14.1.2009

Rakkauden korkea veisu


Mitä tulee rakkausrunoihin, niin niitä ei kirjoiteta rakkaudesta, vaan sen puutteesta. Joko ennen tai jälkeen. Näin rakkaus saa aina volyymia, jota sillä muutoin ei ole. (Iines)

Näihin hieman kyynisiin sanoihini päättyi edellisen päreen keskustelu, joka houkuttaa jatkopohtimaan rakkautta tai rakkausrunon olemusta. Tai oikeastaan - enää ei puhuta rakkausrunoista tai rakkauslaulujen sanoituksista, nyt sanotaan että lyriikat, vaikka kyseessä olisi yksi teos, yksi runo tai laulu. Ehkä monikkomuoto rikkoo sopivasti turhan vieraskoreuden ja riistää sanalta lyyrisen hunnun.

Itse kirjoitan rakkausrunoja vain tuskassa. Vähän samoissa tunnelmissa kuin Kaarlo Sarkia hiljakkoin siteeraamani Erottua-runonsa. En siis itke onnesta paperilla, sillä minulla sana, logos, ei kestä lähteensilmässäoloa, vaan vaatii tilaa, etäisyyttä itse tapahtumaan. Mieluiten rakkaus saa olla joko saavuttamaton unelma tai sitten ohi, jotta minusta pulppuaa rakkauslyriikat. Toisaalta, jos rakkaus on konkreettisesti ohi, tuska on niin valtava, että heti ei synny runoa, vaan vasta sitten kun ruoka taas pysyy sisällä ja viinilasillinen menee nielusta alas.

Tuska on varmaan siksi niin suuri, että minä en koskaan ole jättänyt ketään, vaan minun luotani on kävelty ulos. Tämä tosin on tapahtunut niin, että minä olen käytökselläni johtanut asiat siihen pisteeseen, että toinen on ymmärtänyt lähteä avatusta ovesta ulos. Olen mm. pettänyt kerran ja jäänyt rysän päältä kiinni, koska petoksen osapuolen isot kengät näkyivät kirjeluukusta ovikellon soittajan silmiin. Pettänyt, koska suhteesta ei tullut valmista, joten en enää tiedä, mikä oikein siinä oli petosta. Mutta ydin on siis se, että itse kituisin varmaan huonossakin suhteessa osaamatta jättää ketään. Tässä tilanteessa runoa ei tulisi.

Mitä siis rakkaus on, kun se näyttäytyy monesti raastavana arkisessa elämässä? No, rakkaus on yksinkertaisesti kuvitelmaa, harhaa, ei sitä ole. On vain hetken hurmaa ja eriasteisia kiintymyssuhteita, mutta rakkautta niin kuin minä sen sanana käsitän - vaativana ja paljon antavana - ei ole muuta kuin samaa lihaa olevien perheenjäsenten kesken. En siis taida uskoa rakkauteen, samoin kuin en usko Jumalaan. Ihminen rakastaa vain itseään, jos sitäkään, ja ehkä eniten kaikista omaa kuvaansa toisessa. Olemme vain tottuneet nimittämään sitä tahtotilaa rakkaudeksi, joka sallii meille tarpeiden ja viettien tyydyttämisen. Jos rakkaus olisi niin kuin se lauluissa on, niin moni rakkaus ei jatkuvasti kuolisi ja uusi muka syttyisi. Kunnes taas kuolisi.

Mielestäni ehkä parhaiten kaikista, on tämä Fukayabun runo 900-luvulta tavoittanut sen hieman kyynisen vireen, mistä rakkaudessa pohjimmiltaan on kysymys:

Miten mieletön voi olla ihmissydän -
että silloinkin kun olemme yhdessä
on ikävä sinua
.

Rakkaus on siis virvatuli, jota ei saavuta koskaan, sitä ei saa kiinni. On vain unelma rakkaudesta, unelma onnesta, tähdet meren yllä, satumaa josta näemme unta. Sen varassa moni elää ja tavoittelee tulevaa, uskoo onneen ja toivoo.

