3.5.2011

Ihmisistä

2.5. On se aika vuodesta, jolloin tuttu putkimies on tilattu avaamaan mökin vesi ja putsaamaan katto ja rännit. Putkimiehellä ei pää huimaa, ja kessu palaa koko ajan vasemmassa kädessä.

Puhuin hänet - ääneni kulkee nykyään ihmeen, jopa oudon kirkkaasti ja luulen, että ihmeparantuminen on lähellä - katsomaan alatontille saunapöheikköä ja sortunutta siltaa, josta jalkani meni läpi viime syksynä. Jospa hän tekisi uuden sillan ja kaataisi mottorisahalla tien yli valuvat pajut. Saan niiden alta kumarassa kulkiessani puseroni entistä märemmäksi.
Pelkään tippuvani rikkinäiseltä sillalta leveään jokimaiseen ojaan, kun kuljetan ruohonleikkuria sen yli ajaakseni rantatien ruohon matalaksi. Putkimies lupasi katsoa, mitä voidaan tehdä, vaikka on kovin työllistetty ihan pelkistä putkihommistakin. Saunatontti kasvaa kuitenkin umpeen, ellen saa ketään tekemään mitään, kun itse liihottelen päivät pitkät kameran kanssa niityllä. Joskus mietin, mitä tekisin ilman putkimiestäni. Hän on tehnyt minulle linnunpönttöjäkin, männyn rungosta koverrettuja, ihan tuosta vaan toi tullessaan ja sanoi, että tossa olis tommosia.

3.5. Lapsi lähetti tekstarin: Mulle tarjottiin johtoryhmän paikkaa! Tuntuu hassulta kirjoittaa hyviä uutisia. Ihan kuin kehuisi itseään. Olen toisaalta kyllästynyt siihen, että oma itse kuuluu esittää huonossa valossa ihan kuin kertojaminä olisi kömpelö sörssijä, joka munailee aina tai jota seuraa epäonni ja erehdysten aalto. Vähän aikaa sitten lapsi valittiin vakituiseksi lehtoriksi ja vielä vähemmän aikaa sitten hän osti ison ja hyvä auton.

No niin, nyt saatte antaa satikutia retostelusta, kun menen kehumaan omaa pesääni. Etten kurja ajattele, miten kurjasti muilla menee, vaan ylpeilen. - Lapsi, se tytär, on varmaan kauhea hirmu, jos totta puhutaan, saatatte ajatella. - No ei ole. Kun hän juuri soitti, hän ei riemuinnut yhtään johtoryhmän mahdollisesta paikasta, vaan väänsi itkua, kun joutuu luopumaan rakkaaksi tulleesta luokkahuoneesta ja vaihtamaan ensi vuonna toiseen, jotta saadaan rinnakkaisluokkia vierekkäin.


Vielä tuosta puhumisestani, johon viittasin - olen puhunut puhumisen ilosta ihmisten kanssa viime aikoina tavallista enemmän. Ääneni on kirkkaampi kuin talvella, katkeilua ei välillä esiinny lyhyissä lauseissa ollenkaan, kun talvella sitä oli joka toisessa sanassa, ja yli kolmitavuisissa sanoissa aina. Tänään etsin jopa marketissa myyjän palvelemaan minua. Tai oikeastaan en etsinyt, sillä vieressäni sauvasekoitinta ostanut etelämaalainen mies kutsui hänet ja puhui minullekin. Innostuin itsekin pyytämään palvelua, kun mies oli sekoittimensa valinnut. Kyselin vuolaasti myyjältä laitetta, jolla voisi tehdä lehtiselleri-valkosipuli-tomaatti-sipulijuomasekoituksen. Myyjä esitteli minulle tehosekoitinta, ja minäpäs kyselin häneltä senkin, voiko sillä tehdä musseeta ja smoothieta. En ole puhunut näin paljon aikoihin! Minulla oli sama olo kuin töissä ollessani, ihmisten keskellä, puhumassa niitä näitä ja olemalla ylipäänsä olemassa. Tulin marketista tehosekoitinlaatikko sylissäni aika keveästi. Vieläkin on hyvä olo.

(Valokuvat Iines v. 2007 ja 2008)

146 kommenttia:

  1. Juu ei.

    En heti päässyt pidemälle kuin 2.5., ohmoissani vain takoi, ettei mokomakin putkimies kyllä pysty polttamaan marlboroa kuten minä - selällään maaten, toisinaan jopa sukelluksissa uima-altaassa!

    Kokeilepa lausua ääneen useaan kertaan: saisinko lehtiselleri-valkosipuli-tomaatti-sipulijuomasekoitus musseen smoothiena tai latténa, onko siinä paljon tanniineja?

    Jos kolmannella lausuntakierroksella suu on mutrussa, minkäpä minä tai sinäkään sille mahtaisit.

    VastaaPoista
  2. Minua siivitti jokin ihme euforia, Riku, kun kerroin, mitä laitteella tekisin. Nyt jälkikäteen minua on vähän kylmännyt ajatus siitä, etten vaan olisi sanonut musseen sijasta mussua. Mutta siis tuon lehtisellerimurskajuoman kuvasin tarkoin, sillä halusin saada varmasti oikean vehkeen.

    Tuo putkimies on äitini peruja, siis vanha tuttu aikain takaa, tavallinen kylänmies. Hänellä on vaimo ja äiti elossa.

    VastaaPoista
  3. Kevätköhän sen tekee, että luin oudoin tuntein kuinka pyysit putkimiestä katsomaan alapöheikköä ja taipuvat pajut kastelivat puserosi entistä märemmäksi...

    Olin jo soimaamassa itseäni väärästä luennasta, kun törmäsin kuvaan hunajaisista huulista...

    Lopun kruunuksi luen mykkänä kuinka kujerrat saaneesi puhekykysi takaisin...

    (Äläkä vaan väitä, että olet itse tuossa kuvassa.)

    VastaaPoista
  4. Kun oikein tarkkaan katson, niin tuolla katollahan keekoilee itse Riku.

    VastaaPoista
  5. On se kieltämättä vähän noloa jos lehtiselleri-valkosipuli-tomaatti-sipulijuomamurskainta sanoo mussun tekemiseen käyttävänsä.- Vehkehän menee sellaisessa melkein hukkaan, kuulostaa sanottunakin vehjeilyltä.

    Johtoryhmistä kannattaa pysyä erossa, niissä joutuu vastuuseen kaikista asioiden älyttömyyksistä. Ja vaikkei joutuisikaan, saa ainakin älyttömän kovaa palkkaa.

    VastaaPoista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  7. Eikun siellä katolla on se pöljä työläissankari, itse makoilin samaan aikaan sohvalla ja pohdin kuumeisesti uskaltaisikohan näiden viinirypäleiden laadusta vähän reklamoida.

    VastaaPoista
  8. Kuvassa on tietty Iineksen tyttö noin kuudesluokkalaisena!

    Ei siinä mitään pahaa ole että kertoo tyttärensä hyvistä kuulumisista. Yhtä lailla kerroit aiemmin siitä miten vaikea hänen oli kokemattomana opena saada jalkaa oven väliin.

    Varmaankin ääni kulkee paremmin, kun ilma on kosteampaa. Hyvä niin! Tästä et Tapsa saa väännettyä mitään kaksimielistä.

    Jatkan tähän samaan pötköön eilisestä ruumiista. Karu juttu, mutta miten muuten sen olisi voinut hoitaa?

    Miesten mies taisi käyttää vaimoaan kilpenä.

    VastaaPoista
  9. Kieltämättä vähän vanhentuneelta kuulostaa Matin ja Tepon laulama: "kaapin takana on nainen, joka mua tuijottaa - sitä ehkä en voi vastustaa, kaapin takana on nainen..."

    VastaaPoista
  10. No, kunnallinen opettaja ei saa mitään kovaa palkkaa johtoryhmään kuulumisesta. En edes muuten tiedä tätä asiaa, saako muuta kuin jonkin tuntipalkkion tai sitäkään. Lounaitakaan ei opettajille järjesty, niin kuin yksityisen sektorin johtoryhmäläisille.

    Yksi ystäväni on apulaisrehtori aikuiskoulutuksessa, ja kuuluu johtoryhmään. Tämä johtoryhmä on reissannut pitämään kokouksiaan ulkomaillekin! Usein on pitkiä lounaita talon laskuun.

    VastaaPoista
  11. Kuunkuiske,

    tyttären kuva on ollut kuvablogissani v. 2007, mutta se on skannattu hänen aiemmasta kuvastaan. Kyseessä on teiniaika tai aivan lukion ensi vuosi.

    Jotenkin vaan tuntuu vaikealta kertoa nykyään siitäkin, että on onnellinen. Siitä saa helposti bimbon leiman. Ja ainakin ihmisen, joka ei ymmärrä maailman kurjien osaa eikä korkeampaa filosofiaa. Rassaavaa. Maailma on oikeasti myös hirvittävän kaunis. Tästä ei kuitenkaan voi kirjoittaa.

    VastaaPoista
  12. Joskus ammoin meillä oli koulutustilaisuuksia laivalla.

    Vedin kauheat kännit heti Katajanokan Vikingin terminaalissa ja naureskelin sisäänpäin, kun olimme kokoustilassa oppimassa. Onneksi moinen ei kestänyt kauaa.

    Mitä tästä opimme? - Emme mitään.

    VastaaPoista
  13. Ihmisellä on ymmärrykseni mukaan vain yksi elämä, kaikki ilo ja onni, jonka siihen saa mahtumaan, on hyväksi kaikille.

    Eikkaleikka tietysti kehoitti onnen kätkemään, mutta mitäs niistä kateellisista naapureista - syököön pökäleitä.

    VastaaPoista
  14. Tapsa,

    en minä täydellistä puhekykyä takaisin saa koskaan, sillä asiantuntijoiden vastaus on ehdoton "ei", ilman toivon hiventäkään.

    Kysyin foniatrilta, onko dysphonia spasmodicasta kukaan koskaan parantunyt. Hän sanoi, että on yksi, mutta hänellä oli väärä diagnoosi.

    Aikas jännästi tulkitset juttuani. Tuolla märällä puserolla kiusoittelin kyllä vähän yhtä, joka siihen kerran tarttui tuohduksissaan. En malttanut.

    Riku, sinä olet kuin ensirakkauteni Turun vappuyössä ekana yo-keväänäni. Hän joi itsensä sammumistilaan jo menomatkalla Ruissaloon. Minulla oli pienenä ihmisenä kova työ kannatella isoa korstoa tolpillaan takaisin Turun keskustaan. Vapun juhlinta oli siinä.

    VastaaPoista
  15. Totta ihmeessä saa iloita lapsensa menestyksestä ja jakaa iloaan muille. Mikä sen ihanempaa kuin että lapsella menee hyvin!

    VastaaPoista
  16. No, minä olen aina ollut liian herkkä muiden sanomisille.

    Täällä virtuaalissa on vaan oppinut, että onnellisuus on tylsää ja tyhmää, sinisilmäistä, ja oman kuvankin kuuluu olla itseironinen.

    VastaaPoista
  17. Hyvä kirjoitus tilanteesta mihin naisvaltainen opetusala on johtanut:
    Tasa-arvo menneisyyden vankina


    Ja vielä johtoryhmiin pitäisi päästä?

