14.1.2009

Kaksi kalaa ja viisi leipää


En malta olla kirjoittamatta toista pärettä samaan syssyyn edellisen kanssa. Nimittäin on tapahtunut jälleen kalapuikkojuttu, jonka useimmat lienevät jo kuulleet uutisista tai lukeneet iltapäivän lehdistä.

Vantaalainen koulupoika otti enemmän ruokaa kuin muut, enemmän kuin oli sallittu, ja häntä pyydettiin palauttamaan luvatta otettu neljäs kalapuikko takaisin tarjoiluastiaan. Poika ei suostunut vaan ryhtyi rähinöimään, eikä useista pyynnöistä ja luokasta hakemisista huolimatta suostunut tulemaan rehtorin kuultavaksi ennen kuin poliisi kutsuttiin hätiin. Opettajat kun eivät saa riehuvaankaan oppilaaseen koskea.

Lähes 90 prosenttia tätä asiaa koskeviin keskusteluihin osallistuneista tuomitsee koulun puuttumisen oppilaan sääntörikkomukseen ja sanoo, että pitäähän lapsen saada vatsansa täyteen ja että tyhmä tyhmä koulu, kun kutsui poliisin paikalle.

Nyt on ilmennyt, että kalapuikot olivatkin rapeita kalaleikkeitä, kalapaloja tai pihvejä, eli sallitun kolmen pihvin määrä on 150 grammaa, mikä riittää kasvavan nuoren lounastarpeeksi mainiosti, kun ottaa huomioon, että vatsaa ei ole tarkoitus täyttää rasvaisilla ja rapeilla - varmaan maukkailla - kaloilla, vaan annokseen kuuluu lisäksi perunaa tai riisiä, sekä salaattia, leipää, voita ja maitoa tai piimää. Jälkiruokakin nähdäkseni kuuluu ainakin joinain päivinä lounaaseen.

Keskusteluista ilmenee muuan hyvin ikävä piirre. Nimittäin yhteiskunnan odotetaan ilmeisesti ruokkivan lapset, koska vanhemmat eivät taida enää hoitaa tätäkään velvollisuuttaan kaikissa kodeissa. Jos kotona viitsitään laittaa ravitseva aamiainen ja päivän pääateria, päivällinen, niin lapsella ei luulisi olevan lounaalla niin valtava nälkä, että pitää syödä kaverienkin annokset.

93 kommenttia:

  1. Jumalalta tuli kalat. Leivät teki naiset. Kilpaa.

    VastaaPoista
  2. Juuri niin, HG.

    Nyt kaikki tulee yhteiskunnalta. Se vaan, että enää ei rukoilla, vaan otetaan ne kaksi kalaa omiin suihin. Ja iskä tai äiskä sanoo, että jumalauta kyllä meidän poika saa ottaa jos sillä on nälkä.

    VastaaPoista
  3. Kahden, nyt aikuisen, pojan äitinä olen sitä mieltä, että kolme kalapuikkoa ei riitä ollenkaan kasvavalle pojalle. Minusta se on suoranainen vitsi.

    Vanhemmat kantavat selkä vääränä ruokaa sen ikäisille lapsille, ja nämä ovat silti laihoja. He syövät varmasti kotonaankin jääkaapin tyhjäksi.

    Jos kunnon ruokaa ei ole, lapset ostavat roskaruokaa ja karkkeja.

    Meidän lapset kävivät koulua, joka oli alkuajan yksityinen. He söivät silloin joko vanhempien ostamilla ruokalipuilla maksamaansa ruokaa tai, jos eivät pitäneet siitä, saivat käydä ostamassa lähikaupasta ruokaa, kunhan käyttäytyivät hyvin kadulla ja kaupoissa.

    Soitin vanhemmalle pojalleni ja varmistin asian. Vielä kunnallisen ruoan aikaankin annettiin lasten syödä tarpeeksi.

    Ruoka oli vadeissa pöydillä, ja sitä sai ottaa niin paljon kuin halusi. Toiset söivät vähän, toiset paljon. Jotkut pojat söivät valtavia määriä lihapullia, vaikka saivat kotonaankin ruokaa.

    Poikani kertoi myös lukeneensa tuosta kalapuikkojupakasta. Se toi hänelle mieleen Dickensin kuvauksen koulusta, jossa sai vain lautasellisen keittoa.

    "May I have some more, sir?" anottiin opettajalta. Toisesta lautasellissta taisi syntyä varsinainen mellakka.

    Ehkä kunnanisien ja "kunnanäitien" kannattaisi säästää seminaari- yms menoissaan, jotta lapset saavat syödä kunnolla.

    VastaaPoista
  4. Anna,

    kyseessä ei ollut kolme kalapuikkoa, vaan kolme kalapihviä tai leikettä, fileetä.

    150 grammaa proteiinia pitäisi kyllä riittää lounaalla jopa aikuiselle, etenkin kun proteiinia saa myös leivästä. Lisäksi oli perunaa/riisiä, salaattia ja maitoa tai halutessaan piimää. Jälkiruuasta en ole tietoinen, mutta ainakin joinain päivinä sitä on.

    Proteiinia voisi nauttia myös kotona aamiaisella vaikkapa syömällä kananmunan puuron tai leipien kera. Näin ei maha olisi aivan tyhjä koulun lounaalla. Päivällisellä sitten - perheen pääaterialla - syödään varsinaiset proteiinipaukut, lihaa, kalaa tai kasvisvaihtoehto, jos perhe on kasvissyöjiä.

    Totta on, että kouluruuassa on säästetty samoin kuin muussa koulutoimen menoissa. Itselläni on kuitenkin käsitys, että kouluruoka on varsin monipuolista ja riittävää, ja sitä saa yleesä lisää, jos jää nälkäiseksi.

    Jotkin suosituimmat ruuat saattavat loppua kesken, koska oppilaat haluavat syödä vain niitä ja jättävät lisukkeet vähemmälle. Eikö kotonakin pidä syödä ja maistaa kaikkea eikä vain mieliruokia? Ei siis pelkkiä nakkeja, vaan myös perunaa.

    VastaaPoista
  5. Iines, kyseessä ei ollut 150g proteiinia vaan 150g ajateltu kalapala-annos. Ko. kalapala ei juuri eroa mitenkään kalapuikoista muuten kuin muodoltaan. Siitä on siis n. 13% proteiinia (n.20g) ja se sisältää kalapuikkomaisen kuoren.

    Saadakseen 150g proteiinia mainituista kalapaloista tulisi niitä syödä n.1 kilo ja 100 grammaa. Tämä vastaisi siis noiden arvojen mukaan 22 kalapalaa.
    Käsittääkseni kyse oli kuitenkin neljästä.

    VastaaPoista
  6. Lisäksi Iines, leivästä saatava proteiini ei kelpaa ihmiselle rakennusaineeksi viljaperäisyytensä vuoksi. Muutenkin osuus on sen verran pieni ettei sillä varsinaista merkitystä ole.

    Koska ilmeisesti tiedät näistä asioista jotain olisi sinulla luullut hälytyskellot soivan kun aloit miettimään 150g kertaproteiiniannosta, joka "pitäisi kyllä riittää lounaalla jopa aikuiselle", koska tuo mainittu 150g on kevyehkölle aikuiselle normaali määrä päivässä.

    VastaaPoista
  7. 150 gr kalan palasia.

    Se riittää meille aikuisille naisille. Syön vain 100 gr lihaa tai kalaa, koska laihdutan, mieheni syö 200 gr.

    13-vuotias poika tarvitsee paljon enemmän ruokaa kuin aikuinen, varsinkin jos ei tupakoi, ryyppää tai syö roskaruokaa ja karkkeja.

    13-vuotias poika kasvaa huimaa vauhtia. Hänellä on paljon energiaa, hän liikkuu, puuhaa, harrastaa urheilua. Silloin tarvitaan paljon ruokaa.

    Olisivat iloisia siitä, että lapsella on niin terveelliset makutottumukset: haluaa syödä kalaa.

    Jos taas joku lapsi ei saa kotonaan tarpeeksi ruokaa, ei häntä pidä rangaista siitä. Se olisi sydämetöntä. Oppilaitakin pitäisi kohdella hienotunteisesti.

    Kalapalajupakassa olisi ainesta komediaan, mutta se poika käy sääliksi. Ehkä joku aikamme Dickens saa siitä aiheen.

    P.S. Iines, sinä osaat järjstää blogiisi aidon debate-keskustelun. Tulee esille monenlaisia näkökulmia asiaan. Niin varmaan tulee nytkin.

    VastaaPoista
  8. "Lähes 90 prosenttia tätä asiaa koskeviin keskusteluihin osallistuneista tuomitsee koulun puuttumisen oppilaan sääntörikkomukseen ja sanoo, että pitäähän lapsen saada vatsansa täyteen ja että tyhmä tyhmä koulu, kun kutsui poliisin paikalle."

    OAJ:n tutkimuksen mukaan 98% opettajista haluaisi kotien kasvattavan enemmän. Olemmekotörmäyskurssilla?

    VastaaPoista
  9. Anonyymi,

    en tunne grammamääriä päivittäisen proteiinin määrästä, mutta ei 150 gr päivässä kyllä ole päivittäisannos aikuiselle. Kyllä se on kai hieman enemmän!

    Itse muistelen laihduttaneeni joskus ja pakottaneeni itseni syömään tarpeeksi proteiiniannoksia päivässä. Yhdellä aterialla söin esimerkiksi 60 - 120 gr kalaa tai kanaa, eikä se nyt niin valtava annos ollut. Mainittakoon, että perunaa eikä leipää aterialla ollut, vain salaatti ja vesi ruokajuomana. Laihduin nopeasti lähes alipainoiseksi.

    *

    Anna,

    ilman muuta kasvava nuori poika tarvitsee paljon ravintoa, mutta kyllä tuo kolme kalapihviä riittää hänellekin, jos hän ottaa sen kanssa tarpeeksi salaattia - ruuan ei pidä olla pojillakaan raskasta vaan vitamiinipitoista, kevyttä ja ravitsevaa.

    Kyllä tätä poikaa kohdeltiin hienotunteisesti, mutta hän ei kohdellut muita hyvin. Hän alkoi olla niin aggressiiv inen ja vaaraksi muille, että poliisit piti kutsua paikalle, koska opettajat eivät saa rauhoittaa oppilasta koskemalla häneen. Kyseessä oli poika, joka oli mm. paskantanut koulun ilmastointiputkeen ja ampunut koulurakennuksen sisällä raketteja. Tapauksen nähneen oppilaan mukaan kyseessä oli pojan häiriköinti, hän otti uhmatakseen enemmän ruokaa kuin muut.

    VastaaPoista
  10. Pankkiryöstäjänkin annetaan mieluummin mennä saaliinensa muualla tavoitettavaksi, mutta tämä nälkäinen poika ei saanut neljättä kalapalaa syötäväkseen.

    Sääntöfriikit saivat mitä tilasivat.

    VastaaPoista
  11. Enska,

    emme ole törmäyskurssilla, sillä me opettajat emme koskaan saa vanhempia kiinni. He eivät ole tavoitettavissa. Tämän pojankin vanhempia yrittiin tavoittaa, mutta ei heihin saatu yhteyttä, kutsuttiin poliisi.

    VastaaPoista
  12. Iines: "Nimittäin yhteiskunnan odotetaan ilmeisesti ruokkivan lapset, koska vanhemmat eivät taida enää hoitaa tätäkään velvollisuuttaan kaikissa kodeissa."

    Nyky-Suomessa on sellaisiakin perheitä joilla ei ole varaa ruokkia kunnolla lapsiaan.

    Niistä joiden vanhemmat eivät välitä, tai eivät alkoholismin, tai jonkin muun sairauden takia eivät kukene lapsiaan ruokkimaan puhumattakaan. (Ja muuten, yhteiskunta ei pahemmin sairaiden perheitä auta edes pyydettäessä ja hyvin harva suomalainen kehtaa sosiaaliapua pyytää)

    Iines: "150 grammaa proteiinia pitäisi kyllä riittää lounaalla jopa aikuiselle, etenkin kun proteiinia saa myös leivästä. Lisäksi oli perunaa/riisiä, salaattia ja maitoa tai halutessaan piimää."

    Riittää ja riittää, riittää varmasti sinulle, mutta riittääkö kasvupyrähdyksessään olevalla pojalle? Hikiseen saattaa riittää siihen asti että ehtii kotileipäpöytien ääreen -- jos riittää siihenkään. Mutta Anna Amnell jo mainitsikin tämän seikan.

    Muuten, mitähän mieltä nuo nykyiset kakarat olisivat olleet siitä mössöstä mitä meille syötettiin? Pahaa ja kylmää ruokaa jota ei sitäkään koskaan ollut riittävästi. (Vielä tänä päivänäkin jo ajatus kanaviillokista ja tillilihasta oksettaa minua)

    En tiedä millaista ruoka nykyisin kouluissa on, mutta 90-luvun lopulla kun kuulin lapsiltani mitä he saivat koulussa ruoaksi teki mieleni livahtaa itsekin sinne syömään...

    AA: "13-vuotias poika tarvitsee paljon enemmän ruokaa kuin aikuinen, varsinkin jos ei tupakoi, ryyppää tai syö roskaruokaa ja karkkeja."

    Juu ja tarvitsee sitä 18-vuotiaskin kasvava ja urheileva poika, omani vetäisee joskus pari kertaa sellaisen annoksen kuin minä. Hän tosin on parissa vuodessa venynyt yli kaksikymmentä senttiä pituutta.

    Iines: "Hän alkoi olla niin aggressiiv inen ja vaaraksi muille, että poliisit piti kutsua paikalle, koska opettajat eivät saa rauhoittaa oppilasta koskemalla häneen."

    Itse asiassa ko. poika ei lehtien mukaan ollut agressiivinen, hän vain kieltäytyi lähtemästä tapaamaan kuraattoria.

    Uutisen mukaan siellä koulussa riehuivat muut oppilaat kuin hän.

    Ja siksi toisekseen, ko. koulu on ilmoittanut että asiaan on vedetty mukaan siihen kuulumattomia seikkoja, kuten ikkunan rikkominen.

    VastaaPoista
  13. Sedis,

    sinun poikasi jää ilman kolmatta kalapalaa, jos tämä ilmastointiputkeenpaskantaja saa neljä.

    VastaaPoista
  14. Iines: "emme ole törmäyskurssilla, sillä me opettajat emme koskaan saa vanhempia kiinni. He eivät ole tavoitettavissa. "

    Jep.

    Uskon jo.

    Vika on aina vanhemmissa.

    Mutta entä kun se vanhempi on opettaja?

    Kummassa silloin on vika, opettajassa vaiko opettajassa?

    VastaaPoista
  15. Iines, sinä et mitä ilmeisimmin ole työskennellyt laitoskeittiössä, laitoskeittiöstä jää aina ruokaa yli.

