Hangon edustalla on jo avovettä. Harakalla oli risu nokassaan. Ikkunan ulkopinnalla oli eilen pitkulainen ruskea hyönteinen. Kurkiaurassa on ollut yhdeksän kurkea. Fasaanit riekkuvat, ja niiden on nähty hyppäävän kuusiaidan päälle kiimoissaan. Katolta on pudonnut lunta pohjoispuoleltakin. Pajuissa on kissat. Talitintit ovat jo rasittavia. Illalla valonkajo kestää kahdeksaan.Oikea takahammas on kummallinen. Se juurihoidettiin syksyllä, kun sitä vihloi ja särki viikkoja. Kipu katosi, pureskelu sujui kuin nuorella tytöllä. Nyt kun avaan suuni kevättuulelle, alkaa kotiin päästyä kyseistä kiusankappaletta vihloa ja särkeä. Kun juon kuumaa, hätkähdän vihlaisua kuin sähköiskun saanut.
Olen lukenut taas Sediksen blogin hampaanpoiston jälkeisen tilan ohjeet. Päätän varata poistoajan joksikin tulevaksi maanantaiaamuksi, jotta kaikki paikat ovat sitten viikolla auki, kun komplikaatiot ja verenvuoto alkaa. Teen listan varotoimista.
Imuroi. Hampaan juuressa on bakteereja, ja haavaan voi tulla tulehdus, jos bakteeri äityy. Vaihda vuodevaatteet, erikoisesti tyynyliina, älä päästä kissaa sänkyyn äläkä ruokapöydälle. Pese pinnat Tolulla. Varusta jääkaappiin jugurttipurkkeja ja piimää ja jäätelöä. Katso, että on keittoja. Osta apteekista sideharsotuppoja, suuvettä ja vahvaa särkylääkettä. Kysy, onko rasvatuppoja, jotka eivät tarttuisi haavaan kiinni ja kiskaisi verihyytymää pois. Pese pyykit. Jäädytä akut, siis kylmäkallet. Pane esille lääkäreiden puhelinnumerot, hammaslääkärin, äkillisen päivystyslääkärin ja yleinen hätänumero. Kertaa Sediksen blogin verenseisautusohjeet.
Kun on kipeä, näkee vain harmaata tai ruskeaa. Nyt on kyllä pilvessä. Ihmettelen, miksi valokuvani eivät onnistu. Ei ole kohteita, linnut eivät lennähdä eteeni, jänistä ei näy, ketustakin vain jäljet, metsä on hiljainen eikä siellä ole ihmisiä, ihmisiä ei voi kuvata kaupungissakaan. Mieleni tekisi tehdä kuvasarja päivän asiakassaldosta viinakaupassa tai missä tahansa erikoisliikkeessä. Muotiputiikin asiakasryhmästä tulisi oiva kokoelma, tai terveyskeskuksessa kävijöistä. Vaan kuvaapa ihmisiä salaa. Tai luvalla. Anteeksi, saanko kuvata teidät salaiseen blogiini. Ottaisin luonnekuvan, jossa näytätte itseltänne ja ilmentäisitte liikettä, jossa juuri asioitte.
Mistä johtuu, että minulla on aina ideoita, harvoin toteutuksia? Hammaslääkäriäkään en saa tilatuksi. Hampaan menetys tuntuu lopulliselta. On se julmaa, kun ihmistä riisutaan. Kun viitsisi lukea edes aloittamansa kirjan loppuun. Mitä jos ei lukisi yhtään kirjaa, panisi kirjastokorttinsa naftaliiniin ja kadottaisi verkkokirjakauppojen linkit. Ei postaisi yhtään kuvaa. Jättäisi bloginsa kuin koira kakkansa ja alkaisi elää real lifea. Hieno idea.
(Valokuvat Iines)
Tuosta masokistisesta piehtaroinnista tuli mieleeni kertomuksesi ex-miehesi melkein vainoharhaisesta suhtautumisesta pieneenkin näpyyn mahdollisena syöpäpesäkkeenä. Kyökkipsykis voisi nyt arvioida sinun katsoneen yhteisessä aamiaispöydässä peiliin.
VastaaPoistaHei Iines,
VastaaPoistasyö K-vitamiinia! :)
Ja etsin kyllä sulle sen vertahyydyttävän lääkkeen nimen, jonka aina unohdan. - Apteekissa tosin tietävät sen heti, eli resepti lääkäriltä, ja homma on hoidossa!
Ainakin alustavasti! :)
Ystävän, tai edes kaverin, neuvo: ota sitä lääkettä.
Se oikeasti hyydyttää verta (kokeiltu on), eikä mitään haittaa.
Miksi siis kärvistellä?
- Ano, häpeä.
Ei kiva toimenpide. Jatkuvat juuritulehdukset voivat olla merkki parodontiitista josta ei puhuta riittävästi. Minulla todettiin vaikea-asteisena vuosia sitten. Johtaa hampaiden ennenaikaiseen putoamiseen, koska on kiinnityskudossairaus. Kansansairaus ja hyvin yleinen Suomessa, mutta hoito ei ole Kelakorvattava. Asiantuntijat arvioivat, että sitä sairastaa eriasteisena noin puolet suomalaisista, ja vaikea-asteisena noin 10-15% sairastuneista. Kannattaa hakeutua hyvän spesialistin luo, ja ajoissa. Hyvällä ylläpitohoidolla voidaan taudin kulkua hidastaa. Tauti kuitenkin etenee ajan myötä ja minulta on poistettu takahampaita jo useita, koska ienrajat ovat painuneet jo niin alas.
VastaaPoistaParondontiittia ei pidä sotkea hammaskiveen, johon se aiemmin on sotkettu, kyse aivan muusta. Sairauden syntyä ovat suomalaiset alantutkijat selvitelleet pitkään, ja taudin aiheuttajabakteereja on jo joitain löydettykin. Sairaudella on yhteytensä mm geneettiseen perimään ja immunniteettivasteeseen. Siksi se kehittyy joillakin todella vaikeaksi ja saattaa edetä aggressiivisesti. Huonosti hoidettu parondontiitti voi aiheuttaa muita vakavia sairauksia, kuten sydänsairauksia yms, - siis se kannattaa hoitaa kunnolla.
Tuo hermosärky kertoo, että sinulla on tulehdus ja koska se on hoidetun hampaan juuressa, kannattaa kysyä hammaslääkäriltäsi että voisiko olla kyse parodontiitista.
Tuommoinen kipu on tuskallista ja kurjaa.
Anonyymi klo 14.37,
VastaaPoistaai kamala. Tuota tautia en vielä ole löytänytkään netistä. Katsoin äsken sen oireet ja onnekseni huomaan, että minulla ei taida olla parodontiittia. Oireeni viittavat siis ilmeisesti toisenlaiseen vaivaan. Esimerkiksi verta ei ikenistäni vuoda ollenkaan, vaikka harjaisin voimakkaasti ja kauan. Tulehdustakaan hammaslääkäri ei kuvista todennut syksyllä, jolloin oli vielä ärhäkämpää särkyä.
Tämä sama yksityislääkäri kutsuu minut kerran vuodessa tarkistuksiin, joten hänellä on vuosien varrella kertynyt tietous ja kuva hampaistostani. Mutta voin tietenkin kysyä parodontiitista, jos tästä nyt lääkärikäynti tulee. Jotenkin vaan uskon, että hän olisi sen havainnut. Hän epäilee, että hampaassa on jossakin kuvassa näkymätön hiushalkeama.
Tänään kyseistä hammasta ei ole nimittäin vielä vihlaissut kertaakaan, vaikka olen ollut ulkona ja syönyt kuumaa ja kylmää. Hassua on se, että tuota lievää jomottelua on säteilevänä toisellakin puolella ja välillä alhaallakin. Yleensä siis vaiva on vihlomista, josta alkaa lievä jomottelu, ei mikään hirveä. Yöllä nukun hyvin, ei tunnu mitään, samoin aamulla kahvi ei tuntunut miltään. Siksipä tämä onkin outoa, kun sitten taas eilen oli kurjaa jomottelua.
Char,
VastaaPoistakiitos vinkeistä.
Mahtaako minun kannattaa syödä vertahyytävää lääkettä ikään kuin varoiksi - kammoan lääkkeitä, kärsin jopa mieluummin kipuja kuin syön pillereitä. Jokaisella lääkkeelä on kuitenkin liuta sivuvaikutuksia, jopa vitamiinipillereillä, joita en myöskään syö. Kaiken tarvittavan ihminen saa monipuolisesta ravinnosta, jota pyrin syömään.
Kyseessä on vain pelko, ei mikään todettu verenvirtaaminen helposti.