    VastaaPoista
  18. Anonyymi,

    ei miehiltä ole estetty pääsyä naisvaltaisille aloille. Ihan samat pätevyyskriteerit ovat niin naisille kuin miehillekin, ja ihan samat koulutuspaikat ovat jaossa molemmille sukupuolille. Ketään ei valita minnekään siksi, että on nainen.

    Olennainen kysymys on vain se yksi: miksi miehet eivät tee samaa kuin naiset: opiskele ja lue tarpeeksi.

    Minä kohdistan tässä kohden katseeni edelleen perinteiseen sukupuolijaottuneeseen kotikasvatukseen, jossa tyttöjä ja poikia ohjataan ja evästetään erillisiin tytön ja pojan rooleihin.

    Ei nykysysteemimme siis pudota jopa viidennestä pojista ja nuorista miehistä rattailta todellisia kykyjään huonommalle koulutustasolle, kuten linkkisi kirjoittaja hurskastelee. Jos pudotus olisi totta, se edellyttäisi sitä, että poikia syrjitään tai tyttöjä lellitään, ja tämähän ei ole totta. Molemmille ovat samat ovet auki koko elämän ajan.

    VastaaPoista
  19. Sinisilmäinen, tylsä ja tyhmä? Semmoisia sanoja ei ainakaan Sinuun, Iines, kukaan liitä edes täällä virtuaalimaailmassa. Ei itseensä ja maailmaan tyytymätön ihminen välttämättä ole älyn jättiläinen. Eikös hän päinvastoin ole tyhmä, kun tuhlaa elämäänsä kiusaamalla itseään ja kanssaihmisiä vatvomalla epäkohtia ja surkeuksia. (Enkä tarkoita nyt niitä harvinaisia onnekkaita, joilla on taito nauraa itselleen ja maailmalle.)
    Virtuaalimaailmassa on lupa olla sellainen kuin haluaa, mutta myös sellainen kuin oikeasti on. Jos olen sinisilmäinen, mitä väliä? Itseni on parempi sellaisena elää. Jos olen tylsä ja tyhmä, millä ja kenen mittapuulla? Onko kukaan täydellinen?

    VastaaPoista
  20. Delilah,

    en olisi ihan varma tuosta, etteikö minuun liitetä tyhmääkin. Vaan lopulta, väliäkö hällä, sillä jokainen arvio ja ajatus kuvastaa virtuaalissa myös sanojaa itseään, usein enemmän kuin kohdettaan. Tämän oivalluksen kanssa on oikeastaan hyvä elää.

    Tuo viimeinen kysymyksesi on tärkeämpi kuin päältä katsoen näyttää. Kukaan ei ole täydellinen, kenenkään näkemys maailmasta ei ole ainoa oikea näkemys. Ihminen on ennen kaikkea erehtyväinen. Parhainkin meistä.

    VastaaPoista
  21. "No, minä olen aina ollut liian herkkä muiden sanomisille."

    Tuohon toteamukseen sisältyy kosolti tragiikkaa. Edellinen bloggaus sisälsi aimo annoksen pessimismiä ja turhautumista, tämä taas kyselee päinvastaisen elämänasenteen perään. Onnellisuus ei saisi olla tylsää, sinisilmäistä tai – tyhmää.

    Ehkäpä vika onkin tässä "virtuaalissa".

    Tai mieluummin siinä, minkä kuvan itsestään haluaisi antaa ja kuinka sen kuvan saisi välitettyä insensä näköisenä. Kaikenkattava "oman kuvan" varjelu ja suojaaminen on raastavaa. Kuten kirjoituksesta voi havaita on kokonaisvaltainen kommunikointi, body languages, lähes korvaamatonta.

    Emotionaalinen innostuminen reaalimaailmassa näyttäytyy harmittomampana ja ihmisen koikoisena "höynähtämisenä". Jos tyttären menestyksen myötä innostuu uudesta autosta on lähipiirille helppo nakki myydä se hyvällä kuljetuskapasiteetillä ja maavaralla, vaikkakaan himoitussa, kumpikaan ei toteudu.

    Mitä taas tulee tuohon Anonyymi Japen linkkiin niin siinä perimmältään on kyse seurauksista, koska syyt ovat vallitsevassa politiikassa ja siitä seuranneissa käytännöissä. Aivan kuten edellisen bloggauksen "sosiaalinen syrjäytyminen" kirjoituksessani asiaa esittelin. Se vain tulkittiin, ehkä tarkoitushakuisesti, päin persettä.

    VastaaPoista
  22. - Mieheni on kärsinyt eniten, kun hella ei ole ollut kotona kuumana riittävästi.

    Nyt tarvitaan Tapsan apua.
    Mitä Sirkka-Liisa Anttila TODELLA tarkoitti?

    http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011050413655446_uu.shtml

    VastaaPoista
  23. Mitä, olenko saanut täällä jonkinlaisen kaksimielisen nee... tiikeriukon leiman, vaikka olen säädyllisyyden perikuva?

    Mutta helppohan tuo Sirkkiksen kommentti on tulkita, jos nimittäin yhtään tuntee tätä uhkeapovista sikatilan emäntää - ja minähän jos kuka "Tammelan tamman" tunnen.

    Selkokielellä kommentti tarkoittaa, että koska kotona on ollut kyyti kylmää, on isäntä luuhannut ympäri Sata-Hämettä mielessään sata hametta.

    Sirkkis tietää, että nainen joku luulee tien miehen sydämeen käyvän vatsan kautta, tähtää liian korkealle.

    VastaaPoista
  24. Anonyymi klo 11.13,

    siis toki onnellisuus saa olla tylsänä pidettyä sinisilmäistä auvoa. Tätähän juuri sanon.

    Arvostelun kärki ei kohdistu suoriin onnen tai kauneuden tunteisiin tai niiden janoon, vaan siihen millaisina näitä asioita peittämättöminä pidetään.

    Ne hyväksytään usein jonkin muun asian takaa, esimerkiksi vähättelyn tai ironian kautta. Kauneus pitää käsitellä toiseksi ja vasta sitten uskalletaan sanoa, että kaunis on kaunis, kun siinä on rupi tai naarmu kyljessä. Särmää, katsos.

    Tulikohan niin vertauskuvallisesti, että sanomastani ei saa tolkkua?

    VastaaPoista
  25. Elikkäs näin,

    Mahan olj puhkasta jos en suana vittuva ettee sano eukko ku ukko koettii tuel.

    VastaaPoista
  26. Tapsa,

    eikös tuota uhkeutta ole pienennetty kauneuskirurgisesti?

    Kyllä Sirkka-Liisa Anttila siis metkut tietää. Liika on liikaa dekolteessakin, vaikka ison talon emäntä olisikin.

    Minä luulen, että tämä juureva nainen tarkoitti hellan kuumuudella kumpaakin piisiä.

    VastaaPoista
  27. Hahhaaaaa, nyt on pakko mauraa, anonyymi klo 14.41.

    Tämä on jo kolmas kerta, kun joku tuo tuota vittuva eteen tähän blogiin.

    VastaaPoista
  28. Lyöntivirhe mauraa = nauraa.

    Anonyymille aamupäivällä piti vielä sanomani, että ei tyttären asioilla ole mitään tekemistä minun mahdollisten autokauppojeni kanssa. Autokaupat ovat joka tapauksessa ennen pitkää edessä, jos autolla on ikää jo toistakymmentä vuotta. Toistaiseksi olen kaupat kuitenkin jäädyttänyt ehkä ensi kevääseen, koska silloin on renkaanvaihtajan mukaan edessä viimeistään uusien kesärenkaiden osto. Jompi kumpi, uudet renkaat tai uusi auto.

    Minua ei muuten höynäytetä autokaupoissa. Osaan potkia renkaita ja kurkistaa konepellin alle.

    VastaaPoista
  29. Minäkin osaan potkia renkaita ja katsoa konepellin alle.

    Siihen se sitten jääkin! :)

    VastaaPoista
  30. Sama peli täällä.

    VastaaPoista
  31. "Ketään ei valita minnekään siksi, että on nainen."

    No johtoryhmiin valitaan. Ja jos ei ole luonnollista kykyä, niin pitää olla naiskiintiö. Tämähän se kuuma peruna on. Naisille pitää olla kiintöt vähän joka paikkaan (paitsi velvollisuuksiin, kuten esim. asevelvollisuus), miehille ei.

    Pörssiyhtiöiden ja muutenkin yksityisyritysten hallituksiin, jotka ovat siis noin 98% mies perusteisia, omisteisia ja vetoisia, pitäisi kovasti olla naiskiintiöt, kun kompetenssi ei riitä.

    "kirjoittaja hurskastelee. Jos pudotus olisi totta, se edellyttäisi sitä, että poikia syrjitään tai tyttöjä lellitään, ja tämähän ei ole totta. "

    Paskat hurskatele, vaan hän seisoo juuri kipupisteen päällä. Hän on vieläpä todellinen asiantuntija, jolla on kompetenssia eikä hän liruttele knäsään loruja, niin kuin jotkin muut kevyseti vetelee vakavan aiheen parisa. No, onhan se helpompi heittää lekkeriksi, kuin katsoa peiliin ja todeta sieltä syylisiä. On liian lähenen näymä?
    Se että sinä et asiaa huomaa, on juuri SE ONGELMA. Sinähän olet elävä esimerkki, syy ja seuraus, miksi 20% pojista on pudokkaita. Tässä on juuri sitä ongelmatiikkaa, josta on useinkin puhuttu. Olet (ja muut naisopet) kuin hevoset Vermossa, laput silmillä, jotta ei vain tarvise katsoa taakse tai edes sivulle, jotta huomaisi omat virheet ja ne pudokkaat, jotka on siis poikia. Noh, omia virheitään on vaikea nähdä, kun ei ole halua.

    VastaaPoista
  32. "Minua ei muuten höynäytetä autokaupoissa. Osaan potkia renkaita ja kurkistaa konepellin alle."

    Entä osaatko tunnistaa tilanteen jossa akku on jäätynyt ja on sökö?

    Entä tiedätkö mikä on käypähinta akusta, etkä enään maksa ylihintaa?

    Osaatko jo käyttää sitä paljon puhumaasi keimailua, jotta saat palvelusuoritteita, kuten akun vaihto, ilmaiseksi?

    Ei hyvältä näytä, kannaltasi, autokauppojen suhteen. Myyvät sinulle vielä karvanopat ja muuta tarpeellista kun autoa vaihdat...

    VastaaPoista
  33. Pyysin kerran yhtä mieskollegaa koulusta mukaani valitsemaan minulle autoa. Mies potki renkaita eikä edes katsonut sinne konepellin alle. Tulinkin sitten ostaneeksi auton, jonka pohjassa oli reikä, maton alla, hinta 6000 markkaa. Ikkunakin siitä humahti alas, pakkasilla, kesken ajon.

    Nyt en osta enää käytettyä, eli en voi haksahtaa karvanoppiin enkä Wunderbaumin tuoksuun.

    En minä ole keimailusta puhunut, vaan miehet tässä blogissa sitä keinoa ovat naisille tarjonneet. Ehkä se vetoaa juuri heihin itseensä. En osaa teeskennellä enkä ennen kaikkea tahdo, ja akkuni vaihdatan niillä, joiden työnä on vaihtaa akkuja. Maksan mielelläni akusta listahinnan ja ostan vahvan merkkiakun. En jaksa käyttää aikaa siihen, että tutkisin tuntikausia, mistä akun saisi muutamaa euroa halvemmalla, hakisin sen itse ja veisin akunvaihtajalle. On kätevää saada akku suoraan vaihtopaikasta.

