Opetusministeri Sari Sarkomaa on ilmoittanut eroavansa ministerin tehtävistä, perhesyistä, kolmen lapsen vuoksi.Todella rohkea päätös, ja pakko ihaillen todeta, että vain nainen voi Suomessa olla näin rohkea. Tällainen teko on ehdoton meriitti Sarkomaan curriculum vitaessa, ja nainen ansaitsee sulan hattuunsa. Miehen teko!
Samaan aikaan juuri kuullun radiouutisen (klo 17.00) mukaan nuoret naiset ovat huolissaan mahdollisesta lapsen saannista, kun mainitsevat pelkäävänsä lapsen haittaavan työelämäänsä.
Tällaisissa biologisia asioita kohtaan osoitetuissa peloissa on ajalle ominaista uusavuttomuutta. Toki lapsi haittaa työelämää, ja niin sen kuuluu ollakin. Ei lasta voi lakaista maton alle vaatimasta huolenpitoa ja rakkautta, vaikka kuinka haluttaisi tehdä uraa. Miten voisi edes olla niin, että pieni lapsi ei haittaisi työelämää? Tällaisia nollakyselyjä ei saisi tehdä eikä julkistaa!
Sari Sarkomaan rohkea teko - poikkeuksellisen korkean uran asettaminen toiseksi lasten jälkeen on hyvä vastaus näille nuorille naisille siitä, mikä on todella tärkeää, kun katsoo asiaa eettiseltä kannalta. Kysyä nimittäin sopii, löytyykö Sarkomaalle enää toista kertaa yhtä korkeaa ja hyväpalkkaista pestiä.
Asiaa tietenkin auttaa se, että Sarkomaalla on taloudelliset mahdollisuudet tehdä tämä valinta, mutta se ei ole nyt tämän jutun ydin, vaan nimenomaan lasten valinta uraa tärkeämmäksi on juuri se viesti, jota yhteiskunta kaipaa. Lapsen tulee saada olla tärkein, ja suomalainen lapsi ei ole tätä asemaa saanut kokea viime vuosikymmeninä, koska pellavapäittemme pahoinvointi on joillain mittareilla maailman huippua.
Kunpa siis kuulisi joskus sellaisen julkistamiskynnyksen ylittäneen uutisen, että naiset pelkäävät työelämän haittaavan lapsen kehitystä. Vaan aina se on toisinpäin - naiset pelkäävät lapsen haittaavan urakehitystään.
(Maalaus Ole Kandelin, Omakuva)
Minulta myös! Sanoit juuri sen, mitä ajattelen.
VastaaPoistaMissä vaiheessa asiasta, jolla hankitaan elanto itselle ja perheelle tuli elämän tärkein sisältö?
Todella hyvä kysymys, Inkivääri: Missä vaiheessa asiasta, jolla hankitaan elanto, tuli elämän tärkein kysymys.
VastaaPoistaMiksi työstä on tullut ihmisen elämän sisältö? Miksi juuri tämä asia on juuri Suomessa korostunut? Ja miksi työn tärkeyttä perustellaan perheen hyvinvoinnilla? Mitä enemmän työtä tehdään, sen huonommin perhe voi.
Väistämättä tuli mieleen myös se, että onko "perhesyyt" vain niin sanottu virallinen selitys.
VastaaPoistaUsein kuulee miten potkut saanut, uralleen aiemmin täysin omistautunut yritysjohtaja selittää että oikeastaan hän irtisanoutuikin omasta tahdostaan koska päättikin yhtäkkiä keskittyä perhe-elämään.
Kuulostaa hyveelliseltä, mutta totuus voi olla jotain aivan muuta.
Oli miten oli, ehkä perheelle nyt jää joka tapauksessa enemmän aikaa.
Eero,
VastaaPoistakyllä minunkin mieleeni jopa aivan ensimmäiseksi tuli se, olisiko perhetilanne vain peitetarina.
Jos kyseessä on jokin muu selitys, se tulee tietenkin ilmi. On myös niin, että kun kyseessä on ministerin paikalta eroaminen, peitetarina olisi mitä todennäköisimmin paljastunut samantien.
