Tämän päivän positiivinen uutisanti on köyhää, hyvin köyhää.Sää nyt on hieman lämpenemässä ja kevät lähestymässä, mutta siitä asiasta ei jutuksi riitä. Ei liioin siitä, että karhun talviunesta on saatu uutta tietoa.
Norjassa on ollut vakava öljykatastrofi ja Afganistanissa kuollut rauhanturvaaja on saatettu kunniavartiossa kotimaahan ja luovutettu omaisille. Itkettää vain kun katsoo videonpätkää ja kuuntelee rummutettua Porilaisten marssia. Wahlrooskin tykittää opinto- ja maataloustuet: " - Hirvittävä häly nousi esityksestä, että koulutuspaikasta kieltäytyvältä nuorelta leikattaisiin 20 prosenttia toimeentulotuesta. Tuli vain mieleeni, että ei kai ne hullut maksa toimeentulotukea keskisormea koulutukselle näyttäville."
Siispä annetaan pusu Helsingin hyville ihmisille, joita vielä sentään on kolmisenkymmentä prosenttia kaupunkilaisista. Heidän vuokseen kerjäläiset eivät kuole pakkaseen hyisillä pohjoisen kaduilla. Ihminen siellä ryysyjen keskellä on. Sillä on isä ja äiti, pennut, kylmä syksyn tuuli puhaltaa erämaassa. Jaguaari suutelee kukkaa ja sen silmissä on kyyneliä. Näinhän Diktonius meitä opettaa.
Itse en ole päässyt osallistumaan hyväntekeväisyyteen Helsingin kaduilla, sillä olen tavannut elämäni ainoat Suomen kerjäläiset Laitilan munamarkkinoilla, jossa romanialaisryysyneitoset jalkautuivat markkinaväen keskuuteen myymään ohuita kiiltäviä ketjuja pienessä maistissa oleville maalaismiehille.
Pietarissa ja Viipurissakin kohtasin kerjäläisiä, samoin Virossa. Kun ajettiin jollekin itäiselle torille, en muista mille niistä, meitä varoitettiin antamasta killinkiäkään, jottemme menettäisi koko kukkaroamme. Risaiset lapsilaumat juoksivatkin heti luoksemme, mutta me kovetimme sydämemme ja kiiruhdimme torille ostamaan venäläisiä turisti-ikoneja ja maatuskoja sekä puisia helmitauluja. Tosin yksi pariskunta heltyi, ja nainen olikin menettänyt lompakkonsa vikkelille nappaajille.
Minua ei ärsytä se, että joku pyytää minulta rahaa, sillä ei kukaan sitä huvikseen tee. Minua ärsyttää jostain syystä vain se, kun joku sanoo: Minä annoin rahaa kerjäläiselle. Tässä on unohdettu Raamatun hyvä ohje: Kun oikea kätesi antaa almua, älköön vasen kätesi tietäkö, mitä teet. Siispä älkäämme suumme kautta laulako antamisistamme, vaan kätkekäämme hyvyytemme visusti sydämeemme. Näin siitä voi kasvaa kultajyviä.
En ajattele niinkään, että kerjäläiset tulisi siirtää kaduilta sisätiloihin, sillä se ei ole yhtä romanttinen näky kuin ryysymummo polvillaan jonkin patsaan juurella. Ja mikä onkaan sydäntälämmittävämpää kuin ylväs kerjäläinen, joka itseoikeutetusti pyytää ylpeästi almunsa eikä edes kiitä siitä. Eihän se hänen vikansa ole, että hän on huonossa jamassa. Olosuhteet, karma, mitä niitä nyt on. Maapallo on kaikkien yhteinen, samoin sen varat - eikö se näin mene, kun ajatellaan pohjaan saakka?
(Maalaus Hugo Simberg)
Kerjäämisenestona toimii se käytäntö, että jos yksikin työpaikka on avoinna, kerjäämiselle ei ole perusteita.
VastaaPoistaUSAnkin rammat ja sairaat kiskovat itsensä työn ääreen vaikka rullalavalla. Suomessa toimisi näin talvella kovalevy suksiin naulattuna.
