31.5.2011

Kokeiluja

Olen kokeillut elämässäni joitain asioita. Olen kokeillut, miltä tuntuu, kun käden panee housuihin, seisoo seinää vasten ja hinguttaa sieltä alhaalta. Marja-Liisa tuli ihan punaiseksi ja sanoi, että näin tekee hyvää. Me muutkin koetimme, mutta ei meillä tehnyt. Marja-Liisan perässä kokeilimme ketjutarinoitakin, ja ne onnistuivat paremmin. Marja-Liisa aloitti, istuessamme siinä portailla ja katsellessamme ohi ajavia autoja, Skodia, Wartburgeja, Mercedeksiä, Fiateja ja Ifoja. Lopulta se meni kuitenkin niin, että Marja-Liisan tarina oli kaikkein jännittävin ja rukoilimme häntä jatkamaan.

Lukiossa kokeilin korkokenkiä, kevätjuhlassa, oikein piikkikorkoja. Kävelin niillä sitten kolme kilometriä pikatien laitaa kotiin. Kovasti en sen jälkeen niitä jalkaani laittanut. Päälläni oli sininen kapea pikkuhihallinen kotelomekko, jonka dekolteessa oli hiuslaskokset, tukka oli tupeerattu takaa pyöreäksi keoksi. Hameeseen oli tullut persepussi istumisesta, kuten pelkäsin, ja rypyt vatsan päälle. Mikään ei ollut niin kauheaa kuin persepussi, sillä perse ei kerta kaikkiaan saanut näkyä. Muuan Sirpakin laihdutti itsensä, jotta pääsisi perseestä eroon. Neljässäkymmenessäneljässä kilossa perse ei enää näkynyt, peilattu sivukuva oli kumpareeton, ja Sirpa oli onnellinen. Persehame siis jäi komeroon, samoin piikkikorot, mutta tupeeraus jatkui ja ostin farkut ja trikoopaidan. Farkkuja pestiin saunan kivilattialla juuriharjalla, jotta saataisiin ne kuluneiksi. Mikään ei ollut niin kamalaa, kuin tummansiniset uudet farkut.


Ylioppilaskeväänä kokeilin tupakkaa vintillä. Äiti oli ostanut savukkeita, sillä pöydässä tuli olla savuketarjoilu herroja varten. Savukkeet otettiin rasiasta ja pantiin pystyyn pieneen koristeastiaan. Äidillä oli yksi tuttavaherra, muuan pankinjohtaja, jonka konttorille äiti teki yksityiskirjanpitoa. Mies oli ehkä ihailija, ei enempää, kova tupakkamies, jonka vierailujen jälkeen nuuhkin aina hyvää tupakansavua. Joku oli käynyt, meillä oli ollut vieraita. Oli kiihottavaa puhallella savuja vintillä kohti korkeaa vuoraamantonta puukattoa, yksin, katsellen kapeasta ikkunasta, kuinka pikkulapset leikkivät pihalla.


Kuriositeettina en malta olla mainitsematta
Esa Härmälän eilistä kokeilua, kun hän puhui uutisissa markkinasta, tarkoittaen tietenkin markkinoita. Samaan markkinat-sanan raiskaukseen puutuin syksymmälläkin, kun Allerin toimitusjohtaja Pauli Aalto-Setälä lausui, että ”Nuorten tyttöjen markkina on kiinnostava, sillä sitä ei ole vielä kokonaan valloitettu, toisin kuin esimerkiksi keski-ikäisille naisille suunnattujen lehtien markkina. " Voiko markkina-sanan väärinkäyttöä siis enää pitää kokeiluna, kun kaksikin johtajatason ihmistä puhuu markkinasta yksikössä. Vähän sama kuin puhua häästä tai housusta. Minä ainakin menen kesällä Laitilan munamarkkinoille.

Nyt ajattelin kokeilla blogiini uutta kuosia. Ihastuin itse näihin ikkunan sadepisaroihin, sillä pidän sateesta, sateessa on ihmisen hyvä olla. Sade on pehmeää, ja se yhdistää ihmisen luontoon likemmin kuin kirkas auringonpaiste. Sanokaa, onko tämä blogikuosi parempi kuin vanha, vai ärsyttääkö lukea tekstiä mustalla pohjalla. Jos ärsytttää, vaihdan takaisin, sillä arvelen, että itseäni alkaa ärsyttää aika pian.


(Maalaus Jack Vettriano)

118 kommenttia:

  1. Minua alkoi valkoinen teksti mustalla pohjalla ärsyttää niin lujasti, että vaihdoinkin samantien taustan vaaleaksi ja tekstin tummaksi, koska se on silmälle ja mielelle ystävällisin.

    VastaaPoista
  2. No niin, nyt näyttää tosiaan paremmalta.

    VastaaPoista
  3. Niin näyttää, kyllä tekstin tulee olla vaalealla pohjalla, musta syö sanojen sisällönkin. Taustakuva ei tunnu hidastavan selaamista, kuten joskus käy.

    Kokeillaan nyt siis näin ainakin tämän jutun ajan. Site Meter vain heilahti toimimattomaksi ja häveliäästi alalaitaan, en osaa sijoittaa sitä reilusti näkyviin, niin kuin tahtoisin.

    VastaaPoista
  4. Negatekstin käyttöä on varottava tai ainakin harkittava tarkoin, koska sitä on erittäin epämiellyttävää lukea vaikka teksti oli mielenkiintoistakin.

    Pieni sivuhuomio. Hienoista mieltymystä seksuaalisuuteen ja sen esiinnostamiseen näyttää olevan blogistillakin. Voisi kai sanoa, sitä puhe, mistä puute. Olisiko kokeilun muuttuminen tottumukseksi ja tavaksi sammuttanut tuon kaipuun ja ihaillut muistot? Jokin vastustamaton ja kielletty hurma tuntuu sisältyvän myön naisellisuuteen ja omaan ruumiiseen yleensä, kuin ulkopuolinen viha-rakkaussuhde. Ikäänkuin sukupuolisuus olisi ulkoistettu harkinnanvaraiseksi ominaisuudeksi ja persoonallisuuspiirteeksi, kielletyksi hedelmäksi ja lapsuuden hajoaviksi savurenkaiksi.

    . . . mutta, monipuoliset tärpit.

    VastaaPoista
  5. Tämä versio näyttää ainakin hienolta.

    Kieli kehittyy eli muuttuu, halusimmepa tai emme. Markkina on lyönyt alan ammattikielessä itsensä läpi, eikä se siitä käskemällä muutu.

    Varmaankin, jos asianomaisilta kysyisi, he kertoisivat näkevänsä jonkin sellaisen eron markkinoissa ja markkinassa, jota he haluavat täsmällisyyden tähden korostaa. Arvelen.

    Minäkin olen lakannut taistelemasta jo aikapäiviä tietotaitoa vastaan. Olkoon.

    VastaaPoista
  6. Ah, tämähän on hieno, kun tulee ulkoa helteestä ja avaa tämän! Kiitos vaan kehuista, Tapsa, tällaista toista samanlaista en ole nähnytkään, vaikka malli on yleisestä jakelusta otettu.

    Olen aika järkyttynyt tuosta markkina-muodosta, ja kyllä tiedän, että kieli syntyy kansan suussa, ei norsunluutorneissa. Silti markkina on jotenkin niin korni ja simppeli, että sen käyttäjä leimautuu minun silmissäsi kielitomppeliksi. Ihan kuin sekin on ravisuttavaa, että jokuset (pissikset) alkaisivat sanoa, että meidän hää on elokuussa, ja sulhasella on siinä (!) hieno housu yllään.

    VastaaPoista
  7. Anonyymi,

    siksihän minä varoen tuon negatekstin kehiin heitinkin, kun olen samaa mieltä tekstin luettavuudesta mustalla pohjalla. Pohja syö valkoisten kirjainten reunat, joten lukeminen vaikeutuu, vaikkei sitä konkreettisesti aina havaitse.

    Luettavuustutkimuksetkin tukevat tätä huonostiluettavuutta. Olen ihmetellyt, miksi se kuitenkin on niin suosittu pohjaväri kirjoitusblogeissakin. Tosin nyt se on vähenemään päin.

    Sano suoraan vaan Anonyymi, että blogistilla ei ole hienoista mieltymystä seksuaalisuuteen ja sen esiinnostamiseen, vaan suurta.

