Tänä sateisena päivänä, kun aurinko on piilottanut kasvonsa ja taivas on itkenyt puseroni märäksi, on kaikki ollut hyvin.Nyt, kahden viikon maallaolon jälkeen, olen oleentunut tähän paikkaan kuin olisin ollut täällä iät ja ajat. Öisin on suloista nukkua yön selkään viileäksi käyvässä puutalossa ja kääriytyä vanhan retrotäkin alle - se on todella paksu ja oikeaa kangasta ja siinä on varmaan jotain luonnonmateriaalia - pumpulia? - täytteenä, ei mitään teknokemiallista kevyttä hässäkkää, joka ei tunnu missään. Peiton kuuluu lämmittää ja painaa, niin että tuntee olevansa turvassa, kuin lämpimässä kohdussa. Uusien mitättömän ohuiden kevytpeittojen alla on kuin alastomana kallioluodolla, tuulten heiteltävänä ja ilman paitaa! Nukun täällä todella hyvin ja herään aamulla yhdeksänkin tunnin levon jälkeen uuteen aamuun. Kerran nukuin kymmenen tuntia putkeen.
Aamuisin panen ensin puurokattilan tulelle ja pannullisen kahvia valumaan, ruokin tyttären kissan ja panen paksun maahan asti ulottuvan aamutakin päälleni, koska talo on todella kylmä yön jälkeen. Kävelen rinteen alas noutamaan Hesaria postilaatikosta, tien vierestä. Mäkeä noustessa pysähtelen ja katselen puutarhaa ja haistelen mäntymetsän raikkautta. Kun pääsen ylös, puuro on hautunut ja kahvi valunut. Sytytän tulen hellaan ja asetun lehden kanssa aamukahville, vanhan ison klaffipöydän ääreen. Juodessani kahvia ja lehteä lukiessani lisään puita hellaan ja tunnen itseni melko onnelliseksi. Tarkistan sitten koneelta nettikirjoitukset ja postit ja ellei mitään kommentoitavaa ole, suljen koneen ja lähden ulos tai ajan johonkin lähikaupunkiin.
Tänään olin Uudenkaupungin kirjastossa pitkän tovin, koska satoi koko päivän. Kotona laitoin sitten palattuani ruokaa, broilerin siipipaloja uuniin. Niiden kanssa valmistin salaatin, kastikkeeksi öljyä, balsamicoa ja valkosipulia. Ruuan jälkeen luin vähän aikaa ja sitten kyllästyin sisälläoloon ja lähdin alas saunalle oksasaksien ja sahan kanssa. Siellä on kaksikin vanhaa pajua kaatunut kulkuväylille. Minä neropatti sain tietenkin vedet niskaani sahatessani märkiä puita. Kamera oli mukana, mutta kuvaamisesta ei tullut mitään, koska koko ajan tihuutti vettä ja kameran objektiivi olisi kastunut. Sitä paitsi missään ei tietenkään ollut mitään elävää kuvattavaa, koska satoi. Pusero märkänä lähdin takaisin talolle, keitin kahvit ja lämmitin karjalanpiirakan uunissa. Mesetin tyttären kanssa ja mietin, menisinkö ystävääni tervehtimään. Hän ei kuitenkaan ollut vielä tullut töistä mökilleen, ilmeisesti jokin palaveri, johtavassa asemassa oleva nainen kun on. - Mutta niin vaan häntäkin munamarkkinoilla jymäytettiin. Hän luuli ostaneensa aidot Crocs-sandaalit myyjältä, joka vakuutti kenkien olevan aidot Crocsit. No kissan villat ne mitkään aidot olleet. Logo puuttui ja nimi remmin takaosasta. Hinta oli aitojen, mutta kengät olivat rantacrocsit, siis jäljitelmät. Petkuttajamyyjästä jäi vain hajuvana jälkeen.
Nyt on aurinko tullut esiin läntiseltä taivaalta ja lupaa huomiseksi siis kaunista päivää. Ihana mennä vuoteeseen auringonpaisteessa lukemaan kirjaa. Tai kenties lähden vielä rantaan kuvaamaan. Tämä oli vallan hyvä päivä, vaikken puhunut kenenkään muun kuin kirjastonhoitajan kanssa. Päivä pitenee vielä viikon verran!
(Valokuva Iines)
Kaunis kuva; harvinaisen puhutteleva ja kaunis kuvakulma.
VastaaPoistaTeksti oli myös kaunis. Jos olisin oma itseni (=kriittinen ja puhuva) niin sanoisin myös sinusta jotain jonka kuvittelen lukevani sinun tekstisi otteista. Mutta kun en ole vaan nyt olen valssissa ja tanssin valssia ja pysyn rytmissä. Sanon siis vain, että oli kaunista. Pidän myös sinun teksteistäsi eli älä tulkitse väärin; siksihän niitä luen ja myös siksi, että täällä ympärilläsi pörrää tietty määrä vaikuttajia.
Jos siis niin saa sanoa.
Oikein hyvä, että kirjasit muistiin tällaisen hauskan, onnellisen päivän. Luin sen läpi parikin kertaa ja solahdin hyvin tunnelmaan.
VastaaPoistaSinä, Iines, kuten tietysti minäkin, elät etuoikeutettua elämää. Hiljainen luonto ympärillä, vajassa polttopuita, kaapissa ruokaa, kissa kehrää, kahvi tuoksuu, missään ei näy ikäviä ihmisiä.