27 kommenttia:

  1. Olikohan se Slavoj Zizek joka sanoi, ettei esim. seksuaalisia haluja, ilmenisikö niitä lainkaan ilman jonkinmoisia unelmia, tai mielenkuvia asiasta? Vai oliko hän vielä jyrkempi, ettei niitä siis olisi, jos ei olisi erityisiä mielikuvia asiasta?
    Itse en tässä väitä juuta enkä jaata.
    Mutta kyllä "rakkaus" on usein oman mielemme ja muualta lainattujen impressioiden kuvittamaa fantasiaa. Illuusioita, jotka eivät liity mitenkään todelliseen elämiseemme ja olemiseemme.
    Seksuaalisuuskin on ensisijaisesti narsistista mielihyvän hakemista.
    Jotenkin tuntuu falskilta, kun seksiä hehkutetaan joka paikassa, -egoistista nautintoa-, mitä hienoa siinä on? Itsekkäässä ähisemisessä ja puhisemisessa?

    Teot ja niiden laatu - toista ihmistä, sukupuolta - kohtaan kertoo varmasti enemmän ns "rakkaudesta", tunnesiteistä, kuin esikuvat, joita viihdeteollisuus syytää halujmme ja kaipaustemme mielikuviksi.

    VastaaPoista
  2. Sorry, teksti päivittyi toistamiseen, siksi poistin toisen.

    VastaaPoista
  3. Iines

    Sanat eivät riitä kuvaamaan sitä mielihyvää, jonka sain tästä päreestäsi.

    Olen kanssasi aivan samaa mieltä. Jaamme saman ikävän ja kaipuun; - silti emme rakasta toisiamme(?) Pysymmme vieraina - joskin läheisinä.

    Mutta sellaistako rakkaus kuitenkin lopulta on? Kaipuuta - ei niinkään ahdistavaa sitoutumista?

    Jopa yhdessä eläessä.

    VastaaPoista
  4. Leonoora,

    taidan uskoa tuon, että seksuaalisia haluja ei olisi sellaisina kuin ne nyt kuvataan, ellei meillä olisi mallia siitä, miten toista tulee haluta.

    Luulen, että ilman mielikuvia ja unelmia seksuaalisuutta toteutettaisiin yksinkertaisesti panemalla silloin kun panettaa, ja se Väestöliiton 3 min toteutuisi hyvin tässä mallissa.

    *

    RR,

    olen iloinen siitä, että tekstini on ymmärretty ja että joku jopa ajattelee samoin rakkauden olemuksesta. Se todistaa sen, että kyse ei ole henkilön kylmyydestä, niin kuin arvelen jonkun tulkitsevan tekstini.

    VastaaPoista
  5. Leonoora

    Pyydän anteeksi, sitä mitä nyt sanon, mutta näin minä valitettavasti juuri tässä yhteydessä ajattelen.

    Mene selittämään tätä omituista sillisalaattiasi Unkurin sisäpiirille.

    Olet sekava! Olet pinnallinen ja pelkkä akateeminen perseenheiluttaja!

    112

    Siinä on hätäpuhelimen numero.

    Soita poliisille ja tee minusta ilmoitus kuten eräät muutkin traumaattiset foobikot, joilla ei ole enää uskallusta käydä kanssani dialogia, joka sai heidät vielä syyskuun alkupuolella haukkomaan henkeään ihastuksesta!

    PS.
    Seksuaalinen halu ja fantasia tuosta halusta ovat erottamattomia. Kumpikaan ei ole toisensa syy, vaan ne ilmenevät aina yhdessä. Mitenkään muuten ne eivät ihmisen kielellisen tietoisuuden tasolla voisi ilmetäkään.

    Reduktionismi ei voi ymmärtää fantasian dialektiikkaa, ja sen vuoksi sinänsä oikean evoluutioteorian edustajat - myös sosiologiassa - kuten tuo nuorehko Anna - vanhan J.P Roosin pokaama akateeminen vosu - Rotkirch on väärässä.

    VastaaPoista
  6. Seksuaalinen halu ja fantasia tuosta halusta ovat erottamattomia. Kumpikaan ei ole toisensa syy, vaan ne ilmenevät aina yhdessä.

    Miten miehillä tavattava aamuerektio sitten selittyy? Ja miten tuo ilmenee muilla nisäkkäillä?

    VastaaPoista
  7. RR,

    kommenttisi oli eräiltä osin ala-arvoinen. Jätin sen kuitenkin paikalleen, koska puheena oleva halun ja fantasian liitto kiinnostaa.

