Nyt aloitan Päivän pusu -sarjan, ystävänpäivän kunniaksi. Kun viime viikolla tuomittiin mediassa esille nousseita uutisasioita, tällä viikolla tasapainon vuoksi palkitaan. Annetaan pusu päivän ilahduttavimmalle uutiselle tai positiiviselle ilmiölle.Edellisen viikon Tuomiosarjahan antoi uskoa sille ajatukselle, että kirjoittamisen ei tarvitse olla viimeisen päälle harkittua ja kapseloitua yliminän suodattamaa herkkua, vaan kirjoittaa voi myös istumalihaksilla, kuten toimittajat tekevät. Kirjoittaminen on työtä, vähemmän ajattelua, luulen. Olen suotta glorifioinut kirjoittamisen pyhäksi toimitukseksi. Nyt siis ystävänpäivän toivotukseksi pusuttelemaan!
Ensimmäisen pusun saakoon naisen ikiaikainen nokkeluus. Malesiassa nimittäin muuan metsästävä mies joutui tiikerin hyökkäyksen kohteeksi. Hän kiipesi hirveästi huutaen ja ilmeisen hädissään puuhun, mutta tiikeri kiskoi hänet sieltä alas. Mies hakkasi petoa nyrkeillään, tappeli kuin mies, mutta naista tähänkin hätään tarvittiin. Vaimo kuuli nimittäin miehensä huudot ja ryntäsi paikalle soppakauha kädessään. Napakat puukauhan iskut ajoivat villipedon miespolon kimpusta, ja mies pelastui sairaalaan toipumaan vammoistaan. Emme kysy tässä yhteydessä ääneen, miksi mies ei käyttänyt metsästysasettaan.
Omakin kauhakokoelmani on moitteeton. On teräskauhaa, muovikauhaa, puukauhaa, on isoa suurperheen kauhaa, on pientä kiisselikauhaa, jokunen kastikekauhakin, nokalla. Kauhasta onkin moneksi, pitkän vartensa ja kuperan muotonsa vuoksi. Samalla kun kauhan pää on kuppi, se on puolipallo. Yhden kauhan alistin selkävoiteen levityksen apuvälineeksi, sillä tähänkin se on mainio. Hyvältä tuoksuvaa eteeristä voidetta vain kauhan selkämykseen ja siitä suoraan lapojen väliin. Hieman hierontaa, ja voide on levittynyt tasaisesti laajallekin alueelle.
Kauhankäyttötaidon lisäksi voimme toki kehua naisen kekseliäisyyttä yleisemminkin, ja kotimaiselta tasolta tarkastellen. Niksi-Pirkan vinkkiosastohan on etupäässä naisten pyörittämä, ja erikoisesti sukkahousuvinkit ovat vertaansa vailla. Vain nainen voi keksiä pienestä rievusta tuhansia käyttötapoja. Ja vain mies ei keksi sukkahousuille muuta käyttöä kuin suksenpohjiensa kiillotuksen haarapalalla. Lopuksi mainittakoon Strömsö, jossa tehdään niin monipuolisia keksintöjä, uuskäyttöä ja innovaatioita naisaskartelun ja tuunauksen saralla, että ohjelmaa seuraa henkeään pidätellen.
(Juliste Wiktor Gorka)
Sukkahousuissa ei miestä tarvita kuin niiden riisumisessa.
VastaaPoistaKelpo oivallus tuo, että miksei mies käyttänyt asettaan, kun oli kerran metsästämässä. Mitähän äijä muuten metsästi?
Mutta tietäähän sitä noiden vinkumaalaisten tyylin - kun tiikeri ärjäisee, pyssy lentää lepikkoon ja ukko bambuun apua huutamaan.
Itämaisista naisista sen sijaan löytyy topakkuutta kesyttämään villin pohjolankin metsänpedot.
Mutta nokkeluudesta tuossa ei ollut kyse, vaan ikiaikaisesta tiikeriäidin vaistosta.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011021413184005_uu.shtml
VastaaPoistaJoku toinenkin nainen on keittiö- ja ruoantekovalineellä vetänyt lapojen väliin.
Karseita esimerkkejä !
VastaaPoistaKukapa meistä tiikerin kanssa haluaa kerrostalokaksiossa elää. Ainakaan, jos se tolla osumatarkkuudella heiluttelee kokkipuukkoa...
