5.2.2009

Missä miehet ratsastaa?

"Tee Iines seuraava päre siitä, ettei naiset enää löydä miehiä, joita ottaisivat omakseen.

Missä miehet? Oikeat, rahvaat miehet; Konstat?
"

Tämän toiveen esitti muuan kommentoija pari pärettä alempana. Itsekin olen ihmetellyt samaa, lähinnä siitä näkokulmasta, että harvoin tuntuu miehessä yhdistyvän raavaus ja toisaalta sitten taas valistuneisuus, hengen avaruus.

Vastausta tällaisen raavaan ja valistuneen miehen katoamiseen pitää ensin etsiä luonnollista tietä, rationaalisesti. Vastaus onkin yksiselitteinen, sillä tilastojen mukaan yksinäisistä ihmisistä puolet enemmän on naisia kuin miehiä, eli naisia jää siis väistämättä yli. Tällä hetkellä kaikista naisista jo lähes 30 prosenttia asuu yksin, miehistä vain 12 prosenttia.

Tilastokeskuksen tuoreimmissa tilastoissa näkyy lisäksi nouseva yksinäistymisen trendi, sillä yksinasuvia suomalaisia on jo lähes miljoona, kun 80-luvulla heitä oli alle puoli miljoonaa. Suomi johtaa kansainvälisissä mittauksissa myös avioerojen määrässä, ja Väestöliiton tilastojen mukaan puolet suomalaisista avioliitoista päätyy eroon, ja helsinkiläisliitoista yli 50 prosenttia. On ilmeistä, että erojen lisääntyminen lisää ennestään yksinäisten naisten määrää ja että miehet päätyvät naisia nopeammin ja useammin uuden kumppanin valintaan.

Kun vielä todetaan se, että tilastot vahvistavat, että vanhimmiksi kaikista elävät ne yksinäiset naiset, jotka eivät joudu passaamaan miestä ja lapsia, niin täytyy kysyä, että mitä väliä vaikkei sitä raavasta miestä näy mailla eikä halmeilla. Tilastojen valossa se nimittäin on ikuisella kiertoradallaan naiselta naiselle, kunnes kuolee pois, naista ennen.

Palatakseni vielä alun kysymykseen - täytyy todeta, että tämä ei varmaan ole se käsittelytapa, jota kommentoija toivoi. Minusta nimittäin tuntuu, ettei sellaista miestä ole koskaan ollutkaan, oikeaa rahvasta miestä, jolla olisi avara mieli ja kieli puhua. On joko tai, rahvas joka ei puhu vaan tekee, tai sitten oppinut, joka puhuu muttei tee.

Lopuksi täytyy vielä kyllä kysyä, että ketkä ne miehet sitten vievät, minkälaiset naiset, kun 30 prosenttia naisista kerran jää ilman?

Joskus tuntuu siltä, että mies kuin mies on vietävissä, kun sadan metrin säteellä joku nostaa hameenhelmaa. Ei väliä millainen käsi, kunhan nostaa, niin se on miehen menoa. Ennen vanhaan sulhanen saatiin jättämällä aitan ovi lukitsematta, peitonkulmaa nostamalla ja vinkkaamalla, eivätkä ne tavat siitä ole muuttuneet. Ei siinä rakkaudella aina ole tekemistä, tottumuksella ja tavoilla pikemmin. Normien noudattamisella ja jatkamisella.

Jokuset naiset taas kulkevat omia polkujaan. Ja elävät pitkään.

(Maalaus Pablo Picasso)

46 kommenttia:

  1. Lue mitä laitoin rekomposti.blogspot.com tänään Mustapekasta.

    VastaaPoista
  2. HG,

    jos tahdot, voisit kertoa tässä lyhyesti ajatuksesi raavaitten miesten katoamisesta.

    VastaaPoista
  3. Onkohan sinulla mennyt raavas ja rahvas sekaisin? Muuta en osaa tähän sanoa.

    VastaaPoista
  4. No, rahvas tulee tuosta kommentoijani sitaatista, ja minä olen pannut oman raavaani sekaan.

    Ne ovat kyllä eri asia, mutta tein tietoisen oikaisun stereotypian suuntaan kuvatakseni sitä mielikuvaa kadonneesta miehestä, jota kommentoija mahdollisesti haikailee, ja kenties minäkin. Jos keskustelu jatkuu, asia ehkä selviää.

    Itse yritän sanoa sitä, että liika sivistys voi pilata miehen urouden.

    VastaaPoista
  5. Eivät raavaat miehet minnekään ole kadonneet.
    Täällä niitä on Iines pilvin pimein! :)
    On monenmoista yksineläjä hirvasta: talonisäntää, mökkiläistä, osakkeenomistajaa, myös renttua ja kunnollisia lenkkipolulla tai metsässä kuntoaan hoitavia jne.

    Vai voiko renttu olla myös raavas mies?

    VastaaPoista
  6. Voi renttu olla raavas.

    Alkuperäinen kommentoija peräsi siis rahvasta miestä, ja yhdistin tämän mielessäni jonkinlaiseen aitoon alkuperäiseen silaamattomaan raavauteen, urouteen.

    Nyt on vaan se kynnyskysymys: se hengen palo tai mielen avaruus - löytyykö sitä. Kyse ei siis ole oikeastaan miehen puutteesta, vaikka sitäkin ilmenee, vaan hieman avarammin - tietynlaisen miehen muuttumisesta fossiiliksi, jota ei enää tapaa kuin ehkä kirjoissa.

    Heitin nuo tilastot tuohon vain hakeakseni tietoa ihmisen yksinäistymisestä tässä yhteiskunnassa. Totesin, että se valitettavasti on nouseva trendi.

    PS Onhan Satakunnan lakeuksillakin monenlaista vihtahousua..

    VastaaPoista
  7. Tutkimukset osoittavat, että ne tytöt, jotka olivat pieniä kun oli viime lama ovat nyt nuoria naisia, joilla ennennäkemättömästi paljon psyykkisiä oireita (Stakes). Tämä tulee heijastumaan siihen, että pian syntyy ennennäkemätön määrä onnettomia perheitä, lapsia ja lisää murheita ja ennennäkemätön määrä huostaanotettuja. Ja siihen tuli tämä lama myöskin nyt sitten kaiken päälle. Piina jatkuu ja kriminaliteetti tulee jatkumaan tämän mukaan. Suomi jakaantuu Argentiinaa nopeammin kahtia: todella suuret roistot ja suuret metsät ja todella äveriäät hantlankarit ja mukamas-älyköt, joita fiilataan linssiin, etteivät oikein ymmärrä totuuden koko kuvaa. Ei nytkään kerrota mm päihteistä ja huumeista miten levinnyttä se on ja miten moni auto-onnettomuus on myös näistä. Ei ainoastaan alkoholi.


    Tästä tienataan hyvin, hyvin paljon enemmän kuin normaalista busineksesta. Eikä tarvitse oppia koska oppiminen on sitä mitä lunttaaminen koulussa: jotkut ihmiset vaan keksivät mielummin monimutkaisia tekoja siihen, että saavat menestyä: eivät kävele kohti menestystä ns. oppimisen kautta vaan nokkeluutensa kautta. Jokin vinksahtaneisuus vie siihen. Tätäkin osaan selittää pedagogisesti, en nyt ota sitä.

