19.7.2009

Aamun ajatuksia eli lyhyt moraalinen manifesti

Mistä löytäisin taas sen ilon ja innon, jolla ennen kirjoitin näitä juttujani. Ihan kuin jokin olisi kuollut, maailma näyttänyt ruman puolensa, niin että itsekin tulee kirjoitettua rumasti. Mistä se tulee? Kylmä puhuri, joka puistattaa, ihan kuin joku kävelisi hautani päällä?

Ja miksi nämä seitit, joihin asiat verhotaan? Mitä se totuutta muuttaa, että musta pukeutuu valkoiseen tai valkoinen mustaan, sillä aitoa ei tuosta vaihdokkaasta tule eikä sen sana kestä tulta. Aina on lapsia, jotka näkevät, ettei keisarilla ole vaatteita, mutta enemmän on sylikoiria, puudeleita, jotka toistavat opitusti keisarin liikkeitä ja näkevät vain koreografian, eivät sävellystä. Aina on niitä, jotka purevat näytettyä haavaa, ja harvassa ovat ne, jotka eivät pure näyttämätöntä haavan. Tehdyimmät tanssit tanssitaan keisarille.

Ja mitä se moralismikin on? Onko se tosiaan sitä, että sanoo puudeleille, että nämä nuolevat alastonta keisaria? Onko moralisti epiteetti hauskantappajalle, joka tulee ja kääntää peilin häikäisemään silmiä? Jos se onkin niin, että sieltä peilistä näkyvätkin vihreät viirusilmät, jotka liimaavat lappuja ja lokeroivat kulkijoita helppoihin loosseihin, jotta ajatella ei tarvitsisi. Siihen joka tuntee tuskaa, menee liimalappu epästabiili, siihen joka havaitsee, menee liimalappu vainoharhainen, siihen joka ilmaisee rikoksen, menee liimalappu moralisti.

Mutta mistä tulee puhtaan ja viattoman joutsenrinnan nosto öljyvanan keskeltä? Mistä tulee teflonpinta, joka käristää ilman rasvaa? Tuleeko se taivaista, Tuonelasta vai insinööriaivoista? Mikä on kunkin osa suuressa käsikirjoituksessa? Älkää sanoko, ettei käsikirjoitusta ole, sillä muuten kysymyksiä ei pidä esittää, mistään.

*

Lähden vaeltamaan metsään sienikorin kanssa. Jos sieltä löytyisi enemmän vastauksia kuin kirjoista. Tai blogeista.

(Maalaus Tamara de Lempicka)

42 kommenttia:

  1. Mutta eik� el�m� sittenkin ole ihanaa? Min� uskon niin. Min� en ole koskaan ollut hyv� oikein miss�n, mutta mieheni sanoo, ett� min� olen hyv� sellaisena kuin olen.

    - Charmaine -

    VastaaPoista
  2. On, Charmaine, elämä on ihanaa. Virtuaalin ulkopuolella.

    Toivon vain, etten olisi niin riippuvainen bloggaamisesta.

    VastaaPoista
  3. Ja toivon, että minullekin sanoisi oma mies, että olen ihana sellaisena kuin olen. Ei ihmisen onneen muuta kai tarvittaisi.

    Tuntuu hassulta, että jollain on "oma mies". Miltähän sellainen onni pitkästä aikaa tuntuisi?

    VastaaPoista
  4. Iines,
    Pelataan 'puhtailla'. Katso profiiliani. Päätin avautua - niinkuin se oli kovn piiloista ollut tähänkään asti.

    VastaaPoista
  5. Kun on avoin ja ottaa rakkauden vastaan, niin el�m� on kuin satua. Niin min� olen kokenut. Mieheni on ihana, h�n maksoi minulle sisustuskoulun eik� ollenkaan suuttunut kun en jaksanut sit� loppuun.

    - Charmaine -

    VastaaPoista
  6. No hienoa peeÄr, arvostan nimellä näkymistä ja harmittelen hieman, etten itse alusta pitäen tullut nimelläni esiin. Nyt se tuntuu vaikeammalta, kun olen paljastellut sisintäni turhankin paljon.