Ps. Kerran ehdotin eräälle aralle tytölle (joka pelkäsi että hänet raiskataan talvisessa Kaivopuistossa, Helsingissä) että "pane viidet sukkahousut päällesi. kyllä se raiskaaja noin kolmansien jälkeen luopuu leikistä..."
Pääsisikös täällä Niksi-Palstalle?
Totta tosiaan kauhasta ja sukkahousuista on moneksi. Puhumattakaan siitä miten moneksi on naisesta.
VastaaPoistaminttis...
VastaaPoistatotta tosiaan!
Entisenä K-kaupan kondomitukkukaupasta vastaavana henkilönä en voi olla muuta kuin samaa mieltä kanssasi! Jos naisia nai vain kerran niin eivät he jakaudu kuin vain 1/2ksi kahtia. Mutta anna olla kun niitä nai (abou?) useammin, niin eikös vaan ne pullistella. Äkkiä he ovat kuin jotain Michelin-rengasmainoksia.
VastaaPoistaPoista Iines tuo edellinen kommenttini! Ja sitä seuraava! (Olen liikaa hörpyissäni.) Kaikilla katoillakin on niin paljon harmaata lunta. Ja puut pällistelevät minua. Tämä on mahdoton yhtälö.
VastaaPoistaEnkä, anonyymi, mitään en poista. Tämähän on sydämellinen ja hauska pususarja.
VastaaPoistaHörpyissäsi voit olla, sillä lumi katoilla ei ole harmaata jo. Se on puhtaan valkeaa ja yllä hohkaa häikäisevän kireä pakkashuuru.
Tuo puukolla lapojen väliin -veto vain osoittaa, että nainen alkaa oppia miehen tavoille. Eikös sitä kutsuta tasa-arvoksi, hyvässä ja pahassa?
Minttis,
VastaaPoistasoppakauha on hirveän hyvä väline myös jäälyhtyjen teossa. Kun juuri valetun ja kumolleen kaadetun jäälyhdyn yläaukko on usein aika kaponen, on sisällä olevaa vettä vaikea saada pois.
Kas näin teen: Otan pitkävartisimman ja muhkeimman soppakauhani ja ujutan sen kapeasta aukosta sisään lyhdyn pohjaan, ja näin saan sisällä olevan veden lyhtyä rikkomatta ulos lyhdystä, ennen kuin se jäätyy umpeen. Tämä vinkkini kelpaisi ehkä Niksi-Pirkkaan.
Tapsa,
VastaaPoistajos sanotaan, että mies oli metsästämässä, niin hänellä on pakko olla ollut pyssy.
Jos sanotaan, että mies oli metsällä, silloin hän oli ehkä ansalankoja tai ansoja kokemassa.
Näin ollen uutisen miehellä oli tuliase.
Ja vielä yksi asia. Tiikeriäidin vaisto ei kohdistu milloinkaan aviomieheen, vaan lapseen! Nainen oli siis peräti nokkela ja rohkea, ja ilman muuta rakasti miestään kovasti, tai sitten oli kokonaan tämän tarjoaman elannon varassa.
Mainio tarina, Iines! Hyvät ystävänpäivän toivotukset! Ja HYVÄ ME ja vähän miehetkin!
VastaaPoista"61-vuotias synnytti lapsenlapsensa Yhdysvaltalainen Kristine Casey toimi tyttärensä lapsen sijaissynnyttäjänä. Kristine Casey, 61. Koeputkihedelmöityksessä alkunsa saanut Finnea-poika sattuu olemaan samalla myös Caseyn lapsenlapsi."
VastaaPoistaNaisista ei oo mihinkään, mutta äti hakkaa kaikki.
Ainakin Juicen "äeti", Eini Kuikka. Kun hän oli haudannut kolme syntynyttä lastaan, anoppinsa ja miehensä (Heikin), joka hyppäsi solkenaan lumpusta lumppuun, hän meni uusiin naimisiin Pauli Kuikan kanssa. Mies oli niin "sutki", että salasi jopa impotenttiutensa. Vähän enemmän kuin pelkkä ruuanlaittaja, nainen sentään hänelle oli, koska neuvoi Juisea rakkausasioissa: "Sitte kun tuntuu ihan ku kusettas, veät äkkiä mulukun ulos!" .
