Mikä siinä on, että naamarin takaa on hyvä huudella, tai että yön pimeydessä on mukavaa tappaa kanoja? Tai että oikeudessa ollaan hupun suojissa pää kyssyssä?
Jokin tässä verhoutuneessa frekkiydessä saa aamukahvin tuntumaan kitkerältä. Jos minä olisin mielenosoittaja, olisin valmistanut johannakorhoseni pahvista ja niitannut hänet kepin päähän ja esittänyt huutoni avokasvoin ja silmiin katsoen, nostaen korhosta korkealle.
Toinen vielä parempi vaihtoehto olisi ollut esittää kysymykset aidosti ja suoraan ilman populistista rekvisiittaa, jolloin ne olisivat personoituneet Korhosen sijasta tekijöihin itseensä, nuoriin ihmisiin, tulevaan polveen, joka on huolestunut Alma Median harjoittamasta työsyrjinnästä. Joskus sellainen on yksinkertaisesti tehokkainta. Nyt teko kääntyi tekijöitään vastaan ja sai Alma Median näyttämään lempeältä isältä, joka sallii hihhuleiden tulla tykönsä. Samalla tehtiin hallaa Johanna Korhoselle itselleen. Hänen kasvonsa personoituivat hyökkäävän ilkeilyn fetissiksi, ehkä ikuisiksi ajoiksi.
Lehtikuva tilanteesta on surrealistisen kammottava yläpuolella välkkyvine kattovaloineen ja herättää pahoja viboja. Mikähän oli tilanteesta etukäteen kuviteltu saavutettavissa oleva hyöty?
(HS 4.12.2008)
Mikä siinä on, että naamarin takaa on hyvä huudella
VastaaPoistaMitä eroa on naamarilla ja nimimerkillä?
(Tarkoitan geneeristä naamaria, en Korhos-naamaria.)
Itse olen huudellut molempien takaa, luulen. Jos parin merkinnän takaisiin saa palata, niin sympatiani ovat puolellasi, ja jo niissä kuvatut asiat puhuvat nimimerkin puolesta.
Korhos-naamarissa näen ongelmana vain JK:n oman aseman. Pahat vibat ja kammottava surrealismi sinänsä toimivat.
Mitä eroa on naamarilla ja nimimerkillä? (Liekkiö)
VastaaPoistaPohdin tätä itsekin kirjoittaessani pärettä. Eipä niillä sinänsä eroa ole, sillä molemmat ovat intimiteetin suojia. Peittämisen lisäksi molemmat voivat symboloida jotain, antaa lisäarvoa sille asialle, jota tahdotaan korostaa.
Jos ajatellaan puhtaasti nimimerkillä blogia kirjoittavaa, hänellä saattaa olla panoksena enemmän kuin satunnaisnaamarin käyttäjällä. Monesti nimimerkkikirjoittajan henkilöyskin on monienkin tiedossa, vaikka hän ei käytä nimeään.
En muuten halua käyttää termiä "anonyymi", sillä nimimerkkikirjoittaja ei mielestäni todellisuudessa ole anonyymi. Monilla pitkän linjan blogikirjoittajilla on nimerkkinsä takana nimittäin pitkä historia.
Nimimerkki on nähdäkseni useimmiten totuudellinen kirjoittajan persoonan ja henkilöitymän merkki. Olisi vähättelyä sanoa tällaista suurella informaatiomerkityksellä ladattua vakiintunutta nimimerkkisymbolia anonyymiksi.
Naamarilla ei ole näin painavaa merkityssisältöä, vaan satunnainen, koska maskia käytetään vain kerran, jossain tilanteessa.
Mutta totta on se, että huutelut olisi kai tehokkainta aina tehdä avokasvoin runoilijan sanoin: - kunnian tähden suorana seistä, narrien nähden uhmata peistä…
(Pst Kenen runosäe - onko tietäjiä?)
Mutta totta on se, että huutelut olisi kai tehokkainta aina tehdä avokasvoin runoilijan sanoin: - kunnian tähden suorana seistä, narrien nähden uhmata peistä…
VastaaPoistaUsein näin, mutta tulihan nytkin mediahuomiota naamareista.