Voi, miten pidänkään aivan tavallisista päivistä, juuri sellaisista, jollaisen äsken kuvasit. Monet eivät osaa antaa tavalliselle, rauhalliselle arjelle sille kuuluvaa arvoa. Etsitään elämyksiä, touhutaan sinne ja tänne. Ja sitten: PAM! Tapahtuu jotakin, joka katkaisee ikävällä tavalla arkisen rytmin. Kylläpä silloin kaivataan aivan tavallisia päiviä, aivan arkista elämää.
Minäkin muuten kuvasin tänään juhannusruusun. Niitä kasvaa pihalla melkoinen puska. Kylläpä ne taas tuoksuivat hyvälle.
Minun puutalossani ei ole kylmä aamuisinkaan, mutta yöksi automatiikka säätää lämmön vähemmälle.
On muuten hieno juttu, että voi aamuisin hakea postin laatikosta tien varrelta. Niin kauan kuin kukaan ei varasta lehtiä tai kirjeitä laatikosta, on valtakunnassa kaikki hyvin. Jos laatikko pitää lukita, on syytä muuttaa toiselle paikkakunnalle.
Hienoa on myös se, ettei tonttia ole pakko ympäröidä aidalla eikä ulkorakennuksen oviin tarvitse laittaa lukkoja. En lukitse koskaan autoakaan. Jos sen joku vie, eipä tarvitse rikkoa lukkoa tai ikkunaa.
Toivotan sinulle ja kissallesi oikein makeita unia painavan peittosi alla.
Vaari
And he is one of them. Menee suoraan peiton alle voisi sanoa. Juuri sinne minne signaloitkin kun kaksi kertaa puhut märästä puserosta.
VastaaPoistaOhho, never ending story. Ota hänet Iines, hän on hyvä ja sinä olet sitä mitä hän kaipaa. Et parempaa saa, tai minä uskon, että jonain päivänä nuo haaveesi sekä Gandhin filosofiasta että vuoren huipulla olemisesta yhtyvät juuri vaarin kaltaiseen suloiseen mieheen, joka on myös mies eikä mikään akka tai pässi. Hän on mies.
Vaari on juuri alkanut huomata myös tekstin viestintää: ei vain sanoja vaan myös huomion kiintopisteitä. Mikä tulee mieleen? Mitkä asiat nousevat ensin mieleen juuri siksi, että jokin ihana asia tekstissä nosti ne esille. Tuo viaton teksti. Tuo kaunis kuvaus suomalaisesta rauhasta missä kerrankin saisi olla rauhassa.
VastaaPoistaUtopia, mutta jotkut ihmiset Iineksen takana ovat onnistuneet viemään vaarin (ym muiden Olvien) huomion niin kauan kun se on tarpeen, kunnes sopimukset ovat tehty. Niin kauan on tärkeää, että vaari istuu ja haaveilee kokouksissa. Temppu 8b manipulaation käsikirjasta: how to get an older man with power to start thinking outside the box (unfortunately he will choose the box of his own sentiments).
Ja show voi jatkua....tuntuu siis hyvältä; eikö se olekin elämän tarkoitus, vai?
Jos olen ironinen se on vain tapa oivalluttaa niitä asioita, joita ei voi etukäteen sanoa tai kertoa. Ovat liian henkilökohtaisia.
Äläs nyt, HG pelästytä vaaria pois! En minä ketään tässä ole ottamassa, ei sellainen edes ole minun vallassani. Ja jos olisin, niin huomaan, että täällä blogosfäärissä on monta ihanaa persoonaa. Ajatuksissani voisin matkustaa vaarin kanssa Siperiaan, mutta minäpä tiedän ja uskon, että tuommoiset vaarit, samoin kuin oikeastaan kaikki muutkin ihanat virtuaalilaineilla tapaamani persoonallisuudet ovat jo otettuja, heillä on omat virvatulensa. He ovat minun blogissani aikansa, kunnes he siirtyvät toiseen paikkaan. Aina tulee uusia tulia. Sellaista elämä on, HG. Itse ei voi muuta kuin elää tätä päivää, turhia toivomatta, vain hakien kulloisenkin hetken valoisat puolet, tyytyen, tyyntyen ja nauttien kaikista virtuaalikohtaamisista, jotka antavat paljon iloa ja voimaa.
VastaaPoistaEn minä tarkoittanutkaan, että vaari lähtisi (olisi minulle yhtä suuri suru) vaan se, että sinun tekstisi, joka on hyvin kirjoitettu huokuu piiloseksiä sillä et jättäydy siihen, että kerrot puserostasi vain kerran ja siinä juuri SINUN ongelmasi Iines.
VastaaPoistaSinä ns. tarjoat emansipaatiota tai lohtua kenties tarjoamalla sittenkin itsesi - joka on samalla ollut sinun ns. vahvan naisen imagon takia minulle yllätys.
Naisen logiikka on siis aina sama: kuten Kaija Virta tämän päivän HS:ssä sanoo otsikossa: feminismin sietämätön keveys.
En hauku sinua Iines (minäkin olen nainen, rakastun, väsyn, odotan myös ihmeitä jne jne) vaan kerron mm Vaarille jos hän ei tätä ole huomannut. Haluan, että vaari laittaa kylmiä jäitä hattuunsa. Kyse on myssyistä: lapsista, vähemmän tajuavista jne mutta tänään tuntuu siltä, että ihmiset fiksoituvat pinnan olemiseen ja olemukseen; myös yliopistossa kun tekstiä repivät. Kun mikään ei riitä niin sitten syrjäyttävät ihmisiä. Onko se nyt sitten parempi työ sitten? Onko se parempi, että kansa on ilman näkijöitä ja kriittisiä pelureita koska joka ikinen miestä vokotteleva nainen pääsee pysäyttämään kaikki ne miehet, joita minä mm pyrin vaikuttamaan.