Eini kyrpiinty äijiin niin, että ainoaksi positiiviseksi tunteeksi jäi, sääli, ainoaksi iloksi, vahingonilo.
Kuikka oli totta tosiaan imponentti, sillä niin asiantuntematon oli tuo opastus.
VastaaPoistaMetsästää voi ilman tuliasettakin, Iines, jalkajousella vaikkapa. Sitähän harrastetaankin paremmissa ja huonommissa piireissä.
Mietin muuten hetken tuota tiikeriäidin vaistoa, joten tiesin jo kirjoittaessani, ettei se ihan sovi tähän... mutta sitten reiluna miehenä ajattelin laajentaa sen koskemaan koko perhettä.
Jostakin syystä muuten on ilmoilla sellainen käsitys, etteivät miehet muka tykkäisi sukkahousuista. Minä ainakin tykkään.
Iines hei!
VastaaPoistaKuinka naisen nokkeluus erityisesti tuli esiin tuossa tiikerijutussa? Kaikesta päätellen nainen ryntäsi hätiin mukanaan kapine, joka oli sattumoisin juuri kädessä. Kenties hän jopa teki juuri ruokaa, kun ukko alkoi kiljua puusta.
Tarkoitan, että jos emäntä olisi ollut nokkela, hän olisi toki ottanut mukaan ranstakan, astiallisen kuumaa vettä, pussillisen pippuria tai muuta takuuvarmaa häätökamaa. Kun kolmikärkisen ranstakan iskee pedon selkärankaan se lakkaa haluamasta ihmislihaa siinä paikassa! Näin olen eräältä malesialaiselta kuullut.
Itseäni ihastuttaa naisen rohkeus ja määrätietoisuus, johon toki sisältyy hiukan tyhmyyttäkin. Aniharva kaksijalkainen lähtee karkottamaan tiikeriä kapustalla huitoen ja hakaten. Ilmeisesti tiikeri joko hämmästyi perin pohjin tai sitä rupesi niin pirusti huvittamaan, että piti mennä kauemmas tirskumaan.
Mutta tarina toki oli hauska. "Se non e vero, e molto ben trovato", jos nyt muistan oikein.
Kyllä se kapusta lähti matkaan alitajuisen harkitusti, sillä ilman kapustaa on kevyempi juosta!
VastaaPoistaNainen saattoi toki olla sopan teossa, mutta voi olla, että hän vain nappasi jotakin kättä pidempää mukaansa, siitä lähistöltä, keittiöstä. Napautusten täytyi lisäksi olla nasakoita ja teräviä, sillä voimaahan tiikeri ei pelästynyt, kun miehen nyrkeistä ei ollut moksiskaan.
Kyllä kaikki tuo pikainen toiminta vaati melkoista nokkeluutta.
Kiitos, Delilah, sinulle ja kaikille muillekin mukavaa ystävänpäivää!
VastaaPoistaEini Kuikkahan oli varsinainen persoona, kaikkien poikien äiti niin sanoakseni. Ohjeensa elämäntielle ovat varsin havainnolliset, tyhmempikin ymmärtää kivutta.
Sukkahousista muuuten luullakseni miehet tykkäävät, kovastikin, sen sijaan hyvin monet naiset karsastavat niitä. Oma ihoni ei tykkää ollenkaan tekokuituisista ohuista sukkiksista, vaan ne ovat meikäläiselle liian kovia ja karheita, ohuudesta huolimatta. Inhoan sukkahousuja, ne ahdistavat!
Jokin jalkajousi sopii kyllä tuohon "mies oli metsästämässä", sillä se selittäisi sen, että sitä ei ehtinyt läheltä laukaista. Se vaan, että eikö se nuoli sitten kuitenkin olisi ollut soppakauhaa varmepi puolustusväline?
Tässä (tiikerijutussa) on nyt kuultu vain toisen osapuolen käsityskantoja. Pitäisi kuulla myös mitä mieltä Tiikeri on.
VastaaPoista(NAU? Ei nyt kai sentään MIAU?))
mikis
Mikis,
VastaaPoistasinähän olet kissojen sukua, eikös vaan? Ainakin voisin kuvitella, että jos olisit eläin, voisit olla notkea ja suloinen ja itsenäinen kissanvekkuli.