Usein - ei välttämättä nyt - naamari on myös osa viestiä: jotain on vialla, kun en voi esiintyä omalla nimellä/kasvoilla.
Naamio-performanssi kohdistuu Alma Mediaa kohtaan. Performanssi kärjistää, tuo esille, kritisoi ja herättää keskustelua (kuten täälläkin). Toki performanssin voi toteuttaa monella tavoin.
VastaaPoistaTätä performanssia ei voi sellaisenaan rinnastaa tai verrata eläinaktivistien toimintaan tai naamion taakse kätkeytyviin rikollisiin, koska niissä on kyse aivan eri asioista. Muun muassa lain rikkomisesta.
Alma Mediaa kohtaan ovat muutkin esittäneet kritiikkiä. Marraskuun kolumnissaan Ylen sivuilla Tommi Hoikkala kirjoittaa Alma Median Helsingin toimituksen esimiehelle Taneli Heikalle ja kysyy: Missä ovat Alma Median hyvät tavat?
Koko kolumni löytyy tästä linkistä:
http://www.yle.fi/uutiset/kommentti/id108493.html
Kyllä, Liekkiö,
VastaaPoistamediahuomiota tuli ja mietinkin, että sekö oli performanssin tavoite.
Nimittäin mediahuomio sinänsä ei kai ole itseisarvo, vaan median tapa välittää tilanne: nyt oltiin Alma Median puolella, minkä voi päätellä paitsi myöhemmistä sananmuodoista myös otsikosta "Johanna Korhoseksi naamioituneet ahdistelivat Alma Mediaa".
Aina voi esiintyä omalla nimellä ja puhua totta - tämä oli Alma Mediankin vastaus johannakorhosille.
Anonyymi,
VastaaPoistaolen hieman eri mieltä kyseisen performanssin onnistumisesta.
Jos performanssin asiasisällön sijasta puhutaankin itse performanssista, jokin on mennyt pieleen.
Uuden Suomen keskustelupalstoilla - pa(r)h(a)immillaan aika huimaa menoa - puhuttiin nimellä kirjoittamisesta. Yksi näkökanta oli se, että joku nimellään kirjoittava Matti Vanhanen voi aiheuttaa huonoja fiboja kaikille Matti Vanhasille ja heidät tunteville. Nimen lisäksi mukaan myös henkilötunnus! Nimimerkki on yksilöllisempi, paitsi tietysti nuo anonyymit.
VastaaPoistaMinne piilotit muut blogisi? Miksi et halua näyttää mitä kuvablogissasi on?
VastaaPoistaEi niissä mikään ole kai muuttunut. Linkithän ovat oikeassa reunassa alhaalla. Vanhaan kuvablogiin jos sinne haluat pääsee uudemman kuvablogin linkistä.
VastaaPoistaKariav
VastaaPoista- huomaan yllättyen, että en ole vuosikausiin huomannut kurkistaa Uuden Suomen sivuja. Minulla on siitä ennakkokäsitys: hirveän konservatiivinen sanomalehti.
Asia ajankohtaistui myös pari päivää sitten, kun muuan suosikkibloggaaja siirtyi mainitun lehden alle kirjoittamaan.
Voisinkin oikeastaan päivittää tietoni ja vilkaista tarkemmin mainittua lehteä. Muuten olen Helsingin Sanomien paperilehden vannoutunut lukija.
Blogatakin on kivempi? nimimerkin ja niskakuvan takaa;)
VastaaPoistaystävällisesti...
Jatkanpa vielä. Mika Sipura nettipäiväkirjassaan
VastaaPoistaesittää näkemyksensä - jo aikaa sitten - että hän on nähnyt ihmisiä liki alasti uimarannalla kuten myös vähäpukeisina pääkaupungin puistoissa. Heitto ymmärtääkseni viittaa blogin/mielipiteitten julkiseen esittämiseen omissa nimissä.
Mikä ero on puheella ja habituksella?
edelleen ystävällisesti...