Jos ottaisin verenhyytämispillerin, pelkäisin luultavasti, että veri suonissani jähmettyy yöllä, kun nukun, ja menee tulppana läpi sydämen. Minulla on hyvö mielikuvitus näissä lääkepelkoasioissa.
Anonyymi klo 13.19, lisää hyi-sanoja sinulle. Minä olen toiselle vahva, itselleni saan olla heikko. Kun olen yksin, saan pelätä.
Iines,
VastaaPoistasaat olla heikko ja vahva yhtäaikaa! :)
Niin minäkin teen. Ja toimii! :)
- Minua harmitti se, että katosin keskustelustamme; jatkan asiasta myöhemmin. Kun nyt se Mamman katto on hoidettu; toistaiseksi panostan siihen.
Haleja kaikille,
Char
Siis parondontiitti voi olla olemassa vaikkei ikenet vuotaisikaan verta, se etenee oikeasti aika salakavalasti ikenien sisällä.
VastaaPoistaKun tulehduspesäkkäeitä alkaa syntyä mm juuriin, se tulee näkyviin ikenissäkin. Silloin on tulehdusvaihe päällä.
Siis suosittelen kysymään, se selviää bakteerinäytteellä. Suussa on noin 500 erilaista bakteeria, osa hyviä ja osa näitä pahoja. Paron aiheuttajabakteerejakin on useita, sen pahimman nimen unohdan aktiivisesti koska haluaisin unohtaa koko taudin...:(
Vihlontaan auttaa myös fluoritabletit, niitä saa apteekista. Lapsetkin voivat syödä niitä.
Tuo säteilevä juilinta on hermosärkyä, joten tulehdus sinulla siellä jossakin on, melko varmasti. Todennäköisesti juuressa.
Ovat tuttuja kroonisia kiputiloja minulle, siksi avaan suuni tästä.
Minulla ehti olla useita juuritulehduksia joita hoidettiin ja hoidettiin, mutta eipä älytty ottaa tuota bakteerinäytettä ja tutkia asiaa kunnolla. Joten silloin kun hankkiuduin erikoishoitoon minulla oli päällä jo iso tulehdus jota ei ensin alkuun meinattu saada aisoihin ollenkaan. Ikenistä ei silloinkaan kauheasti vuotanut verta, mutta olin hirveän väsynyt.
Ja tauti saatiin kartoitettua: bakteerinäytteillä, ientaskujen mittauksilla ja röntgenkuvilla.
Sekä rauhoittumaan. Perusterveydenhoidossa sitä ei osata hoitaa, yleensä, joten yksityisääkäriin oli mentävä mikäli mieli saada kunnon hoitoa.
Kysykää ihmeessä hammalääkärissä käydessänne tästä sairaudesta, etenkin jos teillä on juuritulehduksia toistuvasti.
Harmaana ja sumuisena päivänä päiväkin näyttää sumuiselta ja harmaalta.
VastaaPoistaYksi hyvä konsti hammas- tai ienkipuihin on lukea uutisia Anne Holmlundin häikäisevän uran varrelta, nauttia lämmintä vettä runsaan suolan kera ja laittaa vaikka Mikko Alataloa soimaan runsaalla volyymilla.
Varsinaisesti se ei hammaskipua lievitä, mutta ainakin joutuu pohtimaan mikä harmittaa kaikkein eniten.
Älä sinä huoli tyttö nuori, paljonkos kyyneleet hyödyttää -
pn tanssi ja laulu tärkeämpää...
Hienojahan nuo kuvat ovat. Tykkään etenkin noista tinteistä tikun nokassa - niissä on jotakin japanilaista mystistä kirkkautta.
VastaaPoista"Katsokaa taivaan lintuja... eivät ne huolehdi huomisesta."
Ja katso, eräänä päivänä harakka tuli takaisin Nooan luo ja sanoi: Ei näy maata missään, mutta tässä olisi sulle vähän risuja. En kerro mistä löysin!
VastaaPoistaAnonyymi 14:37,
VastaaPoistakiitän hyvästä tietopaketista, oli hyvä, kun kerroit perusteellisesti, sillä uskon, että asia tulee monellekin uutena. Kysyn tuota hammaslääkäriltäni, jahka sinne nyt meno tulee. Pyydän bakteerimittausta! Pelkään vaan, että hän tahtoo kiskaista minulta hampaan ilman sen kummempia tutkimuksia, koska hän tietää jo, että halki se on ja ettei sille enää mitään voi.
Syksyllä juilivasta hampaasta otettiin kyllä kuvakin, muttei siinä näkynyt tulehdusta, vaikka korvaakin vihloi. Mnulla on ennenkin ollut epämääräisiä juileja ilman tulehdusta. Hampaan pintaa vaan hiottiin matalammaksi, koska itse epäilin väärää purentaa - joka minulla on todettu - kipeytymisen syyksi.
Enpä olisi ikinä uskonut, että hampaista voi olla näin paljon kiusaa. Siis omista hampaista. Saan lääkärini mukaan pitää nämä "loppuun saakka", joten kannattaa niistä pitää hyvä huoli.
Taidan tuntea jokuset teistä hyvin. Jotenkin tiesin, että Richard huomaa tuon kohdan: "Kun on kipeä, näkee vain harmaata tai ruskeaa. Nyt on kyllä pilvessä." Toivottavasti muutkin huomaavat, että ironisoin itseäni rajusti, ainakin koetan nauraa itselleni ja hammaspelolleni.
VastaaPoistaJa tyypillista Tapsalle huomata kuvat. Ihkua peräti. Kiitos! Minäkin tykkään niiden japanilaisuudesta, vaikka itse sanonkin. Harakkakin meni kiltisti aina eri trökölle poseeraamaan.
Char,
VastaaPoistaasiat pitää priorisoida. Mikään ei ole tärkeämpää kuin Mamman katto! Lykkyä tykö.
Juu,
VastaaPoistatällä hetkellä mikään ei ole tärkeämpää kuin Mamman Katto.
Jos teittien elämissä on pahempaa kuin taulujen ja tavaroitten rikkoutuminen, ja koko kodin sotku, by all means.
Vertaillaan näitä menetyksiä sitten.
Tässä menee taulut, koriste-esineet, ja parketit, eikä mikään varmaan korvaa.
Ja olkoot ja menkööt; kiva kun ei ole maanjäristys, tai kellään meistä ei ole anoreksia, tai syöpä.
Että kiitollisia tässä tulee olla.
Kun pelkkä katto tuhosi Mamman ekan omistusasunnon.
Huoh!!!
Char,
VastaaPoistamiten kotivakuutus? Olisiko Mammalla sellainen, tai ellei ole omakotitalo, niin taloyhtiön vakuutus?
Tunne- ja muistoarvoa ei tietenkään rahalla saa.
Iines,
VastaaPoistaon Mammalla kotivakuutus.
Taloyhtiön vioista pitäisi taloyhtiön maksaa.
Sitten on tärkein kunnossa, Char!
VastaaPoistaKotivakuutus korvaa vesivahingot, ja jos rakenteisiin tulee vaurioita, taloyhtiön vakuutus. Ei pitäisi tulla siis taloudellista menetystä, vaan useinhan on niin, että vahingon satuttua asukas saakin vakuutuksen kautta pinnat uusiksi.
Esimerkiksi kun seinänaapurillani sattui kosteusvaurio, minunkin puoleltani uusittiin seinä, vaikka se oli kuiva. Sain uuden muoviseinän tilalle kaakeliseinän, josta maksoin vain seinäpinnoitteen ja kaakelien välisen hintaeron, siis en edes täyttä kaakelien hintaa.
Mamman Katto on hieman outo katastrofi. Hän asuu siis "viimeisessä" kerroksessa - siis ylimmässä? Eli mistä se vesi tulee, vintiltäkö?
VastaaPoistaVintiltä, juu.
VastaaPoistaJa siellä on nyt ravannut huoltomiestä ja isännöitsijää; viime keskiviikkona piti käydä jonkin ulkopuolisen kuivattajan; ei käynyt.
Tai jos kävi ja hommasi, ei ainakaan vesi liukunut ränneihin, vaan edelleen Mamman, ja yhden naapurin kotiin.
Grr.
Kiitos muuten paljon, Iines, Tapsa et al: On tuntunut hyvältä, että jostain saa myötätuntoa! :)
VastaaPoistaHuomenna pakkaan kamat ja lähden taas äidin luo.
Nyt natihaleja,
Char :)
Availin noita harakkakuvia; mustavalkoisina ovat täysosumia. - Niistä voi kuvitella monenlaisia tarinoita.
