostaa esiin, eikä peitellä.
Iines: "Ei näistä kukaan vaieta halua, mutta ei se poista väkivaltaa Suomesta tai maailmasta, että todetaan naisenkin osaavan tappaa."
No miksi on ahdistusta aiheuttavaa, että asiasta puhutaan? Mitä puhe haittaa?
Jos siitä mikä on piilossa ei puhuta ja nosteta esiin, niin silloin se ei ainakaan poistu.
Iines: "Ei jankata enää, mutta kyllä meillä nyt vaan on se pitkä perinne väkivaltaisuudessa, joka on miehen harjoittamaa."
Asiasta ei pidä jankata, mutta niin kauan, kun toistetaan asiaa yksipuolisesti, kuten esim. sinä ja Sofi teette, asiaa pitää pitää tarmokkammin esillä, jotta asia tulee asialnmukaisesti käsittelyyn, sillä painoarvolla joka sille kuuluu. Ei enempää, mutta ei vähempää. Minusta ihan kohtuullinen odotusasrvo.
Iines: "PS Kannattaa muuten kopioida oma pitkä kommentti hiiren klikkauksella ennen Julkaise-napista painamista, sillä Bloggerissa on kuulemma ollut häikkää paljonkin viime aikoina."
Tämä kopiointi olisi tosiaan hyvä muistaa, mutta ei aina vain muista ja sitten harmittaa kun kommentti häviää.
Kuunkuiske: Elä "lakkiinnu". Huomasithan, kun Iines osasi "kutitella" tarkoittamaasi henkilöä sopivasti leuan alta, niin hänestä löytyi se toinenkin puoli, joka havaitsee esimerkiksi kameransa linssin lävitse sellaisia asioita, joita herkempikään, kyynistynyt yksilö ei aina havannoi. Minä itsekin kun kuljen luonnossa, niin enimmäkseen kuvaan vain rikottuja maisemia ja inhoan ihmistä kuin Linkola tämän luonnonraiskauksen edessä.
VastaaPoistaToppuutella toki täytyy, se on bloginpitäjän tehtävä ja minusta hän on sen ansiokkaasti tehnytkin. Tehköön sen minullekin jos aihetta ilimaantuu.
Sinulla, Kuunkuiske, on niin omaperäiset lausunnot moneen asiaan, että elä nyt jätä meitä, please. Huiloo vähän, niiko van Vaarikin aikoi ja tuu sit takas.
Uskon, että tästä kinkamasta (jossa on jauhettu samaan syssyyn miltei yhteneväiseen tulokseen päättyviä pohdiskeluja) kun piästään, niin uudet tuulet alkavat taas raikkaasti puhallella purjeisiin laivankapteenimme Iineksen johdatellessa. Sitä paitsi nyt eletään vuoden pimeintä aikaa ja silloin on käytävä tummiin otsikoihin kiinni...kait.
Iines, en halua pahoittaa mieltäsi. Katsotaan nyt saanko fiilikseni takaisin tuonnempana.
VastaaPoistaJa kiitos kauniista sanoistasi; täältä pesee kukkurasylillinen vastaavia! :)
Hyvää yötä & kauniita unia!
Kuunkuiske
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaValto: "Huomasithan, kun Iines osasi "kutitella" tarkoittamaasi henkilöä sopivasti leuan alta, niin hänestä löytyi se toinenkin puoli, joka havaitsee esimerkiksi kameransa linssin lävitse sellaisia asioita, joita herkempikään, kyynistynyt yksilö ei aina havannoi."
VastaaPoistaNo niin, nyt kun Valtokin osasi sanoa näin herkästi ja asiallisesti, niin kaduttaa tuo 23:19 kommentti Kuunkuiskeelle, Pitänee ottaa pois.
Totean vain sen että Kuunkuiskeen on hyvä tarkkailla omaa piilov'ttuiluaan eikä ryhtyä marttyyriksi, ei muuta.
Kuules nyt Jape,
VastaaPoistaminä poistin sinun äskeisen kirjoituksesi, enkä todellakaan halua enää yhtään toisiin kohdistuvaa yleistä ilmapiiriä huonontavaa kirjoitusta tänne.