    Useimmiten toki suodatan ja hillitsen, etenkin niinä aikoina kun sain virtuaalinaisia silmilleni jo märästä puserosta ja tästä nokkosrokkokorvasta, joka kuvassa näkyy. Olen myös aistivinani, että seksuaalisten kuvausten kanssa kannattaa olla ehkä sitten vähän hienovarainen. Lukija ei yleensä nauti, kun saa vieraan hävyn silmilleen. Minua ainakin saattaa jopa oksettaa, jos varoittamatta tekstissä tarjotaan omia elimiä näkösälle, jossain muodossa.

    Minusta suhtautuminen seksiin tai erotiikkaan, miten vain, tulee osittain geenien kautta. Isälläni oli lapsen havaintojeni mukaan sama mieltymys näihin asioihin kuin minulla. Se on kiinnostusta, joka on ihmisessä valmiina, ja aistin sen hyvin varhain.

    VastaaPoista
  8. Tämä on kaunis tausta. Olen käyttänyt sitä talvella keskiaikablogissani. Oli aika dramaattinen. Kiinnostava tähänkin aikaan vuodesta. Kyllähän niitä sateita riittää.

    VastaaPoista
  9. Pisarat ovat tuossa kuin ikkunan pinnassa, sikäli sopivaa. Koen tämän läheisenä ja lämpimänä, ja maiseman kauas ulottuvana - mikä on tavoitteeni.

    Tämä uusi malli vain heitti Site Meterin kellon vinksin vonksin, eikä sitä saa mitenkään säädettyä oikeaan aikaan. Väliäkö tuolla, mutta olisihan se kiva reaaliajassa.

    VastaaPoista
  10. Onpa kaunis tausta!
    Näin englannin open näkökulmasta tuo markkinoitten yksikköön vääntyminen on luultavasti anglovaikutteista.
    Aika usein "vahingossa" muutetaan jo suomen kielessä vakiintuneita sanontoja englannin kielen mukaisiksi; se on mielestäni huolimatonta kielen käyttöä, ei ns. normaalia kielen muuttumista. Vaikka usein tosin kieli muuttuu juuri huolimattomuuden tai laiskuuden seurauksena.

    VastaaPoista
  11. Uusi tausta yllätti ja tuntui myös miellyttävältä. Puhun imperfektissä, sillä luulen, että kohta kaipaan entistä vaaleaa - valoisaa - pohjaa. Mutta niin se on, että sisältö ratkaisee. Siitä pidän niin mustalla kuin vaaleallakin pohjalla.

    Miten nuo tupakointikokeilusi päättyivät? Jatkoitko tupakointia, vai totesitko, että ei maksa vaivaa?

    VastaaPoista
  12. Pidän blogipohjastasi ja sen värisävyistä paljon, rasittuneet silmäni lepäävät. - Valkoista tekstiä tummalla pohjalla olisi hyvin vaikea lukea.

    Kieli muuttuu, monesti uudet muodot ärsyttävät aika pitkäänkin.
    Minä sain pitkään raivokohtauksia Nokijan kehittämästä sanasta "kännykkä", vieläkin se hieman ärsyttää, kun sitä ajattelee.
    - Kieltä uudistetaan myös tarkoituksellisesti, tässä esimerkki loistavasta blogista, jonka päivitys tosin on jo päättynyt.

    "Mainostoimisto Oy. Lintas Ab. oli tiedustellut suomal. vastinetta termeille shampoo ja shamponoida. Harkittiin mm. substantiiveja vaahde ja vaahdoke, mutta päädyttiin ehdottamaan termejä LIPU (vrt. lipeä) ja LIVUTTAA."
    - Kielilautakunta, 1956

    (Arkistokaapilla

    VastaaPoista
  13. Voi hyvinkin olla vierasta vaikutusta, Sari, tuo markkinan yksiköllisyys. Ehkäpä sana eriytyy: kaupallisesta termistä tulee yksikkömuotoinen, mutta väenkokousta tarkoittava sana säilyy monikollisena.

    Toisaalta on myös toinen esimerkki tähän sarjaan, mutta hauskasti päinvastoin: kiikarit - kiikari. Moni puhuu nykyään kiikareista, ei kiikarista.

    Täytyy myöntää, että en pidä kiikareistakaan, vaikka muutos on looginen: esine, jossa on kaksi samanlaista puolta (housut, sakset, silmälasit), on muodoltaan monikollinen, vaikka se on yksi käsite. Tässä puhekieli on korjannut muodon kieliopin mukaiseksi.

    VastaaPoista
  14. Delilah, minähän tupakoin korsteenin lailla, kun kotoa pääsin.

    Poltin kymmenkunta vuotta. Kun suussani alkoi maistua metallin maku, lopetin samantien, enkä ole ainuttakaan kessua vetänyt lopettamisen jälkeen. Lopetus oli helppoa, en kärsinyt vieroitusoireita enkä mitään tuskaa.

    Tuota tummuutta minäkin vähän katselen. Vaalea on avaraa, tumma supistaa.

    VastaaPoista
  15. Tuo oli löytö, tuo Arkistokaapilla, Riku. Voi etten aiemmin huomannut.

    Siinä on ihminen ollut kiinnostavien asioitten äärellä, ilmeisesti päässyt työkseen penkomaan (väikkäri?) kielitoimiston arkistoja ja poimimaan sieltä helmiä kaikelle kansalle. Ihana blogi, mutta ilmeisesti työ tuli valmiiksi. Pitää lukea se kokonaan.

    Itse muistan lukeneeni, että myymälävirittäjää tarjottiin uudissanaksi johonkin kaupan ammatttiin. Oppikirjassakin oli muutamia hyviä esimerkkejä ehdotuksista.

    Kiva, jos tausta miellyttää. Tämän vaikutelman olen nyt saanut kommenteista. Ei ainakaan ärsytä pahemmin.

    VastaaPoista
  16. Lipu sentään, hauskaa kamaa tuolla Rikun linkin takana. Ikinä ei tiedä, mikä muoto voittaa.

    Minun korvaani sattuu kamalasti, kun hesalainen kysyy "ketä se on?". Samoin se outo kiekaus nykynuorison puheen lopussa. Toivottavasti se ei jää kieleen.

    Bisneskielessä olen ihmetellyt sanaa "tarjooma". Mistähän se tulee ja millä tavalla se eroaa tarjonnasta?

    VastaaPoista
  17. Se outo kiekaus nuorten puheessa taitaa olla brittiaksentti, tai ainakin sukua sille.

    Suomessahan sanalla on pääpaino alkutavussa, samoin lauseessa ensi sanalla, eli meillä on laskeva intonaatio. Briteissä taas kysymyslause osoitetaan nousevalla intonaatiolla, ja muutoinkaan intonaatio ei ole niin tasainen kuin perisuomalainen lähes kuiskaukseen päätyvä ääntö.

    Minua tuo loppukiekaus virkistää. Onhan niissä nuorissa elämää.

    Tuo "ketä sieltä tulee" on hyvin tuttua täällä Satakunnassakin.

    VastaaPoista
  18. "Ketä"-sanaan olen tottunut, en usko että sitä olisin itse käyttänyt. - Jos nyt kokeilisi...

    Kaikkein kamalinta on "ooks sääki niinku määki, ku sääki osaat määkii? (Mouhijärvi)

    Ai ketä muka-aa-a?


    Reijo Valta tuosta "Arkistokaapilla" joskus omassa blogissaan vihjaisi, sieltä sen löysin.

    VastaaPoista
  19. Minulle "ketä" tuli yllätyksenä oppilaitten aineista, kun tulin Turusta pikkukaupunkiin. Muistan poimineeni sen usein ns. virhemonisteeseen, jolla kuritin kieliänkyröitä.

    Kieliänkyröitä oli opettajissakin. Etenkin atk-opet olivat kielipuolia.

    VastaaPoista
  20. Ketä sen pystyy päättämään onko änkyrä vaikopa venkura? - Suomenkielen puhujat eivät vain välttämättä pysty suoraan kommunikomaan aateekoota puhuvien kanssa - en minä eestiläisiäkään juuri ymmärrä.

    Enemmän se stadin slangi lienee vanhojen höpöherrojen harrastus, väittäisin mielelläni, että enemmän helsinkiläiset (suomenkieliset) puhuvat puhdasta kirjakieltä, - totuus kuitenkin lienee, että eniten he puhuvat savoa, karjalaa ja kainuuta.

