11.12.2007

Bloggaamisen paradigmoja


Bloggaaminenhan on oman todellisuutensa jäljentämistä kuvitellulle lukijaryhmälle. Jokainen näppäimen piirto on erilainen ja arvokas, vaikka kuvauksen kohde olisi sama, esimerkiksi pohdinta teemasta bloggaaminen vai blogaaminen. Ikuisuusaihe, kuten alastoman ihmisvartalon piirtäminen hiilikynällä piirustuskartongille.

Oikea muotohan on luonnollisesti kaksoiskonsonantillinen bloggaaminen, vaikkei Kielitoimisto sitä uskallakaan sanoa selkeästi. Se jättää nykyään aina takaportin auki pakenemista varten, koska sarjatulta tulee aina, kun sanoo, että tämä on oikein, tätä pitää käyttää. Kielitoimisto siis suosittaa "bloggaaminen"-muotoa, muttei lyö luukkuja kiinni "blogaamiseltakaan", koska se nyt on vieras lainasana, josta ei oikein vielä tiedä. Parasta siis pokkuroida, jottei se vaan ajattele meistä kovakonsonanttisista ja rumakielisistä junteista pahaa. Ja jottei kukaan vedä käskytyksestä hernettä nenäänsä.

Vierassana eli yleisimmin englannin kielestä ja ennen kaikkea Amerikan mantereelta Suomeen napattu sana käy läpi tietyn prosessin, ennen kuin se hyväksyy uuden isäntämaan. Prosessin ensimmäinen vaihe on mukautumattomuus, sellaisenaan tarjoutuminen, ota tai jätä, tai olet juntti häiskä. Tämän ryhmän sanoja löytyy informaatioteknologiasta, joka tulee hallita alkukielellä, koska muutenhan me jäämme luonnollisesti paitsioon Ameriikasta ja ollaan itäjuntteja. Tähän ykkösryhmään eli varsinaiseen prosessiin ehtimättömiä sanoja löytyy vielä mm. itäuusimaalaisilta dynaamisilta työpaikoilta, joissa Key Account ja Are Sales ja Product Managerit hääräävät.

Prosessin toisessa vaiheessa uusi sanatulokas antaa vähän periksi ja pudottaa koreimmat lainahöyhenensä, jolloin beet ja geet ja konsonanttikasaumat ja konsonanttiloput vaihtuvat suomalaiskansallisiin koviin klusiileihin pee ja koo, kasaumat laihtuvat yksinäiskonsonanteiksi ja viimeisen konsonantin perään lykätään jokin johdin, vaikka -(a)ta tai loppu-i, kuten vaikkapa blog/i tai daunlouda/ta tai uplouda/ta. Olennaista on, että tulokasta kohdellaan hellällä kädellä ja omitaan se omaan ryhmään, jonka piiriin itse kuulutaan ja hallitaan osaamista.

Kolmannessa vaiheessa sanatulokkaalta riisutaan viimeisetkin vieraskoreudet, ja se sulautuu kantaväestöön niin, ettei sekään enää huomaa tulokkaan muukalaisuutta, vaan pitää omanaan. Tähän ryhmään kuuluvat vaikkapa kahvi, luumu ja neilikka ja netti. Ja ehkäpä joskus ploki tai aivan loppuun asti vietynä loki. Viime mainittua kehitystä tietenkin haittaa se, että ilmiasu on jo varattu toiseen merkitykseen! Vaikka onhan meillä homonyymit kuten vaikka kuusi - ja kuusi.

Kun sanatulokas etenee kuvatussa kolmiportaisessa prosessissa kohden viimeistä kehitysvaihettaan, se kohtaa vaikeuksia, ennen kaikkea kun sitä taivutellaan ja revitään eri suuntiin. Sitä hämmästellään, että mikä se oikein on miehiään, tuleeko sitä riepottaa kuten omaa vai pitääkö sitä pokkuroida edelleen, vaikka se tuntuu jo tutulta. Ja ennen kaikkea: pitääkö meidän itse mukautua siihen ja muuttaa omaa systeemiä sen vuoksi, koska sehän on vieras ja siis parempi kuin me, itäjuntit?

