Jos nyt kuitenkin jatkan kunniakkaasti tämän kirjoitussarjani loppuun, vaikka edellisen keskustelun loppusyövereissä jo arvelin jättäväni kesken. Sain nimittäin yhdeltä teistä voimakasta kritiikkiä sarjastani, ja se sai minut jähmettymään ja vaipumaan häpeästä maanrakoon. Tunsin, etten osaa mitään, olen munannut itseni enkä tunnista kirjallisuuden tyylilajeja, vaikka kirjallisuus on alani.
Kaikkia ei voi miellyttää, ja tämän totuuden kanssa on elettävä. On myös elettävä sen totuuden kanssa, ettei omista minkäänlaista suojakuorta, vaan yhä edelleen kuka tahansa voi iskeä halutessaan haavan, vaikka ehkä purkaisi vain omaa tuskaansa. Mistä niitä panssareita saa ostaa, kun sellaista aina ihmiseltä vaaditaan? Netissä erikoisesti kuuluu olla tunnoton ja iskuja ja potkuja takaisinantavainen. Sellainen pärjää, sellaista ei moitita.
Kaikkiaan tätä Tuomio- ja Pususarjaa on kyllä luettu ahkerasti, jopa kaksi kertaa enemmän kuin noita pitkiä yli 200 kommentin mammuttikeskusteluja. Olisi siis sääli jättää tämä kesken, kahta pusua vaille. Siispä hiljaisena saunailtana jaan toiseksi viimeisen pusuni. Sen saavat talvilinnut, ja erikoisesti haluan kohdentaa kiitokseni kuvan tilhille.
Nimittäin tiesittekö te, että lintujen jaloissa on erikoinen verenkiertojärjestelmä, jonka ansiosta jalkojen lämpötila on huomattavasti alempi kuin lintujen ruumiinlämpö? Tarkemmin sanottuna lintujen jaloissa ei kierrä lämmin vaan kylmä veri. Jalkoihin tulevien valtimoiden vieressä on laskimoita. Kun lämmin valtimoveri luovuttaa jalan kärkeen kulkiessaan lämpöä vieressä oleviin laskimoihin, niin laskimoveri lämpenee. Raajan yläosassa se on jo melkein ruumiinlämpöistä. Lintujen varpaiden, esimerkiksi sorsien ja lokkien räpylöiden, lämpötila on vain muutaman asteen plussan puolella.
Tämä ilahduttaa suuresti etenkin nyt, kun olen miettinyt, miten linnut selviävät pakkasista. Piha on täyttynyt valloittavasta tilhiparvesta, joka ilmeisesti metsät tyhjennettyään on porukalla saapunut kaupunkiin tyhjentelemään aidantakaisia aroniamarjapensaita. Antautuvat kameralle, menevät parhaaseen valoon. Kunpa tätä riemua kestäsi vielä tovin. Harmittaa vaan, että ikkunat ovat likaiset, sillä pihalle ei voi mennä kuvaamaan, tai linnut säikähtävät.
(Valokuva Iines 18.2.2011. Lisää kuvaamiani tilhiä on täällä. )
Mainio kuva! Äkkiseltään näyttää siltä, että oksa menee linnun läpi, mutta sehän vain piiloutuu pörhöllään oleviin höyheniin.
VastaaPoistaTalvilintumme kyllä ansaitsevat pusun, kaksikin. Itse pussaan lintuja ruokkimalla niitä ahkerasti. Tänä talvena olen tarjoillut yli 60 kiloa auringonkukan siemeniä ja 20 kiloa maapähkinöitä. Hyvin tuntuvat kelpaavan.
Oma suosikkilintuni on harakka. Se on varsinainen sisupussi, itsenäinen moniselviytyjä, joka ei valita turhista vaan paiskoo töitä, kunnes kupu on siltä päivältä täysi. Harakka pukeutuu aina kauniisti, se ei juo, ei tupakoi eikä käytä huumeita. Ja moniko on nähnyt sen oikeussalissa rikoksesta syytettynä!
Jos voisin päättää määräisin harakan Suoen kansallislinnuksi. Joutsen on jotenkin pönäkkä, leuhkansorttinen ja vähän helvetin häijy luonteeltaan. Olen nähnyt kerran 120-kiloisen pyykkärin juoksevan karkuun rantakalliolta kun äkäinen joutsen kävi hänen kimppuunsa. Palatessaan veteen lintu vielä paskoi juuri pestyjen mattojen päälle.
Harakka ei mahdu istumaan lintulaudalleni mutta 5 siitä! Se leyhyttää siivillään niin voimakkaasti, että osa siemenistä lentää hangelle. Sitten vain popsimaan. Muut lnnut eivät näytä pelkäävän harakkaa eikä ole syytäkään.
Mutta nyt illan luontoaiheiseen kysymykseen: mikä lintulaji osaa ruokailla sivistyneesti, siis niin, että syödään vuorotellen, jokainen vain määrätyn ajan ja sitten annetaan paikka pöydässä muille?
Vastaukset voi osoittaa tähän Iineksen blogin kommenttiosastoon.