    Joskus slangi voi olla myös osoitus sanavaraston köyhyydestä. Ns. Remukielessä "spröyttäämisellä" tai "bytsäämisellä" voi korvata minkä tahansa sanan, joka ei millään tule mieleen, tai josta koskaan ei ole kuullutkaan.

    VastaaPoista
  21. Hellurei! Tätä on hyvä lukea ja tumma tausta rajaa hienosti!

    Ei oikeastaan muuta nyt mielessä.

    Paitsi että kokeileminen vähän kaikessa on ihmiselle hyväksi. (Siis jos päässä on tervettä järkeä ja itsesuojeluvaisto tallella.) Muuten elämästä tulee jos ei nyt tylsää niin ainakin rutinoitunutta.

    VastaaPoista
  22. Atk-opettajilla oli joskus 90-luvulla valtaa yli koko opettajakunnan, rehtorinkin.

    Tietokoneet, ohjelmat ja atk-painotteiset opetussuunnitelmat tulivat ryminällä kouluihin, ja opettajakunta oli hoo moilasena. Kuka tahansa tekniikan ylioppilas kelpasi atk-opettajaksi, koska hänellä oli salaista tietoa, joka piti jaettaman kalkkiksille. Heitä pestattiin myös opettajiksi oppilaille, vaikka heiltä puuttui kaikki pedagoginen koulutus tutkinnon lisäksi. Osa ei ollut edes ylioppilaita.

    Nämä poikaset eivät aina osanneet yhdyssanoja, eivät alkukirjaimia, eivät muodostaa kokonaista ehjää lausetta. Heidän olivat kuitenkin opetusmonisteet, kaikki se kirjallinen ja suullinen viestintä, jolla tietotekniikka kouluihin ajettiin.

    Siis kivoja poikiahan nämä kieliänkyrät olivat, mutta sieltä alkoi myös se ideologia, että mitään ei suomennettu tai sanottu selkeästi, esimerkiksi puhuttiin printteristä ja tulostimelle naurettiin, koska se oli suomen kieltä. Copypastetettiin ja tehtiin muutakin kivaa.

    VastaaPoista
  23. Hellurei, Kuunkuiske,

    minulle kokeilu nyt voisi olla vaikka uusiin paikkoihin menemistä.

    Huomaan urautuneeni menemään aina samoihin lenkkeily- ja kuvauspaikkoihin, samaan kauppaan, samaa reittiä, juttelen samojen ihmisten kanssa.

    Pisteitä annan itselleni kyllä siitä, että olen viime aikoina jutellut rohkeasti äänestäni välittämättä monile vieraille ihmisille.

    VastaaPoista
  24. Minä olen nyt kokeillut parikymmentä vuotta sellaista ultramodernin uuttaan hohtavaa tyyliä, että teen kaikki aina täsmälleen samalla tavalla.

    Ai että se piristää. Konjakkiakin naukkaan aina tasan klo 21.15. Hyvin maistuu, eikä ole tavaksi tullut.

    Jaa... vielä 6,5 minuuttia pitää harrastaa small bloggia.

    VastaaPoista
  25. Konjakki on parasta nauttia juuri noin, ettei yhtään mene seuraavalle minutille.

    Minä olen hyvin täsmällinen, esimerkiksi tässä tietokonepöydällä kaiken tulee olla täsmällisessä järjestyksessä!

    Näppäimistö, keskusyksikkö, näyttö, ruoka- ja kahvitahrat, lukuisat muutkin asiat juuri oikeilla paikoillaan. - Tärkeimpänä ehkä tuo iso kasa, josta aina välillä tekee mielenkiintoisia löytöjä.

    VastaaPoista
  26. Eräänä iltana tunsin itseni Romaanihenkilöksi, joka tekee iltatoimet aina samoin, kun lopettaa television katselun.

    Nappaa kaukosäätimestä television kiinni, nousee nojatuolista, vie kaukosäätimen television eteen, kahvapää länteen, kärkipää itään päin. Seinävalaisimen sammuttaminen televisionurkasta.

    Sitten vastakkaiseen nurkkaan ja sieltä jalkalampun sammuttaminen. Sitten punaisen huovan asettaminen tv-nojatuoliin yöllistä kissaa varten, puhelin käteen, takanurkan helmilamppu sammuksiin, ulko-oven tarkistus, yläkertaan iltapesulle.

    Voi olla, että joskus vielä teen kaikki toisinpäin.

    VastaaPoista
  27. Riemukkuus alkaa siitä, kun illalla sängyssä hihittelet itseksesi: "Hihhihii...jätin kaukosäätimen sohvalle, jätinpä, jätin - saattaa olla, että tulevaisuudessa roiskaisen huoletta sen jopa nojatuoliin, hihiii!"

    VastaaPoista
  28. Tiedätkös kuinka siinä kävisi?

    En saisi unta, vaan olisi pakko laskeutua alakertaan ja asettaa se kaukosäädin televisiopöydälle päät oikeisiin ilmansuuntiin. Neuroottista, eikö?

    Vaan neuroottisuus on lukemani mukaan tavattoman yleistä ja siinä mielessä jopa terve piirre ihmisessä. Kannattaisi olla huolestuneempi siitä, ettei ole neurooseja, sanoo nykypsykologia.

    VastaaPoista
  29. Muistanpa tapauksen nuoruudestani kun isoja herroja, maksavia asiakkaita olimme reisuttamassa, kalastuttamassa, ryyppäyttämässä ja tiesmitä -mässä ja -massa.

    Paluumatkalla, kauheassa krapulassa kannoin pysähdyspaikalla kahvikuppiani pöytään, ja totesin yksvakaasti: "Mulla taitaa olla kahvikuppineuroosi!"

    Se iso johtaja totesi, ettei sinulla ainakaan sitä taida olla!

    VastaaPoista
  30. Olen niin siveä, että tuommoista kahvikuppineuroosia minulla ei ole konsaan ollut. Pahin neuroottistyyppisistä peloistani oli joskus muinoin punastumisen pelko.

    Silti kiusasin punastelevia oppilaita repimällä heitä luokan eteen esitelmiä pitämään. Muutoinkin huomasin, että reilusti yli puolet pelkäsi nimenomaan sitä, että punastuu niin, että muut huomaavat sen.

    VastaaPoista
  31. Oikeasti ja oikeassa elämässä kehitykseni on mennyt toisin päin. - Tykkäsin koulussa luokan edessä esiintyä, olla, - joskus pelleilläkin. - Nykyään minua ei saisi katedereille kirveelläkään, paitsi kilon palasina.

    Esiintymiskammo joskus antaa armonsa, myöhemmin elämässä, eräällä kurssilla pidin puolen tunnin esitelmän ryhmämme työstä, en ollut valmistautunut mitenkään. - Ryhmämme kiitteli ja sanoi, että esitelmäni oli jopa parempi kuin työmme.

    VastaaPoista
  32. Opettajan hommissa saa pakollisen estradikoulutuksen, mutta kaikki opettajat eivät silti ole tietenkään hyviä esiintyjiä. Itsestäni en sano mitään, mutta äidinkielenopettajilla on usein taito puhua ja opettaa selkeästi ja saada kontakti nuoriin aineensa luonteen kautta.

    Voin kuvitella, Riku, että sinulla on tuommoista esittämiskykyä, jossa rakennetaan pytinki vaikka hiekalle. Tämä ystävyydellä ja kaikella hyvällä sanottuna, ja viitaten kommenttiisi.

    VastaaPoista
  33. Tämän laitan hyvänyön kappaleeksi. - Vaikka se tuokin minulle myös kevään kauhujen muistoja, lukiossakin vasta viimeiseen toditukseen onnistuin nostamaan keskiarvon yli kutosen, enkä siten pystynyt kirjoittamaan kuin kolme ällää.

    VastaaPoista
  34. Sitä se on, hiekalle rakennettua.

    VastaaPoista
  35. Tykkään suvivirrestä, siksikin, että se aloitti aina lähes kolmen kuukauden huolettoman vapaan.

    Kolme laudaturia on hieno suoritus kutosen pintaa hipovalla keskiarvolla. Meidän koulun velmut pojat kirjoittivat approbatureita.

    VastaaPoista
  36. En minä näitä ole elämässäni pohtinut, nyt vasta vähän vanhempana ovat tulleet mieleeni. - Enkä minä kai mikään velmukaan ollut, aika nujerrettu kyllä.