Ei ei ja ei. Kielen rakennejärjestelmä on kansakunnan kulttuurin siirtämisväline, ajattelun pohja ja kanssakäymisen väline. Eivät perustat niin vaan muutu, vaan vieras tulee ajallaan, talo elää tavallaan, ja niin se on kaikissa kielissä ja kulttuureissa. Jos miettii siis, sanoako bloggaaja vai blogaaja, kannattaa sen kummemmin astevaihteluja ja muita kielioppisääntöjä muistelematta istuttaa pohdinnan kohde vastaaviin suomalaisiin sanaparadigmoihin, ja tehdä siitä päätelmänsä.

Paradigmassa on ensin verbin perusmuoto, sitten taivutusmuoto, josta näkyy konsonantin kohtalo: yksinäis- vai kaksoiskonsonatti, joka on usein astevaihtelun alainen ja siis vaihtelee pituudeltaan. Kolmannessa kohdassa on verbistä johdettu tekijännimi. Uskon Kielitoimiston lempeän suosituksen pohjaavan tähän paradigmoitteluun, jonka voisi pukea pilkuntärkeiksi säännöiksi, joihin en nyt kuitenkaan ryhdy. Tässä paradigmat ensi hätään mieleen tulleista sanoista. Lukija voi keksiä lisää. Jos tulee mieleen poikkema, se olisi kiintoisaa kuulla.

digata – diggaan – diggaaja
rokata – rokkaan – rokkaaja
lykätä – lykkään – lykkääjä
tsekata - tsekkaan – tsekkaaja
lakata – lakkaan – lakkaaja
ru(n)kata – ru(n)kkaan – ru(n)kkaaja
kokata – kokkaan – kokkaaja
hukata – hukkaan – hukkaaja
kakata – kakkaan – kakkaaja
tikata – tikkaan – tikkaaja
hakata – hakkaan – hakkaaja
nakata – nakkaan – nakkaaja
vekata – vekkaan – vekkaaja
veikata – veikkaan – veikkaaja
seukata – seukkaan – seukkaaja
pokata - pokkaan - pokkaaja
blogata – bloggaan - bloggaaja


Muutamien analogiavirheiden ei kannata antaa säikäyttää, sillä poikkeukset vahvistavat säännön. Niitä on kuitenkin harvempia, vai keksiikö joku jatkoa alla olevien kolmen jatkoksi? Mainittakoon, että alla olevat ovat kaikki puhekieltä, ja vieläpä sen alalajia, slangia, jota puhutaan suppealla alueella. Kehä kolmosen sisäpuolelta slangisanat tietenkin leviävät junttienkin keskuuteen.

dokata – dokaan – dokaaja
mokata – mokaan – mokaaja
(myös mogata - mogaan - mogaaja)
pokata – pokaan - pokaaja (vrt. yllä, tässä merkityksessä "iskeä" joku petikumppaniksi)

35 kommenttia:

  1. Kehä kolmosen ulkopuolelta on pirun vaikee tajuu Sun paradigmoitteluas näissä konteksteissa paitti implisiittisesti.

    VastaaPoista
  2. Hauskasti ja asiallisesti olet valaissut kansaa, joka pimeydessä vaeltaa.

    Tarkoitan tietysti tätä marraskuun pimeyttä. ;-)

    VastaaPoista
  3. Hups! Olen ajastani jäljessä: nythän on jo joulukuu. Pimeää kuitenkin.

    VastaaPoista
  4. Peeärr, älä nyt dissaa, tämä on tärkeää... :)

    Siis tuossa dissaamisessa ei ole kai vaikeuksia, siinä on aina kaksoiskonsonatti. S-kirjain ei yleensä tuotakaan vaikeksia eikä kuulu astevaihtelun piiriin.

    Anna, onko tämä mielestäsi murrepiirre, eli idässä bloggaajat, lännessä blogaajat? En löydä nyt heti yhtymäkohtaa tähän murrekytkentään tämän sanan kohdalla.

    VastaaPoista
  5. Pidàn kovasti sanasta "polkata".
    Yleensà en vàànnòksistà perusta, mutta koska polkkaa ei moni enàà tanssi, polkkaaminen voisi olla itàsuomalaiselle vierasperàisten àànteiden tyhjiòssà elàneille kevytversio bloggaamisesta.

    Kun kuisteskkii moni plokkaa vaan.

    VastaaPoista
  6. Iines, nyt mie tajuun, nyt mie tajuun paljon paremmin;)

    VastaaPoista
  7. Peerärmies, oot sie tosissas?

    Tuossa on muuten oikeasti sanat, jotka lämmittävät opettajan sydäntä.

