Näkyyköhön tuo Venus kuun lähellä? Ja onko se Venus vai Saturnus? Suomen kansan kalenterissa nimittäin sanotaan, että taivaalta löytyy tammikuussa kaksi planeettaa, läheltä kuuta.
Venus näkyy kirkkaana iltatähtenä lounaisella taivaalla, ja Saturnus nousee idästä ja matkaa aamuun mennessä eteläiselle taivaalle. Sirpin vieressä näkyvä tähti on parvekkeeltani katsoen siellä missä on Turku, siis lounaassa, joten olkoon se Venus, lemmen tähti ja tuokoon se näkijöilleen tänä vuonna rakkautta elämään. Hyvä ja toiveikas alku uudelle vuodelle!
Tuntuu muuten vaikealta uskoa, että maapallo on lähinnä aurinkoa tammikuun neljäntenä päivänä. Pikemmin luulisi, että täällä pohjoisella pallonpuoliskolla ainakin ollaan koko ajan lähellä kuuta. Nytkin se on yläkuu, kapea ilta illalta suureneva sirppi, joka maagisena vetää katseet puoleensa. Ensi viikolla on taas vedettävä verhot ikkunan eteen, ehkä laskettava kaihdinkin alas. Ajatus ahdistaa lievästi, koska nukun yleensä verhot auki, kaihdin ylhäällä, vaikka joskus katsonkin ikkunan läpi yläparvekkeelle, että seisooko siellä tuntemattoman miehen kookas varjo. Vielä koskaan ei ole seissyt. Mutta jos seisoisi, se näkisi suoraan vuoteeseeni. (Huom. rysän lukijoille: ei sis. piiloseksiä.)
Huomaan, etten ole ostanut uutta mappikalenteria enkä saanut lahjaksikaan yhtään seinäkalenteria. Ei ole myöskään henkilökohtaista kierrekalenteria käsilaukussa, koska enää ei tarvitse hallita aikaansa. Tiedän kalenteriin katsomatta, että kyllä sopii, käy hyvin.
Joskus silmäilen muutaman vuoden takaisia koulupäiväkirjojani, ja kiitän luojaani, ettei tarvitse enää muotoilla päiväkirjaan tuntiohjelmaa eikä kyylätä poissaolijoita. Esimerkiksi 21. elokuuta vuonna 2002 minulla oli selkäpiitä hyytävän virallinen tiistaiohjelma:
klo 8.30 - 10.00 dysuo1 Kurssin esittelyä, Mitä viestintä on?
klo 10.15 - 12.15 dysuo1 Viestinnän tehtävät yrityksessä, Mielikuvaharjoittelua
klo 12.30 - 14.00 vvpää Opinnäytetyön tyyli ja rakenne
klo 14.15 - 15. 45 vvpää Haastattelumenetelmä
klo 17.20 - 20.15 dytvt Tekstinasettelunormit, Kieliasu, Etätehtävien anto
Ohjelmasta näkyy päivän raskas rakenne, ja se pusersi minusta mehut ja pakotti minut jakkupuku-nutturapanssariin, koulutinhan liike-elämän tulevia toivoja, päällikkö-johtaja-ainesta, vaikka kaupan myyjiä niistä todellisuudessa tuli korkeakoulututkinnosta tai keskiasteen tutkinnosta huolimatta. Mutta salkut niillä oli ennen reppuaikakautta, ja sen salkkujen napsauttelun kesken luentoni muistan ikuisesti, painajaisena.
Yhdelle ryhmälle oli aina neljän tunnin putki samaa kurssia, mikä merkitsi opettajan kannalta mahtavan opetusmateriaalimäärän valmiustilaa kaiken aikaa. Työ oli myös fyysisesti raskasta, ainakin minulle, jonka ranteet kipeytyivät herkästi painavien kirjojen ja mappien kantamisesta. Noh, ihminen ei ole kai koskaan tyytyväinen, sillä nyt manailen sitä, pitääkö ihmisen kantaa marketista kotiin tavaraa ranteet kipeinä. Eikö vähempi riittäisi. Jos ostosten joukossa on vaikkapa viinipänikkä tai kaksi litraa piimää, se tuntuu ranteissa vielä seuraavana päivänä.
