Mistä nämä venäläiset maalaukset oikein erottaa muista? Olisin voinut vannoa taiteilijan kansallisuuden saamatta siitä pienintäkään vinkkiä.Esimerkiksi Boris Kustodievin maalaukset tunnistaa venäläisiksi aihepiirinsä vuoksi, mutta myös sivellintekniikan ja värienkäytön, kuten tämänkin yllä olevan suurkaupunkikuvan.
Toisaalta minulla ei ole taiteilijasta varmaa tietoa, vaan oletan hänet venäläiseksi, koska taulu on otettu venäläisen taiteen näyttelystä kertovasta artikkelista, jossa ei kerrota taiteilijan nimeä. Näyttely on New Yorkissa, joten periaatteessa taulu voisi olla myös amerikkalaisen taiteilijan työ, joka kuljettaa näyttelyyn tulijat avoauton ajajan kyydissä suoraan kaupungin sydämeen, taidemuseoon. Nimenomaan kaupunkikuvan amerikkalaisuus hämää minua.
Miksi taulu ei siis voisi olla olla amerikkalaisen maalaama? Karski sivellintekniikka ja värien vetisyys puhuu mieluummin venäläisen kuin amerikkalaisen taiteilijan maalauksesta. Lisäksi asetelma kielii venäläisyydestä, sillä taulussa korostuu naisen toiminnallinen määrätietoisuus ja itsenäisyys, kun nainen kuvataan takaa hartialinjasta. Amerikkalainen taiteilija kuvaisi naisen kasvot ja ilmeen, ja seksikkään pilkkeen naisen olemuksessa. Vartaloakin näytettäisiin enemmän kuin vain sulokas niskanseutu.
Toisaalta sitten taas maisema kielii amerikkalaisuudesta ja herättää epäilyn, että ainakin kaupunkikuva on Amerikasta, sillä eihän vanhalla Venäjällä ollut avoautoja eikä naista avoauton ratissa, vai oliko? Eikä kuvassa näkyviä pikkuautoja?
Lopuksi on vielä tuo maalaustekniikka! Venäläiset siveltimenjäljet saattavat siis näkyä - ja tässä näkyvät - ikään kuin väri olisi jotenkin huonolaatuista, ei levittyisi tasaisesti ja pehmeästi kuten suurten mestareitten töissä läntisessä maailmassa. Onkohan Venäjällä ollut pula hyvistä öljyväreistä vai ovatko venäläiset taiteilijat vain harrastelijoita halpoine paletteineen? Väritkin ovat murrettuihin ja hienostuneihin sävyihin tottuneesta räikeitä ja kirkkaita, tai sitten vastaavasti hieman haaleita, sameanvetisiä.
Olisi hienoa saada selville taulun tarkka ikä ja taiteilija, sillä kuvassa on asennetta, raakaa tuoreutta, joka puree ainakin minuun. Lisäksi kiehtoo maiseman mystisyys - siinä on jotain venäläistä, jotain amerikkalaista. Kuva voisi olla sekä Pietarista että vanhasta New Yorkista.
( Venäläisen taiteilijan maalaus)
Eräällä öljymaalauskurssilla kävi taannoin ilmi, että taideopiskelijat hakivat entisestä Neuvostoliitosta maalituubeja eikä ainoastaan niiden halpuuden vaan myös hyvän laadun vuoksi, eli värisekoituksissa oli reilusti pigmenttejä. Sittemmin en tiedä, miten laatu on kehittynyt.
VastaaPoistaMielenkiintoinen ja tarkka tieto.
VastaaPoistaTuntuisikin perin oudolta, että tämä yksi taiteenlaji olisi Venäjällä lapsenkengissä, kun muut taiteenlajit ovat maailman huippua.
Kyse on siis tekniikasta. Tarkoitan tuota tiettyä raakuutta ja voimaa värienkäytössä. Tai toisaalta tiettyä haileutta.