En halua keskustella tästä asiasta enää kanssasi, sillä aikuisen ihmisen pitää tietää, mitä kirjoittaa, miten toisia kohtelee, sillä kirjoittaminen ei voi olla kerta kerran jälkeen rajoja kokeilevaa. Täällä on samat rajat kuin missä tahassa mediassa.
Sinä poistitkin sen itse, Jape, ja siinä teit viisaasti, mutta myös nuo sivulauseessa tapahtuvat solvaukset saavat luvan loppua. Mittani alkaa olla sinun suhteesi kutakuinkin täynnä.
VastaaPoistaKuunkuiske,
VastaaPoistasinullekin hyvää yötä ja kauniita unia. Paistakoon täysikuu huoneeseesi - nyt on sen aika - ellei se häiritse sinua. Minä onneton herään herkästi kuunkuiskeeseen kuutamolla, vaikka muuten nukunkin aika hyvin.
Valtollekin kuutamoisia unosia, ja kaikille muillekin!
(Huh huh, ottipas tämäniltainen kirjoittelu nyt voimille. Kunpa huomenna olisi hyvä kirjoittelu- ja metsäretkipäivä.)
Jean Sipeliuksesta kyselit kun Avatar asiasta mainitsi:
VastaaPoistahttp://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Jean+Sibeliuksen+natsiyhteyksist%C3%A4+kohutaan+j%C3%A4lleen/1135251209214?ref=rss
No tuon ehdin vielä lukea. Mitähän siellä sanotaan, että olikos Sibelius natsi vai ei?
VastaaPoistaOletan, että suoraa vastausta ei anneta, vaan kierrellään asiaa esimerkein.
Iines: "mutta myös nuo sivulauseessa tapahtuvat solvaukset saavat luvan loppua."
VastaaPoistaJuu, tämä on selvää ja koskee varmaan kaikkia tasapuolisesti? Ole tarkkana!
Öitä!
Allekirjoitin minäkin eilen lapsen huolella kotiin kantaman ½:n tunnin jälki-istuntolapun, johon historian opettaja oli kirjoittanut: "R. luki historian tunnilla latina kirjaa tietäen varsin hyvin sen olevan kiellettyä."
VastaaPoistaEn tiedä miksi en oikein osannut ymmärtää jälki-istunnon syvempää merkitystä, mutta toki myönnän sen yleisemmän opetuksen, varsinkin kun lapsen mukaan "puoli koulua" oli läsnä tässä kollektiivisessa kuritusmuodossa (jonka aiheuttavat suurimmaksi osaks yksilölliset tekoset), kuka mistäkin varttitunneissa laskettavan syystä.
Linja pätkii ja kirjaimia puuttuu edellisestä. Koettakaa kestää.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaIines: "kirjoittaminen ei voi olla kerta kerran jälkeen rajoja kokeilevaa"
VastaaPoistaJos olet rehellinen itsellesi, ja muille, kerrot missä minun kirjoitteluni esim. tässä ketjussa on ollut "kerta kerran jälkeen rajoja kokeilevaa"? On helppoa esittää erilisia toruntoja jos ei edes pysty näyttämään mistä on kyse. Se, että kieltäytyy keskustelemasta ei ole mikään puolustus jonka taakse voi vetäytyä. Ei maailma noin toimi, valitettavasti.
No jos joku on onnellinen, niin Kuunkuiske varmaan. Onnistuntut manööveri!
mä oli helvetin hyvä urheilussa.
VastaaPoistaatleetti. täydellinen. mutta ujo
Sedis, en tarttuisi jälkkäriaiheeseesi muuten, mutta kun itselläni alkavat nämä nykyiset kasvatettavani olla siinä iässä, että vastaavia saattaa tulla eteen. Ei siis mee mun kualiin!
VastaaPoistaAika hullulta kuulostaa saada jälkkäriä tuommoisesta? Voihan olla, että lapsesi on oivaltanut, että jos osaa latinaa, historiakin avautuu eri perspektiivistä näkösälle. Opettajan paikka havaita tällainen lahjakkuus on ilmeinen.
Olet itse varmaan parempi analysoimaan tämmöisi sikäli mikäli olen jummartanut...
Tuohon ylempänä olevaan Sediksen pojan jälkkärin aiheeseen on kai vaikea suhtautua muuta kuin 1) hihitellen 2) kummeksuen.