    Se on tuonut voimaa myöhemmin: Hyvin voisin korilliselle perkeleitä turpaan antaa, kun mielentila osuu sopivasti.

    VastaaPoista
  37. Sitäpaitten neljän viikon kesälomani alkaa kuudentoita minutin päästä. - OHO, nyt enää viisitoista minuttia!

    Ei ole huolia eikä mulheita!

    VastaaPoista
  38. Voi sinua. Koulumaailmasta löytyy kaikkea, nujerrettuja ja nujertajia, sekä oppilaissa että opettajissa.

    Tunnen pari opettajaa, joita oppilaat nujersivat minkä ehtivät. Toinen sanoi päättävälle luokalle viimeisellä tunnillaan: Nyt mä teistä perkeleistä pääsin. Eli kyllä ne perkeleet auttavat, antavat voimaa. Tämäkin opettaja melkein tanssi opettajainhuoneessa kertoessaan perkeleistään.

    Nyt taidan suorittaa iltarituaalini. Kaukosäätimestä naps, kaukosäädin pöydälle.. Nukkukaamme hyvin, nujerretut ja sorsitut, mutta sorron yöstä nousseet.

    VastaaPoista
  39. Onnea vielä lomalaiselle! Lomasi alkaa helteitten merkeissä. Ja ukkosen.

    VastaaPoista
  40. Ei täällä Torronsuon tälle puolen ainakaan mitään ukkosta näy eikä kuulu?

    Tuuli sen sijaan tyyntyi mukavasti yötä kohden. Siis hyvää yötä, toki täsmällisessä järjestyksessä.

    Ordnung muss sein.

    VastaaPoista
  41. Eläköön Torronsuo, koskaan ollut siitä kuullutkaan ennenkuin täältä luin.- Tulee mieleeni Mikis, joka ei vähään aikaan ole kirjoittanut, hänen kirjoituksiansa luen aina mielelläni.

    En minä miksikään vähempiosaiseksi itseäni tunne, sellaiseen on riittävästi tarjokkaita Wahlroosia myöten.

    Minua on jälkeenpäin ahdistanut lukion uskonnonopettajamme, jota selvästi kiusasimme. Ihanan kiltti ja ystävällinen ihminen, hieman erikoinen, ja auktoriteetti puuttui täysin.

    Tunniltaan marssin kesken virnuillen ulos, muut seurasivat perässä. - Humalassa olen joskus kyyneleitäkin hänen vuokseen vuodattanut.

    VastaaPoista
  42. Siis ei täälläkään yöllä ukkostanut, ja nytkin on kirkas lämmin kesäaamu. Kesäkuun ensimmäinen! Ukkosta vaan luvattiin täksi päiväksi.

    Riku, jotkut vaan eivät sovi opettajiksi, ja mielestäni vastuu on itse henkilölläkin. Kyllä pitäisi tajuta, jos työ on tuskaa, että itsessäkin on vikaa ja että on väärässä paikassa. Pelkkä tutkinto ei riitä, samoin kuin ei riitä pelkkä sopiva luonnekaan.

    VastaaPoista
  43. Siitä on aikaa, kun olen ollut Torronsuolla, joten siellä ovat pitkospuut varmaan vähän muuttuneet. Siellä se Tapsa siis kesäilee, kerrassaan kadehdittavan upealla (valokuvaajan kannalta) seudulla!

    Torronsuolla tavataan - muistakaapa tämä kaikki bloggaajat. Ei missään Juttutuvassa tai Manalassa, vaan Torronsuolla.

    VastaaPoista
  44. Kun elämä sorron tuo, ei suotta tule mieleen tuo Torronsuo.

    Torronkylän baarin seinällä lukee varmaan: suo siellä - vetelä täällä!

    Tai: Suotta suolle, täältä iso tuoppi halvalla!

    VastaaPoista
  45. Torronkylän asukkaat kuuluvat olevan kovin epäystävällisiä, usein kehoittavat matkailijaa painumaan suolle!

    VastaaPoista
  46. Tapsa ei ole sellainen. Hän seisoo kesähuvilansa portailla, ja ojentaa jokaiselle reitiltä harhautuneelle maljan, maljasanoin "Torronsuolle". Sitten hän viittaa tien pöpelikön pitkospuille.

    VastaaPoista
  47. On tästä kuistin portailta, jossa nyt istuskelen läppäri sylissä, linnuntietäkin vähän matkaa Torronsuolle - ehkä 15 kilsaa, mutta äkkiäkös sen reipas neiti keseheinä tai herra olkihattu kipaisee.

    Mutta Iineksellepä on hyvä muisti tai sitten selvänäkö terävänä, kun osasit luetella kantakapakkani, joista jälkimmäiseen menenkin ensi viikolla. Storyn terden kautta toki.

    VastaaPoista
  48. En minä tunne kapakoita juurikaan, Tapsa, en ainakaan Helsingin kapakoita tunne. Olen vain havainnut, että jos helsinkiläinen menee jonnekin, hän menee noihin mainitsemiini.

    En kovasti tykkää ns. baariravintoloista muutoinkaan, pikemmin sellaisista maanalaisista kellareista, prehjuisista kuppiloista ja pittoreskeista paikoista, joissa on looseja ja saa viiniä, mutta joissa alkomahoolin imeminen ei ole kansan päätavoite.

    VastaaPoista
  49. Tarvon mudassas mä nelin kontin
    täyttyy onneni silmistäis, tän rontin.
    On tuoksus hurma, mun jalo viina
    määttäässäs, niin, se on se piina.

    Sun tuoksus ja lettos, rämees
    huumaavin nuppus, koko hämees.
    Ruovikkoos, mun tahton, lankes
    oon orjas aina, siks sun vankes.

    Sua kuvaan, lotisee kun astun
    yhä syvemmälle, alastonna, kastun.
    Kaipaan alati, ja aina sun luo
    oot mielessäin, sä Torronsuo.

    VastaaPoista
  50. Ai elämä, mi hauska lumeruno -
    ensin vietellään ja aistein huumataan,
    hetken luulee, että mennään naisen luo,
    ei vaan kohde onkin Torronsuo!

    VastaaPoista
  51. Onpas täällä nyt nätti ikkuna Iineksellä! Mistä Sie nuo sadepisarat tuonne taustalle olet loihtinut, vai kyyneleitäkö ne ovat? (Hällä kai väliä, molemmat puhdistavat ilmaa.)

    Tuosta tapetista tulee mieleen eräs laulu jonka eräs ihminen on laulanut. (Ja jota soittajat säestivät.)

    VastaaPoista
  52. Malli on Bloggerin valmismalli, jota en ennen ole nähnyt - pysähdyin noihin pisaroihin ikkunassa. Muutenkin tuo tausta on aika harmoninen eikä silmillehyppäävä, eikä vierittämistä hidastava, niin kuin monet koko seinän tapetit ovat.
    Rupesi vaivaamaan sivuni platteus, joskin pidän yksinkertaisuutta hyveenä. Rajansa valjuudellakin, kuitenkin.

    Pidän sateesta, pidän auringosta, kummastakin erikseen.

    VastaaPoista
  53. Torronsuosta olisi paljon kerrottava, tosin vain pRoosana, että parempi kertoa yksityiskohdat vasta oikeudessa.

    Rikun löytämä Arkistokaappi on kyllä mielenkiintoinen lipasto... täytyypä tutkia ja lisätä omaan sananvarastoon noita "raakattuja" termejä. Niitä kun tiputtelee - esimerkiksi Manalan pöydässä saamen- ja lätinkielen sanojen sekaan, sinne tänne - niinkuin heittelisi jyviä strutseille, niin varmaan kuuntelijat pitäisivät minua kielitaitoisena ihmisenä. (Tai sitten poistuisivat, etenkin naiset, vessaan puuteroimaan.)

    VastaaPoista
  54. Joo, luin. Mulla on vaan paha tapa kirjoittaa ensin ja kysellä ja vasta sitten lukea kommentteja, että mistä on kyse!

    No, lupaan parantaa tapani. Sille taas en ainakaan minä mitään voi jos ne siitä huolimatta entistä enemmän huonontuvat. (Vai mitä Tapani?)

    VastaaPoista
  55. Esimerkiksi:

    "Hellurei" Kuunkuiske!
    Ja Sari, minäpä tiedän mistä tuo Sinun makkarakuvasi on!
    Valto on Valtioviisas.
    Delilah on avoin ja rakastettava ja ymmärtää.
    Anna Amnellilla on mustien silmälasien takana toiset silmät. Ja suu joka nauraa.

