9.2.2009

Surunsekainen päivä

Ensin vedetään aamulla taloyhtiön lippua puolitankoon, kun avaan kaihdinta. Kuulen avatusta ikkunasta, kuinka ohikulkeva asukas huikkaa huoltomiehelle, että nosta ylemmäs. Huoltomies avaa lippunarun solmun ja hilaa lipun ihan ylös ja sitten taas alas. Loimaalle se oli viety, kuulen vielä huudon ikkunasta. Kuka se? Maijako, jonka lonkka leikattiin juuri Loimaalla. Ei kai kukaan nuorempi nyt ainakaan.

Hetken päästä nousen panemaan kahvikuppia astianpesukoneeseen ja näen, kuinka pihalla seisoo kaksi naista. Katselevat ikkunoihin, etsien, tummissa puvuissa. Naiset huomaavat minut ikkunassa ja astuvat epäröiden ovelleni, kilauttavat kelloa.

Avaan paitasillani, täytyyhän minun, jos vaikka keräävät adressirahaa juurikuolleelle. Toisella on suu maalattu kirkkaanpunaiseksi, toisella marttapermanentti, molemmilla avoimet laukut kyynärtaitteessa. Takimmainen hymyilee leveästi ja on joku Pirkko, toisen nimeä en kuule. - Saataisko tulla puhumaan Jumalasta? - Kiitos ei, sanon ja punahuulinen kaivaa laukkuaan ja kysyy, saisiko olla edes lukemista. Sanon että minulla on tarpeeksi lukemista. No saadaanko tulla toiste, kysyy punahuuli vielä ja katsoo yöpaitaani. Ei kiitos, sanon ja suljen oven. Huokaan helpottuneena. Harvinaisen hyvin kulki puheeni. Sanansaattajat tuskin arvasivat, että heidän edessään seisoi puhevammainen henkilö.

Naiset jatkavat matkaa rivitalon pihaa eteenpäin, ja mietin, että en nyt auttanut naisia tienaamaan taivaspaikkaansa. Vilkaisen sitten blogimaailmaan, ja tunnen turhautumista. Miksi minä kulutan aikaani virtuaalihahmojen parissa, tulevat ja menevät mielensä mukaan, ei kukaan oikeasti minusta välitä. Jokainen pelaa vain omaan pussiinsa ja kaikki ovat vähintään omituisia, kaikilla on varmaan jokin syy olla netissä eikä real lifen puolella. Valokuvianikaan ei kukaan enää kommentoi kuvablogin puolella, vaikka panen kuviini sieluni. Päätän lopettaa blogikirjoittamisen ainakin vähäksi aikaa.

Alan muistella kaiken kukkuraksi vielä illalla isää, kun edellisessä keskustelussa oli puhetta miesten hatuista, joista pidän kovasti. Isä ei koskaan olisi pannut päähänsä baskeria, meillä baskeri oli äidin päässä ja isä rakasti lierihattua. Isällä oli myös kissanrusetti ja hopeapäinen kävelykeppi, joka oli mustaa ebenpuuta. On lievästi mahdollista, että tuo ebenpuu tulee kyllä eräästä sadusta, johon mielikuvani yhdistyy - isä luki jotenkin niin, että prinsessalla oli ebenpuinen rasia, ja tästä ehkä yhdistän ebenpuun isän kävelykeppiin. Hieno se kuitenkin oli ja hopeapäinen, mutta ebenpuusta en mene takuuseen.

(Valokuva Iines 01/2009)

57 kommenttia:

  1. Veikkaan, ettei päätöksesi lopettaa blogikirjoittaminen ole lopullinen. Sinulle on vain sattunut murheellinen päivä.

    Veikkaan myös, että blogistaniassa voi syntyä mielenkiintoisempia ihmissuhteita kuin oikeassa elämässä.

    Sanot ettei kukaan oikeasti välitä sinusta. Miksi niin monet kuitenkin käyvät sivuillasi, kommentoivat, täyttävät päiväsi iloisella odotuksella? Saat mahdollisuuden kommunikoida, vaikka et - kuten usein ole sanonut - pysty siihen suullisesti.

    Aika lailla tässä virtuaalimaailmassa tosiaan on omituisia ihmisiä. Mutta kylläpä niitä riittää IRL-puolellakin. Kun kävelee Mannerheimintietä, joka kolmas vastaantulija höpöttää itsekseen.

    Virtuaalimaailman paras puoli on mielestäni juuri se, että siellä tullaan ja mennään miten kukin parhaaksi näkee. Ketään ei voi pakottaa kirjoittamaan tai kommentoimaan, kysymään tai vastaamaan. Oikeassa maailmassa on tiettyjä velvollisuuksia, jotka pakottavat ihmiset käyttäytymään jollakin tietyllä tavalla. Ja siten selän takana kiroillaan, että pitääkö minun nyt tuotakin paskapäätä pokkuroida.

    Taisimme tavata viimeksi Raunolassa, kun oli puhe niistä päähineistä. Olen siis lierihatun kannalla, mutta kissanrusettia en enää pidä. Sain kauan sitten perintönä isoisältä hopeapäisen kävelykepin, jonka puuosa on lähes musta. Pitääpä selvittää olisiko se ebenpuuta. Olen tarvinnut keppiä usein; kolareita on ollut riittämiin.

    Olen joskus kommentoinut täällä, mutta ilmeisesti meidän kemiamme eivät oikein kohtaa. Vedät herneen nenääsi asioista, joista en itse osaisi tuohtua. Siksi olen pysytellyt vain aktiivisena lukijana.

    Mutta uksollisena ihailijanasi toki olen pysynyt.

    VastaaPoista
  2. Surunsekaiseen päivään hopeinen reunus.

    Vähintäinkin omituisia ja välinpitämättömiä nämä blogi'ystäväni' – arvelet.

    RR kirjoitti aika ansiokkaasti yhteiskunnan sosiaalis-taloudellisesta eetoksesta ja sen 'vääjäämättömästä suunnasta.

    Jatkuva muutos ja sopeutumisen vaatimus, moraalis-eettinen hajaannus ja pirstaloituminen on ajanut myös monet yksilöt 'hajaannuksen' tilaan.

    Merkityksien saaminen ilman elävää sosiaalista kontekstiä, vuorovaikutusta, vaatii jatkuvaa 'skarppaamista' jolla muu kehollinen viestintä on korvattava.

    Impulsiivinen, haastava, pamfletinomainen kirjoittelu ainoana vuorovaikutusmahdollisuutena jää erittäin rajoittuneeksi inhimilliseksi kokemusmaailmaksi.

    Suuri osa blogikirjoittajista on syystä tai toisesta syrjäytyneet omasta elämästään, siitä työ-, perhe-, harrastus- tai kouluyhteisöstä joka on vuosien kuluessa turvaksi rakentunut.

    Orientoituminen uusiin, useinkin samalla kertaa useisiin, sosiaalisiin ja emotionaalisiin kehyksiin on 'vaativaa' ja usein hidas kehitys- tai uusiutumisprosessi.