    VastaaPoista
  16. Johannes,

    ei tämän nyt niin tarvitse mennä, että haetaan vikapäitä. Syitä on, jos niin halutaan, monessa paikassa, mutta kyllä sen lapsen käytöstavat muita tovereita ja koulua kohtaan ovat vanhempien kädessä. Koulutoimen säästöistä voi tietenkin syyttää valitsemiamme päättäjiä, mutta ei todellakaan opettajia tai keittäjiä.

    En tietenkään ole työskennellyt koulujen keittiössä, mutta tiedän, että suosituimpia ruokia (rapeat kalaleikkeet, lihapullat) joudutaan säännöstelemään, jotta niitä riittäisi tasaisesti kaikille. On oppilaita, jotka ottaisivat ilman rajoituksia lautaselleen jopa 30 lihapullaa eikä mitään muuta. Laskepa tuosta, moniko joutuisi syömään pelkkää perunaa.

    VastaaPoista
  17. Johannekselle vielä:

    Tässä iltapäivällä lähetetty keskustelukommentti Iltalehteen. Kommentin on kirjoittanut oppilas, joka paikan päällä näki tilanteen.

    "Huomasin, että aika kiivaasti on täällä käyty keskustelua, kuten myös radiossa ja muissa lehdissäkin, tuosta Vantaankosken yläasteen "kalapuikkojutusta" ja oli ihan pakko puuttua juttuun jonkinverran. Itse voin tapahtuman nähneenä sanoa, että juttu ei todellakaan mennyt noin kuin Iltasanomat aiheesta kirjoitti.
    Ensinnäkin, opettaja ei tarttunut poikaa olasta kiinni ja näin tiputtanut tarjotinta. Poika ihan itse tiputti tarjottimen maahan täysin tahallaan ja päästeli suustaan samalla aikalailla rumia sanoja. Poliiseja ei myöskään kutsuttu paikalle sen takia että poika otti yhden ylimääräisen kalapuikon, vaan siksi että kyseinen henkilö alkoi käymään todella agressiiviseksi ja käyttäytyi muita jo uhkaavalla tavalla. Tämän takia opettajat päättivät, että tilannetta rauhoittamaan olisi parasta kutsua poliisi. Kyseinen poika on myös aikaisemmin käyttäytynyt todella hallitsemattomasti ja vaarallisestikin muita kohtaan, eikä tämä ollut ensimmäinen kerta.
    Jutussa myös lukee, että oppilaat olisivat "alkaneet mellakoimaan" ja että "tilanteesta olisi kärjistynyt varsinainen kriisi". Itse opiskelen kyseisessä koulussa, ja voin sanoa etten kyllä huomannut minkäänlaista epäjärjestystä, yhden oppilaan riehumista lukuunottamatta. IS kirjoittaa myös, että yksi ikkuna särkyi oppilaiden riehunnassa. Ikkuna oli särkynyt jo kauan ennen tilanteen alkamista, eikä se liittynyt tapahtuneeseen millään tavalla.

    Tämä kaikki nyt ihan vain tilanteen selvittämäksi - älkää aina uskoko mitä lehdet kirjoittavat! Oli aivan pakko oikaista."

    VastaaPoista
  18. Olin juuri kehittelemässä kannanottoa kolmen kalapuikon riittämättömyydestä kasvavan nuoren ateriaksi, kun luin kirjoituksessasi olleen täsmennyksen. Iltiksen jutusta ja varsinkin artikkeliin liitetystä kuvasta sai sellaisen käsityksen, että koulun tarjoama ruoka-annos olisi ollut todella pieni. Minulla oli sellainen käsitys, että koululaisten ruoka-annosten vähimmäiskalorimäärä on jollakin tapaa säädelty, mutta en kuitenkaan onnistunut äkkiseltään löytämään mistään sellaista säädöstä.

    Uutisoinnin perusteella saa sellaisen käsityksen, että opettajat hotivat jutun todella kehnosti. Näin saattaa toki olla.

    Uutiskynnyksen ylittävissä opettajien ja oppilaiden/ vanhempien välisissä kiistoissa on usein takana paljon sellaista mitä lehteen ei voi kirjoittaa. Tarkoitan, että opettajien on hankala puolustautua julkisuudessa esitettyjä syytöksiä vastaan. Opettajat eivät voi lähteä repostelemaan oppilaidensa sanomisia tai toimintaa ulkopuolisille, eivät aina edes toisilleen.

    Taustojen tunteminen ja äkillisen tilanteeseen reagoiminen ovat tietenkin eri asioita. Tässä kalapuikkojutussa ei ole missään viitattu siihen, että oppilas olisi ollut vaaraksi muille. Siksi poliisin pyytäminen koululle tuntuu oudolta. Kyllä tässä on pakko olla jotain muutakin...

    VastaaPoista
  19. Telemakhos,

    kommenttisi yläpuolella olevan silminnäkijäoppilaan mukaan tilanne oli muille oppilaille uhkaava, ja taustana oli se, että pojalla oli taustaa aggressiiville käytökselleen ennenkin. Kai luit ylempää, että hän oli aiemmin mm. ampunut raketteja koulun sisällä ja paskantanut ilmastointiputkeen.

    On selvää, että kun opettajat eivät voi lain mukan rauhoittaa uhkaavaa oppilasta, pitää kutsua vanhemmat paikalle, ja kun heitä ei saatu kiinni, kutsuttiin poliisi. Kuka muutoin takaa muiden turvallisuuden?

    VastaaPoista
  20. Kas, sieltähän se kaipaamani puuttuva palanen sitten löytyi. Hyvää työtä, Iines. Seuraavaksi pojan äiti syyttää iltalehteä (tai blogissa esiintynyttä silminnäkijää) nettikuisaamisesta ja pojan leimaamisesta.

    VastaaPoista
  21. Juu, ja minäkin saan taas sähköpostia pojan vanhemmilta...

    VastaaPoista
  22. Vilkasta keskustelua..

    Minä puolestaan muistan katkeruudella miten 70-luvulla pankinjohtajan pieni sievä tytär ryntäsi ruokajonon ensimmäiseksi ja kahmi 20+ lihapullaa eikä edes syönyt niitä kaikkia.

    Näin tapahtui AINA kun opettajat eivät koskaan valvoneet. Oltiin nääks fiksuja lukiolaisia.

    Meillä kotona ei välttämättä ollut lämmintä ruokaa.

    VastaaPoista
  23. "Juu, ja minäkin saan taas sähköpostia pojan vanhemmilta..."

    Sano niille suoraan, että sinä tiedät paremmin.

    VastaaPoista
  24. Juha,

    pedagogina tiedät, ettei noin sanota vanhemmille, tai sinulle väläytellään tuomarinperuukkia. Voi vain esittää Jyllands Postia mukaellen pahoittelunsa siitä, että asianomainen tuntee mielensä pahoittuneen.

    *

    Anonyymi,

    vai pankinjohtajan tytär otti 20 lihapullaa. :)

    VastaaPoista
  25. Niin, eikä siinä ole mitään nauramista.
    Jos toisella on nälkä.
    Kyllä sitä ihmetteli, että miten tuo tuolla tavalla ja ei yhtään osaa ottaa huomioon muita...
    Eihän nämä mitään sanaleikkejä ole, kai täällä puhutaan ihan oikeasta elämästä- vai miten?
    Nykyään pankinjohtajilla ei taida olla mitään erityisstatusta.
    Mutta se on taas aivan toinen juttu.

    VastaaPoista
  26. No jopas jotakin! Peräti kolme kalapihviä/oppilas. Meilläkin oli eilen kalaa. Oli pakko puolittaa kalapalat, koska jokaiselle oppilaalle ei ollut laskettu edes yhtä omaa kalanpalasta!

    VastaaPoista
  27. Iines, itse asiassa minä tiedän aika hyvin mitä siellä koulussa tapahtui. Onhan se vaimoni entinen työpaikka.

    Mutta minä puhuinkin siitä mita uutisoinnissa sanottiin. Ja uutisoinnin mukaan poika ei käyttäytynyt agressiivisesti, ihmiset -- ilmeisesti sinä mukaanlukien -- vain olettivat näin tapahtuneen.

    Sillä miten hän todella käyttäytyi ei ole keskustelun kannalta merkitystä, sillä useimpien keskustelijoiden tiedot ovat uutisoinnista saatuja.

    Ja muuten, siitä silminnäkijän kirjoituksesta, miksi luotat siihen?

    Tunnetko pojan?

    Tunnetko silminnäkijän kertomuksen kirjoittajan?

    Emme todellakaan voi olla varmoja etteikö se ole täysin ulkopuolisen kirjoittama -- vaikkapa sinun¹ -- tai omalaatuista koulukisaamista.

    ¹ En väitä että olisit sen kirjoittanut, mutta olet aivan yhtä todennäköinen vaihtoehto sen kirjoittajaksi kuin tuon koulun oppilaskin.

    VastaaPoista
  28. Iines: "ei tämän nyt niin tarvitse mennä, että haetaan vikapäitä. "

    Miksi sitten niin kovin usein haluat syyttää vanhempia?

    VastaaPoista
  29. Johannes,

    kysyt miksi luotan silminnäkijän kertomukseen.

    Ensinnäkin, miksi en luottaisi asialliseen ja kiihkottomaan tekstiin?

    Toiseksi, pitkän linjan tekstikritiikin, mediakritiikin ja tekstien tulkinnan opettajana tiedän kyllä, miten lehtitektit tehdään, etenkin iltapäivälehtien.

    Tiedän myös, millainen on tyypillinen nuoren laatima kirjoitus, ja osaan melkoisella tarkkuudella erottaa aidon tekstin tekaistusta. Olen käräyttänyt leegioittain mm. plagioijia, tekstin lainaajia ja toisen tekstin muokkaajia, omiin nimiin.

    Tuo lainaamani silminnäkijäoppilaan teksti on juuri niin laimea ja vaatimattoman tavallisesti kerrottu, että se jo henkii aitoudesta. Siinä ei syyllistetä ketään - kuten manipuloivassa suurella todennäköisyydellä tehtäisiin, vaan siinä kerrotaan tapahtumat kuin kameralla kuvaten, liioittelematta tai dramatisoimatta. Minun on helppo uskoa tällaista kerrontaa, jossa ei ole pyrkimystä minkään suuntaiseen propagandaan ja jossa on juuri senkaltaisia oikeinkirjoitus ja tyylivirheitä, kuin tuonikäinen tekee. Tekstin asiatietous paljastaa sen, että kirjoittaja on koulun sisältä, ei suinkaan Porin suunnasta oleva ex-äikänmaikka niin kuin hieman ikävästi vihjaat. Kirjoittajan koneen sijaintihan on sitä paitsi todennettavissa Ilta-lehdestä.

    Kuuntelen muuten juuri tässä taustalla radio Novaa. Ohjelman juontajat ovat olleet yhteydssä kyseisen koulun vanhempiin, ja heidän kauttaan on ilmennyt, että kyseisellä pojalla on todella pitkä "rikosrekisteri", eli missä hän liikkui koulussa, sattui aina jotain ikävää, ja häntä pelättiin yleisesti. Tällaisia tietoja on tihkunut myös eri keskusteluista. On siis tässäkin mielessä helppo uskoa, että hän todella heitti itse tarjottimensa maahan kiroillen rumasti, niin kuin monet ovat kuvanneet. Ja Johannes, poliisihan kutsuttiin paikalle vasta, kun vanhempiin ei saatu yhteyttä (?), sillä tilanne oli uhkaava ja lapset pelkäsivät.

    Ja sitten: en oikein ajattele niin, että ruokaa pitää olla moninkertaiset annokset, koska kaikki lapset eivät saa kotona lämpimiä aterioita. Ei se näin mene. Kyllä normaaliannos riittää yhdellä kertaa, santsiannos on usein ravinto-opillisesti turha ja johtuu vääränlaisista ruokailutottumuksista. Eiväthän urheilijatkaan tietääkseni syö raskaasti ja paljon, vaan ravintoympyrän mukaan ja kevyesti mutta täyspainoisesti. Eivät nykylapset kärsi siis ruuan puuteesta, vaan vääränlaisesta syömisestä. Pahaa ruokaa ei syödä, ja paha ruoka on monesti tavallista arkista kotiruokaa, itse tehtyä, joka ei kelpaa.

    On sitä paitsi turha nostaa mekkalaa tästä kalapuikkoannoksen rajoittamisesta, sillä kouluissa, myös Vantaan koulusssa, saa syödä vatsansa täyteen ja ottaa lisää. Jos sitä ruokaa kerran jää ja viedään kaatopaikalle, niin sehän kertoo sen, että lapset eivät syö kouluruokaa tarpeeksi. Veikkaan kyllä, että sinne kaatopaikalle menee lähinnä "pahaa ruokaa" ja perunoita, ei lihapullia eikä kalapuikkoja, joilla halutaan täyttää vatsa. Kyseisenä päivänä säännösteltiin vain kala-annoksia, koska ruokailuryhmiä tuli sinä päivän normaalia enemmän. Miksi poika ei ottanut enemmän perunaa ja salaattia + leipää, jos oli kerran niin nälkäinen? Eihän niissä ollut rajoitusta?

    Ja vielä, 150 g rasvaista kala-anosta on aikuiselle ja kasvavalle nuorelle totisesti riittävä annos yhdellä syömäkerralla. Useille riittää vähempikin. Kalahan on vain kolmannes ruokalautaselta, jossa on myös perunaa ja runsaasti salaattia. Palanpainikkeena maito tai piimä. Turhaa kitinää ja vääriä ruokailutapoja.

    VastaaPoista
  30. Iines, sinällään olen asiasta kanssasi samaa mieltä, periaatteessa sääntöjä pitää noudattaa (Sääntöjen noudattamisessakin on rajansa, tervettä järkeä saa käyttää) ja jos kerran sanottiin ettei kolmea enempää saa kerrallaan ottaa olisi sitä tullut noudatta, varsinkin kun tiedossa oli että lisääkin saa ottaa.

    Mutta en pidä siitä että lähdit heti tuomitsemaan pojan ja tämän vanhemmat.

    Sinulla on tapana syyttää kaikesta koulussa tapahtuvasta vanhempia ja oppilaita.

    Ja kun huomioi sen että suurin osa opettajista on kanssasi samaa mieltä ja tuota tietoa koko ajan vanhemmille opettajien taholta toistellaan niin ei liene ihme että alunperin yhteistyöhalukkaatkin vanhemmat vastaavat samalla mitalla.

    Myönnän toki että henkilökohtaisista kokemuksistani johtuen on kaksi ammattiryhmää, poliisit ja opettajat, joihin en luota ennen kuin he ovat todistaneet minulle olevansa luottamuksen arvoisia.

    Minun kokemusteni mukaan pääosa opettajista on pahasuisia koulukiusaajia jotka inhoavat oppilaitaan ja työtään ja kostavat pahanolonsa oppilailleen.