    Toisaalta onkin siis niin, että nimi toimii myös jarruna kirjoittamiselle, enkä tiedä, onko nimen käyttö blogimaailmassa pelkästään hyvä asia. Nimimerkkinä on usein rehellisempi eikä pokkuroi mihinkään suuntaan. Haittana taas on tietysti se, että nimimerkkiin ei luoteta yhtä paljon kuin nimelliseen.

    Peeär, sinun kasvokuvasi on hyvä, vakavahko ilmeesi ja olemuksesi tukee mielestäni hyvin joitain rajumpia postauksiasi tai mitä videopätkiä ne nyt ovat. Yritän siis sanoa näin julkisesti, että kuvasi puhuu moniulotteisesta persoonasta syvyyssuunnassa.

    *

    Charmaine,

    elät kulttuurissa, joka kutkuttaa yhä enemmän tarinalohkoani (aivoissa). Kokoan palapeliä sinusta - älä ota tätä tunkeiluna, vaan annathan uusia palasia, pliis, kun ja jos sinulle sopii.

    VastaaPoista
  7. No sen kyll� sanon, etten ole niin kovin nuori en� niin kuin luulen sinun ajattelevan. Minun el�m�ni on ollut hyv� enk� ole koskaan n�hnyt mit�n pahaakaan miss�n. Paitsi tv:ss� tietysti ja Intiassa kerj�l�isi�.

    - Charmaine -

    VastaaPoista
  8. TIEN HA'USSA.

    Kun kiivahimmin mulla sydän löi,
    Kun tulisimmin silmät säkenöi,
    Kun povi paisui, veret kuohahti,
    Jos vaarat, taistot mieleen juohahti,

    Niin nuoruus-aatteistani ihastuin,
    Parannuspuuhistani tulistuin:
    Noin, noin mä tehdä sitten tahtoisin,
    Kun vain nyt varttuisin ja vahvoisin!

    Mä syöstä päätin ulos maailmaan
    Ja tälle näyttää, kuinka taistellaan:
    Jos ihmishenkee voidaan kahlittaa.
    Nuo kahleet täytyy voida pirstoittaa.

    Noin ihanteita väikkyi edessäin,
    Mä toisen toistaan kauniimpana näin.
    -- Niin syöksyin uhkamielin elämään:
    Totuuden jälkeen kaikk' nyt käännetään.

    En, raukka, tuntenut mä maailmaa,
    -- Se varsan tuittupäänkin taltuttaa --
    En päässyt vielä e'es mä alkuhun,
    Kun suitsin syöstiinkin jo pilttuhun.

    Mä ryntään uudelleen, se turha on:
    Oon taltuttajan' suhteen voimaton.
    Sen huomattua inton' laimistuu --
    Jo arvellaan: hän vihdoin viisastuu!

    Pois turhan heitänkin mä ryntäilyn,
    Mun valtaa toivottomuus epäilyn.
    Mut sentään: ihanteist' jos epäilen,
    Niin halvaks orjaks maadun ainehen!

    Ja sen mä tein. Näin uudet aatteet nuo
    Vain unelmoiksi, joita nuoruus tuo,
    Näin tuhannet, ett' ennen mua on
    Tuon saman kärsineet jo tappion.

    Näin mieli sotainen saa painoksiin --
    Mä jouduin tilaan niinkuin tainnoksiin.
    Mä teen kuin muutkin, elän, olen vain,
    Kuin kone käyn ja pelkään aatteitain.

    Mut vitkaan niinkuin valkee päivän koi
    Mä toinnun taas; kuin uness' ääni soi:
    Sun sanas suuret noinko raukeovat?
    Mä virkoon, virkoon, silmät aukeevat.

    Mä ihanteitta kuinka olla voi voin?
    Jos voisinkin, niin onko oikein noin?
    Näin käynhän kaltaiseks mä eläimen,
    Ja sit' en saa, en tee: oon ihminen.

    -- Mut ihanteet nuo pilventakaiset?
    Ne karsit pois ja uudet muovailet,
    Rajoitat aattees itse elämään,
    Näin saat sä perustukses kestämään!

    Janoova sielu tuohon tarrautuu,
    Vaan kohta miettimään taas harhautuu:
    Mä vanhan heitin, tiedoss' uus on tie,
    Mut haarateit' kun kaikkialle vie?