Mutta - nyt en tarvitse siis kalenteria muuhun kuin laskujen ja asiapapereiden mapittamiseen kuukausilokeroihinsa. Muuten on ihan sama, onko lauantai vai maanantai. Mieluummin melkein maanantai, koska vastapäisen rakennustyömaan miehiä on hauska tarkkailla istuessaan vanhan kirjoituspöydän ääressä. Lauantaisin työmaalla on pressut kaiken päällä. Masentava näky.
Rakkaudellista vuotta 2009 siis kaikille! Muistakaa katsoa päivän tummuessa lounaiselle taivaalle, ihan siihen kuunsirpin viereen. Siinä se Venus on.
(Valokuva Iines 31.12.2008, PS Venus näkyy parhaiten klikkaamalla kuva suureksi)
Tuokoon Venus lämpöä sinunkin vuoteesi! Toivotan sitä kypsän iän rakkausfilosofisilla säkeillä:
VastaaPoistaOn hyvä, että tapasimme nyt vasta.
Jos me olisimme tavanneet aikaisemmin
me olisimme tähän mennessä jo eronneet.
(Eeva Kilpi)
Tuota työn 'orjuuttavaa' syy/seuraus dilemmaa moni syrjään sysätty 'entinen työntekijä' pohtinee. Tuskin kukaani 'niskaanpuhaltaja' ei saa työntekijästä samaa irti kuin 'minä itse'. Protestanttinen työihanteemme on ollut 'suurten ikäluokkien' antama ylivertainen panos yhteiskunnallemme.
VastaaPoistaOlisiko kohdallasi työyhteisö asettanut sinut 'tuon työtaakan' alle ilman omaa 'myötämielistä' eetosta. Jos tasapuolinen 'työnjako' ei toiminut 'sohvalla laiskottelevasta' ukosta johtuen avio'tiimissä' olisitko sallinut työyhteisön 'puun ja kuoren' väliin asettamista. – Tä?
Toivon, että jaksat alkavan vuotenakin kirjoittaa teräviä havaintojasi maailmasta ja sen menosta.
VastaaPoistaterv. uskollinen lukijasi
Sokea kana,
VastaaPoistaluin ensin että lämpöä vuoteeseesi. :) Kiitos, kaikkea tarpeellista itsellesi vuonna 2009! Tuo Kilven runollinen lausahdus on suurta viisautta ja lämpöä.
*
Samoin Obeesia sinulle,
hyvää vuotta 2009, ja mitä jaksamiseeni tulee, minähän en jaksa olla bloggaamatta.
*
PS Venuksesta puheen ollen, tuo valokuvan tähti tosiaan on Venus eikä Jupiter, ainakin tämän löytämäni reaaliaikaisen tähtikartan mukaan.
Iines
VastaaPoistaUkkoja se sinä vain katselet - tai toivot tulevasi niitten katseitten kohteeksi - joko päivisin tai öisin unissasi. Ja ettei tässä nyt sitten muka olisi kyse mistään piiloseksistä.
Salli mun ihan lievästi hymyillä, koska kyse ihan avoimesta seksuaalisen tarpeesi viestinnästä - tosin hyvin sofistikoituneesti.
Sinä Venuksen inkarnaatio ja/tai personifikaatio (hymiö x n).
RR,
VastaaPoistavielä minä toteutan ideani Vanhan naisen päiväkirjasta, jossa vanha nainen on pahempi kuin paskamutsi (ks. paskamutsin blogi).
Juuri tänään katselin kylppärini lavuaaria, jossa vesi seisoi ja lopulta likarantu reunusti sitä kohtaa, josta vesi laskeutui pois. Lavuaarin reunalla oli tyhjä huuhteluainepullo, jolla olin yrittänyt jumputtaa viemäriä auki. Meinasin napata kameralla kuvan ja aloittaa päiväkirjani kuvauksella ilman miestä elävän vanhan naisen tukkeutuneesta viemäristä ja lavuaarista, jossa lillui likaisenharmaa saippuavesi, joka värjäsi paskarantua lavuaarin pintaan.
Muitakin ikäviä aiheita riittää. Eipä taitaisi tulla kommentteja sofistikoituneesta rysästä.