    Luulempa että 'täyttymyksesi' vuorovaikutteisesti sosiaalisemmassa 'työssä' vielä täyttyy. Kirjoittaminen on vain piste 'iin' päällä.

    VastaaPoista
  3. Vaari,

    kyllä minä sinuakin olen kaivannut, kadonnut lammas, samaten kuin muutamaa muutakin, joista jää hieman haikean surullinen olo, kun ei tiedä, miksi joku poistuu. Aina tulee toki uusia, ja se pitää blogosfäärin jatkuvassa liikkeessä. Kai se niin on useimmissa blogeissa, tullaan ja mennään, joskin moni ihana blogiystävä on kauankin. Vaatii tiettyä samanhenkisyyttä, sillä samanlaiset lapset leikkivät parhaiten.

    Minä en itse ole niin jyrkkä, mitä kommenteissa vaikuttaa. Lähinnä sisintäni olen blogipäreissäni, joissa puhun itsekseni. Nämä tuliset keskustelut antavat minusta kovemman, itsevarmemman ja ahdasmielisemmän kuvan, mitä olen. Kun asioita pitää määritellä ja hakea argumentteja vienoille ajatuksilleen, joutuu aika kovaan rooliin.

    VastaaPoista
  4. Anonyymi, poistin toisen kirjoituksesi, näytti samalta.

    Puhut vuorovaikutteisemmasta kirjoittamisesta, sosiaalisuudesta. Äkkipäätä ajatellen huomaan, että kauhean vilkkaat keskustelut eivät välttämättä ole kovin sosiaalisia. Niissä ei ole pientä lämmintä puhetta.

    Mitenkähän osaisi kehittää keskustelujaan tuohon suuntaan - pientä puhetta, innokasta ajatustenvaihtoa? Mahdoton yhtälö?

    VastaaPoista
  5. Olen itsekin kommentoinut viime aikoina luvattoman laiskasti. Sama keskitalven pysähdys lienee monilla muillakin.

    Tärkeintä on kuitenkin vapaus ottaa kantaa, tai olla ottamatta. Varsinkin naisten keskinäisissä ajatuksenvaihdoissa vallitsee keskinäisen ylistyksen vimma, joka sivusta lukien tuntuu aika - sanotaan suoraan - ällöltä.

    Miehenpuolisena murahtelijana en tietenkään voi moista tajuta.

    Sen sentään ymmärrän, että ilman teitä naisia minä vaeltaisin blogimaailmassa kuin mörkö Suomen kokoisessa vituaalikuusikossa, jossa vain oma kaiku vastaisi.

    Iisi

    VastaaPoista
  6. Jäi siitä kuusikosta yksi ärrä puuttumaan. Ettei tulisi väärinkäsitystä.

    Iisi

    VastaaPoista
  7. Iines

    Ethän sinä mitään lopeta! Kenen kanssa tässä sitten voisi riidellä näin 'kotoisasti'?

    Koska varsinkin viime aikoina olen alkanut ymmärtää, että sinun kanssasi saattaisi hyvinkin tulla toimeen, - vaikka hieman läheisemmässäkin ihmissuhteessa.

    Ei ei! Älä nyt hermostu. Enhän minä tosissani tyrkytä itseäni. Ainakaan julkisesti.

    Siten olen myös samaa mieltä kanssasi, mitä siihen 'meemini' 2:s-kohdan kolmanteen perusteluun tulee, kuten varmaan huomasit.

    Mutta toistan, että äskeisen kakkos-virkkeeni sisältö/väite ei ollut pelkkää retoriikkaa.

    Otat minua joskus päähän melkoisesti - - oivaltaakseni sitten vain taas kerran, että et suuttunutkaan sanomisistani sillä tavoin, etteikö kommentointia voisi, saisi - ja pitäisikin - jatkaa

    Ja minä haluan jatkaa kommentointia. Vaikken aina pysykään päreesi teemassa.

    En halua loukata sinua pahantahtoisesti (olen joskus nimittäin tehnyt myös niin), jotta keskusteluyhteys välillämme voisi säilyä.

    Tämä tuntemus ja tunnustus on totinen tosi, eikä mitään 'kunhan nyt tässä vähän lohduttelen kohteliaisuudesta'.

    Minulle on todellakin ihan oikeasti selventynyt ja syventynyt se, miten toistan eräitä, ajoittain hankalia mutta lopulta tunnistettavia joskin näennäisessä itsestään selvyydessään muka ongelmattomia tapojani ja asenteitani suhtautua varsinkin naisiin, kun nyt olen entistä radikaalimmin 'uskaltanut' ja/tai antanut itselleni luvan paneutua minun ja S:n sekä monien muiden suhteiden (kuten J.) syövereihin.

    (Lue kuitenkin PS.)

    *
    Olen myös samaa mieltä kanssasi yksinomaan henkilökohtaisten treffitapaamisten julkisuuden tai julkisuushakuisuuden tarpeettomuudesta.

    Mutta leikkimielisyyden nimissä ja hengessä niidenkin asioiden kanssa voidaan kyllä hassutella.

    Taisin tästä aiheesta Mummolle - tosin melko epäsuoraan - ohimennen jotain eilen mainita.

    Mummo ja sinä tosin olette niin erilaisia tapauksia blogiystävinä. Tämän asiaintilan koen ja miellän kuitenkin erittäin positiivisesti ja positiiviseksi. Erityyppisyytenne - yritänhän ymmärtää teitä ja omaksua teiltä mahdollisimman paljon ja siten ottaa teidät kummatkin vakavasti (blogi-)persoonallisuuksina - on vaikuttanut niin, että olen omasta mielestäni oppinut teiltä ja teistä tosi paljon juuri oman itsetuntemukseni ja -ymmärrykseni kannalta.

    HG:n oman elämän kuvioihin en aio sotkeutua millään tavoin. En edes viattoman kahvilatapaamisen merkeissä (ainakaan näin blogin kautta sovittuna (hymiö).

    Sitäpaitsi minä en ole HG:lle ratkaisu yhtään mihinkään.

    Asiat muuttuvat vasta sitten, kun HG on selvittänyt omat 'umpikujansa'. Joskin siinä vaiheessa minulla ei luultavasti ole hänelle enää diskursiivista tai muutakaan 'käyttöä'.

    Se(kin) on minulle kyllä ihan ok-tilanne.

    En kuitenkaan kippaa HG:tä yli laidan blogiystävyyteni piiristä, vaikka joskus töykeä olenkin.

    Kyseiset asiat olen hänelle toki selventänyt - siinä määrin kuin itse koen tämän aiheen puimisen tarpeelliseksi.

    *
    Mutta Iineksellehän nyt oli tarkoitus puhua.

    Tosin niin kyllä koen tehneeni - myös HG:sta ja Mummosta Iineksen yhteydessä kirjoittaessani.

    *
    Joten Iines.

    Tokko maltat pitää kovin pitkääkään taukoa tavanomaiseen, keskimääräiseen julkaisu-frekvenssiisi verrattuna, mikäli nyt ylipäätään aiot pitää taukoa (tosin hiihtolomahan nyt on tulossa ;].