    VastaaPoista
  34. Ei koulujen johtoryhmiin ole mitään sukupuolikiintiöitä, anonyymi. Ihmiset valitaan ominaisuuksiensa ja pätevyytensä mukaan, niin kuin oikein on. Tässäkin puheena olevassa koulussa miesopettajia taitaa olla kymmenisen prosenttia. En tiedä, keitä johtoryhmässä nyt on.

    Päästelet niin yksipuolisen sokeaa tekstiä, yöllinen anonyymi, ettei siihen osaa suhtautua vakavasti. Olen tuhannesti sanonut, että ne velmut pojat olivat suosikkejani, samoin monen muun, etenkin nuorten naisopettajien. Heille järjestettiin tukitunteja, heihin kiinnitettiin huomiota, heitä kannettiin ja jopa paapottiin läpi kouluajan.

    Jos joku jäi jalkoihin, niin kiltit ja lahjakkaat tytöt. He saivat vain miesopettajien ihastuneen huomion. Miesopettajat suhtautuivat velmuihin poikiin tuomitsevammin, pojat olivat aina heille lurjuksia ja luusereita. Että en edes usko, että poikien olot kohenisivat, jos miesopettajia tulisi enemmän alalle.

    VastaaPoista
  35. Kolmas kerta toden sanoo?

    On pakko purra
niin kauan kuin pureminen antaa elämän
on repiminen pyhää
niin kauan kuin mätä löyhkää
on hajalle raadeltava elämän rumuus
kunnes kauneus täydellisenä
sen mullasta voi itää.




    Asiapohjalla liikuskeleva autonostaja ei potkiskele renkaita eikä kurkistele konepellin alle koska mainitut kohteet ovat auton ostossa triviaaleja. Kiintoisaa sen sijaan on se onko naiset auton ostajina rationaalisia, vailla tunneperäistä vaikutinta. Esimerkit viittaavat aivan muuhun. Jos 14 vuotta vanhaan autoon ostaaa vielä uudet renkaat, kannattaa sillä ajella ainakin kaksi vuotta lisää. Auton hinnan ratkaisee lähes pelkästään sen ikä, ei renkaiden kunto. Tuon ikäisen auton hinta on n. 2500 euroa.

    Miehiä on kategorisesti syytetty auton valinnassa oman egon pönkittämisestä, vieläpä miehisyyden nimissä. Todellisuus ei naisten kohdalla näyttäisi poikkeavan siitä millään tavalla, siis myös "miehisyyden" korostamisesta.

    VastaaPoista
  36. On pakko purra
    niin kauan kuin pureminen antaa elämän
    on repiminen pyhää
    niin kauan kuin mätä löyhkää
    on hajalle raadeltava elämän rumuus
    kunnes kauneus täydellisenä
    sen mullasta voi itää.

    . . . tältä sen piti näyttää.

    VastaaPoista
  37. Mitä taas bloggaamiseen tulee niin vähintäänkin mielenkiintoinen seikka on se, että aika useat haluavat puolustaa omaa identiteettiään kynsin hampain. Eritoten, syistä, jotka blogisti haarukoi näin:

    "Bloggaamisen suurin merkitys ei olekaan vuorovaikutuksessa, niin kuin ensin hurmioituneena ja hurskaana ajattelin. Kyllä se suurin merkitys ja motiivi lienee oman persoonan ja erinomaisuuden esittely, jota muiden toivotaan täydentävän apukommenteilla. Sitä itsensä esittelyä vain tehdään monin keinoin, jopa petollisin ja negaatioiden kautta, kieltämällä oma hyvyys ja leikkimällä vaatimatonta, huonoa ja naurettavaa persoonaa."

    Tuo herättää kysymyksen. Onko blogisti niin hyveellinen että kertoo itse "vain totuuden" vai pelkästään "totuuden"? Onko omassa kehityskertomuksessa sijaa perimälle tai perimmäisemmälle kysymykselle, omasta tai blogin henkiinjäämistaistelusta.

    VastaaPoista
  38. Ajokilometrit merkitsevät havaintojeni mukaan kyllä jotakin, joskin ikävuodet lienevät ratkaisevia.

    Oman autoni vuosimallin hinta ei ole 2500 euroa, vaan se alkaa 2970 eurosta ja päätyy noin 5000 euroon asti.

    Tuo 2970 euroa oli autosta, jolla oli ajettu 412 000 km. Omallani on ajettu 102 000 km. Siinä ei ole edes pakoputki ruostunut. Moottori on priimakunnossa, käyntihäiriöitä ei ole vähäisiäkään, ruostetta ei ole missään kohtaa. Vaihdatan siihen öljyt ja tiivisteet joka vuosi, ja se on ollut vain yhdellä omistajalla. Nämä seikat näkyvät huoltokirjasta ja arvelen näiden kyllä vaikuttavan sen hintaan merkittävästikin. Autoliikehän teki siitä keväämmällä tarjouksen, joka olisi laskenut sen Urban Cruiserin hintaa nelisentuhatta.

    En nyt pääse jyvälle Diktonius-symboliikastasi tässä yhteydessä. Luulen, että se mitä yrität sanoa, ei siis löydä minussa maaperää sille, mitä ajat kuin käärmettä pyssyyn.

    VastaaPoista
  39. Voi herran pieksut sinun kanssasi, anonyymi klo 11.34,

    jaksat etsiä viiden vuoden takaisista kirjoituksistani kohtia, joita tuot tänne uuteen kontekstiin.

    Olet jo pitkään kulkenut jäljissäni kalvaen minua ja vaatien tilille sanoistani.

    Kuule tämä nyt: minä en kirjoita dokumenttia elämästäni enkä ajatuksistani, vaan pikemmin tunnoistani ja tuntemuksistani.

    En suhtaudu asiaan A tänään samoin kuin vuonna 2006, koska muutun kaiken aikaa - luojan kiitos.

    Vuonna 2006 perässäni kulki poikkeuksellisen ilkeä nainen, parikin, ja tämä aiheutti minussa suurta ahdistusta ja epäluuloa, joka varmaan heijastui kirjoituksiini aiheuttaen tahattomia pahan mielen purskahduksia ja epäluuloa muita kohtaan. Maljani vuosi montakin kertaa yli. Herkkyyteni ilkeyksille juontaa näiltä ajoilta. Tuo kokemus kiusaamisesta oli järkyttävä, ensimmäinen elämässäni ja vielä aikuisiällä.

    Se mitä nyt kirjoitan, ei synny silloisesta ahdistuksesta, vaan ihan iloisesta ja kohtalaisen harmonisesta olemassolon tunteesta. Se on arvellakseni minua enemmän kuin vanhat kirjoitukset.

    Ei, hyvä anonyymi, blogi ei voi käydä henkiin jäämistaistelua. Kirjoittajastahan se on kiinni, miten kauan hän kokee kirjoittamisen mielekkäänä. Minä koen tasan niin kauan, kuin joku vaan näitä jaksaa lukea ja silloin tällöin jutella kanssani. Laskelmointiin en ryhdy konsanaan.

    VastaaPoista
  40. Aika mielenkiintoisia poimintoja nostat tekstistäni tikunnokkaan.

    Blogiavauksessa ja muutamassa kommentissa nimenomaan ilmaiset asian samoin kuin viisi vuotta sitten. Ja mitäs helvetin kaivelua, ahdistelua tai "tilille laittamista" se on jos keskustelun pohjaksi otan muutaman siteerauksen, aivan kuten itse teet ajankohtaisia asioita esiin nostaessasi. Ymmärrän hyvin että se harmittaa tietysti enemmän kuin myötäkarvaan sukiminen.

    En nyt halua enempää siteerata mutta tuo henkiinjäämistaistelu on oma sanontasi kirjoittamisen välttämättömyydestä puhumisen korvikkeena. Jokainenhan aistii kirjoituksistasi että olet "elämääsi" tyytyväinen, vailla suurempia huolia ja murheita.

    Yhtä vain en ole ymmärtänyt, jatkuvaa ja ehdotonta todistelua hyveellisyydestäsi, tyyliin: "Laskelmointiin en ryhdy konsanaan."

    VastaaPoista
  41. Hankkisit jape elämän. vaikka mukavan naisen ja pari potraa mukeloa. tulisi sisältöä elämääsi eikä tarvitsisi pahaa mieltään kylvää iineksen päälle.

    VastaaPoista
  42. Takavuosina muistan lehdestä jutun talvella järven rannalta ostetusta kesämökistä, jonka vierestä lumien sulaessa paljastui suloisen savinen pelto.

    Käytetyn auton ostossa on hyvä muistaa potkia huolellisesti renkaiden lisäksi myös pellit. Hankalissa paikoissa apuna voi käyttää pientä vasaraa.

    Ruuvimeisselillä olisi hyvä päästä hakkaamaan pohjaa, hälytyskellojen on syytä alkaa soimaan, jos ei mistään kohtaa mene läpi.

    Helmapelleistä löytyvät pienet reiät eivät ole lainkaan mikään ongelma, niille hyväksyttävä ja kelpo korjauskonsti on erilaisista liikkeistä saaatavat mainostarrat. - Kohentavat mukavasti auton ulkonäköäkin.

    Moottori autosta yleensä löytyy etuosasta, mutta esimerkiksi kuplavolkkarin omistaneet tietävät, ettei mallissa varsinaista moottoria ole lainkaan.

    Reikä maton alla ei ole vika vaan malliominaisuus, jota käytetään vauhdin lisäämiseen ns. potkutekniikalla. Teoreettisissa ihanneolosuhteissa kuuluu saavutettaneen jopa hevosvoimien moninkertaistaminen.

    Pieni tavaratila ei ole ongelma lainkaan, asian voi korjata kunnon kattotelineellä tai peräkärryllä, joissa sukulaisten kuljettaminen on muutenkin mukavampaa.

    Auton paperit kannattaa tarkastaa huolellisesti. Jos löytyy vihjeitä siitä, että auto on katsastettu joka vuosi, tulee epäillä sen kuntoisuutta. - Hyvälle ja vahvalle menopelille riittää katsastus pari kertaa vuosikymmenessä.

    VastaaPoista
  43. Jos joku nuorempi henkilö ihmettelee millä se kuplavolkkari sitten kulki, kerron siinä olleen sellaisen pienen ilmapuhaltimen takaosassaan.

    Etenkään kauniilla keleillä siinä ei paljoa ongelmia ollut.

    VastaaPoista
  44. Minun oranssi kuplavolkkarini kulki käsiryypillä. Jos kulki. Kerran se jäi Vampulaan.

    Nyt kun muistelen, siinä oli tosiaan moottori takana. Etukuomun alla on täytynyt olla jokin epämääräinen tavaratila. Turvavöistä ei ollut tietoakaan eikä niitä kaivattukaan.

    Tuo jalalla polkusysteemi ei silloin tullut mieleen sen reiällisen Fiatin kanssa. Sitä vain ihmetteli, kun tie vilisti silmissä. Öljysäliössäkin taisi olla reikä, sillä öljyä piti alvariinsa lisätä.

    VastaaPoista
  45. Iines,
    hauskaa, että tyttäresi menestyy työssään. Hyvät geenit ja hyvä kasvatus.:)

    Good for you, sanoisivat amerikkalaiset ja kanadalaiset, jotka uskaltavat iloita omasta menestyksestään ja onnittelevat toisia vastaavasta.:)

    VastaaPoista
  46. Anonyymi ylempi (alemmalle kiitos!),

    ei ole kiva se, että vanhoja tekstejä verrataan uusiin, kun maailma kerran muuttuu kaiken aikaa.