Ihan samaa mietin tänäänkin lintujen jalkojen verenkierrosta, joten et ole ainoa:)
VastaaPoistaMutta vakavammin, kaikkia ei voi aina miellyttää, eikä onneksi tarvitsekaan ja jos aletaan halkoa hiuksia tai tutkia tarkasti negatiivisella kriteerillä, niin aina voi löytyä jostakin se heikko lenkki, johon on sitten helppo iskeä. Mutta älä Sinä mokomasta välitä, olet rautainen ammattilainen,joten lippu korkealle!
Kiitos kuvakehuista - odotan aina erikoisesti niitä, sillä taidan olla kuvalähtöinen ihminen. Jos pitää kertoa tarina, näen sen elokuvakohtauksina, kuvina, en sanoina.
VastaaPoistaHarakoita käy ruokintapaikallani ahkerasti, kerran oli neljäkin yhtaikaa. Ei muuten, mutta taloyhtiön mummut ovat harakanvihaajia ja määräävät niiden pesät pihapuista hävitettäviksi.
Tiaiset, vihervarpuset ja varpuset ainakin ruokkivat toisiaan niin, että tiaiset tiputtelevat muille siemeniä maahan ja syövät joskus itse vasta sen jälkeen. Paikan antamisesta en osaa sanoa, sillä minun laudallani röyhkein vain tulee ja ottaa parhaan paikan ensin.
Mustaleski,
VastaaPoistakiitos sanoistasi.
Paljon olen oppinut luottamaankin itseeni ja jopa sanoihinikin, vaikka välillä falskaa! Olen huomannut, että yleisestikin ihminen voi paljonkin mielentilalleen valitsemalla sen, mitä tekee.
Jos jokin asia kiusaa, se pitää vain sivuuttaa ja siirtyä eteenpäin. Siellä tulee taatusti vastaan mukavia asioita ja ihmisiä. Ja eniten on kai kiinni omasta positiivisesta asenteesta.
Pönäköitä kavereita! Tuollaiselle en menisi aukomaan päätäni!
VastaaPoistaNykyään kuulemma Facebookissa on yleinen ilmiö kertoa suureen ääneen tekosiaan hyväntekeväisyys- ja vapaaehtoistyörintamalla. Van V liittyi juuri kerhoon! :)
Jo ala-asteella opetettiin, että lintu syö päivässä kuusi kertaa painonsa verran.
Ei siis päde sanonta "syö kuin lintu" sellaiseen kuivan kesän orava -lookkiseen naiseen.
Ymmärrän kyllä, Iines, että otat kirjoituksistasi syntyneet keskustelut helposti henkilökohtaisesti - vaikka se ei ainakaan minulla ole ikinä tarkoitus. (Ainakaan tiedostettu.)
VastaaPoistaJos kritisoin jotakin väittämääsi - oli se huumorimielessä esitetty tai ei - niin enhän minä sinua siinä kritisoi, vaan asiaa, jonka ehkä ymmärsin jopa väärin. Sama varmaan pätee muihinkin, enimmäkseen.
Tuolla äsken kritisoin sitä, lempeästi toki ja pilke silmäkulmassa, että leimasit meidät Top Modelin adressia naurettavana ylilyöntinä pitävät markkinamiehet lasten oikeuksien vastustajiksi ja pikkutyttöjen missikisojen puolustajiksi. Tai ainakin annoit ymmärtää niin.
En siis kritisoinut sinua, vaan mielipidettäsi sellaisena kuin sen ymmärsin.
Voihan olla että Top Model on itse saatanasta, pedofiilien salajuoni, mutta toistaiseksi rinnastan sen esim. niihin paperinukkeihin, joita perhelehdet ovat pullollaan. Niissäkin on tyylitellyn laihaksi piirrettyjä henkilöitä ja muotijuttuja.
(Jos keskustelun sävy välillä kiristyy, niin syy ei tietenkään aina ole sinussa, älä edes kuvittele sellaista, vaan sen voivat saada aikaan muut kommentoijat - kyllähän esim. joku Valto, josta kaikesta huolimatta pidän, heittää minustakin sellaista herjaa ilman mitään faktaa, että joku toinen ottaisi nokkiinsa.)
Kuunkuiske,
VastaaPoistaFacebook on jotain, josta olen niin ulkona kuin vaan olla voi.
Avasin kyllä FB-tilin syksyllä, mutta lakkautin sen sittemmin, enkä usko perustavani sitä enää.
Sitä kyllä hieman aprikoin, että opettajat ovat oppilaittensa kavereita yksityis-FB:nsa kautta. Opettaja tekisi mielestäni viisaasti, kun olisi joko kaikkien kaveri tai ei sitten yhdenkään. Eri asia ovat tietenkin entiset oppilaat.
Tähän mennessä on löytynyt muita keinoja kuin FB saada yhteys ihmisiin, joihin se on joskus aiemmin jäänyt. Tarpeen tullen voi käyttää vaikka jonkun toisen tiliä siihen tarpeeseen - oikein muuta virkaa en sillä palvelulla näe.
