Suhteeni ajatusluisteluun

Muuan kommentoija nimesi minut ajatusluistelijaksi. Toinen tarttui siihen mieluusti jatkaen löylynlyöntiä. Kai sitten olen sellainen, vaikka en täysin tiedä, mitä herrat asialla tarkoittavat. Termi kuulostaa kuitenkin hauskalta, joten pureskellaanpa sitä, josko asia selkenisi.

Joskus olen luullut, että nainen on ajatusluistelija, mies joustava, kun puhutaan näkökulman vaihtamisesta ja uudesta pisteestä jatkamisesta. Enää en luule. Minusta taijissakin on hienoa, kun välillä pysähdytään kuin hidastetussa filmissä, ja sitten taas koneen pyörähtäessä käyntiin jatketaan suuntaa vaihtaen puolipiruetin kautta etuviistoon tai minne milloinkin.

Tuokin on kummallista että mielipidettä ei saisi vaihtaa. Minusta mielipiteissä on parasta juuri se, että niitä on niin paljon ja että ne voi halutessa vaihtaa. Kauheinta on, kun lauluissa sanotaan, että älä koskaan ikinä muutu, ja pysy aina sellaisena kuin olet. Minusta kaikkien tulisi muuttua kaiken aikaa, kasvaa ja liikkua ja hengen palaa.

Muistanpa eräänkin kerran, kun aloittelin kirjoitusuraani Helsingin Sanomien keskustelupalstalla. Siellä oli meneillään hurja keskustelu kunniamurhasta, kun muuan Fadime oli murhattu. Minua alkoi se teurastusvimma harmittaa, vaikka toki järkytyin hirvittävästä teosta. Niinpä kirjoitin sitten keskusteluun kommenttini, jossa vertasin tapahtumia antiikin tragedioiden perhemurhiin. Sain aikaan valtaisan raivon aallon, päälleni suurin piirtein syljettiin. Lisäsin pökköä pesään ja jatkoin linjaani vetämällä esiin nimiä ja näytelmiä, Oidipusta ja Medeiaa. Lopulta väki oli minun kimpussani unohtaen murhaajan.

Olin kieltämättä vaikeuksissa, mutta periksi en antanut, vaan jatkoin hikoillen, kunnes keskustelu häipyi näkymättömiin. Tämä taisi olla ensi kosketukseni ajatusluisteluun, sillä liitelin aikamoisia piruetteja jäällä, enkä saanut mistään tukea, tietenkään. Kuitenkaan tänä päivänäkään ei voida kieltää, etteikö kunniamurhissa olisi jotain samaa kuin antiikin tragedioiden perheenjäsenten murhissa. Murha, surma, tappo, hengen riistäminen on yleensäkin vanhimpia ihmiskuntaa yhdistäviä asioita. Yhä edelleen murhataan perheenjäseniä, äidit surmaavat lapsiaan, lapset vanhempiaan, puolisot toisiaan.

Ajatusluistelu on kaikin tavoin hyödyllistä ja hauskaa, ja antaa lukuisia mahdollisuuksia avartaa omaa ajattelua ja laajentaa keskustelua. Kun aloittaa ratsastuksen tammalla ja hyppääkin sitten oriin selkään, näkee tietenkin eri asioita kuin pelkällä tammalla ratsastaessa. Joskus voi kapsahtaa toki vaikka kamelin selkään tai koettaa ratsastaa hampaattomalla alligaattorilla. Suosittelen muillekin.

(Kuva Hedda Morrison)