Pusu 7: Taivaan merkit

Tiesittekö muuten, ketkä ovat rakentaneet tämän maan sotien jälkeen?

Kauriit ovat rakentaneet Suomen sotien jälkeen, sillä silloin Suomen väestöstä oli suurin osa kauriita. Kaurishan on kevään valossa alkunsa saanut, joskus joululahjaksi syntynyt. Hän on ahkera, yritteliäs, isänmaallinenkin ihminen. On usein nuorena huolestunut ja kapeakatseinenkin, mutta iän myötä nuortuu ja muuttuu leikkisämmäksi. Yleensä kauriit ovat avarakatseisia vanhuksina, ja tämä on minusta erityisen viehättävää, sillä vanhukset tuppaavat usein hankaloitumaan vaivojensa myötä.

Minä en ole kauris, mutta minulle kuulemma sopisi kauris parhaiten. Eipä ihme, että olen yksin, sillä yhtään kaurista ei tielleni ole tupsahtanut, on vain härkiä, neitsyitä, rapuja, vesimiehiä ja vaakoja, joiden kanssa on ollut hyviä vuosia, mutta ei ikuista onnea tai lopullista symbioosia, joka minulle yhteen paikkaan kiintyvänä härkänä olisi mieluisin muoto. On ylipäänsä hienoa, että taivas puhuu, ja voimme tutkia monenlaisia asioita ja ennusmerkkejä tulevaa varten.

Joskus hämmästyttää se, miten oikeaan vaikkapa horoskooppiluonnehdinnat saattavat osua. En tarkoita tällä lehden kesäharjoittelijoiden keksimiä viikkohoroskooppeja, vaan taivaanmerkkien astrologista tulkintaa. Olen joskus tilannut itsestäni astrologilta monisivuisen horoskoopin, ja se oli paneutuva syväanalyysi, kartta jossa oli otettu huomioon mm. planeettojen asennot toisiinsa nähden syntymähetkenä. En osaa sanoa, uskonko tosissani tällaiseenkaan tulkitsevaan ja puolitieteelliseen astrologiaan, mutta hauskaa se ainakin on eikä häpeä yhtään jollekin itäiselle mielentyyneysopille tai mantran hokemiselle tai karman puhdistamiselle. Oikeastaan ihminen voi kai uskoa mihin vaan, voi tehdä itselleen kumppanin tai jumalan vaikka potkupallosta, jolle piirtää silmät ja suun, niin kuin eilisessä elokuvassa mies autiosaarella teki. Kun potkupallo sitten katosi myrskyävään mereen, mies itki katkerasti jäätyään yksin ja laski pelastuslauttansa airot ajelehtimaan valtamereen.

Vauva-albumistani luin, että isä oli kiinnostunut yliluonnollisesta. Albumissa on isän mustekynällä sivun laidasta laitaan kirjoittama kuvaus enneunesta, jonka hän näki samaan aikaan, kun hänen oma isänsä oli yhtäkkisesti kuollut. Isä oli kirjoittanut sivun ylälaitaan: Iinekselle, ei saa lukea ennen kuin täytät 21 vuotta! Minähän luin sen tietenkin jo seitsenvuotiaana. Isä oli sanojensa mukaan nähnyt unessaan, miten hänen oma isänsä oli nukahtanut ikiuneen kotisohvallaan, huokaissut kerran ja pannut toisen käden päänsä ympärille. Näin oli myös tapahtunut, juuri samalla tavoin. Muistan vielä hautajaismatkankin junalla Vilppulaan.

On paljon selittämätöntä, jota edelleen pidetään hullujen houreena tai epätieteellisenä hörhöilynä. Esimerkiksi huomioni kiinnitti radiossa haastateltu elokuvaohjaaja Kaija Juurikkala, joka seurustelee vainajien kanssa ja pääsee heidän maailmaansa. Vainajat ovat kaiken aikaa läsnä, jos haluamme, eikä meidän tule pelätä mitään, sanoo Juurikkala, joka on kirjoittanut kokemuksistaan kirjan.

Jotenkin ihmisistä joskus arvaa heidän horoskooppimerkkinsä, kun kohtaa heitä luonnossa. Täällä virtuaalissakin minulla on mielikuva aika monen kirjoittajan taivaanmerkistä, mutta erehdyksen vaara on tietenkin suurempi kuin elävässä kontaktissa. Mahtaisiko kukaan tunnistaa minua häräksi, ellei tietäisi?

Varmuudeksi: Olen jalat maassa -tyyppi, en edes jalat maassa, pää pilvissä -tyyppi. Enkä usko lentäviin lautasiin.

(Juliste Wieslaw Grzegorczuk)

PS Sarja päättyy, tämä oli viimeinen osa. Ehdotuksia uudesta sarjasta otetaan mielellään vastaan, tai ehdotuksia sarjattomuudesta. Sarjan aikana lukijamäärä on tuplaantunut, mistä kiitos lukijoille!