VastaaPoistaOpettajaa kaveriksi pyytävä haluaa sillä teolla varmaankin osoittaa tykkäävänsä opesta. Ei tule ajatelleeksi, että ope ehkä pitäisi mieluusti yksityiselämänsä oppilaiden ulottumattomissa.
Ei voi olettaa open haluavan katsella kultapuppeleitaan myös vapaa-aikana :)
Tapsa,
VastaaPoistakestän mainiosti tavallisen asiallisen kritiikin, sellaisen joka on ystävällishenkisesti perusteltu. Sinun kritiikkisi on kai yleensä huumorin varjolla esitettyä ja sikäli lempeää, mutta tarpeellisen osuvaa.
On myös niin, että kritiikeissä otan joskus turhaan syyn harteilleni mainiten olevani herkkä, ja tarjoudun siis uhrilampaaksi. Jos asiaa sitten pölyn laskeuduttua tutkii objektiivisesti, saattaa huomata, että kritiikki onkin ollut hyökkäävää, pahantahtoista tai muuten erityisen aggressiivista, enkä minä ole reagoinut herkkänahkaisesti vaan terveesti.
En puhu nyt tämänkertaisesta, jossa kritiikki oli tahollaan perusteltua, mutta voimakasta ja ärhäkkää. Minun kannaltani katsottuna se oli ylitulkittua, enkä tunnistanut siitä enää ajatuksiani kaikilta osin.
Lopuksi, Tapsa, tuonkaltaiset sanomisesi, jotka ikään kuin asetat minun tai jonkun muun suuhun: "Top Model on itse saatanasta, pedofiilien salajuoni" ovat niin karseita ajatusnyrjähdyksiä, että kyllä se saavatkin loukata niitä, joiden kontolle tuommoiset ylitulkinnat pannaan.
"...niin karseita ajatusnyrjähdyksiä"
VastaaPoistaMinun oma ajatuksenihan se oli. Aika luovaa lukemista nähdä se syytöksenä.
Vaikka toisaalta... en usko muistavani väärin, että puhuit jossakin välissä vanhoista äijistä, jotka sitten kiilusilmin tuijottavat Top Modelin pikkutyttöjä...?
Vai kiellätkö?
Kuunkuiske,
VastaaPoistatärkeintä FB-maailmassa on kai kaverijuttu. Sillä mitataan vissiin feisbuukkajan suosio.
Kun minulla oli tili, sain kaveripyyntöjä vierailta ihmisiltä, joista en tiennyt mitään, en edes sitä, mistä he sähköpostini saivat. En ottanut ainuttakaan, ja koska omat tuttuni ja sukulaiseni - tytärtä lukuunottamatta - eivät yksityisfeisbuukkaa, lopetin tilini.
Erään tuttuni opettajalla on kaikille avoin profiili, ja hänellä on ystävänä vanhoja ja nykyisiä oppilaita. Hänellä on paljon mieskavereita, joiden kanssa hän vaihtaa pornovideoita ja suudelmia ja lahjoja, ja ne ovat kaikkien luettavissa, jopa se, kuka kaveri on nyt pettänyt hänet jne.
Tapsa,
VastaaPoistakyllä sananvalinta on ihan omasi. "Kiilusilmainen vanha äijä, joka tuijottaa Top Modelin tyttöjä" ei taida kuulua sanastooni missään tilanteessa.
On muuten vähän falskia irrotella sanoja kontekstistaan, sillä tottakai ilmaisu muuttuu toiseksi, kun tarjoilee sen uudessa yhteydessä, jossa on ohjaavia sanoja evästeenä.
Mutta vaikka tuo kiilusilmäinen vanha äijä on oma sanontasi, Tapsa, niin puhut kuitenkin asiasta, josta on pohjana minun Top Model -arvosteluni. Kun heität tuon kiilusilmän tekstiisi, lukijalle tarjoutuu se sinun sanomisesi vastakohdaksi, joka on siis minun kantani. - Näin manipulaatiokin toimii.
VastaaPoistaMitä tuohon paperinukkelinjaan tulee, katson sen voitoksi niille nuorille, jotka tuon adressin rustasivat. Sanoo Aalto- Setälä mitä vaan, alkuperäisen lehden konseptiin laihdutus-, meikki- ja seurusteluohjeet kyllä kuuluvat. Ei tulevakaan lehti voi minusta sanoutua irti saman puljun samannimisistä nettisivuista, joilla on kyseenalaista materiaalia. Ihmiset kuitenkin käsittävät Top Modelin yhdeksi brändiksi.
Brändejä siis sittenkin on olemassa!
VastaaPoistaMiksi brändejä ei olisi olemassa?
VastaaPoistaTuotteella tai palvelulla tai ilmiöllä on tuotekuva, mainos- ja markkinointi-ihmisten suunnittelema mielikuvasto.
Se on eri asia, miten paljon totta brändeissä on. Astemäärä vaihtelee, mutta enin osa lie mielikuvia.