    Koska huumeet ovat tuhatkertaisesti kannattavia joku ulosheitetty ja samalla omnipotentti (annaskumänäytän-tyyppi)
    tulee aina nappaamaan tätä reittiä koska niin pysyy mukana (tämä on tärkeä pointti) muitten isokenkäisten kanssa. Pysyy mukana ja kukaan ei tiedä sitten tarkemmin mistä fyrkka oikein tuli. Niinhän se meni mutta niin se meni myös silloin kun suuryritykset, joiden byrokratia on pörssiyhtiöiden tänä päivänä, perustettiin. Johdon perusosaaminen on kettujen. Ketut ovat aina pärjänneet ja maailma ei ole ollut ennen eettinen ja nykyään epäeettinen vaan pikemminkin päinvastoin. Silti ne, joiden sisus olisi ainakin omien sanojensa mukaan eettisiä, joutuvat kyykkimään ja ummistamaan silmänsä liian pitkälle ajattelulle. On pakko vain totella. Ja totteleminen käy helpommin ellei ole suurta moraalia, pikemminkin laajaksi levinnyt a-moraalisuus: tee mitä käsketään ja pidä suu kii.

    Tämän tunnistavat kaikki. Niinhän se menee koska muuten menettää duuninsa. Mutta pitkällä tähtäimellä todelliset ns. miehet eli todellisia avaria tai todellisia eettisiä (henkeviä) on vain satukirjoissa enää: miehet eivät olisi säilynyt hengissä elleivät olisi kusettanut itselleen ja muille aika suuren osan siitä, mihin joutuvat. Siksi naisasianaiset ovat olleet täysin hukassa. He eivät tajua miten työelämä on rakennettu ja jos nainen menee sinne sormi pystyssä se sama nainen vain heikentää firmaa suhteessa muihin.

    Mutta kuten minä niin minä tiesin tämän ja silti nostin sormen: olinhan mennyt yritykseen, jossa puhuttiin eettisyydestä, dialogista jne ja myytiin ns. koulumarkkinoille. Eli dialogit tästäkin syystä olivat tärkeitä ja siitä ei seurannut minulle hyvää. Minut leimattiin, minua herjattiin ja kun olin sanonut itseni irti niitten joku ohjaava taho yritti laittaa minua allekirjoittamaan paperin, jonka ansiosta en olisi ikinä milloinkaan voinut tehdä työtä koska olisi aina voitu vedota, että rikon sopimusta. Tässä tämä Orwellin isoveli valvoo -kieli ja sen tulkinnat. Joten onneksi en allekirjoittanut ja onneksi jatkoin avointa olemista. Sanoin, sanoin uudelleen ja ihmettelin miksi minulta suljetaan ovet. Myös yliopistossa päätyivät kiusaamaan ja siinä olikin paha paikka koska minulla oli tieto ja osaaminenkin ja heillä auktoriteetti ja pelko sisäisesti muista asioista. Olivat siis minun viimeinen ns. pelastus ajattelun osalta: ja välttivät silti siihen ottamasta kantaa. Harva oli joka otti mitään kantaa sillä suurin osa rupesi pelkäämään omaa pallia.

    Näin siis me naiset joudutaan tehdä miehen työ. Ilman mitään odotusta palkasta, mitään odotuksia kiitoksesta tai mitään. Naiset ovat Suomessa ja lännessä siksi nyt miehiä.

    Lännen naiset ovat joutuneet siihen mihin nämä hannarimiehet ovat asiat päästäneet.

    Mutta kun minunlainen nainen rupeaa nousemaan saan kuulla, että olen lesbo (en todellakaan ole, minä rakastun miehisiin miehin ja suklaasilmiin as usual; nopealla syklillä joka onneksi rupeaa laantumaan; olen vitaalinen ja sille en vaan voi mitään mutta se ei tarkoita, ettenkö osaisi sitä kontrolloida), transu, homo-jotain ja saatanan akka.

    Joten - minullekö olisi mies tässä valtakunnassa? Oma mies on reipas ja olemme tottuneita olemaan yhdessä, mutta häneen rakastuin aikoinaan siksi,että hän puhui kanssani. Hän oli kuunteleva ja sympaattinen, todella. Mutta minun mies on erilainen ehkä: ainakin pitää niin ajatella.

    Kunnon miehet ovat siis joko sikoja, akkoja tai sotilaita; eivät hevosia, miehiä tai vääpeleitä.

    Poikkeukset vahvistavat säännön.

    VastaaPoista
  8. Rahvas ja raavas ovat kyllä varmasti mennyt sekaisin. En erota myöskään pitääkö sanoa läpinäkyvä vai näkyläpivä. Myös ruotu ja ruoti on vaikeaa ja tietysti klassinen rousku ja rausku. Väliäkö tuolla kun maailma on ylösalas.

    ? Mutta heille oli. Kauheeeeeta.

    VastaaPoista
  9. Korjaan itseäni:
    Niin me naiset joudumme tekemään miehen työ.

    Adessiv, ablativ, ackusativ, inessiv jne hiton päätteet: keksikää helpompi kieli.

    VastaaPoista
  10. Niin me naiset joudumme tekemään miehen työn!

    Niin se pitää vissiin olla? (olen läpäissyt suomen kielen kokeen ihan merkittä; ilman mitään virheitä).
    Kuulikärkikynällä koko essee.

    VastaaPoista
  11. Taitaa olla kyse vanhusväestön lisääntymisestä suhteessa muihin tuossa, että lapseton pari on tällä hetkellä yleisin perhemuoto ja että yksinäisten osuus lisääntyy? Vai onko ilmiö sama kaikissa ikäluokissa?

    Muuten en osaa sanoa mitään moiseen pohdiskeluun. Olen rakastunut ja rakastuminen on syventynyt rakkaudeksi, intohimoksi, ystävyydeksi ja toisiaan arvostavaksi kumppanuudeksi, en voisi enempää toivoa.

    Mies on ei sporttinen, mutta tykkää fyysisestä työstä ja on älykäs ja kohtuu korkeasti kouluttaunut.

    Helppo oli löytää, kun oli avoin mieli ja haku päällä. Hameen helman nostamisen lisäksi tarvittiin muutakin;) Minun nähdäkseni yhdeksi yöksi saa kenet vaan sillä hameen helmalla, mutta enempään tarvitaan muutakin8)

    Tuleekin mieleen - mikä on raavas mies? Tarttis vissiin ensin määritellä ennen kuin voi asiasta keskustella8)

    VastaaPoista
  12. Raavas = 1. voimakas, roteva, riuska (miehestä)

    2. täysikasvuinen nauta, raavaanliha

    Raavas mies on siis perinteisen stereotypian mukaan voimakasrakenteinen mies, joka tekee asiat riuskasti. Tässä itse ainakin käytän raavas mies -termiä merkityksessä aito, puhdas, alkuperäinen uros, joka vetää naaraan tukasta luolaan. Noh, ei vaan ei, tuo oli leikkiä.