Protestanttinen työihanteemme on ollut 'suurten ikäluokkien' antama ylivertainen panos yhteiskunnallemme. (anonyymi)
VastaaPoistaTodella ymmärtämätöntä, jopa julmaa puhetta. Minut ainakin työnnettiin itsestäänselvästi yliopistoon, samoin sisareni ja kaikki kaverimme - se oli itsestäänselvää. Vanhempien ja koko edellisen sukupolven toive ja halu oli kouluttaa lapsensa, isänmaan toivot, paremmille leiville, kun Suomessa kerran oli hyvä ja ilmainen koululaitos ja tie auki oppikoulujen kautta yliopistoihin kelle vaan, työläisen lapsillekin, jos vaan vaivautui lukemaan ja päätä riitti.
Itselleni raskainta oli opintolainojen takaisinmaksu heti valmistuttua - kaikki piti maksaa korkojen kanssa takaisin. Minulla oli keittiön jauhokaapin ovessa lista, johon olin merkinnyt kuukausittaiset lyhennykset, ja vedin aina riemulla yhden erän yli, kun se oli maksettu. Samaan aikaan jauhopussi saattoi olla lähes tyhjä ja lapsi mummilla syömässä. - Ei suuri ikäluokka ensinnäkään ole mikään heterogeeninen ryhmä, vaan suurin osa on tavallisten duunareiden lapsia, joilla oli isot opintovelat ja valtavat asunto- ja autovelat maksettavanaan. Tuntuu käsittämättömältä se puhe, että suuri ikäluokka olisi saanut jotain ilmaiseksi. En minä ainakaan saanut, kaiken olen joutunut maksamaan itse kalleimman päälle ja korkojen kanssa, toisin kuin esim. tyttäreni, jolla on ilmaiset opintorahat ja osapäivätyö.
Olisiko kohdallasi työyhteisö asettanut sinut 'tuon työtaakan' alle ilman omaa 'myötämielistä' eetosta. (anonyymi)
Ei opettajilta mitään omaa eetosta kysellä. Ne tunnit on pidettävä, jotka saa, ja joillain jaksoilla sinulla voi olla 8 tuntia joka jumalan päivä + iltatunteja päälle, joillan jaksoilla taas voi olla 0 tuntia, eli olet seitsemän viikon ajan vapaalla. Opettajan jaksamista ei katsota kurssitarjotinta tehtäessä, vaan ainoa kriteeri on oppilaan hyvä, kurssien sopisuus hänelle. Opettaja joustaa. Itselläni oli kauhujaksoja, ja yhden kerran oli tunniton jakso. Silloin tein tosin virtuaalikurssin nettiin, rehtorin pyynnöstä eli käskystä.
Mielikuvaharjoittelut olivat luultavasti pelkkiä ajanvieteharjoituksia joista piti tulla jotenkin kiva olo? Ei riitä tunteisiin tai tunnetilohin muutakuin pintapuoleisesti.
VastaaPoistaEn ymmärrä näitä sanojen monimielisyyksiä ollenkaan; tavoitteet ovat yleensä pelkkää soopaa: puhutaan suunnan muutoksista (ja lasten huostaanotto sen kun lisääntyy), puhutaan kaikkien kivien kääntämisestä (ja manipulaatio senkun tarkistuu) jne eli raha valvoo omaansa kuin mustasukkainen emo miestään.
Ei tule mitään ja Paras soikoon ei kannata tähän ruljanssiin edes yrittää ottaa mukaan. Hänen takia ei todella kukaan usko enää mihinkään ja silloin ollaan Iines siinä mistä sinä kirjoitit 12-07 eli arvojen nollassa. Kun mikään ei enää ole pyhää.
Obeesia sen jo sanoikin; myös tänä vuonna aion pysyä uskollisena lukijanasi. Kiitos siis blogivuodesta 2008 ja kaikkea hyvää kalenterittomaan elämääsi!
VastaaPoistaKuvauksesi työstäsi muistuttaa hieman omaa nykytilannettani, vaikka en olekaan erityisen rasittunut työn vuoksi. Itse sain aivan suloisen seinäkalenterin siskoltani joululahjaksi, se on Rudolf Koivun kuvituksista koottu.
Sitä on ilo katsella keittiön seinällä!
Eriomaista vuotta 2009!
VastaaPoistaHG,
VastaaPoistamielikuvaharjoittelu oli tuolla kurssin ensimmäisellä tunnilla siksi, että sen tavoitteena oli saada opiskelijat puhumaan ja avautumaan, keskustelemaan ja paljastamaan tieto- ja taitopohjaansa minua varten, jotta tiedän mitoittaa kurssin myöhempää antia heille sopivaksi. Tällainen luovansorttinen keskustelutapahtuma on hyvä vaihtoehto ryhmän lähtötasokokeelle, jos toteuttaa sen niin, että mahdollisimman moni osallistuu keskusteluun.