    Berliinissä_ 25/10 1889

    VastaaPoista
  9. Anonyymi,

    Kasimir Leinohan tuossa pohtii samoja ikuisia ajatuksia, mitä minäkin tässä.

    Kiitos sitaatista joka aiheutti hieman päänvaivaa. Runo on julkaistu muistaakseni Nuoren Voiman joulualbumissa, joita minulla on kaupunkikodissa useita, ikivanhoja ihanuuksia.

    VastaaPoista
  10. Charmaine,

    aivan oikein, arvelin sinua aika nuoreksi, kun puhuit lapsista, mutta tyylisi on kyllä hieman varttuneemman.

    Toivon ettet ota näitä uteluitani tungetteluna, en kysy enempää, vaan voidaan jutella muuten vaan, mistä vaan.

    VastaaPoista
  11. On sanottava nyt, ett� mieheni on intialaista syntyper�. H�n on hyvin britti ja k�ynyt koulunsa sis�oppilaitoksessa t�ll�. Ensikerran tapasimme Lontoossa kun olin kielikurssilla Brightonissa 1993. H�n on minua v�h�n vanhempi mutta tosi ihana.

    - Charmaine -

    VastaaPoista
  12. Tuo RR on edelleen pelottava. Minun mieheni ei koskaan puhu minulle pelottavasti.

    - Charmaine -

    VastaaPoista
  13. Charmaine

    Mrrr! Mrrr! Minä olen isoäidiksi naamioitunut susihukka.

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Punahilkka

    VastaaPoista
  14. Eihän R.R. pelottava ole. Sydämellinen, syvästi kokeva intellektuelli hän on. Ihminen. Charmaine.

    VastaaPoista
  15. Iines,

    Hienon kuvan olet laittanut. (Muistuttaa meidän naapurin miestä, kaupungissa). Se on samaa sarjaa kuin "mistä on kiltit tytöt tehty"- blogissa?

    Tulin tänne kurkkaamaan, josko olisit, Iines, jo palannut omaksi innostuneeksi itseksesi.

    Aikamoinen keskustelu takanasi, seurasin sivusta. Hämmästelin ja ihmettelin.

    Mutta arvaas mitä! Se oli hyvä keskustelu minun näkökulmasta. Olin juuri kehunut täällä kotona: "On siellä hyviä tyyppejä tuolla netissä, ette usko! Niin taitavia sanankäyttäjiä ja tosi fiksuja ihmisiä. Siellä tuntee itsensä pelkäksi multapaakuksi!"

    Sitten aloitte riidellä, vai sanoisinko kauniimmin, olla eri mieltä, vai miten pitäisi paremmin sanoa?

    En kehdannut kertoa näille toisille, mutta olin itsekseni tosi tyytyväinen. Te aloitte näyttää ihmisen kokoisilta, koko joukko! Ja minä tykkään ihmisen kokoisista ihmisistä eniten. Sellaisista, joihin voi samaistua ja joista voi ottaa oppia.

    Paljon minä olen teiltä oppia saanutkin! Kiitos siitä! Jatkan seuraamista, mutta nyt vielä enemmän nauttien teidän tavastanne osata kirjoittamalla ilmaista itseänne.

    Iines, olen samaa mieltä kanssasi nimimerkin käytöstä. On paljon vapaampi olo ja voi enemmän puhua omana itsenään kuin omalla nimellään. Niin se vaan on. Enkä usko, että nimimerkki saisi ihmisen puhumaan muuta kuin mitä hän oikeasti ajattelee. Se suojelee sitä paitsi läheisiä ja tuttuja (tyhmiltä lausahduksilta), se on yksi tavoitteeni. Kaikki kaatuu omaan niskaan, mitä suustaan laskee.:)

    Ne,jotka ovat varmoja, itsestään tai toisista, esiintyvät omalla nimellään. Ja se on ihan oikein.

    VastaaPoista
  16. Charmaine,

    olet ehkä tottunut siihen, että asioista puhutaan selkeästi oikeilla ja virallisilla nimillään, ja tätä taustaa vasten ymmärrän pelkosi RR:ää kohtaan.