Loput kuuluukin sitten terveydenhuollon piiriin.
Minun täytyy myöntää heti kättelyssä, että minulla on ambivalentti suhtautuminen kerjäläisiin, kerjäämiseen, romaniankerjäläisiin.
VastaaPoistaKirjoitin tämän, josko mahdollisen keskustelun myötä saisin selväksi sen, olenko kovasydäminen kerjäläisten poispotkija vai helläsydäminen ymmärtäjä. Siksi varmaan kirjoituksesta ei pirukaan ota selvää kannastani. Kun en itsekään tiedä, mitä ajattelen.
Toisaalta ajattelen niin, että jokainen annettu almu vain jatkaa kerjäläisen kurjuutta ja on siis perimmältään itsekäs teko. Almulla haluamme vain todistaa itsellemme ja rumpua päräyttäen muillekin, että hyviä tässä ollaan. Ostamme siis hyvyyttä yllemme, glorifioimme itsemme kerjäläisten avulla, käytämme heitä hyväksi.
Kun taas emme anna almua, pikaistamme heidän lähtöään maasta takaisin omaan maahansa. Mutta tässä se tulee: Kuolevatko he nälkään omassa maassaan?
Valtava paradoksi. Miksi heitä ei voida muuten ottaa kiintiöpakolaisiksi?
“Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla.”
VastaaPoistaIineksen ylistämien Hyvien Ihmisten persuille kattama juhlapöytä alkaa olla valmis. Hesari jo vilautti kattausta: jopa 25 prosenttia äänestäjistä saattaa antaa äänensä persuille ensi vaaleissa. Sehän on aivan hirvittävää!
Väitän, että persujen murskavoitto on ennen kaikkea hyvää tarkoittavien naisten ansiota/syytä. Karkein esimerkki on Päivi Lipponen, joka kuultuaan, että Tampereella palaa kebab-ravintola, ryhtyi järjestämään mielenosoitusta rasismia vastaan. Niinpä niin…
Tällä palstalla on pantu Italian pääministeri munasilleen kadulle syljettäväksi rikoksesta, josta häntä ei ole edes tuomittu. Lehti, jota vasta suunnitellaan, sai murskatuomion. Kauheaa, pois, pois! Eikä saa myydä energiajuomia! Ja kun ei kerjäläisille oikein kehtaa antaa lanttia kysytään: “Miksi heitä ei voida muuten ottaa kiintiöpakolaisiksi?”
Vastaukseksi Hyvälle Ihmiselle ei kelpaa se, että Euroopassa on noin 15 miljoonaa mustalaista, jotka erittäin mielellään nauttisivat Suomen sosiaaliturvasta. Hän ei halua kuullakaan mistään luvuista, vaan korostaa inhimillisyyttä.
Suomessa on ollut mustalaisia 500 vuotta, eivätkä he ole vieläkään kotoutuneet tai omaksuneet valtaväestön tapoja, vaikka valtaväestö maksaa heille kaiken: asunnot, ruuan, autot, ulkomaanmatkat, jopa heimohameet.
Hirvittävää on ollut vuosikausia jatkunut jankutus miesten pahuudesta. He pieksävät vaimonsa aamuin illoin, tuijottavat tissejä ja taputtelevat naisia pyllyille. Miehet on demonisoitu niin tarkkaan, että kun he vaaleissa näkevät naisehdokkaan naaman heidän verenpaineensa nousee ja äänen saa kenties joku tosityhmä mies.
Kaikkein kaheinta on huumorin katoaminen julkisesta ja kohta yksityisestäkin keskustelusta. Kaikkialla on varsinkin miehen varottava sanojaan, ettei pöläyttäisi jotain poliittisesti epäkorrektia. Kohta ei naisen läsnä ollessa uskalla edes hymyillä, koska se on joko seksuaalista ahdistelua tai sitten se perkele miettii jotain rasistista tai sovinistista vitsiä.
Yritin ensin vääntää jotain vitsikästä hyvistä ihmisistä, mutta sepä ei onnistu. Tuli musta vuodatus, joka voisi olla asiat vaihtaen kotoisin yhtä hyvin feministien päämajasta. Oppi on mennyt perille.