    VastaaPoista
  8. Saattaapi olla ongelmana ihmisten välisissä aidoissa kohtaamisissa myös se, ettemme luota intuitioomme. Emme aina uskalla luottaa tunteisiimme.
    Pelkäämme ns. vahvoja tunnekokemuksia, koskapa ne kuitenkin useimmiten päättyvät huonosti. Pettymyksiin.
    Vai päättyvätkö ne aina ja joka tapauksessa? Miksi?
    Siksikö, että juuri niistä on eniten mielikuvamateriaalia? :)

    VastaaPoista
  9. Rauno, saitpahan purkautua! Onko nyt kevyempi mieli?
    Tuo ko. kaunaisuuteesi liittyvä asia ei kuulu minulle mitenkään, mutta kiitos kunniasta!

    VastaaPoista
  10. Iines,
    Tämä ensimmäinen kohta runossasi on tuo illusatorinen puoli hyvin kuvattuna:

    "ja minä loin sinut
    tyhjään maailmaan

    en vain tiennyt
    että sinusta tuli niin suuri

    mikään ei ole ilman sinua"

    VastaaPoista
  11. Iines
    Vaikka se oli täysin totta. Hetken.
    Vai oliko?

    VastaaPoista
  12. Leonoora, se on ihan totta.

    Jos on rakastunut, hän kulkee mukana kaikessa, kaiken kokee hänen lävitseen.

    VastaaPoista
  13. Iines

    Näin ensimmäisen kerran elämässäni toissa-aamuna insestisen unen, jossa makasin äitini kanssa.

    Mitäs siihen sanot?

    Hulluksiko olen tulossa? Ilmeisesti.

    Eli se siitä aamuerektion ja fantasian yhteydestä ja/tai erosta.

    Uni oli muuten ällistyttävän positiivinen, eikä siinä nyt ihan 'loppuun saakka menty'.

    Jotain positiivista siis on vielä jäljellä äitisymbioosistani. Ei pelkkää vihaa.

    Leonoora

    Mitä kommenttiini - koskien mm. sinua - tulee, niin minua on nyt vainottu ja boikotoitu ihan tarpeeksi erään sisäpiirin taholta, ja pinnani alkaa kärytä.

    Saatanan nilkit. Teille koittaa vielä totuuden hetki - kuten minullekin.

    Voin vain pyytää toistamiseen anteeksi, että käytin Leonoora sinua ikäänkuin välikappaleena suuttumukseni esiintuomisessa.

    VastaaPoista
  14. RR,

    en yleensä lähde muiden unien tulkintaan, mutta omiani selitän aika pitkällekin. Luin joskus teininä Freudin Unien tulkinnan, ja onhan teoksella puolensa, joskin ne oidipaaliset tulkinnat löivät yli. Kaikki oli muka halua maata lähiomaisiaan, vaikka itse näen oidipaaliset unet selviämisunina.

    Alat päästä voitolle äidistäsi, jonka koet tukahduttaneen seksuaalisuutesi. Samalla pystyt antamaan hänelle anteeksi, koska tunnelma oli seesteinen.

    VastaaPoista
  15. Aika erikoinen päivä. Ex-mieheni on saanut lääkäriltään epäilyn aivokasvaimesta ja on ihan sekaisin. Lähinnä juotuaan itsensä känniin. Tytär on tuskanpurkupaikka ja minä tyttären. Itselläkin kurkku kipeänä. Ja nyt hyvä blogiystävä Ranekin vielä uhkaa itseään hirttosilmukalla.

    Maailma totisesti tarvitsee rakkautta ja lähimmäisyyttä.

    VastaaPoista
  16. Iines

    'Alat päästä voitolle äidistäsi, jonka koet tukahduttaneen seksuaalisuutesi.'

    Noin yksioikoinen tulkinta ei pidä paikkaansa.

    Seksuaalisuuteni on äitini vaikutuksen kautta ollut pikemminkin jotain aivan älyttömän sitomatonta - ei nyt niinkään suhteitten määrän tasolla vaan ylipäätään seksuaalisten mielikuvien, fantasioitten, oman olemuksen 'seksualisoitumisen' ja koko seksuaalisen halun dominoivuuden merkityksessä.

    Luulin, että vanhemmiten tämä 'kiima' hellittäisi, mutta niin ei ole käynyt.

    Tästä voisin kirjoittaa lisää, mutta minun on pakko vaieta kyseisestä aiheesta, jotten saisi taas poliisiuhkaa niskaani.