    Esittelen vielä seuraavaksi niin sanotusti smile-asteella olevaa kirjoitussuunnitelmaani, johon suhtautunet jyrkän kielteisesti. Siihen ei ymmärtääkseni kuitenkaan sisälly mitään merkillistä tai edes uutta sinulle(?)

    Mutta tulkoon ensin todettua, että olen aika monesti viime aikoina ajatellut lähettää sinulle lisää juttulinkkejä ja ehdottaa, josko haluaisit muokata niistä oman jutun.

    Omat projektini menevät nykyään(kin) melko omia latujaan, joten vaikka olisin kovin kiinnostunut joistain teemoista/aiheista, en ryhdy niistä läheskään aina itse kirjoittamaan.

    Yritän - jos inspiraatiota, keskittymiskykyä ja ylipäätään lahjakkuutta riittää - paneutua fiktioon - siis lyhyeen proosaan, dialogiin, kuunnelmatyyppiseen tekstiin, sketsiin, jopa lyhyeen näytelmään.

    Doris, Pathos ja kump.-novellin - jos se nyt on novelli - viimeinen tai kaksi viimeistä osaa ovat tosin vielä kirjoitamatta.

    Niissä pitäisi pohtia Pathoksen tekemien murhien (toisaalta myös hänen itsemurhansa) perimmäisiä motiiveja Athoksen ja Typhuksen suulla - mahdollisesti myös muiden.

    Vai yrittäisikö - ainakin toisena 'metapohdinnan' roolikeinona etäännyttää lopuksi koko kerrontaperspektiiviä niin rankasti, että siinä itse Mummo - nyt irrotettuna murhatun Doriksen roolistaan - eräänlaisena 'taivaallisena meta-kirjallisuuskriitikkona', arvioisi Räsäsen inhorealistis-pateettista, vaarallisen vahvalla mustasukkaisuuspippurilla ylimaustettua 'verilettusylttyä'.

    No - se selkenee aikanaan.

    Ja nyt tulee Iines se luonnostelmieni 'uutuus':

    Mitäs jos ryhtyisin kirjoittamaan sinun ja minun yhteiselämästämme siellä Uudenkaupungin kesäpaikassasi?

    Eiks se Uudessakaupungissa ollut?

    Muistaakseni siellä - ihan Uudenkaupungin edustan ulkosaaristossa on tai ainakin noin 15 vuotta sitten vielä oli Einojuhani Rautavaaran kesähuvila, jossa kävin poikansa Markojuhani Rautavaaran ja tämän perheen vieraana 1992.

    Jylhä paikka, kun edustalla ei juurikaan näy muita saaria vaan pelkkää merta - eikä Ruotsin rannikko vielä erotu horisontissa paljaalla simällä.

    Kuvailisin paljon keskustelujamme Iines. Dialogia vähän suuntaan jos toiseenkin - varsinkin siihen toiseen. Pientä, puolitahallista riidanpoikasta, toisen kiusoittelua ja sovinnontekoa - sekä 'hellyyttä puutarhakeinussa' (jää Laila Hietamies tai Raija Oranen nyt toiseksi).

    Viikonloppuna otetaan saunan jälkeen parit oluet ja raikasta, kylmää valkkaria, kunnes - - menikö hermo - paloiko päre - - vai hajosiko keinu!

    ***

    PS.

    Tämä on aika 'kipeä' - muuhun kommenttiin hieman väkinäisesti ympätty teksti, vaikka sen PS:ksi sijoitinkin - , joten älä ota ainakaan loppua täysin vakavasti.

    Sitäkin - kuten pystyt tunnistamaan - tosin olen tietyin osin, joskin eri kontekstissa jo soveltanut fiktioon.

    *
    'Luottamuksentestauskaavani' ihmissuhteissa ja etenkin tavalla tai toisella läheisiksi kokemieni naisten suhteen on yleensä seuraava.

    Tämä 'kaava' ei ole koskaan toteutunut käytännössä, eikä tule toteutumaan, mutta antaapahan edes jonkinlaista osviittaa eräisiin luonteeni/persoonani tyypillisiin tapoihin reagoida ihmissuhteissa.

    Korostan kuitenkin tahallisten ja tahattomien väärinkäsitysten välttämiseksi sitä itsestään selvää? tosiasiaa, että tapausten kulku kohdasta 6 eteenpäin ei ole milloinkaan toteutunut 'oikeassa elämässäni'.

    6:sta vielä tarkentaen: se pitää paikkansa muilta osin paitsi, etten ole vielä koskaan yrittänyt omasta halustani haastaa ketään oikeuteen yhtään mistään. Loppu on osaltani joka tapauksessa silkkaa utopiaa ja fiktiota:

    1) Ärsytys - testaus = suuttuuko se vai eikö suutu?

    2) Odotus/jännitys

    3) Toisen palaute-reaktio

    4) Josta/johon seuraa oma vaste' = a) helpotus tai b) pettymys.

    4a) Alan remeltää ja ärsyttää sen toisen pinnaa ehkä vielä rankemmin kuin aiemmin.

    4b) Tokenen ja kontrolloin tunteitani ja sanomisiani paremmin, eli muutan siis kirjoitustapaani hillitymmäksi ja asiallisemmaksi. Päädymme sovintoon toisen kanssa, ja tavanomainen, vapaampi kommunikointi voi jatkua.

    5) 4a-tyyppinen käytös menee toisen mielestä ehkä lopullisesti liiallisuuksiin ja hän suuttuu. Toinen ei halua kommentoida minua eikä olla kanssani missään tekemisissä.

    Toisin sanoen hän blokkaa minut kaikilta blogilistoiltaan, estää minulta pääsyn kommenttilaatikkoonsa - uhkaa vimein ilmoittaa poliisille, jos kirjoitan hänestä blogeissa tai missä tahansa kommenteissa kielteiseen sävyyn.

    Viimein hän kieltää minua käyttämästä nimeään tai jopa nimimerkkiään lainkaan yhtään missään. Jos en tottele, hän tekee poliisille tutkintapyynnön.

    6) Raivostun silmittömästi tällaisesta itseeni kohdistuvasta suhteettomasta painostuksesta; - jatkan toisen minuun kohdistuvan käytöksen kriittistä arviointia pitäen sitä herjauksena sekä ilmaisuvapauteni loukkauksena ja teen itse puolestani samanlaisen ilmoituksen poliisille, kuin hän on tehnyt minusta.

    7) Oikeuden päätös on minulle myönteinen. Olen tyytyväinen mutta tilanne pysyy edelleen päällä, ja tutkintapyyntöjen kierre jatkuu, ellei oikeus päätä hylätä systemaattisesti kaikkia molempien osapuolten syytevaatimuksia. Toisin sanoen ellei valituslupaa päätöksistä enää anneta.

    8a) Oikeuden päätös on minulle kielteinen. Lopullisesti. Eikä siitä voi valittaa. Minulla on vain kaksi vaihtoehtoa, sillä itsearvostukseni ja kunniantuntoni kalvaa sisimpääni eikä anna minun sopeutua tilanteeseen ja hyväksyä tuomiota. Koen joutuneeni oikeusmurhan uhriksi.