Maalauksessa taustalla oleva rakennus on KGB:n päämaja ja mustissa autoissa viedään Stalinin kyyditettäviä kuulusteluihin. Maalauksen tekijän nimeä en valitettavasti muista.
VastaaPoistaPelkästään visuaaliseen ilmeeseen perustuva arviosi oli mielenkiintoinen. Mieleenpainuva maalaus on ilman taustakertomustakin. Olen nähnyt tämän joskus kirjassa ja vasta myöhemmin lukenut analyysin.
Aune
Kyseessä on Juri Pimenovin maalaus "Uutta Moskovaa" vuodelta 1937.
VastaaPoistaAnalyysejä voi tietysti olla monenlaisia.
Virallinen tulkinta maalauksesta oli ilmeisesti se, että Pimenov kuvasi realistisesti miten emansipoituneet neuvostonaiset huristelevat autolla urbaanissa ja modernissa 30-luvun Neuvostoliitossa.
Hienoa, Eero,
VastaaPoistatekijä ja taustatiedot löytyivät. Kiitos! En uskaltanut toivoa näin nopeaa tulosta.
Antamasi tiedon perusteella löytyi runsaasti tietoa Juri Pimenovista ja tästä Uusi Moskova -nimisestä maalauksesta mm. tästä Kulttuurinavigaattori-blogin artikkelista.
Aistin juuri tuon ristiriidan, jota Kulttuurinavigaattori kuvaa osuvasti termillä eufemistinen kaunistelu, eli kyse on maalauksesta, joka "esittää ajasta kaiken, mitä ei ollut: vapautta, vaurautta tai henkistä väljyyttä." Tämä on juuri se amerikkalainen henki, joka loi esiin maalauksessa minua kutkuttavan ristiriidan, joka pani epäilemään jopa maalauksen alkuperää.
Vertailun vuoksi haluaisin lukijoiden katsovan Deinekan kymmenen vuotta vanhempaa mallausta "Oodi keväälle".
VastaaPoistahttp://www.deineka.info/images/works/oda_vesne.jpg
Deinekan työ on kaunis, naiset ovat kuin Gauguinin ja Matissen naisten yhteensulaumia, risteytyksiä.
VastaaPoistaTuossa työssä, kuten muissakin Deinekan töissä, on tuo edellä mainitsemani outo haaleus, sameus, vetisyys, jonka alkuperä tai syy on kiinnostava.
Riitan esittämä tieto viittaa siihen, että venäläisten värien laatu oli korkea, joten kyse on ehkä akvarellimaisesta tekniikasta.
Deineka muuten oli kai sosialistinen realisti, kun taas Pimenovin työ Uusi Moskova ei ole sosialistista realismia, vaan eufemistista realismia tai jotain muuta idealistista.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaVai ei Pimenov ollut sosialistinen realisti? Mitä sanot sitten tästä "Häät Tulevaisuudenkadulla" -teoksesta?
VastaaPoistahttp://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/7/71/Pimenov_SvadbaOnTomorrowStreet.jpg
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaTuo, että venäläiset värit ovat korkealaatuisia ja paljon pigmenttiä sisältäviä, on totta. Itsekin ostan akvarellini yleensä Virosta (siellä myydään paljon venäläisiä taidetarvikkeita) tai Venäjältä, vaikka harvoin kummassakaan käyn. Virosta olen saanut jopa korkealaatuisia akvarelleja muutamalla eurolla. Ne ovat venäläiset ja suunnattu lapsille, mutta värit ovat kirkkaita ja voimakkaita. Harrastettuani enemmän akvarellimaalausta olen tullut vaativaksi tarvikkeiden laadun suhteen, mutta nuo venäläiset "lasten" värit läpäisevät seulan kirkkaasti.
VastaaPoistaTiedän myös, että suomalaiset taiteilijat esim. tilaavat öljyvärejä Venäjältä. Minullakin on muutama tuubi, sain joskus opettajaltani.
