Satu miehestä, jolta puuttui persoonallisuus

Olipas kerran mies, jolta puuttui persoonallisuus. Voidaan nimittää häntä tässä vaikka Pertiksi.

Kohtasipas Pertti kerran Mirjan, joka oli vain puolentoista metrin tyttöpätkä. Pertti, joka itse oli pitkähkö mies, rakastui tulenpalavasti Mirjaan ja alkoi ensin kulkea kumarassa luonnollisista syistä kuullakseen Mirjan pienen ja hieman piipittävän puheen. Sitten Pertti alkoi itsekin piipittää, koska se kuulosti niin somalta.

Kumarassa kulkeminen ja piipittäminen ei kuitenkaan ajan mittaan riittänyt Pertille, vaan hän alkoi tahtoa kokonaan Mirjaksi. Lopulta Pertti leikkautti itseltään kikkelin pois ja otti iloisena Mirjaa kädestä ja viittasi kädellään alapäähänsä. Tästä ei Mirja pitänyt, vaan lähti lätkimään.

Kulki sitten pitkin tietä Pertti ja kohtasi Jessican, jolla oli tumma juurikasvu ja muu osa hiuksista kuin elopeltoa. Pertti silitti usein Jessican hiuksia ja alkoi haaveilla samanlaisesta vaaleasta tukasta. Meni sitten kampaamoon ja pyysi värjäämään hiuksensa elopellon väriseksi mutta jättämään viiden sentin juurikasvun. Innoissaan juoksi sitten Jessican luokse. Tarttui kädestä ja osoitti päätään. Jessica lähti siitä sitten lätkimään.

Nyt hän kohtasi Raijan, tytöistä kauneimman, jolla oli tatuoitu ruusu vasemmassa pakarassa. Heti tahtoi Pertti samanlaisen samaan paikkaan. Varmuudeksi hän piirsi kuvion voipaperille ja meni Tattoohon Pursimiehenkadulle. Tattoomestari tikkasi sitten ruusun Perttiin, ja Pertti juoksi iloissaan Raijan luo ja näytti pakaraa. Kun Raija näki ruusun, hän katsoi miehen läpi ja lähti siitä sitten lätkimään.

Tarinaa voisi jatkaa loputtomiin, sillä naisia tuli ja meni, eikä Pertti ollut vielä nelikymppisenäkään vakiintunut. Lopulta hänen ihossaan ei ollut tatuoimatonta paikkaa, ja hän oli kokeillut kaikki pituudet ja painot ja hiusvärit ja mallit aina marttapermistä myöten. Tällä hetkellä Pertti asuu teltassa lomakylässä, koska hänen rakkaansa on leirintäalueen vahtimestari. Loppu kuitenkin häämöttää jo, sillä Pertti on alkanut verhoutua telttakankaaseen, eikä rakas erota enää Perttiä teltasta.

Tarina päättyy niin, että Pertti päättää kirjoittaa kirjan Kokonaan Tatuoitu Mies. Siinä hän sanoo, että nainen on julma peto. Vaikka mies olisi miten hyvä tahansa, naiselle ei kelpaa kuin roisto tai rikas alphauros. Pertti saa jonkin verran mainetta, ja naisiakin alkaa tulla, yksi jopa muita rakkaampi. Toivotaan tässä kohden Pertille onnea, ja jätetään tarina avoimeksi. Kenties loppu on onnellinen, kenties Pertin kujanjuoksu ei pääty koskaan. Eihän ihminen edes tiedä kuolevansa kun kuolee. Arvelen lisäksi, että kuolinhetkelläänkin ihminen on vielä vahvasti elossa ellei ole oliguurisessa tilassa.

*

Tämä tarina täyttäköön kesän hiljaisimman viikonlopun Blogistanissa minun osaltani. Tuskin keskustelu nyt käy kovin vilkkaana, kun Suomi hiljenee lomakauteen.

(Kuvan lähde tuntematon)