    En viitsi sanoa mitä poliisista ajattelen. Sanonpahan vain etten ole huutanut poliisia apuun edes hätätilanteessa (Poikkeuksena tyttären karkaaminen, silloinkin se oli turhaa, poliisista ei ollut yhtikäs mitään apua), selviän mielummin itse ja kärsin taloudelliset menetykset omassa nahassani.

    Ja muuten, koulun ruoka-annokset olivat urheilevan ja kasvavan poikani mielestä niin pieniä että hän väsäsi kotona itselleen eväitä koulupäivää varten koskei halunnut syödä pelkkiä suklaapatukoita (Juu poikani on omalaatuinen) jotka olivat ainoa välipalavaihtoehto joka koulun automaateista oli saatavilla.

    VastaaPoista
  31. Jos poika olisi riehunut samalla tavalla vaikkapa matikan tunnilla ja opettaja ei olisi saanut häntä hillittyä, olisiko opettajaa syytetty huonoksi matematiikan opeksi? Näköjään voi olettaa että joo.

    Ja olen teinin äiti minäkin, ja tiedän tasan tarkkaan montako kiloa kalaa ja lihaa menee, mutta se ei ole minusta ollenkaan koko jutun pointti.
    Iltapäivälehtien intressi on myydä lehtiä, ja poliisin kutsuminen kouluun on uutinen.
    Ei tapahtunut ennen vanhaan, sanoisi kuka tahansa. Ennen vanhaan opettajat ottivat itse lapsia niskasta kiinni, nyt eivät. Kenen on syy?
    Olen sanonut tämän ennenkin: minusta ruumiillisen koskemattomuuden ihannetta on vaikea toteuttaa, jos kasvattaa lapsia. Heihin pitäisi voida koskea, mutta kun ei saa; ei halata, ei kai edes taputtaa päähän, ellei ole perheenjäsen.

    Itse riskeeraisin opettajana vaikkapa oikeusjutun(eli ottaisin ohjat omiin käsiini), asiasta pitäisi keskustella muutenkin kuin kalapuikkojen vuoksi.

    VastaaPoista
  32. Johannes,

    en kirjoittanut juttuani heti, kun uutiset alkoivat tihkua, vaan odotin rauhassa. Vasta kun alkoi putkahdella selkeitä faktoja ja jutun saamaa palautetta, kokosin niistä jutun, koska yleisön kiihko oli selvästi ylimitoitettua ja suuntautui selkeästi Ilta-Sanomien viitoittamaan väärään kohteeseen: keittiön eli koulun rajoitteeseen. Oikeastihan kyse ei ollut ylimääräisestä kalapuikosta, vaan pojan raivoamisesta. Hän ei myöskään totellut rauhallisia kutsuja tulla puhumaan tilanteesta. Eikö kotonakin keskustella lapsen kanssa, jos lapsi paiskaa ruokansa lattialle, syystä että lihapullat jaetaan tasan perheenjäsenten kesken?

    On aika turhaa syyttää minua siitä, että pohdin juttua ja menen juurille. Teksivätpä niin muutkin eivätkä ryhtyisi lyömään keittäjää tai koulua siitä, että se toimi hankalan häiriökäyttäisen osalta juuri niin kuin pitkin. Ei kajonnut oppilaaseen, ei haukkunut häntä, vaan vanhempien ollessa vastaamatta koulun soittoihin kutsui poliisin paikalle, koska poika käyttäytyi uhkaavasti ja lapset pelkäsivät.

    Koko tämä lietsottu kohu on vain lehden myymiseksi. Ja nyt sen ovat siepanneet ne, jotka syyttävät kaikesta yhteiskuntaa ja koulua, mutta eivät näe koskaan syytä siellä, missä se oikeasti on. Poika nähdään nälkäisenä uhrina ja koulu lasten nälässäpitäjänä. Ei tällainen väärä kuva ole kenenkään edun mukaista.

    En minä pääse siitä ajatuksesta, etteikö kasvatusvastuu olisi vanhemmilla. Jos se hoidetaan, ei lapsi paskanna koulun ilmastointiputkeen eikä käyttäydy aggressiivisesti muita oppilaita kohtaan. Ei se ole yhteiskunnaneikä yhden ylimääräisen kalapihvin vika. Nälkäinen lapsi olisi syönyt ne kolme kalapuikkoa ja tullut sitten pyytämään lisää. Melkoinen osa nimittäin jättää lautasille syömätöntä ruokaa, joka menee jätteisiin.

    VastaaPoista
  33. Iines: "En minä pääse siitä ajatuksesta, etteikö kasvatusvastuu olisi vanhemmilla. Jos se hoidetaan, ei lapsi paskanna koulun ilmastointiputkeen eikä käyttäydy aggressiivisesti muita oppilaita kohtaan. Ei se ole yhteiskunnan vika."

    Ei olekaan, en moista väitäkään.

    Vanhemmilla on päävastuu kasvatuksesta ja lapsensa teoista.

    Mutta eivät opettajatkaan voi täysin pakoilla kasvatusvastuutaan.

    Koululla kun on väkisinkin oma osansa lasten kasvatuksessa, sillä oppilaat ovat hereilläoloajastaan ison osan koulussa. (Ja tarkennettakoon sen verran, että minun mielestäni tässä tapauksessa koulu hanskasi kasvatusvastuunsa suhteellisen hyvin sortuen vasta loppupuolella pieneen, mutta tietojeni perustella ymmärrettävään, ylilyöntiin)

    Toki olet sikälikin oikeassa, että mikäli varhaiskasvatuksessa on onnistuttu edes kohtuullisesti niin lapset käyttäytyvät koulussakin hyvin.

    Tosin tässäkin on poikkeuksensa, mikäli opettajat suhtautuvat johonkin oppilaaseen niin että oletuksenomaisesti pitävät tätä häirikkönä ja luuserina (Mihin riittää jo se, että on hivenen muista poikkeava tai perustellustikin kyseenalaistaa opettajan puheet) alkaa hän niin käyttäytyäkin vaikka olisi kuinka hyvinkasvatettu. Lapsilla kun on tuollaisissa asioissa hyvin herkkä oikeudentaju.

    Iines: "Melkoinen osa nimittäin jättää lautasille syömätöntä ruokaa, joka menee jätteisiin."

    Osittain tästä syystä sanoinkin että olen kanssasi pääosin samaa mieltä asiasta.

    Sari: "Olen sanonut tämän ennenkin: minusta ruumiillisen koskemattomuuden ihannetta on vaikea toteuttaa, jos kasvattaa lapsia. Heihin pitäisi voida koskea, mutta kun ei saa; ei halata, ei kai edes taputtaa päähän, ellei ole perheenjäsen."

    Tästä olen samaa mieltä, nyt ollaan tuossa koskemattomuudessa menty toiseen ääripäähän, jokin välimuoto olisi kehitettävä.

    Rehellisyyden nimissä on sanottava, että vaimoni kertoman mukaan hän oli erittäin tyytyväinen päästessään vähän ennen sairaseläkkeelle joutumistaan pois kouluista muualle hallintotehtäviin, sillä kuulemma päivittäinen työskentely kouluissa oli hermoja raastavaa. Opettajat, oppilaat ja vanhemmat kyräilivät ja muutoinkin työilmapiiri oli huono.

    Toivottavasti tästä sukeutuisi asiallinen keskustelu siitä kuinka koulujen ilmapiiriä kaikkien työskentelyn parantamiseksi voitaisiin parantaa. Omista antipatioistani johtuen en itse ole paras ihminen siihen keskusteluun osallistumaan.

    VastaaPoista
  34. Varmaankin hyödyllinen tapaus loppujen lopuksi. Tulee keskustelua.

    Tuollainen jupakka muutamasta kalapalasta on vain jäävuoren huippu, osoitus suomalaisen kasvatuksen ja koululaitoksen suuresta kriisistä.

    Nykyinen koulusysteemi on epärealistinen ja edelleen kansaa jakava (miksi vielä nykyään?) kuten vanha systeemikin oli.

    "Amerikka"-vihamielisyyden vuoksi ei voida ottaa mallia esim Kanadan tai USAn koulusysteemistä: tasoryhmät, valinnaisia aineita enemmän, kaikki lapset käyvät samaa koulua, ei jakoa ammattikoululaisiin ja lukiolaisiin. Kaikki saman katon alle ja koulun päättyessa sama lakki päähän. Sen jälkeen vasta erikoistutaan.

    Tietenkin silloinkin osa nuorista jättää koulun kesken ja osalla on pahoja ongelmia, mutta ne eivät johdu koululaitoksesta. Elämästä ei voi yksinkertaisesti tehdä ongelmatonta.

    Pohjois-amerikkalaista systeemiä ei voi hyljätä epäonnistuneena. Se on demokraattinen. Sieltä niitä nobelistejakin tulee eniten, jos vaikka se laitetaan mitaksi.

    VastaaPoista
  35. Paras olisi olla tarjoamatta mitään herkkuja koulussa, niin kyllä ruokaa riittäisi santasaamiseenkin.

    Porsaankyljys

    VastaaPoista
  36. Yhden aikuisen ja kolmen murrosikäisen pojan äitinä minusta jutussa ei ollut olennaista kalan määrä vaan se, että lasten pitää totella tiettyjä aikuisia - ainakin nyt omia vanhempia ja opettajaa. Myös muita aikuisia, jotka käskevät tai kieltävät jotain, minkä lapsi kyllä tietää vääräksi.

    Lasten pitää jo kotona oppia tottelemaan myös ilman perusteluja. Asioista on keskusteltava ja moraaliopit annettava, sen jälkeen lapsen on opeteltava tottelemaan tietyissä tilanteissa.

    Poliisi on näköjään tosiaankin nykyisin pyydettävä paikalle, koska jotkut vanhemmat hyväksyvät lapseensa koskettavan ruumiillisesti vain järjestysmiehen tai poliisin.

    Mielestäni ei ole kyse siitä, että koulu olisi huono, vaan siitä, että jotkut vanhemmat eivät luota koulun aikuisiin eivätkä hyväksy että heidän lapsiaan kasvattaisi koko kylä - heidän mielestään heidän lapsiaan saavat kasvattaa vain he, vaikkakin heillä on siihen aikaa kovin vähän.

    Koko kasvatussanahan saa nykyisin ikävän sävyn - ikään kuin se olisi jokin juttu joka järjestetään joskus.

    Mielestäni kasvatus ja kasvaminen ovat jatkuva tapahtuma, jossa tarvitaan aikuista koko ajan pienenä ja paljon koko kasvun ajan.

    VastaaPoista
  37. Viiden lapsen äitinä olen samaa mieltä Iineksen kanssa. Sen lisäksi, että koulun tulee tukea kodin kasvatusta, kodin tulee tukea koulun kasvatustyötä.

    Oltuani mukana koulun arkipäivässä pari kuukautta suomut putosivat silmiltäni.

    Ne vanhemmat, jotka eniten haukkuvat koulua puolustavat lastensa kaikkia toimia ehdoitta ja kyselemättä kokonaistilannetta.

    Heidän lapsensa ovat niitä, joista omani sanovat: kauhea kiroilemaan; häiritsee tunnilla; kiusaa, mutta kaikkia tasapuolisesti ja tämän kiusaajan ysillä olevaan isoveljeä kaksoset seiskalla pelkäsivät, häntä kannatti kuulemma vältellä. Tämä kiusaaja pani kuopuksemme viime liiksantunnilla niin ranttaliksi, että tunti piti lopettaa kesken.

    Hänen äitinsä soittaa koululle ja kertoo mitä poika kertoi kotona ja ihmettelee kuinka hänen kultaastaan on niin kohdeltu. Tämä äiti ei tunnu koskaan kysyvän, kuinka muut ovat kokeneet tilanteen, mitä muut tilanteesta kertovat. Sama linja on näillä muilla aktiivisimmin koulua moittivilla - he eivät kysy muiden kokemusta tilanteesta, vaan oman lapsen kertomus on ainoa tosi.

    Todella ihmettelen kuinka opettajat jaksavat nykyisessä epäluottamuksen ilmapiirissä. Jos olisin ollut opettaja en taitaisi olla enää...

    VastaaPoista
  38. Sinä, Iines, varmaan jaksoit joka päivä herätä keittelemmän tyttärellesi aamupuurot ja puristamaan tuoremehut. Kotiin tullessaan tyttöä odotti jääkaapissa jogurtti ja hedelmä, ja ravitseva ja terveellinen päivällinen oli pöydässä tasan samaan aikaan joka päivä. Sinun tyttäresi tuskin santsasi kouluruokailussa, koska häntä hoiti ja ohjasi kotona vanhempi joka oli opettaja, eikä ns. maallikkovanhempi.

    Se sinusta, mutta itse asiaan on yksinkertainen ratkaisu: Kouluruoka taas maksulliseksi.

    VastaaPoista
  39. Viimeisimmän anonyymin ratkaisu taitaa nykyisin olla ainoa toimiva.

    Yhteiskunnan ilmaiset tai lähes ilmaiset palvelut eivät tunnu meille enää kelpaavan. Terveyskeskuksia sanotaan ihan yleisesti arvauskeskuksiksi - samojen lääkärien yksityispuolella tarjoamat palvelut sen sijaan ovat hyvät. Vai hoitavatko ne lääkärit tosiaan huonommin yksityisellä puolella?

    Tätä menoa ei kestä aikaakaan kun meillä on taas yksityiskoulujärjestelmäkin...

    VastaaPoista
  40. Inkivääri: "Lasten pitää jo kotona oppia tottelemaan myös ilman perusteluja."

    Ne tietyt tilanteet joissa ihmisen on kyselemättä toteltava toista ovat erittäin harvinaisia, mieleeni tulee oikeastaan vain sota.

    Perustelun voi siirtää myöhemmäksi, esim. oppitunnin loppuun, mutta silloinkin se perustelu on muistettava kertoa, ja tietenkin vastaan tulee tilanteita joissa oppilas ei perustelua hyväksy, mutta silloin onkin oppilaan vuoro perustella miksei hyväksy perustelua.

    Inkivääri: "Asioista on keskusteltava ja moraaliopit annettava, sen jälkeen lapsen on opeteltava tottelemaan tietyissä tilanteissa."

    Minä en pidä siitä ajatuksesta että ihmisten olisi kyseenalaistamatta toteltava toista ihmistä, mikäli vielä teini-ikäisille lapsille opetetaan että auktoriteettihahmoa on aina toteltava kyselemättä on vaarana että synnytetään diktatuurille hedelmällinen pohja.

    Inkivääri: "Ne vanhemmat, jotka eniten haukkuvat koulua puolustavat lastensa kaikkia toimia ehdoitta ja kyselemättä kokonaistilannetta."

    Minä olen aina arvostellut kovin sanoin koko peruskoulujärjestelmää ja siitä huolimatta kun minulle kävi ilmi että poikani erään opettajan tunnilla käyttäytyi tarkoituksellisen huonosti minä kirjallisesti pyysin opettajaa rankaisemaan rankemmalla kädellä poikaani tämän käytöksestä ja rankaisin häntä kotonakin.

