13.7.2009

Kesäpäiväkirja 5. sivu


Nappasin aamutuimaan kuvan laivasta, joka on huutokauppalöytö muutaman vuoden takaa. Huomaan nyt, että laiva tuli väärinpäin, mutta oikeastaan se onkin kiinnostavampi tuosta naruosastosta kuin varsinaisten purjeiden pullistelupuolelta. Samoin kuin alemman päreen papukaija, tämäkin tuli kai jostain miljoonalaatikosta, jollaisia meklari kaupittelee päästäkseen eroon parittomista haarukoista ja veitsistä ja muovikipoista. Ihan sellainen tämä miljoonaloota ei kuitenkaan ollut, sillä käyn laatikot kyllä etukäteen läpi. Luultavasti kopassa on ollut jokin kaunis vanha kippo tai kuppi tai pöytäliina, jota perimmältään olen halunnut.

Kerran huusin paikallisen pappilan huutokaupasta hopeanvärisestä metallilangasta punotun pussimaisen pienen naisten käsilaukun, ja se osoittautui myöhemmin melko arvokkaaksi hopeoiduksi/hopeiseksi - en muista - laukuksi, jonka myin siskolleni, joka kerää minusta poiketen ns. laatuantiikkia, yleensä jugendia, Saksassa kun on. Minä ostan vain sitä, mikä miellyttää silmää, ja se voi olla vaikka ruostunut häkkyrä. Myöntää täytyy, että jugend on kyllä minunkin mielisuuntani mm. pikkupatsaissa ja talojen koristeissa tai niissä Albert Muchan piirroksissa, joihin tosin olen jo hieman kyllästynyt, koska ne ovat kärsineet jonkinlaisen inflaation. Minulla on kotona eräässä pylväässä lattiasta kattoon asti lasipäällysteisiä Muchan painokuvapikkutauluja rivissä, ja huomaan, etten katso kuvia enää edes pyyhkiessäni niistä pölyjä. Taulu joutaa pois, kun sen läpi katsoo. Miksei myös esine.

Tämä laiva on sellainen, jota katson usein, samoin tuo puupapukaijani Kapu, joka on pihaomenapuun oksalla katsomassa itään päin. Huomaan nyt, etten koskaan näytä sille läntisiä näkymiä, mikä johtunee siitä, että lännessä tässä kukkulan alapuolella kulkee maantie meren ja saunatontin välillä. Tiellä on melko vilkas liikenne ja mitäs lintu semmoisesta.

Mutta nyt pitää lähteä Uudenkaupungin kirjastoon. Erehdyin ahneuksissani ottamaan erään romaanin pikalainaksi, vaikka inhoan pikalainoja, koska ne pitää muistaa palauttaa samantien. Kun on kolmen kirjaston kirjoja mökkihyllyssä, menee sekaisin palautuksissa ja saa jopa sakkoja, sillä en lue systemaattisesti yhtä kerrallaan.

Panen tähän vielä lopuksi laulu-YouTuben, joka on mielestäni aika ihana. Sen linkki oli joskus kommentissani, ja ansaitsee paremman paikan tässä:



(Valokuva Iines)

18 kommenttia:

  1. Kun katselen kuvia, joissa toiminta tapahtuu vasemmalle, minulla on tunne, että ollaan menossa taaksepäin, menneisyyteen. Tulevaisuuteen, eteenpäin, mennään oikealle. Siis ilman mitään poliittisia kytkentöjä.
    Tuonnäköinen laiva panee mielikuvituksen liikkeelle!

    VastaaPoista
  2. Jestas sentään! Meinaan kun unohtui tuo kommenttien valvonta päälle, vaikka luulin kyllä poistaneeni sen heti aamulla.

    (Valvonta oli tilapäiskäytössä.)

    Niinhän sen helposti mieltää, sokea kana, tuon suunnan, ja jopa niin, että vasemmalle katsova on jotenkin väärässä, väärinpäin.

    Jokin psykologinen testikin luokittelee vasemmalle kallistuvan käsialan merkiksi halusta takertua menneeseen. Oikealle kallistuva tai katsova koetaan myönteisenä suuntana. Peräti hassua, mutta ymmärrettävää.