    Muitahan täällä ei tänään ollut, toistaiseksi? (Iineksen ittensä ja Tapsan ja Rikun jo mainitsinkin.) Ai niin Anonyymeja... Heitä ei voi määritellä, sen he tietävät itsekin, ja käyttäytyvät sen mukisesti. Eli milloin mitenkin.)

    VastaaPoista
  56. Ei täällä mitään teemaa olekaan, mikis, vaan tajunta virtaa milloin mihinkin. Jos on teema, tulee veri päähän, ja alkaa ahdistaa.

    Hallituskin pissasi housuihinsa. Nyt kaikki ennustajaeukot töihin! Millainen hallitus lopulta tulee? Taitaa tulla se tuluskukkaro.

    VastaaPoista
  57. Ps. On minulla asiaakin.

    Tiedättekö tämän portaalin:
    http://www.ampparit.com/

    En tiedä tiedättekö, itse olen pistänyt sen oletussivukseni. Eli kun aukaisen tietokoneen, tämä pamahtaa näkyviin. Se on sivu johon on koottu monesta eri lehdestä uusimmat uutiset, siitä näkee mitä maailmassa on tapahtunut/tapahtuu. Ampparit on siitäkin hyvä "sivu" että sen voi profiloida omaa makuaan vastaavaksi. Esimeriksi jos ei ole KAMALAN kiinnostunut mitä Tussulle (tai mikä Tukiainen Johana se on?) kuuluu - niin näppäilee pois ns. "Viihdeuutiset". Samoin jos urheilu ei kiinnosta niin ottaa urheilun pois. Etc.

    Mieli tekisi suositella.

    VastaaPoista
  58. Joo, näpäytin Ampparia ja luin että: Jassoo... vai niin. Että lähti vasemmisto lätkimään...

    Mielestäni otsikot (ja niiden takana olevat artikkelit) Nokiasta ovat pahaenteisempiä. Saa nähdä.

    VastaaPoista
  59. Kun olen joskus aika negatiivinen noissa politikka-asioissa, haluan kerrankin laittaa jotain myönteistä, jossa laulajalla on aidosti myönteinen asenne kykypuolueeseen

    VastaaPoista
  60. Ampparit on monipuolinen sivu, vähän samantapainen on riisutusti se Googlen versio, jossa on uutisotsikot ja erilaisia lootia. Pääasia, että aloitussivu on nopeasti avautuva.

    Katsoin samantien Illodin-mainoksen, vaikka onhan nuori Heikki Kinnunen aika söpö ja siloposkinen nykyiseen habitukseen verrattuna. On se kauheaa, kun ihminen alkaa nahistua ja lyyhistyä kohti maanpintaa.

    VastaaPoista
  61. Tärkeämpää on kumminkin 'sisäinen kauneus'. Näinhän kaikki missitkin sanoo. Pl. (= pois luettuna) Tuksu. Mutta hän onkin (aika pullea) tanssija.

    VastaaPoista
  62. Asioita kannattaa aina tarkastella myönteisesti - jos kykypuolue muodostaa hallituksen kepun kanssa, tulee keskustan kannatus laskemaan alle kymmenen prosentin.

    Itseään parempien kykyläisten kannatus ei ehkä pienene yhtä paljon, hienostelun tarvetta aina löytyy.

    Jos muodostavat hallituksen tuolle pohjalle, persujen kannatustaso nousee aivan ylivoimaisille luvuille, kannattaisi vallanhimoistenkin hieman miettiä.

    VastaaPoista
  63. Ampparit minullekin on aika tärkeä, hieno tuo ominaisuus aihealueiden karsimiseksi.

    Tuksu on koko maailma pienoiskoossa. (maailmaan verrattuna)

    VastaaPoista
  64. Eikös Tuksu ole hyvä ja jumalinen ihminen? Hän kai rukoileekin. Että täytyyhän hänen olla sisältä kaunis.

    Monesti ulkoisesti rikkinäiset ihmiset ovat liian hyviä tähän maailmaan, ehkä Tuksukin.

    Mutta eihän kepua voida ottaa halllitukseen, sillä mikä siinä silloin muuttuisi. Olisi aika vitsi panna sama hallitus ja samat ministerit. Toisaalta silloin olisi niin vahva oppositio, että politiikasta tulisi väkisinkin virkistävää.

    VastaaPoista
  65. Demokratiaa vastaan ollaan viime kuukausina hyökätty aika voimakkaasti, eikäpä se aina hohdokastakaan ole.

    Kuitenkin: mitä merkitystä äänestämisellä on, jos vanhoillisagraari-mullekaikkimikäeiole kettingilläkiinnibetonissa-puolue yhä menee hallitukseen??

    Vihreistä en sano mitään, kun heidät on punnittu ja keveiksi havaittu.

    VastaaPoista
  66. Moni ei tiedä kuka on kirjoittanut laulun "Paakari Pulliainen". Kyse on tragediasta... tai miten sen nyt ottaa? Laulu on vanha, 1900 luvun alkupuolelta, ja kuuluu:
    "hiljaa juuri kuin lammen laine/syntyi paakaari Pulliainen/syntyi suuressa leivinuunissa/keralla pikku pullien... Tämän kirjoitti eräs matkasaarnaaja, joka Forssassa oli pannut yleisön pökerryksiin, kerännyt kolehdin, ja sitten rynnännyt erään uskonveljen vaimon makuhuoneeseen. Aviomies oli aikansa kuunnellut sitä ähellystä mitä sieltä kuului, ja heittänyt sitten pappiparan ulos. Ei se kuulemma ollut ollut ainoa tapaus. Itse asiassa tälle Runoilijalle - mustasukkaisten aviomiesten takia - tuli niin kiire lähteä muualle että siltä unohtui Matkailijakotiin paljon henkilökohtaisia tavaroita. Mutta onneksi tämä laulu jäi. (Jonka tällainen nelosen märkänuottikorvakin osaa hyräillä.)

    VastaaPoista
  67. Siis - nyt uhoan tosissani - on äänestystuloksen ylikävelyä, jos kepu menee hallitukseen. On Kataiselta virhetikki puhuakaan kepusta. Tahtoisin nähdä hallituksen, jossa olisivat demarit ja persut ja liima-aineksena vasemmisto. Ja kristillinen puolue voisi pyytää Tuksun listoilleen, jos syksyllä tulee vaalit.

    VastaaPoista
  68. Tuksun minä haluaisin nähdä eduskunnassa; kauankos tuolta menisi oppia sanomaan: "teemme täällä vastuullista ja ahkeraa työtä yötmyöt - Suomen kansan parhaaksi ja asioita hoitaaksemme!"

    VastaaPoista
  69. Älkää menkö, rakkaat ystäväni, asioiden edelle. Kyllä ne meidät kiinni saavat. (filosofoi mikis hallitusneuvosteluisteluista)

    VastaaPoista
  70. Minun isäni lauloi tuota laulua paakari Pulliaisesta, ja muistan äidin tuhahdelleen laululle. On mahdollista, että isä esitti siitä jonkin tuhman version, mutta nuo samat sanat muistan ja laulun paheksunnan.

    VastaaPoista
  71. Niin usein tämä maailma laittaa tuntemaan itsensä jälkeenjääneeksi, siksi aina välillä yritän mennä asioiden edelle.

    VastaaPoista
  72. Nukkuuko Tapsa? Tai katsooko Hän auringonpimennystä mitä ei näe? Muistan laulun - en vaan löydä sitä You Tubesta - jossa laulettiin (Taisto Tammi tai Pentti Petäjä) että " ... sinun luoksesi soudan... vaikka olisi airot poikki ja metri jäätä, mutta rakkaani" ...

    Tai oliko se sittenkin Olavi Olivipuu?

    VastaaPoista
  73. Esko Aaltonen (grand old sosiologi) on kirjannut ylös muitakin tapahtumia vanhasta Forssasta. Ne on tietysti tosiasioita. (Tosin mitä ne tähän nyt kuuluvat? Äläpä muuta kysy.) Kerran 20-luvulla eräs mustalainen maalasi harmaan ruunansa lateksilla valkoiseksi ja myi sen Forssan torilla hyvään hintaa. Ostaja kun talutti sitä Koijärvelle - jonne on yli kaksi penikulmaa - niin alkoi sataa. Ja tämä White Horse muuttui laikukkaaksi... Rähinähän siitä tuli.

