Edellisen päreeni keskustelussa anonyymi viittasi tänne kertoakseen ilmeisesti, että ehdotukseni nettimaailman yhteisöllisestä yhteiselimestä, nettikiusattujen tukiverkostoblogista tai muusta senkaltaisesta, on jo keksitty paremmin, Pekka Hyvärisen toimesta. Hyvärinen tosin ehdottaa valtiollista nettivaltuutettua.Mikä ettei, sillä tarvetta on. Emme me kaikki ole Ingallsin Lauroja, jotka tanssimme nilkat ojossa balettia somassa joutsenrivissä sopivin höyhenaskelin ja vältymme näin nettihörhöiltä. Meissä on paljon myös kömpelöitä joutsenenpoikasia, virheidentekijöitä tai sitten vielä parempia kuin Ingallsin Laura, jolloin taatusti saamme riesaksemme nettisontiaisen, joka pruikkii blogiimme tai muilla foorumeilla oleviin viesteihimme kateudenkeltaisia pruikkiaan. Jos meillä on ennestään jostakin vajeestamme tai vaihtoehtoisesti hyveestämme johtuen vanha sontiainen jossain nurkassa, sontiaiset liittoutuvat yhteen ja pörinä on kaksinkertainen. Sonnanhaju vetää sitten jatkossa muita samanhajuisia puoleensa ja sirkus on pystyssä.
Linkkaamani blogihenkilö Kari Haakana käyttää mielestäni hieman ontuvaa ja ihmeen kaukaa haettua moottoripyörävertausta puhuessaan internetin käytöstä, ikään kuin motskariajelu olisi samanlaista jokamiehenhuvia kuin netissäajelu. Kun meillä on siis tämä tieliikennelaki, sanoo blogihenkilö, niin emme tarvitse erillisiä moottoripyöränormeja tai moottoripyörien valvontapoliiseja - näitä älköön sekoitettako nyt moottoripyöräpoliiseihin joita taas on ja varmaan saa ollakin - he hoitavat tärkeitä ylinopeusrikkojakeikkoja mitä oletettavimmin.
Ja samalla tavoin kun meillä on laki sananvapaudesta ja muusta julkaisemisesta, emme Kari Haakanan emmekä luonnollisesti hänen kommentoijiensakaan mielestä tarvitse erikseen nettilakeja emmekä siis nettivaltuutettua, kun eihän siis Ingallsin Lauraakaan netissä kiusata tai häiriköidä. Kai nyt nettiin kirjoittava jukupliut osaa puolensa netissä pitää kun sinne kerran menee, ja fiksuthan eivät käy Suomi24:n sivuilla, joilla nyt on mitä on, että mitäs meni sinne, kikkelis kokkelis. Ainahan voi lisäksi ottaa tietokoneen töpselin irti seinästä.
Oma ajatukseni nettihäiriköinnin välttämiseksi tai pikemmin avuksi liittyy siis yhteisöllisyyteen (ks. edellisen päreen keskustelun loppu). Eri foorumeilla on omat valvojansa ja joskus hyvinkin tiukka kontrolli, mutta mm. blogimaailmassa katto on korkealla eikä ole minkäänlaista valvontaa, rajana on vain Suomen laki - jos bloggaat ristimänimelläsi. Valtaosa blogilistalla olevista yli 19 132:sta on anonyymibloggaajia, ja heidän on parasta olla Ingallsin Lauroja, joihin paha ei tartu. Blogilistalla voi lisäksi olla sisällöltään millainen blogi tahansa - sisältöön ei puututa, sanoo ylläpito. Tarvitsisivatkohan bloggaajat muuten oman blogivaltuutetun?
Tuo viittaamani linkki avautui minulle hiukan toisin.
VastaaPoistaMoottoripyöräilijöiden keskuudessa suosittu tapa tervehtiä vastaantulevaa ei perustu mihinkään sääntöön tai ohjeeseen vaan on yhteisöllinen tapa. Tätä yhteisöllisyyden luomaa 'hyvää tapaa' nuo KH ja PH tapailivat kukin omalla tavallaan. Mutta eipä kukaan mukaan tunnu tietävän mikä se tapa on.
Yhteisöllisyydestä keskustellaan isoin kirjaimin mutta analyyttisempää keskustelua tuon määritelmän avaamiseen ei näytä syntyvän.
Useamman kerran olen tarjonnut yhteisöllisyydestä sisäsyntyistä eetosta, sanatonta yhteistyö- ja avunantosopimusta.
Tälläkin palstalla 'blogiystävät' käyvät aika-ajoin kampittamassa 'emäntää'. Vertaistuki edellyttäisi ehkä pontevampaa asettautumista 'yhteisön hyväksi'.
Maahanpotkitulle ei riitä huopa pehmusteeksi, vaan ryhmän tuki tiellä kulkemiseen omalla kaistalla.