    Eivät kaikki opettajia ja koulua arvostelevat vanhemmat oletusarvoisesti jätä opettajia kuulematta ja vain jääräpäisesti puolusta lastaan.

    VastaaPoista
  41. Tässä on tullut paljon huomionarvoisia asioita, joita en malta minäkään olla kommentoimatta sekalaisessa järjestyksessä.

    Minä olen aina arvostellut kovin sanoin koko peruskoulujärjestelmää ja siitä huolimatta kun minulle kävi ilmi että poikani erään opettajan tunnilla käyttäytyi tarkoituksellisen huonosti minä kirjallisesti pyysin opettajaa rankaisemaan rankemmalla kädellä poikaani tämän käytöksestä ja rankaisin häntä kotonakin. (Johannes)

    Minä en ymmärrä, millä tavoin peruskoulujärjestelmän vastustamisesi liittyy siihen, että pyydät opettajaa ojentamaan poikaasi. Nämä ovat toisistaan erilliset asiat. Peruskoulujärjestelmän ovat suunnitelleet valtion virkamiehet, eivät opettajat, jotka ovat vain järjestelmän renkejä. Aiemmin puhut siitä, miten vihaat poliiseja ja opettajia. Nyt täytyy kysyä, etkö osaa erottaa työntekijää järjestelmästä, joka ei ole työntekijän organisoima.

    Jos minä olisin opettaja vielä, en tykkäisi yhtään, jos joku isä tulisi pyytämään, että minä rankaisin hänen poikaansa. Ensinnäkään, opettaja ei rankaise, vaan harjoittaa sitä kasvatustoimintaa, joka sinun olisi tullut hoitaa kotona. Lasta ei opeteta enää kylässä ja koulussa tavoille. Rankaisut eivät kuulu muutenkaan opettajien repertuaariin. Opettajalle kuuluu vain tuntihäiriöiden estäminen, ja tässäkään rankaiseminen ei ole oikea menetelmä. Riittää kun poistaa oppilaan luokasta tilaan, jossa hän suostuu yhteistyöhön ja keskusteluun jonkun muun aikuisen kanssa. Opettaja kun ei voi ryhtyä kesken tunninpidon kasvattamaan yhtä huomiota kerjäävää lasta erikseen, kun kaksikymmentä muuta odottaa kirkkain silmin ja asiallisesti käyttäytyen, josko päästäisiin asiassa eteenpäin.

    VastaaPoista
  42. Johannes, olen samaa mieltä kanssasi siitä, että auktoriteettien sokea totteleminen on väärin enkä opeta lapsiani kumartamaan auktoriteetteja enkä tee niin itsekään.

    Pelkäsin, että juuri noin mielipiteeni tulkitaan, mutta sanoin sen silti, koska edelleen olen sitä mieltä, että myös se on hyväksi. Asiasta pitää keskustella etukäteen, siis tottelemisesta, ja tilanteesta voi olla hyvä keskustella jälkikäteen.


    Kritiikkiin ja keskusteluun lapsiamme kannustamme ja useimmiten tuollaiset tilanteet jälkikäteen ruoditaankin. Koemme ettei käskyvaltamme perustu auktoriteettiin ja vaan rakkauteen ja asioiden sujumiseen joutuisasti joissakin tilanteissa.

    Samoin luotan koulun aikuisiin eikä meillä ole heistä mitään negatiivista sanottavaa, ainakaan melkein...

    "Eivät kaikki opettajia ja koulua arvostelevat vanhemmat oletusarvoisesti jätä opettajia kuulematta ja vain jääräpäisesti puolusta lastaan." sanot Johannes ja niin sanon minäkin. Sanoin selvästi, että 'vanhemmat, jotka eniten haukkuvat koulua', painoa on sanalla eniten.

    Toki moni muukin kritiikkiä esittää, mutta omien lasteni koulussa niiden kaikkein huonoimmin käyttäytyvien lasten vanhemmat ovat niitä kaikkein ehdottomimmin vain koulusta vikaa etsiviä. Heidän mielestään heidän lastaan kohdellaan koulussa väärin ja heidän lapsellaan on oikeus tehdä asioita, joita muut eivät hyväksy ja josta muut kärsivät.

    Minä sanon tunnilla puhumista tunnin häiritsemiseksi, kun toinen äiti sanoo, että poika höpötteli tunnilla. Äidillä ei ole tarvetta sanoa pojalle, että vaikka et mitään ymmärtäisi kirjoita tai lue ao. ainetta, älä häiritse muita. Minusta höpöttely jo sanana vähättelee ongelmaa muiden kannalta...ja myös sen pojan itsensä. Ihan varmasti hän ei mitään opikaan ellei opettele kuuntelemaan asiaa eikä tee tunnilla mitään tuntiin kuuluvaa.

    VastaaPoista
  43. Iines: "Nyt täytyy kysyä, etkö osaa erottaa työntekijää järjestelmästä, joka ei ole työntekijän organisoima."

    inkivääri puhui koulun arvostelusta ja se hämäsi minua, olen siis arvosteluut kovasanaisesti koko järjestelmää ja opettajia.

    VastaaPoista
  44. Iines: "Jos minä olisin opettaja vielä, en tykkäisi yhtään, jos joku isä tulisi pyytämään, että minä rankaisin hänen poikaansa. Ensinnäkään, opettaja ei rankaise, vaan harjoittaa sitä kasvatustoimintaa, joka sinun olisi tullut hoitaa kotona."

    Opettaja kysyi minulta että mitä pojalle tulisi tehdä kun tämä ei pysy hiljaa. Olisiko pitänyt jättää vastaamatta?

    Anteeksi muuten että tulin edes maininneeksi koko asian.

    En jaksa aloittaa taas tästä aiheesta keskustelua, olemme tämän poikani tapauksen käyneet blogissasi jo pariinkin otteeseen lävitse.

    Muistutukseksi: Kyse oli sekä poikani, että opettajan huonosta ja ajattelmattomasta käytöksestä.

    VastaaPoista
  45. Minun kokemusteni mukaan pääosa opettajista on pahasuisia koulukiusaajia jotka inhoavat oppilaitaan ja työtään ja kostavat pahanolonsa oppilailleen.

    Johannes, minulla on paljon sinua enemmän kokemusta opettamisesta, opettajista, ja koko koulumaailmasta kuin sinulla, ja uskallaan ylpeänä viitata siihen ja sanoa, että tuo lause kuvastaa
    vain omaa katkerantuntuista antipatiaasi koulua kohtaan. Lauseesi asiaväite on silkkaa p....uppua eikä se pidä paikkaansa. Joka ammatissa on pikkunilviäisensä, mutta ei missään ammattiryhmässä enempää kuin muissa.

    Johannes, ei ketään oppilasta pidetä oletusarvioisesti häirikkönä, vaan se vaan menee niin, että kun keskustellaan oppilaista, huomataan varsin nopeasti, että sama oppilas metelöi ja melskaa kaikilla tunneilla, kaikissa ryhmissä.

    On äärimmäisen harvinaista, että tällaiseen tunteja ja muita lapsia häiritsevään opilaaseen pystytään vaikuttamaan niin, että hän alkaisi ottaa muut huomioon. Ei ole olemassa mitään keinoja muuttaa oppilaan käyttäytymistä rauhallisemmaksi. Miten ihmeessä yli kahtakymmentä lasta kerralla opettavan opettajan tulisi pysytä sellaiseen taikatemnppuun, johon vain kahta lasta kasvattava vanhempikaan ei pysty, jos lapsen on sallittu kasvaa ilman lähimmäisten kunnioittamista ja normaaleja rajoja, jotka jokaisen ihmisen tulee ottaa huomioon yhteisössä eläessään? - Ja se rankaisu ei siis ole keino, se sotii opettajien sisäistämiä positiivisa arvoja vastaan.

    Valitettavasti osa oppilaista on sellaisia, ettei tunnu tuntevan muuta kuin käskytykset ja komentelut ja uhkailut ja rankaisut. Mikään lapsen ymmärtämiseen pohjaava keskustelu ei auta, vaan saa nuoren pitämään vain opettajia lällyinä, joita voi halveksia, kun ne eivät uskalla edes rangaista.

    VastaaPoista
  46. Tuo on hyvin mielenkiintoinen asia, että pitääkö lasten oppia tottelemaan itsestäänselvästi jotakin, esimerkiksi kotona. Inkivääri viittaa tähän, ja Johannes vastaa, että lasta pitää ohjata kriittiseksi.

    En näe mitään pahaa siinä, että lapsi oppii sisäistämään ilman vetkuttelua ja jäynäävää vänkäämistä sen, että hänen tulee esimerkiksi järjestää tavaransa paikoilleen tai ripustaa vaatteensa naulaan ja vaatepuulle ja viedä likaiset vaatteet pesuhuoneen vaatekoriin. Tai hänen on käytävä kaupassa tai tyhjennettävä tiskikone kun se on täynnä ja pantava likaiset astiat suoraan koneeseen.

    Ei tällaisia toimintoja tarvitse perustella toistamiseen mitenkään, vaan käsky riittää, jos lapsi ei oma-aloitteisesti korjaa jälkiään.

    Jos aikuinen on turvallinen ja luotettava, pitää sanansa ja on läsnä lapsen jokapäiväisessä arjessa kohtaamalla lapsen todellisesti eikä muodollisesti, ei aina tarvita pitkiä perusteluja, etenkään, jos lapsi ei kysy. Hän oppii luottamaan siihen, että aikuinen on käskyissäänkin oikeudenmukainen ja rakastava. Uskon jopa, että tällainen varmuus luo turvallisuutta lapsen mieleen.

    Ymmärrän siis hyvin, mitä Inkivääri tarkoitat, ja olen samoilla linjoilla. Lapsi kyllä muistaa perustelun kerran sen kuultuaan, lepertelyjä ei tarvita. Samalla lapsi oppii luottamaan häntä lähellä oleviin aikuisiin, kuten opettajiin ja tuleviin työtovereihin, ja hänen koulunsa sujuu paremmin, kun perusluottamus ihmiseen on rakennettu jo lapsena.

    Tämä ei sulje pois peruskriittisyyttä, jota mm. koulussa sitten aikanaan pystytään harjoittamaan lisää arvoidessa monia uusia asioita.

    VastaaPoista
  47. Kyllä tässä minusta Johanneksenkin näkemystä asiassa värittää aika voimakkaasti omat kokemukset, eikä tosiseikat. Varsinkaan, kun tietoon tulleet tosiseikat eivät muuta omaa arviota tilanteesta pätkääkään.

    Minusta selkeät, pitävät säännöt on oltava. Ja kun nyt opettajat eivät saa lapsiin koskea, niin sitten se koskija on poliisi. Ei sen niin pidä mennä, että kaikista itsepäisin saa tahtonsa läpi vain sillä, että kieltäytyy tottelemasta ja nostaa shown pystyyn. Vaikka miten kyse on yhdestä kalapihvistä, niin kaikenlainen käytös ei passaa. Tuollainen kieltäytyminen tottelemasta, neuvottelemasta ja kuuntelemasta muita on kolmivuotiaan käytöstä. Voi olla, että silloin on jäänyt kolmivuotiaana käymättä se taistelu kaupassa, että "ei, isä ei osta tikkaria", vaikka se maksaa mitätättömän vähän. Ei siinäkään ole kyse tikkarin hinnasta, vaan siitä, että aina ei saa mitä haluaa. Ja piste. Se on ehdottoman arvokasta ja tärkeää oppia. Vastenmielistähän tuollaista on käydä läpi enää teini-ikäisen kanssa julkisilla paikoilla, mutta minkäs teet.

    Kyllä minäkin kapinoin, mutta ikinä en jättänyt tekemättä niin kuin opettaja kehotti. Hierarkia oli aivan selvä, vaikka aivopestyksi totalitäärikansalaiseksi minua on mahdotonta sanoa. Meistä olisi ollut aivan naurettavaa, että joku kieltäytyy luovuttamasta yhtä kalapihviä, vaan sen sijaan paiskoo tarjottimiaan. Ja aivan erityisen naurettavaa on se, että aikuiset tässä nyt kauhistelevat kuin järkensä menettäneet, että onpa kauheeta, kun yhdestä pihvistä... Jos joku kuvittelee, että siinä on kyse pihvistä, niin ei taida todellisuus olla kovin hyvin hanskassa.

    VastaaPoista
  48. Ja aivan erityisen naurettavaa on se, että aikuiset tässä nyt kauhistelevat kuin järkensä menettäneet, että onpa kauheeta, kun yhdestä pihvistä... Jos joku kuvittelee, että siinä on kyse pihvistä, niin ei taida todellisuus olla kovin hyvin hanskassa.

    Tähän ei voi muuta sanoa kuin että amen, noin juuri! Tässä oli oikein mehevä ydinluu.

    VastaaPoista
  49. Inkivääri, taidamme olla pitkälti samaa mieltä tuosta koulunkäynnistä, käyttäytymisestä, sääntöjen noudattamisesta jne.

    No höh, kai minun on taas jauhettava tästä.

    Iines, jos muistelet huomaat että olen kertonut kuinka parin viikon ensivaikutelman jälkeen joidenkin opettajien mielipidettä lapsesta oli käytännössä mahdotonta muuttaa vaikka lapsi olisi käyttäytynyt kuinka hyvin tuon parin viikon jälkeen.

    Iines: "On äärimmäisen harvinaista, että tällaiseen tunteja ja muita lapsia häiritsevään opilaaseen pystytään vaikuttamaan niin, että hän alkaisi ottaa muut huomioon."

    Ai sinä otitkin asiaksesi todistaa äskeisen väittämäni. Kiitos siitä.

    Ja muistanet kuinka minä olin alunperinkin vastustanut poikani siirtämistä pienryhmästä normaaliluokkaan ja kuinka tyhmyyksissämme menimme opettajien -- samojen opettajien jotka puoli vuotta myöhemmin valittivat pojasta -- painostuksesta tuohon siirtymään suostumaan.

    Iines: "Ei tällaisia toimintoja tarvitse perustella toistamiseen mitenkään, vaan käsky riittää, jos lapsi ei oma-aloitteisesti korjaa jälkiään."

    En ole sanonut että kaikki täytyy toistaa jatkuvasti, parikin kertaa riittää, olen vain sanonut että kyllä säännöt pitää pystyä perustelemaan.

    Annikki, minä jo sanoinkin etten omista antipatioistani johtuen ole oikea ihminen osallistumaan koulusta käytävään keskusteluun.

    Mutta luonteeni mukaisesti kommentoin silti. Kommenttini voi hyvinkin jättää huomiotta, tai Iines voi ne poistaa.

    VastaaPoista
  50. Johannes Knetkman, on arvostelua ja arvostelua ja sinä et varmasti viisaana ihmisenä syyllisty pelkkään haukkumiseen.