    Blogisana ei ole jumalansanaa tai lakitekstiä, josta edes voisi tehdä päätelmiä ihmisestä ja sitten vaatia, että tämä pysyyy sanansa ruodussa.

    Minulle on aina ollut kammotus se vaade, että koskaan et muuttua saa ja älä koskaan ikinä muutu. Muutu niin helkkaristi, voisin minä sanoa kaikille. Kaikki virtaa, ja niin tulee ajatustenkin tehdä.

    VastaaPoista
  47. Anna, kiitos!

    Se riittää, että lapsi on onnellinen. Ja tottakai hän on onnellinen, jos pärjää omalla alallaan ja löytää paikkansa yhteiskunnassa.

    Tänään tosin tytär oli selvästi väsynyt, kun soitteli töitten jälkeen bussia odotellessaan. Oli muuan hankala tyttöoppilas, joka on suorastaan veemäinen käytökseltään. Mikään ei auta.

    Opettajalla on väliin tilanteita, joissa ei saa yhteyttä lapseen, vaikka miten olisi taitava, empaattinen tai luja, ja on käyttänyt kaiken taitonsa, tyhjentänyt akkunsa. Muistan tuon väsyttävän turhauttavan tunteen. Ihan kuin olisi seinä vastassa, kun kerran elää tapahtumia tunteella ja sydämellä.

    VastaaPoista
  48. Iines, tuon olen kokenut. Opetin viisi vuotta englantia vaikeille teini-ikäisille. Siitä voisi kirjoittaa kirjan.

    VastaaPoista
  49. "Olen tuhannesti sanonut, että ne velmut pojat olivat suosikkejani, samoin monen muun, etenkin nuorten naisopettajien. Heille järjestettiin tukitunteja, heihin kiinnitettiin huomiota, heitä kannettiin ja jopa paapottiin läpi kouluajan."

    Herranen aika sentään. Eihän tämä mitenkään voi pitää paikkaansa, kun TILASTOT ja ALAN PARHAAT MIESASIANTUNTIJAT (joita halulla referoidaan ja joihin viitataan) kertovat, että n. 20% pojista on koulupudokkaita. Älä nyt koita väitää tilastoja ja faktoja toisiksi kuin ne ovat. Jos olisi noin kun kerrot, niin mitä se kertoisi suomalaisen opetuksen tasosta? Eihän se vika oppilaissa voi olla.

    VastaaPoista
  50. Hahaa (Simpsonien Nelsonin äänellä naurettuna). Tuolla blogistanin keskusfoorumilla viitataan tähän feministiblogiin. Olet päässyt oikein piireihin... (hymiö)

    VastaaPoista
  51. Anonyymi, alin,

    mikä on blogistanin keskusfoorumi? Feministiblogiin?

    Ylemmälle anonyymille sanoisin, että olen tosissani. Velmut pojat olivat lempilapsiani, kiltit tytöt eivät. Myönnän, etten aina huomannut heitä, koska he olivat usein aika tylsiä poikiin verrattuna.

    Tämä velmujenrakkaus ei tietenkään tarkoita arvostelun lepsuutta, sillä arvostelu ei tapahdu tunnetilojen vaan näyttöjen perusteella. Kaikille on sama opetus ja samat kriteerit. Tytöille ja pojille. Oppilaan oikeusturva arvostelussa on perusoikeus. Minulla oli kyllä usein poika se taitavin kirjoittaja.

    Anna, ymmärrän kieltenopetuksen vaikeudet teini-ikäisille, etenkin jos opettaja ei leiki oppilaiden kaveria, vaan on mieluummin aikuinen opastaja.

    VastaaPoista
  52. "Eihän se vika oppilaissa voi olla."

    Ei voikkaan, vika on aina muualla jos oppilas ei opi.

    VastaaPoista
  53. Koskaan ei voi tietää . . .


    http://www.youtube.com/watch?v=NZEflDdqgqs&feature=related

    VastaaPoista
  54. Vika on oletettavasti sähköjohdoissa, anonyymi.

    VastaaPoista
  55. Iines, jos oppilas on normaalijärkinen, eikä hänellä ole lukihäiriötäkään, niin mikä oikeasti voi olla syynä siihen, että hän ei opi kieliä? Ei opi, vaikka opettaja olisi pätevä ja asiat kerrattaisiin moneen kertaan. Onko se kiinni oppilaan totaalisesta mielenkiinnon ja motivaation puutteesta? Vai voiko kyse osin olla oppilaan ja opettajan välisestä kemiasta? Luulisi, että nykypäivänä kielet kiinnostaisivat, ja esim. englannin kieltä oppisi väkisin ainakin netin, musiikin ja elokuvien välityksellä.

    VastaaPoista
  56. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  57. Pikkuliisu,

    uskon, että moni täällä blogimaailmassa saa tuntea iloa lapsistaan ja on heidän pärjäämisistään ylpeä ja onnellinen.

    Miksi ei siis levittäisi iloaan eteenpäin? Ja miksi ei suhtautuisi itseensä samalla tavoin eikä kuvaisi kaikkea ironian alta itseään vähätellen ja naureskellen?

    Miksi itseironiasta on tehty niin valtava hyve?

    PS

    Pikkuliisu tai joku muu - muistaako kukaan, mikä oli sen Pikkuliisun mainitseman runon/tarinan/sarjakuvan nimi, jossa pikkuinen tyttö kulki nenä pystyssä ja - nyt tulee moraalinen opetus - kaatui sitten rähmälleen kuralätäkköön, mikä oli hänelle oikein.

    Muistan tämän lapsuudestani, mutta en tiennyt muistavani, ennen kuin se nyt palautui mieleeni. Koetin hakea netistäkin eri hakusanoilla.

    VastaaPoista
  58. Delilah,

    jos normaalijärkinen eikä mistään neurologisesta tai muusta häiriöstä kärsivä ei opi, niin jossakin paikassa oppimisprosessia on katkos.

    Vikaa voi nähdäkseni olla viestinnän kaavion mukaan

    a) sanoman lähettäjässä eli opettajassa, opettaja voi olla tiedollisesti ja/tai taidollisesti epäpätevä

    b) itse sanomassa tai oppimateriaalissa ja sen välittämistavassa; toisaalta opiskeluympäristössä: meteli ja rauhattomuus häiritsee aina oppimista

    c) sanoman vastaanottajassa eli oppilaassa: opiskeluasenteet ovat tärkeämpiä kuin korkea älykkyys

    Kohtalokkainta on se, että vika on a-kohdassa, koska se heijastuu myös kohtiin b ja c.

    Paras tilanne on mielestäni, jos vikaa on vain kohdassa c, koska silloin pätevällä ja taitavalla opettajalla on mahdollisuus luotsata oppilas tämän omien taitojen edellyttämälle tasolle. Uskoisin, että se onnistuu, jos oppilas kuitenkin on vastaanottavainen ja kotona osoitetaan positiivista kiinnostusta lapsen opiskeluun. Ilman näitä oppiminen harvoin onnistuu.

    VastaaPoista
  59. Raha ja mielikuvitus korreloivat sillä tavalla toisiaan, että jos toista ei ole, ei se haittaa, jos toista on.

    Tänään käsitin sen. Ei, en potkinut autoja vaan hoidin ns. finanssiasioitani... eli siirsin rahaa bankista A: bankkiin C: koska lopetin tilin bankissa B: ja avasin tilin bankissa D: koska C oli velkaa A:lle ja ne yhdessä omisti B:n. D:n taas omistamme minä ja Pankki OY AB, eli E.

    Monimutkaistako? Ei mielestäni. Se vaan vähän ottaa ohimoon (eli "pattiin") että kaiken tämän vipstaageli vekstaamisen jälkeen minulla oli entistä vähemmän rahaa! Hulluksihan siinä/siitä tulisi, jos ei jo olisi.

    Kävin hakemassa pullon punkkua. Ja kohta "viis veisaan" materialismista. Koska olen hyväosainen, fin-ugri. Maailma, pyöriessään, on Maailmapyörä. Ensimmäisenä se pudottaa pois bangladeshiläiset. (Sitten monia muita.)

    VastaaPoista
  60. Niin, taas te näemmä keskustelette täällä eri asioista kuin minä: ei se teidän vika ole!

    Ei vaineskaan.

    Iines, minulla on suurin piirtein saman ikäinen tytär kuin sinulla. Totta kai toivon hänelle kaikkea hyvää. Ps. En ole uskova ihminen, mutta jos Jumala saisi päähänsä rangaista häntä jollain kamalalla taudilla, suostuisin rukoilemaan Häneltä että rankaise mieluummin minua... minä se tässä syyllinen olen. (Jos Sinä syyllistä kaipaat?)

    VastaaPoista
  61. Herra, jos Sinä syyllisiä kaipaat, älä unohda Minua!

    VastaaPoista
  62. Elämä on niin moni- ja mutkainen systeemi, ettei sitä "älyllä" pysty ratkaisemaan, edes teoriassa. Se, mitä toisillemme (ja itsellemme) teemme, ovat tekoja joilla viestitämme 'olemassa olostamme'. Vastaanottaja ottaa tähän moraalisesti kantaa: 'okei' tai niet/no/nie. (Mitäpä muutakaan mihinkään muuhun voisi sanoa?) Ihmiset syntyvät, elävät ja kuolevat "putoavina tähtinä", he ovat Runo, joita kukaan ei lue, kun runoilija lähti. (Ja lopetti oluen tarjoilun. Eikä enää painosta heitä tutustumaan hänen kiehtovaan/vaatimattomaan tuotantoonsa.)

    VastaaPoista
  63. Herra, jos sinä taivaspaikkoja jaat, anna minun paikkani jollekulle toiselle!

    VastaaPoista
  64. Minä tulin juuri vuorelta, ja manasin mielessäni kaikki lasiset punkkupullot (mikset mikis osta laatikkoviiniä?) ja kaljapullot.

    Vuori tuikkii auringossa kuin tähtitaivas pakkasyönä. Sirpaleita on kalliolla ja kallionkoloissa, samaten käytettyjä Durexeja sekä muuta muovitöhnää ja pullonkorkkeja.

    Suunnittelin mielessäni jo vuorella istuessani yleisönosastokirjoitusta paikallislehteen nimimerkillä "X-vuoren alennustila".

    VastaaPoista
  65. Minkälainen sotku siellä mahtoi olla silloin kun siellä oli tanssilava?

    Pulloja, makkarapapereita, röökiaskeja, pikkuhousuja, kortsuja. . . . .

    Kuka siisteydestä huolehti silloin.

    VastaaPoista
  66. Tykkään patetisoida asioita! Siksi diggaan mm. V.Vysotskys'ia. (Ja Bachista). Iines, olet cool mutta samalla kuin jäätelöpallo; kuka tahansa haluaisi sinut lipaista sinua. (Ei, kukaan EI halua nuoleskella Sinua!) Ihmettelenkin heitä jotka tallentavat aiemmpia sanomisiasi (about) -70 luvulta. Ja ihmettelevät että miksi et nyt etkä enää/etkä huomenna sano samalla tavalla?

    Aika rasittavaa.

    Kuvittelen, nimittäin, että jos itse kirjoittaisin Blogia, ja joku tulisi vänkäämään siihen - koko ajan - että "kirjoitat sitä ihan väärin" - niin varmaan sanoisin että... MITÄ VITTUA SE SULLE KUULUU!?