Meillä on käsissämme valtava vertaistuki ja terveys(itse)palveluverkko avohoitopotilaille. Akuutteja kriisejä ratkomaan valjastettu terveyskeskuspalvelumme ottanee diagnosoitavakseen virtuaalihörhöilyn. Pahimmat paineet on 'pruikattu' blogistin naamalle niin ehkä muutama 'sivullinen' jää pahoinpitelemättä. Fyysisesti.
Hienoa, jos avautui toisin, anonyymi. Pelkäsin hieman, ettei kukaan uskalla enää koskaan olla eri mieltä kanssani, kun olen rutissut kiusaamisesta niin kauan ja hartaasti. Arvelinkin lukeneeni Haakanan mielipteet vähän yksioikoisesti, vielä noissa kiusanhenkihuuruissani.
VastaaPoistaTuota kuvaamaasi tapaa tervehtiä toista moottoripyöräilijää mihinkään sääntöön perustumatta, vain sanatonta hyvää tapaa noudattaen (eivätkös rekkakuskit tee muuten samoin?) voi lämpimästi kannattaa ja ymmärtää, mutta nettimaailmassa eivät yhteisölliset tavat toimi itsestään, sillä netissä on liikaa typeryksiä, hörhöjä, jotka eivät tajua tai välitä yhteisöllisyydestä mitään.
Sanaton, sisäsyntyinen eetos on minunkin maailmankuvassani johtotähti ja ihanne, mutta olen omakohtaisesti joutunut sanomaan sille täällä goodbye. Rajatilapersoonallisuudet rikkovat kaikkea yhteisöllisyyttä, koska eivät ymmärrä sitä, ja netti on rajatilaisen tai muun hörhön koti nykymaailmassa.
Olen samaa mieltä ryhmän tuesta, sillä se olisi paras ja tehokkain keino torjua häiriköt millä tahansa foorumilla. On vain niin, että kukaan ei halua hörhöjä omaan blogiinsa tai muulle foorumilleen, itsensä kimppuun, joten on hyvin ymmärrettävää, että häiriköinnit ja kiusaamiset laistetaan sivustakatsojina.
Esimerkiksi luokissa huomasin, että fiksut opppilaat panivat jokuset häiriköt nopeasti ruotuun puuttumalla heidän käytokseensä. Vertaisten osoittama huonon käytöksen halveksunta on todella tehokasta.
Tämä nyt ei varmaankaan kamalasti lohduta, mutta noista lattaotsaisista sittisontiaisista pääsee kaikkein tehokkaimmin eroon, kun jättää heidät tyystin ilman minkäänlaista huomiota. Ei reagoi kommentteihin, ei linkityksiin, ei mihinkään. Ei vaikka miten sielua kirvelisi.
VastaaPoistaMinä olen saanut blogini kautta mielestäni kohtuuttomastikin paskaa niskaani ja valehtelisin jos väittäisin, etten ole koskaan mieltäni pahoittanut, mutta näin liki kuuden vuoden bloggaamisen jälkeen nahka on paksuuntunut siinä määrin, että satunnaisten lukijoiden satunnaiset skitsoilut eivät enää liikuta.
Suosittelen lämpimästi tiukkaa kommenttikontrollia ja ip-bannia puskista huutelijoille, vaikka siinä blogin yhteisöllisyys kärsiikin.
Oma mielenrauha on kuitenkin aika oleellinen juttu näissäkin hommissa.
(Ja Trisillä ja Kompostilla ei hissi mene aina sinne ylimpään kerrokseen saakka, joten jankkaaminen niiden kahden kanssa on aivan käsittämätöntä ajan haaskausta. IMHO.)
Turisti,
VastaaPoistajuuri näin teen, nollatoleranssi typeryyden taakasta kärsiville häröille. Kiusaaminen on suunnatonta typeryyttä, ja en selittele sitä enää ymmärtäen onnettomia rajatilallisia tai huonosta hissistä kärsiviä. Giljotiiniin vaan ja suu tukkoon tässä blogissa. Piereskeltööt kaasujaan omassa vähän luetussa blogissaan.
Niin kauan kuin lähes joka päreeseesi vedät aasinsillan "kiusaamiseesi" saat siitä kuulla.
VastaaPoistaLuuletko olevasi ainut, jota "kiusataan" netissä? Kaikki eivät vain tee siitä noin suurta numeroa, kuten allekirjoittanut, jota kiusattiin monta vuotta.
JouluKinkku
Hei Joulukinkku!
VastaaPoistaArvelen olevani yksi tuhansista häirityistä bloggaajista.
Arvelen kuitenkin olevani lähes ainoa tai ehkäpä peräti ainoa puhekyvytön, jolle bloggaaminen on siis enemmän kuin henkireikä - se on olemassaolon ja itsensä ihmiseksi kokemisen edellytys näissä oloissa.
Siksi koen sen niin raskaana.
Olen lisäksi melko vakuuttunut siitä, että tässä mitassa tapahtunutta häirintää moni kiusattukaan ei ole kokenut: jokaisen päreen jälkeen sabotoivia kirjoituksia. Sen lisäksi tukisabotointi-iskuja muiden blogeihin.
Se on nyt kuitenkin ohi, sillä minä olen typeryksiä vahvempi yksilö.