Van V,
VastaaPoistamitäs jos koettaisit lukea tämänkin kirjoituksen satiirina. Sen pitäisi toimia niinkin päin.
Koeta unohtaa, että tämä on minun kirjoittamani, sinulla kun on ihan omanlaisesi kuva Iines-kirjoittajasta. Yli puolet Iines-kuvastasi on peräisin omista ajatuksistasi ja tulkinnoistasi, ei sanoistani. En ole esimerkiksi koskaan pannut Berlusconia munasilleen kadulle syljettäväksi - sellainen ei ole minua, en sylje murhamiestäkään. Päinvastoin, olen sanonut, että Berlusconi lienee kelpoisa poliitikko ja olen kysellyt hänen uudistustensa tai tekojensa perään vakavissani.
Jostain syystä poimit minulta vain ne sananvälit, jotka mielestäsi tukevat hirvittävää feminististä naiskuvaa. Sitten jossain vaiheessa maljasi täyttyy, ja annat minulle täyslaidallisen kun oikeasti haluaisit antaa sen varmaan koko sille naissukukunnalle, joka ajattelee vähän muutakin kuin naisellisuuttansa.
On hieman pelottavaa, että sinun huumorintajusi loppuu aina Iineksen kohdalla, muiden kohdalla vastaavat ilmaisut ovat merkki huumorin käytöstä ja rennosta otteesta.
Eipä tarvitse sormen osoittaa edes romaanikerjäläisiin, kun koti-Suomesta jo löytyy anojia. Odottelin bussia eräänä talvi-iltana siihen aikaan, kun bussikortit olivat vielä paperisia 10 matkan lippuja. Vanhassa kortissani oli jäljellä yksi matka, uusi oli jo ostettuna. Minua lähestyi muuan miekkonen ja pyysi bussirahaa, että pääsisi kotiin. Ei ollut kuulemma ropoakaan lompakossa. Ojensin hänelle vanhan bussikorttini. Eipä saaja ilahtunut, päin vastoin. Bussilipulla kun ei myydä kaljaa kaupasta.
VastaaPoistaEräällä Baltian bussimatkalla oli mukana vanha rouva, joka jokaisella pysähdyspaikalla antoi kerjäläisille jokusen lantin. (Ei mitenkään esitysluontoisesti, vaan varmaan ihan hyvän hyvyyttään ja vaivihkaa.) Taskuvarkaille hänen taskussaan oli tyrkyn tyhjä rahapussi vanhentuneine passeineen. Passikuvassa hymyili joulupukki. Matkan lopulla rahapussi edelleen kulki hänen taskussaan. Ei ollut kenellekään kelvannut.
Van V jutussa tuntuu aika pahasti kumin käry, siinä suditetaan niin perkeleesti . . .
VastaaPoistaEt kai yritä väittää että sinunkin reviirisi olisi, ikävaikutusta lukuunottamatta, pienentynyt tai että miehisyytesi olisi jollain tavoin vähentynyt. Ymmärrän kyllä, että esiinnoussut tarve puolustaa "heikonpiosaisia" on osa ryhmänynamiikkaa. Ryhmäidentiteetin rapautuminen on luonut uutta painetta vanhoille arvorakenteille ja toimintatavoille.
Lipposkan "hiiri" rooli "Paavo Berlusconin" vastapainona on tietenkin hieman epätasapainoinen ja "ymmärrettävä".
Mitä taas tulee nuorten lehdykäisiin ja terveysjuomiin niin, totta munassa, joka asiassa löytyy vähintäin kaksi seisontakulmaa. Murskatuomio, on arvio joka on parasta "lööppikamaa" eli tietoista kärjistämistä ja puusilmäistä tulkintaa.
Persuista puheenollen, IS kyselyssä, kuka on paras pääministeriksi on Soini 51% kannatuksellaan johdossa, toisena Kiviniemi 30%:aan. Ei ihme että kysymysmerkkejä on ilma sakeanaan, koska pettyneet kommunistit ja demarit, turhautuneet stalinistit ja fasistit ja "muuten vaan" kyrpiintyneet ovat puhaltamassa saippuakuplia jota kansaiväliset tuulet riepottelevat uhkaavasti.