    VastaaPoista
  67. Mikis, täten kaikkien lukijoiden edessä lupaan sanoa seuravalle anonyymille sanoista tilille -vaatijalle, että mitä vittua se sulle kuuluu ja tikkukirjaimin, nyt vain demonstroin harjoituksen vuoksi pienillä.

    VastaaPoista
  68. Jaa mikä tanssilava, anonyymi? Turhaan vihjailet.

    Salapoliisintaitosi eivät ole sudenpentujenkaan tasoa.

    VastaaPoista
  69. Asialliseen kysymykseen asiallinen vastaus: "mikset mikis osta laatikkoviiniä?" En siksi koska niissä on noin 2,4 kertaa enemmän sisältöä. (Siloinhan helposti lipsahtaisi juopotteluun, eli ryypiskelyyn.) Ostan vain pullon kerrallaan. (Enkä minä niitä riko. Vien ne takaisin Alkoon á 0,10 €. Tai annan partiolaisille, kun ne pimputtavat ovikelloani ja keräävät niitä.)

    Ps. Käytännössähän useimmin käy... niin, että kun ensimmäinen viiniputeli loppuu, eli yllättäen tyhjenee, niin on pakko lampsia ostamaan kaksi uutta sen tilalle. Jos nekin sitten vielä loppuvat, ihme ja kumma, mutta todellisuudessa niin usein käy, niin silloin täytyy tilata taksi ja käydä hakemassa (varmuuden vuoksi) neljä lisää.

    Alkeismatematiikkaa.

    Ps. Jos yksi koskenkorva maksaa 7,20;-, niin kuinka paljon neljäntoista koulupojan - jotka ovat päättäneet ostaa yhdessä 9 ploa koskenkorvaa, pitää maksaa niistä, kun otetaan huomioon että Mape rikkoi niistä yhden... ja Pera joi toisesta (aika pitkän) huikan?

    VastaaPoista
  70. MITÄ VITTUA SE SULLE KUULUU!

    VastaaPoista
  71. Muistan, kun lapsena Hemmi-täti lauloi minulle että "Mummo kanasensa niitylle ajoi ja kanat ne hyppeli. Mutta metsästä hiipi se hiljainen kettu, viekas ja pitkä häntäinen"...

    Tämä mulle tulee aina mieleen kun luen noita Iineksen ahdistelijoiden repertuaareja.

    VastaaPoista
  72. Nyt se tuli jo! Paha olo ja katumus. Että minä menin puhumaan kaikenlaista. Menen ja poistan sen kommentin. Lupaan, että en enää koskaan kerro mitään asioistani. Olen sitä aina yrittänyt varoa, mutta nyt juuri kupsahdin kuralätäkköön! Voi taivaan vallat!

    Iinekselle,
    ei minusta tuntunut yhtään pahalta lukea kun kerroit tyttärestäsi. Mutta tuo minun oli jo liikaa. Oksetti.

    Muuten, epäilen että voisin löytää sen tytön ja kuralätäkön. Meillä on vanhoja sidottuja lastenlehtien vuosikertoja 1920 luvulta, jostain kulkeutuneita, mutta en minä jaksa niitä nyt etsiä. Ehkä minä olinkin nähnyt ne sieltä, kerran katselin ja muistelen, että siellä oli opettavia sarjiksia.

    VastaaPoista
  73. No juu, siinä mennään minusta vähän oudoille linjoille, jos aletaan koettaa jäljittää nettituttu tai blogisti ja vihjaillaan, että niin, se tietty katuhan on siinä sinua lähellä ja siellä vuorellahan on tapahtunut sitä silloin ja silloin. Tai että tiedän kuka olet ja kerron sen, jos tahdon, minulla on oikeus.

    Muutoin anonyymitkin on kivoja. Enkä pelkää ketään virtuaalista.

    VastaaPoista
  74. Pikkuliisu,

    mitäs sinä nyt? Älä ihmeessä poista viestiäsi, siinä ei ollut mitään muuta kuin äidin ylpeyttä lapsestaan. Ei mitään harkitsematonta tai överiksi mennyttä. Saahan lapsistaan iloita ja saa niitä kehuakin, kun niin paljon lapsia haukutaan tässä maailmassa ja kohdellaan välinpitämättömästi.

    Se kuratyttö rupesi kiinnostamaan minua kovasti, koska en tiennyt muistavani tätä lätäkköön kaatunutta ylpimystä. Olisi hauska saada eteensä se runo/tarina/sarjakuva. Mutta älä sitä varten ala etsiä. Jos joskus tulee eteen, niin sitten.

    VastaaPoista
  75. Mistä kuralätäköstä on kyse nyt?

    VastaaPoista
  76. Anonyymi,

    muistelimme Pikkuliisun kanssa jotakin ikivanhaa runoa tai tarinaa tai sarjista.

    Se kertoi pikkuisesta tytöstä, joka kulki nenä iloisesti ylöspäin. Kulkiessaan hän kompastuikin kuralätäkköön, nokkavan kulkunsa vuoksi. Tarinaan sisältyy moraalinen opetus.

    Minä ainakaan en osannut jäljittää tyttöä, vaikka hän palautui mieleeni elävästi. Jäi vaivaamaan, että kenen runo tai sarjis.

    VastaaPoista
  77. "...mikä tanssilava..."

    Anonyymi viittasi kai Saarikosken kokoelmaan Tanssilattia vuorella.

    Hämärästi muistan tuon kuralätäkkörunon... ettei olisi Immi Hellenin tai Oiva Paloheimon...?

    Perhana, kun annoin omat Hellenini lainaan, etten voi etsiä.

    VastaaPoista
  78. Äsken tulin ulkoa tänne sisälle, takaisin. Istun nyt patalakki korvillani ja kuuntelen kun Pekka Tiilikainen haastattelee... tätä Ilkka Katajaa?

    Menee mukavasti. Oikeasti menee aika möyheästi! Kukapa ei haluaisi, näin keväisin, tonkia puutarhaa? Joka toinen ainakin, ehkä. (Ei simmottis tai tämmöttis mut kummiski.)

    VastaaPoista
  79. Äiti, muistatko vielä sitä aikaa kun meillä ei ollut Iinestä?
    No, en herran jumala.
    (tauko)
    No, mitä meillä silloin oli kun meillä ei vielä ollut Iinestä?
    Kultasula-margariinia, rakkaani.
    (toinen tauko)
    Ai niin, niin olikin. Nehän tehtiin kissoista.

    VastaaPoista
  80. Voittaako Suomi jääkiekossa vai ei on täysin merkityksetöntä. Tärkeämpää on tietää keitä me olemme, me finnit; Euroopan reunan ikuisia kiertolaisia vai vihittyjä venakkoja? Sitä meidän on syytä kysyä myös itseltämme. (Muuthan sitä kysyvät virkansa puolesta.)

    Paradoksaalista, että kun 20 % ihmisistä - lähinnä Venäjän pelossa - äänestää sen puolesta että olisimme suomalaisia, he eristävät meidät Euroopasta. Eli haluavat tehdä meistä ryssiä.

    VastaaPoista
  81. "Vaihtuvat päivät
    pois leikit nuo jäivät
    mut koskaan et muuttua saa
    vuodet niin kulkee
    ne paljon pois sulkee
    mut koskaan et muuttua saa"



    Täällä on manattu vitutkin esiin viekkaan ketun karkoittamiseksi takaisin metsään.

    Suurin ja pahin susi tuntuu kuitenkin olevan ihmisen halu pitää kiinni menneestä, palata alati vanhoihin asioihin ja tapahtumiin. Loppujen lopuksi näyttää siltä, että kaikki uusi, onkin vanhan kertausta. Mitä vanhemmaksi ihminen tulee sitä useammin palataan menneeseen, koska viimeisen "viiden vuoden" aikana ei omassa elämässä ole mitään merkittävää tapahtunut. Etenkään sellaista minkä haluaisi minäkuvaa muuttavan. Kenen tahansa "viiden vuoden" blogihistoriasta on helppo poimia ne samat teemat ja asenteet johon aina palataan ja johon minuus nojaa.

    Jos me oikeasti, aina ja kaikkialla, pyrkisimme epäkohtien poistamiseen ja korjaamiseen, niin tätä samaaa viiden vuoden takaista näkymää ei enää tarvitsisi katsella – edes sudenpentujen: "Näkisittepa sen sirpaleitten ja roskan määrän, joka tällä vuorenhuipulla vallitsee. Ja tuntisitte sen hajun, joka alueella olevista yleisökäymälistä leviää vienon tuulen mukana. Oli täällä jokin rakennuskin, mutta se poltettiin".


    "Onko niin on paras eessäpäin
    Toivon näin mä mielessäin
    Vai onko niin tie ei vie huomiseen
    Kaikki jää vain ennalleen"

    VastaaPoista
  82. Elämä ja maailmanmeno on kiertoa, kadonneiksikin luulemamme asiat tulevat jossain vaiheessa uudelleen.

    Hyvin harvoja asioita menneistä kaipaan, tielle tai tien viereen jääneitä ihmisiä korkeintaan, joskus omaa yksinkertaisuuttani.

    Nuoruus on sairaus, josta aika parantaa. - Silti vanhoja asioita alkaa jossain vaiheessa käymään läpi, ymmärtää erilaisten asioiden vaikutukset omaan itseensä ja elämäänsä.

    Itseäni nuoremmille haluan sanoa nämä rohkaisevat sanat: syökää paskaa, siitä sitä pikkuhiljaa vanhenee ja lopulta kuolee!

    Pulloja ikäiseni tuskin enää rikkovat, tölkit ja muovipullot ovat käsitykseni mukaan muutenkin sitä asiaa parantaneet.

    Kehitysoptimismi lienee joku kehitysvammaisuuden vaikea muoto.

    VastaaPoista
  83. Tapsa,

    arvelinkin, että sinä saattaisit selvittää tuon kuralätäkköön langenneen tytön arvoituksen, jos kuka. Immi Hellen kuulostaa lupaavalta, ja itse epäilin tässä jo Topeliustakin. Jotenkin vaan on muistikuva, että runo olisi Topeliusta nuorempi, ehkä 50-luvulle ulottunutta nöyryyden ihannointihenkeä.

    Netistä sitä ei löydy ainakaan sellaisilla hakusanoilla kuten tyttö nenä pystyssä lankesi kuralätäkköön tms.

    VastaaPoista
  84. Jääkiekkoa en ole katsonut yhtään, mutta maata olen jo möyhinyt ja siemen jos toinenkin on istutettu itupurkkiin. Pienen takapihani puut ja pensaat ovat silmuineen räjähtämispisteessä. Ensimmäinen lämmin ja runsas kesäsade avaa tuomipihlajien ja rautatienomenapuun kukinnot! Orvokit kukkivat jo yötä päivää pihalla. Tekee mieli muuttaa mökille.

    Tuo oli ihan hyvä kommentti anonyymilta, paluu menneeseen. Olen havainnut sen itsessäni ja monissa blogeissa. Sama on kirjailijoilla: menneeseen palataan monta kertaa vähän eri ilmansuunnasta.

    En silti ottaisi päivääkään menneestä takaisin, en haluaisi siirtyä kaksikymppiseksi uudelleen. Ei maailma ympärilläni kuitenkaan olisi muuttunut miksikään.