    Säilyttäisin mielelläni miehessä kuitenkin urouden ja naisessa naarauden, ts. vaikka nainen on vahva ja itsenäinen, ja kaipaa rinnalleen tasa-arvoisesti ajattelevaa miestä (--> se tulee siitä henkisestä valistuneisuudesta jota tältä uroolta odotan), minä ainakin kaipaan myös sellaista miestä, joka on biologisesti vahva.

    (Muihin ajatuksiin palaan illemmalla - siellä oli kiinnostavia kohtia - nyt on menoa.)

    VastaaPoista
  13. Tuomioistuin ei saa soveltaa lakia, joka on ristiriidassa perustuslain kanssa (SP 106 §).

    Mutta entäs kun kaikki toiminta rupeaa olemaan sitä? Miehet ovat siis jo kauan sitten hävitettyjä.

    Mitäs nämä ovat, jotka nyt täällä hääräävät? Niitä, joiden ulkomuoto on miehen, entäs sisäpuoli? Kuka naista siis enää ns. pelastaa jos miehet myyvät naisensa? Entäs jos ne ovat naisia nekin, noin määritelmällisesti (ks. hilma-hilma jne)?

    Suhde elämään on naisen, kateellisen naisen jolla penis.

    VastaaPoista
  14. Niin...niitä miehiä löytyy Kallion ja lähiöiden kuppiloista, maatiloilta, pohjoisen peräkammareista...

    Ongelma on, että tarjonta ja kysyntä eivät kohtaa.

    Pääkaupunkiseutu on pullollaan sivistyneitä ja kauniita naisia, joille ylläolevan tyyppiset miehet eivät kelpaa.

    Silloin ollaan yksin, tai odotetaan toisen kierroksen miehiä, tai hankitaan mies ulkomailta.

    Ikäerokeskustelu liittyy tähänkin. Nuori nainen ja se toisen kierroksen mies.

    VastaaPoista
  15. Iines kirjoitti (vaikka luulenkin, että ilmeisen ironisesti, mutta minä luen häntä nyt ihan tahallani blockhead-tosikkomaisesti):

    'Tilastojen valossa se nimittäin on ikuisella kiertoradallaan naiselta naiselle, kunnes kuolee pois, naista ennen.'

    'Jokuset naiset taas kulkevat omia polkujaan. Ja elävät pitkään.'

    ***
    Mitä hemmetin väliä sillä on, kuka elää pisimpään? Tämä oli täysin 'limbo' väite - tyypillistä evoluutiobiologien (kvasi-)uskonnollista höpinää.

    Eiköhän se ole vain sitä suurempi onni, mitä nopeammin ja kivuttomammin jokin onnettomuus, syöpä tai joku vakava tauti ylipäätään poistaaa ihmisen - tässä tapauksessa miehen - lopullisesti pois tästä paskaluukusta, jota elämäksi kutsutaan.

    Ylipäätään tuo osa argumentistasi aiheutti minussa henkisen kuvotusreaktion.

    *
    Jos nyt hieman lieventäisin väitettäni, totean - evoluution suurta auktoriteettia ja 'kutsua' vastaan (yhtä lailla haistatan myös Jumalalla pitkät!), että kai se nyt on minun oma asiani, jos en halua elää pitkään.

    Ja jos en uskalla tehdä itsemurhaa - syystä tai toisesta - esimerkiksi sen vuoksi, että olen rakastunut ja haluaisin elää rakastettuni kanssa niin pitkään kuin laadukkaita elinvuosia minulle ja hänelle suodaan, niin kyseessä on yksinomaan oma heikkouteni, jota pikemminkin häpeän kuin, josta ylpeilen.

    Niitä taas, jotka pyrkivät elämään mahdollisimman pitkään ja vetoavat sen syistä kaiken maailman tilastoihin eliniän pidentämiseksi ja ylipäätään pitkän eliniän saavuttamiseksi, pidän typeryksinä, jotka eivät ymmärrä elämästä muuta kuin sen - debiilinkin saavutettavissa olevan oivalluksen, miten he arvostavat tukkansa väriä, korviensa asentoa tai ylipäätään sitä 'lahjakkuutta', jonka vuoksi tietyt osat heidän ruumiissaan ovat näyttävimmin kehittyneet seksuaalista tykövetoa ajatellen.

    Tällaiset pienet, mukavuudenhaluiset ja ikuista elämää tavoittelevat idiootit latistavat koko kulttuurin luovan kapasiteetin siinä määrin, että se totisesti approksimoi nollaa, kunnes sitä ei voi enää erottaa simpanssin vastaavasta luovuudesta.

    Toki pyydän nyt anteeksi simpansseilta, että käytin heitä esimerkkeinä verratessani ihmisten omahyväistä, banaalia, pinnallista, latteaa ja - miten röyhkeää! - kuitenkin mahdollisimman pitkään elinikään tähtäävää pyrkimystä osoittaa muka evolutiivinen sopeutuvuutensa luonnon uusiin haasteisiin kaikkein optimaalisimmaksi.

    No - ainakaan minulta eivät tule satiirin aiheet loppumaan - ellei joku evoluutio-luupää sitten katso tieteellisen asenteensa ja moraalinsa nimissä oikeudekseen ja velvollisuudekseen tappaa minut rangaistukseksi Pyhän Evolutiivisen Ilosanoman (Biologisen Evankeliumin) jatkuvasta, julkisen halventamisen harjoittamisesta.

    - - Haluaisinpa kuitenkin nähdä, kuka on allekirjoittanut kuolemantuomioni Evoluution puolesta/nimissä...Takkirautako?

    Iines sen sijaan tuskin tuomitsee minut kuin elinkautiseen, jota ryyditetään viikottaisella asennekasvatuksella naisten psykosomatiikan ja älyllisten toimintojen etenkin neuropsykologiaan ja neurologiaan indoktrinoivalla, uusimpia pedagogisia kasvatus-/hoitometodeja sekä opetusdidaktiikkaa soveltavalla - 5-vuotiaille pojille tarkoitetuilla ABC-menetelmillä.

    *
    By the way.

    Kuuntelin klo: 17.33-17.58 Radio Suomesta Liisa Keltikangas-Järvisen erinomaisen järkeviä ja oppineita mielipiteitä perhepäivähoidon ja julkisen päivähoidon soveltamisesta 3-6-vuotiaille lapsille.

    Olen lukenut Keltinkangasta kuten psykiatri Jari Sinkkostakin myös aiemmin, joskin siitä on jo ensinmainitun osalta melkein kymmenisen vuotta aikaa suorittaessani äärimmäisen turhautuneena psykologian ja kasvatustieteen perusopintojen arvosanoja.

    Filosofia, historia, teologia ja kirjallisuus kiinnostivat minua joka tapauksessa sata kertaa enemmän.

    Niinkuin yhä edelleen. Joskin kirjallisuus taitaa juuri nyt olla mennyt kirkkaasti ensin mainittujen ohi.

    VastaaPoista
  16. Inkivääri,

    arvelusi osuu oikeaan pikaisenkin tilastovilkaisun perusteella. Kyse on nimenomaan vanhojen lapsettomien avioparien määrän kasvusta. Nousu alkaa viidestäkympistä, eli suuret ikäluokat alkavat olla jo lapsensa maailmalle laittaneita.(http://www.tilastokeskus.fi/til/perh/2007/perh_2007_2008-05-30_tie_001.html)

    *

    Enkeliporsas, tarjonta ja kysyntä eivät kohtaa on kyllä vanha totuus, ja mietin, riittääkö se selitykseksi. Kyseessä kun on mielelestäni vähän muutakin.