...Sen pohjana on vääristynyt kehonkuva ja ihmiskuva, lehti on täynnä langanlaihoja seksistisiä anorektikkohahmoja, pedofiilin toiveunia, pikkutyttöjä, mangoja, jotka esitetään ihanteena seksikkäine vaatteineen ja naisen asusteineen...
VastaaPoistaEn oikeastaan ihmettele, että Tapsalle jäi tästä lauseesta sellainen kuva, että Iineksen mielestä uusi lehti edistäisi pedofiliaa. Mutta paras jättää jo aihe.
Vai on Iineksen taloyhtiössä harakkavastaisia mummoja? Ymmärrän kyllä, jos joku vastustaa kommunismia, uusia lastenlehtiä, huumeita, Berlusconia, Ilkka Kanervaa, ydinvoimaa, Timo Soinia, fasimia, sovinismia, maahanmuuttokriittisyyttä tai piikikorkoisia kenkiä, mutta että harakoita!
Olen kukku siitä, että nuo mummot eivät ole ikinä perehtyneet harakanpesän arkkitehtuuriin ja sen nerokkaisiin rakenneratkaisuihin. Pesässä on mm. vedenpitävä katto ja kaksi ovea. Jos vaikkapa näätä rapistelee etuovella hra ja rva Harakka poistuvat lasten kanssa takaovesta, hälyttävät naapuripuun harakat apuun ja näätä ajetaan porukalla pakosalle.
Ja tämän mestariteoksen ne saatanan vaskistiämmät - etten pahemmin ota ja sano - haluavat hävittää! Takuulla heiltä on jäänyt huomaamatta, kuinka hellästi isiharakka hoitelee hautovaa vaimoaan ja kuinka hienosti pariskunta kasvattaa ja kouluttaa jälkikasvunsa.
Ja mitä pahaa harakat noille natsinutturaisille tappaja-mummoille tekevät? Häiritsevät akkojen iltapäiväjuopottelua ääntelyllään? Harakoiden ääntelyä ei voi verratakaan ämmänräähkien omaan raakuntaan, siihen verrattuna harakan ääni on sulolaulelua.
Jos olisin vähänkin yhteiskunta-aktiivi, perustaisin kyllä nettiin viharyhmän noita helvetin fasistiämmyköitä vastaan. Haukkuisimme ne ilta illan jälkeen perusteellisesti ja lähetäisimme kirjeitä, joissa sanoisimme, että harakkavastaisuus on perseestä. Siis tooodella syvältä. Se ei kerta kaikkiaan kuulu suomalaiseen kulttuuriin, ettäs tiedätte!
Mutta kun en ole aktiivi, suojelen parhaani mukaan oman pihani kotiharakoita, jotka jo yli 15 vuoden ajan ovat pesineet samassa puussa. Kun ne näkevät minun istahtavan pikku hönössä kaivon kannelle ne tietävät, että kohta tulee apetta. Varaan aina mukaani jotain niiden herkkua, loukuista löytyneitä hiiriä, murskattuja maapähkinöitä, etanoita fleure-kastikkeessa ja muuta pientä.
Sanokoot Kuunkuiske mitä tahansa, olen ylpeä toiminnastani harakoiden hyväksi. Kyseessä on pieni askel ihmiskunnalle, mutta suuri harppaus rakastamilleni linnuille.
Kuvittelepas van V, kun meidän talon mummot vaativat suureen ääneen jo yhtä komeaa pihtakuustakin kaadettavaksi, koska siinä on harakanpesä.
VastaaPoistaEdellisvuonna leikattiin moottorisahalla tuuheasta Terijoen salavasta valtavan iso ja taidokas harakanpesä. Rakennelma oli hieno, ja jostain syystä himoitsin sitä takapihalleni koristeeksi puutarhaan. En kehdannut ottaa, kun toiset sen kerran poistivat inhoten puusta. Se pantiin roskalavaan ja sahattiin halki.
Minustakin harakka on kaunis lintu, ja olen alkanut unohtaa käsien taputtamisen yhteen, kun ne ruokailevat takapihallani lintulaudoilla. Meillä vaan ei kai saisi harakoita ruokkia, kun kaikki niitä vihaavat. En ymmärrä, mistä tämä harakkaviha juontaa. Onkohan harakka varastanut joskus jonkun emännän kultalusikan?
Mielestäni lehti tuossa formaatin alkuperämuodossa olisi pedofiilin toiveuni - tämän sanon vieläkin.
VastaaPoistaEn silti ole sitä mieltä, että se on "kiilusilmäisen vanhan miehen" toiveuni. Nämä asiat on syytä pitää erillään. Ja asiasta sopii edelleen keskustella, kun pysytään vain sanotussa, ei lähdetä ylitulkitsemaan.
Olipa hienoa, että tästä laajasta bittiavaruudesta löytyi toinenkin harakoiden ystävä. Ja kun kyseessä on itse Ikkuna-Iines, on iloni ylitsevuotavainen!