Tämä on se oikea motiivi Iines. En ole parka tai ressukka mutta minä ammun nykyään kovilla.
(Samalla minulla on omat haaveeni mutta en ainakaan markkinoi itseäni noin kuten sinä: peittojen avulla).
HG sanoi: "Samalla minulla on omat haaveeni mutta en ainakaan markkinoi itseäni noin kuten sinä: peittojen avulla."
VastaaPoistaSinun kuohahtelevat havaintosi Iineksen tekstin piilomerkityksistä saivat minut mietteliääksi. Olet tainnut opiskella tiedotusoppia? Vai onko mainonta juttusi?
Yksinkertainen kun olen, en kiinnittänyt huomiota edes niihin märkiin puseroihin Iineksen kesätarinassa. Tai sillä tavalla kiinnitin, että toivoin hänen vaihtavan äkkiä kuiviin, ettei vilustu. On tylsää saada flunssa keskellä kauneinta kesää.
Sanoit minua suloiseksi yms. Eipä ole kukaan nainen koskaan tainnutkaan sanoa yhtä kauniisti. Siitä kiitos. Tuollainen lause tuo valoa vanhuuteni hupeneviin päiviin.
Myös Iines luonnehti minua kauniisti. Johan nyt! Mitä olen tehnyt ansaitakseni kaikki nämä kauniit sanat? Minähän olen virtuaalihenkilö, pelkkiä bittejä.
HG:n havaintojen innoittamana luin vielä kerran tarkasti läpi Iineksen kesäpäivän kuvauksen. En löydä siitä tarkoituksellista propagandaa. Se on vain lumovoimainen sellaisenaan.
Vaari
Kotoisalta tuntui. Minä tosin tapaan aloittaa panemalla tulen ensin hellaan ja sitten puurokattilan hellalle hautumaan ja jopa kahvin keittelen viileinä kesäaamuina puuhellan kulmalla vanhaan malliin. Vahinko, että tänne maalle aamulehteä ei kanneta kuin viikonloppuna.
VastaaPoistaVaari, minä koen mustasukkaisuutta siksi, että esiinnyt tietämättömänä
VastaaPoistakuten Iineskin. Iineksen kuva missä kaunis valo korvaan on se myös mitä eroottisin: eikä ole vahingossa.
Minä markkinoin itseni rumana, paksuna ja sumopainija-ämmänä mutta ei pidä paikkaansa: se joka on minut tavannut. Mutta aivan kuten kulttuuri tai paikka on meissä emmekä me paikassa kuvat ovat meissä emmekä me kuvissa.
Tämä pitää ymmärtää psykologisesti ja myös viestinnällisesti. Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että se mielikuva minkä luomme johtaa toisten sisäistä ajattelua. Siitä tulee origo sen oman origon lisäksi. Tämä on signifikanttia tulkinnassa (Peirce).
Luomakunnan parasta ei siis johdeta näyttämällä parastaan voisi sanoa. Se johtaa harhaan sillä jos luomakuntaa aikoo auttaa pitää oikeasti näyttää kurjuus ja poispäintyöntävä olemus tai hahmo. Kuka sellaista taas katsoisi tai kuka sellaiseen haluaisi kiinnittyä; ei kukaan. Siksi ei auta näyttää murheellisia nälänhätäkuvia - ei auta. Ihminen ei halua kiinnittyä paskaan vaan haluaa kaunista. Iines on kaunis ja hänen halutaan kiinnittyä mutta samalla ja juuri siksi varsinainen ruman edesauttaminen hyväksi estyy.
Osaan tämän selittää paljon, paljon yksityiskohtaisemmin mutta en sittenkään tässä blogissa. Kirjoitan ehkä kirjan koska tajuan mm Sartren ajatusta paljon selkeämmin koska edustan ja olen siinä mielessä eksistentialismin ortodoksi.
VastaaPoistaMutta Sartrea tulkkaavat nyt ne, joiden elämässä on ollut vain kirjoja ja se ei ole eksistentialmismia vaan etäältä katsottuna: ausfuhlen tai anfuhlen kuten Freud sanoo: joko on teatterissa tai katsoo sitä ulkoota.
He katsovat ja siksi eivät voi kertoa filosofiasta kuin historian.
Vain pyörällä ajanut voi kertoa miten pyörää ajetaan; vain elämää elänyt voi kertoa elämästä ja siksi mm Bo Carpelan osaa runoilla ja kertoa oikeilla sanoilla. Westö on jo kopio tästä vaikka omaa saman herkkyyden kynnässään; on vain liian nuori ja liian paljon nostettu pidestaalille liian aikaisin. Tyrehdyttää suonen voisi sanoa ja silti haluaisin itsekin pidestaalille.
Onpa paradoksi.
Syöttöpossu kissan olemuksessa. Siihen johtaa se, kun aina ollaan niinkuin "kuulemassa" mutta omat korvat eivät silti eettistä linjaa kuitenkaan ns. kuule. Menee ohi se, missä piilee upea asia ja muut typerät asiat ns. kuullaan.
VastaaPoistaOnko siis
Ranskan kuningas kalju? Mitä kuulette minun kysyvän? Onko hän Ranskan kuningas vai kenties Saksan? Kysynkö sitä? Vai kysynkö sitä onko se kuningas joka on kalju vai kenties palvelija? Kysynkö sitä? Mitä siis kuulette?