    Hedonismi, nautinnonhalu, oman itseyden vaalimin en ja korostaminen syö mielestäni sitä antautumista, jota rakkauteen molemmilta sukupuolilta tarvitaan. Kun tietty soidinaika on tavallaan mennyt ohi, oman hyvän vaaliminen on noussut niin korkealle, ettei kompromisseja ihmis- tai rakkaussuhteissa tehdä yhtä herkästi kuin ennen, jolloin piti päästä naimisiin kelvatakseen ihmiseksi.

    *

    Rauno,

    elämä ei ole paskaluukku, ei vaikka sinulla olisi jokin sairauskin.

    Minäkin makasin tänään rekkamagneetissa aivokuvauksessa, ja kiitin luojaani siitä, että elämä on sentään ihanaa. Minulla on kaikki toivo mikä ihmisellä voi olla, ja se tekee elämästä jopa kaunista. En minä halua täältä pois, sillä minun elämäni on juuri niin hyvää kuin itse siitä teen.

    Minusta elämän sanominen paskaksi kertoo siitä, että ihminen vaatii muilta ja elämältä kaikkea turhaa, ei ole sinut elämän realiteettien kanssa, ei tunne itseään, ei tunne muita. Ei elämä ole paskaa, vaan paskuus on asenne.

    VastaaPoista
  17. Kirjailija Timo Hännikäinen on esiintynyt julkisuudessa viime päivinä kirjansa: Ilman ilmestyttyä.
    Kirjaa en ole lukenut, mutta Hännikäisen puheenvuoroista mediassa (Voimala) olen saanut sen käsityksen, että alfauroot vievät kaikki naiset, ja pyörittävät haaremeita, jolloin muut miehet jäävät sivustakatsojiksi eivätkä saa naista.
    Eli sama vika "Rahikaisilla".

    Haluavatko kaikki naiset kumppanikseen nimenomaan näitä alfauroksia?
    Miehisen miehen prototyyppejä?

    Itse en voisi kuvitellakaan itselleni elinkumppaniksi miestä, jolla on peukalo keskellä kämmentä.

    Vaikka ihailen älykkäitä, käveleviä tietokirjoja, he harvemmin osaavat tehdä perinteisiä miesten töitä.
    No poikkeuksiakin löytyy tietysti.
    Enkä perusta myöskään veltoista jokalajin kulttuurihörhöistä.

    A ja o on sydämen sivistys, mieluummin köyhästä kodista, elämän ja maailman koulua käynyt kuin rikas ja typerä öykkäri. :)

    VastaaPoista
  18. Iines kirjoitti:

    'Minusta elämän sanominen paskaksi kertoo siitä, että ihminen vaatii muilta ja elämältä kaikkea turhaa, ei ole sinut elämän realiteettien kanssa, ei tunne itseään, ei tunne muita. Ei elämä ole paskaa, vaan paskuus on asenne.'

    Tietysti näin on.

    Mutta mitä elämän realiteetteihin ja niiden kanssa sinuina olemiseen tulee, niin kohdistat opetuksesi hiukan väärälle ihmiselle - ikäänkuin minä en olisi nähnyt elämää muualta kuin äidin turvallisten (ja tukahduttavien) helmojen takaa (hymiö).

    Elämä ei ole mitään. Ei yhtään mitään. Vain asenteet tosiaan ovat.

    Siinä sitä tuli opetukseksi jälleen siisti pakkaus elämänhallinta-psykologisointia.

    Tämäkö minun nyt piti/pitäisi vielä oppia ymmärtämään? Ja ettenkö sitä vielä ollut ymmärtänyt?

    Ilmeisesti en.

    Sovitaan sitten, että minä olen asenteineni täysi paska, niin päästään yhteisymmärrykseen.

    Mutta itse mielipidettäni/asennettani elämää kohtaan se ei muuta yhtään miksikään.

    Sitäpaitsi en voi uskoa edes Nietzschen Zarathustran suulla replikoimaa haltioitunutta joskin väkinäistä optimismia ja maanista elämän ylistystä Zarathustran järjestämissä, hänen ja kutsumiensa 'korkeimpien ihmisten bileissä', tai hänen yksikseen houriessaan (minäkin hourailen joskus yksin ollessani omituisia).

    Mieshän (optimisti? Nietzsche; - myös minä: schopenhauerilainen pessimisti) kärsii ilmiselvästi ankarista somaattisista vaivoista, uskomattomasta yliherkkyydestä sekä empatian että jopa säiden vaihtelujen suhteen - tietenkin myös bipolaarisesta oireyhtymästä - väittäen silti olevansa onnellinen ja rakastavansa elämää (?!)

    Kuka uskoo? En minä ainakaan.

    Tosin saahan sitä fiktion kautta luoda itselleen ikäänkuin mielekkäämmän elämän kuin, mitä todellisuus voi realistisimmillaan koskaan ja millään kriteereillä arvioituna olla, tekipä sen 'eufemisoimiseksi' sitten mitä 'silmänkääntötemppuja' tahansa.

    *
    Mitä Iines sinun kommenttiisi muuten tulee, niin en sano siitä pahaa sanaa. Kun ei ole mitään syytä.

    Kell onni on jne. Tai miksei sitä onneaan voi ääneenkin julistaa.

    Mutta jos minä ryhdyn julistamaan ääneen elämän ihanuutta, ajaudun niin pahaan kaksois-sidokseen itseni kanssa, että psyykeni menee siitä lopulliseen umpisolmuun, ja sekoan vielä pahemmaksi kuin jo olen...

    Ehkä jonkun viattoman, hyväntahtoisen prinsessan pitäisi tulla ja suudella hirviötä suulle, jotta tämä muuttuisi taas kerran jaloksi ja hyväsydämiseksi, optimistiseksi prinssiksi..?

    S. oli sellainen - hyvällä tavalla naivi, romanttinen (joskin myös samalla erinomaisen osaava käytännön ihminen) uskonnollinen ja hyväntahtoinen prinsessa.

    Hän oli Justine, joka joutui kärsimään turhan paljon elämässään - mutta ehkä juuri myös hyveellisyytensä ja tunnollisuutensa takia kuin, jos olisi ollut moraaliltaan pikkasen höllempi ja säälivämpi itseään kohtaan (mutta kohtalo oli lähettänyt hänelle omat koettelemuksensa (enkä tarkoita nyt vain itseäni) kuten sinullekin on 'lähetetty' omasi - ja minulle omani...

    S. ei minua kuitenkaan enää suutele. Ei hän usko että minä voisin yhä vielä kerran muuttua jaloksi ja joskus jopa karismaattiseksi prinssiksi.

    Joten - 'ei elämä ole kauheaa - se on vielä kauheampaa...'

    Mutta juuri tässä 'kauheudessa' piileekin elämän perimmäinen - makaaberin ja perverssin viettelevä - ylivertainen viehätys/kauneus - ei suínkaan elämän hyvyydessä, oikeudenmukaisuudessa ja/tai muka arvokkuudessa.