VastaaPoistaVau! Yli kahden vuoden jälkeen kokeilin onneani - ja kuinka ollakaan, Iines on kuolematon! Yhä täällä, eli ei sen kummempaa länsirintamalta. :D
VastaaPoistaHienoja kuveja! :)
VastaaPoistaTuo rasvatuppo olikin hyvä neuvo - kerran taisin vetäistä tavallisen tupon mukana verihyytymän poistetun viisaudenhampaan kolosta eikä vuoto hevin lakannut.
Mutta lakkasi kumminkin ja jäin henkiin! :)
Ihan vakavasti sanoen jännä juttu miten joitakin pieniä asioita maalailee mielessään suureksi.
En tarkoita vähätellä hampaanpoistoa ja siihen mahdollisesti liittyviä komplikaatioita.
Kai varautuminen tuo turvallisuudentunnetta.
Siksi kai vanhat ihmiset usein järjestävät elämänsä hyvin rutiininomaiseksi.
Ja toivottavasti Charin äiti saa pian huushollinsa kuntoon!
VastaaPoistaMinulla puhalteli kerran varmaan kuukauden päivät kuivuri yötäpäivää, kun putki oli syöpynyt rikki jostakin keittiön alakaapin alta. (Onneksi ei kylpyammeen alta.)
Oli ihmeen hiljaista sitten kuukauden päästä.
Minunkin kylppärinseinäni, siis se naapurin kosteusvaurion aiheuttama seinän korjaus, oli työn alla kuusi viikkoa. Kuivauspuhallin tuotiin minunkin puolelleni ja peli kävi yötä päivää viikkotolkulla. Kylppäriä ei voinut käyttää, ei saunoa tai käydä suihkussa puhumattakaan pyykinpesusta. Onneksi oli alakerran pikkuvessa!
VastaaPoistaAnonyymi klo 23.05, taisin tehdä vaikutuksen, jos kahden vuoden takaa minut muistat! Hauskaa, mutta et tietenkään kerro, kuka olet. En osaa aavistaa, vaihtoehtoja on monta, Ihmisiä on mennyt ja tullut, monia kaipaan.
Riku, et arvaa, miten ilahdun, kun joku huomaa kuvani. Eivät ne kummoisia ole, mutta tuommoiset graafiset minimaaliset ovat kyllä minustakin väliin rauhoittavia katsoa.
Minä kaipaan niitä vanhanajan romanttisia asuntoja, joissa homeen haju tarttui vaatteisiin. Niiden tuoksut olivat hienoja, toisin kuin nykyajan steriilien sterilisaatioihmisten hajut.
VastaaPoistaLaktoosi-intoleranssia edeltävää aikaa en kaipaa - mille ihmeelle minä silloin nauroin?
Ei vaineskaan, ehkä.
Kaikki me välillä: "minusta ei ole mihinkään"
VastaaPoistaKuvissasi, Iines, kuten tiedät, on näkemystä.
Ah, tuosta minä pidän: kuvissasi on näkemystä. Tällä mennäänkin sitten huomenissa harakkajahtiin.
VastaaPoistaEnnen ei oltu muuten ollenkaan nokonnuukia pienille homeille eikä vesivaurioläiskille kattopaperissa.
Muistan, miten Olgan torpassa eli entisessä kesämökissämme aina puusohvassa maatessani katselin lapsena salin katossa olevia ruskearajaisia vesivauriokuvioita. Osa oli upeita. Jostain päreitten lomasta oli sateella tullut vettä sisään, mitä pidettiin luonnollisena. Nykyään sekin on katastrofi, niin kuin 20 m/s tuulikin.
Jossain, ehkä täällä, kerroin kuulemastani, kun julkisen rakennuksen työntekijät kertoivat: "Pakko pyyhkiä jäljet äkkiä pois, muuten kaikki sairastuvat heti kuullessaan asiasta, eivätkä kaikki kykene töihin ehkä koskaan."
VastaaPoistaPyryharakan kuvat ovat hyviä.
Vessakirjoituksetkin ovat hyviä, niitä ei pitäisi pyyhkiä pois, vaan jokaiseen vessaan tulisi laittaa kynä narulla kiinni seinään. Minusta on kiva kirjoitella siististi seinälle jotakin lystikästä.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaMinä olen käynyt yliopiston vessoissa, Porthanian tekstit ovat kammottavampia kuin suomi24:ssa ikinä. Naisten puolella eivät totisesti sen älykkäämpiä.
VastaaPoistaPorthania ei tietenkään ole tieteentekijöiden hallussa, kusipäisiä tulevia lakimiehiä.
Humanistien Topeliassa lukee: Pissa tuli, minkä minä sille mahdoin?
Osin valehtelin.
En saa unta; kivaa, että niin moni toivoo äidilleni hyvää. :):):)
VastaaPoistaJa sitä paikkaa puolustetaan, jos pakko on, näin meidän lasten toimesta. Äiti ei enää jaksa.
Minä keskityn nyt reipastamaan äidin mieltä; pestään vaaseja, jotka eivät ole vaarassa, ja siirretään turvaan niitä; syödään herkkuja, joita äiti ei itse jaksa hakea tai valmistaa, jne.
Huomenna siis mennään leffaan. :)
Kyä se tästä! :)
En ole viime aikoina käynyt yliopistojen tai muiden korkeakultturellien laitosten vessoissa, vaan lähinää joissain yleisissä markettien vessoissa.
VastaaPoistaNaisten vessakirjoitukset ovat aika ikäviä. Etupäässä romanttisia höpötyksiä ja poikien nimiä. Sellaista näkee, että joitain kiusattuja tai kilpailijattaria mollataan rumin sanoin.
Ajattelinkin vähän nostaa tätä tasoa, ja saada naisille uutta ajateltavaa. Voisi aloittaa vaikka kirjallisuuskeskustelun, ja haastaa vessamuijat osallistumaan siihen. Tai tasa-arvodebatin. Panisi jonkun oikein pahan miestä ylistävän provon. Eiköhän siihen alle joku varttunut muija alkaisi vuodattaa sydänvertaan. Minä ainakin alkaisin, jos olisi se kynä siinä roikkumassa. Mieluiten permanent-tussi.
Dosentti Matti Rimpelä kehoitus äideille kasvattaa pienet poikansa niin, että hekin kuuntelisivat omaa kehoaan ja oppisivat hoitamaan omaa terveyttään, voisi kirvoittaa intomielisiäkin päästöjä.
VastaaPoistaRadion Päiväntasa -ohjelmasta voisi saada lisävinkkejä koko tämän viikon.
http://areena.yle.fi/audio/1300712431224
Auttaisi asiaa, jos itse panisit ensimmäisen intomielisen päästön. Eli?
VastaaPoistaOnkin kiva tulla tänne välillä lepäilemään, kun tuolla edellisessä on käynnissä kiivas yhteiskunnallinen debatti ihan vanhan hyvän ajan malliin.
VastaaPoistaEnnen oli tosin helmpompaa, kun rajalinjat edistyksellisten ja taantumuksellisten välillä olivat selvät. Nyt ne eivät ole, vaan hyppelehdimme yli rajojen.
Totta - Iineksellä on silmää kuville, sen huomaa kaikista valinnoista.
Mutta eniten minua silti aina miellyttävät nämä itse ottamasi, sillä niissä todella on minunkin mielestäni näkemystä.
Voisit tehdä poikkitaiteellisen näyttelyn: kuvia & runoja kirjaston seinälle.
Char - mistä se vesi sinne vintille tulee? Lumestako?
YLE Puheessa on juuri Nadjan huone Nooakan parkissa kirjailija Kaarina Valoaalto. Tosi siistii, kuin ilmetty Iines.
VastaaPoistaSorry! Sorruin äsken pahaan iljettävyyteen. Laitoin linkin.
Sorry, anteeks!, älä lyö!
Anonyymi, minä en lyö ketään, vaikka minua lyötäisiin. Sinulla on ollut tähän suuntaan viime aikoina kova yritys, mitä olen ihmetellyt. Ennen löit vain Japea, nyt minä olen iskujesi kohde. Voisit minusta miettiä, miksi haluat kalvaa minua. Taisit nauttia siitä, kun Jape kalvoi ja nyt otat hänen roolinsa. Hyi.
VastaaPoistaKaarina Valoaaltoa en tarkemmin tunne. Muistan äkkipäätä vain, että jossain hänen novellissaan nainen juoksi pellon halki paljain jaloin. Kotona sitten hänen jalkansa turposi, ja kun hän tarkasteli jalkaa lähemmin, hän huomasi, että se oli käärmeen purema. Minulla on käärmekammo, ja siksi tämä jäi mieleen, etenkin kun olin juuri mökillä ja kävelin usein niityllä pienissä tossuissa.