VastaaPoistaTiesitkö, että harakoista on tehty väitöskirjakin? Katsopa tätä: http://yle.fi/alueet/keski-suomi/2011/02/harakka_on_mainettaan_mukavampi_lintu_2346446.html
Rovaniemellä asuu muuan biologi, joka on tarkkailut harakoita kotipihallaan vuosikymmenet ja tietää niistä kaiken. Pahaksi onneksi olen hukannut nimen.
Vaatimattomat istutukseni puutarhassa kärsivät aikoinaan myyristä, mutta ei enää. Harakat ovat nimittäin tosi eteviä myyrän pyydystäjiä. Jopa talvella ne kuulostelevat pää kenollaan hangen päällä ja kun alhaalta kuuluu myyrän rapina, menevät läpi lumen kuin esikimot ja nappaavat saaliin. Voisit kertoa tämän niille pihasi fasistiakoille.
Vai että oikein moottorisaha tarvittiin pesän hävittämiseen sinun pihallasi. Mitähän ne ämmänrutjakkeet tuumisivat, jos parimetrinen, isonokkainen taivaan lintu tulisi nurkasta sisään Jonsered-sahan kuolemaa ennustavan pärinän säestyksellä. Minä soisin heille sen kauhun. Mielelläni näkisin myös, että noilta murhaaja-mummoilta revittäisiin hame ja heidän päänsä tungettaisiin vessanpönttöön muutamaksi tunniksi. Ja koko ajan hakattaisiin mattopiiskalla persauksille ja soitettaisiin heviä.
Jumalauta, että minä vihaan niitä, jotka eivät hyväksy harakkaa pihalleen! Eihän harakka ole mikään ulkomaanelävä vaan lämpöisen äidinmaan oma kasvatti. Sen siisteys, puhtaus, järjestelmällisyys, oppineisuus, ahkeruus ja nerokkuus sekä peräänantamaton sisukkuus kuvastavat parhaita suomalaisia hyveitä. Ja jotkut ovat valmiit kaatamaan sen pesäpuun! Mihin asti joidenkin vanhojen harppujen hirviömäisyys oikein yltääkään? Pitääkö tässä vielä vanhoilla päivillä perustaa liiviklubi, joka hukuttaa ne verenhimoiset nartut avantoon Pihlajasaaren edustalle. Siinä on sopiva 44 metriä syvä kuoppa heti Kalloluodon takana. Perkele, kun minä nauttisin kun kuulisin avannosta, kuinka härkäsimput purra narskuttaisivat harakanvihaajien pöhöttyneitä ruumiita.
Pesä oli valtava kun se saatiin sahattua irti puusta, ehkä jopa lähes metrin korkuinen ja pesäosasto oli häkkyrän keskellä, ei päällä. Siihen rakennelmaan olisi voinut istuttaa krassia tai elämänlankaa köynnöstelemään.
VastaaPoistaMistä siis vanhan kansan harakkaviha lie peräisin, kun siellä kesäpaikkakunnallanikin edelleen hätistellään harakoita? Harakka ehkä on vähän rosmoluonne, kuten rastaskin?
Et huomannut ottaa kuvaa siitä mahtipesästä? Voisi olla luontokuvavoittaja, kun osaisi oikein tällätä.
VastaaPoistaHarakoita tosiaan ahdistellaan joka paikassa. Sanotaan rosvoksi, vaikka ihminen on ziljoona kertaa suurempi konna.
Miksi arvelet, että rastas olisi rosmoluonne? Tulisiko se siitä, kun räksät popsivat marjoja puskista ja mansikkamaalta? Minä laitan joka kesä muutaman CD-levyn ohuella narulla kiikkumaan puskiin ja räksät kiertävät ne kaukaa.
Kotikatuni laulurastaat matkivat älyttömän hienosti Nokian puhelimen hälytysääntä. Ihmiset kouraisevat taskujaan ja tuijottavat puhelimiaan, kunnes hoksaavat, että lintuhan se siellä puussa narrasi.
Tiesitkö muuten, että harakat osaavat laskea? Ne myös tunnistavat erilaiset aseet niiden vaikutuksen mukaan. Tämän olen itsekin kokeellisesti todennut.
Varislinnut ovat tunnetusti lintumaailman älykköjä. (Sitä ei nykyisin kiistä edes kapitalistiset luonnontieteilijät.) Lähdekirjaksi suosittelen Mark Twainin: "Bakerin sininärhitarinaa". Se on ehdoton!
VastaaPoistaEn ole mikis, mutta tahdon sanoa, että harakanpesät ovat pusikoissa taidokkaita siksi, että niissä on katto.
VastaaPoistaNiin totta kuin se onkin, niin kyllähän se harmittaa, että ns. kylmä veri on valtimoverisuonten supistuessa
VastaaPoistahunontanut ääreiverenkiertoa. Raajan toimintarajoitukset ovat johtaneet usein mentaaliseen lukkoon ja jokinasteiseen epäonnistumiskierteeseen.