    8b) Tapan toisen osapuolen ja hänen 'avustajansa'.

    8c) Tapan itseni.

    8d) Toimin ensin 8b:n mukaisesti ja sen jälkeen toteutan välittömästi 8c:n.

    9) LOPPU

    VastaaPoista
  8. Te olette pateettisia ja uskotte, että tajuatte yhtään mitään. Minä olen samaa mieltä RR:n sivuilla kommentoineen anonyymin kanssa, että puhua voi vain siitä mistä on kokemusta.

    Vain.

    VastaaPoista
  9. RR,

    HG on oikeassa tuossa patetiassa, paitsi että minä en ole pateettinen, joten te-pronomini pitää korjata yksikköön. Minä olen minimalisti, mikä ei tarkoita tunteettomuutta vaan ehkä eleettömyyttä.

    Patetia on kuitenkin tehokeino, joka sopii sinulle, draamakuninkaaalle hyvässä ja pahassa, toivottavasti jatkossa ennen kaikkea hyvässä ja eheyttävässä mielessä.

    Minulle saa mieluusti lähettää linkkejä ja aiheita, joista voisi kuvitella minun kirjoittavan. Alan olla tyhjä kaivo blogimaailmassa. Mitä enemmän luen muiden hienoja tekstejä, sitä hiljaisemmaksi tulen, sitä vähemmän minulla on sanottavaa.

    VastaaPoista
  10. HG

    Te olette pateettisia ja uskotte, että tajuatte yhtään mitään. Minä olen samaa mieltä RR:n sivuilla kommentoineen anonyymin kanssa, että puhua voi vain siitä mistä on kokemusta.

    Vain.

    *
    Poistin pahimmat roiskaukset alkuperäisestä vastauskommentistani laskettuani 33:een , joten jäljelle jäi onneksi miltei pelkkää asiallista ilmaisua:

    Kukaan ei kirjoita yksinomaan VAIN kokemuksestaan - ikäänkuin hän olisi kopiokone ja tyhjä taulu, jota geenit muokkaavat sellaiseksi kuin hän on, ja jota ulkomaailma painamalla muisti- ja kokemusjälkiä voi aivan hiukan tuosta genotyypistä toiseksi muuttaa (fenotyyppi).

    Mutta eipä tuokaan vielä pahemmin aiheuta ajattelussani 'tuskaa'.

    Pahimmalta kuulosti: 'VAIN siitä, mistä on kokemusta'.

    Mistä sinä tiedät, mitä sinä olet kokenut?

    Alas tehdä joka päivä listaa siitä, mitä tänään todella koit - sinä kopiokone ja tyhjä taulu - sinultahan sen pitäisi onnistua!

    Tällaiset tehtävät ovat siitä opettavaisia, että ne paljastavat konkreettisesti ja nopeasti, miten tyhmää tuon tasoisia väittämiä on heitellä muka filosofisen tietämyksen savuverhon taakse kätkeytyneenä.

    Ikäänkuin filosofia meille mitään tietoa opettaisi. Pikemmin filosofia opettaa sen, mitä me emme taatusti tiedä - emme ainakaan voi osoittaa olevamme oikeutettuja tietämään jotain, - - - vaikka olisimme sen VAIN kokeneet.

    Poltin päreeni kommenttisi johdosta HG 'iloisesti?' heti aamupäivästä. Kiitti VAIN. Mutta voinhan nyt sanoa kirjoittavani VAIN kokemuksesta...

    VastaaPoista
  11. Huhuu, Iines!

    Kun sinä nyt pohdit vähän mustin mielin bloggaamisen ja koko elämänkin turhuutta, käväisepä katsomassa Turistin blogia. Varmaan tunnetkin. Hän "pääsi" iltalehden sivulle ja manailee nyt sitä.

    Tällainenkin kommentti asian tiimoilta:

    "Jos erehdyt muodostamaan mielikuvan ihmisestä vain tämän satunnaisten kirjoitusten pohjalta ihmistä koskaan tapaamatta, olet sosiaalista pelisilmää omaamaton, yhdentekevä imbesilli."

    No niin. Otetaanko kantaa?

    VastaaPoista
  12. Iines
    "Miksi minä kulutan aikaani virtuaalihahmojen parissa, tulevat ja menevät mielensä mukaan, ei kukaan oikeasti minusta välitä. Jokainen pelaa vain omaan pussiinsa ja kaikki ovat vähintään omituisia, kaikilla on varmaan jokin syy olla netissä eikä real lifen puolella. Valokuvianikaan ei kukaan enää kommentoi kuvablogin puolella, vaikka panen kuviini sieluni."

    Ihailen suunattomasti tuota suoruuttasi ja rohkeuttasi kärttää huomiota, vaikka saat sitä mielestäni ylenpalttisesti täällä virtuaalissa.

    Intensiivinen netin ääressä istuminen, ja "keskustelu" kommenttilootassa saattaa henkisesti ja fyysisestikin olla uuvuttavaa.
    Kannattaa siis jokaisen pitää välillä lomaa blogistanista.

    On hyvä myös joskus testata, kuinka addiktoitunut sitä oikein onkaan internetin ajatus- ja kuvamaailmaan.
    Ja mitä tilalle, jos tällainen mahdollisuus otettaisiin pois?

    VastaaPoista
  13. Onko teillä päin hiihtokelejä? Pieni hiihtoloma - jolla todella hiihdelläänkin - voisi olla paikallaan, jos tunnelmat ovat alakantissa.

    Nimim. Menestyksellisesti kokeillut

    VastaaPoista
  14. "Jos erehdyt muodostamaan mielikuvan ihmisestä vain tämän satunnaisten kirjoitusten pohjalta ihmistä koskaan tapaamatta, olet sosiaalista pelisilmää omaamaton, yhdentekevä imbesilli." (Vaarin siteeraus ilmeisesti Turistilta)

    Vähemmän blogimaailmassa liikkuu yhdentekeviä imbesillejä. Oman havaintoni mukaan täällä liikkuu enemmänkin tarkkoja havainnoijia, hyviä kirjoittajia ja ajattelemaan kykeneviä ihmisiä. Jos nyt yhdentekeviä imbesillejä onkaan, he liikkuvat enemmän keskustelupalstoilla, joilla ei tarvitse tehdä pitkän linjan työtä eikä siis pitkän linjan havaintoja.

    Ei mielikuvia voi sanoa vääriksi. Ne on jonkun persoonallisuus rakentanut kulloisenkin viitekehyksen mukaan, ja ne vain peilaavat kohdettaan eri valoissa.

    Se mikä blogeissa näkyy, on ihmisen persoonallisuus ilman kuorta, ilman habituksen tuomaa persoonallisuutta syövää osuutta. Pitää toki olla avara ihminen, empaattisesti kyvykäs, jotta näkee kohteen mahdollisimman monessa valossa.