Oikea vastaus on se, että kysyn onko sellainen ihminen kalju jota ei voi ollakaan koska Ranskalla ei ole kuningasta ja sen takia on aivan turha kysyä päälaesta yhtään mitään.
Mutta mitä siis kuulee?
Sitä mihin laittaa huomionsa: joillekin se on maa ja joillekin se on sadut ja kuninkaat mutta oikeat ihmiset tajuavat, että se on subjekti-objekti ongelma jonka Frege tai oliko se Russell, joka tämän huomasi.
Det är så svårt. Men håll Gud i tankarna och is i hatten.
http://www.city.fi/antitv/klippi/5221/
VastaaPoistaHG,
VastaaPoistaymmärrän halusi määritellä asioita ja lokeroida ihmisiä. Tällä keinoin ihminen on aina pyrkinyt saamaan maailman haltuunsa, järjettömän järjelliseksi, kaaoksen kosmokseksi.
Nyt kuitenkin erehdyt suuresti analyysissasi minusta. Mikään esittämässäsi ei pidä paikkaansa, en tunne itseäni, tekojani, ajatuksiani kuvasta, jonka minusta annat.
Esität minut laskelmoivana miesten houkuttelijana, joka on tietoisesti valinnut eroottisen korvakuvan logokseen ja joka esittää itsestään parhaat puolet ennen kaikkea fyysisesti ja seksuaalisesti ja joka uhoaa feminismiä ja vahvaa naista, mutta on tavallinen miehiä piiloseksillä vokotteleva kevytkenkä.
Korvakuva on yllättänyt minut täysin. Siihen on nimittäin ikuistettu nuttura ja niska, koska ne kuvaavat mielestäni ominta omaani, sieluani. Hiukset ovat nutturalla, mutta löysällä ja niska on paljaana, koska haluan olla avoin kaikelle ja kaikille, luotan ihmiseen niin paljon, että uskallan paljastaa niskani myös sudelle! Tämä on kuvani sanoma.
Se että niin moni näkee kuvassa vain korvan, eroottisena symbolina, on ollut yllätys, koska korva on siinä ruma, punaisen nokkosrokon peitossa ja hieman turvonnutkin. Minusta tämä korvan näkeminen kertoo enemmän kuvan katsojan oman mielen piiloseksistä kuin minun. En edes tiennyt, että korva tuli kuvaan näkyvästi. Painopiste on siis niska ja luja usko ihmisen hyvyyteen.
Mitä tulee feminismiin, olen aina korostanut, HG, etten ole feministi, ja samoin en ole vahva nainen, vaan vahva ihminen - jos nyt olen vahva yleensä ollenkaan. Olisin miehenä yhtä vahva kuin nyt, en yhtään vahvempi, en yhtään heikompi.
Olen tuossakin eri mieltä, että virtuaalilaineilla tulisi antaa itsestään valheellisen huono kuva. Minusta se on valehtelemista ja pettämistä, eikä maailma pelastu koskaan epärehellisyydellä. Muutenkin olen kyllästynyt itsensä vähättelyyn ja haukkumiseen, vaikka se on ollut trendi jo pitkään.
Se kuva joka teksteistäni minusta välittyy, on minun sieluni kuva, minun kuvani, jota älköön sotkettako habitukseeni, ulkoiseen kuvaani.
Ja vielä - jos kirjoituksistani löytyy piiloseksiä, niin sanottakoon sitä mieluummin seksiksi, sillä kähmäisyys ei ole kivaa. Mitä tuohon märkään puseroon tulee, niin minulla oli päälläni kaksi puseroa päällekkäin, ei siis takkia, vaan puseroa. Kun ne kastuivat päälle tippuvista pisaroista, niin se oli minulle tapahtuma, jossa seksi ei tullut mieleeni kuten ei peittokuvailussakaan. Ehkä koetin sanoa siinä vain, että ihminen tarvitsee turvallista oloa, ja näinkin sitä voi saada, oman lämpimän peiton uumenissa kylmässä maailmassa, siis kylmässä huoneessa.
*
Lukutikku,
olen nähnyt viisaimmaksi sytyttää pesän vasta kun tulen hakemasta lehteä. Nimittäin, muutaman kerran pesä on tuprauttanut sakeat savut sisälle, kun olen poistunut talosta lehteä hakemaan. Oven avaaminen syttymisvaiheessa saa sen herkästi aikaan.
HG, toivon, että antaisit arvon muidenkin näkemyksille - ei kaiken takana ole läheskään aina laskelmointia eikä minkäänlaisia tarkoitusperiä. Sanon nyt suoraan sen vielä, että minusta on jopa vaarallista olla varma siitä, että itse tietää asiat vuorenvarmasti. Sehän olisi samalla kaiken filosofian kuolema.
Puuroa, yäk! Syökö sitä kissakin? Ei kai, koska se on sinulle tärkeä.
VastaaPoistaPuuro on hyvää vatsalle! Se on lisäksi vähäkalorisempaa ja suolattomampaa kuin leipä, voi ja juusto. Myönnän kyllä, että olen oikeasti paahtis-aamiaissämpyläihminen, mutta terveys menee muun edelle. Minulla on puurokauteni.
VastaaPoistaKissa syö kaksi Iams-pussia päivässä, á 1 euro/kpl. Se ei saa syödä mitään muuta, koska se on ns. virtsakivikissa.