    Meillä tilanne meni siihen, että koulua vain arvostellaan ja samoin koulu arvosteli vain kotia - sormella osoittelua puolin ja toisin. Mielestäni kritiikin pitää yleensä aina sisältää rakentavia ja mahdollisuuksien rajoissa olevia parannusehdotuksia, ei riitä että valittaa.

    Jollei itse keksi parannusehdotuksia niitä täytyy etsiä, pelkkä haukku ei rakenna mitään hyvää.

    Me vanhemmat teimme aloitteen tulla mukaan koulun arkeen ja se pudotti suomut silmiltäni. Koulu tekee arvokasta työtään erittäin ikävässä ilmapiirissä eikä vain meillä vaan näen samanlaista keskustelua koulusta sekä nettisivuilla että lehtien yleisönosastoissa. Olen jo hetken aikaa ollut Iineksen kanssa kouluasioista hyvin samoilla linjoilla.

    Suosittelen kaikille vanhemmille koulun arkeen tutustumista avoimin mielin.

    Korostan avoimin mielin, sillä huomasin myös, että tällaisen koulua erityisesti moittivan vanhemman kanssa samalla tunnilla istuttuani tuo vanhempi arvosteli minun mielestäni tavanomaisesti sujunutta tuntia kovin sanoin.

    Taas sellainen opettaja, josta hänellä ei ollut pahaa sanottavaa ennestään ei saanut arvosteluja vaikka sen opettajan tunti oli mielestäni maailman tylsin eikä opettaja käyttänyt mitään keinoja elävöittää opetusta, luettiin vaan kirjasta kappaletta vuorotellen...

    Pitäisi pystyä olemaan rehellinen itselleen ja erottaa ennakkoasenteet todellisuudesta.

    VastaaPoista
  51. Annikki tosiaan sanoi olennaisen!

    Sitä paitsi en tiedä kuinka moni luottaa iltapäivälehtiin totuudentorvina? En minä ainakaan, kriittisesti suhtaudun aina ja odotan asiasta muutakin tietoa, koska ne elävät sensaatiomaisista uutisista.

    Keskustelussa on menty juuri siihen epäolennaiseen - yhteen pihviin. Minusta siellä koulussa on useimmiten maailman ongelmiin nähden kyse pikkuasioista - pienestä sanasta niin kuin vittu, pienistä kolhuista ja tölväisyistä.

    Perusasia ei olekaan se vittu ja se kolhaisu vaan ne meidän yhteiselämän säännöt, joita kaikkien tulisi noudattaa. Jos kovin moni jättää ne noudattamatta meillä on ikävä olla yhdessä ja siksi niihin pitää puuttua.

    Kiroilu on yksi johon olen kiinnittänyt huomiota koulussa. Minusta se tekee ilmapiiristä jotenkin aggressiivisen ja karkean, silti kaikki vanhemmat eivät edes kuule sitä enää lastensa suusta, siitä on tullut niin arkipäiväinen osa puhetta...

    VastaaPoista
  52. joidenkin opettajien mielipidettä lapsesta oli käytännössä mahdotonta muuttaa vaikka lapsi olisi käyttäytynyt kuinka hyvin tuon parin viikon jälkeen.

    Johannes, ei ole kovin tavatonta, että lapsi esittää asiat kotona eri tavalla kuin on tapahtunut. Mikä saa sinut luottamaan enemmän lapsen sanaan kuin monen opettajan sanaan, jotka olivat ilmeisesti sitä mieltä, että lapsi ei käyttäytynyt hyvin? On ennenkuulumatonta, että monta opettajaa valehtelisi lasta vastaan. Ei opettajan työtä näin tehdä, vaan konfliktitapauksissa lasta kohdellaan erityisen huolellisesti, erityisen hyvin, jopa silkkihansikkain. Lapsi voi siis sanoa kotona, että hän on käyttäytynyt hyvin, vaikka ei ole. Kenties hän ei uskalla sanoa totuutta kotona.

    Johannes, ei tulisi mieleenkään poistaa kommenttejasi, vaan kiitän sinua siitä, että jaksat olla kiinnostunut kasvatusasioista ja omian lapsesi asioista. Se jos mikä on hyvää vanhemmuutta ja aktiivista kansalaistoimintaa. Ellet viitsisi kirjoittaa kommenttejasi, moni tärkeä asia jäisi pois tästä keskustelusta. Siispä kiitos, toivottavasti jaksat jatkossakin, vaikka otammekin välillä yhteen. Kunnioitan kuitenkin ajatuksiasi ja vanhemmuuttasi suuresti. Tuo sinun antipatiasi vain paistaa vahvasti läpi, enkä ole ihan varma, mistä se on saanut alkunsa, sillä se on aika voimakas.

    VastaaPoista
  53. Iines: "a uskallaan ylpeänä viitata siihen ja sanoa, että tuo lause kuvastaa
    vain omaa katkerantuntuista antipatiaasi koulua kohtaan. "


    Järjellä ajatellen tiedän sinun olevan oikeassa. Koska peruskoulu oli elämäni onnettominta ja helvetillisintä aikaa, värittää tämä mielipiteitäni.

    Eikä minulla itse asiassa pitäisi olla mitään syytä olla näin kiihkeästi nykyopettajia vastaan sillä, kuten olen aiemminkin sanonut, niin tyttärilläni oli onni saada viettää kouluelämänsä hyvien ja osaavien opettajien kanssa.

    Saattaa olla että osittain kipakka opettajien vastaisuuteni johtuukin siitä että tyttöjen opettajien ja poikani ensimmäisen opettajan hyvyys (Käytän tarkoituksellisesti hyvyys sanaa, sillä he vaikuttivat hyviltä ihmisiltä) tuuditti minut jälleen luottamaan opettajiin.

    Ja kun sitten poikani kohdalla matto vedettin alta palasivat omat huonot muistoni ja... no, vihani sitä järjestelmää kohtaan palasi entistä voimakkaampana.

    Minä muuten olen usein ja pitkiäkin aikoja keskustellut lasteni opettajien kanssa ja olen heidänkin mielipiteensä ottanut huomioon ja olemme lähes aina kyenneet ratkomaan ongelmat ihan keskustelemalla.

    Kyse ei siis ole ollut aivan niin jyrkästä taistelusta kuin minkä kuvauksistani saa, lähinnä kyse oli siitä että opettajat eivät alkuun uskoneet meitä siinä ettei poikamme soveltunut normaaliopiskeluun ja kun sitten kävi kuten ennustimmekin, eli ilmaantui ongelmia (Jopa tasan sellaisia jotka alunperin kerroin syyksi sille miksen halunnut että hänet siirretään pois pienryhmästä), olivat joidenkin opettajien syyttävät sormet osoittamassa meidän suuntaamme...

    Laitetaanpa muuten kiitostakin väliin:

    Koululaitos on muuttunut minun lapsuudestani, se ottaa nykyisellään paremmin huomioon oppilaat ja nykyisin koulusta löytyy ratkaisuja joilla voidaan ne "erilaiset oppijat" ottaa huomioon.

    Ikävä vain että moni vanhempi kammoksuu ajatusta että heidän lapsensa saattaisi tarvita erikoishuomiota ja tästä vanhempien vastustuksesta johtuen moni sellainen oppilas joka hyötyisi pienryhmästä ei sinne pääse.

    Ja siitä kärsii pidemmän päälle koko yhteisö.

    VastaaPoista
  54. Johannes, sinulla tuntuu olevan syytäkin katkeruuteesi. Kyllä yhtä lailla opettajan kuuluu olla rehellinen itselleen ja nähdä tilanne sellaisena kuin se todella on. Kun kodin kanssa ollaan keskusteluyhteydessä syyttelyn sijaan pitää vain pysyttäytyä ongelmien ratkaisujen etsimisessä.
    Oikeasti on niinkin, että usein on kyse ominaisuuksista, joihin ei rakastava ja välittävä vanhempikaan voi vaikuttaa.

    Molempien osapuolten pitäisi pystyä arvostamaan toisiaan - opettaja tuntee koulun näkökulman ja vanhempi tuntee lapsensa ja molemmat pyrkivät etsimään ratkaisut lapsen parhaaksi.

    VastaaPoista
  55. Iines: "Mikä saa sinut luottamaan enemmän lapsen sanaan kuin monen opettajan sanaan, jotka olivat ilmeisesti sitä mieltä, että lapsi ei käyttäytynyt hyvin?"

    Se, että minä olin se lapsi.

    Ja se, että suurin osa poikani opettajista kertoi pojan olevan mukava lapsi.

    Ja se, että yksi opettajista myönsi minulle inhoavansa poikaani.

    En muuten luottanut aina poikaani, sillä useinkin tiesimme hänen liioittelevan tai jopa valehtelevan, sillä samassa koulussa oleva koulunkäyntiavustaja oli (on yhä edelleenkin) vaimoni ystävä ja häneen luotan.

    Iines: "Tuo sinun antipatiasi vain paistaa vahvasti läpi, enkä ole ihan varma, mistä se on saanut alkunsa, sillä se on aika voimakas."

    Väkivalta, julkinen nöyryyttäminen ja vanhempieni haukkuminen, eikö tuossa ole syytä ihan tarpeeksi? Henkilökohtaisinta asiaa en aio kertoa, rajansa minunkin avautumisellani.

    VastaaPoista
  56. Mie ihe: "Henkilökohtaisinta asiaa en aio kertoa, rajansa minunkin avautumisellani."

    Äh, koska pedofilia on se mikä usein tuollaisesta joidenkin ihmisten mieleen tulee niin, ettei tule väärinkäsityksiä, tarkennettakoon sen verran että kyse ei ollut pedofiliasta. Kyse oli aivan toisenlaisesta julmuudesta.

    VastaaPoista
  57. Hmmm, minä olin se lapsi... sanot Johannes.

    Minä olen kyllä iän myötä yhä useammin osoittanut vanhoista asioista syyttävällä sormella itseäni, nuorempana näin aina syyn toisissa...

    Kukaan muu ei rakasta lapsiamme niin kuin me ja siksi lapsemme niin paljon meitä tarvitsevat.

    Olen varma, että joku, jopa opettaja voi inhota lastani. Uskon ja toivon kuitenkin hänen toimivan professionaalisesti - ylittävän tunteensa ja opettavan lastani kunnolla.

    Oikeasti on myös hyviä ja huonoja ammattilaisia ja meidän tehtävämme on toimia puskurina siinä välissä. Emme voi vaatia, että jokainen lapsemme opettaja olisi paras mahdollinen opettaja. Meidän tehtävämme on tuntea opettajat ja siten auttaa lastamme tarvittaessa.

    Se on ikävä tosiasia, joka vaan on tunnustettava. Minä olisin valmis ottamaan lapseni kotiopetukseen, jos koulu olisi läpeensä paha ja järjestelmä huono - se olisi velvollisuuteni lapsiani kohtaan.

    VastaaPoista
  58. Johannes, jos minulta kysytään, niin mukavimpia oppilaitani olivat usein ne, joita moitittiin häiriköiksi. Kun ns. häirikön kanssa pääsee kahden juttusille, lapsi muuttuu monesti aivan suojattomaksi ja päästää lähelle. Taustasta paljastuu sitten vanhempien itsemurhauhkaa tai rikkonaista kotia, ja yleensä aina huono suhde toiseen vanhempaan, joskus molempiin. Yhden oppilaan kanssa käytin erään kevään vain kuunteluun, tyttö tuli aina uudelleen ja uudellen ja suri itsemurhauhkaista äitiään, jota ei saatu hoitoon, äiti ei halunnut. Pattitilanne, jossa ei voinut auttaa tilannetta laukeamaan.

    Tällaisia taustoja näillä häiriköillä on, ja useimmat opettajat tuntevat syvää myötätuntoa ja haluavat auttaa lasta, minkä voivat, ainakin kuuntelemalla. Tämä opettajien hiljainen työ vain jää useimmiten piiloon, vaitiolovelvollisuus sitoo ja näistähän ei toreilla huudella. Tilanteet ovat hyvin vaikeita, ja perheet tarvitsisivat enemmän sosiaalista tai henkistä tukea.

    Tällaiset taustat ovat avanneet silmäni näkemään, että lapset ovat ennen kaikkea vanhempiensa pahoinvoinnin armoilla, lapset rakastavat vanhempiaan ja heidän tuskansa purkautuu sitten turvallisessa kouluyhteisössä häirökäyttäytymisenä ja muiden oppilaiden ja opettajienkin kiusaamisena.

    VastaaPoista
  59. Meillä näyttäisi tilanne olevan toisin. Olin aktiivinen menemään koululle, koska ajattelin että hyvät opettajat tarvitsevat tukea. Ajattelin myös, että ne vanhemmat tarvitsevat tukea, jotka haukkuvat koulua ja joiden lapset kärsivät koulussa.

    Kävi ilmi, että näistä perheistä ja vanhemmista valtaosa on ainakin ulkonaisesti vahvoja, erittäin vahvoja eivätkä näytä tukea tarvitsevan. Samoin lapset eivät niinkään näytä kärsivän kuin koulun rangaistustoimista, heidän toimistaan taas kärsivät toiset lapset...

    VastaaPoista
  60. Täytyy vielä mainita, että Inkivääri, minäkin tunnen tuon "vahvojen vanhempien" kuvan, vaikken yläasteella ollutkaan kuin aivan vastavalmistuneena.

    Nämä vanhemmat eivät nähneet vikaa oman lapsensa käytöksessä, vaan olosuhteissa ja ennen kaikkea opettajissa.

    Eräällä keskustelupalstalla juuri hiljakkoin tapasin äidin, jonka lapsia kuulemma kiusasi opettaja, ja lapset olivat viattomia kiusaamiseen. Äiti kutsui kautta keskustelun toista haukkumaansa lapsensa opettajaa tytteliopeksi, ja huomasin, että nimitys tytteli oli käytössä myös kotona, eli sillä osoitettiin lapsille, että nuorta opettajaa ei tarvitse arvostaa millään tavoin, koska hän on vain tytteli.

    Tytteli menetteli kuulemma väärin monessa asiassa, ei hallinnut alaansa, ei vaivautunut vastaamaan eturiviin linnoittautuneiden lapsen ja tämän kaverin kysymyksiin. Tunnistin heti tämän lapsukaisen siksi oppilaaksi, joka käyttää sarjatulta ja huutaa kesken opettajan lauseen, että mikä sivu ja voiksää vastata mun kysymykseen ja joka pommittaa ärsytysmielessä opettajalle kysymyksen kysymysen perään kuuntelemattta vastauksia, vain saadakseen hupia tylsään tuntiin.

    Opettaja oli sitten äidin mielestä huono, kun ei vastannut lapsukaisten kysymyksiin, vaan siirsi heidät istumaan luokan taakse. Äiti pyysi opettajan siirtoa pois tehtävistään ja kävi rehtorin pakeilla jatkuvasti.