Miehen puhuessa eron syyksi perheen, niin miestä pidetään nössönä tai pätemättömänä. Tuskin otetaan enää hirviporukkaankaan, kun se kumminkin nyhjää siellä eukon helmoissa lapsille iltasatua lukien.
VastaaPoistaIisi
Iisi,
VastaaPoistaluulisin kyllä, että Sarkomaakin saa osakseen myös paheksuntaa ennen kaikkea naisten taholta. Tai ellei paheksuntaa ilmaista suoraan, se verhotaan ajatukseen luuseriudesta - vain häviäjä jättää noin komean karrieerin.
Uskon siis, että mm. feministit pitävät Sarkomaan tekoa takapakkina naisen asemalle.
Valitettavasti useimmat urasuuntautuneet naiset todella ajattelevat noin Iines. Mutta toisaalta, harvoinpa sitä kaikilta kiitosta sataa. Olenkin sanonut, että kotiäidin jos kenen on löydettävä itse arvo elämästään, muilta ei juuri kiitosta heru:) Vaikka itse asiassa aika moni, jonka lapset olivat jo kotoa pois sanoi, että järkevästi teit, se aika jolloin lapset olivatkotona meni niin nopeasti...
VastaaPoistaSarkomaa sanoi, että 'tässä tilanteessa' lapseni tarvitsevat minua. Kun on kyse 'tilanteesta', tulee mieleen ero. Ja miehen kanssa väiteltiin olisiko se pitänyt sanoa jos niin on - minun mielestäni ei. Siihen ei nykyään suurta dramatiikkaa liity, kuten hän sanoi, ettei dramatiikkaa ole eli ei ole kyse esim. kenenkään sairaudesta.
Silloin, jos olisi kyse potkuista, hän olisi todennäköisesti ollut yksin pitämässä lehdistötilaisuutta8)
Iisi, ei ole ihan niinkään. Meidän Isännyys piti kaikki mahdollisuuden osa-aikatyöhön ja vuorotteluvapaisiin ja jäi lopulta pois töistä kokonaan ja on edelleen metsästysseurassaan jahtipäällikkönä;)
Inkivääri,
VastaaPoistatuo Sarkomaan käyttämä ilmaisu "tilanteesta" voisi tosiaan viitata johonkin dramaattiseen.
Kuitenkin - eikö juuri avioerotilanteessa perheelle ole tärkeää toimeentulo ja elämän jatkuvuuden turvaaminen? Tässä tapauksessa mielestäni äidin kotiinjääminen ei turvaisi lasten toimeentuloa, asuivat lapset sitten isän tai äidin kanssa. Päinvastoin, lapset voisivat kokea kaiken muuttumisen äärimmäisen ahdistavana, ikään kuin heillä olisi jokin hätä, jos äitikin oikein jää kotiin kun isä lähtee pois.
Omaan mieleeni nousi kyllä ajatus jonkun sairaudesta, kun katselin Sarkomaan hieman vaikeita ilmeitä uutisissa. Vaivaantuneisuus voisi kyllä myös olla merkki jonkinasteisesta herkästä itsetunnon kolauksesta tai sen pohtimisesta, mitä kansalaiset ajattelevat hänen luopumisestaan, pitävätkö häntä heikkona luopujana, joka ei hoida tehtäviään loppuun.
Toisaalta on kiinnostavaa, että kukin meistä - minäkin - hakee selitystä Sarkomaan erolle. Miksi emme yksinkertaisesti vain uskoisi Sarkomaan omaa selitystä?
Milloinkohan miesministeri luopuu poliittisesta urastaan lastensa tähden, jäädäkseen heitä kotiin hoitamaan.
VastaaPoistaSen päivän kun näkisi ja Iineksen päreen.
Sarkomaahan jatkaa käsittääkseni kansanedustajana. Ei hän työelämää kokonaan jätä, vaan vaihtaa ministerin hommat kevyempään työhön.
VastaaPoistaJuha,
VastaaPoistaminäkin odotan sitä päivää kuin kuuta nousevaa, ja lupaan kirjoittaa siitä riemullisen päreen miehen kunniaksi.
