23.7.2009

Riisuutumistarinoita

1

- Se on julmaa kun ihmistä riisutaan, sanoo hammaslääkäri, ja kiskaisee hampaan irti. - Painat vähän aikaa, niin verentulo lakkaa

Yöllä pelkään nielaisevani hampaankoloon työnnetyn sideharsotupon. Nukun koiranunta ja havahdun miehen kuorsaukseen. Vessassa otan tupon pois ja annan itselleni luvan menehtyä verenhukkaan. Mitään ei tapahdu, paitsi että päästä huippaa. Vatsassa muljahtelee ja housuihin valahtaa märkää. Tutkin löydöstä. Hyytynyt veriklimppi. Jaahas, se on sitten gynelle aika. Jokainen hyytymä ja ylimääräinen vuoto pitää tutkituttaa, muistan neuvon. Nostan kalsarit korviin ja kaivaudun miehen kylkeen kiinni.

Töissä käyn vähä väliä vessassa, ja vuoraan pikkuhousut liimasiteillä edestä ja takaa. Menen Annelin huoneeseen tekemään henkilöstön laatukoulutuksen idealistaa.
- Eikös se viimevuotinen lista kävisi, ei ne mitään huomaa.
-Jooo, pannaan pallukat vaan eteen ja vaihdetaan järjestystä. Outin puntit tutisee. Hihitämme. Lähdemme kahville.

*

Riisun alapään paljaaksi pikkuisessa huoneessa. Hermostuttaa. Ripustan vahingossa pikkuhousut naulakkoon ja tungen ne sitten tuolille, pitkien housujen alle. Tarkistan nopeasti varpaankynsien lakkatilanteen. Hyvä on. Yritän kävellä luonnollisesti kohden huoneen nurkassa olevaa metallista tutkimuspöytää, mutta luulen että kävelyni muistuttaa hipsuttelua. Pyllistän itseni korkealle. Levitän haarani ja sovitan haparoivat jalkani tutkimuspöydän jalankahvoihin.
- Tulkaas vähän alemmas. Mies vetää reisistäni kutsuvasti. Lasken alapääni suoraan hänen naamalleen, niin tuntuu kun vilkaisen häneen leuka rintakehässä. Mies suuntaa otsalamppunsa alaspäin ja työntää hansikoidun sormensa sisääni. Alan punoittaa.
- Eihän täällä mitään hätää. Siistit limakalvot, ei tulehdusta, ulkosynnyttimissä hiukan punoitusta. Ei mitään ylimääräistä. Nyt nipistää, otetaan tää pala.
Lääkäri työntää kylmää metallia sisään, kirpaisee ja ajattelen, että tulee varmaan verta. Metalli vedetään pois. Lääkäri vetää tiukat kumihanskat kädestään ja katsoo tiiviisti silmiin.-Tutkitaaan vielä vatsanpeitteet ja rinnat. Hän kopeloi lujin käsin vatsaani ja painaa kevyesti koputellen rintojani.
- Ei kai se noin kauheasti voi kutittaa. Lääkäriä naurattaa. - Onko pingotusta? Mastopatiaa, ei tarvi huolestua, suolan käyttö minimiin, niin pärjäätte.
Lääkäri kysyy, onko stressiä. Sanoo, että premenopaussi on käynnistynyt ja kehottaa käyttämään emättimeen hormonivoiteita jatkuvasti, ettei tule yhdyntäkipuja tai pahoja tulehduksia. Kysyy joko aloitetaan korvaushoito.

Tungen liimasiteen pikkuhousuihin ja ajan takaisin töihin. Outi tulee ovelle. Onko sulla mitään sitä vastaan, että hän tekee sen laadunkehittämislistan uusiksi vähän toiselta pohjalta. Juu ei ole, tee vaan. Hienoa. Kiva kun saadaan uusia visioita. Outi hymyilee ja menee johtajan huoneeseen.

