2.12.2008

Poika-Saima ja Piikki-Väinö

Muistan varhaisesta lapsuudestani Poika-Saiman, naisen, joka pukeutui miehen harmaaseen pukuun, 50-luvun lopulla maalaispitäjässä. Hänellä oli suvereeni ja varsin hyväksytty asemansa kyläyhteisössä, jossa oli yksinkertaisesti Poika-Saima, joka kävi taloissa tekemässä töitä.

Meille lapsille ei selitelty mitään, emme tainneet edes kysellä, miksi Saima on tuollainen, vaan me kasvoimme poikasaimauteen kivuttomasti. Vanhemmat eivät tehneet asiasta numeroa eivätkä millään tavoin kyseenalaistaneet Poika-Saiman sisäistä tai ulkoista habitusta. Saima oli erilainen ja sillä sipuli, eikä erilaisuus ollut syy lasten lällätyksille.

Ainoa, mitä hieman paheksuttiin ja mikä aiheutti lapsen aivoissa ristiriidan häivähdyksen, oli Poika-Saiman julkikessuttelu. Siihen aikaan Saimat kessuttelivat neljän seinän sisäpuolella ja Poika-Saima tupsautteli kunnon savuja ulkosalla ja pyyhki silmistään vesiä, jotka valuivat silmänurkasta - muistan tuon kämmenselän liikkeen kun luulin ensin, että Poika-Saima itki. Mutta ei hän itkenyt, kyynelkanavat vain olivat ilmeisen herkät, liekö allergiaa, josta silloin ei puhuttu, kun ei tiedetty joidenkuiden pikkulasten maitoruvenkaan alkuperää. Naama saattoi olla ruskean ruven peittämä, kun lapsi kittasi maitoaan kaksin käsin.

Vanhemmiten Poika-Saima joutui vaivaistaloon, kuten Piikki-Väinö, Kulta-Paavo ja muut kylän omat kylähullut. Piikki-Väinölle annettiin tietä, kun hän kulki tienpientareita kumarassa etsien tielle pudonneita markkoja - ja siksi häntä kutsuttiin myös Markka-Väinöksi. Kulta-Paavo oli ikuinen lapsi henskelihousuineen, ja sanoisin, että kyläläisten rakastama pyöreä ukkeli, joka töpötteli kauppakassi kädessään kylänraittia ihmisille hymyillen.

Outoa, miten elävästi ja lämpimästi nämä erikoispersoonat ovat piirtyneet lapsen mieleen. Heidän nimensä on kuin valonpilkahdus, auringon säde lapsuuden hämärään, josta ei puutu tummiakaan sävyjä. Mutta nämä ovat siis valopilkkuja, jonkalaisia soisi nykylastenkin mieleen jäävän mieluummin kuin pohdiskeluja siitä, voiko sukupuoltaan vaihtava toimia pappina tai pippinä. Aikuisten mutkaton asenne ratkaisee kaiken, ja olen yhä vakuuttuneempi siitä, että eivät lapset tuomitse ja kiusaa erilaista ihmistä tai toveriaan ilman aikuisten esimerkkiä. Lapsi ei siis ole syntymäjulma, vaan tabula rasa, johon piirtyy hänen kohtaamiensa läheisten maailmankuva ja asenteet.

Ehkä toisella kertaa kerron teille Ellistä, joka myös oli miesnainen. Hän sai huonoa kohtelua sivistyneeltä perheeltään, ja päätyi hullujenhuoneelle ja kavalluksiin ja laati tohtorinväitöskirjansa hullujenhuoneelta päästyään ja kärsittyään kavallustuomionsa. Tai sitten en kerro - tuossa se jo tuli. Elliä ei hyväksytty miehenpuvussaan eikä puolipartaisena naisena, jonka sielussa ja ruumiissa asui kuitenkin mies.