    Sari, polkata joku muukin ehdotti jossakin blogissa. Itsellä on niin vahva ajatuskytkös polkkaamiseen tanssina, että koen tämän polkkaamisen vähättelevän tätä kirjoittamisen lajia. :)

    Kirjoittaa verkkopäiväkirjaa on tietenkin tylsä, mutta koruttomuudessaan se miellyttää meikäläistä. Puuttuu kyllä ihan oma verbi, jonkalainen pitäisi vaikka virallisella kilpailulla keksityttää.

    VastaaPoista
  8. iines

    hauska ja hyvä kirjoitus! tämä saa minut kaipaamaan eufeemisia kielipoliisiaikojasi, jolloin teit kielenkäyttäjistä myös kielen tarkkailijoita.

    sanojen historia on muuten merkkien - siten merkillisyyden - kannalta viehkoa. kun paine vallassa olevaa sanaa vastaan kasvaa liian suureksi, sana siivotaan pois ja korvataan uudella. kun uuden sanan puolustajat ovat onnistuneet vakiinnuttamaan sanan, löytyy siitä ristiriitaisuuksia ja se neutralisoidaan ja kierto alkaa jälleen alusta.

    VastaaPoista
  9. Meri,

    jännittävä kuitenkin nähdä, että ylemmältä tulevat siivoamisyritykset harvoin onnistuvat uusien sanojen tarjoamisessa. Monenlaista myymälävirittäjää tai hands freen vastinetta on kieleen tarjottu, mutta kansa se on, joka tämänkin asian lopulta päättää ja valitsee juuri sen, minkä tahtoo. Siksi kai Kielitoimiston väki onkin viime vuosikymmenet ollut hissukseen taustalla ja on lopettanut normatiivisten kielioppien kirjoittamisen ja tyytynyt sen sijaan laatimaan mammuttimaisia kuvauksia kielestä - kun se nyt kuitenkin on tätä.

    Ja hyvä niin, sillä näinhän kieli syntyy, elää ja kehittyy. Uusia normatiivisia kielenoppaita tarvittaisiin silti oikeastaan aika huutavastikin. Sama kansa, joka sotii ylhäältä tulevaa kielen ohjailua vastaan, haluaa kuitenkin, että sillä tarvitessaan on pääsy normien lähteille, tarkistamaan nopeasti kielimuodot, joita se pitää viime kädessä kyllä tärkeinä mutinastaan huolimatta.

    Kielipoliisiblogi oli mukava kokeilu, mutta sen olisi voinut hoitaa varmaan toisella tavalla, tai sitten painaa vaan rohkeasti läpi ja katsoa, miten se olisi muotoutnut. Sehän oli viidenkymmenen luetuimman joukossa ja tilaajamäärä kasvoi koko ajan pikkuhiljaa. Siitä viimeistäään havaitsi, miten henkilökohtainen ja tärkeä imagojuttu ihmisen oma kieli hänelle itselleen on.

    VastaaPoista
  10. JK Lisäys

    Minusta on aika huolestuttavaa, että netistä on hankala löytää selkeitä ja luotettavia kielinormeja. Moni tuntuu pitävän insinööri Jukka "Yucca" Korpelan suomen kielen lyhyttä sivistyssanastoa ja muuta kielisivustoa auktoriteettina. Minusta tämä kertoo ajastamme valitettavan paljon.

    Kotuksen (Kielitoimiston) sivuilta taas ei löydä yhtään mitään normatiivista tietoa! Lähes kaikkiin omiin hakuihini tulee hakutulos: 0 artikkelia.

    VastaaPoista
  11. Kuvasta sen näet, miksi maalaustaide ei sopinut naisille. Kuva on niin kiehtova, etten pärettä tullut lukeneeksi. Yksi kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa, vai miten se nyt olikaan. Kuva ainakin toistaa valeen, mutta iines on antautunut harmaalle. Hänestä on tulossa platinahiuksinen rouva, mutta mitenkähän se vanha vasemmistolaisuus olisi kitkettävissä tai ainakin valkaistavissa.

    VastaaPoista
  12. Lie olla parempi kuin on, vai mitä ootte mieltä?

    VastaaPoista
  13. Ei se mitään, a-k.h, en minäkään jaksa lukea sinun päreitäsi.