Mitä tulee sitten erikseen noihin esittämiisi asioihin, van V, niin minusta tuntuu, että liioittelet täällä sanottua.
VastaaPoistaBerlusconin jalkapuujuttu ei tietenkään ole yks yhteen -asia, vaan ainakin minulla leikinlaskua. En osannut ajatella, että joku otta tosissaan nykypäivänä jonkin häpeäpaalurangaistuksen. Van V, olen luullut, että sinäkin leikit ja kuvittelet kaikenlaista ja siten ymmärtäisit vivahteita ja huumoriksi tarkoitettuja asioita!
Top Model -lehteä pidin turhana, koska en osaa arvostaa Top Model -ideologioita - nämäh pitävät mielestäni sisällään terveydelle vieraan kehonkuvan ja lapsuudelle vieraan ulkonäkömaailman. Silti en menetä lehden takia yöuniani, koska kuitenkin luotan ihmiseen ja lapseen. Vastustavan adressin kävin allekirjoittamssa, koska en pidä muutenkaan muoti-ideologoista ja kaupallisesta fashion-kulttuurista aikuisillakaan. Silti sallin lehden tulon, sillä Aalto-Setälä sai jo tietää sen, että kaikki ihmiset eivät ole kustantajien vietävissä, vaikka joku johtaja saisi ahaa-elämyksen uuden markkinaraon keksiessään
Energiajuomia kukaan ei ole kieltänyt, vaan on keskusteltu niiden sisältämien aineiden tuntemattomista ja mahdollisesti haitallisista yhteisvaikutuksista erikoisesti kasvaviin lapsiin ja nuoriin. Tämän keskusteluaiheen valitsin, koska ihastuin Münchausenin kuvaan ja halusin tehdä siitä Pusu-jutun. Oikeasti en ole kiinnostunut kynnen vertaa energiajuomista.
Iines, muistaessani: Sinulla on mainioita kuvia näissä päreissäsi!
VastaaPoistaNo nyt se on hyväksyttyä!
VastaaPoista- Ai mikä?
- Energiajuoma!
Unohtakaa pässin kivekset ja härän penikset. Nyt juodaan hevosen spermaa.
Hevosspermaa tarjoillaan shottina, ja kyytipojaksi saa energiajuoman. Shotin maku muistuttaa pirtelöä.
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/Jo%20on%20aikoihin%20eletty!%20Hevosen%20spermaa%20pääsi%20ruokalistalle/art-1288369999761.html
Kiitos kuvakehusta, Delilah,
VastaaPoistaolen aina iloinen, kun kuvavalinta huomataan. Kuva on usein jutun lähtökohta, niin kuin eilen. Siksi energiajuttu jäikin vähän laihaksi, kun siitä ei jaksa sanoa juuta eikä jaata.
Mutta mikä sopiikaan paremmin Münchhauseniin kuin kupliva energiajuoma! Kas kun mainostoimisto ei ole huomannut hyödyntää tällaisia huimia klassisia aiheita!
Minähän muuten ennustelin Soinista pääministeriä taannoin, oliko eilen. Nuo kannatusluvut alkavat olla kyllä jo aika kylmääviä. Ei tarvita enää mitään energiajuomia tai hevonspermoja, se taitaa olla siinä.
VastaaPoistaOlen melko valmis uskomaan, että suurin syy kannatuslukuihin ovat koventuneet maahanmuuttoasenteet, puolin ja toisin. Mielenkiintoista on nähdä, mitä Kokoomus sanoo vaalikeskusteluissa maahanmuuttokysymyksiin, tai demarit. Tai miksei laitimmaisin vasemmistokin. Kaikilla taitaa olla huonot housuissa.
Hassua, nyt kun minulla ei ole valmiiksi katsottua puoluetta, on jännittävää katsoa näitä asetelmia puolueettomasti lintuperspektiivistä.