    VastaaPoista
  19. Eihän se, että naiset kaipaavat raavasta miestä, ole yhtään sen fiksumpi toive kuin että mies haluaa kurvikkaan naisen.

    Kuitenkin juuri naiset mielellään ja usein moittivat miehiä siitä, että he katsovat vain ulkokuorta, eivät sisäistä kauneutta.

    Pata kattilaa soimaa. Geeneistä se taitaa olla kiinni. Soitimella pitää vähän pörhistellä ja näyttää vahvalta.

    VastaaPoista
  20. Raavaan feminiininen vastakohta lienee plioginpitäjän mielestä on verevä.

    . . . mainintasi ex-miehesi uudesta puolisosta ei päihittäisi habitustasi 'verevyydessä: 'punaposkisuudessa' 'hyvässä terveydessä' ja 'runsaudessa'.'''

    . . . blogikirjoitustesi mukaan ex-miehesi oli 'neurootikko' terveytensä suhteen, 'osallitumaton kodin töihin' ja kyvytön pitkäaikaiseen suhteeseen, koska itse et ole 'kävellyt suhteesta ulos'.

    Mitä sukupuolieroja me haluamme ihan oikeasti 'häivyttää' ja mitä säilyttää?

    Meille kun tekivät perheen lissää

    Äitillä vaan ei tuntunu missää

    Aamusta iltaan siälistä itki
    
Isä ku hyppeli seiniä pitki
    
Raavaat miehet ne kaupassa jutteli
    
"Kumpi on parempaa, Bona vai Tutteli?"
    
Kohta ei mies voi kulukee missää

    Ennen ku suahaa lapsi lissää.

    Jope Ruonansuu

    VastaaPoista
  21. Raavaat miehet = Naiselliset naiset.

    Äläpäs nyt, Iines kulta, ole sovinisti. (Se ei pue sua.) Heterona kun haluaa nussia (siitä huolimatta että se lyhentää elinikää) toista sukupuolta, täytyy käyttäytyä. I now. Joko saa tai antaa, tai ei kumpaakaan. Silti kai voi haaveilla - niinhän tekin teette, etteks vaan - muusta kuin tuulipukuisista retkistä tattimetsiin.

    VastaaPoista
  22. Tapsa P, mikis

    jotenkin arvaatte aina ajatukseni!

    Nimittäin ihmettelinkin, kun kukaan ei mainitse rinnastusta miehen sovinismiin tämän päreessä siteeraamani kommentoijani ja omien ajatusteni äärellä. Nehän ovat umpifeminiinisiä. (Mikä on sovinismin feminiininen vastine?)

    Tässä näette nyt, arvon miehet, miten ohuita sovinistiset ajatukset ovat! Minä tunnun nyt ajatuksineni käsittämättömältä, jopa typerältä, kun puhun raavaista miehistä, mutta miehet tuntuvat vain noudattavan ikiaikaista biologista perimäänsä, kun puhuvat kurvikkaista naista, tai naisista yleensä.

    Yhtä uskomattomilta ja typeriltä tuntuu siis naisista se houre seksikkäistä naisista, kun oikeastihan seksikkyys ei ole sidoksissa mihinkään ulkoiseen, habitukseen. Minulla on se käsitys, että hiirulaiset ja kukkakepit voivat hakata vuoteessa fyysisiä ulokkeitaan tehostavat naiset ja miehet.

    VastaaPoista
  23. Jope Ruonansuu

    kun noin hyvin muistat vanhojen päreitteni kommenttejani, niin nyt sinulta jäi huomaamatta, että tuo kuvaus ex-mieheni jostain naisesta (kyseessä ei ollut puoliso, ex ei ole naimisissa) oli ex-miehen itsensä omin sanoin luonnehtima, ei minun, sillä minulla ei ole fyysistä havaintoa kyseisestä henkilöstä.

    Tulkintasi on muutenkin hieman outo, enkä ymmärrä, mitä perimmältään haluat sanoa. Ei tämä ex-mies ole merkittävin mies elämässäni, joten häneen ei kannatta kiinnittää kovasti huomiota. Olen kertonut hänestä siksi, että tunnen hänet hyvin ja pidän häntä ystävänäni, vailla mitään virityksiä, vain ystävänä, jolle toivon kaikkea hyvää, pitkää ikää ja terveyttä ja rakkautta.

    VastaaPoista
  24. RR, sanot että "elämä ei ole mitään. Ei yhtään mitään. Vain asenteet tosiaan ovat."

    Elämän merkitys on juuri siinä, että se on, vaikkei kukaan ottaisi osaa siihen. Ei elämä ole sitä, mikä syntyy jonkun päässä, ajatuksissa ja asenteissa, vaan elämä virtaa sinusta huolimatta, vaikket nousisikaan junaan. Ota tai jätä.

    Näin yksinkertaista se on, eikä tuon toteamiseen tarvita filosofisia teorioita.

    Et sinä ole asenteinesi täysi paska, niin kuin sanot. Olet mitä kykenet.

    Ei tarvita mitään "haltioitunutta optimismia ja maanista" elämän ylistämistä, sillä sekin on väärä asenne, kuten paskuudenkin asenne.

    En minä tiedä, mitä kukin tarvitsee, mutta itselleni riittää paikka, josta näkee joka suuntaan.

    VastaaPoista
  25. Iines: tuo sinun näkee joka suuntaan on yhtä paljon plattityydi (non sequitur; väärä johtopäätös) kuin mitkä vaan mutut: minun mielestä kun kukko kiekuu niin se tarkoittaa, että nyt menee hyvin jne.

    Sinä näet eksakstisesti sitä mitä tajuat nähdä. Tajuntasi ohjaa näkemisen laadun, suunnan ja myös sen käsityksen mitä ylipäänsä näet.

    Kun Sartre kirjoittaa siitä, että ihminen on itseä varten ja muita varten hän kuvaa tietyn skitsofrenisen olemisen koska oikea ihminen, jonka tietoisuus on sekä itsessä että muualla itseydestä näkee vaan kertakaikkiaan 360 astetta, joka on se harvinaisuus.
    Minä näen 360 astetta ja sen identiteetin viime vaihe (eli, että olin tajunnut ja hyväksynyt sen itse) oli vaikea ja raskas koska sen aikana ruinasin kuten Ruonansuun runossa valittavasta äidistä siitä, etten ollut tyytyväinen. Enkä ollutkaan. Olin saanut korvilleni siitä, että olin kyseenalaistanut, kertonut mitä näin ja joutunut altavastaajaksi omasta moraalistani - sen takia siis, että kerron muille miten maailman rakenne on saatanallisen moraaliton ihan lähtökohtaisesti ja miten jotkut ovat kyenneet henkisesti heikentämään toisten silmiä näkemästä sitä.

    Minä näen, kerron ja koen valtavaa hyökkäystä ihmisiltä, joiden silmät eivät mitään näe; ja silti he ovat ottaneet auktoriteettien paikat tässä lännen komppaniassa.