    Äidin poikaa oli myös aiheetta rangaistu pojan karjuessa luokassa, kun joku otti hänen kynänsä. Opettaja näki vain huutajan, ei kynää. Tunti häiriintyi pahasti, ja äiti haukkui opettajan rehtorille ja pyysi opettajan vaihtoa. Muutenkin poikaa sorrettiin, vaikka opettajana havaitsin kyllä, että poika oli rajoitta kasvanut itsekkäästi käyttäytyvä lapsi.

    Tällaisia vahvoja vanhempia on paljon, mutta ei heitä vanhempain illassa aina näe, koska he soittavat ja tulevat silloin kuin heille sopii. Yhteistä heille on se, että heidän lapsillaan on ns. vapaa kasvatus, jossa lapselle ei aseteta rajoja, eikä toisaalta anneta mallia lähimmäistä arvostavasta kohtelusta.

    VastaaPoista
  61. Tulin juuri töistä kotiin ja lueskelin koko viestiketjun lävitse ja kylläpäs osaa olla katkera tuo nimimerkki "Johannes Knektman". Ehkä hänen pitäisi hetki miettiä ennen kuin painaa julkaise kommentti nappulaa.

    Toinen mikä tuli mieleeni oli lainaus itseltäni:

    Juttelin hänen kanssaan lempiaiheestani, itsestäni ja omalaatuisista tavoistani.

    Ja toinenkin lainaus:

    Vuosia sitten koulupsykologi tutki minut ja totesi minun olevan psykoottinen, mutta sitähän mielikuvituksen luovat aina ovat.

    Ehkä lopetan itsestäni puhumisen tällä kertaa, vaikka aihe erittäin mielenkiintoinen onkin.

    VastaaPoista
  62. Iines, juuri sellaisia:) Itse asiassa viimeinenkin lauseesi, rajoitta kasvaneet sopii näihin lapsiin. Keskustelin kahden tällaisen perheen naapurustossa elelevän perheen kanssa ja siellä näiden perheiden lapset aiheuttavat ongelmia ympäristössään.

    Jännä, että näistä perheistä molemmista vanhemmat sanovat ettei heillä ole lastensa kanssa ongelmia kotona. He ilmeisesti päättelevät, että koska kotona ei ole ongelmia, muut vain keksivät niitä?

    Kuitenkin kotonahan ongelmat syntyvät useimmiten nimenomaan rajojen asettelusta lasten ja nuorten kanssa ja niiden puutteesta syntyy ongelmia ympäristön kanssa - pattitilanne.

    VastaaPoista
  63. Anna Amnell: "Amerikka"-vihamielisyyden vuoksi ei voida ottaa mallia esim Kanadan tai USAn koulusysteemistä: tasoryhmät, valinnaisia aineita enemmän, kaikki lapset käyvät samaa koulua, ei jakoa ammattikoululaisiin ja lukiolaisiin. Kaikki saman katon alle ja koulun päättyessa sama lakki päähän. Sen jälkeen vasta erikoistutaan."

    Tämä viesti näkyy jääneen huomiotta, AA on tuossa mielestäni oikeilla jäljillä, tuo kuulostaa hyvältä.

    Minun aikanani peruskoulun yläasteella oli tasoryhmät ja väittäisin että ne ainakin osaltaan rauhoittivat tunteja. Ainakin englannissa, matematiikassa ja fysiikassa pidemmän kaavan mukaisilla tunneilla oli paljon rauhallisempaa kuin monilla koko luokan yhteistunneilla.

    VastaaPoista
  64. Tässä vielä tuon nälkiintyneen pojan harrastuslista, poimittu eräästä keskustelusta. Lista on peräisin käsittääkseni pojan poistetulta IRC-galleriasivulta tai hänen muusta julkisesti esillä olleesta materiaalistaan:


    Harrastukset
    Kemikaalit
    Köyhille Nauraminen
    pannaan inkki valumaan!
    poliisiautolla kotiin...
    Virkavallan työllistäminen
    Väkivaltaan yllyttävä rasismi

    Urheilu ja liikunta
    Heroiinia ja konetuliaseita
    Kannabista ja kitarasooloja
    Kokaiinia ja luksushuoria
    LSD:tä ja mäkihyppyä
    Taikasieniä ja Muumi-elokuvia...


    Tätä taustaa vasten luulisi jokaisen jo ymmärtävän, että jupakassa ei ollut kyse kalapuikosta eikä pojan väärästä kohtelusta, vaan pojan omasta riehumisesta. Näin myös kuvan pojasta, eikä hän vaikuttanut mitenkään nälkiintyneeltä.

    VastaaPoista
  65. Inkivääri: "Jännä, että näistä perheistä molemmista vanhemmat sanovat ettei heillä ole lastensa kanssa ongelmia kotona"

    No höh. Meillä oli juuri päin vastoin, kotona oli jatkuvia riitoja, ongelmia tosin harvoin. Minulle on lapsiani heidän kavereidensa vanhempien ja työnantajien taholta kuvattu ystävällisiksi, kohteliaiksi, avuliaiksi ja työteliäiksi.

    Keneenköhän ne kehujat minun lapseni oikein sekoittavat? Noista piirteistä ei kotona ollut häivähdystäkään, paitsi työteliäisyys, mutta sekin vain pakottamalla.

    VastaaPoista
  66. Inkivääri,

    olen ajatellut tämän rajoitta kasvatettujen lasten kotiongelmat niin, että kun vanhemmat eivät tunnista mitään esteitä, mitään yhteisön rajoja, mitään peruskunnioitusta lähimmäisiä kohtaan, he eivät tunnista myöskään minkäänlaista häiriökäyttäytymistä - heillähän ei ole sisäänrakennettua moraalikoodistoa, joka puhuisi heille omaa yhteisöllistä kieltään.

    VastaaPoista
  67. Iines: "Tätä taustaa vasten luulisi jokaisen jo ymmärtävän, että jupakassa ei ollut kyse kalapuikosta eikä pojan väärästä kohtelusta, vaan pojan omasta riehumisesta."

    Itse asiassa tuo lista vaikuttaa vain typerältä teinihuumorilta, mutta ymmärrän kyllä pointtisi.

    Kyse ei todellakaan ollut vain kalapihvistä, vaan siitä että oppilas päätti toimia kuten häntä huvittaa.

    Ja siksi sanoinkin että koulu hoisi kasvatusvelvollisuutensa hyvin, mutta nyt pojan äiti vesitti koko toiminnan yrittämällä tehdä pojastaan marttyyriä. Nyt poika oppi vain sen, että äiti pelastaa aina.

    Julkisuuten hakeutumisen sijaan äidin olisi pitänyt neuvotella asiasta koulun henkilökunnan kanssa, ehkä hänkin olisi silloin nähnyt asian toisen puolen. Ehkä.

    VastaaPoista
  68. Huomasin nyt vasta tämän paljon ylempänä olevan kommentin:

    Sinä, Iines, varmaan jaksoit joka päivä herätä keittelemmän tyttärellesi aamupuurot ja puristamaan tuoremehut. Kotiin tullessaan tyttöä odotti jääkaapissa jogurtti ja hedelmä, ja ravitseva ja terveellinen päivällinen oli pöydässä tasan samaan aikaan joka päivä. Sinun tyttäresi tuskin santsasi kouluruokailussa, koska häntä hoiti ja ohjasi kotona vanhempi joka oli opettaja, eikä ns. maallikkovanhempi.

    Se sinusta, mutta itse asiaan on yksinkertainen ratkaisu: Kouluruoka taas maksulliseksi.


    Ei meillä kyllä puuroa syöty aamulla, vaan tytär joi itsensä tai minun valmistamaa kaakaota tai teetä ja minä kahvia. Tytär söi kaakaon kanssa muroja + maitoa, ja jääkaapissa oli kai aina jogurttia, kananmunia. Milloin mitäkin.

    Iltapäivällä valmistin koulusta tultua aina päivällisen, ihan tavallista kotiruokaa, mutta kunnon aterian, en eineksiä paitsi verilättyjä joskus, tyttären herkkuruokaa. Viikonloppuisin paistettiin usein lättyjä tai pannukakkua tai tehtiin lasagnea, ihan itse, ei mistään puolivalmiista. Usein keitin myös padassa kanan sunnuntaisin.

    Mitä kouluruuan maksullisuuteen tulee, en periaatteessa kannata sitä ainakaan ala-asteella, vaikka näenkin toisaalta niin, että muodollinen maksu nostaisi ruuan arvostusta ja saattaisi parantaa sitä paljon puhuttua laatua. Eikös kaupallinen kilpailu aina tee niin?

    VastaaPoista
  69. "We don't need no education.
    "We don't need no thought control.
    No dark sarcasm in the classroom.
    Teachers leave those kids alone.
    Hey, Teacher leave those kids alone!

    All in all you're just another brick in the wall.
    All in all you're just another brick in the wall."

    Lyhyesti.

    Tietenkin tässä asiassa kyse on lähinnä rasvaisen ja finnisen yksilön narsistisesta omnipotenssin ilmentymästä,

    joka sensaatiolehdissä muuttuu sankaruudeksi, työläispojan köyhyydeksi/näläksi ja marttyyriviitaksi.

    Ja samanlaisia iltalehtimyötäilijöitä löytyy monista marginaalisista viiteryhmistä, kuten omin silmin voimme Iineksen blogissa todeta.

    Toisaalta P.Floydin The Wall muuttuu tässä tapauksessa lihaksi.

    Aina kun itse räyhään (sorvin ääressä) perunoiden ja lihapullien määrän matemaattisesta suhteesta ja tehtaan ruokailusäännöistä ;


    muistan Floydin Seinää ja elokuvan opettajatarta, joka suu vaahdossa karjuu : " Jälkiruokaa ei saa ottaa ennen kuin pääruoka on syöty...."

    VastaaPoista
  70. Andreaan 'kalansaalis' edustanee tässä yhteiskuntaa eli verovaroin kustannettua kouluruokaa. Päällepäsmäri 'ruoan jaossa' on koululaitos eli kuvan keskushenkilö.
    Opetuslapsina eli ruoan jakajina ovat opettajat ja muut 'ulkoistetut palveluntarjoajat'. Nälkäisiä koululaisia tuossa 'vinjetti'kuvassa edustaa kansa.

    Jotta asiaa pohdittaisiin pohjamutia myöten; Mikä tuon kuvan sanoma on tässä jutussa?

    VastaaPoista
  71. Kalat. Kala on tärkeä elintarvike.
    Kaloja on kaksi. Toinen ui etelään ja toinen pohjoiseen. Jos kalastaa liian ahneasti mitään ei jää seuraavalle sukupolvelle. Ei meinannut jäädäkään. Luonnolla on tahtinsa. Ihmisellä on sen suhteen väärä. Kalamaksaöljy on minun lempijuomani - snapsina joka päivä.

    VastaaPoista
  72. Iines sanot:"huomasin, että nimitys tytteli oli käytössä myös kotona, eli sillä osoitettiin lapsille, että nuorta opettajaa ei tarvitse arvostaa millään tavoin, koska hän on vain tytteli."

    Tähän olen itsekin kiinnittänyt huomiota. On asioita, joista puhellaan vain aikuisten kesken meidän perheessä ja niihin kuuluvat nämä nyt pinnalla olevat kouluasiat. Puhelimessa ihmettelin jollekin äidille, että et varmaan voi nyt puhua, kun lasten ääniä kuului, mutta hän kertoi heillä puhuttavan kaikki avoimesti. Sama äiti oli huolissaan opettajien arvovallan murenemisesta siitä, että rehtori tulee kesken tunnin luokkaan koputtamatta...

    Minusta koputtamatta luokkaan tuleminen on huonoa käytöstä, mutta koska rehtori on esimies se ei arvovaltaa erityisesti murenna. Se sen sijaan murentaa, että kaikki koulun ja opettajien arvostelu tehdään yhdessä lasten kanssa. Mielestäni se on aikuisten asia ja ongelma, lapsilla on oikeus käydä koulua rauhassa ja luottavaisina.

    Useimmat tilanteet ruodittuina antavat kuitenkin opettajista minulle ihan hyvän kuvan ja erilaisen kuin yksittäisen lapsen kertomus.

    Olipa yksikin juttu, jossa levisi huhu, että eräs opettaja ei päästänyt kahta poikaa luokkaan - siis kuulosti siltä, että ei vaan päästänyt ovesta sisään. Kävi ilmi, että heidät oli poistettu luokasta häiritsemisen vuoksi, mutta kun pojilta kysyttiin, miksi ette ole tunnilla he vastasivat ettei päästetä. No, niinhän se heidän kannaltaan siinä vaiheessa olikin...

    VastaaPoista
  73. Onpas täällä taas innostavia kommentteja, joista tekee mieli vielä jatkaa tätä pitkäksi muotoutunutta keskustelua. Asia toki lienee jo selvää kauraa tuohon malliin, mitä Catulux kiteyttää:

    Tietenkin tässä asiassa kyse on lähinnä rasvaisen ja finnisen yksilön narsistisesta omnipotenssin ilmentymästä,

    joka sensaatiolehdissä muuttuu sankaruudeksi, työläispojan köyhyydeksi/näläksi ja marttyyriviitaks
    (catulux)

    Juuri näin tapahtumain kulku on edennyt. Tutkin eilen nettiä profiloidakseni poikaa.

    Voin sanoa löytäneeni eri lähteistä rasistihenkisen ja taatusti maahanmuuttajavihamielisen - tunnen tämän oppilastyypin, tyttöjä huorittelevan, huumeita ja viinaa glorifioivan tyypin, yhteiskuntavastaisen, mutta puhe- ja perustelutaidottoman aggressiivisen räyhääjätyypin, joka ei lue, ei ajattele, mutta joka kuvasta päätellen on hyvin syönyt.

    Tätä tyyliä ollaan nyt lehdistössä ja sokeiden ja kritiikittömien aikuisten voimin puolustamassa neljän kalapuikon voimin, kun ei pystytä näkemään, mistä koko asiassa on kyse.

    Kyllä ihmiset todella ovat vieraantuneet nuorista ja nykykoululaisten käytöksestä, jos eivät näe, mistä tässä on kyse! Niin kuin koulu kutsuisi poliisin paikalle yhden kalapuikon takia.

    Pitäisiköhän kaikkien kalapuikkoymmärtäjien nyt mennä kiireesti vantaalaisen peruskoulun yläasteelle seuraamaan oppitunteja - ovethan ovat aina auki kaikille vanhemmille ja yleisölle, vaan ei siellä koskaan ketään näy.