VastaaPoistaOpettajana evp. ymmärrän kuitenkin hissan maikkaakin - nuorten mielenkiinto on vaikea ellei peräti mahdoton saada heräämään ja pysymään aiheessa, ellei itsellä ole sisäistä opettajuuden taitoa tai ellei itse ole innostunut omasta aiheestaan ja tiedä siitä tarpeeksi. Tilanteen hallussapitoa varten laaditaan sitten ulkoisia sääntöjä, joihin oppilaat koetetaan sitouttaa käskyttämällä. - Harvoin tämä tie onnistuu, ja siinä tulee sitten näitä naurettavia tilanteita, joissa ylireagoidaan ja oppilaalta saatetaan lyödä se ovi kiinni, mikä häntä itseään kiinnostaisi.
Tuossahan oli ovi auki latinaan, joka jos mikä sopii historiaan. Herää vain kysymys, oliko pojalla erillinen latinan opettaja ja latinan kurssi, jonka reviirille hissan opettaja ei halunnut tai ei ollut kykynevä astumaan? Ymmärrän tämänkin ja pyynnön panna kirja pois ja keskittyä tunnin teemaan. Mutta että jälkkäriä. Höpsistä vaan, tuossa menee jo oppilaitten usko opettajan pedagogisiin kykyihin.
PS Minua hihitytti erityisesti tuo kielipuolinen "latina kirja". Pikku nerohan siinä luki vähän latinaa latina kirjasta.
Katsoin vielä tuon Valton linkin Sibeliuksen natsiyhteyksiin. Asiahan on jälleen lehdissä esillä.
VastaaPoistaKuten arvasin, varsinaisia todisteita ei ole, on vain faktoja siitä, että hän ei kieltänyt tai haukkunut natseja, vaan hänellä oli suhteita heihin ja Saksaan.
Mietin vain, että taiteilija saattaa hyvinkin olla laajasydäimen tai avara henkilö, joka pitää yllä suhteita kehen tahansa ihmiseen tai tahoon, rajoja asettelematta ja ketään tuomitsematta, silti varsinaisesti aatteita tukemattakaan.
Olin minäkin jälki-istunnossa kerran murkkuna ja aivan viattomana, enkä edes ollut ainoa viaton. Meitä kärsi puoli luokkaa samaa rangaistusta,joku porukasta kyllä aiheestakin. Virhearvioinnin tehnyt opettaja sattui vielä olemaan oma luokanvalvojamme, jota suuresti kunnioitimme. Tai ainakin minä kunnioitin, kunnes tajusin, että eivät aikuiset olleetkaan erehtymättömiä. Sain ihan henkilökohtaisen puhuttelun, kuinka minäkin, niin kiltin näköinen.... Se oli eräänlainen lapsuuden loppu. Tämä samainen opettaja ensi kertaa luokkamme kohdatessaan nimitti itseään Mustaksi piruksi. Vau, se teki syvän vaikutuksen pikkuisiin 11-vuotiaisiin. Hän opetti myös ruotsia sangen tehokkaalla tavalla. Läksyjen lukuun hän kannusti ilmoittamalla useammankin kerran sangen kuuluvalla äänellä, että vaikka hän tulisi keskellä yötä asioita kyselemään, vastaukset olisi tultava kuin pyssyn suusta. Lieneekö kouluaikainen vastenmielisyys kyseistä kieltä kohtaan peräisin häneltä? Delilah
VastaaPoistaKyllä opettajalla on tosiaan paljon avaimet, Delilah. Hän voi sytyttää ja sammuttaa, ja näitä sammutuksia tuntuu olevan liikaa. Ainakin niistä puhutaan enemmän.
VastaaPoistaNimenomaan opettaja sammutti minunkin koulutielläni monta kiinnostusta. Esimerkiksi oppikoulun ja lukion matematiikan opetus onnistui tekemään minusta matemaattisen tyhmyrin.
Ei matematiikkaa opeteta meikäläiselle "näin minä teen, tee perässä"-menetelmällä, vaan olisin kaivannut loogisia selvityksiä tai johdatteluja, puhetta ja elävää kommunikoivaa opetusta, kytkyjä jonnekin. En ole hyvä matematiikassa, mutta uskoakseni parempi kuin luulen. Murrosikään asti olin luokan priimus, sitten luovutin kaiken, ei kiinnostanut.