Minuakin kiinnostaa tuo Charin Mamman vesivuoto, ja siihen asti, kunnes Char ennättää takaisin, esitän arveluksi putkirikon. Menevätkö putket vintille asti?
VastaaPoistaKattolumesta ei kai tule vettä tulvimalla niin että vaasitkin pitää pestä ja lattia lainehtii.
Oi kiitos, kyllä nyt nautin noista näkemyskommenteista. Menen kohta yhteen paikkaan etsimään näkemystä jostakin. Harmi, että aurinko katosi pilveen, sillä se haittaa hieman näkemyksen löytymistä.
Mietin kysymystäsi ja vastaan tuohon lyömiseen, häiritsemiseen, vaivaamiseen ja kalvamiseen toteamuksellasi:
VastaaPoista"Muutenkin olen siinä mielessä vinoon kasvanut, että olen kiinnostunut kyynisestä suhtautumisesta asioihin. Jo lapsissa kuulemma (tai luemma) on annos kyynisyyttä, ja onpa myynnissä jopa kyynisiä nukkeja, cynical dolls. Ajattelen niin, että kyynisyys on ketään kumartamaton tapa sanoa totuus ääneen. Menen jopa niin pitkälle, että näen kyynisyydessä enemmän rakennusaineksia kuin yleistyytyväisessä hymistelyssä ja sopeutumisessa."
Repäistyn sitaatin kontekstin voi asettaa kyseenalaiseksi mutta blogihistoriasi on loputon aarreaitta asettaa persoonallisuuspiirteesi ristiriitaan tekstisi kanssa.
Kymmenet "jumaleisson" parodiat olivat aiemmin yleisten taputusten kohteena, nyt ne näyttävät jostain syystä pesäpallomailalla hakkaamiselta. Tä?
Olen samaa mieltä anonyymin kanssa. Iinekselläkin oli ratkiriemukkaan hauskaa, kun vain yhtä, faktoihin tukeutuvaa ja asiansa perustelevaa, moukaroitiin joukkoylivoimalla ja urakalla. Iineksen kädet taputtivat innokkaasti ja rytmikkästi ja silmät koistuivat masokistisesta ilosta satuttaa toista. Nyt kun koukku kääntyy toistepäin ollaan jälleen uhrimoodissa. Eikö parodia olekaan kivaa? Vai oliko moukarointi mitään parodiaa? Oliko se keino oikeuttaa moukarointi?
VastaaPoista"masokistisesta ilosta satuttaa toista"
VastaaPoistaTämä on sula mahdottomuus. Masokisti on henkilö, joka nauttii omista kärsimyksistään. Sadisti on se, joka nauttii toisten kärsimyksistä.
Mitä minun tulee, en totisesti nauti kenenkään kärsimyksitä enkä tällaisesta keskustelusta, jota te kaksi harjoitatte. Ihan kuin ne raakkuvat naakat, joita äsken kuvaskelin pystyynkuolleen jalavan nokassa.
Mutta Iineskin on vain ihminen ja nainen, erehtyväinen ja häilyväinen;
VastaaPoistajoten miksi hänen sanomisiensa ja mielipiteidensä pitäisi olla sementtiin valettuja, ikuisesti muuttumattomia?
"Kirjoitin minkä kirjoitin", sanoi Pontius Pilatus, ei Iines Ikkunas.
Ylemmälle anonyymille vielä kyynisyydestä, kun siteeraat jotain vuosien takaista lausumaani, jossa kehun kyynisyyttä. Tuossakin pitäisi lukea koko konteksti, jos tuo palan tällaiseen keskusteluun, jossa sinua on moitittu kalvamisestani.
VastaaPoistaEihän henkilön kalvaminen ole kyynisyyttä, vaan se on silkkkaa ilkeilyä.
Enkä puhunut jutussani siitä, että ollaan kyynisiä ihmisiä kohtaan, vaan asioita, ja vieläpä sillä reunaehdolla, että toinen suhtautumistapa olisi hyrisevän tyytyväinen tai jopa hymistelevä. Näistä kahdesta olen kyynisten ystävä. Ihmisiä ei pidä kohdella kyynisesti, etenkään vieraita joita ei tunne. Jonkun pettymyksiä aiheuttaneen ihmisen kyynisen kohtelun ymmärtää paremmin. Se tuskin on laskelmoitua silti.
Sadisti, radisti tai mikä vaan, tiedetään mitä tarkoitettiin. Ei kannata aina puuttua pikkuasioihin, kun suuret linjat on kyseessä. Onko se ammattitaito, joka opettajuuden rippeistä on jäänyt jäljelle, pilkunviilaus ja asiaton nillitys?
VastaaPoistaTosiasia on se, että eräällä oli ratkiriemukkaan hauskaa, ylivoima turvanaan, kun yhtä moukaroitiin surutta.
Oikein nautit erään kärsimyksestä niin, että Idi Amin jää toiseksi.
Missä empatia? Hävetäkin olisi hyvä osata, edes joskus.
Valokuvista sen verran, että ammatitaitoinen kuvaaja ottaisi, yhdellä näppäisyllä, sen täydellisen kuvan. Turha toistaa sama teemaa monessa kuvassa. Yksittäin siis kuvat on OK. Nyt liikaa toistoa.
Minä en ole koskaan nauttinut erään kärsimyksistä, mutta siitä kärsin, kun diskurssit menevät väärin siltä, joka uhoaa voimaa. Masokisti on peruskauraa ja alkaa naurattaa, kun lukee väärinkäytettyä masokistia, vaikka tarkoitus olisi kai olla vakava, kun on syytösten kohde.
VastaaPoistaEn ole ammattitaitoinen kuvaaja, enkä pyri esittämään täydellisiä näpsyjä. Tuossa oli ideana se, että harakka oli monen eri oksan päällä kuin pylväspyhimys. Asioilla on vivahteensa, kaikki ei ole yksioikoisen selkeää - on monia oikeita vastauksia. Siinä sinulle tulkinta.
" ... A-AA - BEE-BEE... CEEDEEEEEÄFFGEE... Mölyäviä kollegoja. Jeesus, minua kusettaa, ja on tylsää. Ikkunasta näkee puita ikään kuin ne tulisi sisään. Talkkarin suusta tulee höyryä. Orava, ei, se on lintu; mitä minä täällä teen? Ei ole mitään tekemistä, äiti. Isi tappaa ryssiä. Isi ampuu. Isi kaivaa hampaita / ojaa / matkalaukkua. Olen alakansakoulun ensimmäisellä luokalla ja taidan kuolla suruun. (Hän kaivoi räkää nenästään, liimasi pallukoita pulpetinlistan alle, niitä oli siellä kuin ambomaalaisia; lapsikatras.) Ainevihkoon hän kirjoitti: "Viimeinen mohikaani, intiaanipäällikkö Kamala Kotka tunnettiin viimeisinä vuosinaan nimeltä YSKIVÄ KYYHKY. Hänen pahin vihamiehensä, viimeinen irokeesi taas tunnettiin nimeltä RYKIVÄ RASTAS"... Hänen ajatuksensa keskeytti harakka joka istahti puhelinlangalle. Ohoh, onpas pingviinin näköinen lintu! Samassa siihen tuli toinen. Ja kolmas. (Ja vähän myöhemmin neljäs ja viides.)
VastaaPoistaMillähän ne elää, hän ajatteli, kun ne vaan hyppii ohuilla jaloillaan, ja silti ne on noin pullean näköisiä. Onkohan ne onttoja?"
Nuo valokuvat ovat inspiroivia.
Minua inspiroi aika tavalla eilinen televisiosta tullut elokuva Muukalainen. Tässä on sen traileri. Siinä ei ollut mölyäviä kollegoja, ei kalvavia anoja, vain kaunista rumaa rappiota.
VastaaPoistaJätin tämän elokuvan tarkoituksella katsomatta: ajattelin... (että tämä tulee varmasti uusintana ja katson sen sitten.)... ajattelin, että en pysty nyt vastaanottamaan yhtäkään uutta Tarkovskia.
VastaaPoistaTarkovskin Solaris on hänen tunnetuin juttunsa, "kauhuelokuva" jossa kauhu on katsojan sisällä... kun käsittää mistä on kyse. (Ja Bachia!) Stalker on vielä painostavampi juttu, en tiedä onko syvällisempi, minulta se veti maton mun jalkojeni alta, siis uskon kaikkeen; keltä tämän jälkeen kysyy mistä on kyse?