    VastaaPoista
  3. Voi, mikä alus!

    Iines, lueskelin tässä eräänä päivänä jonkun linkin päässä (blogistasi käsin) olevaa keskustelua. Voi miten tunsin itseni tynnyrissä kasvaneeksi. Enhän minä näytä tietävän tästä maailmasta mitään!

    Mutta enpä ihmetellyt kun seuraavan kerran luin blogiasi. Olipa reipasta puhetta! :) Olin aivan hullaantunut ja mielissäni. Salamat senkun välkähtelivät ja leikkasivat taivasta! Se oli juhlavaa... :)

    Nyt näytät palanneen asialinjoille. Olen samaa mieltä: esine joutaa pois kun sitä ei enää huomaa. Miksei myös taulu.

    VastaaPoista
  4. Asialinjallahan tässä aina ollaan, Avatar..

    Alunperin piti tänään kirjoittaa opetusministerin uusimmasta ehdotuksesta, jossa uskonnon sijaan opetettaisiin uskontotietoa.

    Ehkä toiste sitten taas enemmän asiaa, kun lomat ovat ohi, ja ihmiset palanneet sisätiloihin. Itselläni kävi nyt illalla puunkaataja, ja huomenna alkaa mahtavien pöllien klapitus klapikoneella! Himoitsen tuollaista käden puuhaa, jossa ruumis saa rasitusta ja liikuntaa tavallisessa työssä.

    VastaaPoista
  5. Klapinteon rentouttamille aivoille ja 'lihaksille' vastapainoksi suosittelen paikallisen kesäteatterin 'Muuan sulhasmies' -esitystä. Agapetus romaaniklassikko on saanut repäisevän musiikillisen kuorrutuksen.

    Eila Pellisen kaksi kitaraa natsaa tunnelmaan.

    VastaaPoista
  6. Ei näillä kunnailla saa sanoa että kesäteatteri. Suviteatteri täällä sanotaan. Eikä se täällä ole, vaan mutkuraisen tien päässä, toisessa kunnassa, siellä uhrikirkon kupeessa.

    Voipi olla, että käyn katsastamassa kipaleen.

    VastaaPoista
  7. Iines, totta! Asioita on niin monenlaisia.

    Kävin äsken katsastamassa Muchan (linkistäsi). Enpä ole hänestä ennen kuullut, nyt tiedän, mitä tekee A. Mucha. Koristeellisia piirustuksia!

    VastaaPoista
  8. Ihanan kirkas ääni oli Eilalla.
    Huulisynkkaa tai sen puutetta oli hauska seurata:)
    Oiwasti sanottu tuo "Taulu joutaa pois, kun sen läpi katsoo".
    Kävisköhän niin myös jonkun Edefeltin kohdalla?

    VastaaPoista
  9. Avatar,

    Muchan tyyliä on jäljitelty niin paljon, että koko Mucha on alkanut tuntua halvalta painokuvataiteilijalta, vähän samoin kuin Toulouse-Lautreckin. Tai sitten yksinkertaisesti liika suosio ja joka paikassa näkyminen on kuluttanut kuvien viehätystä. Tai sitten kolmas selitys: omat mieltymykset muuttuvat paljonkin vuosien mittaan.

    Koristeellisuudesta taiteessa en tykkää, ja juuri tuo puoli Muchassa ehkä tökkiikin nykyään. Mutta omassa lajissaan viehättäviä vintagekuvia.

    *

    Arjaanneli,

    mutta kyllästyykö Edelfeltin kuviin koskaan? Eikö juuri tässä olekin klassisen ja kestävän taiteen merkki, että ne jaksavat lumota ja viehättää jatkuvasti?

    Jos miettii vaikka Edelfetin Ompelijattaria tai Surua tai Lapsen ruumissaattoa, niin en kyllä uskoisi koskaan katsovani niiden, tai vaikkapa Simbergin yhdenkään taulun läpi omalla seinälläni. Sen sijaan Picassojen läpi katsoisin varmaan viikossa, paitsi tämän pössyttelijäpojan kuvan ja muutaman muun Picasson.