Johtaja nojaa taaksepäin, sormenpäät toisiaan vasten. Suupielet muikahtavat ylöspäin, mutta kulmat vetäytyvät alaspäin, toisiaan läheten. Mitä se yrittää peittää? Istun valtavaa pöytää vastapäätä epämukavassa tuolissa, joka on puolet matalammalla kuin johtajan tuoli.
- Koska oot viimeks ollut omaehtoisessa koulutuksessa? Oon plarannu sun kehityskertomusta ja huomaan, ettei löydy merkintää mistään. Ei tässä muuten mitään.
- On siitä jo aikaa. Tunnen kuuman aallon leviävän poskilta kaulalle. Rintojen väli kostuu.
- Laaditkos oman toimenkuvasi vision ja mission paperille ja jätä pohjaksi, katotaan sitte kehityskeskustelussa, mihin sun kannattaa panostaa. Torstaina kymmeneltä.
Johtaja kaataa kuppiin kahvit. Otan kupin ja pullan ja tunnen itseni noloksi könöttäessäni kuumottavana matalalla tuolilla, polvet korkealla. Juottaa varmaan tahallaan tulikuumaa kahvia, että saa naiset hikoilemaan alapuolellaan. Saatanan juoppo. Itse oksentaa käkenä bussin lattialle, kun koulutuspäiviltä palataan.


2

Sairaalassa osastonhoitaja hymyilee.

- Helvi odottaa jo pukijaa. Toitteko vaatteet?
- Mitkä vaatteet?
- Rouvahan oli paitasillaan kun tuotiin tänne.
- No millä hänet kotiin vien kun ei ole kenkiäkään. Tulen suoraan töistä, palaveri.
Saan äidille sairaalan aamutakin ja tohvelit ja talutan hänet pihan läpi parkkipaikalle. Taksimiehet seuraavat kulkuamme ilmeenkään värähtämättä.
- Mennään teille, äiti istuu ähkäisten etupenkille, mutta lyö päänsä oven yläkulmaan.
- Älä nyt herraisä telo itsees. Vedän penkkiä taakse. - Odota nyt.
Kotona autan häntä yläkertaan, portaiden puoliväliin, takapuolesta. Mitä jos hän putoaa ja saa taas epileptisen kohtauksen? En jaksa nostaa ihmistä yksin. Soitan tyttärelle toinen käsi äitiä tukien. Ei ehdi. Saan lopulta äidin yläkerran tyhjään huoneeseen ja häärään tyynyjä ja peittoja. Äiti tahtoo heti takaisin alakertaan telkkaria katsomaan. Kauniit ja rohkeat. Ei se vielä ala, rauhotu nyt. Nyt ollaan viikonloppu meillä ja nautitaan.

*

Toisen kerran sairaalassa äiti makaa tyynenä huoneessaan, kädet rinnalle ristittyinä. Hikoilen takissani, en riisu sitä. Olisi jo oltava työpaikalla.
- Kun täällä on niin yksinäistä. Soitetaas hoitajaa taas. Paina tosta kellosta.
- Mitä varten? Minä voin auttaa sut vessaan. Mulla on hiukan aikaa vielä.
- Paina nyt vaan, kyllä mää jotain keksin. - Yöllä oli semmoset veisuut tuolla käytävässä. Lauloivat ja saarnasivat. Joku tarjos kahviakin. Ja Lauri Helve huusi radiossa.
- Jokos täällä on rauhotuttu? Hoitaja ampaisee sisään lääketarjotin kädessä. - Helvillä oli vähän levoton yö. Oli kaatunut yöllä vessareissulla, mutta ei murtumia, osastonlääkäri kävi tutkimassa.
- Nyt on lonkka kipee, sattuu, äiti vikisee. Napitan takkini. - Tuun ruokatunnilla katsoon.
- Älä mee. Täällä on niin yksinäistä, kukaan ei tuu, vaikka tänne kuolis.
- Äläs nyt Helvi, koko ajanhan sää tota kelloa rämpytät. Hoitaja täyttää vesilasin ja nauraa Helville.

- Mää tuun jouluksi teille yöksi.
- Mutta äiti. Kipu vihlaisee ristiselässä. - Ei se käy kun et pääse portaita ja alhaalla ei oo kylppäriä. Eikä sänkyä. Et sä nahkasohvalla pysy.
- Nukun vaikka lattialla.
- Mutta kun sun sisällä ei pysy mikään ja tulee ripuli. Kyllä sun sairaalassa on parempi. Me haetaan sut aattoillaksi ja tuut takaisin yöksi.