Kerropas sinä sitten, mitä Tiikeri ajatteli asiasta. Miksi hän pelästyi naista ja soppakauhaa mutta ei aseistettua miestä?
Poikkean asiasta hetkeksi, sillä minua kiusaa muuan asia tavattomasti. Jospa joku osaisi selittää, mistä on kyse.
VastaaPoistaNimittäin en ymmärrä, miksi Kemppisen blogin keskustelujen perässä lukee nykyään aina Linkit tähän tekstiin -otsikon alla minun blogini uusimman jutun linkki.
Sieltä sitten virtaa jonkin verran populaa tänne ihmettelemään, missä se kemppinen mainitaan. Kun en ole linkannut Kemppiseen! Nytkin siellä lukee muka, että ikkunaiines Pusu 1 on linkannut arvoisan tuomarin korkeatasoiseen tekstiin. Häpeän ja punoitan, kun en ole. Mitään en ole tehnyt! Mistä ìhmeestä on kyse?
Minäkin huomasin sen, jo eilen, ja kun en keksinyt selitystä, oletin tulleeni hulluksi ja näkeväni olemattomia.
VastaaPoistaOdotin sitten koko illan, että teevee puhuisi minulle ja uutisten lukija - se nainen - iskisi silmää. Odotin turhaan.
Epäilisisiköhän Japea...?
Tapsa, täh?
VastaaPoistaMistä sinä nyt puhut? Osasinko selittää ollenkaan, mistä on kyse?
Tapsa, mikä se ydin on?
VastaaPoistaSiis piti laittaa tuo edelliseen kommenttiketjuun, uskottomuusaiheeseen.
VastaaPoistaKommenttien alkupuolella havaitsin innokasta keskustelua kauhoista ja niiden soveltuvuudesta monen moiseen kuten tiikerien karkoittamiseen kotipihoilta. Haluan huomauttaa kaikille keskustelijoille, että harkitsisivat, miten voi kauhalla ottaa jos on lusikalla annettu.
VastaaPoistaJes, soppakauhasta on moneksi! Kertakaikkisen fantastinen juttu, mitäpä me naiset emme miesten vuoksi tekisi:)
VastaaPoistaSoppakauhassa lienee ollut väkeä, niin kuin ennen sanottiin esineistä, joissa arveltiin olevan erityistä taikavoimaa.
VastaaPoistaNaisen soppakauhahan on kodin tärkeimpiä esineitä, tarvekalu ja valtikka, jolla ennen hallittiin keittotaitoa, kokonaista perhekuntaa ja nähtävästi ulkoista uhkaakin. Soppakauha antoi ilmeistä voimaa myös sen heiluttajalle.
Kaulin ei ole yhtä ergonominen, mutta vähän sama. Soppakauhasta saa paremman otteen, ja iskupäässä on esineen painopiste, toisin kuin kaulimessa, jossa painopiste on epäergonomisesti keskellä.
Asiallinen kysymys, hymyilevä, tuo on se ikuinen dilemma, että miten voi kauhalla ottaa, jos on lusikalla annettu. Opettajanakin tätä joskus joutuu ihmettelemään.
" ... Miksi hän pelästyi naista ja soppakauhaa mutta ei aseistettua miestä?... "
VastaaPoistaEhkä se tiikeri oli homoseksuaalisesti suuntautunut tiikeri?
Vaihtoehtoja toki voi olla muitakin.
mikis
Onkohan täällä harrastettu hakukoneoptimointia?
VastaaPoistaVoisi hyvinkin olla kelpoisa selitys, jos lähtöoletus on, että hyökkääjä oli urospuolinen.
VastaaPoistaJos taas tiikeri olikin naaras, syyt voisivat olla yleisempiä. Voisi olla niin, että tiikeri koki alueelleen tunkeutuneen miehen riistaksi, ja koetti saalistaa tämän. Nainen taas ei ollut samanlainen saalis, vaan selkeästi päällekäyvä uhkaaja, joka hämmensi soppakauhoineen tiikerin.
Anonyymi,
VastaaPoistamitäs se semmoinen hakukoneoptimointi on?