    Muutenkaan en ymmärrä näitä yösydännä tulleita kommentteja yhtään. Mitä niillä tahdotaan sanoa?

    Obeesialle vielä se, että en minä tätä pärettä kirjoittanut valistaakseni pimeää kansaa, vaan siksi, kun niin moni tähän kysymykseen aina palaa. Herätteen sain Marinadin pohdinnasta. Jos ihmisellä on tietämystä, eikö sitä saisi tuoda esiin niille, jotka sitä kaipaavat?

    Tätä se on aina, kun sanoo, että näin se on. Ymmärrän kovin hyvin Kielitoimiston vetäytymisen.

    VastaaPoista
  14. Iines, kun älähdys ja kolahdus assosioidaan toisiinsa, en osaa olla kokematta syyllisyyttä.

    Sanoessani "Lie olla parempi kuin on, vai mitä ootte mieltä?", pyrin kertomaan kohtuullisena kielikkönä näkemykseni nykykielen elävyydestä.

    Tuntuu siltä, että 'anything goes', kunhan sopeutuu l. sama homma kuin evoluutiossa.

    Koulupoikana hyvän kieliopilliskielellisen pohjan saaneena tuntuu nykyinen nk. virallisehkokin kieli ohittavan 'suojatien' kohdalla.

    Toimittajat eivät osaa käyttää verbien potentiaalimuotoja - eivät ainakan käytä, ja yleinen kielen kehitys on 'hyväksynyt' 'viralliseksi' muodokseen anglonnitetun muodon "Mitä olet mieltä?"

    Puhutaan sitten latinaa, jos halutaan panna predikaatit eteen ja subjektit loppuun etc.

    "Sunt pueri pueri puerilia tractant."

    Ps. Kello mihin aikaan ei ole lokata sallittua, mitä olet mieltä?:))

    VastaaPoista
  15. "Tämän ryhmän sanoja löytyy informaatioteknologiasta, joka tulee hallita alkukielellä, koska muutenhan me jäämme luonnollisesti paitsioon Ameriikasta ja ollaan itäjuntteja."

    Kysymys ei ole junttiudesta vaan siitä että se tekniikka on tähän asti tullut pääosin Ameriikan ihmemaasta, joten luonnollisesti ohjeet ja terminologiakin tulevat sieltä.

    Ja koska alan kehitys on niin nopeaa (Tai oikeastaan oli aiemmin, tahti on hidastunut) ettei kenelläkään ole ollut aikaa odotella ohjeiden käännöksiä, niinpä kaikki dokumentaatio on ollut pakko lukea englanniksi, joten ei liene vaikeata arvata miksi IT-alan jargoni on anglosaksisesta maailmasta kotoisin.

    Muuten, täytyyhän sitä osata jumalaton liuta ulkomaanelävien termejä opiskellakseen äidinkieltämme...

    VastaaPoista
  16. Ei niin, Johannes, kyse ei ole junttiudesta, ja sitähän juuri satiirillani tahdoin sanoa. :)

    Tuo uploudaaminen ja daunloudaaminen vaan on tullut sen jälkeen, kun ensin oli käytössä kotimaiset vastineet, ei sen vuoksi, ettei niille olisi vastineita. Itse olen törmännyt suomalaisissa tekseissä vasta tänä vuonna siihen, että "uploudaa tämä" ja "dounloudaa tuosta"..

    Samoin on monien muidenkin englanninkielisten termien kanssa. Jos halua on, niille löytyy kyllä suomenkieliset vastineet. Ihmeen kauan puhuttiin printtereistäkin, ennen kuin kakistelematta ruvettiin käyttämään tulostinta. Englannin kielen suosimisessa on siis usein kyse selkeästä valinnasta.

    Oletkohan nyt lukenut pakinani vähän yksisilmäisesti niin, että vastustan kaikkea vierassanaisuutta? Ymmärrän kyllä sen, että suomen kielen asioista puhuttaessa kovin mieluusti nähdään ruoskanheiluttaja siellä, missä tarkastellaan kieliseikkoja.
    Se on vaan aika turhauttavaa, kun toinen kirjoittaa kieli poskessa hauskaa pakinaa.

    Peeärmies, parhaani tein, mutta en nyt millään tahdo ymmärtää, missä on villakoiran ydin viestissäsi. Joskus voisi olla hyvä sanoa asia ihan yksinkertaisesti.