    On kuitenkin huomattava, että vääriä mielikuvia voi ihmisestä muodostaa yhtä lailla myös fyysisen tapaamisen perusteella. Ulkoinen olemus syö persoonaa, tai peittää sitä tai voi korostaa vääriä asioita. Muotihan on suuri yhdenmukaistava kaapu, joka vie ihmisen persoonallisuuden yhtä lailla kuin anonyymiteettiin verhoutuminen netissä.

    VastaaPoista
  15. Leonoora,

    mitä tilalle, jos bloggaamista ei ole?

    Tämä on minulle elämän ja kuoleman kysymys, koska en pysty pitkiin vaivattomiin puheisiin, ja olen silti innokas olemaan ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa ja keskustelemaan asioista.

    *

    Sokea kana,

    olisipa tosiaan kiva lähteä jonnekin Kuusamoon tai korkealle Lappiin hiihtämään ja kuvailemaan. Kaveri puuttuu - ovat kaikki työelämässä tai sitten perheen kanssa Thaimaassa.

    VastaaPoista
  16. "Ulkoinen olemus syö persoonaa, tai peittää sitä tai voi korostaa vääriä asioita. Muotihan on suuri yhdenmukaistava kaapu, joka vie ihmisen persoonallisuuden yhtä lailla kuin anonyymiteettiin verhoutuminen netissä."

    Kirjallisen tarkkailun perusteella habituksesesi ei 'kasva' persvakoon kätkeytyvistä stringeistä eikä korkokengistä vaan – 'juurevuudesta' ja 'verevyydestä' ja aistillisuudesta.
    Vai haluaisitko ilmentää jotain muuta?

    VastaaPoista
  17. En taida välittää keskustella puskien kanssa omasta persoonallisuudestani. Ei pahalla, mutta näin.

    VastaaPoista
  18. Rakas rakas Ärrärr, jospa voisin sinua auttaa siis tukea. Haluan olla sinun kukkakeppisi, voit kieriä ja takertua minuun - minun selkäni on pahempiakin äijiä saanut pitää pystyssä joten yksi vilosoffi ei nyt paljonkaan paina. Voinko olla avuksi, rakas hani beibi sukkahousufantasiani älä jätä.

    Tell me dear, soita Omo tukiopetus, valkoiseksi me sinut saamme.

    VastaaPoista
  19. Et ole ilmeisesti harkinnut viittomakielen opettelemista puhumisen rinnalle?

    Miksi tyytyä vain kirjalliseen ilmaisuun blogeissa ja mesessä, kun maailma on niin avara ja täynnä muitakin, jotka eivät voi puhumalla kommunikoida? Rakastahan kirjoittaminen on monelle, mutta ainoana väylänä se on suppea ja kahlitseva ja siinä juuttuu ihan eri tavalla maneereihinsa ja rooleihinsa kuin oikeassa elämässä.

    En oikein ymmärrä sitä logiikkaa, millä voi ripustautua blogiinsa kuin se olisi ainoa mahdollisuus. Tai siis ymmärrän, mutta se on sulkeutuvaa logiikkaa, ei avaavaa. Jos tuntuu, että se on ainoa mahdollisuus (sehän ei ole, se on monipuolinen ja tärkeä keino, mutta ei ainoa) ja se ei ole tarpeeksi, täytyy laajentaa muualle ja astua itse ulos häkistään. Kysymys ei ole koskaan "miksei muut ihmiset", vaan "miksen minä itse". Sinulla on sinun häkkisi avaimet, ei meillä muilla.

    VastaaPoista
  20. harmillista, jos kokonaan lopetat. Olen lukenut blogiasi aika kauan, useimmiten hiljaa, mutta joskus kommentoiden.

    VastaaPoista
  21. Annikki sanoi: "Kysymys ei ole koskaan "miksei muut ihmiset", vaan "miksen minä itse". Sinulla on sinun häkkisi avaimet, ei meillä muilla."

    Tuo on kova lääke, mutta ainoa toimiva. Muista ihmisistä on sitä vähemmän apua, mitä syvemmälle itse vaipuu. Ja kun ei näy enää pipon tupsuakaan, saa olla tosissaan yksin.

    Sisareni mies löysi uuden kullan ja lähti. Sisko meni ihan suppuun ja koko suku yritti lohduttaa. Siitä mitään tullut. Joku sitten suomensi hänelle vähän samaan tyyliin kuin Annikki. Sisko löysi häkkinsä avaimet, lähti ulos ja kas pirua - uusi onni odotti jo melkein oven takana.

    Kävelin tänään pari tuntia jäällä. Siellä ruskettuu! Jäältä näkee ympäristön aivan uusin silmin. Naakkaparvi piti hauskaa avannolla, jossa oli kalastajan jäljiltä perkeitä.

    Käsitin, että Sinulla Iines alakulon syynä on "vain" bloggaamisessa syntynyt turhauman tapainen. Omalla isäpapallani oli tapana kysyä jonkun pillittäessä murheitaan "onko joku kuollut." Jos ei, hän hän kohautti olkapäitään ja nakkasi lähtiessään pois " no ei se sitten kovin kamalaa ole."

    Paha lääke tuokin, myönnetään. Taustaksi kerron vain sen, että isukki jotui sodassa kranaatinheitinkeskitykseen ja vietiin kuolleiden läjään. Joku sitten huomasi, että pojallahan vilkkuu vielä silmä ja niin hänet vietiin hoitoon. Miehestä löytyi 149 kranaatinsirpaleen tekemää haavaa.

    Siitä kaikesta selvittyään - hän myöhemmin kertoi minulle - eivät pienet murheet oikein jaksaneet sytyttää, oli niitä itsellä tai muilla.

    VastaaPoista
  22. Annikki, vaari,

    lähinnä olenkin turhautunut itseeni, pettynyt siihen, että olen jämähtänyt virtuaalimaailman armoille. En syytä siitä muita kuin itseäni, vaikka kirjoitankin, että kaikki ovat omituisia. Tuo kuvastaa lähinnä tapaani nähdä nyt tämä virtuaalimaailma, ei yks yhteen muita bloggaajia. Näen varsin selkeästi sen, että kyseessä on omien odotusteni romahtaminen, ei se, että joku olisi tehnyt jotain väärin. Kukin noudattaa toki vain omaa itseään, omia tapojaan ja maailmankäsitystään. Jos minä olen odottanut jotain muuta, vika on tietenkin minun.

    On aika helppoa viitata kohdallani viittomakieleen, jota toki olen harkinnut, ja josta minulla on materiaaliakin, itse hankittua.

    Minun vaan pitäisi sen myötä vaihtaa koko elämäni, ystäväni, kotini, kaupunkini, kaikki. Ei pikkukaupunki tarjoa ensinnäkään kyseisen kielen opetusta, eikä etenkään viittomakielen puhujia. Kenen kanssa sitä täällä käyttäisin? Minun pitäisi löytää yhteisöjä, jotka käyttävät tätä kieltä.

    Toisekseen, puhun kuitenkin edelleen ymmärrettävästi sen minkä puhun, ja koetan pitää siitä kiinni, jotta se ei katoaisi. Se vaan, että puheeni määrä on pienentynyt viidessä vuodessa 80 - 90 prosenttia.