Voitaisiin harrastaa, jos tunnettaisiin laji.
Iines...
VastaaPoistaSe oli hyvä kysymys, jonka teit Kemppisen blogiin tänään.
Asia on vaivannut myös minua jo pitkään, sillä monen blogin perään ilmestyy säännönmukaisesti linkki omaan blogiin, vaikka en ole asian eteen mitään tietoisesti tehnyt.
En ollenkaan usko, että niin monet blogistit, varsinkaan Kemppinen varta vasten linkittäisi minun epämääräiseen blogiini.
Odotellaan ja toivotaan, että saadaan valaistusta asiaan.
Ehkä minä olen vahingossa räpeltänyt jotain kummallista. Mutta en ainakaan tietoisesti.
Ja ei kai me kaikki olla osattu tehdä samaa mokaa samalla tavalla.
Huomasin, Tillman,
VastaaPoistalinkit sinunkin blogiisi Kemppisellä, ja ihmettelin. Yksi muukin blogi siinä taisi olla.
Eihän asia muutoin häiritse, mutta kun ei kerran itse ole linkannut kyseiseen blogiin, tuntuu hieman kiusalliselta, etenkin, kun sieltä virtaa blogiini väkeä turhaan etsimään Kemppis-linkkiä. Minunkin linkissäni siellä lukee: ikkunaiines: Pusu 1. Vähän nolottaa.
Ei se voi johtua sinusta, eikä minusta, kun ei kerran tässä ole tehty mitään asetusmuutoksia eikä mitään luvattomuuksia, en edes osaisi. Eikä Kemppinenkään koskaan linkkaa ketään. Lienee jokin Bloggerin outous.
Mitä viittaavat linkit ovat ja miten niitä käytetään?
VastaaPoistahttp://www.google.com/support/blogger/bin/answer.py?hl=fi&answer=42533
Olen minä yrittänyt noita ohjeita lukea, mutta en minä tule niistä hullua hurskaammaksi. Humanisti ja tumpelo kun olen.
VastaaPoistaTietenkin minä voisin ottaa tuon takaisinlinkityksen kokonaan pois, mutta en minä sitäkään mielelläni tee, kun sitten ne harvat, jotka todella haluavat linkittää , eivät siihen pysty.
Ja kun tämä ei kaikille takaisin linkityksen käyttäjille ilmesty, vain joillekin.
Pitänee deletoida koko blogi nollille ja aloittaa jolalkin toisella nimimerkillä alusta.
Tai mennä toiselle palveluntarjoajalle.
Harmittaa vähän, ja hävettää. Kemppisen lukijat käyvät hakemassa linkin takaa jotain älyllistä kommenttia ja tormäävät angstiin ja epämääräiseen sielun tuskaan.
Anonyymi,
VastaaPoistaet ymmärtänyt nyt mistä on kyse, kun linkkaat noita perusohjeitasi, jotka halutessani löydän itsekin. Jos minun tulisi tehdä joitain muutoksia, minun olisi täytynyt tehdä joitain virityksiä blogiini. Mutta kun en ole.
En ole tehnyt mitään sallimisia enkä kieltoja, vaan blogissani vallitsee täysin sama perustila kuin siinä iät ja ajat on ollut. Blogissani ei ole mitään erikoisvalintoja päällä, eikä omissa jutuissani ole valittuna Linkit tähän tekstiin -toimintoa, herra paratkoon. En yksinkertaisesti välitä sellaisesta, blogini ei ole edes blogilistalla.
Kyseessä on jokin selkeä virhetoiminto, joka ei ole täältä päästä kiinni, koska virhehän esiintyy Kemppisen blogissa.
Tillman,
VastaaPoistajaan tuntosi.
Minäkään en tahdo asiatonta mainosta, hävettää kun ihmiset hakeutuvat tänne turhaan lukemaan pusujani.
Aion nyt vain suhtautua niin, että kun en ole mitään virityksiä tehnyt, vika ei voi johtua täältä päästä, joskaan en epäile Kemppisenkään tumpeloineen. Syytän Bloggerin bugeja. Vai mitä ne olivat.
Ps
VastaaPoistaUusimman jutun perässä ei ole enää linkkejä! Ehkä tilanne ei ole enää päällä.
Poistin linkitysasetuksen omasta blogistani.