    VastaaPoista
  17. "Oletkohan nyt lukenut pakinani vähän yksisilmäisesti niin, että vastustan kaikkea vierassanaisuutta?"

    Äh, myönnettäköön että luin sen ns. yhdellä vilkaisulla ennen palaveria (Vai pitäsikö sanoa ennen kokousta?) yrittämättäkään kunnolla sisäistää sitä. Olemma pahoillani.

    Minä käytän mm. upata (Uppasin sen) ja daunloudasin (daunloudasin mysqlän sorsat¹) sanoja puheessani (En siis kirjoittaessa), lähinnä koska ne nyt vain sopivat suuhuni paremmin kuin mielestäni teennäiset suomenkieliset vastineet (Uploadille en edes tiedä vastinetta ja minulle lataaminen tuo mieleen aseteknologian). Jaa niin, tulostimet ovat tietenkin ulostimia ja käyttäjät luusereita ;-P

    IT-alan ulkopuolelta on helppo tulla sanomaan että me ammattilaiset puhumme englannin sävytteistä jargonia, mutta koska muistettavia termejä yksinkertaisesti on niin jumalaton määrä (Minkä lisäksi samat termit/lyhenteet saattavat alan eri osa-alueilla tarkoittaa eri asiaa) on aivan turha vaivautua muistamaan kaksia eri termejä, englanninkielisissäkin on tarpeeksi muistamista ja ne nyt kuitenkin ovat ensisijaisesti muistettava jotta ylipäätään voisi työnsä tehdä.

    Ja vaikka käyttäisimmekin suomennettuja (Yleensä kankeita ja/tai väärinkäännettyjä) termejä eivät alan ulkopuoliset siltikään ymmärtäisi puhettamme, joten mitä väliä sillä on kuinka (Minkä tahansa ammatin) _ammattilaiset_ puhuvat? Joka alalla kun on ammattijargon jota alan ulkopuolisen on hankala ymmärtää.

    Ja oikeastaan mitä väliä sillä on että me innokkaasti imemme kieleemme ulkomaanelävien sanoja ja sanontoja? Niin olemme tehneet aina, niin ovat tehneet muutkin kielet ja niin tullaan jatkossakin tekemään ja kun aikaa on tarpeeksi kulunt ei juuri kukaan erota lainasanaa lainasanaksi.

    (Ai niin tilasin juuri tuon: Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas ja tuo vaimollani jo on: Iso suomen kielioppi, joten enköhän minäkin jossain vaiheessa opi tämän nakuttelun sijasta soumea ihan kirjuuttamaankin...)

    Mut nyt mun on mentävä hakeen uutta sänkyy.

    Bai bai. sii ya' leitö

    ¹ MySQL tietokantaohjelmiston lähdekoodit (BTW: mielestäni MySQL tietokannan "lempinimi" myslikanta on mukava)

    VastaaPoista
  18. Johannes,

    minua kiinnostaa, miksi käytät termiä jargon etkä ammattikieli. Ihan vaan uteliaisuudesta, ei muuten. Onhan päivänselvää, että ammattikielen ymmärtävät kaikki, jargonia eivät läheskään kaikki. Osa lukijoista jää siis pimentoon.

    Edelleen olet vähän puolusasemissa, ja aivan turhaan. Eihän kukaan ammattikieliä mollaa, niitä tarvitaan, niillä on tärkeä merkityksesnä ryhmänkeskeisessä viestinnässä, jossa kaikki tuntevat ne.

    Eri asia on, kun ammattikielivaihde jää päälle siirryttäessä laajemman kieliryhmän piiriin, ulos ammattiryhmästä, sinne, missä kiistatta tarvitaan selvää yleiskieltä, jota kaikki ymmärtävät. Siellä hyvä ammattilainen siirtyy siis samalla tasolle lukija- tai kuulijakuntansa kanssa, mikäli ei halua brassailla termeillä ja tekeytyä niillä muita viisaammaksi. Tästä on kyse.

    Johannes, tietenkin imemme vaikutteita ja sanoja vieraista kielistä. Koetahan nyt jo ymmärtää, että en ole sitä tuominnut! Niin kuuluu olla, ja kyse on aina vain sanan ja kielen käyttöympäristöstä ja kohderyhmästä.

    Omassakin hyllyssäni on muuten tuo Iso suomen kielioppi, vaan eipä siitä 1700-sivuisena kielen mammuttikuvauksena ole apua pikaisiin normatiivisiin pulmiin. Katson kyllä ongelmat mieluiten kieliopeista.

