16.7.2009

Kesäpäiväkirja 6. sivu


Minua itkettää nyt tuo vanha kisu pöydällä. Se on seitsemäntoistavuotias ja ollut tänään koko päivän unessa. Ei tullut minua vastaan, kun tulin kaupasta. Ei herännyt syömään, nukkui vaan. Ja nyt se nukkuu pöydällä, ja tuo kuva on otettu juuri äsken, eli saatte tuoreen ja sitilisoimattoman näkymän tuvan nurkkauksesta. Siirsin vain kaksi puutuolia edestäni syrjään.

Mikä sinä on, että eläimen kärsimystä on niin vaikea kestää? En kestä hetkeäkään katsoa, kun kalastaja tappaa kuutin rautatangolla jäälle, saatan jopa oksentaa. En kestä ajatella, että lemmikki kärsii voimatta mitenkään ilmaista, missä kipu on. Ahdistun nyt tästä kisun nukkumisestakin niin etten tiedä mitä tekisin. Tytär sanoo, että se on vanhan kissan helleväsymystä, mutta kun en usko. Kun kävelytin sitä, se istahti kesken ylämäkeen nousun. Otin sen syliin ja kannoin sisälle. Ei sillä kipuja ole, mutta miten ihminen voi kestää taas jälleen kerran lemmikistä luopumisen. Eihän siitä ole kuin kolme vuotta, kun silitin Rubenini ikiuneen eläinlääkärillä, ja vieläkin kaipaan koiraystävääni. Jokainen kerta luopua lemmikistä on aina vaikeampi, ja tämäkin on sentään tyttären kisu, ja ottaa näin lujille.

Muuten - asiasta toiseen - voin kertoa samantien nuo kirjan nimet pöydällä, silä minä ainakin yrittäisin tavata niitä, jos katsoisin tutun bloggaajan vastaavaa kuvaa. Yksi kirja on Irma, Tuula-Liina Variksen, ja toinen on Kyllikki Villan päiväkirjaromaani 1960-luvulta. Luin jälkimmäisen eilen lounaan ja iltapäiväkahvin välillä. Yritän lukea aina kesäisin kohtuullisen tuoreita kotimaisia naisten kirjoittamia romaaneja, sillä talvella luen muuta. Pinossa on myös kaksi hyönteiskirjaa ja Ecolatorin tarjouskirje jätevesijärjestelmän korjaussuunnitelmasta ja asentamisesta - tuhansien eurojen lakisääteinen korjaussysteemi odottaa kesämökkiläisiäkin.

Kuvassa on lisäksi Olga-tädin vanha keinutuoli ja puusohva, joka odottaa tuossa siirtoa toiseen paikkaan. Minä istun tämän klaffipöydän kuvanottonurkassa läppäreineni, jonka mokkula näkyy osittain kuvassa. Räsymatto on äidin kutoma ja kaipaa pesua. Vanha vaatekaappi nurkassa on löytö, sinne uppoaa mieletön määrä vaatteita ja alaosassa on leveä laatikko. Ostettu P. Virtasen romuliikkeestä, kuten klaffipöytäkin. Tämä mainoksena Virtaselle Uuteenkaupunkiin.

Nyt kisu nousi paikaltaan ja tuli tuijottamaan minua tuohon kirjojen väliin. Katse on raukea. Luulen, että jos tästä kohta loppu tulee, suren tätä kisua eniten kaikista eläimistäni. Se on nimittäin kauimmin elänyt perheemme elämää. Se on nähnyt Rubenia edeltävän Manu-koirankin, puolinöffen, ja se on nähnyt äidinkin, jota enää ei ole. Sen mukana katoaa iso pala historiaa.

(Valokuva Iines 17.7.2009)

PS Jos Lukijat-gadget näyttää tyhjää, vika on jokin Bloggerin häiriö, joka on myös kuvablogini puolella aika ajoin, minusta riippumattomista syistä. Koetan tallentaa gadgetin aina tässä ollessani uudelleen, niin gadget palautuu. Harmillista!

8 kommenttia:

  1. Voi kisua. Perheenjäsenestä luopuminen on aina surullista ja rankkaakin, oli se sitten enemmän tai vähemmän karvainen.

    Minä olen muuten lukenut pari Kyllikki Villan kirjaa. Toinen oli Kyllikin kirjeenvaihtoa äitinsä kanssa ollessaan lottana sodassa ja toinen oli sitten Vanhan rouvan lokikirja. Tykkäsin molemmista.