Ps. Sedis, tai Rauno Räyhä tai Zizeck, tai kuka tahansa muu, osaa analysoida leffat paremmin kuin I. Mulle, muistan sen, jo lastenleffoista ulos tuleminen oli konfliktialtista: ekaks törmäs liikennemerkkiin joka sanoi PÄNKS PÄNKS ja seuraavaks tuli siihen Partiojohtaja joka lauloi "yö synkkä hiilen musta siinäkin soi kaipausta", ja vasta siihen siihen tuli pormeestari joka käski katsomaan kuuta, koska... "siellä hänen tyttärensä laulavat hänelle". Aamulla vasta pääsi peiton peiton alle nukkumaan. (Ja vasta sitten, kun äiti oli käynyt tarkistamassa, että kädet olivat peiton päällä, ja mennyt pois, sai rauhassa vetää kuivat. Voi voi.)
Harvinaista! Minulla on kirjoitusvirheitä! Taidsn olla kändnissä!? Se ilahduttaa minua!
VastaaPoistaPs. Char, toivon että saat äitisi sieltä tsunamin alta pois. Ja rakkaimmat romppeetkin siinä samalla. Biin ja Plus itsenne, tai sen taisin jo sanoakin. Mutta myös naapurit, sitä en tainnut sanoa. (Jos ne tulee sinne pällistelemään.)
Ps. En minä autoani Sinun nimellesi konfirmoinut. Char on minusta Kaara. Pss. Äläkä nyt loukkaannu. Psss. Koska ei ole mitään syytä. Pssss. Koska - "Ps" potenssiin 3 on vaan mun tapa sanoa että "te olette v-tun mukavia ihmisiä".
Anteeksi, mikis.
Kyllä tämä oli minusta irti Tarkovskista, ja minua vähän häiritsi, että siitä puhuttiin Tarkovskin matkimisena.
VastaaPoistaTuo minimalistinen rappiotyyli on minusta ajatonta ja paikatonta ja siksi yleistä. Suomestahan tuo on puuttunut, kun meillä rappiot revitään heti pois häiritsevinä, emme siedä oikeaa historiaa. Tämä olikin kuvatu Virossa, josta juuri tuommoisia paikkoja tahtoisin mennä kuvaamaan ja hengittämään niiden ilmaa.
Tarina oli niin iso, etten pienennä sitä sanomalla siitä jotain. En sano mitään, kun elokuvakin oli melkein mykkä.
Äsken kävin lähiräkälässä. Ei mun tarkoitukseni ollut kuin juoda pari olutta ja pelata RAY-pokeria. Niin teinkin. Mutta siihen tuli ukko, naapuripelille, joka koko ajan vittuili minulle. Sitä kuuntelee - toisen vittuilua - about n. 25 mintsiä; ei enempää. Sanoin jotain rumaa, en muista mitä, se sovittiin siinä. Déjà vu.
VastaaPoistaKerran... Jyväskylän rautatieasemalla (kun minun piti mennä Tampereelle keskustelemaan vaimoni kanssa miten me eroamme) kaikki junat olivat jättäneet minut. Kello oli jotain nolla-nolla ja nolla-nolla. Olin kamalan yksin, en tiennyt minne olisin mennyt, ilma oli lämmin, kävelin linja-autoasemalle. Siellä eräällä penkillä istui kaksi ihmistä, molemmat maskuliineja. Esittelin kuka olen, ja aloimme jutella toistemme kanssa. Joimme kukin viinaa, ja kukin omista pulloistamme... Keskustelimme, siis. Mutta yhdessä vaiheessa tämä (joka minun mielestä oli tämän isomman mieshenkilön adujutantti) koppasi minua olkapäästä ja sanoi että "läheppäs Mikis kuselle". Lähdin. Linja-autoaseman nurkan takana hän löi minua suurin piirtein turpiin ja sanoi "etkö sää jumalauta tajua että tua ihminen tappaa sut. sää koko ajan vaan vittuilet sille. kuule, se on toissa päivänä päässy vankilasta, se on tappanut kaks ihmistä. sillä on veitti nytkin kassissa." Hän sanoi myös minulle - koska hän tunsi hänet - että "sinuna lähtisin lätkimään"... Lähdinhän minä, takaisin penkille; otin Karia (Kari hän oli, nimi tosin on nyt muutettu) kurkusta kiinni ja sanoin "vittu kun mää rakastan sua". Se köhi vähän aikaa, kaivoi sitten kassiaan (semmoista putkimaista) - ei suinkaan puukkoa vaan pöykkypullon ja kysyi että "otaks sää viinaa?". Vastasin siihen että "joo". (Paskaakos sitä olis valehdellut.) Äkkiä siinä tuli aamukin ja raideliikenne alkoi taas kulke, omia teitään, ja minä pääsin Tapereelle. (He ehkä jonnekin muualle.)
Rakastan Felliniä, hänen huumorinsa on yhtä läpäisevää kuin Gogolilla. Bergman... Tarkovski sanoo saman eri lailla. Ei siinä sen kummemmasta ole kyse. (Elämästä on kyse.)
VastaaPoistaHuumoria elokuvassa on niin harvoin. Siis syvää huumoria, joka ei ole alleviivattua vaan pikemmin kätkettyä, jollaista minusta huumori oikeasti on, tahatonta, huomaamatonta. Sellaisesta minä pidän.
VastaaPoistaOn kai myös niin, että hyvissä elokuvissa täytyy ilmeisesti aina olla väkivaltaa, koska sitä on.
Televisiosta on tullut nyt lähivuosina muutama Kim Ki-dukin elokuva, mm. Saari, jonka olen katsonut aiemminkin. Sen väkivalta on vastenmielistä, keskiöön nostettua, psykopaattista. Silti elokuva on mielestäni maaginen, jopa kaunis.
Oppikoulun kolmannella luokalla historianopettaja sanoi minulle että "teiltä herra X (hän käytti sukunimeäni) puuttuu itsesuojeluvaisto". (Olin tehnyt jotain epämääräistä... ehkä.) Mutta ei mun mielestä tollasta saa sanoa, etenkään opettaja oppilaalle. Se syö sen jälkimmäisen itsetuntoa. Opettajienhan pitäisi kasvattaa oppilaita - käsittääkseni. (Tai voi olla että käsitän asiat väärin.)
VastaaPoistaPs. Minäkö katkera? En ymmärrä kysymystä.
O ny hiljaa, Iines, se ongenkoukkukohtaus oli yksi kammottavimmista ikinä näkemistäni.
VastaaPoistaChaplinin elokuvissa Elämä on huumoria. Eli kamalaa. Yhtä traaginen hahmo on kirjailija Venedikt Erofejev. Moskova-Petuski on kai ainoa häneltä suomennettu teos? Ei sen väliä. Kun lukee sen ei vähään aikaan käsitä mistään mitään ja äkkiä taas kaiken, kaikesta. Ps. Ainakin jos tekee hänen suositteleman cocktailin. Joka on:
VastaaPoistaziguli-olutta 100 gr.
"Sadko - rikas kesti shampoota" 30 gr.
hilseenhoitotervaa 70 gr.
jalkahikirohtoa 30 gr.
syöpäläismyrkkyä 20 gr.
Tämmöisiä grogeja kun pari-kolme kippaa kurkkuunsa niin tulee - kuulema - ihan toisiin ajatuksiin mitä hetki sitten ajatteli.
Puhumattakaan, että myöhemmin.
Uskon opettajasi sanoihin, mikis, sillä voi sinulta itsesuojeluvaisto hiukan puuttuakin, tai sitten se onkin niin, että sinulla on rajaton luottamus ja usko elämään. Opettaja olisi voinut puhua tästä ja kehaista sinua.
VastaaPoistaEntisajan opettajat olivat jäykkäselkäisiä. Kantoivat hirveää auktoriteettia harteillaan.
Se Saaren ongenkoukkukohtaus värisyttää kun ajattelenkin. Hirveän vastenmielistä mässäilyä, jolle en löydä helposti funktiota. Ei ihmistä tarvitse tässä maailmassa hätkäyttää, sillä kullakin on kyllä omat hätkäytyksensä muutoinkin.
VastaaPoistaChaplinit ovatkin ihania, kaikki on sattumusta ja huvittavaa. Samoin muissa mykissä elokuvissa, joissa piti turvata fyysiseen kehon kieleen. Toimii minulla!
Kaiken kiteytys on tässä.
VastaaPoistaZape opettaa selviytymään sattumuksista.
Smile though your heart is aching...
VastaaPoistaTuo on käypä konsti, jota passaa elämässä koettaa noudattaa. Suupielet ylös vain ja menoksi. Hampaanikin on taas asettunut, vielä säästyn pihdeiltä. Jos ne tulevat, so what.
VastaaPoistaNauraminen on helpompaa niistä hammasrivistön aukoista.