Olipa muuten kiinnostava taideaiheinen postaus! Kiitos. :)
Juha,
VastaaPoistaolet oikeassa siinä, että tokihan Pimenov oli virallisen luokituksen mukaan taiteilijana sosialistisen realismin edustaja, ja samoin ja ehkä jopa ennen kaikkea tuo taulu.
Yritin kuitenkin viitata siihen suuntaan, että Uudessa Moskovassa mennään niin railakkaasti yli että se on jo ihanaa ja kääntyy parodian puolelle kaunistellussa kuvassaan siitä, mihin sosialismi johtaa - presiis samaan kuin kapitalismi. Eihän tätä voi olla nauramatta.
Summa summarum - minusta Uusi Moskova -taulu on hurmaava, ja tuo Häät Tulevaisuudenkadulla on löytö, se on todella upea teos värimaailmaa myöten. Siinä on sellaista särmää että alta pois. Olisin poiminut sen kokoelmiini, jos olisin itse löytänyt. Ja poimin minä sen nytkin talteen.
Olen ennenkin katsellut venäläistä aatteellista julistustaidetta, julisteita, mutta huomaan, että kannattaa tehdä lisää löytöretkiä sinne suuntaan.
*
Elean,
oma maalausharrastukseni on kokonaan jäänyt elämän tuiskeissa, ja tyydyn vain katsomaan muiden töitä ja tutkimaan surten mestareitten töitä. Onneksi on netti, jossa on esillä varmaan koko maailman taide, taustatietoineen. Tai ei nyt koko, mutta riittävässä määrin. - Ja nyt on tämä valokuvaus, joka tyydyttää pitkälle maalaamisen viettiä, sillä kamerallakin voi maalata.
'Amerikkalainen unelma' kalpenee tämän 'Venäläisen unelman' rinnalla. Arvatenkin, osa venäläisistä on saavuttanut tuon unelmansa mahtipontisine palatseineen ja omine kaupunkeineen. Pintaa on muttei syvyyttä?
VastaaPoistaVai kuinka on laita Andy Warholin taiteen. Teennäistä ja myyttistä – ei ainakaan esittävää – kaupallista kylläkin. – Vai sittenkin päinvastoin. Ainakin hän oli osa tekemäänsä taidetta.
Neuvostojen maan taiteeseen voi tutustua vaikkapa täällä:
VastaaPoistahttp://www.marxists.org/subject/art/visual_arts/painting/exhibits/socialist-realism.htm
tai blogissani esim. viime jussinpäivän tienoilla. Netistä olen löytänyt näiden lisäksi maalauksen, joka esittää ulkomaalaisia, mahdollisesti amerikkalaisia turisteja avoautossa Leningradin näkymiä hämmästelemässä. Hieno kuva, mutta kun ei tullut pantua osoitetta muistiin, en ole sitä löytänyt aikoihin.
Hyvä rinnastus tässä yhteydessä tuo Andy Warhol, anonyymi.
VastaaPoistaEn ole koskaan saanut makua häneen, ts. hänen kuvansa eivät puhuttele minua, koska kuvat ovat yleensä valmiin kehikon päällä, ja uutta on vain väri tai sommittelu. Koen Warholin kuvamanipulaatiot liian alleviivaaviksi ja valmiiksi, helpoiksi nakeiksi. Johtunee paljolti siitäkin, että en ole kai koskaan ollut pop-kulttuurin ystävä tai suurkuluttaja.
*
Kariav, lupaan ilmoittaa, jos löydän tuon kaipaamasi taulun, sillä se olisi hauska nähdä vaikka ihan tässä, tämän taulun rinnalla vertailun vuoksi. Ehkä joku tietää sen?
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaNiinkuin jotkut vanhat ihmiset sanovat, että "ryssä on ryssä vaikka voissa paistais.
VastaaPoistaTämä pätee myös taiteen puolella, kun kyse on tämän kaltaisesta realismista. Tyylien saman kaltaisuus johtunee koulutuksesta ja traditiosta.
Taidegrafiikan puolella venäjä ei mitenkään loista. mm. Japani ja entinen itäblokki ovat tällä alueella vahvoja.