Kaukana on ne ajat kun sitä käytiin Mikki Hiiren tavoin mättähältä mättähälle ja pikkujalka pilkahti. Nyt on jos mitä pumppu- ja "venttiilivikaa". Veren pakeneminen saattaa veltostuttaa raajan hetkessä ja astunta on täysin mahdoton. Hermostuminen vain lisää ongelmia koska sympaattinen hermosto aktivoituu ja ääreisverenkierto vähenee entisestään.
Vaikka sitä kuinka tahtoisi nähdä asiat huumorilla niin kyllä ääreisverenkierto on siirtänyt paonopisteen ironiaan. "Kuminkäry" ja "korvatulpat" ovat muisto vain, kuin nonparellilla ladottuina alaviitteinä elämänkerran lähdeviitteeseen, rakkauden työt, kiskojen kolkkeessa kuin krapula-aamun jyskytys. "Satulaan hyppy" muistuttaa könyämistä kamelin selkään tai yövaunun lavitsalle.
Nyt, pienelle miesporukalle juotettuna, se viinamäärä mikä ennen läikkyi rinnuksille on alhoholismia. Ennen verenkierron elvyttämiseksi ja oikean tunnetilan saavuttamiseksi nautittu pullonpuolikas illansuussa johtaa nyt "uutispimentoon" tai "pilkintään". Seisaaltaan olen sentään vielä voinut pikkutarpeeni tehdä kun vain muistaisin pyyhkiä renkaan ja käyttää raikastetta.
Anonyymi klo 0.09,
VastaaPoistaMark Twainin sininärhitarina onkin ehdoton, sitä lukee lievän euforian vallassa. Samanlainenhan ihminenkin on: toistaa opittua mallia äärettömyyksiin, jos se joskus on tehonnut. Lopulta toistetaan laumana, kunnes vanha ja viisas keksii uuden tien.
Tarina on niin riemukas, että poimin tähän muillekin netistä löytämäni yhtä riemukkaan oppilaan tiivistelmän - novelliahan on paljon analysoitu lukioissa:
Kirjailija Mark Twain kuulostaa tutulta mutta ei ole tullut miehen teoksiin tutustuttua. Linnun ajatuksista ja puhetavoista kirjoittaminen on melko epätavallinen aihe mutta eipä se mitää haitannut. Novellissa kerrotaan miten sininärhet ovat kovia kiroamaan, joka aiheuttaa lähinnä hilpeyttä. Novelli keskittyy lähinnä kohtaukseen missä sininärhi löytää mökistä oksanreiän. Lopun novellia saadaan lukea närhen uurastusta saada se täyteen terhoilla, joka on mahtipontisesta kirjoituksesta huolimatta hivenen tylsää luettavaa. Kieli on hyvää ja vaikka vanhasta novellista onkin kyse, ei se tule tekstissä ilmi. Novellilla luultavastin on jokin opetus, mutta itse en sitä saanut selville. Eihän näin omalaatuinen novelli voi olla sanomaa vailla."
Anonyymi klo 8.22,
VastaaPoistapanet minut vaikeaan saumaan. Kirjoitat hyvää parodiaa, ja kielen- ja ilmaisuvapauden rakastajana luen mieluusti rohkeaa ja hyvää tekstiä, terävääkin.
Olen sanonut, että minúakin saa parodioida, mutta minua ei saa murskata hyökkäyksillä eikä olla aggressiivinen tai ilkeä. Sama koskee tietysti kommentoijia. Toiset kommentoijat päästelevät itsekin räväkkää parodiaa, mutta harvoin sellaista, että niissä ollaan suoraaan ilkeitä.
Luenko sinua oikein, jos sanon, että aavistan tekstissäsi turhaa kaunaa?
Pyydän sinua jatkossa miettimään parodioitasi lempeämmässä valossa.
Tai sitten anonyymi muistelee haikeana aiempia seisokkikulmiaan. Ei menneisyyteen pidä jäädä kiinni.
VastaaPoistaEi määrä ratkaise vaan laatu.
Hiljaa hyvää tulee!
Tilhesi poseeraavat oksallaan kuin valokuvamallit,Iines! Huomasivat ehkä Sinut ikkunasi takana, mutta luokittelivat vaarattomaksi lintujenystäväksi.
VastaaPoistaKiitos tietoiskuista. On monesti tullut mietittyä, miten linnut tarkenevat seisoskella jäällä pitkiäkin aikoja ilman, että jalat paleltuvat.
Harakanpesän arkkitehtuuri kattoineen ja kaksine ovineen on myös uutta tietoa. Ehkä siksi, koska en ole ollut koskaan pikkupoika ja kiivennyt puihin pesiä tutkimaan.
Kotikulmillani harakkaa useammin näkee variksia. Näin talvella päiväaikaan ne istuskelevat porukalla Tienreunan korkeissa puissa ja pitävät silmällä ihmisten touhuja, josko jotakin ruokamurenaa putoaisi siepattavaksi. Täällä ei taida olla van Vaareja tarjoamassa herkkuja, vaan ateria pitää löytää milloin mistäkin.