Toinen aine, jonka lampun opettaja totaalisesti sammutti minulta, oli biologia. Pelkäsin mielivaltaista opettajaa, joka lelli poikia ja pinkotyttöjä, ja kohteli muita erittäin huonosti.
"Ei oo ihme etten jaksa ajatella
VastaaPoistaasioita
Pääni täynnä kaikenlaista joutavaa joka ei kuuluis sinne ollenkaan"
Testin 'Olavi Virta' ja 'kohtalonomaisuus' nosti mieleeni väitöskirjan "Iskemäkuninkaan tuho". http://acta.uta.fi/teos.php?id=7105
Hedonismin 'ylivalta' taisi ajaa Virran törmäyskurssille perheen ja itsensätoteuttamisen valinnassa. Nuo tekstissä mainittu tapahtuma ei tietenkään ole ollut vääjäämätön tie vaan hinta 'inhimillisyydestämme' – yhteisöllisyyden ja yksilöllisyyden paradigmasta.
Tuossa Kolmas nainen -yhtyeen 'Elämän tarkoitus' lyriikasta ponnahtelee viisaita ajatuksia. Pirstaloitunut maailmankuva luo pohjaa kriisiytyvälle käyttäytymiselle, vailla yhteisöllisyyttä. 'Pehmeä' ja 'kova' -kulttuuri ovat vastakkain ja synnyttävät häpeän ja toiseuden pelkoa.
"Tänä yönä mun kroppa valittaa
jokaista kokemaansa kolhua
Tänä yönä tunnen heikkouteni tarkemmin kuin koskaan"
Ekokatastrofeista, talousanarkiasta, uskonnollisista mielikuvista tai miehen ja naisen tasa-arvosta huolimatta tai juuri niistä johtuen meillä on vain toisemme.
"Osoita taas elämän tarkoitus
oon ehtinyt jo unohtaa sen
Opeta taas elämän tarkoitus"
Kulman takaa
Pirstaloitunut maailmankuva luo pohjaa kriisiytyvälle käyttäytymiselle, vailla yhteisöllisyyttä. 'Pehmeä' ja 'kova' -kulttuuri ovat vastakkain ja synnyttävät häpeän ja toiseuden pelkoa.
VastaaPoistaSe vaan, että mielestäni tämä pirstaloitunut maailmankuva ei ole syy vaan seuraus. Se on juuri sitä syiden sysäämistä yhteiskuntaan, asioiden ulkoistamista, jotta pysymme järjissämme emmekä syyllistä itseämme, niin kuin meidän tulisi. Häpeän ja toiseuden pelot ovat sitä pienemmät, mitä enemmän lasta kohdellaan ihmisenä kehdosta lähtien.
Ekokatastrofeista, talousanarkiasta, uskonnollisista mielikuvista tai miehen ja naisen tasa-arvosta huolimatta tai juuri niistä johtuen meillä on vain toisemme.
Juuri näin. Tämä kertoo sen, mikä on tärkeää. Meillä on vain lapsemme, ja nekään eivät ole meidän. Mutta toisistamme me lohdun saamme.
Voi jehna!
VastaaPoistaKlikkasin tuon ryhtitaulun ja löysin itseni!
Köyry-ja kieroselkäisen entisen koululaisen, jonka peppu ei millään meinannut pysyä tuolissa.
Pulpetti rajoitti liikkumista ja ajatus paikoillan pysymisestä oli sille pikkulikalle vaikeaa!
Siinä venkoillessa tuli mieleen höpötellä niitänäitä ilman lupaa ja sehän oli melkoisen kuritonta käyttäytymistä.
Jotenkin niitä muistutuslappusia kertyikin sitten aika pino...
Ymmärsin oikein hyvin nuorempaa pilttiäni, jolla oli sama "ryhtivika"
... ja kirjoitin kiltisti nimmareitani useampaankin lappuseen...
Arjaanneli, taulu on minustakin vallan hurmaava: köyryselkäisiä koululaisia ja kieroselkäisisiä koululaisia. Tuommoinen kannattaisi nyt viedä luokkaan, kuten moni muukin vanha opetustaulu.