VastaaPoistaMuistakin se tuntuu hauskalta.
Sinä senkin....
VastaaPoistaNyt taidan kerätä kameravehkeet reppuun ja painua pyydystämään kevätlintuja. Täyssininen taivas.
Luontokuvaajan painajainen on tuo vahinkoharhalaaki I shot the sheriff
VastaaPoistaInhoan "kehaisuja". Muistan, kun kansakoulussa virkkasin pannulappua - erittäin herkin sormin, tykkäsin siitä duunista. Mutta kun siihen tuli ope joka sanoi että "tuohan käy sinulta näppärästi". Niin siihen se sitten lässähti, aloin tehdä umpisolmuja; virkkuukoukku rupesi venkoilemaan mulle. Ps. Keskikoulussa piirustuksenopettaja kysyi minulta - kun päättötöinä näytin hänelle erään kaverini tekemiä piirustuksia että (nuo varastamani maalaukset olivat kieltämättä erittäin lahjakkaan maalarin töitä) "onko sulle mikis tärkeä tämä kuvaamataidon numero?" Sanoin, että tuskin teen sillä mitään.
VastaaPoistaSain seiskan!
Minullakin oli virkkauksen kanssa ongelmia, koska olin virkkauksessa huono.
VastaaPoistaPatalapustani tuli vino, se kapeni oudosti. Opettaja pani minut purkamaan sen ja sotkin purkautuneen langan solmuvyyhdeksi. Opettaja käski minun selvittää sotkuun menneen langan ja kun en saanut solmuja auki tunnin loppuun mennessä, opettaja leikkasi solmuhässäkän irti ja käski minun selvittää se kotiläksynä. Äidin kanssa sitten illalla istuimme pitkän tovin koettamassa solmuja auki, ja äiti oli oman työpäivänsä jälkeen väsyneenä. Että osaavat ne opettajat olla julmiakin pienille kilteille tytöillekin. Isona minusta tuli mestarisvirkkaaja, ja osaan virkata kauniita pitsejä, jos vain tahdon. Verhoja ja semmoista.
Sheriffiä en ampunut - viittaan mainioon Clapton-linkkiin - vaan sain sihtiini kyllä tikan.
VastaaPoistaKuviin ei tullut kuitenkaan juurikaan näkemystä, kun oli hankalat kuvausolosuhteet. Tuli vain ylivalottunut tikka risun takana.
Opettajat ovat (kai?) ihmisiä. Eli toiset niistä on päteviä, toiset ei. Se suhde että "opettaa" toista on kamalan herkkää. Ammattitaidosta on kyse.
VastaaPoistaMikis, totta kai saat nimetä autosi vaikka minunkin mukaani; menin vain hämilleni! Ja käsitin kyllä sanaleikin! :) - En vain tiennyt, mitä sanoa, eli totesin, etten tiedä, mitä sanoa. Meillä blondeilla toimii parhaiten KISS-periaate (Keep It Simple, Stupid, jos ei ymmärretä, mistä puhutaan :D).
VastaaPoistaKiitos kaikille toivotuksista ja yleisestä myötätunnosta: - Täällä on kilttejä ihmisiä, ja siksihän täällä käyn! :)
Tiedän, että välillä me täällä ärhäköidytään, puolin ja toisinkin, mutta että samalla voidaan todeta, ettei reilua ole, että kihtinen vanhus elää tulvakodin uhrina, ja taloyhtiö tuo parhaimmillaan ämpärin. Ja vähän muovia, jota em. kihtipotilas voi sitten koettaa särkevillä sormillaan asetella... Grrr!
Kiva oli saada henkistä tukea! :) Lämpöiset kiitokset kaikille!
Asia on nimittäin niin, että olen vallan tykästynyt joihinkin, ja moniinkin teistä, näin vuosien varrella! :)
Sikäli siis minun tunne-elämässäni kuulutte jo kavereihin, joiden mielipide on tärkeä (ja juu, voi olla, että yksi tai useampi henkilö on Ano: keksitty hahmo).
- Vaan yhden lempikirjailijani Saroyonin typistetyin ja lainatuin sanoin: "Uskon mieluummin unelmiin kuin tilastoihin" (The times of our lives).
Tämä siinä kohtaa, kun yksi näytelmän päähenkilö on kuunnellut halvan katuhuoran kertomusta kartanosta missä hän asuu, vinttikoirineen (muistaisin). - Kävin katsomassa näytelmän teininä useamman kerran, Kaupunginteatterissa. Ja juu ei, en saa mistään käsiini näytelmää! En englanniksi, enkä suomeksi! Olen tosiaan yrittänyt (paitsi että en ole ottanut yhteyttä Jotaarkka Pennaseen, joka muistaakseni ohjasi silloisen teoksen).
Uskon siis mieluummin teitä kaikkia kuin epäilen kaikkien olevan feikkejä. :)
Nyt on laukku pakattu, ja uusi kierros Mammalla alkakoon!
Char! :)
Mikis,
VastaaPoistakaikki on hienosti! :)
Kirjoitat valloittavasti, ja käsitin kyllä, mistä puhutaan. :)
Nyt vain tämä systeemi tökkii, eli joudun jättämään jutun vähän kesken. - Vaan imarreltu olen kaikesta huomiosta, en loukkaantunut mistään! Päinvastoin! :)
Natihaleja sinulle,
Char! :)
Anonyymi,
VastaaPoistaopettajaksi ei ole kaikista opettajistakaan. Vaaditaan sen virallisen pätevyyden lisäksi suurta kykyä asettua toisen asemaan ja tarkastella asioita sieltä, lapsen ja nuoren maailmasta, eikä yksin lapsen, vaan nimenomaan juuri tämän yhden lapsen, josta kulloinkin on kyse.
Minun aikanani opettajat olivat joskus vaikka jonkun kuolleen miesopettajan naisleskiä, jotka otettiin miehen tilalle, opettajien sukulaisia, paikkakunnan silmäätekevien kouluttamattomia vaimoja. Tämä käsityönopettaja oli paikkakunnan pankinjohtajan vaimo, vailla koulutusta.
Char,
VastaaPoistatoivottavasti Mamman kattoasia järjestyy.
Onneksi sinulla riittää virtaa ja iloista mieltä!
Kiitos, Iines! :)
VastaaPoistaNyt vain harmittaa se, että tilitin teille kaikille pitkään ja hartaasti; pyysin apuja ja neuvoja, ja kaikki hävisi johonkin...
Yritän nyt uudestaan ja lyhyesti (olen niin väskä, etten enää jaksa kirjoittaa kaikkea alusta - ja tietenkin näin käy, kun sen harvan kerran kirjoitan suoraan, enkä kopi-peistaa!!)
Ehkä tämä tiivistäminen on minullekin hyväksi: kuinka siis toimia Iäkkään Äidin Tapauksessa? Äiti asuu yksin, ja eri kaupungissa kuin me hajaantuneet mukulat.
Äidin kotiin, joka sijaitsee vanhahkon kerrostalon viimeisessä kerroksessa (yllä vintti), ja takana mitä ilmeisimmin epäonnistunut kattopinnoite (ei siis remontti), valuu parhaillaan kaikki, mitä katolta sulaa, ja taivaalta sataa. Katto vuotaa vintille, ja vintti äidin kotiin. - Tämä lienee viides vuosi, kun vesivahinkoja on. Pari vuotta sitten taloyhtiö teetti kattoremontin äidilleni, katastrofaalisen vesivahingon jälkeen.
Vaan kun vika on niissä ulkorakenteissa, ollaan taas kamalassa lähtöpisteessä; rakkaat tavarat ja taulut pilaantuvat; niiden restauroimista ei korvaa kotivakuutus sen paremmin kuin taloyhtiön vakuutuskaan.
VastaaPoistaTaloyhtiö kuittaa homman sillä, että ovat toimittaneet äidilleni muovia ja ämpäreitä: niitä sopii sitten 82-vuotiaan uupuneen kihtipotilaan kiikutella tarpeen mukaan. - Isommat taulut, joita äidilläni on, on nostettu kirjahyllyjen eteen. Ja muutenkin koti on oikea temppurata; suurin osa kalusteista on vedetty keskelle lattiaa, eikä äitini nykyään edes normioloissa pysty huippauksen takia kävelemään suoraan. - Kerran hän kaatui niin pahasti, että silmälasit murskaantuivat; pienempiä onnettomuuksia on ollut myös.
Rakkaat ystävät: osaatteko neuvoa minua?
Kun isännöitsijä tyytyy ämpärien lähettämiseen ja kodin sotkemiseen, ja luvassa on uusi pakkaskausi lumisateineen - kenen puoleen kääntyisin?! Eihän äiti voi asua kuukausitolkulla täyden kaaoksen keskellä...