    Ps. Aaltonen, tiedemiestyyppi kun oli, jatkaa juttua että "Pollella kävi muutenkin huono tuuri. Se hukkui myöhemmin Loimijokeen".

    Rakastan kaikenlaista kirjallisuutta.

    VastaaPoista
  74. Näin yön pimeydessä ja kun mittarikin näyttää yhä 21 astetta, uskallan yhden laittaa;

    Oikeasti se ei hukkunut Loimijokeen, alkuperäinen omistaja oli asiasta käräjilläkin.

    "Hai tuomari, ehän mie sitä raiteille ajannu, se juna ikkäänku koukkas kohalla!"

    VastaaPoista
  75. Minäkin rukoilen. Sanon monta kertaa, varmaan samoin kun Tuksu, että voi herran jumala kun menee päin vittua heti kun herää. En tiedä tekeekö se musta ihmisenä herkempää kuin mitä mä mun mielestä oon nyt jo.

    VastaaPoista
  76. Riku: ?

    Loimijoen keskisyvyys, ainakin noiden Wahrenin peltojen kohdalla (jotka sitä siis reunustavat) on noin 1,50 senttimetriä. Pahahan siihen hevosen on hukkua... ellei se jostain (käsittämättömästä syystä?) yritä alkaa uimaa selkää.

    Maailmassa on paljon asioita joita en minä ainakaan ymmärrä. Vielä enemmän on semmoisia joita en edes halua tai yritä ymmärtää.

    Antaa olla vaan.

    VastaaPoista
  77. ps. 1,50 metriä. (Paitsi vitun väliä tälläkään loppujen lopuksi on? On vaikka 1,50 kilometriä.)

    VastaaPoista
  78. "Tuu sie Amalia viel istuun tän kaakin pääl, ku se ei millään taho ymmärtää näit talousasioit!"

    VastaaPoista
  79. Nukkukaa käenpoikaset. Aamulla äiti lentää ylittenne.

    VastaaPoista
  80. Äiti, minä näjen käjen, kuka se on?

    VastaaPoista
  81. Homotiainen, ehkä. En minä tiedä. Mutta pane nyt silmäsi kiinni. Ettei tartte niitä puhkasta.

    VastaaPoista
  82. Anteeksi, painajaiseni. En minä teitä.

    VastaaPoista
  83. Kaikki on oolrait, paitsi että muuten kaikki on päin persettä.

    VastaaPoista
  84. Kaikki on oolrait, aamuhesari luettu, unet katsottu.

    Koskaan juuri en kyllä muista uniani kuin sen loppupätkän, kun herään. Hetken päästä en muista sitäkään. Joskus ihmettelen ihmisiä, jotka kertovat pitkiä loogisia uniaan, kuin tarinoitaan. Näen vain pätkiä ja joskus tiedän näkeväni unta, kun katson sitä pätkää.

    Mutta se ei ollut unta, kun lehdessä luki, että demarit voivatkin mennä takaisin hallitusneuvotteluihin, nyt vain poljettiin vähän jalkaa.

    VastaaPoista
  85. Vähän huvittaa kun luin kun eräs Anonyymi väitti tätä blokia kommenteitten kannalta vajaaksi. Enää kun ei ole 600 kommenttia. Anonyymi vihjasi että jos oikeat keskustelijat kuten Kape (nimimerkki muutettu) tulisivat taakaisin niin heti tulisi 800 kommenttia. Niin varmaan tulisikin.

    VastaaPoista
  86. Pitäisiköhän levittää punainen matto ja koettaa 1 000:ta rikki?

    Jos aiheena olisi vaikka "Kyllä Suomessakin osataan", "Viha viestinnässä ja muutoinkin" tai "Suomessa kaikki on pientä, paitsi emännän leivinuuni", voisi onnistuakin. Mahtaisiko Blogger räjähtää?

    Vaan pois tuollainen määrällinen vouhotus meikäläisestä, vaikka olenkin sitä mieltä, että blogikirjoitus on kuorolaulua, ei estradipuhetta saati monologia. Näitä varten ovat lukolliset päiväkirjat tai puhujanpöntöt.

    VastaaPoista
  87. Jos käytän sökötermejä, niin nyt Katainen nokitti kyllä aika surutta. Hän kyllästyi demarien bluffiin (?) ja päätti katsoa kerralla kaikkien kortit.

    Veikkaanpa, että persut marssivat paraatiovesta hallitukseen. Pahin kanto kaskessa, Portugali-tuki, on hoidettu alta pois ("nököttää kuin norsu kaislikossa", sanoi Soini), joten deamrit ja vasusit eivät voi siitä enää räksyttää, sillä tukipakettihan on itsesolmittu.

    Sinänsä 105 on enemmistö ja kuvastaa kansan tahtoa - olen tästä joskus ennenkin huomauttanut: ei valtaa voi antaa sille 10 %:lle liikkuvia äänestäjiä, jotka rynnivät joka lupauksen perässä minne milloinkin. Ei se ole demokratiaa.

    Kansan tuki toki väheni kok-kepu-akselille, muttei riittävästi, kun laskee apupuolueet mukaan.

    PS. Tämä on vain vaalimatemaattista ja -moraalista pohdiskelua, ei kannanotto mihinkään.

    VastaaPoista
  88. Tuli niin pätevää analyysiä, ettei paremmasta ole väliä.

    Mahtaako se silti noin mennä. Katainen tuntui aidosti järkyttyneeltä ja pettyneeltä, Jutta Urpilainen pidätteli itkua ja oli selvästi poissa tolaltaan. Soinin kasvot loistavat kuin Naantalin aurinko. (Huomaatteko, että naisihminen tekee tässä tunneanalyysia.)

    Veikkaan siis, että tilanne tuli kaikille yllätyksenä kuitenkin, ja nyt on pakka levällään, kukaan ei tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Avainasemassa taitaa olla lopulta Soini, sillä kokoomus-kepuvetoinen hallitus ei voi tulla kyseeseen, jos vaalitulosta (= kansan tahto) yhtään kunnioitetaan.

    VastaaPoista
  89. Mikis, kirjoitit : "Anna Amnellilla on mustien silmälasien takana toiset silmät. Ja suu joka nauraa. "

    Se on pieni pilkahdus yksityisminääni. Täällä blogimaailmassa väliin hymy hyytyy.

    VastaaPoista
  90. Tämä kuvio on omituinen.

    Ensin Jyrki toistelee salaperäisesti muikistellen 12 päivää ja yötä, että jatkamme sinnikkäästi isojen ongelmien ratkomista yhteistuumin ja kehuu kuinka kaikki ovat vastuullisia ja kyllä tästä yhteisymmärrys löytyy (viimeksi vielä eilen iltapäivällä Sasi ja Heinäluoma vakuuttivat samaa),

    ja sitten yhtäkkiä 13. päivänä Jyrki sanookin, että ei huvita enää, olkoon, minä en enää halua leikkiä teidän kanssanne, menkää kotiinne - ja kaikki kaatuu monen mukana olleen mielestä pikkujuttuun.

    Jotain hämärää tässä on. Mistä Jyrki veti herneen nenään, vai vetikö mistään - onko tämä todella vain sumutusta?

    Miksei Jyrki sanonut jämerästi, tai itkua tuhartaen, Jutalle, Eerolle ja Paavolle, että ellette hyväksy tätä veropaperia, tämä homma kaatuu tähän?

    Miksi hän halusi kaataa sen ilman ennakkovaroitusta?

    Siksi, että hän halusi kaataa sen?

    VastaaPoista
  91. Kysymyksiä voi esittää nyt mitä vaan, ja minä esitän vielä sen, että miksi kokenut kehäkettu tekisi kaiken näin hankalaksi, niin että omakin asema on uhattuna. Psykologisesti poliitikkojen elekieltä tarkkailemalla näen niin, että syntynyt tilanne tuli spontaanisti, eikä ollut harkitun pelin juonne. Katainenhan oli kuin puusta pudonnut antaessaan tiedotetta. Samoin Urpilainen unohti häntä yleensä vaivaavan lievän jäykkyyden ja tarmokkuuden. Ihan kuin he olisivat oikeasti riidelleet ja suuttuneet toisiinsa kuin lapset hiekkalaatikolla.