    Olen edelleen sitä mieltä, että Kielitoimisto palvelisi suomalaisia julkistamalla selkeän normatiivisen kieliopin ja sanaston virtuaaliympäristössä. Se olisi tätä päivää. Ehkä sellainen joskus tulee, sillä tietääkseni sellaista ei kyllä vielä ole.

    VastaaPoista
  19. Yö vain ja tähdet ja kuu...

    VastaaPoista
  20. Iines-opettaja puhuu asiaa:
    "Eri asia on, kun ammattikielivaihde jää päälle siirryttäessä laajemman kieliryhmän piiriin, ulos ammattiryhmästä, sinne, missä kiistatta tarvitaan selvää yleiskieltä, jota kaikki ymmärtävät. Siellä hyvä ammattilainen siirtyy siis samalla tasolle lukija- tai kuulijakuntansa kanssa, mikäli ei halua brassailla termeillä ja tekeytyä niillä muita viisaammaksi. Tästä on kyse."

    Kauneusvirheenä pitäisin "brassailla"-verbiä, muutoin olen kanssaan täysin samaa mieltä

    VastaaPoista
  21. Jos Suomessa ei puhuta suomea, tuskin muuallakaan.

    Lähellähän - Virossa - oli että olisi pitänyt käyttää tulkkia, kun käytti äidinkieltään asioidessaan ns. viranomaisten kanssa. (Tarkoitan ennen vuotta 1991.)

    VastaaPoista
  22. sori tästä vaan huomaa, et kirjoittaja on lande (tai sit vaan ekan polven stadilainen, joka yrittää hiffata mitä tosi stadilaisuus oikeen on.

    VastaaPoista
  23. tarkennus:
    iines vasta yrittää hiffata mitä stadilaisuus oikeesti on

    VastaaPoista
  24. Se jargon oli tässa tapauksessa tarkoituksellinen "mauste", mutta käytän sitä myöskin puheessani.

    Minä puolustan ammattialani tapaa käyttää monien muiden mielestä käsittämättömiä englanninkielestä peräisin olevia termejä koska olen yksinkertaisesti kyllästynyt siihen että IT-alan käyttämän kielen käsittämättömyyttä jatkuvasti morkataan ja kuitenkin samat ihmiset (Esim. työpaikkani humanistit) itse käyttävät täysin käsittämätöntä ammattisanastoa eikä kenellekään tule mieleen arvostella heitä vaikka kyse on täysin samasta ilmiöstä.

    Asia erikseen onkin mikäli ihmiset joilla on suora kontakti käyttäjiin (Helpdesk, atk-tuki) ihmisiä neuvoessaan käyttävät termistöä jonka ei voi olettaa olevan käyttäjälle tuttu, silloin kyse on huonosta palvelusta.

    "Eri asia on, kun ammattikielivaihde jää päälle siirryttäessä laajemman kieliryhmän piiriin, ulos ammattiryhmästä, sinne, missä kiistatta tarvitaan selvää yleiskieltä, jota kaikki ymmärtävät. Siellä hyvä ammattilainen siirtyy siis samalla tasolle lukija- tai kuulijakuntansa kanssa, mikäli ei halua brassailla termeillä ja tekeytyä niillä muita viisaammaksi. Tästä on kyse."

    Tästä olen kanssasi täysin samaa mieltä. Käytettävän kielen on mukauduttava keskustelukumppaniin, esim. minä käytän ystävieni kanssa keskustellessani jonkinlaista slangin ja puhekielen välimuotoa koska tiedän heidän ymmärtävän sitä, mutta keskustellessani anoppini kanssa ei mieleeni tulisi käyttää sen enempää slangisanoja kuin ammattikieltäkään. Ja niinhän sen kuuluukin olla, eihän anoppinikaan kanssani puhuessaan käytä viroa koska hyvin tietää etten sitä ymmärrä.

    "Johannes, tietenkin imemme vaikutteita ja sanoja vieraista kielistä. Koetahan nyt jo ymmärtää, että en ole sitä tuominnut! Niin kuuluu olla, ja kyse on aina vain sanan ja kielen käyttöympäristöstä ja kohderyhmästä."

    Tarkoitukseni ei ollut väittää että sinä vastustaisit lainasanoja ja kuten yo. sekavasta tekstistäni toivottavasti käy ilmi olen tuosta kohderyhmä osasta kanssasi samaa mieltä.