VastaaPoistaEn siis salli enää noita Back links - juttuja.
Se tuntui auttava. Se on harmi sikäli, sillä elän kuitenkin pienessä toivossa, että joku joskus linkittäisi..
Näin suureen suosioon en ole enää pitkään aikaan kuitenkaan uskonut, kun noita paluulinkkejä on ilmaantunut joka blogiin suurin piirtein, jota seuraan.
Täytyy nyt seurata tätä asiaa.
Mutta kuten sanoit... tuntuu hassulta ja oudolta olla joka päivä tuolla Kemppisen blogin perässä. Mahtaa niitä klikkaajia ihmetyttää, kun mitään asia yhteyttä ei kirjoituksilla ole.
Näin minäkin sitten ilmeisesti teen, jos aiheettomia linkityksiä vielä jonnekin ilmaantuu. Eli siirryn pois perustilasta kieltämään jotakin jonnekin tulevalla kruksilla. Minuun ilman syytä linkkaavia olen huomannut vain Kemppisen lisäksi Henry Laasasen Tasa-arvoblogin, jossa myös asiaa kyselin.
VastaaPoistaSinänsä siis minustakin on hauskaa, jos joku linkkaa minuun, eli siitä ei ole kyse. Vaan vähemmän enää nykyään linkkaillaan puolin ja toisin, kun muutama vuosi sitten vielä linkattiin ahkerasti. Sehän on iloinen asia, se linkkaus, jos se on siis totta.
"Se on harmi sikäli, sillä elän kuitenkin pienessä toivossa, että joku joskus linkittäisi.."
VastaaPoistaSe, että ei salli "back links -juttuja", ei mitenkään estä ihmisiä linkittämästä blogeihinne. On kerrassaan teknisesti mahdotonta estää linkittäminen.
Tuo asetus ainoastaan estää nuo "takaisinlinkitykset", mistä tässä keskustelemassanne tapauksessa ilmeisesti juuri onkin kyse. Eli ekaksi joku linkittää tokaan ja sitten se toka linkittää takaisin siihen ekaan, että se eka on linkittänyt tokaan.
Ehkä tämän olitte ymmärtäneetkin. :)
Kun Gates ostaa Nokian, syy on plokkerin pukissa - kuulostaapa hienolta, taidan ryhtyä käyttämään tätä sen iänikuisen "vika on johdossa" tilalla.
VastaaPoistaTakaisin tiikeriin.
Onhan meidänkin kansanperinteessämme hiljainen tieto, ettei karhu käy naisen kimppuun.
Ainakin luikkii karkuun töpöhäntä koipien välissä, jos nainen tekee sille saman tempun kuin Laurilan Aiina Töyryn emännälle. Näin olen kuullut, en nähnyt.
Lusikkalaisille selityksenä, että mikä ettei tiikerinkin.
VastaaPoistaNiin, Tapsa, tuo paljaan haarovälin näyttö siis vanhan kansan mukaan suojasi lehmätkin laitumella karhuilta ja pedoilta.
VastaaPoistaKun karja laskettiin keväällä metsiin ja laitumille, ne ajettiin navetasta ulos emännän avonaisen ja paljaan haarapelin kautta, jalkojen välistä.
Kyllä naisen peli maailma pyörittää.
Tiina,
VastaaPoistakun kukaan ei ole linkittänyt nyt kehenkään, ei Kemppinen minuun enkä minä Kemppiseen! Silti toisessa blogissa lukee tuo linkitysilmoitus, että on linkitetty ja väkeä virtaa katsomaan, mikä linkki se on. Mitään ei siis ole, puolin eikä toisin.
Sama pätee käsittääkseni Tillmaniinkin.
Tästä on kyse.
Ymmärsin kyllä. Kommenttini oli vain "lohdutus" tuohon Tillmanin harmitteluun, jonka laitoin kursiivilla kommenttini alkuun.
VastaaPoistaOk, asia lieneekin nyt kunnossa, koska uusia tyhjiä linkityksiä ei ole tänään tullut.
VastaaPoistaTakuulla muuttelit, Iines, taas kommentteja luontevimpiin järjestyksiin?
VastaaPoistaSinänsähän se on vain hyvä asia, mutta viimeksi kielsit. Tai sitten plokkerin puki tekee sen itse, automaattisesti?