Venäläisestä maalaustaiteesta tulee mieleen lähinnä kaksi äärisuuntaa: tämä nyt puheena oleva sosialistinen realismi, julistava propagandataide ja sitten toisaalta ikonitaide, ennen kaikkea Rublevin työt.
VastaaPoistaNäiden suuntien väli, ns. klassinen maalaustaide oikeastaan puuttuukin, ainakin suuressa mitassa, mikä on aika hämmästyttävää, kun juuri se väli kukoistaa monissa muissa isoissa tai vauraissa maissa.
Vielä täsmennys edelliseen kommenttiini
VastaaPoistaTein pikaisen mutta paljonpuhuvan testin tuosta venäläisten taiteilijoiden puuttumisesta ns. klassikkorintamasta, perinteisen klassisen maalaustaiteen alueelta.
Otin käsiini paksuimman taidekirjan, joka hyllyssäni on, kokoomateoksen Pieni suuri taidekirja, WSOY, tuhatkunta sivua. Sen taiteilijaluettelossa olevista noin 250 taiteilijasta ei yksikään käsittääkseni ole venäläinen, ainakaan nimensä perusteella.
Sinänsä taiteilijan kansallisuus on lintuperspektiivistä katsoen merkityksetön seikka, mutta itse en ole ennen tullut ajatelleeksi sitä, että Venäjältä puuttuu klassisen kuvataiteen kukoistus.
Tuttua sen sijaan on tietenkin Euroopan maalaustaiteen valta-asema ja suuri merkitys. Toisaalta sitten taas on Amerikan taide, joka on runsasta ja laajaa, mutta samanlainen syvyys kuin eurooppalaisessa kuvataiteessa taitaa puuttua. Mitähän amerikkalaiset ajattelevat eurooppalaisesta taiteesta? Tuntevatko sitä edes? Eihän Amerikan koulujen historiakaan tunne muuta kuin Amerikan historian.
Huh, huh, Iines! Vai että ei Venäjällä ole muuta taidetta kuin sosialistinen realismi ja ikonitaide. Onko sinulta jäänyt kansakoulu kesken, vai missä viiraa, jos et tunne edes Aivazovskia? Venäjän klassinen kausi kuvataiteen alalla on niin maailmankuulu, että on valtava ihme, jos ei siitä joku ole kuullut.
VastaaPoistaGooglaile vaikka kymmenen minuutia hakusanoilla "Venäjän kuvataide" niin hämmästyt. Poimin ensimmäisestä osoitteesta http://hemmokoskiniemi.blogit.uusisuomi.fi/2008/12/29/venajan-taiteesta-media-jakaa-latteuksia/
kirjan, jossa on tuhat venäläistä taiteilijaa ja kirjan esittelee perussuomalainen poliitikko!
Käväisepä netin avulla vaikka näissä kahdessa galleriassa niin huomaat, mistä on kysymys:
VastaaPoistaTretjakovin taidegalleria ja Pushkinin taidemuseo Moskova
Pääasiassa venäläistä realismia esittelevä Tretjakovin taidegalleria on tunnettu ympäri maailmaa. Venäjän kansallistaidemuseona toimiva Tretjakovin galleria pitää sisällään mittavat kokoelmat arvokkaita venäläisia taideteoksia 1000-luvulta 1900-luvulle saakka. Taideteokset on jaettu muun muassa venäläiseen realismiin, symbolismiin, pyhiin ikoineihin ja impressionismiin. Taidegallerian tunnettuja teoksia ovat muun muassa Volgan lautturit (Ilja Repin), ja Pompejin viimeinen päivä (Bryullov). Pushkinin taidemuseo pitää taas sisällään taidetta ympäri maailmaa ja esimerkiksi egyptiläisiä historiajäänteitä kuten muumioita. Taidemuseossa on myös tunnettujen taidemaalareiden kuten Rembrantin, Matissen, Picasson ja Van Goghin teoksia.