    VastaaPoista
  85. Vielä yksi tuosta menneeseen paluusta. Ei niistä kirjoiteta siksi, etteikö nykyisessä elämässä tapahtuisi mitään. Kymmenen vuoden kuluttua palaan luultavasti tähän pisteeseen, jossa nyt istun. Niin se menee.

    Koko ajan tapahtuu, hurjasti. Ihmisen sisäinen vain laajenee iän myötä, ulkoinen ehkä supistuu samaan tahtiin. Ei se taida olla pahaksi ihmiselle.

    VastaaPoista
  86. Ihmisistä



    Katsoin eilen tulleen uusinnan Linnan tähdet sarjasta jossa oli Anna-Leena Härkösen päivä. Erittäin suorasukaisena ja vilpittömänä tunnetun Härkösen sponttaanisuus ja tilanteisiin heittäytyminen on ihailtavaa, herkkyys ja voimakkuus niin näkyvästi esillä kaiken aikaa.

    Tunneihmisen haavoittuvuus tuli eräässä tilanteessa todella tramaattisesti esiin. Härkösen tilannetaju herpaantui hetkeksi ja unohti missä mennään, "mulla ei leikkaa, nyt multa meni joku juttu ohi mille kaikki nauroi". Tilenteeseen Veijonen täräytti pienessä siiderissä: "sulla on ainoastaan yks ongelma: Jumalauta, sulla ei leikkaa".

    Härkönen sai täydellisen hepulin. Ehkä sama sponttaanisuus ja herkkyys mikä hänessä on läsnä kaiken aikaa, traaman taju, pelasti hänet pahemmalta itsesääliltä ja romahdukselta, sen langan katkeamiselta joka opittua käytöstämme sitoo alitajuntaamme.

    VastaaPoista
  87. En seurannut tuota sarjaa alkujaksoa pidemmälle. Siinä oli varmaan hyviä avautumisia, mutta luoja varjeli minut niiltä.

    En osaa sanoa, miksi Anna-Leena Härkösen esiintyminen (ja kirjat) eivät iske minuun tulta, eivät ollenkaan. Kovin herkästi hän tuntuu vainuavan sen, mistä ei saisi puhua, mistä hänen siis täytyy lausua totuutensa. En tiedä, edistääkö tällainen muka uskaliaasti poimiva toiminta- tai kirjoitustapa mitään. Kovin syvissä vesissä näin ei liikuta, vaan väliäkö hällä.

    Minua ärsytti näkemässäni jaksossa myös se, että Härkösellä oli tarve täyttää tila itsellään ja puheella silloinkin kun joku jo puhui, saati hiljaisina hetkinä. Minuun hän teki hieman hermostuneen vaikutelman, ja se hermostutti minuakin.

    VastaaPoista
  88. " ... Jos me oikeasti, aina ja kaikkialla, pyrkisimme epäkohtien poistamiseen ja korjaamiseen, niin ..."

    Emmehän kirjoittaisi tänne, Iineksen blogiin, vaan Hesarin yleisönosastoon. (Jonne ennenkin olemme yrittäneet kirjoittaa, ja olemme kirjoittaneetkin, mutta meitä ei ole - ihme ja kumaus - julkaistu.)

    VastaaPoista
  89. Minun kirjoitukseni, mikis, Hesarin yleisönosastoon julkaistiin joskus muinoin, kun kirjoitin nuoren, opintolainojaan maksavan valkokaulusköyhäläisen julmetusta verotuksesta oikein riipaisevan kirjoituksen. Se oli tyyliltään osastoa "tämän kirjoituksen julkaisemme poikkeuksellisesti nimimerkillä", vaikka kaikki silloiset kirjoitukset taisivat olla nimimerkkien.

    Paikallislehdessä ollut kirjoitukseni taas sai ehkä aikaan sen, että sotaveteraaneilta peritty terveyskeskusmaksu poistettiin. Ainakin se poistettiin pikapuoliin.

    VastaaPoista
  90. Nyt olen väsynyt. Taidan painua talviunille. Olen väsynyt tähän vuosisataan, vastahan se alkoi. Mutta minua murehdituttaa se että ihmiset vain kalvavat toisiaan vaikka eihän heillä muita ole, kuin toisensa. Katselen muurahaisia, murkut ovat mukavia. (Sitä paitsi he kävelevät ryhdikkäästi.)

    VastaaPoista
  91. Niin, ajattelen, että jos on olemassa yli 35.000 blogia, niin minkä takia joku (ihminen) lukee juuri sitä blogia, josta hän ei tykkää?

    Eri mieltä oleminen on A & O. Jos kaikki olisivat samaa mieltä, keskustelu tyssäisi siihen, se olisi vain 'päivittelyä'; ai että sullakin on samalaiset kaihtimet kun mulla. ja sun kissaskin on nätti... Aika epämiellyttävää. Yhtä inhottavaa on j-jankkaaminen: se on saman asian peilikuva. Keskustelu on, niin sen käsitän, mielipiteiden vaihtamista eikä niiden tyrkyttämistä. Ps. Minua itseäni rauhoittaa aina se kun tajuan olevanani väärässä; saa olla vähän aikaa hiljaa. Ja kuullella. ("Kehlääjälintua". vrt. A. Kivi.)

    VastaaPoista
  92. Päälleni on yritetty sovittaa vittuilijan viittaa, vapisevin käsin ja aroin mielin, kuin teinipoika kortsuaan. Yhtäläisyysmerkkejä en niinkään halua asioitten välille laittaa, kuin kysymysmerkkejä. Tässä yhteydessä likoon heitetty kalvaa -sana on tekokkaan tyrmäävä, knock out.

    Kuten Härkösen tapauksessa ilmeni, hän kerjäsi huomiota, hyväksyntää ja kiitosta lähes lapsenomaisesti, saadakseen olla "räiskyvä ja impulssiivinen. Mitä sitten? Se ei tee hänestä "sen kummallisempaa". Mutta se, että kaikki luonteenpiirteet, niihin vaikuttaneet asiat kielletään, itselta ja muilta, on ennakkosensuuria.

    Mitä taas tulee tuohon vaikuttamiseen ja kirjoittamiseen niin niiden kokonaismäärä kohdallani on lähenpänä 100 kuin 0, jota tähän blogiin kirjoittamani ennemminkin vastaa.

    VastaaPoista
  93. Mikis, minäpäs saan kuullella nyt kehrääjälintuu vaikka nojatuolissa istuen, kirjasta jonka lapsi toi lahjukseksi. Kirjassa on 150 pohjolan lintua ja linnunlaulua, jotka kuulee napista painamalla.

    Minusta on hauska tietää, miten mikin lintu laulaa, kun en montakaan tunne.

    VastaaPoista
  94. Mutta missä oot, Char?

    Kaipaan sinua kuin toista sukkaani jota en nyt juuri löydä. Palkkasin pari vihikoiraa + yhden Suomenseisojan + heidän isäntänsä (jotka muuten söivät kamalasti makkaraa), mutta ei! ... sukkaa ei löytynyt.

    http://www.youtube.com/watch?v=n1fkBAf5rhA

    Toivottavasti sinulle, tai äidillesi, ei ole tapahtunut pahaa?

    VastaaPoista
  95. Anonyymi,

    voi olla että yllesi lankeavat muidenkin anonyymien viestien mustat varjot. Et ole ainoa anonyymi täällä!

    Tuo että siteeraat vanhoja lausahduksiani ja vertaat niitä nykyisiin, on kalvavan kiusallista, ikään kuin vaatisit minua tilille ja pysymään ikuisesti muinoin lausumassani. Jokaisella kirjoituksella on eri konteksti, eri viitekehys, ja kun pätkiä lainataan, asia voi muuttua vallan toiseksi, mitä olen tuolloin tai tällöin ajatellut.

    Et taida itse huomata, että tyylisi on kalvavaa, etsit selkeästi jotain, josta saisit minut "kiinni". Vihjailet paikoista, joilla liikun. Yhtä hyvin voisit hakea Iineksen helmiä, kuolemattomia lausahduksia ja hienoja ajatuksia. Vaan milloinkas niitä on nähty sinun poimiminasi, kysyn vaan.

    VastaaPoista
  96. Jos tuo anonyymi 11:01 on Jape... Niin onpa reilu kädenpuristus. En koskaan... koskaan ole halunnut pilkata ketään. (Materiaalia mulla kyllä riittää, etenkin itsessäni. Siis jos haluaisin ketään kalvaa.)

    Love, Jape.

    VastaaPoista
  97. Äh, nyt taisin seota asioihin jotka eivät minulle kuulu? Piikitettyyn Sähköaitaan. Äh, olen kuin Kampela. Lupaan että huomenna uin selälläni, osaan minä niinkin uida, ja katselen asioita toisin päin.

    Tuus

    VastaaPoista
  98. Ei tuo anonyymi ole Jape, vaan luulen tunnistavani anonyymin persoonanja hengityksen tekstistä.

    Teillä on kaikilla omanlaisenne tapa viestiä. Tietenkin voin erehtyäkin. Tietty kuva kuitenkin jokaisesta pidemmän linjan blogitutusta muodostuu. Joskus tekisi mieli profiloida kutakin munaskuita myöten. Juuri tätä profilointia Anonyymi minusta käsittääkseni koettaa tehdä, mutta hieman kaivaen ja kalvaen. Ehkä hän ei tarkoita pahaa.

    VastaaPoista
  99. Jape on ihan järkevä ihminen. Hänessä vaan v*uttaa se että hän on aina aina aina aina aina aina aina aina aina... vaan oikeassa. Hänen pitäisi perustaa Puolue, sen nimi voisi olla "Antifeministinen Sosialistinen Työväen ja Pientalomaalaispoikien Puolue".

    Minä ainakin äänestäisin heitä, eli itseäni. (Varmaan Riku Riemukin?)

    VastaaPoista
  100. Miksi koskaan ei puolueen nimessä voi esiintyä muita kuin työväkeä ja pienväkeä ja sorrettua perussuomalaista?

    Miksi koskaan kukaan ei perusta Valkokaulusköyhälistön Etupuoluetta? Tai Köyhät Sivistyneet voisi olla kova sana.

    VastaaPoista
  101. Olen pannut merkille sen että naiset kokevat, näkevät ja lukevat asiat eri lailla kuin me miehet. Annan esimerkin. Kerran ajoin, Tarjan kera, 5-tietä Kuusamosta etelään. Tuli tienristeys jossa oli sinivalkoinen kyltti (niin kuin Suomessa pitää ollakin) jossa luki "MAINUA". Ehdin tuskin ajaa kahta kilometriä, eteen päin, kun Tarja sanoi että siinä muuten luki luki "NAI MUA".

    Hitsi, jos olisi ollut kesä (mutta kun EI ollut), olisin ajanut lähimpään pöheilikköön. Nyt piti vaan pysyä kovana, että pysyi poljanteisella asfalttitiellä.

    VastaaPoista
  102. Ja mä mietin kuinka mä ratsastin,
    kuinka autossa jo liikkuvassa sua halusin,
    otin tietoisen riskin kun hairahdin.
    Olin vanha nainen hunningolla.

    VastaaPoista
  103. Äsken ajattelin, edelleen kun netissä olen, että "alkaisinkohan katteleen pin-up kuvia"..? Sitten ajattelin, että sehän on yhtä tylsää kuin jääkiekon katselu. (Pieni musta lätkä menee sinne sun tänne. Ja pelaaja nimeltä "Replay" tehtailee koko ajan maaleja?)