(Maalaus Romaine Brooks)

17 kommenttia:

  1. Tuolla löytyy siitä Ellistä lisää . . .

    http://ikkuna.blogspot.com/2006_04_01_archive.html
    24.4.06
    Hulluja

    VastaaPoista
  2. Ikävän hässäkän seurauksena (ks. pari juttua alemmas) poistin blogini blogilistalta halutessani paeta tätä järjettömyyttä. Se oli virhetikki, kuten joku totesikin, sillä lista palvelee ennen kaikkea lukijoita ja tiedon etsijöitä, ja haluan olla saatavilla, mukana menossa.

    Pyydän anteeksi teiltä, hyvät lukijat, osaltani tätä ikävää episodia. Minulla olisi pitänyt olla enemmän itseluottamusta ja tilanteen arvioimiskykyä, jolloin olisin pysynyt tällaisen yläpuolella - kyllä uskallan sanoa yläpuolella tarkoittamatta sillä itseni korottamista, vaan mieluummin tarkoitan sillä takertumattomuutta pahantahtoisiin sanoihin.

    Ilmoitin blogini siis takaisin listalle, eli jos vanha tilauksesi on voimassa, sen pitäisi palautua automaattisesti voimaan jonkin ajan kuluttua. Jos ehdit sanoa sen irti, olisi hauskaa, jos uusisit sen jossain vaiheessa. Ellet uusi, ymmärrän senkin ja olen valmis kantamaan seuraukset hätäisistä virheliikkeistäni, joista luulen nyt oppineeni paljonkin: ei ole itseohjautuvaa eettisyyttä tai hyvää, vaan jos kohtaa pahantahtoisuutta, on vain sivuutettava se tarttumatta siihen. Mitä enemmän puolustautuu, sitä enemmän puolustettavaa tulee. Tämän opin.

    VastaaPoista
  3. Tabula rasa..

    Entäs geenit?

    Vanhemmiten olen alkanut "uskoa" niihin enemmän ja enemmän...

    Minä en jaksa uskoa syntymähyvyyteen.
    En taida uskoa myöskään syntymäjulmuuteen..

    Kun kuitenkin uskon, että ihmisessä on pahuutta en tarkoita, että ihminen olisi läpeensä paha, vaan milestäni veto väärään suuntaan on realiteetti. Mielestäni se on hyvä tiedostaa, joskus tunnustaa..

    En siis tiedosta vain kasvattajieni vääriä tekoja, täytyy tiedostaa myös ihan omani.
    Haluan kantaa vastuuta. Se ei ole helppoa.

    Mutta nämä Saimat..Muistan minäkin. He elivät omaa elämäänsä, mutta entäs jos olisivat olleet esim opettajia?

    VastaaPoista
  4. Lev Nikolajevitš Myškin ei kyllä ollut minkään valtakunnan miesnainen.

    VastaaPoista
  5. Anonyymi, luulen että ajatuksemme kulkevat kutakuinkin yhtä rataa, sillä ajattelen siis niin, että ihminen on syntyessäänm tyhjä taulu, jossa ei ole piirtoakaan, sillä geenien työ ei ole vielä aktivoitunut tuottamaan persoonallisuuden kuvaa. Kuva on valmiudessa, ja tietyissä geenien säätelemissä kehyksissä, mutta se, miten kuva muotoutuu, on kuitenkin heijastuskuva siitä, mikä osuu lapsen silmien verkkokalvoille, tarjoutuu hänen korviensa kuultavaksi, ihonsa ja ruumiinsa aistittavaksi, sielunsa eli sisimpänsä ravinnoksi. Siitä se tulee, ihmisen persoonallinen kuva. Se on heijaste kaikesta koetusta.

    Kyllä noita poikasaimoja on ollut eri tehtävissä, pappeina, opettajina, eri maailmanaikoina, eri kulttuureissa, ja aina he ovat suurimman murheen saaneet varmaan omalle sielulleen. Jos yhteisö hyväksyy heidät, eivät he silti hyväksy itseään, koska ovat väärän sukupuolen ruumiissa.

    VastaaPoista
  6. Minulle tuli kaksi juttua tästä mieleen.
    (Tai oikeastaan monta muutakin, mutta nämä kaksi päällimmäisenä)

    Juttu yksi:
    Äitini täti Saimi leikkasi hiuksensa sängelle ja pukeutui pussihousuihin, kun piti mennä juopon miehen tilalle peltotöihin.