En malta olla linkkaamatta tähän kuvallista näkemystäni aiheesta. Tuo kuva panee minut nyt miettimään uudella tavalla.
Anonyymi,
VastaaPoistaminä sain kyllä käsityksen, että Sarkomaa jättää kaiken eduskuntatyön ja keskittyy lapsiinsa, koska jossain oli maininta, että hän pyrkii seuraavissa vaaleissa eduskuntaan.
Voi olla silti, että olet oikeassa.
Lisäys aamulla:
VastaaPoistaSarkomaahan jatkaa siis riviedustajana, kuten anonyymi sanoi. Hassua, toki se on itsestäänkinselvää, sillä tuo eroilmoitus dramaattisuudessaan puhui vain erosta ministerintehtävistä, ei eduskuntatyöstä.
Uusi aamuajatus: jos mies on jonkin isohkon yrityksen toimitusjohtaja ja nainen valtakunnan ministeri, niin miksi se on juuri nainen, joka eroaa.
Vaikka Sarkomaan teko on hyvin rohkea ja hyvä viesti kylmän materian aikakauden ihmisen eettiseksi valinnaksi, niin samallahan teko tietenkin on myös kumarrus konservatiiviselle ajattelulle.
Ristiriitainen kuvio kaiken kaikkiaan. Silti pidän tekoa oikeana: jos mies on niin mäntti, että antaa vaimonsa luopua omaansa selkeästi paremmasta ja varmaan kaikilla mittapuilla tärkeämmästä virasta, niin ei lapsia kuitenkaan pantu valtataistelun pelinappuloiksi, vaan heidät nostettiin tärkeimmiksi. Tätä arvostan ja tästä Sarkomaa saa täydet pinnat ja sen sulan hattuunsa.
Iines: "Miksi työstä on tullut ihmisen elämän sisältö? Miksi juuri tämä asia on juuri Suomessa korostunut?"
VastaaPoistaEi se ole pelkästään Suomessa korostunut, tuo koskee pitkälti kaikkia länsimaita ja johtunee siitä, että pärjätäkseen työelämässä on sille annettava kaikkensa, muutoin helposti kuuluu niiden joukkoon joiden irtisanomisista kerrotaan uutisissa.
Näin todella käsitin, että hän jatkaa kuitenkin kansanedustajana edelleen, että ei hän kotiin ole jäämässä.
VastaaPoistaEn oikein ymmärrä miksi ministeriys olisi jotain enemmän kuin miehen toimitusjohtajuus tai muu?!? Eduskunta - ja ministeripaikat ovat katkolla vähintään joka neljäs vuosi, joten jos perheen elintaso halutaan säilyttää pitemmällä aikavälillä on kai järkevämpää turvata muuhun?
SAnot Iines 'Vaikka Sarkomaan teko on hyvin rohkea ja hyvä viesti kylmän materian aikakauden ihmisen eettiseksi valinnaksi, niin samallahan teko tietenkin on myös kumarrus konservatiiviselle ajattelulle.'
Kuinkas se nyt noin olisi? Onko tosiaan konservatiivista, jos äiti haluaa viettää enemmän aikaa lastensa kanssa? Miksi näissä tilanteissa aina otetaan esiin mies/naiskysymys?
Voihan yksinkertaisesti ja rehellisesti olla kyse siitä, että äiti haluaa itse enenmmän aikaa lapsilleen ja perheelleen? Että hänelle ei riitä, että mies viettää enemmän aikaa lasten kanssa, hän haluaa sitä myös itse?
Miksi pitää valita jompi kumpi - lapset tarvitsevat ja ovat ansainneet molemmat vanhempansa.
Johannes:sanoessani tuon tarkoitin niitä, jotka ainakin sanovat käyvänsä työssä oman mielenterveytensä vuoksi; että eivät jaksaisi olla 'vain kotona', vaan todella tarvitsevat työtä henkisen hyvinvointinsa vuoksi, ei vain elantonsa hankkiakseen...
VastaaPoistaJohannes,
VastaaPoistaVanhempien työhönsitoutuminen on suurempaa meillä kuin lapsiin sitoutuminen. Muualla länsimaissa ja oikeastaan koko maailmassa eivät lasten pahoinvointi ja esimerkiksi alaikäisten tyttöjen itsemurhaluvut jotain Kazakstania lukuunottamatta ole niin korkeita kuin Suomessa.