Höpsistä Iivana-vaari,
VastaaPoistakyse ei ole siitä, että olisin tyhjentänyt pajatsoni mainitessani vain Kustodievin ja Rublevin ja kysellessäni venäläisen klassikkotaiteen perään.
Venäläinen maalaustaide vain loistaa poissaolollaan monista kattavista ja globaaleista taideopuksista. Yksittäiset taiteilijat siellä täällä putkahtavat kyllä esiin milloin missäkin. Lisäksi minusta venäläisessä maalaustaiteessa on jotakin, joka ei vie sitä aivan maailman maalaustaiteen terävimpään kärkeen, suurten eurooppalaisten rinnalle. Tämä on toki puhdas mielipide, kuten kaikki muutkin arviot taiteen merkittävyydestä ja laadusta, kenen tahansa esittäminä.
Ikkunaiines-blogissa on muuten pikaisellakin plaraamisella löydettävissä mm. seuraavien venäläisten taiteilijoiden maalauksia: Serov, Kustodiev, Rublev, Vasnetsov, Nesterov, Arkhipov, Nefydof, Kostenko, Polozov - -. Pidemmälle en jaksanut selata. Mitä tulee Aivazovskiin, niin maisema ja laiva myrskyssä -kuvat eivät ole aivan mieliaiheitani, ja käsittääkseni hän on nimenomaan näitten aiheittensa takia kuuluisa.
Eli vaariseni, kyllä minä nuo moninaiset Russia-galleriat olen kolunnut, kiitos vain vinkistä. En yleensä kysele täällä blogissani asioita siksi, etten osaisi itse hakea tietoa, vaan voidakseni lukea muiden ajatuksia aiheesta, keskustella heidän kanssaan. Ja, vaariseni, alakoulu on pakollinen, joten siltäkään en ole voinut välttyä.
Kun kerran tunnet niin hyvin Venäjän klassisen taiteen kauden, mitä tämä kirjoitus sitten tarkoittaa:
VastaaPoistaVenäläisestä maalaustaiteesta tulee mieleen lähinnä kaksi äärisuuntaa: tämä nyt puheena oleva sosialistinen realismi, julistava propagandataide ja sitten toisaalta ikonitaide, ennen kaikkea Rublevin työt.
Näiden suuntien väli, ns. klassinen maalaustaide oikeastaan puuttuukin, ainakin suuressa mitassa, mikä on aika hämmästyttävää, kun juuri se väli kukoistaa monissa muissa isoissa tai vauraissa maissa.
..klassinen maalaustaide oikeastaan puutuukin...
Sen parhaus ja uraauurtavuus puuttuu minulle ja monelle muulle, sillä ei yksi Repin kesää tee.
VastaaPoistaSe puuttuu myös aiemmin mainitsemastani kirjasta, jostain syystä, vaikka siinä on esitettynä läntisen maailman 450 merkittävintä työtä. En ymmärrä, miksi venäläinen klassikkotaide ei olisi tässä mukana, jos se on globaalisti merkittävää. On kaukaa haettua jättää sitä pois sillä periaatteella, että se ei olisi läntistä taidetta. Eihän se nyt itäistäkään ole, vrt. Kiinan tai Japanin taide. Eivät kulttuurin rajat kai noudata kylmän sodan rajoja?
Oli miten oli, Venäjältä tunnetaan ehkä parhaiten juuri tämä propangandataide ja ikonitaide lukuunottamata joitain yksittäisnimiä, joita tässä keskustelussa on mainittu. Lisätään tähän nyt vielä sitten kuriositeettina yksi Ilja Glazunov, josta tulee mieleen lähinnä Armi Ratian tai Kekkosen muotokuva. Hänestähän tuli aikanaan suomalaisten taiteilijakotiryssä ja kulttuuripiirien lemmikki jostain käsittämättömästä syystä.
Ja vielä - olen kuvaillut tässä venäläistä maalaustekniikkaa, sen kahtalaisuutta, toisaalta voimaa uhkuvaa siveltimenkäyttöä ja värien volyymia, ja toisaalta outoa vetisyyttä. Liekö juuri tämä tyyli tai nämä tyylit syynä siihen, että venäläinen maalaustaide ei ole päässyt aivan terävimpään kärkeen?