    VastaaPoista
  23. Lisäsin tuohon edelliseen vuodatukseen vielä sen, että kieli on isänmaani. Viittomakielen myötä minun tulisi vaihtaa siis myös isänmaa, äidin kieli. Ja minä kun elän kielestä, kielessä. Kyseessä on niin iso asia, ettei sitä heti huomaa.

    VastaaPoista
  24. Minusta siihen oli vaikea viitata, juuri siksi, että se on niin iso harppaus jo ajatuksellisesti. Ei se ole mikään pikkujuttu, vaan kokonainen uusi kulttuuri, kuin maasta muutto liikkumatta mihinkään.

    Hiljaisuuteen vaipuminenkin ja sen vähän vaaliminen, mitä vielä on, on sekin aivan yhtä hyvä ratkaisu. Kunhan se on oma ratkaisu, ja sellainen, jonka voi itse hyväksyä.

    VastaaPoista
  25. Sama tulkinta! Oliko se Pentti Saarikoski, joka sanoi, että kieli on hänen isänmaansa?

    VastaaPoista
  26. Wittgenstein sanoi, että kielen rajat on ajattelun rajat. Ja siitä se tarina Lammesta, minkä sinä sensuroit. Ja tätä osoitan hellästi Toffeleille ja muille tahmeille sokerikarkeille - kieli beibi: the border.

    Mutta ei se tarkoittanut kaunokieltä, eikä se tarkoittanut oikeakirjoitusta eikä se tarkoittanut filosofiaa....vaan se tarkoitti jotain muuta kielestä.

    Sidu sidu kissanpoika. (minun famoni - famuni på vinska - sanonta).

    VastaaPoista
  27. Olen huomannut, homo garrulus, että tämä on ainoa blogi, jossa et liehakoi sen kirjoittajaa ja jossa uskallat olla ilkeä.

    Olen ylpeä luottamuksestasi.

    VastaaPoista
  28. Med rätta. Olet onnistunut voittamaan omat pelkosi minun suhteen. Onnea sen suhteen ja kiitos tuosta. Olen pahoillani jos häviät, mutta minun pitäisi ruveta pilkkimään mielummin kuin heittää huulta täällä...tai jotain. Kun töitä en saa?

    VastaaPoista
  29. Iines
    Tuo puhumisen vaikeus on sinulle kipeä asia. Ja kenellepä ei olisi.
    Älä anna sen kuitenkaan eristää itseäsi, estää tapaamasta muita ihmisiä, jos haluat todella niin tehdä.

    Minä en ainakaan usko kuuna päivänä, että sinua missään kanssakäymisissä torjuttaisiin juuri tuon puhesairauden vuoksi.
    Varsinkin jos kerrot siitä avoimesti, vaikka lapulle kirjoitettuna, siltä varalta, ettei puheenmuodostus jollakin hetkellä onnistu.

    Mutta hienoa on tietysti että blogisi on olemassa, ja sinä sitä kirjoittamassa.

    VastaaPoista
  30. Leonoora,

    oikeastaan puhesairauteni ei ole minulle kipeä asia, vaan olen sen kanssa kyllä mielestäni täysin sinut, ollut aina, alusta lähtien. Se ei ole ollut katastrofi minulle, koska en ole menettänyt kieltä, mikä on oleellinen asia. Olen lisäksi aina voinut puhua tästä avoimesti kaikille tutuille ja esimerkiksi blogissani.

    Kipeitä ovat edelleen ne samat asiat kuin täysin terveillekin.

    Kyllä minä bloggaaamista jatkan, luulen, että minussa kypsyy hieman uudenlainen asenne tähän kirjoittamiseen.

    VastaaPoista
  31. Se, tuleeko postaukset puskista, puun takaa vai 'pystymetsästä' on merkityksetön. Sen sijaan se, miten bloginpitäjä niihin suhtautuu on ensiarvoista.

    Bloginpitäjän liehakointi ei lienee 'haitta' kiinnostavalle ja mielekkäälle bloggaamiselle. Ongelma on päinvastainen. 'Puskista' tullut kirjoitus rikkoo yhteisön näennäisen harmonian. Nimimerkkiin liittyvä tunneside mahdollistaa 'liikkumisen varmistetun aseen kanssa'.

    Se proplematiikka miksi olet ajautunut tilanteeseen jossa blogikirjoittaminen on henki ja elämä, on 'repimättä' auki. Yhteiskunnan jatkuvan muutoksen dilemma on näyttäytynyt kohdallasi 'nurkkaan' ajautumisena. Duunarin udelleenkoulutus (kouluttautuminen) (pakko)työllistäminen, kilpailukyvyn ylläpito ei sisäisty yhteiskunnan 'akateemisessa arvomaailmassa'. Tuo allaoleva vastauksesi työn merkityksestä ilmentää voimakasta velvollisuusetiikkaa.

    "Minulla ei siis ole merkittävää työn eetosta, en ole koskaan ollut työnarkomaani, vaan olen aina osannut ottaa vapaani. Olin pitkään maksanut suurta opintolainaa ja tilini oli jatkuvasti nollilla, ja olin ottanut kaikesta köyhyydestä huolimatta asuntolainan ja autolainan. Ne piti yksinkertaisesti maksaa pois, ja siksi suuri työmäärä. Mutta ei siinä mitään eetosta ollut, ei mitään pyhää siinä työnteossa. Se vain tehtiin, mikä piti."

    Useammalla meistä on aineelliet edellytykset 'hyvään elämään' mutta ei syvällisempää sisältöä. Paljon on puhuttu maahanmuuttajien integroimisesta yhteiskuntaamme. Vähemmälle on jäänyt pohdinta kuinka mahdollisimman monelle, myös omalle kansalaisellemme luodaan suotuisa väylä työelämässä, sosiaaliseen integroitumiseen – yhteisöllisyyden tunne johon haluaisi kuulua.

    VastaaPoista
  32. Anonyymi,

    sanot, että ”se, tuleeko postaukset puskista, puun takaa vai 'pystymetsästä' on merkityksetön. Sen sijaan se, miten bloginpitäjä niihin suhtautuu on ensiarvoista.”

    Tietenkin, mutta merkitystä on silläkin, miten anonyymi suhtautuu bloginpitäjään. Jos anonyymi pohdiskelee bloginpitäjän persoonallisuutta ”persvaossa olevien stringien ja korkokenkien" avulla, on kai ymmärrettävää, että bloginpitäjä ei katso olevansa velvoitettu jakamaan persoonallisuutensa pohdiskelua hänen kanssaan? – Viitannet tähän anonyymin kommenttiin ja torjuvaan vastaukseeni hänelle pari keskustelua alempana?

    Puhut taas työn eetoksesta. Korostan, ettei työssäni – siis sen fyysisessä suorittamisessa - ollut mitään erityistä eetosta, ei etiikkaa eikä velvollisuutta. En tehnyt työtä velvollisuudentunnosta vaan tietenkin säilyäkseni elossa lapsen kanssa. Olisin yhtä hyvin voinut nauttia vaikka elinikäistä työttömyyskorvausta, sillä kun siihen laskee päälle asumislisän, lapsilisän ja elatustuen, summa on jo melkoinen, enemmän kuin kuin aloittavan opettajan käteen jäävä osuus.