    Jotenkin siis tuo sinun näkeminen on enimmäkseen uskomus, että voisit nähdä kun kuvittelet päässäsi maailman. Mutta olet täysin riippuvainen mm minunlaisesta oikeasta näkijästä vaikka en ole mystikko taikka edes paranormaalien määritysten mukaan mikä meedio vaan hitto ihan paljasjalkainen stadilainen vailla pelkoja puhua paskasta, kusesta ja kaikenlaisesta rumasta - jos sillä on funktio. En siis puhu ns. rumia ruman puhumisen fetissistä, että saisin jotain kicksejä siitä, vaan pyrin oikeasti olemaan siististi.

    Elän siististi; näen silti paskan. Se on siksi,etten ole hylännyt realismin koskaan eikä sitä ole minulta evätty ns. väärän indoktrinoinnin kautta. Jos siis vanhemmat ovat saaneet turpiinsa tavalla kuin toisella - he ovat tässä suhteesssa kiitoksen ansainneet: minusta ei tehty mitään tuotetta jonkun sopivan kulttuurin sisään, että sopisin rinkiin.

    Toisaalta se on ollut minun haitaksi mutta rupeaa olemaan muiden (tämän rigidin toope-kulttuurin) kannalta oikein käyttökelvollinen, jos vielä julkaisen jotain. En tiedä, fiilis on se minkä Rauno tajuaa, Sapfon.

    Enkä siis ole lesbo. En voisi mitään etovampaa ajatella, anteeksi vaan lesbot. Minun vatsani kääntyy siitä, että nainen rakastelee (pervoilee) naisen kanssa sängyssä. Olen tässä suhteessa oudon vanhanaikainen ja minä koen, että läheisyys naisen ja aidon miehen kanssa on jotain minkä takia ylipäänsä elää. Syy elämään.

    Sekö on nyt viety kun on pitänyt olla niin fiini ja niin hiljaa ja ettei observointiyksiköt pääse pitämään vääränä ja epäkunnioittavana? Kauheaa Orwellia ja Huxleya; nimi vain digitaalisena laattana otsaan tai niskaan ja sitten orjat sinne maan alle tekemään ihmisplagiaatteja, joiden kaupallinen arvo ylittää mitään muuta: että nämä ikuisesta elämästä havittelevat voivat pala palalta vaihtaa varaosia ja maan alla elää toinen, kloonattu kappale sitä ns. ihmistä.

    Kauheaa, tästä oli leffakin tehty ja kärpänen oli tullut ilmastokanavaa pitkin ja se loi tietoisuuden aukon. Jumalan pienet surinat.

    Miesten tulisi olla eturintamalla; nyt sekä islam että juutalaiset puhuvat polleana poikana miehistä ja laittavat naisensa työhön? Fyysiseen tai henkiseen?

    Siinä on silti montaa hyvääkin asiaa eli ei saa haudata vanhaa testamenttia eikä manata uutta. Tässä Jumalan kirjassa on oikeat asiat mutta niistä puhuminen on asia, jossa istuu velvoite.

    Ei vaan voi puhua jostakin ilman,etteikö siitä tarttuisi meemejä, että olisi jotenkin sen asian kannalta myös osaava: siinä tulee suuri kruxi; ne, jotka puhuvat eivät ole aina kykeneviä. Tämä koskee ikävä kyllä myös minua ja siksi, olen nöyrä ja kerron.

    Näkemiin siis.

    VastaaPoista
  26. Leonoora:
    A ja o on sydämen sivistys, mieluummin köyhästä kodista, elämän ja maailman koulua käynyt kuin rikas ja typerä öykkäri. :)
    olen samaa mieltä, koska tässä asetelmassa on suunta ja aie suhteessa tiedon suuntaan ja moraalin kuvaan oikea. Kuva moraalista ei ole vääristynyt oman typeryyden takia.

    VastaaPoista
  27. En minä tiedä, mitä kukin tarvitsee, mutta itselleni riittää paikka, josta näkee joka suuntaan.

    Tästä muistui heti mieleeni maanantaina ottamani kuva:

    http://jackphoto.wordpress.com/2009/02/02/sparrowhawk/

    VastaaPoista
  28. Iines,

    ei me Mikiksen kanssa haluta puhua sovinistisia juttuja seksikkäistä naisista.

    Mutta kun kukaan nainen ei ikinä kuule, mitä me seinustalla hiljaa istuvat takarivin taaperot ehkä puhuisimme, jos joku olisi kiinnostunut kuulemaan.

    Kun kaikki naaraat pörräävät niiden machoroolia vetävien typeriä höpöttävien tyhjäänauravien alfauros-feikkien ympärillä.

    Sitten me muut kuvittelemme, että ahaa... noin pitää siis käyttäytyä, jos haluaa luoda suhteen naiseen, yhden yön tai pitemmän.

    Naiset ovat noidankehässä: he valitsevat säännöllisesti (sänky)kumppaneikseen päällekäyviä paskaapuhuvia sovinistiäijiä, ja sitten he valittavat, että kaikki miehet ovat päällekäyviä paskaapuhuvia sovinistiäijiä.

    Sitä saa, mistä palkitsee.

    VastaaPoista
  29. Jack,

    ajattelin niin, että kun katsoo kuitenkin samalta tasalta, näkee tarkemmin. Korkealta katsoessa voi tulla näköharhoja ja kangastuksia. Hieno kuva kyllä tuo varpuspöllö!

    *

    HG,

    no tietenkin mieluummin se köyhä syd. siv., kuin rikas ja tyhmä öykkäri. Eivätköhän likipitäen kaikki naiset valitsisi samoin.

    *

    Tapsa P,

    miksi kumpikin sukupuoli väittää, että vastakkainen sukupuoli pörrää vain alfojen ympärillä?

    Minä en ainakaan jaksa haukottelematta katsoa alfoja, en naisia en miehiä. Kiinnostava ihminen ei ole alfa, vaan se joka kiertää alfat.

    Kyllä te peräkylän tössykät kelpaisitte, mutta kun juuri te kierrätte itseänne näyttävämpien ja nuorempien alfojen ympärillä! En lakkaa ihmettelemästä sitäkään kummallisuutta, että vanhemmanpuoleiset miesbloggaajat vuoraavat bloginsa järjestään lastensa ikäisten naisten kuvilla. Sitten ollaan yksin ja itketään naisten pahuutta, kun ei osata katsoa peiliin.

    VastaaPoista
  30. Eräs syy saattaa sopivien kumppanien löytymiselle selittyä hedonistisella, kaikessa nautintoon ja mielihyvään pyrkimisellä.
    Vähempi ei riitä.

    Nykyisinhän on yksinäisille paljon erilaisia mahdollisuuksia, varsinkin taajamissa ja kaupungeissa kenties enemmän kuin koskaan, etsiä ja löytää kumppani.

    Monille se täydellinen, ideaali ehdokas, johon kannattaisi tutustua, nähdä tutustumisen vaiva, ei vain kävele harrastuksissakaan vastaan.

    Nykyisin on pilvin pimein senssipalstoja lehdissä ja netissä.
    On harrastusyhteisöjä seurakunnista kaiken maailman kerhoihin.
    On mahdollisuus matkustella, ja tavata muita.
    Viestintä, yhteydenpito on monipuolistunut monin eri tavoin, tekstiviestien, sähköpostien ym. välityksellä.