VastaaPoistaRyhtijuttu oli kova sama vielä lukiossakin. Hyvää ryhtiä korostettiin alakoulusta läpi koko kouluajan, mikä johtunee edellisten polvien sodan ajan puutostaudeista ja polioista sun muista uhista. D-vitamiinin saantia pidettiin hyvin tärkeänä, ja se kalanmaksaöljy taisi olla tuttu liemi matalista majoista hienoihin huusholleihin.
Nythän taas D-vitamiinin arvostus on noussut sikaflunssan torjunnassakin.
"Sibelius esimerkiksi suostui 1942 saksalaisen SS-kirjeenvaihtajan haastateltavaksi."
VastaaPoistaJoopa joo... Mitähän jenkit sanovat, jos joku kertoo niille, että Suomi ja Saksa taistelivat tuohon aikaan ihan aseveljinä?
Amerikkalaiset ovat historiallisesti sokeita. Eivät he varmaan osaa itseään syyttää siitäkään, että he vapaan maailman jaloina edustajina auttoivat maailmahistorian verisintä tyrannivaltiota pikkuruisen länsimaisen demokratian teurastamisessa.
Ei ole amerikkalaisten ansio, ettei Stalin siinä onnistunut. Kaikkensa he yrittivät ja laivasivat Murmanskin kautta sota- ja elintarvikkeita kommunistisen hirmuhallinnon tueksi valtavia määriä.
Häpeämättömyyden huippu on se, että kun USA ensin kaikin tavoin auttoi Neuvostoliittoa murhaamaan, ryöstämään ja raiskaamaan Suomea,
ja kun se ei ihan onnistunut, jätti Suomen sodan jälkeen Stalinin armoille - ja heti perään alkoi moittia Suomea alistumisesta NL:n komentoon eli suomettumisesta.
Opetetaankohan tämä USAn kouluissa historiantunneilla?
Aika onnetonta on opetus Venäjälläkin. Nuori fiksu presidentti väittää, ettei heidän armeijansa ole koskaan hyökännyt kenenkään kimppuun.
Ja kadun miehet puolustelevat hyökkäystä Talvisodassa sillä, että Suomihan oli silloin Saksan liittolainen.
Onneksi eivät tiedä, että Sibeliuskin oli natsi.
Tapsa,
VastaaPoistavastatkoot viisaammat, minä en tiedä muuta kuin sen, että eihän Amerikan kouluissa opeteta muuta historiaa kuin Amerikan omaa historiaa. Suurin osahan ei tiedä sellaisesta pikku maasta kuin Suomi yhtään mitään, joten tuskin noita "suomettumisjuttuja" tietävät muut kuin jokuset ani harvat valtiomiehet.
Suuresti ihmettelen, että noita jälki-istuntoja vielä annetaan, eihän niistä ole mitään järkeä! Ne ovat kerta kaikkiaan kärsineet inflaation.
VastaaPoistaKodin kanssa kai nykyään tehdään yhteistyötä eli jutellaan vanhempien kanssa tapahtuneesta ja yritetään keksiä ratkaisuja, joilla murrosikäisten häiriökäyttäytymiseen voisi vaikuttaa.
Koulussa on muuten melkoinen joukko (tai pitäisi olla) ammattiauttajia: terveydenhoitaja, koulukuraattori, psykologi).
Ei muuten ole helppoa opettajallakaan näinä aikoina.
Kas vaan, minulta on jäänyt tämä kommentti tässä tuiskeessa, siis kommenttien tuiskeessa, huomaamatta.
VastaaPoistaJälki-istunnot ovat suoraan sanottuna sieltä itsestään, niistä ei ole mitään hyötyä. Samoin muistutukset, jos niitä annetaan.
On kuitenkin hurskastelua sanoa, että koulussa pärjättäisiin paremmin, jos niitäkään ei olisi - meidän koulussa ei ollut, mutta minä olinkin amkin ja keskiasteen puolella, jossa opiskelijat opiskelivat ammattiin tai suorittivat lukiota ja keskiastetta yhdessä, eli jonkin verran motivaatiota löytyi. Oppilaat olivat keskiasteella vallan ihania, ja samanlaista paskantärkeyttä ja itsetietoista uhoa kuin lukioissa joskus tapaa, meillä ei ollut, vaan oppilaat tiesivät hyvin, etteivät olleet ruudinkeksijöitä eikä sitä heiltä odotettukaan.