Olen hirvittävän pahoillani Iines. Minä en ole mitään ns. mieltä sinusta sillä en tunne sinua. Minä vain kerron, että signaalitieto yhdistettynä strategiatietoon on sellainen ikävä puoli tiedettä, jossa pelataan vakuutusyhtiön peliä: riski pienemmäksi hinnalla millä hyvänsä. Siinä ei enää ollakaan ihmisiä vaan eläimiä: syötetään, juotetaan, juorutaan ja muserretaan HYVÄN NIMISSÄ niin paljon. Minä en kapinoi sinua Iines enkä vähättele enkä pidä sinua ollenkaan pahana tai huonona: päinvastoin.
VastaaPoistaMinä vain halusin kertoa mitä näen sillä ekonometria (mittaaminen sillä lailla, että oma mittaaja aina voittaa) on saavuttamassa ällöttäviä ja inhottavia piirteitä missä mitataan yksilöt ja heidän vahvuutensa kunnes tiedetään x-kromosomia myöten kuka reagoi miten ja missä ja kuka oletettavasti on ns. riski ja kuka ei. Sellainen ruokkii sitä, että nämä Teflon-herrat (ja rouvat) joiden käsistä menee kaikki mutta myös sellainen, joka ei saisi mennä. Nämä ihmiset ovat siis hyviä rahalle mutta turmiollisia sosiaaliselle olemiselle. Ja kun kaikki testataan, mietittään ja verrataan sekä geneettiseen että diskursiiviseen karttaan minunlaiset kriittiset ja nimenomaan ihmisen puolelle asettuvat OLEMME YHTÄKKIÄ täysin ns. vääriä.
Yhteiskunta rupeaa siis hakemaan kynttilällä ja suurennuslasilla mahdollisismman falskeja sillä vain todella falski voi sekä rakastua (rakastaa aidosti) ja silti olla hyvä rahalle ilman kapinaa ruohojuurissa. Tämä on siis paha yhtälö ja Kemppinen on sitä niin usein huomauttanut. Se on jo silti meidän mekanismissa ja sitä systeemiteoreettista näkemystä on paha murtaa; jo senkin takia, että harva näkee ja tajuaa.
Eivät siis ollenkaan tajua, että Suomi toimii monella alalla lähinnä testialueena ja induktiivisena "koelaboratoriona" sitä tarkkailevalle toiselle markkinalle, joka asettaa itsensä ns higer order suhteessa. Tämä on peli jota ei pelasteta tai muuteta pelkästään tarkastelemalla miten paljon maksetaan politikoille sillä mekanismi on syövytetty tietotekniikkaan (näin uskon koska tiedän mitkä asiat tuli tehtäväksi firmoille ja se ei korreloinut siihen mitä suomalaiset asiakkaat olisivat välttämättä sanoneet tarvitsevansa: ja jos tätä harrastetaan suuressa skaalassa se tarkoittaa ,että informaation struktuuri (joka johtaa funktiota eli tappaa kokonaisen alan tarvittaessa kuten boa-käärme) vie funktiota sellaiseen suuntaan, joka ei palvele enää Suomea mutta palvelee niitä, jotka testaavat tietoa Suomen avulla. Sen jälkeen ostamme sitten kirjoja ja kompetenssia ulkomailta vaikka ehkä tuotimme tiedon omalla selkänahalla.
Ja tässä leikissä on johtajat ja kaikenlaiset ikävät konnotaatiot sitä minkä avulla rauta väännetään: kanerva hyvänä esimerkkinä. Se on sääli ja sitä kapinoin. Minä en siis tarkoita sinua Iines persoonana tai edes virtuaalisena keskustelijana vaan ihan näitä signaaleja, joita luen (ja minua oksettaa oma kompetenssi mutta sellaista representaatiota mitä on oppinut ei saa enää pois. Minä inhoan itseänikin tässä suhteessa enkä edes kirjoita siitä kirjaakaan sillä se vain käännettäisiin juuri vielä vankemmaksi lobbailun aseeksi, joten tilanne vain pahenisi).
Tämä on siis 2000-luvun Suomi ja tietyt suomalaiset joiden oma napa ja omat vanhentuneet bisnisideat ovat saaneet aikaan. Kun ei luovuteta silloin kun vielä aika olisi. Se on ikävää sitten koko kansalle.
Tiedon suunnasta on siis kyse. Reflektion suunta pitää antaa, se ei ole automaattinen tapahtuma. Pedagogiikkakaan ei paljon näistä tiedä eikä välitä.
http://ideas.repec.org/s/ecm/emetrp.html
Uskoitko sinä Iines, että filosofia joka aloittaa tarkastelut jostain aivan muualta kuin olemassa olevasta elämästä voisi täältä Suomesta katsoen muuttaa yhtään mitään? On lapsellista luulla: ihan sama mitä Juice Leskinen kirjoitti: voihan sitä julistaa Juankosken ydinvapaaksi vyöhykkeeksi mutta kun kaikki muut ympärillä ovat jo täynnä ydinvoimaloita.