Näyttää siltä, että olemme vain lukeneet erilaisia kirjoja. Siitä johtuvat mielipide-erot.Minulle on tuttu tämä, jonka esittelyn löysin netistä:
VastaaPoistaVenäjän maalaustaide
ikoneista avantgarden kynnykselle
Iliana Mejias-Ojajärvi ; Olli Ojajärvi [toimittaja] ; Pirjo Hämäläinen [toimittaja] ; Sirpa Westerholm [toimittaja]
Kustantaja: WSOY
ISBN: 9789510299685
Esittely
Venäjän maalaustaide. Ikoneista avantgarden kynnykselle on ensimmäinen suomeksi kirjoitettu kokonaisesitys aikakaudesta, jolloin maalaustaide kukoisti etenkin tsaarin Pietarissa, samoin valtakunnan muissa osissa. Suuri taiteilijajoukko omaksui nopeasti Euroopan taidekeskusten uudet virtaukset, mutta kehitti samalla omaleimaista, maan historiasta, maisemista ja kansan elämästä aiheita ja innoitusta hakevaa ilmaisua.
Kauniisti ja runsaasti kuvitettu teos esittelee useita kymmeniä ajan merkittävimpiä taiteilijoita, ja taiteen virtaukset kytketään vanhan Venäjän kulttuurilliseen, historialliseen ja sosiaaliseen ymmärtämiseen.
Erityisen kiinnostavaa on Suomen maalaustaiteen ja Venäjän taiteen kehityksen vertailu. Yhteydet Pietarin ja muiden eurooppalaisten taidekeskusten välillä olivat 1800-luvulla vilkkaat, ja myös monet suomalaiset taiteilijat hakeutuivat Venäjälle opiskelemaan tai työskentelemään. Toistakymmentä suomalaista sai Pietarin Taideakatemiasta erityyppisiä akateemisia arvonimiä tai koulutusta. Eero Järnefeltillä oli venäläisen sukunsa myötä yhteyksiä eniten.
Venäjän maalaustaide. Ikoneista avantgarden kynnykselle soveltuu kaikille taiteenharrastajille ja oppikirjaksi aina yliopistotasolle asti. Samalla se on antoisa hakuteos.
On myös tunnustettava, että olen kolunnut Venäjän suurimmat taidemuseot, enkä osaa pitää niiden antia kovin "vetisenä", tai häiritsevän "voimaa uhkuvana" kuten Iines. Mutta toki taidemakukin voi olla erilainen.
Katsojan silmässähän kauneus asuu. Pidettiinhän Rembrandtin "Yövartiotakin" aikoinaan kehnona, koska henkilöiden kasvot eivät näkyneet kunnolla.
Iivana-vaari,
VastaaPoistaen minä mielipiteitäni ja ajatuksiani kirjoista ammenna, vaan siitä, mitä ajattelen katsomastani ja kokemastani.
Käsitykseni ovat siksi vain omiani eivätkä edusta yleistä mielipidettä tai virallisia näkemyksiä Venäjän taiteesta. Tuntuu siksi hieman hassulta, että yrität osoittaa minun ajatukseni vääriksi, sillä eihän mielipide voi olla väärä, se vain on.
Ajatus sivellintekniikasta ja värienkäytöstä on täten oma havaintoni siitä, miten olen kokenut venäläistä maalaustekniikkaa, en kaikkia maalauksia toki, mutta hyvin monet, esimerkiksi tässä keskustelussa linkkaamani esimerkkisivuston - katso ylempää kommentistani linkki "haileutta".