    VastaaPoista
  33. En puhunut työn eetoksesta vaan lainasin Sinun kirjoitustasi.

    Olisi kai kohtuullista edellyttää tekstin 'lukemista ja analysoimista' ennen vastaamista. Ei ihme jos tulee väärinymmärrystä ja epämääräistä 'roisketta'.

    VastaaPoista
  34. Noh, minä taas sain tuohon kyseiseen lainaamaasi kommenttiini tuon kyseisen "työn eetoksen" sinun silloisesta kommentistasi, hyvä anonyymi. Kommenttini oli vastaus sinulle sinun työn eetosta koskevaan kommenttiisi.

    VastaaPoista
  35. Kysynpä vielä Pentti Linkolan ajatuksin; tästäkö sittenkin on kysymys!

    ”Vielä tekee mieleni kertoa kevättalvisesta mustarastaasta, sellaisesta vähemmistön edustajasta, joka on selvittänyt helposti talvensa täällä pohjoisessa. Näen silmissäni, muistoissani sen istumassa helmi-maaliskuun ensimmäisenä heleän lämpimänä päivänä tumman, lämpöä keräävän kuusennäreen oksalla auringon puolella. Sillä on silmät sirrillään, rinta kohti aurinkoa, höyhenet vähän pörrölleen avattuina. Se on aamulla hakenut pötsinsä täyteen tunkiolta tai lintulaudalta, nyt se istuu liikkumatta loppumattomiin, istuu ja laulaa hyvin hiljaa jokeltaen – luri luri luri, tuntikaupalla. Ei se pyri lähellekään äänekästä reviirilaulua, ei puolison kutsua, kaikki lajikumppanit ovat vielä viikkokaupalla etelän mailla. Se on puhdasta tunnelmointia, unelmointia, meditointia, nautintoa” (2004, 121).


    ”Erään maitolavan luona, jossa ei näkynyt ketään, kuljettaja pysäytti ja sammutti moottorin, ja poistui rahastajatytön kanssa neljännestunniksi pienelle suolle syömään hilloja, jotka ikkunan läpi helottivat kullankeltaisena mattona. Silloin minä tunsin, että rakastan tätä maata, pohjattomasti ja pakahduttavasti. Silloinkin minä itkin, onnesta. Nukahdin onnelliseen uneen, ja heräsin vasta kun rahastajatyttö, sievä ja punaposkinen kuin unelma, ravisti olkapäästä: 'Herätkee, herätkee, ollaan Iisalamessa!'”

    VastaaPoista
  36. Anonyymi,

    en tiedä mistä elämässä on kyse, mutta nuo poimintasi olivat vallan viehättävät, varsinkin kuvaus talvisesta pulskan tyynestä mustarastaasta. Kiitos niistä!

    Ettäkö Linkola kirjoittaa noin nätistikin? Voisi olla Sillanpäätäkin.

    VastaaPoista
  37. Kuinkas kauan sinä, Iines, olet tätä blogia jo kirjoittanut?

    Olen lueskellut tätä vasta jonkin aikaa, mutta kommetteja saat ainakin niin paljon, että niihin vastaaminen käynee työstä. Ainakin niiden lukeminen käy - eikä sitä ehdikään & jaksakaan tehdä aina kunnolla.

    Tiedätkö kuinka moni tätä lukee?

    VastaaPoista
  38. Ikkunaiines I, joka on sivupalkissa, on vuodelta 2006 ja tämä nykyinen vuodesta 2007 lähtien, eli nelisen vuotta olen ollut Iineksenä.

    Ennen Iinestä kirjoitin Illuusia-blogia ja aivan alkuun joskus vuonna 2004 Minetta-blogia, joka oli sytyttävä kokeilu blogimaailmaan. Muistan vieläkin, kun sain elämäni ensimmäisen kommentin. Se oli "Kuuluttaja"-nimiseltä bloggaajalta, ja olin äimänkäkenä, että joku listojen kärkihahmo toivotti minut tervetulleeksi ystävällisesti, siis huomasi minut.

    Ei tätä nyt niin kauheasti lueta, ellen kirjoita päivänpolttavista aiheista, jolloin lukijoita voi olla jopa 600 päivässä. Tämä on kuitenkin satunnaista. Nykyisen laskurin asensin uudelleen elokuussa ja nyt siinä on täyttymässä lukema 50.000, eli se on 5 kk:n lukema. Onko se muka paljon kun vertaa listojen kärkiblogeihin, muotiblogeihin, joilla on tuhansia kävijöitä viikossa.

    Itse olen tyytyväinen siihen, että vipinää on tämän verran ja olen kyllä kiitollinen siitä, että tulee niin paljon kommentteja, keskusteltavaa.

    VastaaPoista
  39. Det kan du tacka mig för till en stor del, tro det eller ej.

    VastaaPoista
  40. Nej, kära HG,

    jag skulle säga, att det händer trots det.

    VastaaPoista
  41. Iines: "Oliko se Pentti Saarikoski, joka sanoi, että kieli on hänen isänmaansa?"

    Muistaakseni Saarikoski sanoi olevansa peruuttamattomasti sidottu äidinkieleensä (Voi olla että olen väärässä, tämä on vain muistikuva)

    Muuten, ei Ahlqvist ihan kaikessa väärässä ollut, vaikka hänet usein vain yhdestä asiasta muistetaankin, eikä hän ollut aivan huono runoilijakaan (Vaikka paatoksellinen usein olikin):

    Nouse, riennä, Suomen kieli,
    korkealle kaikumaan!
    Suomen kieli, Suomen mieli,
    niiss' on suoja Suomenmaan;
    yksi mieli, yksi kieli
    Väinön kansan soinnuttaa.
    Nouse, riennä, Suomen kieli,
    korkealle kaikumaan!

    Suomalaisen kuokka, aura
    kyntäneet on Suomenmaan;
    kasvoi vehnä taikka kaura,
    maa on meidän perkamaa.
    Kelläs täss' ois äänen vuoro
    meidän maata johdattaa?
    Nouse siis sä, Suomen kieli,
    korkealle kaikumaan!

    Suomalainen yksin kesti
    ruton, näljän aikana,
    yksin miekallansa esti
    vihoillisen maastansa;
    Suomalain siis yksin käyköön
    käsin ohjiin onnensa.
    Nouse, nouse, Suomen kieli,
    korkealle kaikumaan!

    Äänisjärvi, Pohjanlahti,
    Auran rannat, Vienansuu,
    siin on, Suomalainen, mahti,
    jok' ei oo kenenkään muun,
    sillä maalla sie oot vahti;
    älä ääntäs halveksu!
    Nouse, riennä, Suomen kieli,
    korkealle kaikumaan!

    A. Oksanen (August Ahlqvist)

    VastaaPoista
  42. Det är vad du tror, för att du är så självcentrerad. Om jag nu väljer en blogg, precis vilken som helst som diskuterar dagligen, så börjar den växa. För att det har hänt åt mig alltid. Allt som jag börjar med, börjar växa.