Päämotiivi oli siis yhteisöllinen, sosiaalinen tutustuttaminen puhumalla yhteisestä aiheesta, niin että arimmatkin uskaltavat sanoa jotakin, koska sai kuvitella, luoda mielikuvia, puhua mitä mieleen tuli. Yhtenä osatavoitteena oli potkaista käyntiin kurssin teemojen alkuideointi myöhempää projektia varten.
Olen huomannut, että oppilaat menevät puihin, jos kurssin esittelytunnilla panee heidät kertomaan jotakin itsestään ja esittelemään itsensä - syvästi inhottu tapahtuma. Kun pyytää heitä puhumaan tietystä aiheesta, he ovat luontevampia ja unohtavat usein turhanpäiväisen itsetarkkailun.
Opetusmetodeja nyt on monia, ja tämä on yksi monista, aika vähän lopulta käyttämäni.
*
Marja-Leena,
kiitos ja hyvää uutta vuotta 2009! Oikein mukavaa saada uusia tuttavuuksia ja perehtyä heidän blogeihinsa. Kiitos siis!
*
Sari,
itse katselin postissa Martta Wendelinin korteista koottua ihanaa kierreselkäistä kalenteria, joka maksoi maltaita! En raatsinut ostaa, ja nyt harmittaa, kun ne oli loppuunmyyty.
Kuka mitäkin inhoo. Mutta oikeassa olet, että ei-narsisti ei halua lähtökohtaisesti avautua koska koko sana ei istu sellaisen persoonan minuuteen. Human Dynamics (Ruotsissa) ovat käyttäneet tuhansia lapsia USA:ssa tarkistaakseen miten erilaiset lapset muodostavat ryhmiä ja miten nämä kommunikoivat. Kun paras soikoon heitti pihalle (vaikka siis olin erittäin taitava jo silloin) niin lähdin Ruotsiin tälle kurssille, joka kesti 4 päivää. Yritin saada oikeudet myydä sitä Suomessa mutta jostain kummasta syystä ei onnistunut koska kieliryhmä oli heti jopa Österbottenissa tietoisia minusta j minähän edustin Nykästä: jotain idiottia ja se leima istui kuin vedenpitävä tussi ihossa. Ihan sama mitä minä yritin sanoa. Ihan sama mitä tein. Kun sanoin tästä negatiivisesta suhtautumisesta omassa maassani (olin jo silloin 2001 sen kurssin jälkeen avannut oman firman mille siis Paras soikoon ja kumppanit nauroivat räkäset naurut ja leivitti nauruaan kelle sitä halusi kuulla ja mustamaalasi minun mahdollisuudet olla ajoissa liikkeellä), niin oman maan kansalaiset - siis minulle tuntemattomat koulutusfirmojen johtajat - tiesivät nauraa minulle. Eivät uskoneet mitään ja lopulta tämä Ruotsin Human Dynamicskin lopetti minun kanssa juttelemisen. En siis tiedä mitä aiheutti ja mitkä valheet jotain aiheutti mutta siis näin kävi. Kun yritin asiaa selvittää minut ajettiin entistä enemmän nurkkaan: loput tiedätkin jos muistat mitä olen vuodattanut sinulle (mistä et halunnut tietää mitään).
VastaaPoistaMutta miten ryhmädynamiikkaa tajutaan ja miten se analysoidaan ja miten asiat ymmärretään lähtökohtaisesti on ollut minulle selvää jo tästäkin syystä. Olen sen jälkeen kouluttautunut maisteriksi mutta sekin on ollut heille (pahan ilman linnuille) herja. Kuinka nyt minä olisin voinut mitään tajuta.
Mutta minähän olen manipulaatiosta saanut aimon annoksen ihoni alle kun jouduin tekemään mainontaa työkseni aikuisiän ensimmäiset 12 vuotta: ja kyllä jotain oppii vaikka jonkun mielestä olin silloinkin pelkkä kupla.
No, kuplana olen pian heille se, joka kertoo miten yhteiskunnasta tulee tälläinen väkivaltainen kun se on tullakseen ja voin sanoa, että olen myös vuodesta 2000 halunnut tehdä töitä siihen suuntaan, ettei tulisi. Nyt presidentti Halonen puhuu siitä uudenvuodenpuheessaan.