Äiti istuu pukeissa sairaalan sängyn päällä, käsilaukku vieressään. Otan mustan ulsterin kaapista ja autan päälle. Musta krimihattu ja siniset villasormikkaat. Musta käsilaukku. Saapikkaista vetoketju kiinni. Tuntuu oudolta lähteä äidin kanssa ulos huoneesta, käsikynkkää. Vuodeosaston aulassa on mustiinpuettu mieskuoro laulamassa Taas kaikki kauniit muistot. Yksi kuoromies on talonmiehen mies. Hän nyökkää päätään hassusti aukoen suutaan. Nolostuttaa.

Äiti lysähtää auton etupenkille, jää siihen. Nostan jalat autoon ja kiinnitän turvavyön. Perillä äiti menee sohvalle makaamaan ja tahtoo takaisin sairaalaan. Paha olla, ei jaksa. Mies kattaa joulupöytää, tytär auttaa. Televisiosta tulee ohjelmaa. Äiti ei syö paljon. näykkii, tahtoo lepäämään. Avaa yhden lahjan, plyysisamettisen lilan oloasun.
- Tässä voit olla sitten kotona mukavasti, kun pääset sairaalasta.
- Ei näitä nappeja jaksa. Äiti panee oloasun sohvalle ja sanoo että huono olo, auttakaa.

Viemme äidin takaisin, riisumme, puemme punaisen sairaalapyjaman, peittelemme ja sanomme, että pian Seija tulee käymään, lentää uudeksi vuodeksi. Äidin silmät vetistyvät.
- Nukus nyt, Nana tulee päivällä ja minä illalla. Hyvää joulua äiti.

Kotona huomaan, että kuukautiset ovat palanneet, ylitsetulvivina. Vuodan varmaan kuiviin. Panen tamponin ja kaksi liimasidettä ja otan pillerin. Menen makuulle ja panen toisen käsivarteni pääni yli, silmien päälle. Otan sen pois, kun muistan, että juuri noin äiti teki, kun halusi pakoon muilta, lapsena ollessani.

(Maalaus Tamara Lempicka)

46 kommenttia:

  1. Uutisköyhänä kesäaikana taas muutama tarina välipalaksi!

    Kyseessä on yhtenäinen tarinasto, joka kertoo premenopaussisesta naisesta, hänen elämästään.

    Tarinalla on jatkoa, lähinnä naisen miesuhteella ja seksinnälällä, mutta katsotaan, jaksetaanko näin pitkiä kokonaisuuksia lukea.

    Ei ole tarkoitettu korkeakirjalliseksi hengentuotteeksi!

    VastaaPoista
  2. Kivaa luettavaa, iines! Juuri noin minäkin gynellä aina teen: piilotan alushousut muiden vaatteiden alle ja aina lääkäri pyytää tulemaan alaspäin,vaikka tuntuu että on jo sen naamassa kiinni.

    Lukisin mielelläni jatkoa!

    T: Kaura

    VastaaPoista
  3. Oi kiitos Kaura! Jatkoa ehkä tulee, ja siinä on sitten vähän seksiäkin, tai siis onko vai ei, se jää arvoitukseksi. Seksinnälkää ainakin.

    Nyt vain haluaisin tuon kirjasinlajin yhtenäiseksi. Tuottaa hankaluuksia.

    VastaaPoista
  4. Tyhmä kysymys:

    Kuka olet Sinä?

    Vastaus:

    En kirjoita enempää ellen tiedä, kenen kanssa olen tekemisissä (haha - ynf), niin - - olen hiljaa...

    Luulin, että voisin yhdistää nämä kaksi, mutta ei - yritä sinä Tsehov - ehkä se sittenkin onnistuu...

    VastaaPoista
  5. Sinä on minä. Niin yksinkertaista se on.

    Ja tarinan minä on minä vuonna X. Melkein kaikki on totta.

    PS Haluan sanoa vielä sen, että tämä tarina on siis stilisointia ja tiivistämistä vailla - joten tuota puolta ei kannata arvioida. Tämä on raakile, luonnos, josta saisi ehkä kokonaisen pikku tarinan.

    VastaaPoista
  6. Mutta, Iines! Jos tämä teksti on raakiletta, luonnosta, niin mitä se lopullinen sitten on? Kysyy silmät pyöreinä pikkuliisu. Sinähän olet ihan mahdoton! (Ja niin hyvin toipunut, että tulee hyvä mieli.) - Ai niin, ei pitänyt mitään henkilökohtaista (ant.)