    VastaaPoista
  92. Hallitusneuvotteluja voi seurata kuin saippuaoopperaa silloin tällöin vaan, juonessa pysyy hyvin mukana vaikkei päivittäin päivittäisikään.

    Ja saippuaoopperamaisesti tulkitsen minäkin tunnereaktioita, ne ovat paljon puhuvia, kertovat joskus siitä toisesta totuudesta.

    Mikis, minä se olen pahimmanlaatuinen kommentoija, tulen kerran kuussa ja kirjoitan yhden kommentin osallistumatta sen koommin keskusteluun. Kiva siis että joku huomaa makkarakuvan. (siis noin kuvaannollisesti)

    Joskus kaipaan niitä aikoja kun jutustelin virtuaalisesti. Nyt olen jotenkin laiskistunut ja ei ole koskaan mitään sanottavaa. Johtuisiko se siitä että puhuu päivät pääksytysten puuta heinää työkseen. Olen siis samaa mieltä tässkin sun kanssa Iines, opettajan on osattava puhua julkisesti. Itse ainakin olen kehittänyt sellaisen sarvikuonon melasman ettei hirvitä vaikka kuka kuuntelisi. Kun on selvinnyt haavoittumatta teineistä, selviää mistä vaan.

    VastaaPoista
  93. Kyllä, Sari, tunnereaktioon minäkin profilointini perustan, sillä en ole politiikan asiantuntija, muuten vain lähinnä sisäpolitiikasta kiinnostunut.

    Olen lisäksi oppinut viestinnän lakien kautta, että kehon kieli, nonverbaali viestintä, on luotettavampaa kuin julkinen poliittinen puhe. Kataisen, Urpilaisen ja Arhinmäen elekieli oli normaalista julkisesta esiintymisestä poikkeavaa, se oli suojattomampaa, avoimempaa, mikä kielii voimakkaasta tunnereaktiosta.

    Ja vielä yksi kyllä: opettaja saa tosiaan niin hyvän estradiharjoituksen työssään teinien kanssa, että sen jälkeen esiintymiset kyllä sujuvat vähän liiankin hyvin.

    VastaaPoista
  94. Luulen, että jos olisin jostain syystä tullut opettajaksi, saattaisin jonkunkin tunnin aloittaa sellainen häijy hymy kasvoilla; "Nyt minä kerron teille vähän, näin historiantunnilla kun ollaan, yhdestä Mengelen sedästä, onkos kukaan teistä kuullut hänestä aikaisemmin?"
    ---

    Tuo "hinguttaa" sana ja sen käyttöyhteys oli suorastaan nerokas.

    VastaaPoista
  95. Minusta tuo nonverbaalin viestinnän selittäminen on ollut vähän lapsellisella tasolla. - Toki kuumaverisestä ihmisestä näkee suojauksen pettämishetkillä jotain, mutta esimerkiksi polittikot opiskelevat (ja opettajat?) juuri tuota; "älä pirussakaan näytä mitä oikeasti ajattelet!"

    Teflonihmisistä eivät tunteet paljastu ulkopuolelle (olettaen, että niitä on), olen tähän ikään nähnyt riittävästi ns. hymyileviä tappajia.

    Vanhanajan ärrimörrien kanssa osaa pelata, tietää mitä ne ajattelee, mutta yrityksissä, muuallakin, työskentelevät eri tasojen toimijat pelkäävät tänä päivänä yli kaiken, että oikeat ajatuksensa tai tunteensa paljastuisivat.

    Siitä tuossa nonverbaalisen opettamisen tarpeessa tietysti on kysymyskin. - Paljon helpompaa,kun toinen on elämäänsä tyytyväinen vielä matkalla hirttolavalle.

    VastaaPoista
  96. Politiikasta vielä: Mahdollisuus Heinäluoman valtiomiesluokkaan nousemisesta on vielä olemassa (tukena, aivoina, Lauri Ihalainen), Kataisen taitaa olla pieni pakko kutsua sdp takaisin.

    Hyvähän se olisi, ei ainakaan hengitysilma mene maksulliseksi, ja jos meneekin, siinä on aika pieni alvi.

    Jos kepu tulee mukaan hallitukseen, hengitystaksa (kuusisataa ihmistä pohtii kuusisataa päivää laskutetaanko muuten, vai tehdänkö vero) nousee kaksinkertaiseksi, koska mukaan tulee ns. ilman alapään ulospuhallusmaksu, säädöstä kutustaan nimellä paskalaki kakkonen.

    Vihreät vaativat ulospuhaltamiseen suodattimen, jos se vaan kokoomukselle sopii ja rkp edellyttää myös ruotsinkielisiä pieruja.

    VastaaPoista
  97. No niin, viimeinen veikkaus ennen Kajaaniin lähtöä: demarit-kepu-persut.

    VastaaPoista
  98. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  99. Kehon kielen tulkinta jopa oppikirjatasolla (siis kokeellisella eli tiedetasolla) on aprikoittanut minuakin.

    Tämä sen vuoksi, että tiettyjen eleiden ja maneerien välttämisellä ja toisaalta toisten opettelemisella muka hämätään yleisöä, ts. nonverbaalien viestien tulkinta tapahtuisi simppelisti selittämällä jonkin eleen merkitys yhdellä tavalla. Nenänpään hierominen merkitsee valehtelua tai luistamista. Otsan rypistys merkitsee epäröintiä, epäuskoa, aggressiota. Liikehdintä hermostuneisuutta, hiljainen ääni pelkoa. Näitä kun välttää, antaa itsestään varman ja rauhallisen kuvan - siis näin tietoa kehon viestinnästä käytetään esityskoulutuksessa.

    Toisaalta nonverbaalin viestinnän tulkinta on kyllä kerroksisempaakin. Jos esiintyjä viestii yhtaikaa vastakkaisia ilmeitä, ystävällisyyttä ja hymyä samalla kun silmien ilme ei ole mukana suun hymyssä, katsoja uskoo tätä negatiivista hymytöntä viestiä, ei hymyä joka on sen päällä.

    Poliitikoilla on usein kahdensuuntaista viestintää, hidastettua rauhallisuutta ja samalla kiristynyt ilme, tai hymyä, mutta pingottunut olemus. Kuulija ja katsoja huomaa tämän tiedostamattaankin, eikä usko hymyilevää puhetta, jos se ei näytä tulevan luontevasti.

    Timo Soinin nonverbaali viestintä on sopusoinnussa hänen persoonansa ja puheensa kanssa. Jussi Halla-ahon kehon kieli taas on nykivää ja hermostunutta, ja hänen tehonsa onkin enemmän virtuaalissa, kirjoitetussa sanassa.

    Jutta Urpilainen on ollut kuin tehovalmennuksesta tullut. Itsevarma, esiintyminen vailla maneereja, jämäkkää ja rauhallista. Tulee mieleen shakkilaudan valtiatar, pelinrakentaja. Kataisen oheisviestintä on heikompaa, hän on inhimillesti avoin ja teeskentelemätön, lähettää myös aidosti hämillistä elettä, mikä tuntuu sympaattiselta ja luotettavalta. Hän ei ole viestinnältään pelinrakentaja, vaan nurkkaan pelattava.

    VastaaPoista
  100. Hehee, tuossa yllä sanomiseni, Riku. Minua innosti sinun kehon kielen kritisointisi. Vastauksestani tuli vähän sekava, kun henki paloi.

    VastaaPoista
  101. Minä veikkaan lopulliseksi hallituskoalitioksi demarit + kokoomus + persut.

    Olen ollut ikäni demari, mutta minua ärsytttää nyt tavattomasti demarien hivenen frekki pelaaminen ja Heinäluoman lypsäminen. Katainen on tehnyt hyvää työtä, kuunnellut osapuolia, antanut tilaa, ei pelannut koko aikaa omaan pussiinsa niin kuin Urpilainen ja Heinis.

    VastaaPoista
  102. ....sanoi Iines, vähän hengästyneenä, vielä turvetta kuvausmatkaltaan jaloistaan, esivirittämälleen lattian peittävään pressuun pudistellen...!

    VastaaPoista
  103. Minä en ikänään ole ollut edes demari, mutta viimeisimmissä äänestin Lauri Ihalaista, yhtään en sitä kadu, enkä häpeä. - Salaisesti olen jopa ylpeä, mutta sitä en kerro.