    Yölukemisekseni olen valinnut Amos Oz'in "Mieheni Mikael". En tiedä, kun en ole vielä lukenut, mimmonen se on. Se alkaa kumminkin: "Minä kirjoitan tätä koska rakastamani ihmiset ovat kuolleet. Kirjoitan tätä koska nuorena minä olin täynnä rakkauden voimaa, ja nyt tuo rakkauden voima on kuolemaisillaan. Minä en halua kuolla."

    VastaaPoista
  104. " ... Vielä yksi tuosta menneeseen paluusta. Ei niistä kirjoiteta siksi, etteikö nykyisessä elämässä tapahtuisi mitään." ...

    Pidän päiväkirjaa. Olen huomannut, että noin vuoden päästä tajuaa mitä tapahtui, siis... sinä päivänä. Ei niitä näe sillä hetkellä kun todellisuus tule sinua kohti kuin malmijuna. (Jäät alle!) Siksi stilisoin sanomiseni. (Mutta en tietenkään tapahtumia toiseksi muuta. Haistakaa kakka!)

    VastaaPoista
  105. Mainua - jos olisit Mikis ajanut siitä risteyksestä 20 km oikealle, olisit tullut kotiin.

    Meitä oli tänään Vlatavassa parikymmentä niillä seuduilla lapsuutensa ja nuoruutensa viettänyttä, ja nostalgia leiskui.

    Oi nuoruus.

    VastaaPoista
  106. Mainuasta tie kääntyy Kokkolaan. Otanmäkeen on (muistaakseni) alle 30 km; minne on 20 km? Sitä ennen on tienristeys josta (oikealle) pääsee (tai joutuu?) Vuolijoelle. Voi herranen aika, Tapsa, olen ajanut kotitalosi ohi monet kerrat. Niitä pitkiä, tylsiä suoria pitkin... muutama talo siellä täällä, pelloilla oli pitkänokkaisia lintuja (jotka määrittelin Kuoveiksi). Kainuu oli kokemus, hyvä että oli, ihmettelen että pääsin sieltä (kahden vuoden kuluttua) takaisin hengissä. Ei vaineskaan! Mutta kyllä se karua seutua on, noin henkisesti, en muuta sano. Kaunistahan oli, nämä vaarat ja kevät, elämäni ensimmäisen (ja varmaan viimeisenkin) kerran näin luonnonvaraisia susihukkia. Näin myös lintuja joita ennen en ollut nähnyt, ne olivat perkeleen isoja - etenkin (kai se oli?) Maakotka. Ja eräs Huuhkaja. Kerran minun piti pysäyttää auto kun Metso-akka meni tien yli ja sen perässä 7 pientä metsopoikasta. Hirviä oli joka puolella, joskus niitä oli taputella takapuoleen - noita ... miksi noita ylivanhoja hirvenvasoja nyt sanotaankaan... en muista. Ne eivät pelänneet autoa.

    Otanmäki... kaunis kaivostorni. Kuoleva kylä. Kamalasti haukkuvia koiria. Elämä, joka oli koko ajan jossain muualla...

    VastaaPoista
  107. Miksi minä rakastan muurahaisia? No siksi, tietysti, että ne ovat olleet täällä jo ennen dinosauruksia. Ne ovat hirvittävän kaukaa tulleita.

    Siksi minä rakastan muurahaisia.

    VastaaPoista
  108. Muurahaisella on oikea koko suhteessa maailmaan. Siksi ne ovat säilyneet.

    Minäkin pidän päiväkirjaa. Olen aina pitänyt. Vasta jälkeenpäin näkee korkealta koko kuvion, jos yleensä näkee. Neulansilmästä ei näe edes neulaa.

    Hyvää äitienpäivää kaikille äideille! Ja isille ja lapsille! Minä hurautan nyt mökille katsomaan, onko tuo kuvan mies käynyt jo yhdistämässä veden ja putsaamsssa rännit.

    VastaaPoista
  109. Näin äitienpäivänä on hyvä miettiä minuuttamme, omaa kokemushirtoriaamme. Sen tapahtumia emme voi tallentaa muistiimme kuin olokuvaa konsanaan vaan pelkästään niiden silloin tekemämme tulkinnan. Jälkeenpäin tehtyjen uusien tulkintojen vaikeutta ja työläyttä voisi verrata vaikka tuon tapahtumafilmin "uudelleenleikkaamiseen". Vanhojen tulkintojen poisleikkaamisella ja korvaamisella kokonaan uusilla kokemuksellisilla mielikuvilla.

    Se, että nuo uudet kokemukset muodostavat eheän ja kronologisesti todenperäisen kokonaisuuden on vuosien tai ehkä elämänpituinen prosessi. Kaikki tietomme on subjektiivista ja totta se, minkä todeksi uskomme. Mieltämme kalvaa huoli. olemmeko niin hyviä kuin kuvittelemme muiden olettavan tai kuvittelevatko toiset meitä ollenkaan niin hyviksi kuin me itseasiassa "oikeasti" olemme.


    En usko, että on kohtuutonta toivottaa: Vitun hyvää äitienpäivää!

    VastaaPoista
  110. Muurahaiset ovat oikean kokoisia? Niinpä ovatkin. Tiedätkö Iines, tai kukaan muu teistä, miksi hyönteiset ovat sen kokoisia kun ovat? Eli miksi EI VOI olla kuplavolkkarin kokoisia koppakuoriaisia? Älkääkä arvatako!? (Ps. Autan Teitä tämän verran että kysymys liittyy ko. elukoiden jäähdytysjärjestelmään... Mutta miten? Siinäpä se!)

    Ps. Alappas taas, iines rakas, näpsimään niitä nättejä kuvia perhosista. Kerran tapasit sellaisen sinisiipiyksilön jota en uskonut, että semmoista voisi tavata. Se on sen verran harvinainen.

    VastaaPoista
  111. Mainualta Otanmäkeen on 18 kilometriä - olen kävellyt sen kesäyönä riiuureissuilta palatessa muutaman kerran, joten tiedän.

    Olen kävellyt Vaalastakin Otanmäkeen talviyönä paljain päin, 25 asteen pakkasessa. No, pääsin liftillä puolet matkasta. Kävelin silti yli maratonin.

    VastaaPoista
  112. Ohoh, olipa unohtua: iloista äitienpäivää blogin äideille!

    VastaaPoista
  113. Ps. Kävin vasta nyt katsomassa mitä Wikipediassa sanotaan murkuista. Ällistyksekseni luin että "vaeltajamuurahaiset - he siis eivät millään malta pysyä aloillaan - syövät kaiken eteen sattuvan, mm. vauvoja". Lopetin lukemisen. En halua tulla tyhmemmäksi kuin mitä jo olen. (Minulla ei ole siihen edes varaa. Kuten monilla muilla.)

    VastaaPoista
  114. Tapsa, aina kun kävi Otanmäestä Kajjaanissa niin Punton mittariin tuli rapiat seitkytseitsemän kilometriä. (Koska tietysti välillä mutkittelin.) Kajaanista Mainualle oli tasan puolet - tuli kummasta suunnasta tahansa - kuin Otanmäeltä. Eli 17,7 km. Ajoin kerran sinne polkupyörällä, ja takaisin, ja meinasin läkähtyä. Vaikka välillä kävin hörppäsemässä siinä asuntovaunucampingalueella pari ginilonkeroa. Ja katselin järveä, joka sillä hetkellä oli kummallisen tyyni.

    VastaaPoista
  115. Yritin hakea googlesta haulla "hyönteisten jäähdytys", mutta tuli vain Fukushiman kakkosreaktoria ja muuta. - Tuskin muurahaisilla kuitenkaan on ilmajäähdytystä, kuten vanhalla kuplalla.

    Kainuussa en ole koskaan käynyt, sikäläisen pesäpallojoukkueen olen toisinaan nähnyt.

    Mutta olen minä Hikiällä käynyt monestikin, se kun sattuu ainakin noin kainuunmitalla olemaan lähellä. Siellä taidetaan tehdä niitä matkapuhelimia; hikiäläisiä.

    VastaaPoista
  116. Niiltä puuttuu ilmaimurit, keuhkot, joten esim. imppaaminen on mahdotonta.

    VastaaPoista
  117. Suurimmat sudenkorennot (hyönteinen) ovat olleet mulkun paksuisia ja siipien kärkiväli 90 cm. Olisi siinä melkoinen lotke kuulunut jos kuplavolkkarilla olisi dinosaurusten seassa puikkelehtinut ja tullainen jorkki olisi tuulilasiin tämähtänyt. Se vaatisi jo euron kokoisia ilmaputkia jotka olisivat koko ajan skeidaa täynnä.

    VastaaPoista
  118. Vanhana vorssalaisena tunnen Hikiän hyvin. Forssan ympärillä on erilaisia kyliä, kuten esim. Kuuma, Kalsu ja Kiipu. Itse olen Koijärveltä.

    VastaaPoista
  119. Hyönteisillä ei ole samanlaista verenkiertojärjestelmää kuin meillä. Yli 20 cm kokoinen pallukka läkähtyisi hengiltä. Se on vähän sama asia - tosi ihan eri asia - kuin puilla; ne eivät voi kasvaa mittaansa pitemmiksi. Koska vastaan astuvat (TUMPS TÖMPS) fysiikan lait: nesteet jotka herra (tai rouva) puu maasta juuriensa avulla ryystää, eivät voi kamalankorkealle nousta. Ei siinä edes koheesio auta, ei! (Ihmisillä taas nesteet nousevat yllättävänkin helposti päähän, esimerkiksi kusi. Mutta se onkin jo kolmas juttu.)

    VastaaPoista
  120. Korjaan: yli 200 senttimetrinen hyönteinen...

    VastaaPoista
  121. Anonyymi 13:28.

    Ennen kuin alat määrittelemään Odonatteja, niin kerro ensin kenen mulkkuun heitä vertaat? Minua kun kiinnostaa näiden jättihelikopterien koko, oikeeesti. (Ei siis penisten koko.)

    Muuten mielipiteesi on täynnä faktaa faunaa fennikaa ja flooraa.

    VastaaPoista
  122. Wikipedia muuten valehtelee koko ajan. Äsken googletin itseni sinne ja kysyin kuka minä olen, eli kirjoitin hakukenttään nimeni. He vastasivat että "ei sinua ole olemassa". Johan on kummallista! Kuka näitä kommentteja sitten muka kirjoittelee? Naapuriko...? Perkele, lyön sitä huomenna turpiin. (Se on muutenkin asosiaalinen. Koko ajan saa korva hörössä kuunnella että aiheuttaako se häiriötä vai ei? Yleensä sieltä ei kuulu pihaustakaan. Semmonen hermostuttaa sekin.)

    VastaaPoista
  123. Hyvää äitienpäivää äidit ja lapset!

    VastaaPoista
  124. Minuunkin tekee vaikutuksen anonyymin mulkun koko, niin poeettisesti hän tuota kromosomihyönteistä kuvaa.


    Itse ajattelen maalaisjärjellä niin, että kun on oikein ylimaallisen pieni, ei joudu isojen suuhun. Siksi säästyy hengissä. Aina on jossain jokin ilmarako tai oljenkorsi, johon pieni voi itsensä hilata, kun katastrofi käy isojen yli

    Mikis, heti alan napsia kuvia perhosista, kun jokin kiva laji ilmaantuu näkökenttääni. Tavallisimmista on jo napsittu ja tänään kuvasin rannassa mielenkiintoisen elävän, kuva täällä.

    VastaaPoista
  125. Kiitos, Anna!