    Mutta silti vaan sitä kaveria ei tahdo löytyä.

    Onko media kenties eräs osasyyllisistä?

    Asetammeko elokuvien, mainosten, kirjallisuuden jne. esikuvien mukaisia epärealistisia odotuksia
    ihmissuhteelle, ja kumppanille, jonka haluaisimme?

    Kuuluuko omaan aikaamme sitoutumisen pelko?
    Mistä johtunee?
    Analysoimmeko nykyisin pinnallisin perustein toisiamme?

    Onko ympärillä ollut tarpeeksi negatiivisia kokemuksia tai esimerkkejä, jos ei omista niin muiden vaikeista ihmissuhteista?

    Tai sekö, että istumme enenevässä määrin kannettavan tai tv-ruudun ääressä.

    Kasvoista kasvoihin tapaamiset, kontaktit eläviin ihmisiin, ovatko ne vähenemään päin?
    Kapakoissakaan kaikki eivät jaksa metsästää. Varsinkin, jos siitä on pitkä kokemus.

    Vaatiiko ihmissuhteen luominen, ihastuminen ja mielenkiinnon herääminen kuitenkin aina läsnäoloa kasvoista kasvoihin.
    Sanotaanhan, että suurin osa viestinnästä liittyy ilmeisiin ja eleisiin.

    Siinäkö syy, miksi niin moni pettyy senssipalstoilla.
    Tekstipersoona ja elävä ihminen ovat kuin eri planeetalta.
    No, joku on kyllä onnstunutkin, alttarille asti.

    Emmekö osaa enää luoda ihmissuhteita. Olla aitoja?

    VastaaPoista
  31. Leonoora,

    allekirjoitan kaikki kysymyksesi ja joitain niistä olen itsekin tässä kysynyt, mm. tuota hedonismia. itsekäs nautinnonhalu voittaa joskus jakamisen ja antamisen nautinnon, ja ainakin laiskistaa ihmistä hakeutumasta aktiivisesti vapaiden ihmisten pariin, onneaan kokeilemaan.

    Olen aina ajatellut, että jokainen saa kumppanin, jos yrittää, sillä se ei todellakaan katso ulkonäköä eikä varallisuutta. Vaatimattoman näköiset tai ns. rumat löytävät yhtä lailla kumppaneita kuin kauniina pidetyt.

    Kyse on mielestäni paljon juuri luonteenlaadusta. Avoin ja seurallinen ihminen ei ole niin pidättyvä kuin vähän harkitsevampi.

    Senssipalstoista minulla ei ole kokemusta, en chattaile enkä vastaile ilmoituksiin enkä pane omaani minnekään. En jaksa sellaista. Sen sijaan laajemmassa kirjallisessa yhteydessä voi hyvinkin tutustua kiinnostaviin kumppaniehdokkaisiin, esimerkiksi blogeissa tai keskustelupalstoilla.

    VastaaPoista
  32. Sattuneesta syystä minäkään en ole senssipalstoilla tarvinnut käydä, mutta tunnen kyllä heitä jotka ovat.
    Ja jotkut löytäneet kumppaninkin. Ainakin joksikin aikaa.

    VastaaPoista
  33. Senssipalstalla voi varmaan kohdata tulevan onnensa yhtä hyvin kuin missä tahansa. paikka mikä paikka.

    Siinä on vaan niin suuri epäonnistumisen mahdollisuus, etten jaksa toistaa niitä kuvioita. Se vähä, mitä pari vuotta sitten seikkailin joissain chateissa, oli kamalaa aikaa. Onnettomia vonkaajia kaikki tyynni, ei montakaan keskustelutaitoista miestä. Lisäksi suurin osa miehistä osoittautui varatuiksi. Hyvin suuri ryhmä olivat myös nuoret miehet, 30 - 40, jotka hakivat viisikymppistä ja ylikin naista.

    VastaaPoista
  34. Siis - en suostunut edes tapaamaan ketään. :)

    VastaaPoista
  35. Leonoora:

    Emmekö osaa enää luoda ihmissuhteita. Olla aitoja?

    Tässä on tietty totuus mielestäni. Kyse on siitä, että jos aitous ja autenttius on ikäänkuin rinnastettu hölmöyden kanssa kuten Tupperware on rinnastettu naisten kippoihin (ja siksi jotain puuhastelua) ei tule ajatelleeksi, että autenttisuus on vaatimus rakkaudelle ja aidolle sitoutumiselle ja kunnioitukselle - muuten kyseessä on laskelmointia ja roolipelejä - ja Tupperwaren muovi-bisnis öljybisniksen yksisuuntaisena markkinatunnistajana aika suuri (ja on suuri myös pörssiyhtiönä mihin kuuluu myös kodinkoneet ja muistaakseni kaasu). Konnotaatiot heittävät häränpyllyä jos niitä on asemoitu sillä lailla.

    Naisen mahdollisuus olla leikkisä on yksi niistä. Olepa leikkisä siksi että olet autenttisen hauska ja pidät hauskaa: mitä tapahtuu Suomessa 2006-2007: sinut leimataan sairaaksi. Niin totaalisesti, että kansa rupeaa pitämään sitä todellisena. Näin siis meillä. Ja kuka tähän syyllistyy: nainen, toinen nainen. Nainen, jolle on ruvennut toisen elämä tuntumaan kateellisen yksinkertaiselta ja siksi se halutaan romuttaa. Piiloviha. Mutta ennen piilovihaa, ennen kateutta ja ennen turhaa tosikkomaisuutta kyseessä on sellainen asia, johon olemme kaiketi ilman syytä; syyttömiä.

    Minä uskon ,että lännen naista on viety vuosisatojen varrella alaspäin eli samalla kun puhutaan naisen emansipaatiosta sitä hanskataan toisenlaisen vallan tai voiman osalta: voima, joka luo tunteen, että on pakko olla ja elää tietynlaisella kaavalla.

    Tämä kaava on se joka vie naisen takaisin yksinäisyyteen, vaikka hän koki jotain ensin 1900-luvun loppupuolella. Nyt siis tullaan siihen, että nainen on viety uudelleen miehen alle ja minun mielestäni se on uudet ideaalit, joita ei olla varottu.

    Tästä myöhemmin. Mies on siis alistanut naista kahdella eri tavalla: ensin nainen ei saanut kasvaa ja nyt naisen on kasvettava miehen alle (vaikka mies olisi enemmän pienen hiiren kaltainen niin joku pitää silti MIES jotenkin miehenä): tämä on Leonoora se, mikä ei erota meitä muista Kristinuskon pohjasta: miten Islam lähti kasvamaan yhteen suuntaan ja siinä mies taas hyödyntää naista fyysisesti niin lännen mies alkaa vissiin hyödyntämään omaa naistaan henkisesti.

    ?? Hypoteesi: completely new. Iso juttu ,katsotaan kuka taas saa Nobelin.

    VastaaPoista
  36. HG
    Riemasuttava ja osuva tuo tupperwaara vertaus.

    Kai se on niin, että mitä enemmän turpiin tulee, mitä enemmän koemme negatiivisia kokemuksia, epäonnistumisia ihmissuhteissamme tai missä tahansa pyrkimyksissämme, vahvistuu jokaisen pettymyksen jälkeen luottamuspula, - pahimmassa tapauksessa me muutumme katkeriksi ja kyynisiksi: Mikkään, eikä kukkaan oo mittään.