Olen minäkin nähnyt miehen munasillaan, mutta silti pidän kiehtovana miestä, joka verhoaa kalleutensa antaen vain viitteitä siitä, mitä luvassa on.
VastaaPoistaEn ymmärrä siis alkuunkaan, mikä ero nimimerkkibloggaajan ja ristimänimibloggaajan esittämällä mielipiteellä on. Nyt en puhu Suomi24:n anonyymeistä huutelijoista, vaan historian omistavista nimimerkkibloggaajista, jollaisia käsittääkseni suuri osa vakavasti otettavista bloggaajista on.
Muuten - jos jotakin eroa on, se lienee se, että nimimerkkibloggaaja kuitenkin on rohkeampi itselleen, ja tämä merkitsee siis suurempaa rehellisyyttä kuin kenties varovasti ja sopivaa tahoa nuoleskelevasti muotoiltu ristimänimibloggaajan esittämä lausunto.
Summa summarum: nimimerkkibloggaajan mielipide on minusta totuudellisempi, koska nimimerkki antaa psykologisen suojan mielistelyä ja teeskentelyä vastaan.
En sano, että näin on aina, vaan että näinkin voi olla.
Kysyit
VastaaPoista(Pst Kenen runosäe - onko tietäjiä?).
Vastaan, että
on.
Aivan oikein, Lauri Viitaahan se oli. :)
VastaaPoistaInternet on muuttanut tietojen haun niin helpoksi, että ymmärrän nykyään naamiot ja nimimerkit paremmin kuin ennen.
VastaaPoistaNimimerkki tarkoittaa vain, että ihan helpolla ei nimeäsi ja kaikkea kirjoittamaasi saa kytkettyä yhteen hakukoneella.
Sama kuvien kanssa - netissä kuva leviää niin tavattoman paljon nopeammin kuin muuten ja se jää sinne. Vanhojen lehtikuvien haeskelu vaatii sentään aikaa, rahaa ja vähän salapoliisityötäkin.
Iines, minun täytyy tunnustaa jotain. Opettaja/vanhempi -kasvatuskeskustelu sai minut aikaisemmin pahoilleen.
Nyt olen meidän Yläkoululla käynyt tutustumassa koulumaailmaan olemalla mukana oppitunneilla ja välitunneilla. Minä olen melkoisen pöyristynyt!
Vanhempana olen ajatellut, että vaikka ohjaan lastani kotona, en voi tietää mitä hän tekee kodin ulkopuolella ellei sitä minulle kerrota. Nyt on käynyt ilmi, että kyllä nämä toimivat niin kuin ptääkin.
Lisäksi on käynyt ilmi, että meitä vanhempia on sellaisiakin, jotka huolehtivat lapsistaan ja kuuntelevat heitä. Kuuntelevat tarkasti ja uskovat, että asia on juuri niin kuin lapsi sanoo ottamatta selvää kokonaisuudesta ja tilanteesta toisten kannalta.
He kokevat, että jos he eivät ehdoitta usko lasta, he eivät ole lapsen puolella. Semmoista bushilaista politiikkaa:jollet ole puolellani olet minua vastaan.
Eihän se niin mene. Lapsi on luonnostaan itsekäs eikä hänellä ole elämän mukanaan tuomaa kykyä käsitellä ja nähdä asioita kokonaisuuden kannalta. Voi olla lapsen puolella ja silti ottaa selvää asioista.
Koulu on melkoisessa myllyssä, jos meidän vanhempien käsitys koulusta on vain lapsen kertoman varassa. Lapsi ei tieten valehtele, mutta hän ei vain näe kokonaisuuksia eikä osaa useinkaan asettua toisen asemaan.
Mitä voi koulu, jos kotona jo sanotaan että ei siitä tule lukumiestä vaan lähtee sitten oppisopimuksen suorittamaan. Ei se kouluja käy, siitä tulee traktoristi...
Olen todella ihmeissäni. Laki sanoo, että oppivelvollisuuden suorittaminen on vanhemman vastuulla. Jopa niin, että sen laiminlyönnistä voidaan määrätä sakkorangaistus.
Kuka kertoisi sen kaikille vanhemmille?!?