Minusta erään proffan analyysi, että persut "voittaaa aina" oli pitävä. Koska persuja äänestävälle on merkitystä vain sillä että muutosta tapahtuu ja äänen saaja on jokin muu kuin vanha puolue. Jos kokoomus, keskuta tai demarit muuttavat politiikkaansa yks'kaks, he eivät ole uskottavia tai jos he eivät muuta, niin protestiääni on yhtä varma.
VastaaPoistaJälkiviisaissa Isokallio aprikoi Persut uudeksi "työväenpuolueeeksi" ja demareiden viholliseksi, hän saattaa olla oikeassa. Yhtä vähän kuin "maalaipoika" Alatalolla onsiteitä maalaisuuteen, niin koko Keskusta -aate on tarkoitushakuista ideologiatonta höttöä.
Ps!
Et sitten omalla nimelläsi kuitenkaan tukenut po. adressia?
”On hieman pelottavaa, että sinun huumorintajusi loppuu aina Iineksen kohdalla, muiden kohdalla vastaavat ilmaisut ovat merkki huumorin käytöstä ja rennosta otteesta.”
VastaaPoistaOK Iines. Oletetaan, että sinä et kirjoittanut, mitä kirjoitit. Sovitaan, että kirjoittaja oli joku Liisa, kuka tahansa Liisa.
Liisa: Minä olen mieluusti vaatimassa sikamaisen Silvion päätä vadille, sillä mies on selkeästi kelvoton kansakunnan johtopaikoille.
Lämmin pusu siis edes Berlusconin saattamiselle oikeuteen vastaamaan hallitsemattomista ja itsekkäistä perversioistaan.
Iines: Kansanedustaja Mikko Alatalo (kesk) on vaatinut laadittavaksi lakia, joka kieltäisi energiajuomien myynnin lapsille. Tämähän on pusun arvoinen asia.
Minä, joka näen nyt belsebuubeja kaikessa lasta uhkaavassa, näen kyllä näissä kiihokkeissakin (energiajuomissa) itse sarvipään (paholaisen, saatanan).
Liisa: Top Model -brändin sivuilla annetaan muun muassa vinkkejä selluliitin poistoon ja seurustelusuhteisiin. Alakouluikäisille! Näinen kirjoitustaidottomien keski-ikäisten ukkojen maailmankuva kylmää sisintä ja sielua, selkää pitkin menevät inhon väreet.
Kyllä minä hiukan vierastan Liisan maailmankuvaa. Hän jakelee pusuja kieltäjille, tuomitsijoille ja rajoittajille. Pää vadille vaan! On helppo nähdä Liisa väkijoukossa, joka potkii maassa makaavaa poliitikkoa, jota epäillään nussinnan harjoittamisesta. Liisa myös potkii ja nimittelee lehdenkustantajaa kuultuaan joltakin vöyhkäpäiseltä Akuliinalta, että nyt ne - herrajumala - levittävät heteronormatiivisuutta tyttöjen keskuuteen. Näin Aku: ”Aller Media on keksinyt, että tytöille pakkosyötettävät kauneusihanteet ja heteronormatiivisuus myyvät.”
Akulle, Liisalle ja rouva Lipposelle on yhteistä, että he haluavat päästä potkimaan maassa makaavaa jo ennen kuin varmasti tietävät, mitä tämä on tehnyt. Berlusconia ei ole tuomittu eikä TopModelsia ole myynnissä, mutta nauhakengän kova kärki potkii jo ohimoon. Rva Lipponen veti kengällään täysillä rasistia hampaisiin notta veri pursusi vaikka toinen yritti ulista syyttömyyttään.
Viimeksi Liisa ehdotti, että otetaan Romanian kerjäläiset tänne täyshoitoon kiintiöpakolaisina. Kun heitä sitten pölähtää maisemiin tuollaiset 50 000 henkeä Liisa ihmettelee silmät pyöreinä, miksi perussuomalaiset menestyvät vaaleissa.
Ps. tämä kaikki oli satiiria, satiiria!