Kenen puoleen kääntyisin?
Jotain ideoita minullakin on, mutta kuulisin mieluiten teitä ensin. :)
Täällä on fiksuja ja kokeneita ihmisiä; kiitos jo etukäteen!
Char :)
Minäkin olen muuten - Char kultahippuseni - blondi. Mitä minun (sinun mielestäsi) pitäisi sanoa naisille jotka ahdistelevat minua?
VastaaPoista(Itse en ole keksinyt muuta kuin "zot zot. menkääs nyt edes parijonoon".)
Siis oikeasti, Char - hopeakäpyiseni - sinun pitää noissa vesivahingoissa ottaa yhteyttä taloyhtiösi Hallitukseen / Puheenjohtajaan / Isännöitsijään. Sitä kautta sitten etenet eteenpäin.
VastaaPoistaTuus!
Ai niin, sanoitkin jo että isännöitsijä antaa sulle vaan sinkkiäpäreitä? Voihan fittan. Isännöitsijän esimies on taloyhtiön hallituksen Puheenjohtaja. Ota yhteyttä häneen. (Ja jollei se auta, sano että kohta mikis tulee ja iskee kaikilta asiaankuuluvilta heidän tekohampaansa vinkkeliin. Ps. Sama koskee myös liian uteliaita median edustajia. Samperi vieköön.)
VastaaPoistaIines - klo 19:02. Aina, kun tallustelen missä tahansa, etsin historiaa. Rappioromantiikkaa riittää, etenkin ex-itäblokin maissa, se ei ole merkitsevää. Se ei oikeastaan merkitse muuta kuin vuosia 1941-1991. Ajallisesti siis kysymys on "kullinluikauksesta". (Jos ees siitä edes.)
VastaaPoistaPs. Mun mielestä - toivon että olen väärässä - Venäjä sen jälkeen kun karistaa viimeisetkin rippeet neuvostososialismista, on meille paljon (paljon) pahempi uhka kuin mitä Neuvostoliitto meille oli.
Odottakaa vaan. Nähkää. Ja kuulkaa. (Minä menen maate.)
Jos tuo "vinti" on taloyhtiön vastuulla oleva normaali asuitila niin yksiselitteisesti vesivahingon korvaaja on taloyhtiö.
VastaaPoistaJos ongelma on ollut päällä viisi vuotta niin se kertoo kyllä aikamoisesta löperyydestä puolin ja toisin. Vastuut ja oikeudet tuntuvat olevan pahasti hukassa niin taloyhtiöllä, asukkaalla kuin hänen omaisillaankin.
Anonyymi,
VastaaPoistasanoin jo tuolla ylempänä, että vesivahingon korvaa taloyhtiön vakuutus, eli taloyhtiö. Kaikilla taloyhtiöillähän on toki vakuutukset, jotka kattavat tällaiset vauriot.
Eri asia on, ellei taloyhtiö ole huolehtinut normaaleista kulumisesta aiheutuneista korjauksista. Tällöin vakuutusyhtiöllä on saumaa evätä vakuutus. Kaikki talon rakenteissa olevat viat ja vauriot ovat taloyhtiön maksettavia, elleivät ne siis ole aiheutuneet huolimattomasta talonpidosta.
Minustakin on perin outoa, ettei kattokorjausta ole tehty, vaikka viitenä vuotena on ollut vesivuotoa. Viittaa hieman samanlaiseen asiainhoitoon, jota joskus takavuosina oli. Pantiin vaan vähän huopapalaa kattoon, vaikka koko katto olisi tullut uusia.
Mikis, rappioromantiikka ei tietenkään ole asioissa merkitsevää, mutta historia on. Sitä kaihoan ja etsin maisemistakin.
VastaaPoistaToistan sitä kliseetä, että miksi kaikki vanha revitään alas ja tilalle rakennetaan betonibunkkereita ja puulaatikkoja.
Terijoella oli maailman kauneimmat talot, kahta samanlaista ei ollut vierekkäin niin kuin meillä. Ja niitä on sielläpäin jäljellä, historia on esillä.
Euroopan kaupungeissa aistii menneen aivan toisella tavalla kuin Suomessa, jossa uusi on arvossaan. Eivät ne kaikki talot ja maisemat pommituksisssa menneet, enemmän on revitty itse alas. Toki meillä on lyhyempi sivistyshistoria, joka selittää paljon.
Lisäyskorjaus ylempään kommettiini:
VastaaPoistakaikki rakenteissa olevat viat ja vauriot ovat siis taloyhtiön maksettavia, elleivät ne johdu rakentajan virheestä. Tällöinkin ne tulee huomata määräajassa.
Hommasta ei nää selviä natihaleilla, pitää oikeasti tehdä jotain.
VastaaPoistaJos taloyhtiön edustaja on tietoinen viisi vuotta jatkuneesta vesivuodoista ja sen rakenteita tuhoavasta vaikutuksesta on toiminta jo tuottamuksellista. Kyseessä olevassa asiassa tiedot ovat sangen epämääräisiä mutta on syytä olettaa kaikkien olevan harvinaisen vastuuttomia ja kykenemättömiä hoitamaan omaa asiaansa.
VastaaPoistaJos takana on, kuten kirjoittaja sanoo, "epäonnistunut kattopinnoite", kyse viittaa mielestäni valmistajan ja rakennuttajan (katonpinnoittajan) vastuuseen. Kyse on nyt vain siitä, mikä on pinnoitteen takuuaika.
VastaaPoistaJoka tapauksessa talossa on edessä mittava kattoremontti, mikä sekin tulee asukkaille kalliiksi, tuhansia euroja per asukas pienissäkin remonteissa. Itse maksoin juuri 5 000 euroa viereisen rivitalon katon pinnoittamisesta, kuuluu samaan yhtiöön.
Iines, kuvasarjaasi viinakaupan asiakkaista olisi kiinnostavaa katsella. Luulen, että näkisimme aika tavallisen näköisiä ihmisiä ts. eihän viinakaupassa humalaisille myydä vai myydäänkö? Kuten ei ole koiraa karvoihin katsominen, ei kai ole ihmistenkään kanssa. Heh.
VastaaPoistaEn osaa kuvitella Sinulla kirjatonta päivää. Älä siis hukkaa laikkukorttiasi. Muuten, mikä kirja mahtaa olla nyt työn alla? Itse luen Keltaisen kirjaston kirjaa Minä lähden. Mies sai sen joululahjaksi siskoltani, eikä ole itse viitsinyt lukea. Jotta se kuitenkin tulisi luetuksi, luen sitä hänelle ääneen iltaisin. Selkämys mainostaa kirjaa herkullisena ja epämukavana. Viimeksi mainitun allekirjoitan.
Delilah,
VastaaPoistaminulla on nyt kirjanmerkki Viron historian, Neron omaelämäkerran ja Vapisevan naisen välissä.
Viron historiaa olen lukenut liiankin tarkasti luku luvulta, ja siinä on 800 sivua. Luulen, että panen sen sivuun ja käytän käsikirjana, joksi se lie tarkoitettukin. Uusin historia ei ole minusta niin inspiroivaa kuin vanha.
Vapiseva nainen on aika tieteellinen katsaus, olisin kaivannut siihen omaa pintaa enemmän.
Ääneenluku jonkun kanssa voisi olla ihana elämys. Toisaalta siitä tulee mieleen pariskunta, joka pukeutuu samanlaiseen tuulipukuun.
Pitää nyt oikein hehkuttaa miten ihana kevätpäivä täällä saapasmaassa on (tänäänkin): aurinko paistaa täydeltä terältä, laulurastas istuu parvekkeen puolella puussa lurittelemassa, puut kukkii ja nurmet valkoisenaan markettoja!
VastaaPoistaEilen näin apteekin seinässä 20 astetta!
Tänä vuonna oli pitkä ja synkkä talvi, joten kevät on sitäkin tervetulleempi!
Huutomerkki ja hymiö!
Sari,
VastaaPoistatuot mieleeni siskoni Saksassa, joka myös hehkuttaa viesteissään, miten istuu terassillaan bikineissä tai tekee puutarhatöitä, maa kukkii sipulikukkia ja ne linnut laulavat.
Muuten, elämäni kauneimman linnunlaulun kuulin juuri Saksassa eräänä keväänä. Olin luullut, että missään ei lintu laula yhtä kauniisti, kuin vain Suomessa. Erehdyin!
Ilmastonmuutosta ja sen tuomaa keskieurooppalaista säätä odotellessa kuuntelen myrskytuulen vinkunaa ja katselen lumipyryn leikkiä auringon säteiden kanssa.