    Yhdyn itse peeÄRrän käsitykseen RR:stä, ja lisään tuohon kuvaan vielä Raunon oman kirjoituksen itsestään pikkupoikana, villahousupoikana. Kun sen lukisit, et pelkäisi, vaan ymmärtäisit Rauskin murinan ja ajoittaisen äksyilyn. Sydämestä sekin tulee. Eniten itse ihailen RR:n paneutumista siihen mikä kiinnostaa, intensiteettiä joka hänestä huokuu. Sitäpaitsi Rauno on oikeasti se, joka sanoo ei kun tarkoittaa kyllä.

    VastaaPoista
  17. Avatar,

    tämän päreen kuva on tosiaan samaa sarjaa kuin alempana. Tamara Lempickan kuva autoilevasta naisesta on yksi kaikkien aikojen mielikuvistani ja sopisi jopa tämän blogin tunnuskuvaksi. Panisin sen tuohon ylös boordiin, jos osaisin. Muutenkin Lempickan tapa sijoittaa ihminen usein ikkunarykelmien tuntumaan on hieno ja sopii ikkuna-aiheiseen blogiin.

    Avatar, toivon että pääsen pian omilleni, tasapainoon tunteitteni kanssa. On tuntunut järkyttävältä, koko olemassaoloani romahduttavalta, että rakkain blogiystäväni, johon luotin monen vuoden ajan, onkin kaiken aikaa nauranut mm. kuvilleni ja tavalleni kirjoittaa, siis omimmalle omalleni, persoonallisuudelleni.

    Pitää koota itsensä uudelleen, jotta voi taas uskoa sanaansa ja kuviinsa, kun muutenkin on niiden kanssa herkkä.

    Olen iloinen, että minulla näyttää olevan hyviä blogiystäviä niin paljon, ja uusia tulee, naisiakin, mistä olen erityisen iloinen. Kiitos teille - sanon näin, vaikka olisin miten naivi tahansa.

    Ja tosiaan, itsekin bloggaan jatkossa nimimerkillä, sillä kyllä se antaa suuremman vapauden olla myös eri mieltä.

    VastaaPoista
  18. Lisään vielä, että minusta kiinnostavinta blogeissa on se, kun henkilö paljastaa raadollisuutensa, ei hyvyyttään tai pätevyyttään.

    Muistan vieläkin, miten Sedis, tuo asiallinen tiedemies, kirjoitti melko rohkeasti itsestään ja taisi siinä olla jokin sukupuolinen väsähtäminenkin. Se säväytti ja toi perspektiiviä mieheen. Samoin Raunon villahousupoika tai jokin menneen rakkauden muistelus on verevää lukemista. Kun ihminen tekee itsestään erehtyvän ja pienen, se on totta, ja lukija löytää palan itseään.

    VastaaPoista
  19. Minun mieheni s�st� minua kaikilta miesten jutuilta. Olen aina ollut v�h�n huono kieliss� enk� tarkkaan tied� mit� h�n t�iss�n tekee. Mutta minulle h�n puhuu meid�n asioista. Kuinka olen laittanut t�t� kotia ja mit� yll�tyst� olen h�nelle keksinyt.

    - Charmaine -

    VastaaPoista
  20. �lk� nyt k�sitt�k� v�rin. Olen yritt�nyt lukea expatnaisten blogeja, mutta ne on aika samanlaisia ja nuorten naisten blogit Suomessa ovat jotenkin vihaisia tai kamalan pinnallisia. Nyt kun Dinesh on matkoilla niin l�ysin t�m�n ja sain puheripulin.

    - Charmaine -

    VastaaPoista
  21. Tietysti "Dinesh" on keksitty nimi :)

    - Charmaine -

    VastaaPoista
  22. Charmaine,

    saat minut jo hymyilemään!

    Minun pitää kysyä: mikä on expatnainen?

    VastaaPoista
  23. Enh�n min� sit� tainnutkaan sanoa :) Keksitty nimi se on niin kuin Charmainekin, tietysti. Dinesh & Charmaine, aina!

    - Charmaine -

    VastaaPoista
  24. Expat on kun asuu ulkomailla. Dinesh ei ole expat kun h�n on syntynyt t�ll�.

    - Charmaine -

    VastaaPoista
  25. Nyt minun pit� menn� laittamaan tee.

    - Charmaine -

    VastaaPoista
  26. Hymyni syvenee..

    Charmaine, mukavaa teehetkeä! Minä otan toisenkin kaljan.