    VastaaPoista
  2. Lokikirja oli minustakin hieno elämäntaidon opas, monine yksinkertaisine viisauksineen. Tämä kuusikymmenluvun päiväkirjat ajoittuu juuri tuohon Villan rahtilaivamatkoja edeltäneeseen aikaan, jolloin hänellä oli kiihkeä suhde nuoreen mieheen.

    Siis vanhasta kisusta luopuminen on niin rankkaa, että sitä kyynelöi jo kisun eläessä selkeästi viimeisiä vuosiaan tai jopa vuottaan.

    VastaaPoista
  3. Iines, en kestä edes ajatella millaisia tunteita siellä liikkuu. Vaikka kodissamme asuva kissa on vasta 10-vuotias, päähäni eksyy silloin tällöin ajatus siitä, että kissa jonain päivänä kuolee, mikä ajatus on kuoletettava sekunneissa tai muuten alan parkua. Toivottavasti tyttäresi on oikeassa ja kissa todellakin lepäilee vain helteen takia.

    VastaaPoista
  4. Taina,

    kyllä tässä kisussa nyt vielä hiukan virtaa taitaa olla, sillä äsken huomattiin ikkunaruudun välissä pörräävä kärpänen.

    Kuitenkin merkit ovat samat kuin Ruben-koirassa, jolla fyysinen kunto romahti parin vuoden aikana merkittävästi ja jopa traagisesti kun laiha koira laihtui laihtumistaan, ja sen psyyke petti samalla. Se alkoi pelätä mm. öitä, pimeää, eikä uskaltanut nukkua tai antaa minun nukkua. Se oli aika järkkyä aikaa, kun se ei suostunut nousemaan edes portaita eikä antanut minun olla yläkerran makuuhuoneessa. Se saattoi inistä koko yön, kulkea huoneessa edestakaisin, selvästi kauhun vallassa.

    En uskalla ajatellakaan, mitä tytär sanoo, kun otan puheeksi kisun tilanteen. Ja kun hänen pitäisi aloittaa ensimmäisessä jännittävässä opetuspaikassaan työt syksyllä.

    VastaaPoista
  5. Aamukuulumisia:

    Kisu oli aamulla pirteämpi, hyppäsi iloisena kuvassa näkyvästä puusohvasta alas ja tuli luokseni ojentaen mustikkatassujaan. (Tätä höpömäistä lässytystä lemmikkien kanssa - jokainen lemmikinomistaja tuntee tämän kielen: pieni mustikkatassu..)

    VastaaPoista
  6. Kisumisu. Helle varmasti rasittaa ja väsyttää tuon ikäistä vanhusta. Eikös hän ole jo aika vanha kisuksi? Voi, eläimistä luopuminen on vaikeaa (saati sitten ihmisistä). Minäkin olen joskus joutunut luopumaan koirastani enkä ole uutta ottanut sen jälkeen. Itkin päivän, ensin 7,5 h yhteen putkeen ja sen jälkeen vähemmän, satunnaisia ikävän puuskahduksia. Kivaa, että mustikkatassu virkeni.

    Kyllikki Villa kuulostaa kommentoijienkin mielestä hyvältä. Taidan kipaista kirjastoon hakemaan merilukemista!

    VastaaPoista
  7. en ole tainnutkaan esitellä itseäni.. eli kuten olet jo huomannut minut, uuden lukijan blogissasi.
    kerran sattumalta löysin blogiisi ja ihastui tapaasi kirjoittaa ja ilmaista ajatuksiasi ja mielipiteistäsi...
    tykkään tavastasi kirjoittaa. ja nyt vihdoin ja viimein sain aikaseksi klikata kohtaa "lue tätä blogia" :)

    mä oon tällanen oulun tyttö joka yrittää miestänsä patistaa remppahommiin että asiat etenisi ja sitten pääsisi itse sisustelemaan. :)

    VastaaPoista
  8. Rose,

    hei vaan ja tervetuloa, ja sainpa itsekin taas uuden blogin luettavaksi!

    Nyt on klapikone tuolla pihalla esillä, klapinteko kesken kahvitauon ajan, ja pöllit odottavat nätissä viistossa asetelmassa naisen kahta kättä poimimaan ne pölkylle. Hyvin käy, suojalasit silmillä.

    Mukavaa viikonloppua ja olispa näin lämmintä jatkossakin!

    VastaaPoista