    Enkä minä häpeä kepulaistenkaan puolesta, pakkohan jonkun haltuunsa on ottaa kaikki, mikä ei selvästi ole betongiin rosvoketjulla lukittuna.

    VastaaPoista
  104. En minäkään ole ollut demari, siis en ole ollut minkään puolueen jäsen, olen vain äänestänyt demareita, tai vihreitä, kunnes tajusin, että ääni vihreille menee hukkaan.

    Turvesuolla en ole ollut, vaan muualla. On vain niin penteleen kova tuuli, että se vie linnut ja perhoset piiloon.

    VastaaPoista
  105. Kuvasi joka tapauksessa ovat lähes aina ja useammin mieleeni, kiva sinua on silti "tonverran" kiusoitella - ei sen enempää. (Jos minua lyö, se sattuu minusta ja tuntuu pahalle!)

    VastaaPoista
  106. Kiusoitella saa, kiusoittelu on kivaa, sillä leikinlaskuahan se on. Elämä olisi aika yksitasoista, jos aina kaikki sana menisi yks yhteen, niin kuin tekstissä seisoo.

    Jos nyt olisi töissä vielä, tämä päivä olisi suuri ja odotettu merkkipaalu: koulu loppu, vain kevätjuhla edessä. Ihan kuin kirjaimellisesti olisi päässyt laitumille kirmaamaan. Ah, sama tunne on edelleen. Minun lomani alkaa nyt.

    VastaaPoista
  107. Minäkin tätä sadepisaraa katselin kerran ja yritin myös omaa taustaa ja jumaleisson miten ristiin rastiin oli kuvia ja kaareja heh, heh.. Kiva kuva jos on kuuma ja kuiva ilma? Juuriharjalla itsekin hankasin farkkuja mutta nythän ne saa jopa valmiiksi revittynä, silloinkin olivat joskus risat, mutta se johtui vain siitä ettei ollut varaa ostaa uusia:) Yhdet ihanat vihreätkin muistan joita pidin niin kauan että taisivat hajota päälle. Miten niin perse ei saanut näkyä, antaisin mitä vain että olisi ollut peffa, minulla on vieläkin vain kaksi pennin korppua vastakkain:)

    VastaaPoista
  108. Mustaleski,

    Sirpa tosiaan ihaili laihuutta yli kaiken, ja piti normaalipainoisia naisia lihavina läskeinä, itseäänkin, vaikka painoi tosiaan tuon 44 kiloa, pituutta oli yli 170 cm. Perse oli tuolloin kuin lauta, ja Sirpa oli onnellinen peilatessaan.

    Nämä tapettitaustat taitavat sopia parhaiten, jos sivulla ei ole muuta härpäkettä.

    VastaaPoista
  109. Lisäys: Siis minun nuoruudessani kaikui joka puolella "ai kauheeta kun mun perse on suuri" tai "näyttääks mun perse liian isolta" -parahduksia.

    Ihmettelen, Mustaleski, jos et tunnista tätä iso takamus -ilmiötä. En oikeastaan vieläkäään tunne naista, joka on tyytyväinen takamuksensa kokoon. Yleensä se on naisen mielestä liian iso.

    VastaaPoista
  110. Elämää netissä valenimellä... Taitaa muuten olla jo aika vanhanaikaista. Tänäpäivänä kaikki ovat Facebookissa tai Twitterissä, ja omilla nimillää ja kasvoillaan.

    Iines porskuttaa anonyyminä. Se kertoo enemmän Liisasta kuin Maijasta, vai mitä? Kun ei uskalla olla oma itsensä, ei uskalla. Ja rakkikoirat räksyttää..

    Luin tuosta alempaa, että tytär on hakkinut hyvän ja ISON auton. Vautsi! Onnittelut! :DDD On tuokin yksi tapa päteä.

    Kolme vuotta sitten kävin täällä viimeksi. Edelleen jutut ovat samat: Minä, minä ja minun lapseni jonka telemisistä voi kumartaa minua. Iso ja hyvä auto! Hyvä äiti!

    Tulen takaisin taas kolmen vuoden päästä. Luulen, että olet yhä täällä kertomassa itsestäsi. Tai sitten olet heittänyt veivisi.

    VastaaPoista
  111. Anonyymi rakas, muistelen ettei edellisestä tuonkaltaisesta viestistä ole kulunut vielä kolmea vuotta, aivan samanlaisen olen minäkin ehtinyt lukea jo aivan liian monta kertaa.

    En väitä, - mutta luulen sinun muistisi hieman pätkivän tässä kohtaa. - Eikä kai kukaan voi uskoa, että joku oikeasti olisi niin paha, että kävisi tuollaisen viestin aina kolmen vuoden välein jättämässä?

    Jos et kuitenkaan tätä lue, kerron kuitenkin miten viestistäsi mieleeni tuli ihmeellisen luonnon monimuotoisuus, - tiesitkö että suistokrokotiili saattaa kooltaan olla jopa kuusi metriä ja painaa tonnin! - Sellaisellakin on oma merkityksensä ihmeellisessä maailmanjärjestyksessä, miten ei sitten sinulla Rakas anonyymi?

    Kertomiasi asioita en Iineksen blogista ole lukenut.

    Kun aloitit puhumisen tuollaisesta veivin nurkaan heittämisestä, kertoisitko pikaisesti, jos sellaista olisi tapahtumassa omalle kohdallesi? - Kaikessa ystävyydessä, haluaisin silloin esittää asiaan kuuluvat osanottoni ja myötäelämiseni!

    VastaaPoista
  112. Anonyymi,

    olet niin oikeassa. Oikea elämähän on Facebookissa. Se on aito asia.

    Tulehan taas kolmen vuoden päästä ilmoittamaan uusin havaintosi. Ehkä tänne siihen mennessä kertyy vaikka jokin vanhenevan naisen masennustilan kuvaus tai tyttären alkavan alamäen ja huumehelvetin kuvaus. En voi luvata, mutta elämähän nyt on nousuja ja laskuja.

    VastaaPoista
  113. "Skodia, Wartburgeja, Mercedeksiä, Fiateja ja Ifoja."

    Tuota vastaan protestoisin! - Saattoi siellä muiden lisäksi jokunen Coccomobil,- ehkä kolmepyöräinen Messerschmidtkin olla - , mutta Mersua ei ollut silloin edes Kepu Kehvelillä!

    VastaaPoista
  114. Minun kepusukulaisillani oli musta pyöreäkulmainen Mercedes muinoin 60-luvulla.

    Olen istunut myös Wartburgissa, matkalla Sääksjärvelle. Fiat on ollut itselläni, muista ei ole lähihavaintoa. Ifan muistan purkkakorttisarjasta, jonka huusin huutokaupasta.

    VastaaPoista
  115. Minä olen ollut aina demari.

    Tosin se ei ole estänyt minua äänestämästä - etenkin yritysjohtajaksi ryhtymiseni ja Lipposen - jälkeen Zysseä ja nyt peruspersua.

    Äänestän heti taas demareita, kun siellä on vanhan ajan demariehdokkaita, sellaisia kuin persuihin loikannut Putkonen, vankka ay-jäärä.

    Vanha tuttuni Ihalaisen Late, lupaava hanuristi, kun oli ehdolla Uudellamaalla, niin en voinut äänestää häntä.

    Olen minä äänestänyt Tuomiojaakin, silloin radikaalivuosinani.

    VastaaPoista
  116. Ai, Anonyymi, tuo kolmen (3) vuoden huoltoväli on aika aspekti määritelmä. Onko kyse sideerisestä, anomalistisesta vai trooppisesta vuodesta? (Ainakin ajoituksen so. lähtemisen/tulemisen suhteen tulee ongelmia jollei tiedä mistä a:sta on kyse. Ps. Olen pannut sen itse, ikävä kyllä, merkille!)

    VastaaPoista
  117. Monet asiat ovat kyseenalaisia - en sano mitkä. Ihmiset ovat aika avuttomia, se heissä on sympaattisinta. Emme tiedä mitä meille tapahtuu? Viellä vuonna 1964 Porissa naimisiin mennyt nuoripari tiesi että "Rosenlewiltähän me jäädään eläkkeelle... 2001."

    VastaaPoista
  118. Lehdet pääsivät eilen kirjoittamaan: "Vasemmiston Humala voitti presidentinvaalit Perussa."

    Meillä tämä on tällaista yhden sixpackin aiheuttamaa hallituskrapulaa.

    VastaaPoista