    VastaaPoista
  7. Avatar,

    kiitos, kyllä minä toivun, kun suljen maailmastani pois kaiken negatiivisen. Eihän sitä ole pakko kohdata! Ihminen voi omilla valinnoillaan tehdä paljon - liikkuu netissä vain siellä, mistä saa hyviä viboja.

    VastaaPoista
  8. Lukisin tosi mielelläni tätä lisää. Kiinnostaa mm. se työkuvio "visioineen ja missioineen". Mukaansatempaava tarina kaiken kaikkiaan. Jatkathan!

    Kirjasinten yhtenäistämiseksi voisi kokeilla pyöräyttää juttu notepadin kautta. Se on temppu, joka ymmärtääkseni poistaa muotoilut, niin että ne eivät jää kummittelemaan blogipostaukseen saakka.

    VastaaPoista
  9. Toffeli,

    notpad on ilmeisesti minun koneellani Muistio, nimetön -juttu. Hyvä vinkki, kiitos, kokeilen sitä, sillä oli työ ja tuska saada noihin koostettuihin juttuihin sama kirjasinlaji. Olisin halunnut Trebuchetin kirjasinlajiksi, mutta kun sen valitsin, niin kappaleissa oli sikin sokin eri fontteja.

    Visio ja missio -touhu on edelleen aika ajankohtainen ilmiö työpaikoilla. Yleensäkin nämä innovaatiojutut ovat aikas hauskaa propellien pyörintää..

    VastaaPoista
  10. Minun ei tarvitse k�yd� l�k�riss� turhaan. T�ll� en uskaltaisikaan. Mieheni sanoo, ett� olen terve ja tuoksun h�nest� hyv�lle. En koskaan riisu h�nenk�n n�hden. Dinesh odottaa minua vuoteessamme tai min� h�nt�. Useimmin niin, koska h�n pit� siit�.

    - Charmaine -

    VastaaPoista
  11. Charmaine,

    kerroit että miehesi Dinesh on syntyjään Intiasta. Itselläni on hyllyssä Kama sutra, intialainen lemmenopas, jota olen ihastuneena katsellut ja lukenut.

    Olen siis vakuuttunut, että tuo asetelma, jossa nainen odottaa vuoteessa miestä, on äärimmäisen kiihottava, kiihottavampi kuin se, että nainen länsimaisittain strippaa miehelle ja tyrkyttää alastomuuttaan katseen sijaan..

    VastaaPoista
  12. Ei minun mieheni ole sellainen! H�n ei edes halua, ett� pit�isin sarongia tai jotain. H�n pit� minusta farkuissani ja mekoissani. Asumme pieness� talossa ja minulla k�y siivoja ja puutarhuri.

    - Charmaine -

    VastaaPoista
  13. Charmaine,

    siis Kama sutrahan kertoo vain sen, mikä voima seksuaalisuus ihmisessä on, oli aika ja kulttuuri mikä tahansa.

    Muuten - vaikka suomalainen nainen on tasa-arvoisimpia ja vapaimpia naisia maailmassa, niin yhdessä hän on huonommassa asemassa kuin sisarensa muulalla Euroopassa: hän hoitaa itse puutarhansa ja siivoaa kotinsa, töissä ollessaankin.

    Minun siskoni elää Saksassa, ja on naimisissa, opettaja, lapseton. Hänellä on silti aina ollut palkattuna siivooja ja puutarhuri.

    VastaaPoista
  14. (Charmaine on trolli - - pusi pusi).

    VastaaPoista
  15. Okei - - tällainen viestintä on huonoa, mutta miksi ihmiset sitten eivät osaa ja halua puhua suoraan?

    Vastaus: he eivät halua tulla kusetetuksi avoimesti! /Et sinäkään, siksi että - - haista - -. liian myöhäistä..."!

    VastaaPoista
  16. Charmaine ei tosiaankaan ole, mitä antaa ymmärtää. Luultavasti mies, jolla on tylsää. Sääli.

    VastaaPoista
  17. Voin vakuuttaa epäileville tuomaille, että tämän "trollin" viestit tulevat ulkomailta. Muusta en tiedä.