Oman nimeni ja osoitteeni adressiin kyllä kirjoitin, ja sähköpostini, jonne sain vahvistuspyynnönkin.
VastaaPoistaProstestiäänten varassa voi päästä eduskuntaan, mutta jatko tulee olemaan karvas, jos ei paukkuihin olekaan ruutia.
van V,
VastaaPoistaen kuullut Top Modelista Akuliinalta enkä keneltäkään bloggaajalta, hoksasin asian lehdestä ihan itse. Akuliinan kolumni ilmestyi minun juttuni jälkeen, ja Lehden kolumninkin hoksasin vasta jälkeenpäin, kun aloin lukea Top Model -linkkejä. Asian voit vaikka itsekin tarkistaa.
En oikein taida pitää tavastasi etunimitellä minua, hyvä van V. Koen sen hieman ilkeänä.
Koko tätä Tuomio- ja Pususarjaa voisi, van V, tarkastella satiirin näkökulmasta pikemmin kuin jumalansanan. Huumorillakin on siinä osuutensa. Kyllä minä oletan voivani luottaa lukijan oivalluskykyyn, jos heti alkuun ilmoitan alkavani Tuomiosarjan, jossa tuomitsen päivittäin. Ei kai kukaan oikea tuomitsija näin kirjoita? Itse arvelisin, että se joka oikeasti tuomitsee, tekee sen toisella tapaa.
Tuli tuosta Top Model -lehdestä mieleen (kun siitäkin oli vielä puhetta), että tokkopa se edes on ollut P. Aalto-Setälä, joka on keksinyt lehdenmentävän markkinaraon.
VastaaPoistaOletettavasti Allerilla on muualla vastaavia julkaisuja, jotka ovat myyviksi osoittautuneet.
Se on sitten laitettu P. A-S:n tehtäväksi saattaa kyseinen tuote suomalaisten ulottuville.
Mikäli P. A-S ei olisi suostunut, P. A-S olisi saanut lähteä.
Se on sitä nykyajan meininkiä.
Ministeri Soinista voi vaalien jälkeen tulla, mutta ei pääministeriä.
VastaaPoistaVaikka Persut nousisivat suurimmaksi puolueeksi, niin se tarkoittaisi vain sitä, että Soini saisi ensimmäisenä yrittää hallituksen muodostamista.
Muut suuret puolueet eivät päästäisi Soinia pääministeriksi. Tästä olen varma.
Siis Top Model -lehtihän on saksalaisen Depechen konsepti, ja sen kimaltavia lahja- ja koulutarvikkeita Suomessa myy nyt jo Möttö Oy. Aalto-Setälä on vain pantu toteuttamaan Suomessa olevaa tyhjää markkinarakoa - lapset - jota pitää kiinnostavana. Nyt hän on vaan esittämässä, että kyseessä on puhdas askartelulehti, johon ei tule laihdutus- ja seurusteluohjeita kuusivuotiaille. Hyvä kun huomasi.
VastaaPoistaJa hyvä kun viimeinenkin markkinarako nyt sitten lasten myötä täyttyy.
Hyvin mielenkiintoista on vain nyt tämä kohu, joka lehden tulosta on noussut. Sain lisää vahvistusta sille, että lehden maailmankuvaa vastustavat todella nuoret räväkät naiset, ennen kaikkea vauvojen äidit ja parikymppiset muotibloggarit, sekä satiirinen nettilehti Lehti. Hupaisaa, etten sanoisi, kun aluksi luulin minäkin, että asialla ovat närkästyneet tädit.
Voi olla, että olet oikeassa Samuli.
VastaaPoistaToisaalta voi olla niinkin, että muut suorastaan lykkäävät Soinille pääministerin pestin, sillä tämähän on paras keino panna persut vastaamaan huutoonsa. Kupla saattaisi posahtaa ennen kuin arvataankaan.
Tiedostatkohan van V. ilkeyttäsi Iinestä kohtaan?
VastaaPoistaNiin tai näin, aina väärin päin.
Osuipa tämä aihe sopivasti.
VastaaPoistaTuossa illalla kohtasin asemarakennuksessa supisuomalaisen, vanhan voimakkaasti alkoholisoituneen naisen, varsinaisen arskan.