    VastaaPoista
  27. Tulipa minulle hyvä olo, kuin luin, kuinka lämpimästi ja kauniisti kirjoitat miehestäsi. Suomessa ei tällaisia puheita juuri naisilta kuule. Täällä enimmäkseen vain vaaditaan, mikäli olen ymmärtänyt oikein.

    Meillä on jotain yhteistä: olin myöskin Brightonissa kielikursseilla 90-luvun alussa. Opettajani oli todella fiksu brasilialainen nainen. Puhui englantia sata kertaa paremmin kuin paikalliset.

    Toiseksi: kaksi tytärtäni asuu ulkomailla ja siellä on minulla lapsenlapsiakin. Olen itsekin asunut ulkomailla, mutta palannut aina tänne viileään ilmanalaan. Olen lumen ja jään ystävä. kuumuudesta.

    Toivotan sinulle, Charmaine, ja mainiolle miehellesi mitä parhainta loppukesää. Olkoon elämänne enimmäkseen aurinkoista.

    VastaaPoista
  28. van Vaari, olet jo isoisä, mutta olit kielikurssilla 90-luvun alussa?!? Miten vanha (nuori!) olet?

    VastaaPoista
  29. Iines kirjoitti:

    'Minä otan toisenkin kaljan.'

    No nyt se rupesi ryyppäämään. Eikä mulla ole jääkaapissa yhtään alkoholia. - - Täytyy yrittää kuvitella olevansa kännissä. - - Ja jos mä oikein pinnistän, niin juovuksiinhan minä tulen. On mulla vaan sen verran hyvä mielikuvitus.
    ....
    Skål Iines! Mulla on jo kolmas kaljapullo menossa. Seuraavaksi otan kaksi tuplaviskiä.

    VastaaPoista
  30. Täytin viikko sitten 65. Olin kyllä Brightonissa kurssin vanhin. Papaksi ne siellä minua sanoivatkin.

    VastaaPoista
  31. Täytyy varmaan testata miten tuon mainitsemasi asian laita oikein on. En kyllä muista itse, milloin olisin näitä asioita enemmälti kommentoinut. Sanoin minä tietysti sen yhden kerran, ettei niistä kannata toiste valtakunnanlehtiin kirjoitella.

    VastaaPoista
  32. Ei se ruvennut ryyppäämään, Rauno, vaan se meni punkkaan, ja katsoi vielä pää,tyynyllä puhelimen nettikaistalta blogiaan. Kokeilen lähettää tästä kommentin: olisi kannattanut Charmainen tavoin juoda vain teetä, niin ei nukuttaisi.

    VastaaPoista
  33. Sedikselle sen verran, että siinä jutussa selostit päiväsi hyvin rehellisesti ja avoimesti. Saara kehui juttuasi, samoin minä. Saisiko joskus lisää vastaavaa intiimiä tilitystä?

    VastaaPoista
  34. Saara kehui: muistan sen ainoan kerran. Sehän oli ote ikuisesti / 30 vuotta keskeneräisestä romaanistani.

    VastaaPoista
  35. Avatar: "Ne,jotka ovat varmoja, itsestään tai toisista, esiintyvät omalla nimellään. Ja se on ihan oikein."

    Kovasti yritän minäkin olla varma kaikesta, ja kaikista (omalla nimelläni), mutta sanoitpa sitä tai tätä, aina jonkun muunkin nilkkaan tulee potkaistuksi kuin itsensä. Varsinkin, kun on ymmärtävinään, kuinka minimaalliset mahdollisuudet ihmislajilla ylipäätään on selviytä enää kovinkaan kauaksi tulevaisuuteen oman ahneutensa sävyttämän elämisenkahjoilun nimissä.

    Ehkä sananvapaus silti tulisi käsittää olohuoneidemmekin harmoniassa laajemmin, ja koskemaan myös sitä pientä piiriä, pieniä aivojamme niiden piirien sisällä, jossa kukanenkin yksityisyyttään viettää.

    Näistä, umpinaisista tynnyreistä, vaitiolon ja anonyymiuden mahdollisuuden suomista varjoista sikiävät myös suuret, globaalit ongelmat, jotka antavat aina vain suuremmat valtuudet niille, joiden toiminnan tavoitteet ovat elämiensä mittaiset hyödyntavoittelun periaatteet.