Tapsa, selitäpäs nyt, mitä tarkoitat?
VastaaPoistaEi toisten kommentteja voi muutella, se ei yksinkertaisesti käy.
Mahdatko tarkoittaa sitä, että minä editoin usein omaa kommenttiani kolmestikin peräkkäin, kun poistan sen ja korjaan lyöntivirheet ja panen uudelleen näkyviin? Näin minun oman kommenttini paikka voi vaihtua, jos siihen on samaan aikaan tupsahtanut joku uusi kommentti.
PS Tapsa, huonostipa minut tunnet, jos ajatuksiisi puikahtaakin se, että ketkuilisin ja vaihtelisin kommenttien paikkaa, enkä sitten myöntäisi sitä. Herttanen sentään!
Hei, ei se ollut moitteeksi tarkoitettu, päinvastoin.
VastaaPoistaTarkoitan sitä, että kun nyt tänään kirjoitin kommentit klo 9.55 ja sen perään lisäyksen klo 9.57 - niin heti silloin kun katsoin menikö se sinne, niin sinun komenttisi, jonka aikamääre on nyt klo 9.59 olikin jo ehtinyt siihen väliin!
(Huom. en katsonut silloin kelloaikoja, vasta nyt.)
Mutta kun palasin sitten klo 11 paikalle, kommentit olivatkin loogisemmassa järjestyksessä.
Ellet siis muuttanut järjestystä, niin se muuttui itsekseen.
Useinhan käy niin, että kun muka vastaa viimeiseen kommenttiin, julkaisun jälkeen sinne onkin ehtinyt jopa pari muuta väliin.
Kuulostaa ehkä sekavalta, eikä ole tärkeääkään, mutta ymmärsitkö?
Tapsa,
VastaaPoistakyllä minä ymmärsin, mutten ilmeisesti osannut selvittää sinulle kyllin selkeästi, mistä on kyse kommentissani klo 11.28.
Siis syy on se, että kun sinä kirjoitit kommentin klo 9.55 ja lisäyksen siihen klo 9.57, kirjoitin minä kommentin siihen väliin varmaan klo 9.56. Siinä oli kuitenkin lyöntivirhe, joten poistin kopioimani kommentin, korjasin lyöntivirheen ja postasin saman kommentin korjattuna heti perään klo 9.59! Näin se tuli kellonajan mukaisesti sinun molempien kommenttiesi perään.
Ymmärrätkös nyt? Teen hyvin usein tällaisia korjauksia, sillä kirjoitan liian nopeasti, enkä malta tarkistaa ennen julkaisemista. Vedän kommentin joskus pois kolmekin kertaa korjattavaksi. Usein väliin on ehtinyt tulla muitten kommentteja.
Moskovalainen taitelija Sots-Art taiteen edustaja Dmitri Vrubel. Vuonna 1990 hän teki Berliinin muurin kuuluisan artefaktin, maalauksen Brezhnevin ja Honeckerin suudelma. Oikeastaan, sinä on toistettu väreissä sekä suurennettu, virallinen valokuva, Neuvostoliiton ja Itä-Saksan johtajien tapaamisesta, kun he veljellisesti tiiviissä syleilyssä suutelevat toisiaan. Tässä tilanteessa jo iäkkäät Brezhnev ja Honecker näyttivät absurdeilta ja hassuilta. Kaiken lisäksi kun kuvaan oli kirjoitettu alle: ”Herra auta minua selviytymään tämän kuoleman syleilyn keskeltä”. Ilmeisesti siinä oli kuvattu herra Honeckerin ajatuksia.
VastaaPoistahttp://kulttuurinavigaattori.blogspot.com/2008/07/moskova-suutelevat-sotilaat-saavat-lhte.html
http://finnish.ruvr.ru/2009/10/29/2136438.html
Iines, ymmärretty.
VastaaPoistaHarmi, ettei tässä ollutkaan kyse mistään yliluonnollisesta.
Niin minustakin. Olisi ollut hienoa, jos kommentit olisivat siirtyneet selittämättömästi. Kun jotenkin tämä virtuaali on kuitenkin niin rationaalia, vaikka Iineksen pusut kummittelevatkin Kemppisillä.
VastaaPoista