Olen kysellyt asioita, kyseenalaistanut, mutta en väittänyt yhtään mitään tiukasti. Sanavalintani on ainakin tarkoitettu kertomaan siitä, että esitän omia näkemyksiäni. Jos sanon, että "Venäjältä oikeastaan puuttuu klassinen maalaustaide", on tuossa lauseessa myös sana "oikeastaan" ladattu täyteen merkitystä, joka vapahtaa sen ehdottomalta tiukkuudelta. Ammattikirjoittajana sinä vaari kyllä huomaat tämän - jos tahdot. Lause ei siis tarkoita, että Venäjältä puuttuu kaikki maalaustaide, vaan oikeastaan-sana viittaa väkevästi sanojan omaan mielipiteeseen. Summa summarum: sieltä puuttuu minulle merkittävä klassinen maalaustaide - minä olen retkussa tuohon propagandataiteeseen ja ikoneihin. Vanhat klassikkoni haen Euroopasta ja muut taiteenlajit tai suunnat mistä vaan.
Lopuksi korostan sitä, että en toki pidä venäläistä taidetta huonona - älä nyt ole sokea vaariseni. Olenhan poiminut tähän blogiini runsaasti venäläistä taidetta ja lisää tulee. Lähinnä olen halunnut herätellä ihmisiä kertomaan sen, miten he ovat kokeneet venäläisen taiteen persoonakohtaisesti ja intuitiivisesti. Kirjanoppineisuus on tylsää eikä lukeneisuus itsessään ole kovin esteettistä minusta. Kyky kokea itse on sitä, ja kyky eritellä kokemaansa omin sanoin. Ei minua siis kiinnosta kirjaesittelyt, vaari, sillä tuo sinunkin poimintasi oli selvästi kirjan mainosingressi. Tottakai siinä hehkutetaan kohdetta.
Nimimerkki 'iivana julma' jo sen sanoi, mitä minun ensiksi teki mieleni. On aina hämmästyttävää huomata, ettei edes akateemisesti koulittujen äidinkielenopettajien parissa nähdä venäläisen ja , sallikaa minun sanoa, neuvostolaisen ynnä globaalin kumouksen (silloin ensimmäisen maailmansodan ja heti sen jälkeisenä aikana) kulttuurin kirjoa ja merkitystä. Avantgarde!
VastaaPoistaVenäjän imperiumin kulttuuriset suhteet Ranskaan ja maailmaan olivat tiiviit. Niinpä Marie Vorobjefkin päätyi Tbilisin, Moskovan ja Caprin, jolla sai nimen Marevna itsensä Maksim Gorkilta, kautta Pariisin La Rouche'en, jossa tapasi ja rakastui Diego Riveraan.
Marevna on tiettävästi ensimmäinen naiskubisti. Tosin hän itse kutsui tyyliään dimensionalismiksi. Kriitikot näkivät siinä myös pointillismia ja huomasivat ankaran kultaisen leikkauksen.
Marevnan töitä näyttää olevan vähän netissä. Pistän tähän yhden parhaaksi katsomani:
http://cikkiro.terasz.hu/cikk/kepek/5185_10_1665_2.jpg
Kertanen,
VastaaPoistaedustan ajatuksillani vain itseäni, en äidinkielen opettajia. Mitä tekemistä koulutuksellani on muuten tässä asiassa?
Olen puhunut omista mieltymyksistäni, ja lähinnä perinteisestä klassisesta venäläistaiteesta. En laske avantgardismia enkä kubismia tähän, sillä ne ovat uudempaan taiteeseen laskettavat suunnat - iästään huolimatta. Lasken ne ilmiönä enemmän venäläisen julistavan taiteen suuntaan meneviksi, mikä taas on minulle mieluista suuntaa siltä suunnalta - kuten tämä päreen taulukin osoittaa.
Minua muuten kylmää sellainen ajatus, että omat poliittiset näkemykset ohjaavat vaikkapa taidesuunnista pitämistä. Se vie uskon sanotun objektiivisuuteen. Toivon, että tässä ei ole nyt kyse sellaisesta!
Ajaako Pimenovin tyttö avoautoaan sosialismiin vai kapitalismiin? Sen sinä huomasit.
VastaaPoistaSosialismi ja kapitalismi ovat sisaruksia. Kapitalismi vain on mahdoton.