Olisi kuunnellut myös silloin kun motivoin mitä olen tekemässä. Sekin siirrettiin Kaurismäkeläiseksi houruksi; kuinka nyt minä. Koska he taas uskoivat että mieheni. Siis mieheni joka viihtyy mainosalalla.
Että sillai.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaHG,
VastaaPoistaolen vakuuttunut siitä, että sinulla on osaamista ja ideoita enemmän kuin monella muulla yhteensä, ja olen pahoillani siitä, että se osaaminen on käsittääkseni suurimmaksi osaksi jäänyt näyttämättä tai jakamatta muille monista syistä, joista olet paljon kirjoittanut.
Niin paljon osaamista menee hukkaan. Minäkin osaan monia asioita, mutta jostain kumman syystä akateemisia korkeasti koulutettuja ei voida uudelleen kouluttaa toiseen työhön yhden paikan pettäessä. Minustakin olisi tullut lopputyövuosikseni hyvä kirjastoapulainen tai jokin kustannusalan apulainen - korkeakoulututkinnosta huolimatta en olisi havitellut korkeampaa vakanssia, koska ymmärrän, että esimerkiksi kirjastonhoitajan työssä ei pärjää muun alan maisteriskoulutuksella - pitää olla täsmäkoulutus.
Minulla on kuitenkin sen verran korkea eläke, että hulluhan minä olisin, jos luopuisin siitä ja ottaisin merkittävästi pienemmän palkan tilalle. En ole rahan perään, mutta en toki halua lähes puolet pienempiä tulojakaan. Mieluummin sitten olen vapaalla ja teen mitä tykkään.
Mutta siis - ei minulla reistaa mikään muu kuin ääni. Pääkin on ihan kunnossa, siis mielenterveys on kyllä vahva, vaikka itse sanonkin. Kaikki muut elimeni olisivat siis kykeneviä työhön. Jotain hassua tässä systeemissä on, kun on niin paljon korkeasti koulutettuja ja osaavia ihmisiä sivussa työelämästä.
Aiemmin tyrkylle heittämäni 'työn jalostavasta' vaikutuksesta ei saanut sen enempää siipiä alleen. Se siitä.
VastaaPoistaProtestanttisen työihanteen alle kyllä mahtuu myös tuo 'nälkävyö' opiskelu. Eetos paremmasta siivitti niin opiskelijaa kuin 'duunaria'. Aikaa ei hukattu pitkittyneisiin (tai turhiin) opiskeluihin, työstä poissaoloihin, haluttiin tehdä ylitöitä, säästettiin.
60-luvulla visio 2000-luvun työelämästä oli täysin päinvastainen kuin mihin olemme ajautuneet. Kasvava varallisuus ja tekninen kehitys piti näyttäytyä auvoisena, kiireettömänä ja innovoivana tekemisenä. Pakko(tahtisuus) oli väistyvä trendi. Työn 'hedelmät' jakautuisivat kaikille rehdin osallisuuden mukaan.
Työajan ja -menetelmien 'tehostaminen' ja tulostavoitteet ovat suurelta osin olleet 'höynäytystä' ja sisäsyntyistä kilpailua. On kokeiltu milloin se 'kamelinselkä katkeaa'. Ajankäyttömittaukset, tulosvastuu, itseohjautuvat tiimit ym. tehostustoimet eivät olisi mahdollisia ilman 'pelisääntöjä'. Ainoa joka nyt on 'laiska' on pääoma.
Tunnetun 'blokkaajatohtorin' mukaan Los Angelesissa "toiset ja kolmannet ammatit kukoistavat. Parturini on filosofian tohtori, jolla on kahtena viikonpäivänä psykoanalyytikon vastaanotto ja kolmena parturin. Kadunlakaisijatkin ovat luultavasti tohtoreita toisessa elinkeinossaan. Kun Los Angelesin tarjoilijat ja McDonaldsin myyjät ennen olivat haaveissaan pettyneitä näyttelijöitä, nyt he Jukka Kemppisen havainnon mukaan ovat tietokonealan tohtoreita."