Muissa Euroopan maissa myös lapsista pidetään parempaa huolta pidemmälle nuoruuteen ja jopa aikuisuuteen asti kuin Suomessa, jossa jo alle seitsenvuotiaita pidetään itsenäisesti pärjäävinä.
Ei ole harvinaista, että alakoululaisia seikkaillee Helsingin myöhäisillassa yksin ilman vanhempia. Muuallahan suomalaislasten varhaista "itsenäistymistä" ja teinien humalajuomista kummastellaan.
En oikein ymmärrä miksi ministeriys olisi jotain enemmän kuin miehen toimitusjohtajuus tai muu?!? Eduskunta - ja ministeripaikat ovat katkolla vähintään joka neljäs vuosi, - -
VastaaPoistaInkivääri,
ajattelin asiaa Sari Sarkomaan kannalta. Toimitusjohtajia tulee ja menee, mutta ministeriys on loistavan toimeentulon ohella ainutkertainen meriitti ihmiselle. Toimitusjohtajuus on myös arvo tai ammatti, johon kuka tahansa voi päästä perustamalla yrityksen vaika makuuhuoneensa nurkassa olevaan läppäriin.
Yleensä ministerin paikalta aukeaa myös uusia jopa valtakunnallisesti merkittäviä työtehtäviä.
Tällä perusteella minusta yrityksen toimitusjohtajuus on huomattavastikin vähäisempi ansio kuin ministeriys.
Inkivääri: "että eivät jaksaisi olla 'vain kotona', vaan todella tarvitsevat työtä henkisen hyvinvointinsa vuoksi, ei vain elantonsa hankkiakseen..."
VastaaPoistaToisaalta ymmärrän tuon, tiedän moniakin ihmisiä joille työ on elämä. Ja ei siinä mitään, jos kokee että työ on elämää eniten määrittelevä asia, niin silloin on elettävä niin kuin itse kokee parhaaksi, mutta silloin siihen ruljanssiin ei kannata lapsia hankkia.
Jos hankkii lapsia on ymmärrettävä että he ovat aina ja kaikessa etusijalla.
Iines: "Muualla länsimaissa ja oikeastaan koko maailmassa eivät lasten pahoinvointi ja esimerkiksi alaikäisten tyttöjen itsemurhaluvut jotain Kazakstania lukuunottamatta ole niin korkeita kuin Suomessa."
Sinun täytyy ottaa huomioon se, että lasten pahoinvointi näkyy eri kulttuureissa eri tavalla ja Suomessa perinteisesti itsemurha on ollut hyväksytympi tapa poistua elämästä kuin monissa muissa eurooppalaisissa kulttuureissa, protestanttiset maat mukaan lukien.
Ei liene sattumaa, että kun Englannissa keskimääräiset työtunnit ovat huomattavasti kasvaneet, niin samaan aikaan siellä lehdistössä kauhistellaan lasten jatkuvasti pahentuvaa väkivaltaisuutta (Ja ylipainoa, mutta se, vaikka osalla varmaan liittyykin masennukseen, on toinen ongelma) ja että siellä nuorten tekemät raiskausluvut ovat monin paikoin kasvaneet hälyttävän korkeiksi. (Koska olen viime vuosina rampannut vähän väliä UK:ssa kiinnitin tähän lasten väkivaltaisuutta ruotivan lehtikirjoittelun määrän kasvuun huomiota)
Iines: "Muissa Euroopan maissa myös lapsista pidetään parempaa huolta pidemmälle nuoruuteen ja jopa aikuisuuteen asti kuin Suomessa, jossa jo alle seitsenvuotiaita pidetään itsenäisesti pärjäävinä."
Olet oikeassa, Suomessa on tapana olettaa että lapset toimivat itsenäisesti aivan liian nuorina, se on totta.