Yhtenä päivänä parkkeerasin autoa kirjaston parkkipaikalle ja tulin pelottaneeksi kaksi aterioivaa varista läheiseen pihlajaan. Olivat olleet nokkimassa maahan pudonneen hampurilaisen jäätyneitä jätöksiä viereisellä paikalla. Ennen kuin ehdin poistua autosta, linnut lensivät jo muualle. Harmitti. Seuraava ruokapala saattoi olla vaikeasti löydettävissä.
Se harakanpesä, jonka taloyhtiön moottorisahamurhaajat sahasivat alas, oli tosiaan lähes metrinen taideluomus, jossa oli pesäaukko keskellä ja muistaakseni molemmin puolin. Se oli niin tiukasti rakennettu, ettei irronnut käsin. Oli sääli, että miehet halkaisivat sen ja heittivät roskalavalle.
VastaaPoistaViime vuonna pesää ei voitu poistaa, koska siinä oli jo munia, kun oli talkoot, mutta edellisvuonna, tai siis kaksi vuotta sitten tuo hieno pesä raakattiin pois. Nyt minulla on siis harakanpesä ikkunani nedessä melko suoraan viistosti, mutta se on tiheiden pihtan oksien suojassa piilossa, niin että kuvaaminen ei käy.
Kuunkuiske,
VastaaPoistaeikös se olekin niin, että määrä merkitsee paljonkin, mutta ainoastaan negatiivista? Pitää koettaa monta, kun ei koskaan tunnu miltään.
Kun tuntuu, yksi riittää.
"Pedofiilien salajuoni" vastaan "pedofiilien toiveuni" - en edelleenkään näe tuossa sen kaltaista ajatusnyrjähdystä, joka oikeuttaisi syyttämään vääristelystä?
VastaaPoistaIines: "Nuorten tyttöjen markkina olkoon näiltä susihukkasilta rauhoitettu alue. (...) Näinen kirjoitustaidottomien keski-ikäisten ukkojen maailmankuva kylmää sisintä ja sielua, selkää pitkin menevät inhon väreet."
"Vanha mies" vastaan "keski-ikäinen ukko" – ettet Iines hieman saivartelisi?
"Kiilusilmistä" et puhu, mutta kuitenkin koet "inhon väreitä" - eli oliko muistikuvani kuitenkaan ihan täysin "ylitulkittu"? Mielestäni ei.
Kyllä sinut häräksi tunnistaa.
Niin, itse olen oinas. Senkin huomannee helposti.
VastaaPoistaVoi kun saisi nämä horoskooppimaininnat tuonne uuteen juttuun jossain vaiheessa. Minusta olisi hauskaa katsoa siellä, mitä te kaikki olette ja sanoa, miksi luulin teitä. Hieman leikkimieltä pyryn keskelle!
VastaaPoistaKyllä se kiilusilmä voiteli mielestäni koko lausahduksen. Se nimenomaan sävytti lausuman hyvin ikäväksi. Tarjoilu ei siis vastannut ihan sisältöä, mutta en siitä lähtisi kiistelemään.
VastaaPoistaSitäpaitsi "pedofiilien salajuoni" viittaa vainoharhaan, "pedofiilien toiveuni" viittaisi ihan puhtaasti siihen, miten tuon Top Model -maailman kokee ulkopuolinenkin havainnoija annettujen merkkien perusteella. Keski-ikäiset miehet perustamassa lehteä pikkutytöille, huomaa nyt Tapsa, että 6 - 12-vuotialle on tuo kohderyhmä. En usko, että tuo miesryhmä välttämättä tahtoo lapsen maailman hyvää.
Lisäys: he tahtovat hyviä ostavia markkinoita ryhmästä, joka ei edes tunne rahan käsitettä.
VastaaPoistaMikä on sitten lehden suhde muotimaailman yrityksiin ja muihin rihkamakauppiaisiin?
Voisimmekin vaihteeksi kiistellä siitä, luovatko markkinamiehet - siis mainonta - tarpeita vai ei.
VastaaPoistaMe mainosmiehet olemme perinteisesti olleet sitä mieltä, että ei luo. Sen sijaan tarjonta rynnii tyrät rytkyen sinne, missä on kysyntää.
Ei kai se sen jalompaa ole, mutta on siinä ero.
Tarpeiden luominen on niin kallista, ettei siihen kannata ryhtyä. Edullisempaa on keskittyä odotuksiin, unelmiin ja lupauksiin.
Poliitikot luottavat myös lupauksiin, maailmanparantajat taas pelotteluun.
Minustakaan mainosmiehet tai mainosmaailma ei itse luo tarpeita. Eikös se mene niin, että mainos- ja markkinointimaailma vain haistaa, mitä on ilmassa, mitkä ovat tarpeet ja miten niihin voidaan vastata yritysmaailmaa hyödyttävästi.
VastaaPoistaEi se siis kuitenkaan niinkään mene, että mainosmaailma toteuttaa kuluttajan hyvän. Kun mainosmaailma on kartoittanut tarpeet, se luo erilaisia täkyjä toimeksiantona ja koettaa tietysti tehdä tuotteensa tarpeelliseksi. Tähän se tarvitsee sitä osaamistaan. En nyt sano, että hyvää huijaustaitoa.