Tämänkin blogin kirjoittajista lienee suurin osa työn suhteen tavalla tai toisella 2-luokan kansalaisia. Työtä ja arvostusta on liian vähän, varallisuutta on mutta ei arvostusta, työtä on mutta ei varallisuutta. Ökyrikkaatkin haluavat 'päteä' ja tehdä oikeita töitä. Humanistinen hyväntekeväisyys kun ei ole 'muodikasta'. Onko hokema 'olemme oman onnemme seppiä' kaikunut kuuroille korville vai eikö se ole 'tehonnut'. Masokistisesti voisi todeta JK:ta mukaellen; tuota onnea takoessa saattaa omatkin 'munat' joutua alasimelle.
Eetos paremmasta siivitti niin opiskelijaa kuin 'duunaria'!
VastaaPoistaKun ei ollut mitään eetosta.
Minä ainakin jouduin ajautumalla yliopistoputkeen. En minä sinne halunnut, mutta luulin, että kuuluu mennä sinne ylioppilastutkinnon jälkeen. Silmissäni ei väikkynyt raha eikä suuri tulevaisuus, vaan yliopistovuodet olivat pikemmin elämään opettelua, vastakkaiseen sukupuoleen tutustumista ja riemua vapauden löytämisestä.
Opiskeluani ei siis siivittänyt eetos, vaan sitä pikemmin hidasti ankara bilettäminen ja päämäärättömyys, haaveet kirjoittamisesta ja turhautunut olo, kun kantasuomi, mordva ja tseremissi ei kiinnostanut pätkääkään.
Opiskelu oli pitkä ja hidas pakkopulla. Ainoa mikä siivitti, oli tietoisuus alati kasvavasta opintolainasta ja masussa kasvavasta vauvasta. Niiden eetoksella pusersin lopuksi pääainetta vaihtaen kirjallisuuden graduni pelkillä istumalihaksilla ja valmistuin työpaikkaan, jossa vanhempi opettaja vei nenäni edestä tunnit vuosikausia, ja jätti minulle rippeet ja hankalimmat luokat, joiden kanssa onneksi pärjäsin hyvin.
Tämä siitä suurten ikäluokkien eetoksesta. Ei sellaista ollut, vaikka tohtori Kemppinen niin väittäisi. Erehtyihän hän naisen tavaran muodostakin. Ei se ole piirakka eikä edes kirkkovene, vaan avautuva kukka. Sen tietää mies, joka katsoo naista muustakin kuin makuuasennosta.
Iines
VastaaPoista'Erehtyihän hän [Kemppinen] naisen tavaran muodostakin. Ei se ole piirakka eikä edes kirkkovene, vaan avautuva kukka.'
*
Orkidea?
Orkideaan liittyy kyllä seuraavanlainen merkillisyys:
'Nimitys "orkidea" tulee kreikan kielen kiveksiä merkitsevästä sanasta ορχις, orkhis. Nimi viittaa eräiden orkideoiden parillisiin juurimukuloihin, jotka muistuttavat kiveksiä.'
Vai lihansyöjäkasvi?
'Lihansyöjäkasveilla on kahdenlaisia ansoja: aktiivisia ja passiivisia. Aktiiviset liikkuvat saaliin saatuaan (esimerkkinä Dionaea muscipula eli kärpäsloukku). Passiiviset taas vain odottelevat saalista.'
Oletko siinä Iines aktiivinen vai passiivinen lihansyöjäkasvi?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Lihansy%C3%B6j%C3%A4kasvi
*
Kemppisestä saattaisin kirjoittaa enemmänkin, mutta en nyt juuri tässä.
Minulla on nimittäin pari ihmettelyn ja ehkä myös kritiikin sanaa lausuttavana hänen luonteestaan - olkoonkin, että kyseessä on Blogistanin yleistiedollinen kingi.
RR,
VastaaPoistaen halua arvostella Kemppistä yleisellä tasolla enkä vakavasti ilman linkkaamista, vaan lähinnä tuon yhden minua ärsyttäneen juttunsa perusteella. Siitä hönki nimittäin melko raikas sovinismi.
Naisen tavara on edestäpäin kuin vanamo tai kissankello, joillain pitkillä ja laihoilla ehkä harakankello. Mietihän vanhoja maalauksia, joissa neitsykäiset seisovat jalat sievästi supussa. Häpykumpu on ylhäältä avoin, ei suljettu, ja jatkuu ilman saumakohtaa pehmeään vatsakumpareeseen, naiseuden ehkä kauneimpaan kohtaan.
Vanhassa taiteessa naisen elin onkin kuvattu oikein, se on aina avautuva kukka. Piirakan tai kirkkoveneen muoto on mitä todennäköisimmin peräisin pikkupoikien piirroksista.