    VastaaPoista
  18. Min�h�n sanoin jo, ett� RR pelottaa minua, mutta en v�lit� h�nest�. Min� k�yn t�ss� blogissa lukemassa vapaaehtoisesti ja voin menn� pois my�s. Minun mieheni ei p�st� tuollaisia minun l�helleni.

    - Charmaine -

    VastaaPoista
  19. Ole rauhassa Charnaine, minä tykkään sinusta (ja monet muut ystävät). Ole oma itsesi(1!-?)

    VastaaPoista
  20. Rauno sen sanoi: Ole oma itsesi, Charmaine.

    VastaaPoista
  21. Trollaaminenhan on taitolaji, ja tarkoittaa uuden keksityn persoonan luomista. Harvoin - jos koskaan se onnistuu pidemmän päälle.

    Hauskinta touhussa on tietenkin se, että antaa trollin luulla, että hän pystyy juksaamaan muita. Monesti kuitenkin viestintä menee aika köyhälle tasolle, sillä trollipersoona ei kanna oikeasti hedelmää, ei koskaan, vaan hän tekee virheitä, yleensä sellaisia, että pyrkii luomaan liian täydellistä kuvaa trollistaan, jolloin persoonasta tulee kliseinen. Juuri tämä eheä kliseisyys saakin lukijat valppaiksi.

    Tuo eheys tarkoittaa tietenkin myös ns. särmikkään tai vaatimattomuuteen pyrkivän persoonan luomista - myös moderni tuskapersoona voi olla ilmeisen kliseinen.

    Sukupuolen vaihdokset ovat helpoin nakki tunnistaa, sillä miehen ja naisen tapa kokea seksuaalisuutta on erilainen, ja tässä jää helposti nalkkiin, kun kuvaa seksitapahtumaa. Samoin ikävaihdokset, joissa kliseisyyteen sortuminen on usein suurin paljastaja. Ja lopuksi - tuhannet nikkien vaihdokset ovat myös tavallaan trollaamista, sillä kyllä se vanha aatami sieltä lopulta esiin kuoriutuu ennemmin tai myöhemmin.

    Blogimaailmassahan trollaaminen on hämäysyritys, vähän sama kuin joku Ruben Oscar Auervaara -ilmiö reaalimaailmassa.

    VastaaPoista
  22. Charmainen ensimmäisestä repliikistä lähtien ajattelin, että... eihän tämä ole totta. Sitten olin varma.

    Tekstin pystyy kierrättämään mistä tahansa, ja mill▒ ╠╠kk╩sill▒ tahansa.

    VastaaPoista
  23. Sanoi anonyymi Mikis.

    VastaaPoista
  24. Tuo tekstin käyttäminen notepadin (muistion) tai vaikkapa Wordin kautta ei niin vaan mutkattomasti käykään, huomasin.

    Nimittäin poistin kyllä muotoilut Wordissa, mutta silti Blogger kieputti jotkut kappaleet Trebuchetilla, jotkut Georgialla, vaikka tahdoin Trebuchetia. Lopulta se suostui muuttamaan kaikki vain Georgiaksi, josta en tässä tarinassa pitänyt. Kaikki meni sikin sokin, kun maalasin koko roskan ja vaihdoin Trebuchetiksi. Oli kauhea työ saada teksti yhtenäiseksi, ja olin vielä muuntelemassa muotoja, kun ensimmäinen kommentti jo tuli.

    Saas nähdä miten käy tarinan jälkipötkön, joudunko tappelemaan. Koetan saada sen tuohon kohtapuoliin, kun taivaskin meni pilveen ja tässä pihalla näkee jotakin läppärin ruudulta.

    VastaaPoista
  25. Yhdistin uudet osat 3 ja 4 tähän vanhaan.

    Huomautan, että tarina on kirjoitettu joskus vuonna 2005, ehkä ennenkin, muistissa ei ole mitään päivämääriä. Se on stilisoimaton, joten älkää olko ankaria! Tiivistettäviä kohtia on, ja luettava on ajateltu johonkin lehteen vakavahkon sävyn viihdeluettavaksi, joka ei olisi pelkkää roskaa.

    Saa kuitenkin vapaasti kritisoida, jos joku jaksaa lukea koko pumaskan. Itse koettaisin lisätä irtonaisuutta ja kepeyttä stilisoinnissa.