    Tarkoitan kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä, että voisimmepa laajentaa/kehittää ajatteluamme/toimintojamme tämänkaltaiselle sisäkehien tielle, jota Iineksenkin ajatukset, kirjoitukset, ja ilmeisesti teotkin viitoittavat, vaikka naiivius keskusteluineen joskus ylittääkin "Muu-vaara" -liikennemerkin suoman tulkinnanvaran.

    Kirjoitan tätä kommenttia tilassa, jossa itselläni on takana hyvin vaikea vuorokausi; ikävän sävyttämä kongolaisystävän hyvästely hänen muuttaessaan Tampereelle ja armoton riita kotona, jonne vaimoni jäi lohduttomana/itkuisena lähtiessäni ajamaan tänne mökilleni.

    Nyt kolme pientä poikaani valvovat vielä, koska nukkuivat automatkan tänne, saunottiin ja itselläni on paha mieli, koska ymmärrän tosi isosti, että olen verbaaliudessa, suhteessa lasteni äitiin varmastikin ylivoimaisessa asemassa ja tunnen, ettei se ole varmastikaan millään mittarilla mitattuna oikein. Missä sanaseni siis sanomisenhimossansa rajansa löytäisivät?

    (Enkä tällä taas tarkoita sitä, että vaimoni mikäään taulapää olisi!)

    Siis miksi eivät aivoni, jotka käsittävät muka jotain, kykene hillitsemään kieltäni?

    Kysyn tätä siksikin, että kysyikö sotapäällikkö L.K (joka lähetti armeijansa murhaamaan ja raiskaamaan kongolaisystäväni läheisiä) itseltään, että käsitän kyllä tämän hirveyden, mutta miksi silti teen toisin,kuin oikein olisi?

    Ja minäkin kun elän jo "toista elämääni", on lapsia ja lasten lapsia...

    Onko uskottava se vanha totuus, jota isävainaanikin toisti: "Elämä ei opeta muuta kuin hilijoo kävelemmään..."

    VastaaPoista
  36. Onnea Vaarille, huomasin nyt vasta tuon kommenttisi!

    Ja Charmaine - minua hymyilyttää nimenomaan se, miten ihana sinä olet ja sinun asenteesi mieheesi. Saat minut siis iloiseksi kuvauksillasi. Toivottavasti et kokenut kaljakommenttiani latistavaksi, kun sen tavoite oli olla riemukas.

    VastaaPoista
  37. Valto Ensio H.,

    en tahdo neuvoa, mutta jos joku rakas jää lohduttomana yksin jonnekin itkemään, niin auton nokka pitää kääntää kiireesti takaisin hänen luokseen ja ottaa hänet syliin. Mikään ei ole tärkeämpää.

    Vaan miten säilyttää itseys ja erillisyys ja erilaisuus? Se on aina ollut minunkin ongelmani. Enkä tiedä siihen vastausta.

    VastaaPoista
  38. Kiitos sanomisista. Olette kilttej� ihmisi�.

    - Charmaine -

    VastaaPoista
  39. Ounastelin Maalaisen 'vetäneen herneen nenäänsä' bloggaaja'yhteisönsä' sormen heristelystä.

    Oikeampi arvio saattanee olla itsesensuurin kaavussa esiintyvä kielto. Palkanmaksaja on kieltänyt intuitiivisen 'läpänheiton'.

    Vaikea kuvitella että hän sen aivan 'purematta' nielee – tai että tämä 'yhteisö' sen ymmärtää.

    Kulman takaa

    VastaaPoista
  40. Kulmantakaiselle

    En ymmärtänyt ydintä tekstistäsi, vaikka koetin. Enkä halua edes enää pohtia asiaa, jota kommenttisi sivuaa - jos jollakulla pettää arvostelukyky noin pahasti kuin siteeratussa päreessä ja edellä ilmeni, hänelle lienee harkintatauko paikallaan. Lopettamista en kenellekään toivo, vaan arvostelukyvyn palautumista.

    Yhteisössä on elettävä yhteisöllisesti kaikkia kunnioittaen, jos tahtoo lukijakunnan luottamuksen ja yleensä - lukijakunnan.

    VastaaPoista