Inkivääri,
VastaaPoistanyt en oikein osaa kohdistaa, mikä opettaja - vanhempi-kasvatuskeskustelussa pahoitti mielesi. Olisi varmaan aiheellista aina nimetä se kohta tai ajatus, jotta voisin tietää, mistä on kyse - minähän kirjoitan pitkästi ja monia asioita esiintuoden. Ja kun itse kirjoittaa vilpittömän innokkaasti ja ehdottoman hyvää tarkoittaen, lapsen parasta ajatellen, tuntuu oudolta, että joku pahoittaa mielensä tällaisesta hengen palosta.
Korostan sitä, että rakastan erimieltäoloa keskusteluissa, joten siitä ei ole kyse - minä vain en tiedä, mikä pahoittaa kenenkin mielen, ellei asiaa yksilöidä.
Inkivääri, tietenkin huolehtivia vanhempia on enin osa, enkä ole koskaan muuta ajatellutkaan. Se että nostaa asian A esiin ja käsittelee sitä, ei tarkoittane, etteikö asiaa B voisi olla. Ja vielä C:kin, mutta itselläni on (paha) tapa puhua yhdestä asiasta kerrallaan, ja nostaa lähinnä ongelmia esille. Se mikä on hyvin, ei mielestäni kaipaa laajaa keskustelua.
Mitä tulee tuohon, että lapsi olisi luonnostaan itsekäs, on minusta toteennäyttämätön väite. Lapsi ottaa äärimmäisessä valintatilanteessa vain sen, mitä tarvitsee eloonjäädäkseen. Jos se on lelu, se on sillä hetkellä lapselle välttämätön, koska leikki on lapsen työ, mutta ei se itsekkyyttä ole.
Tuo kodin määräysvalta lapsen tulevaisuudesta on esittämissäsi tapauksissa murheellista. On koteja, joissa lapsi katsotaan vanhempien toiveiden täyttäjäksi, heidän persooniensa jatkeeksi. Tekisi mieli tarttua tällaisia vanhempia harteista ja ravistella heitä kunnolla silmiin katsoen ja sanoa erinäisiä totuuksia.
Iines:" Muuten - jos jotakin eroa on, se lienee se, että nimimerkkibloggaaja kuitenkin on rohkeampi itselleen, ja tämä merkitsee siis suurempaa rehellisyyttä kuin kenties varovasti ja sopivaa tahoa nuoleskelevasti muotoiltu ristimänimibloggaajan esittämä lausunto."
VastaaPoistaEnpä rohkenisi puhua rohkeuden puutteesta esim. Sipuran kohdalla - nuoleskelusta puhumattakaan.
Oma nimimerkkini - ja viimeistään email ovat 'appoavoimia' linkkejä henkilöllisyyteen.
En silti paljon ole panttaillut;)
Sipuraa en tunne, joten en osaa ottaa kantaa häneen, mutta olen valmis uskomaan sanojasi.
VastaaPoistaJa PR-mies, nyt taidat tulkita hieman liian omaperäisesti sanojani. Enhän suinkaan sanonut, että nimen käyttäminen on merkki rohkeuden puutteesta, vaan yritin valottaa sitä, että ristimänimibloggaajan rinnalla myös nimimerkkibloggaaja pyrkii yhtä lailla totuudellisuuteen, joskus jopa rohkeammin kuin ristimänimibloggaaja.
Iines, se pahoillaan olo oli ihan minun oma juttuni eikä sinun vika ollenkaan ja toivon etten nyt sillä lauseellani pahoittanut mieltäsi:) Se liittyi K-joen jälkeiseen keskusteluun kumminkin.
VastaaPoistaKun syytetään kotia kaikki vanhemmat syyllistyvät, kun syytetään koulua kaikki opettajat syyllistyvät, nekin joilla ei ehkä olisi syytä. Eli kuten sanoit - yksilöinti olisi aina paikallaan:)
Totta kai juuri ongelmista pitää puhua, jotta saataisiin niihin korjausta.