Kertanen,
VastaaPoistamielestäni ei kyse ollut siitä, mihin moskovalainen tyttö ajoi, vaan missä hän ajoi. Hän oli jo siinä.
Molemmat ovat mahdollisia, sekä kapitalismi että sosialismi.
"Mitä tekemistä koulutuksellani on muuten tässä asiassa?"
VastaaPoistaNo juu. Äikkä ei ole taideaine.
Nyt hämmästyn!
VastaaPoistaEikö äidinkielen opetus nimenomaan korosta kriittistä suhtautumista ja rohkeaa asioiden arviointia? Tämä koskee kaikkea, myös taiteen arviointia. Ja myös venäläisen taiteen. Äidinkielen opetuksen keskeinen teema on objektiivisuuteen kasvattaminen.
Olisin hirveän pettynyt itseeni, ellei kommunistioppilaani näkisi kritisoitavaa venäläisessä propagandataiteessa. Ja olisin hirveän pettynyt, ellei kokoomusnuorioppilaani näkisi kritisoitavaa Albert Edelfeldtin töissä.
Tuntisin peräti epäonnistuneeeni, jos kommunistioppilaani ylistäsi kaikkea venäläistä taidetta, koska on kommunisti, ja vielä pettyneempi olisin, jos kokoomusoppilaani ylistäisi Albert Edelfeldtiä, koska on kokoomuslainen.
Vielä kääntäen:
VastaaPoistaäidinkielen opettaja on onnistunut työssään, jos hänen kommunistioppilaansa arvioi venäläistä propagandataidetta rohkeasti ja kriittisesti ja kokoomusnuori arvioi suomalaiskansallista taidetta kriittisesti. Kummankaan aatteellinen vakaumus ei silti horju.
Huomaan, että kysymys venäläisestä taiteesta on sinulle läpipoliittinen, joten keskustelua on turha jatkaa. Tämän verran vielä:
VastaaPoistaSanoit, että et katso taidemieltymyksiäsi kirjoista, mutta silti:
"Otin käsiini paksuimman taidekirjan, joka hyllyssäni on, kokoomateoksen Pieni suuri taidekirja, WSOY, tuhatkunta sivua. Sen taiteilijaluettelossa olevista noin 250 taiteilijasta ei yksikään käsittääkseni ole venäläinen, ainakaan nimensä perusteella."
Ei tunnu kovin vakuuttavalta perustelulta sille, ettei "Venäjällä ole oikeastaan klassista taidetta".
Jos selaisin kiinalaista taidekirjaa, jossa ei ole yhtään Edelfeltin kuvaa ja sanoisin sen perusteella, että "Suomessa ei oikeastaan ole minkäänlaista klassista taidetta", minua hyvällä syyllä pidettäisiin hölmönä. Sana "oikeastaan" ei pelastaisi minua yhtä vähän kuin sinuakaan.
Iivana,
VastaaPoistahattutemppusi ei nyt onnistu: kysymys venäläisestä taiteesta ei ole minulle poliittinen juttu, vaan nimenomaan eliminoin sellaista näkemystä pois. jos se olisi minulle poliitinen juttu, minunhan pitäisi ylistää niitä vetisiäkin tauluja ja nähdä niissä vaikka hienostunutta siveltimenkäyttöä - minun aatesuuntanihan on ainakin tähän ikään asti ollut vasemmistolaisuus.
Otin tuon kirjan esimerkiksi, koska eihän asiasta voi muutakaan konkreettista esimerkkiä sanoa, ja tämä kirja nyt oli laajin mikä oli lähellä.
Kyse on minun mielipiteestäni, kuten olen sanonut, ei siitä, että yrittäisin väittää mielipteeni olevan yleinen totuus - luehan tarkkaan kommenttini. Sinä voisit kyllä hieman miettiä, miksi et hyväksy erilaista näkemystäni.
Deyneka oli neuvostoliittolainen maalari
VastaaPoistahttp://en.wikipedia.org/wiki/Alexander_Deyneka