    VastaaPoista
  26. No sen sanon vielä lopuksi, että tämä tarina on keskeltä isompaa kokonaisuutta, ja siksi töks alussa ja töks lopussa.

    (Nyt en lue tätä enää. Kauhea itsekritiikki. Ette arvaa, miten häpeän tekelettäni ja itseäni ja takaan, etten koskaan enää pane vanhoja juttuja pramille.)

    VastaaPoista
  27. Bloggerissa kannattaa klikata itsensä sinne html-muokkauspuolelle (se toinen välilehti postausta kirjoittaessa). Sinne kun kopioi tekstin wordista tai notepadista, niin ei tule mitään ylimääräisiä muotoiluja mukana, sinne kopioituu pelkkä teksti.

    VastaaPoista
  28. Poistin osat 3 ja 4, sillä en kestänyt niitä. Anteeksi, ne olivat luvattoman huonoja.

    Kiitos Tiina vinkistä! Siellä html-puolella hääräämällä sainkin nyt tuon haluamani fontin.

    VastaaPoista
  29. Toffeli,

    jutusta tuli liian pitkä ja äidin sairaudella junnaava. Koko hoito vesittyi, minkä huomasin itsekin - minulla ei ollut hyvä mieli kun julkaisin tuon lopun, ja siihen olisi pitänyt luottaa. Tämä alku on hivenen luettavampi, joten se jääköön. - Lukijat eivät siis menettäneet mitään mainittavaa.

    VastaaPoista
  30. Hienoa tekstiä, Iines! Minusta teksti ei ole ollenkaan liian pitkä, saati sitten junnaava. Pidän kovasti tavasta, jolla (nais)ruumiillisuus on tarinassa läsnä.

    Uskaltautuisikohan itsekin kirjoittamaan tarinoita. En tiedä, osaanko enää.

    VastaaPoista
  31. Siren,

    osaisit taatusti, sillä olet loistava sanankäyttäjä, jonka tekstiä olen lukenut nautiskellen susiblogistasi. Kokeile!

    Tuo poistettu jatko-osa siis kääntyi junnaavaksi, eikä se oikein blogissa tai virtuaalissa vetele, jollain muulla foorumilla ehkä.

    VastaaPoista
  32. Krooohh! (Nukkuu hän - luultavasti... -- .).

    Kerron teille vielä joskus siitä. kun ensimmäisen ´kerran elamässäni' sorruin lässyttämään parvekkeeelta kakaroile js 'naapuripileisiin' (yleiseen hässäkkään)) - toivottavasti poliisi ei hae minua huomenna ja pistä poseen...

    Minä rakastan kakaroita (eihän mulla ole yhtään omaa)...

    24. heinäkuuta

    VastaaPoista
  33. Kakarat on kivoja, naapurinkin. Ja ne velmuimmat etenkin. Eikä niiden omia tarvitse olla.

    VastaaPoista
  34. Kommentoijien nimimerkkeihin, tai ananymiteetteihin, en halua mitenkään puuttua. Eihän asia sitä paitsi minulle edes kuulu. Mutta.. jos joskus esiinnyn "anonyymina" itse, syy siihen on vahinko. "Blogger" on niin vaikea käyttöjärjestelmä, että tulee painettua väärää nipukannuppaa.

    Kaikilla pitäisi olla, edelleen, dr-Dos 7.

    VastaaPoista
  35. Novellikatkelmasi ovat sanallisesti taiturimaisia. Turha niitä huonommaksi on stilisoida!

    Tämä on lukijan mielipide (ei pi´dee).

    Toisaalta, "kuinkahan paljon naislukijoita kiinnostaa miesten kirjoittamien romaanien runkkaamiset ja ryyppäämiset"... Joita monet, nobelillakin palkitut romaanit, ovat. Tarkoitan, että miehet jotka lukevat (ja tekevät ja näkevät ja vetävät ne väkevät) "Vauhdin Maailmaa" lehteä, eivät välttämättä osaa samaistua ylitsetulviviin vulviin.

    Varmaan parempi niin onkin.

    VastaaPoista
  36. Tervehdys Iines!

    Ihanaa kun olet olemassa, ja kirjoitat.