    Mutta minä vain yleisesti ottaen en ymmärrä miksi ketään pitäisi arvostella siitä että he omivat sanoja muista kielistä.

    Tai miksi ketään, varsinkaan joustavaa ja kekseliästä nuorisoa, pitäisi arvostella siitä että ympäröivä maailma -- esim. netti ja kännykät -- vaikuttaa heidän kieleensä, mikä siinä nyt niin kamalaa on?

    VastaaPoista
  25. "sori tästä vaan huomaa, et kirjoittaja on lande (tai sit vaan ekan polven stadilainen, joka yrittää hiffata mitä tosi stadilaisuus oikeen on."

    Joo mä ku oon vaan ekan polven (Vai mite se määritellään? Mä oon kuiteski syntyny ja kasvanu stadis, oonks mä tokan polven stadilaine?) stadilainen ni emmäkään bonjaa mitä tosi stadilaisuus on. Mut mun isoisoisovanhempani oli syntyny ja kasvanu stadis mut sit ne muutti duunin peräs Viipuriin oonks mä ny ekan, tokan vaiko viidennen tai kuudennen polven stadilainen?

    (Vaikka olenkin suurimman osan elämästäni viettänyt stadissa tai sen lähistöllä en kuitenkaan koskaan ole kokenut olevani stadilainen)

    VastaaPoista
  26. "hirlii sanoi...
    sori tästä vaan huomaa, et kirjoittaja on lande (tai sit vaan ekan polven stadilainen, joka yrittää hiffata mitä tosi stadilaisuus oikeen on."

    Onk Hirlii muuttanu turkkusist stadiin, ku heitäsisisisis niin ylmiälistä et vallan.

    Mitä se on se "stadilaisuus", josta kannattaa tommosta älämölöä pitää?

    VastaaPoista
  27. Hirlii,

    olen pikkukaupungista ja varmaan silmissäsi lande ja varmaan vielä paukkukin, mutta ei se minua haittaa. Lisäksi minun on vaikea ymmärtää, mitä se tähän asian kuuluu. Avaisitko vähän kommenttiasi, ettei se tuntuisi niin perusteettoman ja perin tylyltä?

    Johannes,

    minustakin ammattikielet ovat parhaimmillaan ryhmän sisällä, olivat käyttäjinä sitten it-alan osaajat tai humanistit. Se toteamus ammattikielen käytöstä sekalaiselle kuulijakunnalle koskee tietenkin kaikkia ammattiryhmiä, myös humanisteja, jos heitä nyt jossain työpaikalla sitten on läjäpäin koolla. Mikähän sellainen työpaikka olisi?

    It-ala vain on hyvä esimerkki, koska sen alan sanoja me kaikki tarvitsemme jokapäiväisessä käytännön elämässämme nykyään, tietotekniikan tultua koulujen lisäksi koteihin, mataliinkin majoihin jokapäiväiseksi käyttövälineeksi. Humanistista terminologiaa sen sijaan ei tarvita kai joka päivä kodeissa.

    On myös niin, että "humanistisilla termeillä", esimerkiksi kieliopin käsitteillä, ei ole käytössä luontevia suomalaisia vastineita, vaan niissä on järkevä käyttää kaikille yhteisiä nimiä (subjekti, predikaatti, eikä alus ja maine), koska opiskelemme niin paljon vieraita kieliä, joissa kieliopin termit ovat samat.

    Mitä nopeammin sanoille saadaan suomalaiset vastineet, sen nopeammin ja helpommin laitteiden käyttö omaksutaan. Siksi on järkevää käyttää äidinkielisiä sanoja. Niinhän muuallakin tehdään. Kyse on tarkoituksenmukaisuudesta.

    VastaaPoista
  28. Iines, minä kirjoitan blogia mieluummin kuin bloggaan. JA mihähän tietenkin bloggaisin enkä blogaisi. Ja kyllä minä saatan sanoa kirjoittavani verkkopäiväkirjaa tai päiväkirjaa netissä, kuinka kulloinkin. On ollut helpottavaa, kun ei tarvitse enää viran puolesta vahtia kaiken aikaa, kuinka saoo.

    Loki lienee alkuperäisestä tarkoituksestaan jo laajentunut, kun alettiin kirjoittaa lokikirjaa. Minusta lokikirja ja sen lokit (jotka vastaavat sinun päreitäsi) on ihan käypäinen sana.