    Oma tyttäreni on opetusharjoittelussa eräässä helsinkiläisessä koulussa, jossa on kaikki asteet, ja hän taannoin kertoi, miten jollain tunnilla pulpetti lensi ilmassa, poika vain heitti sen raivoissaan. Lapsia ei juuri ojenneta, koska ei ole keinoja, heitä ei saa ajaa ulos luokasta ellei ole järjestettyä erillisvalvontaa, ja heihin ei saa koskea rauhoitusmielessä. Heille ei saa suuttua, heitä ei saa rangaista, vaan heidät tulee taitavalla opetuksella temmata mukaan. Ja itse pitää olla koko ajan hyväntuulisen ymmärtäväinen, vaikka kalusto särkyisi ympäriltä ja perkeleet, saatanat ja vitut lentävät ovista ja ikkunoista.

    On siis ehdottomasti viisainta kutsua paikalle poliisi, joka voi todistaa ainakin sen, että opettaja ei kajonnut raivoavaan oppilaaseen. Olalletaputuskin kun voi tuoda pahoinpitelysyytteen, kun oppilaan äiti tulee mukaan kuvioon.

    Tässä lehtiuutisen vantaalaiskoulussahan on sattunut kolmen opettajan pahoinpitely, mm. yhden rauhanturvaajana olleen isokokoisen miesopettajan turpaan oli vedetty täysillä niin että veri lensi, eikä mies provosoitunut mitenkään, otti vastaan vain minkä kullanmuru antoi.

    Koulujen häiriöongelmien syynä eivät ole siis kouluolot, eikä koulujen henkilökunta, vaan todellakin narsismia uhkuvat rajoitta kasvaneet lapset, joiden vanhemmilla ei ole ollut minkäänlaista sisäistä moraalikoodistoa itsellään, eikä sitten rakennusaineksia opettaa lapsilleen lähimmäisten kunnioitusta.

    On siis turha pohtia, miten koulusta tehtäisiin viihtyisämpiä paikkoja, sillä ne ovat kyllä tarpeeksi viihtyisiä ja ruokaa ja tekniikkaa riittää aivan tarpeeksi. Luulen, että oppilaat pitäisi vaihtaa vaikka romanialaisiin lapsiin

    VastaaPoista
  74. Anoyymi,

    tulkitset lähdekuvaani niin, että "Andreaan 'kalansaalis' edustanee tässä yhteiskuntaa eli verovaroin kustannettua kouluruokaa. Päällepäsmäri 'ruoan jaossa' on koululaitos eli kuvan keskushenkilö. Opetuslapsina eli ruoan jakajina ovat opettajat ja muut 'ulkoistetut palveluntarjoajat'. Nälkäisiä koululaisia tuossa 'vinjetti'kuvassa edustaa kansa."

    Kiinnostava tulkinta, vaikka tuossa herää kysymys siitä, että miten niin opettajat ja keittiö ovat ruuan jakajina?

    Opettajilla ei ole mitään osaa ruuan jaossa, vaan he ovat samassa ryhmässä oppilaitten kanssa, erona vain se, että he maksavat itse ateriastaan sekä rahalla että työllä, valvomalla ruokailua. Ja keittiökin tekee ruuan ylempää tulevien rahavirtojen mukaan. Ei koulutoimella siis ole mitään tekemistä kouluruuan kanssa. Karkeistaen: sitä neljättä kalapuikkoa ei lapsen suusta vienyt siis ilkeä natsiopettaja vaan tuhma tuhma Harpagon, saiturisetä Valtio, joka ei anna pienille rahaa eikä ruokaa.

    Valitsin kuvan intuitiivisesti: kaksi kalaa ja viisi leipää - tarkka määrä. Toisekseen assosiaatio "ruuan riittäminen" vei ajatukseni tähän raamatulliseen tarinaan. Ruoka siis riittää, joten kyse on muusta: ydin jupakassa on muualla, mutta sitä ei nähdä!

    Kolmanneksi - ajatus nöyryydestä, Jeesuksen opetuksen keskeinen teesi - pohdituttaa minua tässä kovassa maailmassa suuresti.

    VastaaPoista
  75. Inkivääri,

    kirjoitat niin tunnistettavasti kouluasioista. Tuo viimeksi kertomasi esimerkki poikien "luokkaanpääsystä" on niin kuvaava, että naurattaa. Juuri näin oppilaat monesti kertovat asiat kotonakin, ja ilmiö "huono opettaja"/ "tytteliopettaja"/"se ei saa kuria -opettaja " on kodeissa puhallettu henkiin. On kyllä ennenkuulumattoman typerää vanhemmilta mennä mukaan tuohon kuvioon kritiikittä. Minusta jo se, että lapsi haukkuu opettajaa, on merkki siitä, että vanhemman pitää valpastua ja ottaa selvää, onko lapsella itsellään ongelmia koulussa.

    Olen kyllä sitä mieltä, että asioista voi ja oikeastaan pitääkin keskustella avoimesti, sillä salaaminen luo peitellyn ja pelottavan tunnelman. Tietenkin jotkin asiat pitää neuvotella ilman lapsen läsnäoloa, mutta periaatteessa kaikesta voi puhua, kunhan pystyy itse objektiivisuuteen ja pyrkii näkemään asiat lintuperspektiivistä eikä vain lapsensa näkökulmasta. Missään tapauksessa lasta ei saa haukkua, eikä myöskään opettajaa, sillä opettajan haukkuminen on lapselta pois, ei opettajalta.

    VastaaPoista
  76. "Pitäisiköhän kaikkien kalapuikkoymmärtäjien nyt mennä kiireesti vantaalaisen peruskoulun yläasteelle seuraamaan oppitunteja - ovethan ovat aina auki kaikille vanhemmille ja yleisölle, vaan ei siellä koskaan ketään näy." sanot Iines.

    Suosittelen sitä lämpimästi ihan jokaiselle vanhemmalle! Meillä vanhemmilla ei ole koulussa luonnollista lokeroa ja paikkaa johon solahtaa, joten suosittelen, että vaikkapa vanhempainyhdistyksessä sovitaan koululle menemisestä vaikkapa pareittain. Erityisesti suosittelen sitä vanhemmille, joiden lapset ajatusta eniten vastustavat.

    Tosi asia on, että jos koululla käy yksi tai kaksi vanhempaa lapset alkavat puhua ja oma lapsi saattaa joutua silmätikuksi - sen voi välttää tekemällä asian yhdessä.

    "Olen kyllä sitä mieltä, että asioista voi ja oikeastaan pitääkin keskustella avoimesti, sillä salaaminen luo peitellyn ja pelottavan tunnelman. Tietenkin jotkin asiat pitää neuvotella ilman lapsen läsnäoloa, mutta periaatteessa kaikesta voi puhua" sanot Iines. Kyllä totta kai lasten kanssa pitää puhua, mutta meillä on tapana ensin keskustella kahden nämä asiat, nimen omaan kun puhutaan tilanteista, jotka eivät selvästikään ole itsestään selviä:) Lasten kanssa ei puhuta mitä kuultiin jostain vaan vasta sitten kun tiedetään mistä on kyse.

    Ja samoin kuin lapsille ei haukuta toista vanhempaa lasten kuullen ja kanssa ei haukuta opettajia vaikka syytäkin olisi - kuten sanot, se on lapsilta pois. Heillä on oikeus luottavaiseen suhteeseen vanhempiinsa ja opettajiinsa, jotka kuitenkin ovat aikuisia, joiden kanssa he viettävät isomman osan arkipäivästään kuin vanhempiensa kanssa. En vielä ole törmännyt kehenkään todella epäluotettavaan aikuiseen koulussa.

    Me vanhemmat esim. sovimme, että ensin kerromme opettajille ennen kuin ilmestymme päivittäin koululle ja järjestely aikaa oli viikko. Eiköhän seuraavana päivänä lapset koulusta tullessaan ihmettelivät, että ai olettekos te tulossa koululle - vanhemmat olivat puhuneet lapsille vaikka nimenomaan oli sovittu, että opettajat kuulevat sen meiltä, että voimme selittää mistä oikeasti on kyse.

    Minä olen kotona ja vietän lasteni kanssa yhtä paljon aikaa koulupäivinä kuin lapset ovat koulussa, mutta jos olisin töissä ja vielä asuisimme kaupungissa missä lapset viettäisivät aikaa kavereiden kanssa muualla kuin kotona yhdessäoloaika jäisi todella lyhyeksi.

    Minusta tuntuu, että tässä kouluvastaisuudessa on jotain samaa mihin törmää vanhustenhoidossa. Kun itsellä on huono omatunto ja puutteellinen käsitys nuoren/vanhuksen elämästä - kuvitellaan, että arvostelemalla tehdään jotain nuoren/vanhuksen hyväksi, siihen kun riittää vähempikin aika kuin todelliseen hoivaamiseen ja huomiointiin...

    VastaaPoista
  77. Inkivääri,

    koulu on jonkinlainen sijaiskärsijä ja oiva syytösten kohde kaikelle lapsiperheitten ja erikoisesti lasten pahalleololle.

    Kun syytetään koulua ja opettajia, ei asiaa tarvitse oikeasti käsitellä, vaan voidaan keskittyä puuhastelemaan sillä, miten koulua mukaparannetaan, mukatehdään entistä viihtyisäksi, vaaditaan lisää rahaa, pienempiä opetusryhmiä, lisää tietokoneita, eikä nähdä sitä että tämä kaikki kohina ei poista ongelmaa, koska ongelma ei tule koulusta, ei koulumaailmasta - kaikki vain purkautuu koulussa, tutussa ja turvallisessa ympäristössä, jossa kenenkään vihaa ei tarvitse pelätä.

    Kun aggressiot koulussa kohtaavat kuitenkin edes jonkinlaisia rajoja, niin nähdään vika näissä rajoissa - lapset kun eivät ole tottuneet niihin. Oirehtivaa käyttäytymistä pidetään sitten niiten aiheuttamana, ei sen, että lapsilta puuttuu moraalikoodisto, joka terveellä yksilöllä yhteisössä eläessään aina on.

    VastaaPoista
  78. Yksi näkökulma on vielä jäänyt liian vähälle huomiolle.
    Päästömarkkinoiden tapaan pitäisi luoda kalapuikoille ylijäämämarkkinat. Tuo 3 kalapuikon optio oli jokaisen kaupanteon väline. Syömättömät kalapuikot voisi 'välimarkkinoilla' kaupata eniten tarjoavalle. Tulot olisivat henkilökohtaisia tai mies/nainen ja ääni periaatteella jaettavissa tai kohdennettavissa. Ehdottaisin kaupallista kurssitusta tai mikäpäettei myös eettinen pohdinta ja lisäkurssitus olisi omiaan, tästä 'hässäkästä' päätellen.

    VastaaPoista
  79. [..,]ei sen, että lapsilta puuttuu moraalikoodisto, joka terveellä yksilöllä yhteisössä eläessään aina on.

    Tämä saa minut hyvin surulliseksi.

    VastaaPoista
  80. Jos aikuiset edes tunnistaisivat tämän asian, sitä ei luultavasti olisi. Lapsella ei voi olla sisäänrakennettua moraalikoodistoa, jos sitä ei ole vanhemmilla.

    Luin juuri aamun Hesarista, että koulussa yhden annoksen raaka-aineet pitää saada alle eurolla. Jotta suosikkiruokaa riittäisi kaikille, ruoka-annosten kokoa joudutaan rajoittamaan ja laskemaan, kuinka monta kalapuikkoa tai lihapullaa ruokailijaa kohden saa ottaa.

    Huomattavaa on nyt vielä kuitenkin, että tämä rajoitus koskee kaiken lukemani mukaan vain ensimmäistä ottamista. Kun lautanen on tyhjä, saa tulla hakemaan lisää. Näin halutaan välttää ruuan tuhlaaminen, koska lautasille jätetään ruokaa valtavat määrät, myös syömättömiä kalapuikkoja

    VastaaPoista
  81. Lisäänpä tähän keskusteluun vielä lopuksi aihetta hieman sivuten tämänaamuisen uutistiedon:

    Kouluista tehtiin viime vuonna Etelä-Suomessa ennätykselliset 300 valitusta (HS).

    Vanhemmat vaativat lapsille parempia numeroita, jotta nämä pääsisivät erikoislukioihin tai valitetaan suoraan opettajan käytöksestä lääninhallitukseen ottamatta edes yhteytttä ensin opettajaan tai rehtoriin.

    OAJ:n lakimies on helisemässä näiden valitusten kanssa, ja sanoo, että opettajat roikkuvat kaiken aikaa löysässä hirressä vanhempien uhkailujen edessä.

    Kun ilmapiiri on tämä, on päivänselvää, että tällaisia kalapuikkolautasten maahanpaiskaajia ja muita käytöshäiriöisiä narsistisia oppilaita on entistä enemmän pilaamassa muiden oppilaiden työskentelyilmapiiriä.

    VastaaPoista
  82. No siteerataan ja lainataan lisää . . .

    – Sosiaalisten normien rapautuminen synnyttää paljaan, pelokkaan, aggressiivisen egon, joka etsii rakkautta ja apua. koska se etsii itseään ja rakastavaa seuraa, se helposti eksyy minän viidakkoon…

    Se, joka säntäilee ympäriinsä omassa sumussaan, ei kykene enää huomaamaan, että tuohon yksinäisyyteen, tuonne ”egon suljetulle osastolle”, on tuomittu koko joukko muitakin.
    (Beck)

    VastaaPoista
  83. Anonyymi,

    varmaan noinkin, mutta olen itse hieman kyllästynyt kaiken psykologisointiin, ja siihen että vedotaan aina mielenterveysongelmiin. Kyllä niitä sielun solmuja jokaisella on, on nousuja ja laskuja, mutta ne kuuluvat normaaleina elämän rytmiikkaan. Alakuloa kuuluu välillä ollakin, ei se ole syy käyttäytyä huonosti eikä aina syy popsia pillereitäkään. Epämukavuutta pitää voida sietää jonkin verran tai aika paljonkin.

    Kyllä minä vaan edelleen panostaisin sinne kadonneen moraalikoodiston puolelle ja perään uudenlaista arvokeskustelua, uudenlaista asioiden arvottamista ja vaikka listojen tekoa, että mitkä ovat ne arvot, joita ihmisellä tulee olla yhteisössä eläessään.

    VastaaPoista
  84. Tuo lainaus oli tietenkin tarkoitettu osoittamaan arvojen pistaloitumista, yhteisen koodiston puuttumista.

    Hedonistisen arvomaailman korostuminen on rampauttanut ennaltaehkäisevän eettisen ja moraalisen arvopohjan pedagogiikassa. Koskien koteja ja kouluja.

    'Ennakoiva' kasvatus on muuttunut 'tulipalojen sammuttamiseksi'.

    VastaaPoista
  85. Hieno viittaus, anonyymi, ja juuri noin kuin sanot. Luin huolimattomasti.

    Toisaalta kuitenkin niin, että tuo hedonistinen arvomaailma johtaa myös siihen, että itkupotkuraivarilapsia on alettu pitää vain psykologisina tapauksina, joita koetetaan eheyttää psyykkisen terapian + pillerihoidon (?) avulla.