    VastaaPoista
  17. Mutta juuri noinhan seksuaalisuuden tukahduttaminen kai purkautuu: runsaina fantasioina ja haluina kokeiluihin, seksuaaliaddiktioina ja tietenkin myös niiden toteutuksina, mahdollisuuksien mukaan.

    VastaaPoista
  18. RR,

    ei kenenkään nimiä saa blogeissa mainita, kun puhuu mm. seksuaaliasioistaan. Toki se on poliisin paikka! Ihmisellä on oikeus intimiteetin suojaukseen.

    VastaaPoista
  19. Olen erimieltä, vaan en nyt tiedä mistä. Blogisi sai minut kirjoittamaan runon.

    http://kertanen.wordpress.com/2009/01/14/rakkaus/

    VastaaPoista
  20. Iines

    Toisaalta - pakko se on myöntää - et ole ihan täysin väärässäkään tuossa väitteessäsi, mutta sen pohtimimen vaatisi jo kokonaan oman - todella syvällisen paneutumisen.

    Ehkä palaan asiaan. Kyseessä on kuitenkin tosi kinkkinen ongelma.

    VastaaPoista
  21. Enska,

    runo kuin lahja. Siinä näkyy aseettomuus ja sulautumisenhalu rakkaaseen vastustamattomalla tavalla. Hieno rakkausruno!

    VastaaPoista
  22. RR,

    palaa vaan asiaan, kirjoita päre ja unohda ne lopettamiset. Jäisi iso lovi, jos sinun osuutesi Blogistanissa puuttuisi pitkään.

    VastaaPoista
  23. Mistä puhutaan, kun puhutaan rakkaudesta, seksuaalisuudesta, kiimasta et cetera?

    Aihepiiri on niin laaja, että toinen puhuu ihan takuulla aidasta ja kolmas rigoletosta. Jo rakkauden ja seksuaalisuuden yhdistäminen asettaa jumalan aika outoon valoon, jos näin uskonnollisesti haluaisi asiaa katsoa. En minä tuota edes itse keksinyt, vaan sovelsin kreikkalaisia.

    Seksuaalisuuden takanahan on lisääntyminen. Siksi se on niin vahva vietti, lähes yhtä vahva kuin eloonjäämisvietti.

    Rakkaus on sitten jotain ihan muuta, muun muassa.

    VastaaPoista
  24. Henry,

    ei aina tarvitse jakaa asiaa lokeroihin. Enemmän tunnetta keskusteluun ja vähemmän järkeä, niin päästään lähelle ihmistä.

    Rakkaus on iso asia, ja siihen kuuluu aina seksuaalisuus. Seksuaalisuuteen taas ei aina kuulu rakkautta.

    VastaaPoista
  25. Kuuluukohan?

    Kuuluuko äidin rakkauteen lastaan kohtaan seksuaalisuus? Kuuluuko jumalan rakkauteen ihmisiä kohtaan seksuaalisuus?

    Kun hyvä ihminen, Äiti Amma vaikkapa, rakastaa koko ihmiskuntaa, niin siinäkö on mukana seksuaalisuus?

    Rohkenen epäillä.

    VastaaPoista
  26. Henry,

    jätin tahallani sanomatta, että eroottiseen rakkauteen, siis miehen ja naisen tai naisen ja naisen tai miehen ja miehen jne. kaikki marginaaliryhmät.. väliseen rakkauteen.

    Olen perin juurin kyllästynyt siihen, että keskusteluissa pyritään vain siihen, kuka määrittää täsmällisimmin, vaikka kaikki tietävät mistä puhutaan.

    Määrittely on toki tarpeen, jos on vaarana epäselvyyden synty, mutta ei niin että jokainen käsite pitää määritellä niks ja naks.

    VastaaPoista
  27. Lisään vielä, että tässä keskustelussahan puhutaan nimeomaan aikuisten ihmisten välisestä rakkaudesta, rakkaudesta suurella alkukirjaimella, niin eiköhän käsite lie selvä ilman matemaattista määrittelysnobismia. Sanoudun irti käsitebrassailusta, sillä se kuihduttaa keskustelun veret.

    PS Tämä ei ollut sinua vastaan, Henry, annoit vaan aiheen puuskahdukseen, jota olen pidätelllyt jo kauan sisälläni.

    VastaaPoista