    Albaniassa tunnetaan erikoinen ilmiö: naiset, jotka naimisiinmenosta välttyäkseen pukeutuvat miehiksi ja elävät koko elämänsä siis naimattomina, "täysivaltaisina" miehinä.
    BBC:n artikkeli asiasta:

    http://news.bbc.co.uk/2/hi/europe/7682240.stm

    VastaaPoista
  7. Hyvin kirjoitat. Tällaista on miellyttävä lukea. Myös asenteesi on OK.

    *
    Mutta että ihminenkö tyhjä taulu syntyessään? Ei ole, sillä mikäli tuo pitäisi paikkaansa, olisimme kaikki täysin manipuloitavissa geenien, oppimisen ja tradition kautta aivan toisiksi ihmisiksi kuin, mitä nyt olemme.

    Teoriassa mahdollista mutta ei käytännössä, ellei sitten hyväksytä rotuhygieenisiä toimia eli eugeniikkaa - käytännössä siis rasismia.

    Mutta jaa - kysyn itseltäni: eikö näin tapahdu koko ajan jossain muodossa? Eikö meitä pyritä muovaamaan syntymästä saakka johonkin hemmetin muottiin - kulttuurista ja tieteen/poliittisen etiikan liitosta riippuen?

    Kyllä. Jos me olemme tyhjiä tauluja syntyessämme, ei ole väliä, mitä meistä tulee - tyhjyys on kuitenkin alkuperäinen ja perimmäinen osamme. Miksi emme siis olisi täysin muovattavissa sellaisiksi kuin joku toinen niin haluaa?

    Kyseesä on karmea visio, johon intuitioni ei suostu. Sen vuoksi 'pakenenen' Platonin rationalistiseen nativismiin tällaista kauhugalleria-empirismiä ja lisään siihen nietzscheläisen voluntarismin - mikä itse asiassa on varsin paradoksaalinen juttu - Nietzschehän ei usko tahdon vapauteen, mutta korottaa silti tahdon olemisen perimmäiseksi primus motoriksi kulttuurisella ja psyykkisellä tasolla.

    *
    Antakaa minun pysyä omassa galleriassani - kiitos! Mieluummin luon maailmaa ja itseäni kuin, että minua luodaan tai pikemminkin manipuloidaan!

    En ole tyhjä taulu - olen luova ihminen - Minä. Olen kuin olenkin tavallaan Poika-Saima tai Piikki-Väinö - originaali - en tyhjyydestä muovautunut stereotypia.

    Mieluummin teen väärin - olen rikollinen - kuin pelkkä tahdoton pianonkosketin (tyhjä taulu), kirjoitti Dostojevski kellariloukon miehessään.

    Siitä maksiimista tuli minun 'uskontunnustukseni' 20-vuotiaana. Niin hyvässä kuin huonossa ja pahassa.

    VastaaPoista
  8. Palaan ajattelemaan huomenna sekä Sarin kiinnostavaa albanialaisnaista että Ranen esittämää ajatusta, että tabula rasa merkitsisi riepuna oloa. Näin en koe sitä, mutta ajattelen asiaa aamulla, sillä taidan mennä nyt nukkumaan - näin viime yönä suorastaan satumaista unta turkoosinvärisestä kirkkaasta merivedestä, jossa ui ihmeellisen värikkäitä ja muotoisia ihania kaloja. Tahdon katsella niitä lisää ja tuntea sen veden viileyden kehollani lämpimän täkin alla.. :)

    VastaaPoista
  9. Eli Elli oli outo lintu...

    Kiva, että nukut välillä, heräät sit.

    Ainakin mä kaipaan sua niin kuin kuuta, joka välillä tulee, täytenä.

    VastaaPoista
  10. Olihan Elli outo lintu, jos ajattelee että hänen perheensä piirissä työskenneltiin arvostetussa asemassa mm. eduskunnan merkittävällä paikalla ja sen ajan opetusmaailmassa, jossa erilaisuus oli suuri häpeä, niin kuin yleisesti tiedetään. Tosin tämä perhepiiri jäi meille lapsuudessa vieraaksi, sen verran kaukainen tuo sukuside kuitenkin oli.