Yleensähän mainosmaailma nähdään raadollisena ja jopa huijauksena, kuten täälläkin on Iineksen ohella moni muukin todennut, minäkin piloillani.
VastaaPoistaMutta pohjimmiltaan mainonnassa on kyse kilpailusta. Ellei kilpailua olisi, ei olisi mainontaakaan. (Neuvostoliitossa ei mainontaa ollut, kun ei ollut tavaraakaan.)
Kun Iines esimerkiksi miettii, että hän tarvitsisi ehkä uuden pesukoneen, niin tässä astuu kuvaan mainonta ja brändäys.
Ostaisiko Iines koneensa Mustasta Pörssistä, K-raudasta, Gigantista vai Kaalepin Kodinkoneesta? Ostaisiko Boschin, Rosenlewin, Electroluxin vai Zanussin? Ostaisiko suomalaisen vai ulkomaalaisen - ja mistä sen edes tietää? Painottaisiko pesutulosta vai ympäristöystävällisyyttä? Tyylikkyyttä vai hiljaisuutta? Hintaa vai laatua?
Ja niin edelleen, joka ainoan tuotteen kohdalla.
Mistä tästä löytyy se suuri ja paheksuttava huijaus? Minä näen vain mahdollisuuden pienelle kaupalliselle kehumiselle, jota laki säätelee.
Nämä Top Model -jutut ovat jotain muuta. Ei niissä mainonnalla ole suurta roolia.
Toinen tunti: mainonnan ja brändin suhde.
VastaaPoistaSitäpä onkin vaikea nähdä ja tajuta, koska Iines esimerkiksi ei takuulla ole mainonnan uhri eikä helppo saalis mainosmaakarien lurituksille.
Mutta silti Iineskin tietää, että Mersu on laatuauto ja Lada ei ole. Hänellä täytyy siis olla molemmista pitkä ja mittava kokemus? Tai sitten hän on kuullut sen tuttaviltaan, joilla se kokemus molemmista on? Ja niin edelleen. Joka tapauksessa asia on fakta. Vai?
Mainonta on osa markkinointiviestintää, joka taas tarkoittaa pitkäjänteistä brändin rakennusta. Kuka hullu joisi suurella halulla ja nautinnolla tummaa sokeroitua litkua, ellei pullon kyljessä lukisi Coca Cola tai Pepsi?
Tätä voisi jo kutsua huijaukseksi, mutta ei tämäkään ole sitä, mitä Iines kutsui pedofiilin toiveuneksi.
Mainonta on pelkkä työkalu, jota voi käyttää niin pappi kuin pedofiilikin. Ei ole kaikkien kirvesmiesten vika, että kirveellä myös tapetaan.
(No niin, aloitin viikkoni puolustamalla ammattiani.)
Selvennös, ennen kuin Iines ehtii:
VastaaPoistaEn väitä, että kutsuit mainontaa pedofiilin toiveuneksi. Mutta ainakin minulle jäi mielikuva, että keskustelussa sekoitettiin aika suloisesti Top Model -markkinamiesten ketkuus ja mainonnan kamaluus.
Puolustan siis mainontaa. En ketkuja markkinamiehiä.
Tapsa: "Mainonta on pelkkä työkalu, jota voi käyttää niin pappi kuin pedofiilikin."
VastaaPoistaSiteeraan itseäni, kun muut ovat näköjään äimän käkinä mainospuheeni edessä.
Nuo "pappi" ja "pedofiili" eivät tietenkään olleet sattumalta valittuja, vaan otin ne tietoisesti kuvaamaan sitä, että työkalua voi samakin henkilö tai taho käyttää eri tarkoituksiin.
Kirvesmies V voi kirveellään rakentaa kodin köyhälle leskelle, asuntolan maahanmuuttajille, palatsin mammonan papeille, tehtaan luonnon tuhoajille ja vielä kumauttaa kirveellään riistäjän tai muijansa kallon halki.
Mutta se ei ole kirveen vika.
PS. Onko se yksilön vai yhteiskunnan vika, siitä ei kai ole päästy vielä yhteisymmärrykseen?
(Teen tässä yksityistä mainossarjaa.)
Sen verran vain, että en ole mielestäni sanonut, että mainonta on huijausta. Muistan esittäneeni provosoivan kysymyksen mainonnasta: huijausyritys?
VastaaPoistaTiedän tasan tarkkaan mainonnan pohjan ja keinot, tunnen markkinointiakin, sillä olen työvuosinani opettanut myös vaikuttavaa viestintää, markkinointiviestintää, ja mm. myyntikirjeet ja mainokset ovat kuuluneet tehtäväalueeseemme.
En voisi siis sanoa, että mainonta on vain huijausta, kun se on vakava yritys tehdä tuote tunnetuksi ja saada sille jalansijaa nimenomaan kilpaileville markkinoille. Olen katsonut mm. Diiliä juuri siitä syystä, että siinä on samantapaisia tehtäväprojekteja, joita opiskelijamme tekivät.