    Ja Johannes: on ihan eri asia olla palaverissa kuin kokouksessa.

    VastaaPoista
  29. Asiaa, Liinu,

    viisaita ja hyviä sanoja, juuri noin se menee.

    Kas kun en huomannut tarjota tuota "kirjoittaa blogia", sillä blogata on hirveä verbi, jota ei pitäisi käyttää ollenkaan. Enhän minä itsekään sitä käytä, mutta en huomannut ajatella itseäni tässä, vaan ainoastaan niitä vaihtoehtoja, joita blogilistojen terävin kärki tarjoaa. En luottanut itseeni tarpeeksi. Muutenkin blogilista on yhtä tyhjän kanssa, sillä lista on täynnä kuolleita ääniä, haamutilaajia, joita ei ole kuin hetken mutta joiden äänet jäävät vääristämään tilastoa. (Minusta blogilista pitäisi nyt omistajien vaihduttua ajaa alas ja aloittaa tyhjästä uudelleen, jotta se vastaisi totuutta.)

    Kiitos Liinu, palautit uskoni selkeään hyvään suomen kieleen.

    Ja totisesti, palaveri on aivan eri asia kuin kokous. Sanat eivät ole synonyymeja, vaan niiden merkitys on eri!

    VastaaPoista
  30. Iines, jos minä sanon kahvipöytäkeskustelussa ohimennen työkaverille jotain alaamme liittyvää tulee lähes aina kommenttia siitä ettei puhettamme ymmärrä, mutta kun humanistit samassa kahvipöydässä käyttävät oman alansa erikoistermejä ja minä yhtä huvittuneena huomautan heidän ammattislangistaan niin humomautuksiani tai kysymyksiäni pidetään tyhminä...

    "Ja Johannes: on ihan eri asia olla palaverissa kuin kokouksessa."

    Tiedän, itsekin erottelen nuo kaksi toisistaan, minulle kokouksessa päätetään asioita ja palaverissa niistä vasta keskustellaan. Tosin palaverissakin voidaan päättää asioita mutta sen luonne on epävirallisempi. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni, olen juuri nyt lentokentällä joten minulla ei ole sanakirjaa jotta voisin tarkistaa olenko oikeassa.

    VastaaPoista
  31. "On myös niin, että "humanistisilla termeillä", esimerkiksi kieliopin käsitteillä, ei ole käytössä luontevia suomalaisia vastineita, vaan niissä on järkevä käyttää kaikille yhteisiä nimiä (subjekti, predikaatti, eikä alus ja maine), koska opiskelemme niin paljon vieraita kieliä, joissa kieliopin termit ovat samat."

    Perustelusi pätee it-alan termeihinkin, varsinkin siltä osin että luontevaa suomalaista vastinetta ei yleensä löydy.

    VastaaPoista
  32. Muuten, kuinkakohan monia eri ammatti- ja harrastus slangeja suomalainen keskimäärin ymmärtää?

    Kieli on mielenkiintoinen lelu.

    VastaaPoista
  33. Johannes, mielenkiintoinen kysymys tuo yksilön eri ammatti- ja harrastekielien käyttö. Kai sitä pitäisi kysyä Kotuksesta, mutta itse arvelen, ettei niitä kovin monta voi yhdellä olla, jokunen kylläkin.

    Itse olen niin ilmeisen yksioikoinen tyyppi, että tämä kohtuulisen steriili kieli tunkee minulla joka paikkaan, kuten nyt blogiinkin, jossa en osaa kirjoittaa luontevaa puhekieltä, kuten eräät. - Ihailuni heille, sillä en suinkaan paheksu mä- ja sä-muotoja ja paria kunnon perkelettä joukossa. Minulta se vaan ei käy, kuten ei puheessakaan, sillä en osaa edes kirota, paitsi liukastuessani jäisellä pihalla suustani tulee kyllä se perkele.

    Ystävien kanssa tietenkin juttelen murrepohjaista satakuntalaista, tai sitten kesäpaikalla oikein ehtaa rauman murretta. Tosin sanankäyttöni herättää usein huomiota, sillä en huomaa puheessakaan varoa joitain sanoja. Maittakoon esimerkkinä vaikkapa sana "tietämys", jota joku äimisteli, että miten semmoista käytän

    VastaaPoista