    VastaaPoista
  86. Niin – jos sallinet – aukaisen vielä viimeitä kommentiani.

    'Tulipalojen sammuttaminen' on tietenkin 'vain ja ainoastaan' välitöntä reagointia 'tapahtuneeseen' eikä ennaltaehkäisevää, sopeuttavaa tai 'torjuvaa' kasvattamista, opettamista, kouluttamista tai vaikkapa mahdollisuuksien antamista.

    VastaaPoista
  87. Iines:
    Sanoit: Toisaalta kuitenkin niin, että tuo hedonistinen arvomaailma johtaa myös siihen, että itkupotkuraivarilapsia on alettu pitää vain psykologisina tapauksina, joita koetetaan eheyttää psyykkisen terapian + pillerihoidon (?) avulla.

    Mutta minä ihmettelen sitä, että itse olen saanut aika kovan kasvatuksen joka osittain oli liian kova ja se näkyi aikuistumisen ajankohdalla tiettynä käytöksenä: olin itkuinen, onneton, rakkaudenkipeä, auktoriteettikapinallinen jne eli liian kova on yhtä huono kuin liian veltto tai kuten käytät sanaa hedonistinen.

    Tämän ymmärsin jo ollessani 35 kun olin saanut kaksi lasta ja minun omat arvoni muuttuivat kohti naisen logiikkaa; ihminen ensin ja rahat vasta sitten -logiikkaan. Hain itseni koulua vaikuttaviin piireihin ja sain lopulta opettaa muiden eheytymistä ennenkuin minä pääsin mitenkään eteenpäin. Asia eskaloitui lähes sairaaksi: minut yritettiin lopulta mieltää sairaaksi ja tämä sairas yhteiskunta haki tukea toisiltaan olemalla yhteenkuuluvia ns. väärillä etumerkeillä. He (!) olivat sairaita, en minä. Mutta kun minut nominoitiin mm Vanhempainyhdistykseen poliittinen oikeisto muisti minun isäni ja näin vetivät maton alta väittämällä (kuiskaamalla) muille, että taisin olla vaarallinen kommunisti tai jotain. Minähän en itse saanut sitä tietää milloinkaan mitä kuiskivat.
    Mutta minut syötiin ulos kesken kauden ja siitä itkin avoimesti. Se taas herätti häpeää ja minä sanoin, että vanhempainyhdistyksen kanslisti kirjoitti kiusaamisesta hakemuksia rahastoilta - samaan aikaan kun hän toisella kädellä KIUSASI eli yhtyi äärifasistien tunnekuohuun ja rupesi manaanmaan minua ulos. Menin ja olin onneton. Oli luvattu matka Islantiin ja siitä jäin pois. Tosin minulle selvisi myöhemmin miksi juuri Islantiin ja miksi äärioikeisto: olivat symbioosissa.

    ...

    Eli kun itse eheytyy tai rupeaa näkemään oikeat kategoriat (realistiset) niin loput kansalaisista ei vielä voi sitä samaa nähdä. Se johtaa siihen, että joutuu altavastaajaksi ja lopulta on se ulosheitetyn (häpäistyn) ihmisen tautologia ja harva enää voi ymmärtää koko tarinaa tai koko asiaa; kuka oikeasti on normien taitaja ja ketkä suojaavat omaa muuttumattomuutta siinä, että kääntävät ja vääntävät retoriikan niin, että valmiiksi ns. tapettu on varmasti sitä. Potero siis syvenee kun ajaa avoimella tyylillä asiansa.

    Häpeä on yhtä tuskallinen kuin kipu. OIkeasti se taitaa olla kipu eli häpy: identiteetin syntyminen joka on yhtä tuskallinen kun fyysinen tai biologinen syntyminen. Se vaan estetään psykologisella mambojambolla koska lääketeollisuus ja hedonismi tuli ikäänkuin "pelastamaan" jotain joka oli valtava virhe: IDENTITEETIN OLISI PAKKO SYNTYÄ eikä se synny itsestään vaan siihen tarvitaan kuten Sokrates sanoi kätilöä.

    RR on väärässä, että blogi on identiteetin jatke. Ei ole: on hedonismin viimeinen oljenkorsi saada olla ja jäädä moraalittomaan ja hedonistiseen olotilaan, jokseenkin se on joillekin tapa purkaantua tunteistaan (kuten minulle).

    Identiteetti ja tunteiden purkaaminen on silti kaksi eri asiaa.

    Jos ei edes siedä tekstissä eli symbooleilla mitään vastausta, joka veisi narsimia hetken taaksepäin niin miten ihmeessä sellainen ihminen voisi milloinkaan ymmärtää mitään elämästä ja oikeasta identiteetin syntymisestä? Se on samalla empatian kuolema: ihminen, jonka identieetti ei ole syntynyt ei voi myöskään tajuta miten muut oikeasti tuntevat asioita tilanteiden kautta. Kylmyys jää kun lääke/psyyke-teollisuus yrittää pelastaa väärän kivun syntymättömyydestä.

    Tässä tullaan takaisin ympärileikkauksiin ja niiden hyvään puoleen (vaikka en ole sitä mieltä, että silti saisi).

    VastaaPoista
  88. "Kyllä minä vaan edelleen panostaisin sinne kadonneen moraalikoodiston puolelle ja perään uudenlaista arvokeskustelua, uudenlaista asioiden arvottamista ja vaikka listojen tekoa, että mitkä ovat ne arvot, joita ihmisellä tulee olla yhteisössä eläessään." sanot Iines ja allekirjoitan joka sanan.

    Lisäämällä rahoja kouluterveydenhoitoon ja kuraattoreihin asia ei hoidu, kotiin emme voi mennä - voisiko sitä viedä läpäisyperiaatteella koko koulun läpi? Voisiko koulussa olla toiset moraalinormit kuin kotona? Minun mielestäni voi. Otetaan nyt vaikka kiroilu - vaikka kotona saisikin kirota koulussa ei saa. Lapsen on hyvä oppia käyttäytymään eri tilanteissa niiden vaatimalla tavalla.

    "Mutta minä ihmettelen sitä, että itse olen saanut aika kovan kasvatuksen joka osittain oli liian kova ja se näkyi aikuistumisen ajankohdalla tiettynä käytöksenä: olin itkuinen, onneton, rakkaudenkipeä, auktoriteettikapinallinen jne eli liian kova on yhtä huono kuin liian veltto tai kuten käytät sanaa hedonistinen." sanot Homo Garrulus. Kovuus ja tiukkuus ovat mielestäni vähän eri asia. Omat viisi lastani ovat kaikki eri tavalla herkkiä ja kaipaavat erilaista huomiota ja eri kovuusastetta asioiden käsittelyssä. Jollekin riittää että sanotaan, toiselle pitää vääntää rautalangasta. Kovuus on mielestäni rakkauden puutetta, tai siis sen näyttämisen puutetta ja rakkaudenosoitukset ja sen näyttäminen aina ei mielestäni eikä kai virallisenkaan kasvatuksen nykykäsityksen mukaan lasta pilaa. Ennen sen oikeasti pelättiin pilaavan lapsen eikä sitä niin helposti näytetty - onneksi ajat ovat muuttaneet käsityksiä.

    VastaaPoista
  89. Hyvä pointti Inkivääri: voi olla että olen kova enkä tiukka, mutta oletko sinä kylmä? Miten pitäisi arvuuttaa erilaisia "olemisen muotoja" koska vastaanottaja myös valitsee mitä hän lystää ja narsisti valitsee lähtökohtaisesti sen, mikä luo ja tuo hänelle itselleen oikeutta olla/sanoa/tehdä sitä mitä on tehnytkin. Minua häpäisseet itsevaltiaat voisi siis aina olla sitä mieltä, että heillä on ollut siihen oikeus. Mutta itse vetoan aina siihen, että jos minut palkataan tietyn asian tekemiseen ja sen juuri osaan - ei olisi oikeutta häpäistä minua vain sen takia, että narsistin oma omatunto rupeaa soimaan ja alkaa tuntumaan v*mäiseltä koska toisen osaaminen/altruismi häiritsee tietysti narsistia, jolle paras oleminen on koko ajan pinnalla.

    Narsu ei siis milloinkaan sano, että toinen ON hyvä, vaan narsisti löytää aina syitä miten toinen voisi edistää jotain ja oppia kuulemma taas jotain tai hyväksyä muiden väkivalta jne eli narsu käyttää muita häikäilemättömästi hyväksi oppiakseen elämässä mutta ei anna toiselle elintilaa tai tukea: antaa vain lisää ja lisää syytä ajetakseen toinen suohon yhä alemmas. Leikkii auttavansa ja totuuden nimissä on sairas sadisti kauniiden höpöhöpöpuheiden säestämänä.

    Mutta nämä asiat eivät selviä ellei konteksti selviä ja mitä mitataan. Pitää aina olla mittari siinä mielessä; jokainen voi olla heikko ja huono välillä mutta itsevaltias ja loukattu narsisti tai sosiopaatti ei unohda ikinä ELI EI UNOHDA IKINÄ SITÄ, ETTÄ JOKU ON PÄÄSSYT LOUKKAAMAAN.

    Sosiopatia on valtavan suuri kansantauti mielestäni : paljon, paljon suurempi kuin dysleksia ja sellaista jota mitataan vankilassa istuvien verenkuvasta tai geeneistä. Nämä ovat vain onnettomia ihmisiä, joiden pinna ei ole kestänyt sosiopaattien touhua.

    Look it always from the other side.

    VastaaPoista
  90. Kolme uutista päivän iltapäivälehdestä, samalta sivulta:

    1. Kouluun hyökättiin sorkkaraudalla
    (ylästeella ulkopuolinen porukka tuli kostamaan oppilaalle jotakin)

    2. 15-vuotias uhkasi tappaa opettajan
    (oppituntia häirinnyttä oppilasta puhuteltiin, puhuteltava uhkasi tappaa opettajan ja paikalle tulleen rehtorin)

    3- Koulupoika löi rehtoria päähän
    (rehtori sai verta vuotavan haavan ohimoon ja hänen silmälasinsa särkyivät, kun oppilas löi rehtoria tämän patistaessa oppilaita ulos välitunnilla)

    *

    Inkivääri,

    olen tismalleen samaa mieltä keinoista: terveydenhuoltoon tai kuraattoreiden palkkaamiseen satsaaminen ei auta, koska ei tässä ole kysymys mielenterveyden ongelmista eikä suurista oppilasmääristä tai ryhmäkoosta, ei koulun epäviihtyisyydestä tai minkään aineellisen puutteesta.

    Tässä on kyse moraalikoodiston puuttumisesta, eikä se ole sairaus, vaan henkistä laiskuutta.

    Jos oppilailla eikä vanhemmilla ole käsitystä oikeasta ja väärästä, näitä huonosti käyttäytyviä ja yhä vaarallisempia narsistihenkisiä oppilaita alkaa olla yhä enemmän. Lapsia ei voi kasvattaa rajoitta, vaan lapsi tarvitsee turvaa ja rajat ja yksinkertaisen mutta säännöllisen arjen rutiinin pärjätäkseen yhteisöissä ja pystyäkseen edistämään ryhmien yhteistoimintaa myös omaksi parhaakseen. Tästä moraalikoodiston puutteesta kärsivät nyt muutkin kuin asianomaiset lapset.

    VastaaPoista
  91. Minun mielestäni meillä on suorastaan vihamielisiä opettajia, joiden oma aggressio ei kestäisi psykoanalyysiä. Ja jos arvuuttaja on v*mäinen kuten minä tapasin työvoimatoimistossa, se luo tunteen DDR:n olotiloista: auta armias jos sanoo jotain siihen.

    Minun kokemus työkkärissä oli niin hupaisa, etten voinut olla nauramatta ääneen kadulla seuraavana päivänä. Tämä on liian pitkä stoori tänne: kyse oli siitä, että ensin tämä nainen katsoi minua hyvin ylevästi, kunnioittaen ja monella tavalla kohtaamalla minut täysin oikein. Olin lähes yllättynyt sillä en ollut kuvitellut, että valtion piirissä olisi mitään ns. välittämisen aitoutta ollenkaan. Olen pitänyt heitä lähinnä törkeän kulttuurin sadisteina joiden ainoa tavoite on nitistää ja litistää ja tuomita ihmisiä ja toivoa jokaiselle vain vessanpesijän roolin, että he itse saisivat tuntea itsensä edes hetken paremmaksi.

    Aika ruma kategorisointi. Näin silti olen kuvitellut mutta minä sain siis aivan suunnattoman kauniin ja kivan ja nopean palvelun. Mutta sitten, sitten menin sanasokeana kirjoittamaan väärin yhden sanan kun piti kirjoittaa anomus/hakemus ja se sana loi heti puomit alas. Yhtäkkiä tämä avulias ihminen tuijotti minua kuin sairasta; loi hirmuliskon lailla kyntensä minun paperiini (jota olin joutunut 4 min. sisällä kirjoittamaan suomenkielellä ja samaan aikaan kun tämä virkailija puhui minulle; häiritsi siis) ja ryntäsi ulos. Tuli takaisin ja sanoi, että jaa jaa että tuossa on sinulle kuntouttajan ovi: mene sinne senkin sairas.

    Ja niin hän ei auttanut enää. Hän oli vakuuttunut (!) jostain kirjoitusvirheestä että olin maailman suurin huijari ja vessojen pesemiseen vain ja ainoastaan kelpaava. Näin meitä väärin tuomitaan ja tämä sama epävarmuus ja sadistisuus on se, mikä meidän koulujakin vaivaa.

    Suomalainen nainen ei ole oikein kiva aina: hänen vanha perintö v-mäisestä kansasta, joka joutui kyykkäämään ja alistumaan vuosisatojen aikana (Ruotsin alla) teetti outoja naisia?

    Jotain siis on vikana meidän naisten tavassa tulkita armollisesti ja rakkaudella.

    Se on virhe mielestäni. Vain se.

    VastaaPoista
  92. HG,

    mietin vielä pitkiä kirjoituksiasi, mutta tuo mitä RR sanoi blogista: "blogi on identiteetin jatke", ei minustakaan ole täsmällisesti sanottu.

    Ei se mikään jatke ole, vaan minulla ainakin identiteetin näyttämö. Estradilla tapahtuu erilaisia näytöksiä, joskus hyvinkin paljastavia, joskus symbolistisia, mutta aina niin, että esitys kertoo lisää itsestä ja omasta maailmankuvasta, asioista jotka ovat merkitseviä ja joita tahtoo toteuttaa.

    VastaaPoista
  93. Ei se mitään, työssäni sain olla iloinen yhteen kalapalaani kun pomo/ainoa omistaja vei niitä kourallisen kun jatkuvilta lomapäiviltään ehti. Tämä siis ennen kuin ko. pomo antoi potkut palkattuaan ensin toisen tyypin samoihin hommiin. Tosi tarina. :(

    VastaaPoista