    Tietänet itsekin kyllä, että paljon huomattavasti huonompaa tekstiä pääsee kustantajien kautta kansien väliin kuin tämä sinun ko.
    Elävästi ja realistisesti kuvaat tässäkin naisen tuntoja.

    Meitä on aika suuri joukko, jotka voimme samaistua kirjoittamaasi.

    Älä vähättele itseäsi. Se ei sovi ollenkaan sujuvan ja tarkan sanankäyttösi yhteyteen.

    VastaaPoista
  37. Min� nyrj�ytin kerran nilkkani ja siihen laitettiin liimaside. T�ll� terveyssidett� sanotaan "towel" ja pikkuhousunsuojaa "liner". Tamponi on kuitenkin "tampon".

    - Charmaine -

    VastaaPoista
  38. Liimaside kuulostaa niin pahalta. Min� vaihdan pikkareita pari kolmekin kertaa p�iv�ss�. Puhtaita ne aina kyll� ovat. Siis eiv�t ole alkaneet tuoksua milt�n.

    - Charmaine _

    VastaaPoista
  39. Aina, kun hyppäsin korkeushyppyä, pudotin "lingjallani" riman alas. En osannut kierähtää. Ehkä "se" olisi pitänyt teipata plastickilla.

    VastaaPoista
  40. Mikis,

    tärkeä havainto tuo miesten kiinnostumattomuus novellistani.

    Tuo pätkä onkin suunnattu naislukijoille - kirjoitan mieluusti nimenomaan naisille - ja olen iloinen, että juuri he ovat jossain määrin samaistuneet tuntoihini.

    Tässä esimerkiksi ystävämme Homo garrulus onkin tehnyt meikäläisen arvioinnissa ratkaisevan virheen, samoin kuin ystävämme Rauno: minä en houkuttele miehiä seksillä, vaan nimenomaan naisia. Tahdon saavuttaa heidän luottamuksensa kirjoittajana, olla uskottava. Miehiä vietellään sitten kahden kesken kasvotusten.

    On siis selvää, että miehiä viettelevät sellaiset novellit ja kertomukset, joissa naisen seksiä kuvataan miehen näkökulmasta, mutta tähän en tahdo sortua. Liian helppoa.

    VastaaPoista
  41. Leonoora,

    hauskaa kuulla sinusta taas, kun olet palannut tauoltasi! Kiitos sanoistasi!

    Annoit minulle ehkä aiheen uuteen päreeseen, kun tavallaan moitiskelet minua siitä, että sujuvasanaiselle ja tarkalle sanankäyttäjälle ei sovi itsensä vähättely. Ainakin sivuan tätä aihetta jossain päreessäni kohta puoliin.


    *

    Charmaine,

    jos totta puhun, en tiennyt, mikä sen housuihin liimattavan pikkusiteen virallinen nimi on, minä kun olen aina ollut vain tamponinaisia. "Liimaside" on kieltämättä kirveslinjaa näissä herkissä asioissa.

    VastaaPoista
  42. Eih�n sit� liimata :) Siin� on semmoinen teippi vain.

    - Charmaine -

    VastaaPoista
  43. No menköön tämä liimaside metaforan piikkiin. Halusin korostaa vuoraamista ja tarttumista, ja kyllähän teipeissä liimapinta siis on.

    Teippiside on kuitenkin hyvä ehdotus ja voidaan jatkokehittelyssä hyvin vaihtaa liimasiteen tilalle. Kiitos siis!

    VastaaPoista
  44. Kaksi professoria kiimaisesti kolmannen professorin vaimon haarojen välissä. Tämä on sallittua sillä metodi lisää suorassa suhteessa rahaa pottiin.

    Systeemiä ei heti näe mutta kun Toffelin vaimon katkeruutta näkee niin ymmärtää myös miksi nenä on aina näissä tarinoissa kiinni. Sitten herjataan Räsäsen nakukuvia, ja hyi hyi kun siellä edes käy. Hyi sentään miten säädytöntä kun siellä käy. Mutta tuomitsijat itse saavat hoitoa ihan hands on, suoraan seksitoimiston putiikista missä asia käännetään ns. tieteeksi. On tiedettä katsokaas. This is called reilu meininki kun taustalla on kakarat.

    Suomi on siis kakara?Missä aikuiset?

    VastaaPoista