VastaaPoistaSama pätee olemassaolevaan ekonomiaverkostoon: se on liian tarkasti jo sidottu ja nidottu ja operatiivisesti etenkin valvottu (minunlaiset valvotaan siksi ulos ja pussiin kaikenlaisilla paskapuheilla joita olen jo oppinut kiertämään) sillä heille tämä elämä on peli, jossa on vain operatiivista toimintaa ja kun suomalaiset ns. loppuvat (=he, joilla on ne geenit mitä heitä kiinnostaa, ks. uusin Illustrerad Vetenskap 9/08) niin tuovat kertakaikkiaan lisää sadoittain mm Intiasta. Siellä on poikia ja tyttöjä joiden sormet ovat näppärät ja tekevät dataa ihan niin nopeasti kun master toivoo. Tätä operoidaan ja syötetään toivottuun suuntaan omilla professoreillamme, jotka kyykkäävät minne sattuu sillä kukaan ei näe koko peliä: koko globaali peli joka alkaa Japanissa ja USA:ssa ja painaa päälle mm Kiinan nousun takia. Sieltä pitää läheä ja samalla tajuta, että kiristysremmi on paitsi data-verkoissa myös rahaliikenteessä ja ruokahinnoissa joita pakotetaan pienten askelten politiikalla kävelemään juuri kohti sitä nurkkaa mitä he haluavat.
Nyt kysyt tietysti; ketä minä tarkoitan. Naurat, että on konspiraatio mutta minun ei tarvitse tietää ketkä ovat nimeltään sillä tunnen RAHAN LUONTEEN VALUA KOHTI KANNATTAVAA ja ihmisen luonteen pokkailla kohti sitä rahaa.
No more.
Filsofit voivat sössöttää mielin määrin (koirat haukkuvat, karavani jatkaa). Pitää silti olla edes filosofi että voisi snajata mitään kokonaisena kuvana ja sen verran minäkin luin, että tajuan sen puolen miten tuo indoktrinointi tapahtuu ja se on SEMIOTIIKKAA ja siinä hyödynnetään niin vihreiden ideologiaa (olla vihreitä niin saa aina sopivat kontrollit ja lait tehtyä) että sosiaalidemokraattisten ideologiaa (olla tasavertaisia jne jne). Mutta totuus on siis raha ja ihminen.
Ei ole kauhean kumma asia ja tämä saadaan nopeutettua vielä kun käyttää muita vielä inhottavampia kiristyskeinoja, joista en edes puhu. On liian inhottavia ja silti niitä käytetään härskisti.
Näytä minulle filsofi joka tämän tajuaa? Ei heitä ole, ovat aivan lapsellisesti vielä siinä uskossa, että nyt on vain pientä tietämättömyyttä missä on kivaa ja mikä olisi kaunista ja Gandhin mielestä oikeaa jne jne kun samat heput ovat kuitenkin juuri näitten hyvin pahojen (äärioikeisto)ihmisten nyrkin alla mutta sitä eivät tajua kun menevät ja haukkuvat minunlaisia. Ovat siis niin muissa maailmoissa, eivätkä tajua miten maailma johdetaan ylipäänsä ja millä systeemiteorialla.
Valitettavasti minä rupesin puhumaan näistä asioista jo 2001 mutta hulluksi vain luultiin. Kun ei silti saatu minua dorkikseen enkä osoittautunutkaan ihan siksi mitä aivokääpiöt olivat luulleet he hiljeni täysin. Nyt minä olen ilman työtä ja maa senkun jatkaa vielä surkeampaan suuntaan. Minun elämä meni turhaan ns. sen "pelastamisen" tarkoituksessa ja lopputulos oli vain se, että avioliitto ja oma karriääri meni aivan mönkään.
Miksi? SIksi, että miehet ovat jarruja, lapsellisia äidinpoikia ja muutenkin typeriä, koska eivät soita minulle vaan miehelleni!! Niin tekivät hallaa paitsi Suomelle (minun raportit meni vain suoraan heille ns. bugi-raportteina ja nyt on nekin tukittu tulevaa sukupolvea ajatellen jotka eivät tule tajuamaan sitä mitä minä edes) niin myös minulle.
Tämä on oikea elämä ja jos eletään vielä kymmenen vuotta ja päälle niin tulet huomaamaan, että näin menee.
Ihme on jos ei. Vain röyhkeiden ihmisten paraneminen voi enää muuttaa asiaa ja jotenkin en enää siihen ainakaan usko. Kivat kaverit oli minulla: ei voi muuta sanoa.
Olipa mukava teksti. Töiden lomassa joskus hengähtäessäni piipahadan katsomassa mitä Iines kirjoittaa. Tänään se todella kannatti. Erittäin mieltä rauhoittava kuvaelma joka oli helppo nähdä ja johon oli helppo astua. Rentouttavaa...
VastaaPoistaJoku mainitsi jotain piiloseksistä märän puseron myötä. Minä näin mielessäni sateesta märänpainavan vanhan villapaidan ;)
T:Anneli
Anneli,
VastaaPoistahauska kuulla, että piipahdat mieluusti blogissani. Se on juuri sitä, mitä lukijalle useimmiten haluan: viihtyisä tuokio, pieni pala arkista kauneutta.
Kuumia puheenaiheita tulee varmaan syksymmällä, kesä on hiljaista aikaa ja sopii hyvin luonnon tarkkailuun ja ihmisen henkiseen lepoon ja uudistumiseen, sisäisen maailmankin havainnointiin.
*
HG,
ei sinulla ole mitään syytä olla pahoillasi! Luen edelleen mielelläni näkemyksiäsi ja arvostan voimaasi ja intensiteettiäsi, jolla asioihin suhtaudut. Se vain, että minä en ole siinä asennossa, jossa minut näit, en ole sillä radalla, koska en ole tahdoton riepunukke, vaan kaikki pohjaa omaan näkemykseeni, joka ei varmaan lopultakaan ole ristiriidassa sinun maailmankuvasi kanssa. Kyllä minä tiedän ja tiedostan asioita varmaan paljon enemmän kuin tässä annan ilmi. Oma elämänasenteeni vaan on sellainen, että kuljen kohti tyytymistä ja tyyntymistä, sillä ei yksi ihminen voi mitään maailman melskeille, ei muuta kuin astua sivuradalle, vaikka näkisi kaiken.