Ei 'kissaa' kerkiä sanoa kuin ollaan jo 'itse asiassa'.
VastaaPoistaHetkellinen ja hienovireinen 'kuuman perunan' pyörittely on tiessään ja ollaan 'täkeimmän' asian ympärillä. Avoimmuuden ja syvällisen pohdiskelun nimissä on kaiketi hyvä käydä heti käsiksi rahvaanomaisiin kielikuviin ja 'leikilliseen' itseilmaisuun. Kiva.
Anonyymi,
VastaaPoistaäläs nyt, kun odottelen juuri tässä sinun vastinettasi tuohon yllä olevaan omaan vastaukseeni sinulle.
Missäs siis viipyy sinun "hienovireinen kuuman perunan" pyörittelysi?
Mitä vastaat minulle, kun sanoin sinulle yllä, ettei ollut mitään suurten ikäluokkien eetosta, oli vain putkeenajautumista ja siinä sinnittelyä, kun putkesta ei päässyt ulos. Läpi oli mentävä kun oli ne opintolainat. Nih!
Iines
VastaaPoista'Naisen tavara on edestäpäin kuin vanamo'...
Minun pitää nyt varoa kieltäni - taas kerran. Olen hieman maanisella päällä täällä kämpässäni. Onneksi ei ole kukaan observoimassa nauruni 'mielenterveydellistä' laatua.
Ellei sitten tuo yläkerran eukko perkele. Sehän porailee joka viikko reikiä mun kattooni - eli omaan lattiaansa (ihan totta - ei tämä ole paranoiaa!)
*
Mutta joo - täällä mä lausun kovaan ääneen Iines sinulta saadun inspiraation herkistämänä: 'tuoksut Vanamon ja varjot Veen (hahhah!), niistä sydämeni laulun teen.'
*
Miten vain mutta kyllähän toi naisen värkki on aikamoinen härpäkkä. Venyy ja paukkuu kuin Uuden Vuoden raketti. Mallia Venus.
Pitäneekin lähettää sukkula Venukseen, kun se on juuri nyt niin rempseästi näkyvillä.
Komeana paistoi Venus, kun sitä uuden vuoden aattoiltana ihailin kirkkaalla pakkastaivaalla.
VastaaPoistaMinä en tee uuden vuoden lupauksia, mutta jotenkin loistava iltatähti sai mieleeni nousemaan muutamia hentoja toiveita tulevalle vuodelle.
Pyllyleikit meneillään, tosin sofistikoituneen verbaalisesti. Minun mielestä nainen on edestä kuin hamsteri päivällä: nukkuu pusseja sulattaessa. Tussu jossa kaksi poskea; oikea ja vasen. Keskellä kulkee poimu, joka ei ole symmetrinen vaan kallistuu herkemmin toiselle puolelle. Sitä härnätessä hamsteri herää ja karvat nousevat pystyyn ja pörröinen pieni jyrsijä haluaa täydet pussit. Kun sitä kutittaa sen nokka kostuu. Loput menee pornon puolelle, antaa olla. Tämäkin on perheblogi Herranen aika.
VastaaPoistaNo nyt ei voi olla nauramatta! Tämähän menee hauskaksi.
VastaaPoistaPitäisi panna liikkeelle tussumeemi naisille: miten kuvaat tussun. Oltaisiin kerrankin ytimessä leivonta-, kudonta-, fashion- ja maailmantuskajuttujen sijasta.
Kirjoitin:
VastaaPoista'Miten vain mutta kyllähän toi naisen värkki on aikamoinen härpäkkä. Venyy ja paukkuu kuin Uuden Vuoden raketti.'
Huomaatte kai, että tämä kuvaus sopii paremmin metaforaksi miehen sukupuolielimelle - tuolle paisuvaiselle ja ruiskuttelevalle obelixille kuin naisen pehmeälle 'heinäsuovalle'.
Freud saattaisi nyt sanoa painavan sanan seksuaalisuuteni latenteista pohjavirroista, mutta yritän selvittää asian - hmm - 'esteettis-psykologisesti'.
Naisen värkki on härpäkkä, joka ejakuloi sekin - kai siitä ollaan tietoisia ihan kokemuksen kautta - ja ilmaa hörpätessään sekä venyessään sekin joskus paukkuu, 'männän' aiheuttaman alipaineen vaikutuksesta.