    VastaaPoista
  10. Mielenkiinnosta kysäisen kuinka tuo vuoden takainen 10-kohdan ohjelmasi on edennyt?

    1. Vessan lattia
    2. Laituri
    3. Terassi talon eteen
    4. Liiterin laskusilta
    5. Rantaan johtavan tien silta
    6. Uusi rantatie ajettava leikkurilla
    7. Saunan ovi
    8. Aitan katto
    9. Tuvan katto
    10. Maantien reuna epäsiisti

    Meneekö tuo klapiprojekti 'välityönä' vai joudutko turvautumaan mökkitalkkariin?

    No . . . huh, huh!

    VastaaPoista
  11. Ken jugendia kaipaa, kirjoittakoon Googlen kuvahakuun nimen Aubreu Beardsley. Salomet, itämaat ja vaikkapa Lysistraten henkilöt muhkeissa muodoissaan...

    VastaaPoista
  12. Olen ihan otettu, kun minulla on noin hyvämuistinen lukija, joka muistaa tämän edelliskeväisen juttuni.

    Nuo olivat pitkän tähtäimen suunnitelmia, joihin vaikuttavat työmiesten saatavuus ja omat rahavarat. Tänä keväänä maksoin kaupunkikodin taloyhtiön remonteista 5 000 - 6 000 euroa, joten se vaikuttaa korjausaikatauluun mökillä.

    Mökkitalkkarille soitin, mutta hänellä on kahden vuoden varaukset kalenterissaan ja oma tuttava putkimieheni ei tee remontteja tai terassilaudoituksia, vaikka oli minulla juuri kaatamassa puita ja putkihommissa - satoja euroja nuokin työt maksoivat, joten jäitä hattuun nyt mökkiasioissa.

    En vaadi täällä niin täydellistä, kunhan paikat nyt eivät sentään hajoa. No, se rantatien laho silta kyllä jo hajosi, jalka meni siitä läpi kun kuljetin ruohonleikkuria sen yli. Mitä aitan kattoon tulee, se on niin nätisti sammaloitunut, että katselen mieluummin sitä kuin mustaa steriiliä huopakatetta. Maantien reunakin on siistiytynyt itsestään, kun siihen nousi horsmisto. Laiturin mutkakin oli talven aikana hieman suoristunut oikeaan suuntaan ihan kuin joku enkeli-kenkeli olisi lennellyt navetassa eikun siis tontillani.

    Asioilla on siis tapana järjestyä itsestään, ainakin osittain.

    VastaaPoista
  13. No juu, kiitos kariav vinkistä, olipas siellä (katsoin kuvahausta) tosi muhkeita naisen periä. Sitä vaan jää ihmettelemän, miksi taiteilija kuvaa naiset niin muhkeiksi, kun siinä vieressä seisoo niin ohutkikulinen ja pieni mies.

    VastaaPoista
  14. Ohut? No ehkä tuo keskimmäinen.
    http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/e/e5/Aubrey-beardsley-lysistrata-04.jpg

    VastaaPoista
  15. Nyt naurattaa niin paljon, että taitaa tulla seksipostaus kohta ikkunasta ulos.

    Minä tarkoitin siis tätä kuvaa.

    VastaaPoista
  16. Kari, kiitän innoituksesta, jonka vinkkaamasi kuvat aiheuttivat. Ks. uusin postaus!

    VastaaPoista
  17. Miksiköhän nuo koristelaivat tehdäänkin lähes aina menemään vasemmalle ja menneisyyteen? Outoa.

    Olen tässä aamun lukenut blogiasi, kun olen tippunut matkasta minilomani aikana. Asiaa olisi vaikka kuinka, mutta jos alan kommentoimaan, en selviä koneelta mihinkään koko päivänä :).

    Joka tapauksessa, pidän tavastasi kirjoittaa (lienenkö sen kertonut aiemminkin?) ja tarinoistasi.

    VastaaPoista
  18. Heli,

    kiitos kommentistasi! se lämmittää mieltä.

    VastaaPoista