Tuo on juuri se asenne, jota minä inhoan. Annetaan siis pahan jyllätä vaikka tajuaisi parempaa.
VastaaPoistaOn raukkamaista niille, jotka tulevat perässä. Heille ei jää sitäkään levähdystä minkä sinä otat itsellesi.
Muuten olen samaa mieltä kanssasi, että pitää myös saada olla ihminen ja hengähtää.
Ei noin, HG, ei tämä ole minun asenteeni. En siis muotoile ajatusta niin, että jyllätköön paha, minä käännän kylkeä.
VastaaPoistaKyllä minä edelleen välitän siitä, miten asiat ovat, ja siitä ovat varmaan todisteeena blogikirjoitukseni ja oikeastaan koko blogihistoriani.
On kuitenkin ero teoilla ja teoilla. Suuri osa on turhaa pään seinään hakkaamista, kun sen sijaan voisi voidella päänuppinsa öljyllä ja asettua varjoon miettimään, miten voisi omalta osaltaan edistää maailmassa hyvän taspainoa.
Taistelu pahaa vastaan voidaan aloittaa myös omasta itsestä antamalla ja jakamalla muille sitä hyvää, jonka haluamme maailmaan. Ei paha lopu taistelemalla tai sotimalla, vaan päinvastoin levittää itseään kun alennutaan samaan josta maailmaa syytetään.
Sano minulle, milloin sota on kannattanut ja milloin taistelu on tuonut ihmiselle muutakin kuin leivän? Milloin sota tai taistelu on avartanut kauaskantoisesti myös ihmisen mielen? Hyvyys leviää jakamalla. Tämä ideologia on alkanut kiinnostaa minua yhä enemmän. Enkä tarkoita nyt mitään käännä toinenkin poski -ideologiaa, sillä ei väkivaltaa saa tietenkään hyväksyä, mutta ei siihen tarvitse osallistuakaan.
Lisään vielä, että mielestäni pahaa vastaan ei voida taistella sen omin keinoin, sillä se on kokeiltu maailmansivu ja tulos on plusmiinusnolla.
VastaaPoistaTarvitaan siis uudet keinot, eikä se riitä, että joku tietää miten asiat ovat - monet tietävät - sillä ilman keinoja ei tule edes tuluskukkaroa.
Kerro siis keinot, HG, niin minä kuuntelen sinua entistä hartaammin.
Minä olen esittänyt hyvän lisäämisen niin, että ihminen voitelee päänsä, asettuu varjoon ja lähtee parantamaan maailmaa omasta itsestään käsin tekemällä pieniä tekoja, antamalla ja jakamalla mitä voi, toisin sanoen rakastamalla lähimmäistä. Esimerkkinä olkoon se köyhä leskinainen, joka jakoi asuntonsa romanikerjäläisten kesken.
Lue Järveläisen bloggia; siinä on keinot; hän viittaa mm Havelin ymmärrykseen missä vahvuudet ovat ja missä heikkoudet. Pitää ensin tuntea paikka missä elää jotta voisi siitä sanoa mitään. Tätä ei osata Suomessa, Suomenruotsalaisessa Suomessa, Skandinaviassa, Euroopassa eikä niissä maissa jotka olisivat tulossa EU:n sisälle tai jättäytymässä siitä pois. Koska EU:n sisällä ei olla haluttu keskustella se, mikä olisi kaikkein oleellisin: miten luhistuva Eurooppa ylipäänsä uskoo, että voisi pärjätä Kiinaan ja Intiaan joiden tapa syödä kokonaisena on sotaakin vahvempi.
VastaaPoistaSilti minäkin uskon hyvään. Ja kaiken lisäksi uskon, että se tulee olemaankin EU:n ainoa reitti mutta ei niin, että hyvä saa olla sama kuin tyhmä. Tyhmä on sellainen joka tyytyy hyvyyteen ilman tietoa; silloinhan se on juuri pahan indoktrinoinnin kohde.
Se on minunkin näkemys: hyvyys jees mutta ilman tyhmyyttä tai tietämättömyyttä. Gnostilaisuus, stoalaisuus esiin mutta ei väärinymmärrettynä.
No jopas! Keskustelu alkaa siirtyä sfääreihin, jonne en yllä. Putoan jatkuvasti kärryiltä. No, eipä ole ensi kerta. Kun oli kyse maailman parantamisesta sanoi Iines mielestäni viisaasti: "Esimerkkinä olkoon se köyhä leskinainen, joka jakoi asuntonsa romanikerjäläisten kesken."
VastaaPoistaSiinä todella esimerkkiä kerrakseen. Taitaa aika harva pystyä samaan. Olen itse nauttinut hiukan samanlaisesta vieraanvaraisuudesta liftaillessani nuorena pitkin Eurooppaa. Kymmenet ihmiset antoivat minulle, täysin tuntemattomalle yösijan, ruokaa, neuvoja, jopa joskus rahaakin. Kun itse myöhemmin siirryin auton rattiin poimin jokaisen näkemäni liftarin ja majoitinkin aika monta. Eihän sillä maailmaa paranneta - totta - mutta eipä pahennetakaan.