Ai, luulin että lapsen itsekkyys on ihan tutkittukin juttu - mielestäni sitä kuitenkin esiintyy ilman tutkimuksiakin. Ehkä se liittyy kokonaistilanteen hahmottamiseen, johon kyky iän myötä karttuu - minä olen huono näissä käsitteissä. Totta kai lapselta vaaditaan toisen asemaan asettumista, mutta se nähdäkseni kuitenkin vaatii harjoitusta kehittyäkseen ja oikeasti se kehittyy koko iän.
Mukana olo koululla vasta avasi silmäni näkemään asioita tarkemmin opettajan kannalta. Tässäkin vaikka olen jo ihan aikuinen ihminen ja vaikka pyrin ajattelemaan asioita toisen kannalta ei mielikuvitukseni vaan riittänyt...
Inkivääri,
VastaaPoistatuo lapsen oletettu "itsekkyys" on kyllä mielestäni lähinnä aikuisen tulkinta lapsen käytökselle.
Jos tarkastellaan asiaa lapsen näkökulmasta, lelun ottaminen toiselta ei ole itsekkyyttä, vaan autuasta viattomuutta ja normeista tietämättömyyttä. Se että lapsi ei tunne normeja, ei siis voi mitenkään olla itsekkyyttä.
Vasta kun lapsi tuntee yhteisön normin ja rikkoo sitä vastaan, voidaan alkaa puhua itsekkyydestä, koska lapsi on tehnyt tietoisen valinnan itsensä hyväksi.
Tähän pohjaan näkemykseni siitä, että lapsi ei ole syntyjään itsekäs.
Totta puhut ja juuri noin minäkin ajattelen. Käytän siitä kuitenkin käsitettä itsekkyys, koska se sellaisena avautuu meille aikuisille.
VastaaPoistaMutta juuri niin, että koska lapsi ei sitä ymmärrä, ei hän minunkaan mielestäni ole paha käyttäytyessään kuin itsekäs, kuten varmasti ymmärsitkin edellisistä kirjoituksistani.
Näin on monen asian kohdalla: nimeämme sen omasta havaintomaailmastamme käsin, vaikka kykymme havainnoida ja tehdä päätelmiä on usein rajallinen.
VastaaPoistaJään vain pohtimaan, miten tärkeää olisi nimetä asioita oikein, tarkoin argumentein. Nyt elää harhakäsitys, että lapsi olisi itsekäs syntyessään. Se ei todellakaan pidä paikkaansa. Ei petokaan ole julma tappaessaan.
Ei todellakaan!
VastaaPoistaMietin tässä, että miten sinä sitten määrittelisit tuon lapsen käytöksen, joka ilmenee aikuisen nimeämänä itsekkyytenä?
Usein tosiaan huomaa, kuinka huonosti tulee ymmärretyksi itse asia siksi, että keskustelijat ymmärtävät käsitteet eri tavalla.
Inkivääri,
VastaaPoistatuolla edellä jo taisin määritellä:
Jos tarkastellaan asiaa lapsen näkökulmasta, lelun ottaminen toiselta ei ole itsekkyyttä, vaan autuasta viattomuutta ja normeista tietämättömyyttä. Se että lapsi ei tunne normeja, ei siis voi mitenkään olla itsekkyyttä.
Vasta kun lapsi tuntee yhteisön normin ja rikkoo sitä vastaan, voidaan alkaa puhua itsekkyydestä, koska lapsi on tehnyt tietoisen valinnan itsensä hyväksi.
Tuossa kuvaamassani lelun ottamisessa toiselta teko voi olla "autuaan viattomuuden" ohella lapselle luontaista uteliaisuutta ja kokeilunhalua. Korostan tässä vielä, että tämä vain ennen kuin lapsi tuntee yhteisön normin "ei saa ottaa toisen kädesta". Ottaahan koirakin luun toisen koiran suusta, eikä teko ole paha muuta kuin ihmisen mielessä, ihmisen, joka määrittää tekoja omasta ahtaasta näkökulmastaan käsin.
Ajattelen siis niin, että lapsi ei ole syntyessään ilkeä eikä liioin kilttikään. Hän on vain ihminen, joka kokemusten myötä saa taulunsa täyteen kirjoitusta.