    Men så blir det avundsjuka och så får de alltid någon historia, om inte annat så från min pappas liv: så gick det från början och när jag sade ifrån så ökade detta mobbningsbetende. Och när mobbare börjar mobba måste man försvara sig och till slut blir allt ett stort gräl för att folk helt enkelt hatar att förlora.

    Skit - är det mitt fel? Men jag lämnar dig (och du vill själv) övergår till någon helt annan blogg och det kommer att öka på samma sätt. Det har inte med bloggens individ själv så mycket att göra som det har med mängden kontradikter som gör diskussionen klar och spännande. Jag bidrar med dem : det är min genre.

    Men, tack så hjärtligt för att jag hittade Komposti - bl.a. för att det var någonting som jag då behövde när alla hukade och duckade.

    VastaaPoista
  43. Mitenkäs sinun omien blogiesi kävi, HG? Kasvoivatko ne suunnattoman suuriksi? Vai kuihtuivat pois?

    VastaaPoista
  44. Sinä et anonyymi tajua miten nämä toimivat kun MINÄ edustan sitä ns. outoa: eihän se tuo ihmisiä ikinä suorassa suhteessa; kuka nyt oudon kanssa haluaa näyttäytyä. Mutta kun pääsevät ns. väittelemään ja tirkistelemään mitä muut sanovat, eli ovat turvallisen etäällä ja ikäänkuin hyvässä seurassa ovat HEMMETIN KIINNOSTUNEITA.

    siitä on kyse: eivät nämä ihmiset koskaan uskalla mitään suoraan liputtaa: minunlaiset bitchit repii ensin auki kaikki pahimmat leimikot ja taimitarhat, hakkaamme itse vanhentuneen struktuurimetsän läpi ja satutamme itseämme (ja perhettämme!) siinä, että joudumme tekemään MIEHEN TYÖN YKSIN.

    Sitten, pikkuhiljaa kun kypsyminen on alkanut, muut tulevat mukaan ja sitten muutaman vuoden päästä on kaikki se, mistä ensin piti nauramalla laittaa kuus-nolla ihan normaaleja asioita ja sitä mitä Iines uskoo olevan jotain kollektiivista tai geneeristä joka vain sattuu olemaan samanaikaan ilmassa.

    Siksi pioneerin työ on tylsää, yksinäistä ja siitä ei ainkaan kiitosta saa: syy, että minä altistan itseni on se, että muuten olisimme menneet suoraan seuraavaan sotaan, hankkineet uuden Stalinin (ks. takkiraudan blogi) tai polttaneet esim. juutalaisia jälleen kerran (Euroopassa on hälyttävä antisemitismi-kasvu) ja se mikä koskee Israelia ei siis saisi koskea heidän uskontoaan; tässä mennään niin vaikealla tavalla kohti seinää. Itsekin kritisoin jos juutalainen ei esim. tajua naisen roolia (=heillä on vain mies eli nainen kysykööt mieheltä ja se on väärin).

    Eli minä teen yksinäistä ja pahuksen epäkiitollista työtä jotta Suomi pysyisi pystyssä ja olisi jotenkin jossain jamassa myös sitten kun minä jätän tämän infantiilien valtakunnan. Lapsiani ja teidän lapsia minä ajattelen ja mietin miksi koulumaailma ei sitä ymmärrä. Kukaan ei tahtonut ymmärtää koska Berlusconin kaltaiset mies-ihanteet + suomenruotsalaisten ad hominem -logiikka oli saanut aivan sairaat otteet. Niitä olen purkanut så gott det har gått; toisaalta joku aina loukkaantuu: sehän on selvää.

    VastaaPoista
  45. HG,

    tätä on ikävä sanoa, mutta en jaksa enää näitä mammuttivuodatuksiasi vailla päätä ja häntää. Oli asia mikä hyvänsä, sinä käännät puheen itseesi ja kaltoinkohteluusi. Jos tämä asia kiinnostaisi, ihmiset tulisivat kyllä blogiisi lukemaan kommenttejasi ja päreitäsi ja kommentoimaan niitä.

    Tämä blogi ei ole sinun huussisi, kuten olen ennenkin sanonut. Sinä ikään kuin imet minun vertani, käytät blogiani hyväksesi kuvitellessasi saavasi näin lukijoita. Kaiken lisäksi arvostelet minua väliin hyvinkin kyseenalaisesti ja jopa ilkeästi. Kyllä minä vastaan tietenkin ihan itse blogini lukijaluvuista, sillä eivät kommentoijatkaan tule, ellei asia ja blogi kiinnosta. Kukaan ei tule tänne sinun takiasi, HG, vaan sinusta huolimatta.

    HG, ei sinun pitkiä selostuksiasi monikaan ymmärrä eikä edes lue. Olen saanut lukuisia kehotuksia poistaa ne kommenttilootastani. Koska en sensuroi, en poista kuin ne jokuset, joissa olet hyökännyt selkeästi minua vastaan henkilökohtaisella tasolla.
    Moni väitteesi olisi lisäksi kumottavissa varsin yksinkertaisesti, mutta kukaan ei ryhdy siihen.

    Muistutan sinua siis kohtuudesta, siitä että omat blogit ovat jatkuvia ja pitkiä henkilökohtaisia vuodatuksia varten, eivät toisten blogit.

    VastaaPoista
  46. Ei tarvitse olla kummoinenkaan psykologi huomatakseen, että HG:llä on psyykkisiä ongelmia, hyvin tyypillisiä psykoosista johtuvaa vaihoharhaisuutta. Tyypillistä on sekin, ettei hänellä ole minkäänlaista sairauden tunnetta, vaan sairaita ovat kaikki muut ja kaikki ovat salaliitossa häntä vastaan. Surullista.

    VastaaPoista
  47. Eikö tälle varpuselle jo annettu porttikielto? Ei tarvitse olla diagnosoitu mentaalitapaus sen vaikutelman luomiseksi. Varoitin iinestä jo kesäkuussa tästä tyypistä.

    VastaaPoista
  48. Varoitit kyllä kaukonäköisesti. Nyt huomaan itsekin, että kyseeessä ovat asiat, jotka ovat peruuttamattomia, joihin ei voi vaikuttaa, On kuin seinä vastassa, ja siitä kimpoaa kaikki takaisin. Murheellista.

    VastaaPoista
  49. No, me kaikki valitsemme ystävämme omien pikku kriteereidemme mukaan.

    VastaaPoista
  50. Olisin halunnut olla hänen ystävänsä, enkä oikeastaan vieläkään tiedä syytä siihen, että hän kääntyi yllättäen puremaan minua.

    VastaaPoista
  51. Ole hyvä ja hyvää ystävänpäivää sinulle!

    VastaaPoista
  52. No en osaa suhtautua piikkeihin ja ystävänpäivätoivotukseen. Kumpaa uskon, kas siinäpä ongelma.

    VastaaPoista
  53. Ystävät ovat puolellasi, eivät sinua vastaan.

    VastaaPoista