    Olen siis valmis uskomaan siihen, että ihminen voi syntyä väärään sukupuoleen, sillä yleensä nämä ihmiset tietävät jo varhaislapsuudestaan asti itse asian. Viime aikoina olen havainnut, että erikoisen paljon sukupuolen vaihtaneita on tullut ilmi pappispiireistä, niin kuin nyt tämän uusimman tapauksen yhteydessä on ilmennyt.

    VastaaPoista
  11. Tuohon 'kirjoittamattomaan lehteen' voisin todeta että pelkän geenikartaston varassa kasvaneita 'susilapsia' ei kovin tarkasti ole tieteellisesti 'analysoitu'. Tiedon vähyys ei liene ongelma vaan sen paljous. Sen prosessointi ja seulonta käytettäväksi moraalin, etiikan ja arvojen ilmaisemiseen ja ylläpitämiseen. Yksilön ja yhteiskunnan arvohierarkian jonkinasteinen tunnustaminen mahdollistaa valinnan ja sitoutumisen arvoihin. 'Susilapsen' valinta olisi lienee erilainen.

    VastaaPoista
  12. Minulla on muuten Misha Defonsecan kirjoittama kirja Susilapsi, joka kertoo susien parissa eläneestä tytöstä. Kertomus on tositarina natseja paenneesta tytöstä, kun hänen vanhempansa oli viety pois.

    Vuodet susien luona piirtyivät hänen tauluunsa opettaen hän elle rakkautta ja hellyyttä, hoivaamista ja yhteisöllisyyttä - ihmisiin hän oli menettänyt luottamuksensa.

    - Tämä oli nyt hieman ulkopuolelta tarkoitteesi, anonyymi, oletan, mutta mielenkiintoinen seikkailutarina, joka opettaa paljon.

    VastaaPoista
  13. Bloggasin tuosta Albanian naisten mieheksi ryhtymisestä kesällä:
    http://www.tiinakaarela.net/?p=880

    Siinä on kysymys vähän toisesta ilmiöstä, jos kohta saattaahan taustalla olla muitakin syitä. Naiset ottavat miehen roolin voidakseen pitää tilansa elinkelpoisena tai perheensä hengissä, koska Kanun ei suo heille muuta mahdollisuutta. Kyse ei siis ole välttämättä naisten valinnasta, vaan pakosta, jonka uskonnollinen traditio sanelee.

    VastaaPoista
  14. Mielenkiintoinen asia tuo Albanian naisten tapaus, oli naisen valinta sitten uskonnollisen tradition sanelemaa tai oma valinta.

    Sormituntumalta arvelisin sen nojaavan uskonnolliseen traditioon, sillä Albaniassa naimattoman köyhän naisen osa on ankea. On tietenkin mahdollista, että siihen myös etsiydytään, onhan muitakin vastaavia ilmiöitä - nunnat ja muut vannoutuneet yksineläjät, joten mene tiedä. Ihmisen biologia kuitenkin on kova sana.

    VastaaPoista
  15. Yksi pappi on vaihtanut sukupuolensa, toinen on vaihtamassa.
    Muutamat ovat miettineet asiaa= erityisen paljon?

    Kun työtä tekee koko ajan oman persoonansa kautta joutuu koko ajan miettimään, ehkä vähän enemmän kuin muut, kuka minä oikeastaan olen. Ja puhumiseen tottuneena voi ajatuksiaan helpommin tuoda julki ääneen tai mustavalkoisella.

    Tärkeintä on kuitenkin olla mikä on, oli mikä oli.

    t. alan ammattilainen, anonyymi siksi, että vasta aloittelee netissä elämistä

    VastaaPoista
  16. Hieno muistelus, kyllä se noin meni! Olisin maininnut tuon päreessäni, jos olisin muistanut.

    Kummallista, että minä ainakaan en silloin tajunnut, että hän on syntynyt väärässä sukupuolessa. Nyt sen vasta oikein tajuaa.

    VastaaPoista