Kävin äsken tankkaamassa auton. Huoltoasema oli täynnä lomanviettoon menijöitä. Parin lapsiperheen pöydästä kuului aika kirskuvaa sananvaihtoa, kun lapset vastustivat sukulaisiin menoa. Eräs nuoripari sähähteli toisilleen. Muutamat olivat jo kännissä. Mieltäni liikutti keski-ikäinen nainen, joka istui yksin nurkkapöydässä kahvikuppinsa kanssa. Hän katseli mitään näkemättömin silmin etäisyyteen. Näki, että hän ei ollut yksin omasta halustaan.
Monelle yksinäiselle nämä juhlapyhät ovat kauheita. Samoin ne ovat kauheita perheissä, joissa juodaan liikaa tai riidellään pyhät läpi. Moni hukkuu, kuolee kolarissa, loukkaa itsensä, sukeltaa laiturilta kiveen. Onko juhannuksella, joululla, pääsiäisellä ta vapulla enää mitään muuta merkitystä kuin tuottaa rahaa vähittäiskaupalle ja Alkolle? Sanokaa te viisaat, jotka laillani olette kerääntyneet Iineksen puurokupin ääreen viihtyisään taloon, jonka hellassa palaa tuli.
Parhaat juhlani olen itse viettänyt muslimien porukoissa Pohjois- ja Länsi-Afrikassa. Senegalissa pääsin mukaan juhlaan, jonka aikana naapurit, ystävät ja sukulaiset antoivat toisilleen anteeksi kakki vuoden aikana sattuneet ikävät asiat. Kukaan ei ollut kännissä, koskaa viinaa ei tarjottu. Tupakkaa kyllä meni toppakaupalla. Ja että oli hauskaa! Saman pöydän ääressä istuivat pienimmät lapset, isovanhemmat, naapurit ja sukulaiset. Syötiin kokonainen vuohi.
Vaari
Jäi mieleen, että jotain piti vielä kommentoida ja tämähän se oli:
VastaaPoista- - Mutta tiedätkö Iines, että on olemassa tilanteita, joissa vain suuntaa kohti jotain, jossa ei ole järkeä ja se on silti niin kiehtovaa, ettei pääse itsekään siitä selville. Onko se rakkautta vai pelkkää sitoutumista, ahdistuksen huutoa: rakasta minua?
HG siinä kirjoitti melkoisen laittamattomasti. Ihailen aina tekstejä, jotka on puhdistettu kaikesta ylimääräisestä. Tässä ei ole turhia sanoja, ei tiedettä, ei ideologiaa, vain puhdasta sielun huutoa. Tällaisista aineksista syntyvät suuret taideteokset. Leo Tolstoi on "Anna Kareninassaan" käsitellyt HG:n huokauksen melkoisen kattavasti.
Tämä kaikki johtui mieleeni Iineksen korvasta. HG arveli, että korvakuva on seksikäs ja Iines puolestaan kertoi hakeneensa vallan muita tarkoituksia. Lisäksi korva oli jonkin rokon runtelema (vai muistanko väärin).
No niin. Anna Karenina puolestaan kyllästyi miehensä hörökorviin, jotka liikahtelivat äitelästi tämän syödessä. Anna siis lähti rakastajan matkaan ja päätti päivänsä junan alle, kuten kaikki muistamme.
Mitä opimme tästä? Ei ole samantekevää, kuinka korvansa esittää. Siinä olen HG:n kanssa samaa mieltä, että Iineksen korvakuva on kuin onkin hiukkasen seksikäs. En osaa selittää miksi, näin vain on.
Vaari
HG,
VastaaPoistaluen kyllä Järveläisen blogia, mutta en operoi asioilla silti tuolla tasolla. En osaa käsitellä asioita yhtä teoreettisesti ja asetella niitä oikeisiin lokeroihin, sillä en tunne edes tarvetta määritellä mitään kovin pysyvästi, sillä minusta kaikki olevainen liikkuu koko ajan, muuttuu, eikä mikään pysy. Miksi siis pitäisi operoida ja abstrahoida asioita, sillä maailmaa ei saa tällä tavalla kuitenkaan haltuunsa kuin hetkeksi kerrallaan. En siis kuulu maailmanselittäjiin, vaan pikemmin olen tunteiden tulkki, tunnelmien välittäjä, luulisin.
*
Vaariseni,
uskon laillasi, että moni odottaa tämänkin juhlan päättymistä jo nyt, sillä jos ihminen on yksinäinen, on hän sitä juhlapyhinä monin verroin. Minäkin olen tämän juhannuksen aika yksin, sillä esimerkiksi tytär on töissä Helsingissä ja kävi sen vuoksi viime viikonlopulla täällä. Minulla on kuitenkin pari hyvää ystävää tässä ihan naapurissa ja tapaan kyllä heitä pyhinä, ja eilenkin istuimme iltaa yhdessä. Luulen, että tämän illan vietän kuitenkin yksin, sillä kummallekin saapuu lapsi käymään enkä viitsi häiritä heidän rauhaansa. No, minulla on hyvää grillattavaa, hieman viiniä kaapissa ja ainahan saattaa tulla tänne mökille joku yllätysvieras, tai siis tuttu. Ja mikä parasta - tänne lounaislänteen on ennustettu selkenevää iltaa, vaikka nyt vielä on pilviä ja hellassa palaa iloinen tuli.
Hyvää juhannusta itse kullekin!
Hyvää Juhannusta itse kullekin!
VastaaPoista