    VastaaPoista
  37. Ei, minua ei saa katkeraksi mutta rupean pelkäämään kun terapeutit ja muut ikäänkuin totuutta tuottavat ihmiset eivät pidä vaitiolovelvollisuuttaan siksi, että se on parempi suurelle bisnikselle.

    Tämä huolestuttaa ja se ei ole läheskään saman luokan asia kuin joku imago. Nyt puhutaan siitä, että terveyden ammattilaiset, koulutuksen ammattilaiset ja politikot tekevät yhteistuumin työtä SAIRAALLE masterille, eli ihmisille, joiden ei pitäisi päästä ohjaamaan enää yhtään mitään.

    Jos siis luottamuspula rakentuu aivan terapeutti- ja vaitioloalaisten ihmisten piiriin voimme kysyä; kenen pillin mukaan oikein kuljemme?

    Naistutkimus ja myös varhaislapsuuden tutkijat löytävät kaikenlaista ja ovatko ikinä ihmetelleet miksi mitään ei rupea näkymään IRL in real life?

    Siksi, että tiedot käännetään: toiseen suuntaan: naista alistetaan ja lapsuutta heikennetään - ei siis toiseen suuntaan koska bisnis on kiinnitetty siihen, että kirkolliset saavat ylläpitää uskomustaan miehestä ja miehen erinomaisuudesta (nainen saa tehdä tutkimuksia joita myydään ja itse tutkimusta tekevä kuvittelee kenties, että menee ns. hyvään) sekä ohjattavasta yksilöstä.

    Ohjattavat ovat helpompia taluttaa kun halutaan kaapata maa sisältäpäin: ja näin meidän terapeutti- ja lääkäriporukka ja kaikenlaiset ns. käyttäytymistiede-tutkijat ja nais-tutkijat tekevät suunnatonta hienosäätöistä tietopankkia: kelle; juu niille, joiden rooli on pitää huolta, ettei naisen asema nouse.

    Nousu oli tehtailua jossa katsottiin miten se toimii ja kun tieto oli saatu osattiin kääntää se päinvastaiseksi.

    Se huolestuttaa Iines. Raha on syy, ei siis ihmisten taju. Eivät yksinkertaisesti osaa laskea yhtään mitään. Sama koskee elinkustannusindeksejä ja miksi ei ikinä jää mitään rahaa keskiluokalle vaikka ns. hintoja alennettaisi tai veroja kevennettäisi: se laitetaan kuulostamaan kuin olisi helpotus mutta indeksi korjataan energian hinnalla joka nousee samassa tahdissa kuin muut laskevat. Kuten viime tai toissa vuonna kun oli leuto talvi; silti oli lämmityskulut samat. Miksi? Siksi, että pässilaumaa ei haluta irrottaaa otteesta.

    Ote. Ote on heille sama kuin se minkä takia minulle on naurettu. He eivät ymmärrä tätä laskuoperaatiota mikä on kokonaisvaltainen.

    Tästä kirjoitin vuonna 2003 ja sen jälkeen on elämän ollut tosi, tosi hankala ja minua pidetään vain valehtelijana, huorana, lesbona, skitsofreenisenä, varkaana ja ties mitä.

    Ja minä olen täällä kotona tai pidän huolen, että joka kerta kun teen jotain minulla on vähintään kaksi poliisia taustalla tai kolme esiliinaa. Oma mies ei tajua tuon taivaasta mitään; ei mitään. Kävelee kuin unissaan ja pelkää.

    Mutta meidän perhe-elämä ei ole kenenkään muun asia: ei Hbl:n toimittajien ainakaan. Ovat jo aiheuttaneet riittävästi ongelmia.

    Miten lapsellisia ihmisiä voi edes opettaa, heidän subjektiivi ei ole kehittynyt; on aivan mahdotonta sillä heille aurinko menee yhä edelleen nukkumaan, ei siis toisen taivaankappaleen taakse. Kun eivät tajua abstraktioita.

    VastaaPoista
  38. Missä on raavaat naiset nykyään? Siis ne, jotka antoivat ukoille samalla mitalla takaisin, eivätkä leikkineet uhria tai kerjänneet sääliä.

    VastaaPoista
  39. Raavaan miehen vastakohta on perinaisellinen hupakko, ei kolhoosin traktorikuski.

    VastaaPoista
  40. Korjaus!

    Tarkoitan vastine, ei vastakohta.

    VastaaPoista
  41. Leonoora: "Vaikka ihailen älykkäitä, käveleviä tietokirjoja, he harvemmin osaavat tehdä perinteisiä miesten töitä.
    No poikkeuksiakin löytyy tietysti.
    Enkä perusta myöskään veltoista jokalajin kulttuurihörhöistä."


    Hmm... Osuu ja uppoaa:

    Kävelevä tietosanakirja [X]
    Veltto [X]
    Kulttuurihörhö [X]

    Mullei oo mitään mahiksia (Mikä on sikäli ihan OK, että mulla on jo toimiva parisuhde), nyyh... Taidan tästä töitten jälkeen mennä kaljalle kirjoittamaan pari runoa sen sijaan että itkisin pettymystäni ihan yksin.

    Pikaisesti tämän keskusteluketjun aiheuttamien mielikuvien pohjalta tehty runon pohja:

    On muutamia yksilöitä
    jotka
    härnää kuvastaan poikkevaa,
    naishajustaan hukassa olevaa
    nuori naaras keksii myös poikaset
    ja tarttuvat terävällä
    suullaan myrkkyvehnään
    sylkäisevät elottomana,
    pimeydessä piilee aukko
    himmeitä lämmön vuotavia
    pukamia
    apaattiset aavistavat
    myrskyn silmää.

    VastaaPoista
  42. Äh, tuon runonpoikasen ei ollut tarkoitus morkata keskustelussa esiintyviä naisia, vaikka siitä saattaa saada sen kuvan. olipahan vain "tajunnanvirtaa".

    VastaaPoista
  43. Johannes,

    kiitos runosta - kuuluu sarjaan "ei heti avautuvat". Kauhean dramaattisia ja inhorealistisia kuvia. Vuotava pukama. Hmpfh.

    VastaaPoista
  44. Iines: "kiitos runosta - kuuluu sarjaan "ei heti avautuvat". Kauhean dramaattisia ja inhorealistisia kuvia. Vuotava pukama. Hmpfh."

    En osaa sanoa miksi, mutta jostain syystä aina mieleeni tulevat kielikuvat ovat rujoja ja tuntuu että sitä rujompia niistä tulee mitä enemmän ikä harteitani painaa.

    Kummallista tuo runojeni ja kirjoitusteni rujous (ja väkivaltaisuus) on siksi että olen pohjimmiltani ilolintu... eikun iloinen ja positiivinen ja vihaan väkivaltaa.

    VastaaPoista
  45. Minulla on eräässä mielessä sama.

    Olen aika valoisa ja positiivisesti asioihin suhtautuva, mutta teksteissäni ja kuvissani voi olla hyvinkin tummia sävyjä.

    VastaaPoista