Mutta eurooppa ei ole vain eteläeurooppa, joka usein näistä asioista keskusteltaessa tulee ensimmäisenä ihmisten mieleen. Luin joskus jostain (Olen eksaktien sitaattien runsaudensarvi), että sama lasten itsenäistymisen aikaistuminen on tapahtunut myöskin isossa osassa muutakin eurooppaa, siellä vain ei muutos ole tapahtunut niin nopeassa tahdissa kuin täällä (Tosin vastapainoksi toisin paikoin lasten itsenäistyminen ja aikuistuminen on siirtynyt jopa neljännelle vuosikymmenelle). Minkä lisäksi, muistaakseni tuossa mainitsemassani jutussa mainittiin myöskin, että Suomessa poikkeuksellisesti lapset joutuvat itsenäistymään sitä aikaisemmin mitä paremmassa yhteiskunnallisessa asemassa vanhemmat ovat.
Iines: "Ei ole harvinaista, että alakoululaisia seikkaillee Helsingin myöhäisillassa yksin ilman vanhempia. Muuallahan suomalaislasten varhaista "itsenäistymistä" ja teinien humalajuomista kummastellaan."
Keskieurooppalaisissa maissa asiaa kummastellaan, mutta sama kehitys (Nuorten humalahakuinen juominen ja seksikokemusten hankkiminen yhä nuorempana) on tapahtunut myöskin UK:ssa, ainakin mikäli sikäläisiin mediatietoihin on uskomista.
Mutta olet kuitenkin oikeassa, vaikka muualla olisi tilanne tasan sama kuin täällä (Mitä se ei siis ole) ei se siltikään olisi oikein lapsia kohtaan.
Toistanpa vielä: jos lapsia hankkii on ymmärrettävä, että lapset ovat aina etusijalla.
Johannes,
VastaaPoistaen puhunut eteläisestä Euroopasta oikeastaan alkuunkaan, vaan viittasin ajatuksissani enemmän Keski-Eurooppaan, josta minulla on tietoa mm. saksalaisen sisareni ja hänen perheensä kautta. Siskoni on nuoresta saakka ollut siellä luokanopettajana.
Saksassa lapsista pidetään kiistatta tarkempi huoli ja suomalaistyyppinen lasten varhainen itsenäistäminen nähdään siellä lähes heitteillejättönä (koti, keittiö ja isänmaa -ajattelu taustana). Nimenomaan saksalaiset arvostavat perhekeskeisyyttä, ja saksalaisnuoret ovat juuri ne teinit, jotka eniten ihmettelevät suomalaisteinien humalahakuista ja hillitöntä alkoholin käyttöä.
Itse näen suomalaiskulttuurin nuoruudessa yhden selityksen sille, että meillä ei ole niin perhekeskeistä kulttuuria kuin Euroopan vanhoissa sivistysvaltioissa. Meiltä puuttuu siis kaikin puolin pitkän linjan sivistys. Tulimme juuri metsästä ja taidamme olla siellä vieläkin, ainakin joiltain osin.
Brittien käyttäytymisestä minulla ei ole muuta kuin lehtitiedot, ja uskon kyllä tuon kuvaamasi.
Kinder-Kûche-Kirche = lapset, koti ja KIRKKO
VastaaPoistaSaksassa muuten onkin juuri tuo perhekeskeisyys hyvänä puolena, muutoin kokemukseni saksalaisista entisen elämän (Nokian duunarina) myötä ovat aika negatiivisia.
VastaaPoistaAnonyymi,
VastaaPoistatotta, noin tuo fraasi suomennetaan, jos tarkkoja ollaan. Koti, kirkko ja isänmaa -henki on kuitenkin kai vähän sama asia?
Sanottakoon tässä, että käytin tuota termiä kriittisesti - en kannata tätä ideologiaa, jossa näen paljon rajoittavaa ja ahdasta, koska kukin noista sanoista sulkee jotain ulkopuolelleen ja vahvistaa käsitystäni raja-aidoista ja muureista. - Kannatan siis puhtaasti lapsikeskeistä ajattelua kaikessa, en kolmen koon ideologiaa.
*
Johannes,
minullakin on paljon kritisoimista saksalaisessa elämänmenossa - mutta se on toinen juttu. Lapsikeskeisen ajattelutavan myötä vain tuo termi nousi esiin.