    Rikulle terveisiä, kävin juuri Hikiän koskella. Että on kaunis laulu, siinä on juuri oikeanlaista tunnelmaa.

    VastaaPoista
  126. Kiitos terveisistä, tilukset olet sitten tarkastanut.

    Joskus ammoisina aikoina, ennen nykyisiä teitä, helsinkiläiset menivät paljolti pohjoiseen Hausjärven Hikiän läpi johtavaa tietä. Keskellä eimitään havahtuivat; tässä metsän keskellä on vähän niinkuin taajama, mutta ei kuitenkaan. - Mikä sen nimi on? Ei helv...i, Hikiä!

    Jäi sitten elämään takapajulan sybolina. Sen lisäksi, että siellä ei ole mitään, siellä ei myöskään ole koskea.

    VastaaPoista
  127. Haravointi aloitettu mökillä.

    Jätin haravan ja kärryt nojalleen koivua vasten, näyttää ahkeralta maantielle asti, naapurin silmään, kun työkalut on ihan siinä käden ulottuvilla.

    Perkasin vähän kukkapenkkiä ja join kahvia ja söin juustovoileipiä. Rannassa ja saunalla totesin, että töitä on liian paljon, joten kuvailin perhosia ja muuta ja vieritin puupöllin istuimeksi pellon reunaan.

    VastaaPoista
  128. Suomalaiskansalliseen kesämökkikultturiin kuuluu niiden tekeminen työleireiksi, joilta monet lähtisivät mielellään lepäilemään vaikka mihin gulageihin.

    Kieltämättä tuossa oli jo hieman otetta, mutta kuitenkin järjestyksen ihmisenä teet tulevalla viikolla, paperilla tai tietokoneella, tarkan työjärjestyksen ja ohjesäännön tulevalle kesälle.

    VastaaPoista
  129. Ensimmäiseksi a) harjaa hampaasi b) tukkasi c) kissasi d) se joka kiipeilee katollasi e) postelijooni f) ynnä muut g) vastaantulijat h) ohimenijät i) paikallaanpysyvät, kuten puut j) ja se mopedisti k) ynnä muut... tai sen taisin jo sanoakin?

    Ihmisten pitäisi enemmän harjata toisiaan!

    VastaaPoista
  130. No ihan sekin, että kaikki kasvaa ja hukkuu ruohoon, pusikkoon ja puihin, ellei ihminen puutu tähän röyhyävään liikkeeseen, tekee maalaiselosta työteliään. Samoin se on luonnon laki, että kaikki rakennettu olkoon se talo tai puutarha, rapistuu, ellei siitä huolehdita.

    Kivaahan maalaiselo kesällä on, kun on saanut alkuraivaukset tehtyä. Kaupunkikesä ei ole minua varten, mutta kaupunkitalvi on.

    Anonyymi, en nyt tiedä noista lähimmäisten silittelyistä. Ihmisillä on kumminkin oma reviirinsä, jolle ei passaa niin vaan mennä muiskimaan.

    VastaaPoista
  131. Onpas tytölläsi aistikas suu! Miten... äidillä? (Hirvee punastus lehahtaa poskille.) "Tule, lähtekäämme maalle."

    http://www.youtube.com/watch?v=y1-fqlLnJVA

    VastaaPoista
  132. ... tuo "hirvee punastus" on liioittelua. Ei muu.

    VastaaPoista
  133. Ehkä paras ja mieleenjäänein juhannukseni oli, kun istuskelimme Hakaniemen torin lähettyvillä terasseilla.

    Ihmismassat olivat jossain jorpakon laidalla huutamassa, merensalmen vedet kimmaltelivat mukavasti auringossa.

    VastaaPoista
  134. Muistan itsekin yhden autiuden Turun kaduilla juhannuksena. Olin sattuneesta syystä pikaisesti kaupungissa käymässä ja keskellä iltapäiväaurinkoa kadut hohkasivat hellettä ja suunnatonta autiutta. Ketään ei ollut missään, tunnelma oli jopa aavemainen.

    Vaan onhan Turussakin, samoin kuin Helsingissä upeat rannat. Mikäs estää nauttimista sielläkään.

    Anonyymi, suustani en tiedä, mutta lapsen suu on kieltämättä herkänoloinen.

    VastaaPoista
  135. Mikis luo kirjoituksillaan absraktin mielikuvan, jossa sinäkuvan merkityksillä käydään näennäistä keskustelua oman minäkuvan merkityksien kanssa, ikäänkuin varjonyrkkeillään, luodaan merkityksiä ilman vastaanottajia. Siinä vittuilukin näyttää itsekritiikiltä ja sarkasmikin näyttää kohdistuvan vain itseen.



    Pieni mielenkiintoinen nyanssi. Kuvan putkimiehen nimetön on melkoinen lortikka ja se saattaa kieliä korkeasta testosteronitasosta. Onpa tutkittu kanadalaisia jääkiekkopelaajia, että liittyisikö siihen myös suurempi alttius agressiivisyydelle.

    VastaaPoista
  136. Anonyymi,

    ei mikiksen tapa ole mitenkään poikkeava. Kuka tahansa kirjoittaja toisesta henkilöstä tai jostakin aiheesta kirjoittaessaan luo samalla tulkittavissa olevaa kuvaa itsestään. Usein kommentti kertookin enemmän kirjoittajasta itsestään kuin asiasta tai henkilöstä, jota hän ruotii.

    Mitä sinusta itsestäsi sitten kertoo se, että kovin mielelläsi muista kirjoittaessasi käytät eroottista sanastoa, kuten lortikka, mulkku, pikkuhousu, kortsu, vanha nainen ratsastaa, Sirkka-Liisan hella, vittu jne.?

    VastaaPoista
  137. Tuota asiaa käsittelin 8.5. 8:36 joka liittyi blogin aiheeseen, mutta sepä ei tärpännyt.

    Tuo Mikiksen kirjoitustavan esitetin aivan päinvastaisena. Siinä toisesta itseluotuja minämerkityksiä käytetään omien minämerkityksien kanssa keskusteluun. Varjonyrkkeilyn siitä tekee se, että vastaanottaja antaa viestille vasta merkityksen, ikäänkuin kaksi ihmistä keskustelisi keskenään toiseudestaan.

    Mitä taas tulee noihin mainitsemiisi "lortteihin", niin ne syötit näyttävät purevan parhaiten.

    VastaaPoista
  138. Anonyymi,
    kiitos termistä 'varjonyrkkeily'. Tiedän harrastavani sitä. Kuin koksijuna. Ps. Mutta kyllä mää välillä vedän käteenikin.

    VastaaPoista
  139. Henskeleitään paukutteli hän. En tarkoita mikistä. muurahaiset ovat mulkun kokoisia ja niillä on Anrttilasta ostetut verrytelyasut. päällä kun kävelevät. onneksi aurino paistaa! kivaa lintujenöaulua-

    VastaaPoista
  140. Merkityksien luominen on joskus tarkoituksenmukaista siirtää jonkun toisen tehtäväksi, koska ikäänkuin muina (miehinä) naisina annettu kommenti on näennäisen objektiivinen.




    Kiintoisaa, niinkuin Nybergin Arto usein toteaa, on se, että, vaikka bloginpitäjä kärttää anonyymikirjoittelua, niin jos ne eivät ole sopusoinnussa bloginpitäjän itsestään uloskirjoitetun todellisuuden kanssa, on avokämmentä ja sananruoskaa ilma sakeanaan hetimiten.

    Mutta vielä se kaikkein kiintoisin. Pahoittelut siitä, että olen saanut ehkä kaikkien anonyymien "kalvamiset" osakseni, näyttänee hölynpölyltä sen valossa, että äsken annettiin pitkä ja tarkka lista, juuri minun kirjoittamaksi nimetyistä aiheista.


    - Lortikka on Isojärven kansallispuistossa sijaistseva lampi.
    - Mulkku on esiinmuljahtanut tyrä tai pahka.
    - Pikkuhousut on lapsen ensimmäiset harkkarit joilla opetellaan "potalle".
    - Kortsu on lyhenne Kortespohjan Suunnistajista.
    - Vanha nainen ratsastaa on tuhansia vuosia vanha liikkumistapa iäkkäälle ladylle.
    - Sirkka-Liisan hella taas voi olla vaikka Högfors jossa on leivinuuni optio.
    - Vittu on menettänyt seksuaalisen merkityksensä koska se on korvannut pilkun nuorten puhekielessä.
    - ym.

    VastaaPoista
  141. Anonyymi,

    alkuun olit kulmantakaisena Japea vastaan kaikessa, nyt veisaat samoja virsiä kuin hän, olet ottanut hänen roolinsa. Eli elleivät teidän kummankaan kalvuut ja ilkeät heitot miellytä minua, tulkitset, että pitää olla samaa mieltä kanssani.

    Ei perkele tarvitse, tässä blogissa on nimenomaan koetettu saada vastakkaisia kantoja esiin vuosikausia eri asioista. Ei ole sen sijaan asiallista kääntää aina keskustelua bloginpitäjään ja arvioida muita kirjoittajia. Sellainen on typerää ja tyhmää.

    Ilkeydet ja henkilökohtaisuudet, joita sinä kulmantakainen anonyymi ja Jape olette harrastaneet, eivät ole vastakkaisia mielipiteitä, ne eivät ole mielipiteitä ollenkaan, vaan asiattomia henkilökohtaisuuksia. Niitä vastaan oleminen ei tarkoita myötäsukaisten mielipiteiden haluamista.

    VastaaPoista
  142. Mepä oltiin Mikiksen kanssa samassa paikassa, tosin eri aikoina, minä pari päivää aiemmin. (Luin tuolta toisaalta.)

    Anonyymin Takainen osuu kyllä maaliin (tai ainakin tolppaan, Mikistä matkiakseni) nimittäessään hänen tyylinsä varjonyrkkeilyksi itsensä kanssa omasta toiseudestaan.

    Mikis käy jatkuvaa metateoreettista kuikuilua saadakseen kolmannen silmäkontaktin sieluunsa itsensä varjosta (jos asian rautalangasta väännän).

    Satutetaan joskus Vlatavan keikat samaan pisteeseen aika-avaruuksisamme? Heti Torronsuon jälkeen?

    VastaaPoista
  143. Minä en kiistä mikiksen varjonyrkkeilyä, vaan väitän vain, että varjonyrkkeily on tyypillinen piirre blogissa muillekin kirjoittajille, täälläkin, muissakin blogeissa.

    Mikis tekee sen vain irtonaisemmin ja laajemmin kuin kukaan muu, ja siinä on kai hänen ominaislaatunsa.

    VastaaPoista
  144. Jotenkin minulla on sellainen tunne, että me muut (minä ainakin), painimme jumalamme (tai itsemme) enimmäkseen kanssa vain täällä Blogistanin vainioilla, mutta Mikis myös elämässään.

    Voin olla väärässäkin. Mikis taitaakin olla Kerimäen kirkkoherra, sen puukirkon.

    VastaaPoista
  145. Voi hyvinkin olla, Tapsa, mutta kenenkään muun painimisista en tiedä. Mikis on ihana persoona (saat yökätä, mikis) ja luulen, että kaikki rakastavat häntä.

    Tämä sanaan perustuva maailma on kyllä totta, mutta sen rinnalla kullakin on muita totuuden tasoja, joista ei puhuta. Suurimmat tragediat ovat osuneet ennalta arvaamattomiin kohteisiin.

    VastaaPoista