VastaaPoistaTäällä on sattunut sähkönkatkeamisia ja puun kaatumisia, tuuli on uskomattoman hurja, vaikkei enää sada lunta. Hirveä mylvintä kuuluu edelleen.
VastaaPoistaIines, kuljemme yhtä jalkaa, mutta "tuulipukumme" ovat erilaiset. : )
VastaaPoistaHauska kuulla, Delilah. Oikeastaan arvasinkin sen.
VastaaPoistaTuntien sinut uskalsin sen kuitenkin kirjoittaa.
Hei kaikki ystävät,
VastaaPoistakiitos kannustuksesta! - Mikis, kaikki on hienosti, ja tuo hampaiden kurkkuunlyöminen vai mitä-se-nyt-oli kuulosti metaforisesti hyvältä! :)
Kaikki anot: äitini on iästään huolimatta täyspäinen ihminen; en voi, eivätkä siskotkaan voi, tai edes haluaa, alkaa hoitaa asioita hänen ylitseen tai ohitseen. Viimeksi (silloin, kun nykyinen vesivahinko alkoi), ehdotin, että vaaditaan äidille hotellihuone, taloyhtiön laskuun, pesetetään kuivaukseen käytetyt lakanat, ja pilaantuneet pöytäliinat jne., Mamma sanoi jyrkän ein.
Liittyen yhteenkin viimeisimmän keskustelun aiheeseen: minustakaan ei ole sopivaa kävellä toisten yli, vaikka apua ja ehdotuksia tarvittaisiinkin, ihan objektiivisesti. - Sitä ns. "olosuhteiden/elämäntilanteen uhria" kuunneltakoon ensisijaisesti.
Minä olen toitottanut kaiken aikaa, että taloyhtiölle pitäisi tulla huomattavan kalliiksi se, että he vain naksuttelevat kieltään, kun ihmisen koti tuhoutuu paikalla, ja silmien alla. - Juu, Mamman mielestä oli ollut helpompaa pestä tekstiilit itse, kuin valittaa. - Että ei tässä mitään apua tai hyväntekeväisyyttä tarvita! ;) :)
Sitä paitsi: äitini on turhan kiltti, ja siten haluton peräämään omia oikeuksiaan. - Siksi kysyinkin teiltä, rakkaat ystävät, ja anonyymit myös, että miten me lapset voitaisiin oikeasti Mammaa auttaa siihen, ettei koko loppukevään lumi ja sade valu Mamman kotiin.
Huutelut siitä, että me omaiset emme osaa toimia oikein, ovat turhia. - Mamma on omalla kauniilla tavallaan todella rautainen rouva, ja minä en rupea hänen kanssaan tappelemaan. :)
Asiat soljuvat itsestäänkin; Viime yönä Mamma olikin jo niin hikeentynyt ja hermostunut kotinsa tilaan, että halusikin vetää kehiin koko kirjon auttajia: meidät lapset, kirjalliset selvitykset ja lupaukset parannuksista. Sainkin aamuyöllä ärtyneen soiton: taloyhtiö vastatkoon tästä!
Rumasti sanottuna: halvaksihan tämä taloyhtiölle tulee: koko loppukevään vedet valuvat Mammalle; hän huseeraa ja hoitaa kaikki itse, toiveenaan se, että ensi kesänä on kattoremontti. Hän saa ämpärin tai kaksi, ja muovia, millä sitä kotia suojata, ja huoltomiehet käyvät sitten nostelemassa ne 1,5 x 2 m taulut johonkin sivustalle. Tässä tapauksessa kirjahyllyn eteen.
Ja siellä olisi se konjakkipullo; pieni tilppi silloin tällöin varmaan auttaisi. - Auttaa toivottavasti pian! :)
Muuten: Tapsa: siellä vintillä on kuulemma jotkut palkit vääntyneet; siksi vesi virtaa äidilleni, ei ulos.
Ja talon Suunnitelma on: kattoremontti ensi kesänä!!! - Eli jos ei saada asioita reilaan, äitini kotiin valuu koko tämän talven lumi ja sade. - Ja äiti siis saa ehkä lisää ämpäreitä, samalla kun muita huonekaluja, tauluja ym joudutaan siirtämään keskelle lattiaa...
Eli jos jollain on oikeaa tietoa kattovahingoista kerrostalo-asuntoon, olisin enemmän kuin kiitollinen! :) - En tietenkään siteeraa ketään suoraan; hyvät ideat tulisivat kuitenkin tarpeeseen.
Asukkaan/perheen syyllistäminen ei pelkkänä väitteenä skulaa, tai mitenkään riitä!
Juu, defektejä ihmisiä ollaan...
- Vaikka oltaisiinkin kaikki tosi äpelöitä nysvöjä, se koti-tilanne jää, ja asuakin siellä pitäisi. Eli jospa kaikki paremmin-tietävät henkilöt kirjoittaisivat konkreettisia ehdotuksia: mitä teemme huomenna?
Erityisesti lakiin tai yleiseen käytäntöön perustuvia ideoita toivon; puuhaillaanhan me penskat täällä kaiken aikaa. Ja Mamma vetää henkeä, että antaa suostumuksen toimiin.
VastaaPoistaNiin se meinaan sitten menee: minä sen varmaan käytännössä hoidan; Mamma ei jaksa, ja muut siskot väistyvät. :) - Huom! Ei sisällä ironiaa tai marttyyriutta; näin se vain meidän perheessä yleensä menee. No hard feelings. :)
Apuja kuitenkin kaipaisin, näin niinkuin sivustaltakin, eli kaikki ideat otetaan vastaan! :)
- Täällä oli uudempikin kirjoitus, eli nyt sen pariin! :)
Kertokaa ajatuksia siitä, mitä teemme jatkossa, jos suinkin mitään tulee mieleen.
Nyt on vasta alkuiltapäivä; pidättäydyn kaikista tunteenosoituksista, natihaleista erityisesti, jotka niin vahingollisiksi ja rampauttaviksi täällä joidenkin toimesta koetaan. ;):):D
Char,
VastaaPoistaminusta keinot auttaa äitiäsi ovat aika vähissä.
Olen nimittäin samaa mieltä, että äitisi on se, jonka persoonan ja halun mukaan toimitaan, hän määrätköön, mitä hänen asunnossaan hoidetaan ja miten. On surullista huomata, miten vanhusten tahtoa ei kunnioiteta heidän omissa asioissakaan. Se on ehkä tärkeämpää kuin materian säilyminen.
Nyt täytyy vain toivoa, että taloyhtiö ajattaisi loput lumet katolta! Ehkä sitä on kysyttykin? Sehän olisi ratkaisu kaikkeen. Kesällä suoritettava kattoremontti hoitaa loput. Muuta en osaa sanoa tilanteen helpottamiseksi.
Sinulle vain toivon jaksamista, sillä omaisen hoito on paitsi rakasta, myös raskasta.
Laitan tämän nyt tänne, kun se istuu teemaan - eli kyse on harakasta tervatulla katolla.
VastaaPoistaTai siis pääministerin toiveesta, jonka hän lausui julki näin: "Ulkosuomalaistaustaisten ihmisten tasaisempi jakautuminen eri puolille pääkaupunkiseutua on hänen mielestään kaikkien etu."
Itse asiaan en ota nyt kantaa, vaikka kannatankin slummiutumisen ehkäisemistä.
Mutta kun täällä on joskus pohdittu sitä, kuka on suomalainen ja kuka uussuomalainen jne, niin mikä helvetti on "ulkosuomalaistaustainen"?
Tästä poliittisesta korrektiudesta ei voi enää tehdä pilaa, kun ne tekevät sen jo itse.
(Onneksi pakinoitsija Olli ei enää elä: hän jäisi työttömäksi.)
(Myöhempiin versioihin termi on muutettu, mutta paljastavaa se on silti.)
Oikeastaan en ihmettele sanoissa sekaantumista.
VastaaPoistaPitää muistaa, miten paljon pääministeri joutuu antamaan yhtäkkisiäkin lausuntoja eri asioista, ja pitää muistaa, millaisessa kiirastulessakin hän on viime aikoina ollut.
Ei ole siis ihme, että sanoo sammakoita siinä paineessa, jossa tietää jokaista sanaansa ja lausuntoaan rakkikoirina vahdittavan. Enemmän olisi huolissani poliitikosta, joka ei tee virheitä. Tuskin äänestäisin.
PS Opettajana, jota 30 oppilasta saattaa pommittaa kysymyksillään, menee helpostikin väärä sana väärään paikkaan. Tiedän mistä tässä on kyse.
Korjaus: Opettajalta, jota ---
VastaaPoista(Huomasin nyt vasta.)