Tässä mielessä kyseessä on ikäänkuin maanläheinen uudenvuoden 'raketti' - eräänlainen 'pommi', joka tekee ainakin meidän korvamme puolikuuroiksi - ihan kuten 'tavallisessa' elämässäkin.
Naisen tussu on kuin mustekala, joka saattaa 'rakastaa' kohteensa jopa kuoliaaksi lonkeroineeen, suolistoineen ja mahalaukkuineen.
Naisen tussu on kuin mustekala, joka saattaa 'rakastaa' kohteensa jopa kuoliaaksi lonkeroineeen, suolistoineen ja mahalaukkuineen.
VastaaPoistaAikamoista mäiskettä, roisketta ja suolenpätkää! Tuolla menolla itse toimitus ei voi kestää kuin ne Väestöliiton mainostamat 3 min.
Kaukana on tästä kuvauksesta vanamonkukka, joka varovasti raottaa vienosti tuoksuvaa teriötään kesäyössä lentelevälle yökiitäjälle tai kissankello, joka helisyttää pörröisiä heteitään kömpelölle kimalaiselle.
Venusta ja kuunsirppiä on meidänkin perheessä tihrusteltu ja kuvattu parina iltana. Lumen puutteen antaa anteeksi, kun saa edes katsella kirkasta tähtitaivasta.
VastaaPoistaHyvää alkanutta vuotta sinullekin!
Pang på gurkan, sanoisi ruottalainen. Ei mitään aikailua: suoraan asiaan.
VastaaPoistaIinuska,
VastaaPoistaanna mulle tähtitaivas, anna valo pimeään. - Tiedätkö, minulta sujuu laulu paremmin kuin puhe!
Jännä seurata Kuun sijoittumista Venuksen kylkeen, vai pitäisikö sanoa Venuksen sijoittumista Kuun kylkeen? Kumpi liikkuu toisen ympäri tai sivuitse, ja mitä maa tekee kaiken aikaa? Ei ihme, että ihmistä joskus huimaa.
Iines kirjoitti:
VastaaPoista'Tuolla menolla itse toimitus ei voi kestää kuin ne Väestöliiton mainostamat 3 min.'
'...kissankello, joka helisyttää pörröisiä heteitään kömpelölle kimalaiselle.'
Mutta.
Kissankello?
Tuosta kissankellon hetkestä on matkaa Väestöliittosi mainitsemaan kolmeen panominuuttiin vielä puoli vuotta!
No - antaapa olla. Sitä lujemmin se kolahtaa sitten, kun ollaan valmiita. Taju menee ja ymmärrys lähtee. Onneksi.
Rakastan suo - kuin järjetön mä oisin. Ja niinhän mä olenkin. Vitut mä välitän mistään (paitsi vitusta). Kunhan vain sun ma saan.
Selasin äsken hakusanoja, joilla blogiini on tultu. Nyt vetää kovasti tuo "tähtikartta" ja "kuu + kirkas tähti" -haku.
VastaaPoistaVenus Kuun lähellä on todella kiinnittänyt ihmisten huomion. Radiossakin sitä juuri pitkälti pohdittiin.
Kun vielä yhdistää tähän kirkkaaseen taivaan näkymään ulkona vallitsevan upean pakkasen, 17 astetta näillä lakeuksilla, ei voi muuta kuin viritellä kameraansa huurrekuvauksiin ja jääpisarakuvauksiin ja lumikidekuvauksiin - Irmalle kiitos ohjeesta - ja odotella hieman auringon nousua korkeammalle lämmittämään. Pakko päästä luontoon. Tällaisia kelejä harvoin enää kai on.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaMitähän täällä on tapahtunut?
VastaaPoistaNyt tiedän, mitä lemmentähti Venus taivaalla merkitsi. Sauli Niinistön häitä. Riemullista, että vielä kuusikymppisenä voi rakastua.
Martta Wendelinin kalenteria saa muuten tilattua valmistajan nettisivuilta, mikäli sitä vielä kaipailet :)
VastaaPoistahttp://www.korttientalo.com/
Kiitos, Henna,
VastaaPoistaminäpä selaan löytyykö tuota pienikokoista kierreselkäsitä paksua kalenteria.
sorry
VastaaPoistaKahden liuskan juttu meni harakoille
Mutta
I love yuo anyway - more nothan you think - perhaps...
*
I am coming Mary (!!)