-Anna kolme euroa, sillä saa eläkeläislipun, tullessa antoivat sakot lipun puuttumisesta.
- No hyvä on, tuossa on.
Pyysi tietysti vielä paria euroa kahviin, sitä en enää antanut.
Nautinto koko hommassa ei niinkään ollut alkoholistin rahoittaminen, vaan ne ympärillä huomaamani paheksuvat katseet. - Olisi pitänyt piruuttaan antaa kaksikymppinen ja katsoa, kun yhteiskunnan tukipylväät pyörtyilevät kauhusta.
Minulla ei ole noista supisuomalaisista pyytäjistäkään kokemusta moneen vuoteen, sillä tämmöisetkin puuttuvat Pikkukaupungista. Sen muistan, että yksi ryppyinen rantojen mies markan aikana heilutti minulle kerran kutsuvasti ryppyistä viiden markan seteliä. Että se oli minun naisarvoni.
VastaaPoistaSinun täytyy muistaa Raamatun tarina lesken rovosta, ehkä siinä oli sellaisesta kysymys.
VastaaPoistaNs. rappioalkoholistit ostavat päihdykkeitä kaikella sillä rahalla minkä onnistuvat saamaan.
Silti minua kouraisee kun näen rappioalkoholistin nälkäisenä penkovan roskiksesta pikaruoan papereita, josko väliin olisi joku pala jäänyt.
Kyllä nekin nälkää tuntevat, enkä minä edes heidän tarvettaan alkoholiin väheksy.
Kerjäläisistä äkkilähdön minulta saisi vain Ben Zyskovitsi.
Kyllä nämä suomalaiset puliveivarit ovat minusta onnettomia ihmisiä, reppanoita, joille kyllä antaisin kolikkoni, jos pyytävä eteeni tulisi. Vaikka se menisi siihen kaljapulloon. Jotenkin näitä laitapuolen kulkijoita katsoessa tulee itselle pala kurkkuun.
VastaaPoistaRomanikerjäläisen kokee vieraammaksi, mikä ei tarkoita sitä, etteikö hänkin olisi samanlainen puutteessa oleva lähimmäinen. Jotenkin heillä on kuitenkin toivoa, arvelen - en tiedä miksi. - Mutta siis, heistä minulla ei ole lähempää kokemusta. En tiedä, miten eläytyisin vaikkapa romanivanhuksen pyyntöön. Kun järjestäytynyttä kerjäämistäkin on, ja minä en tunne sympatiaa laskelmointia kohtaan.
Ääretöntä köyhyyttä ja kurjuutta ei tule romantisoida, siihen liittyy paljon kaikkea rumaa.
VastaaPoistaEn minä vastaan olisi, jos romaninuorisolta estettäisiin maahanpääsy.
Romantisoimista jutussani satirisoinkin. Ryysymummo on hellyttävä polvillaan edessämme, pystyyn nostettu ja puettu siistinnäköinen kerjäläinen taas ei. Annamme, kun kerjäläinen näyttää kurjemmalta kuin onkaan. Haluamme, että kerjäläinen ylläpitää hyvyyttämme. - Tämä on pohjimmiltaan kirjoitukseni sanoma, jos sellaisesta voi puhua.
VastaaPoistaEi kaikki tämä hyvyyyden tekopyhyys silti estä minuakaan antamasta almua. Mutta voin olla myös antamatta.
Minua ei kerjääminen itsessään haittaa, antaminenhan on aina vapaaehtoista, mutta näiden romanikerjäläisten lieveilmiönä on kaikenlainen rikollisuus. Osa heistä on täällä Tampereellakin todella röyhkeitä ja päällekäyviä. Kun se rajoittuisikin vaan siihen nöyränä omiin tarpeisiin kerjäämiseen...
VastaaPoistaEipä muuten ole muutamaan kuukauteen näkynyt yhtään kerjäläistä kadunkulmissa, mutta kyllä ne jostain taas ilmojen lämmittyä kaivautuvat. Millähän ja missä ne elelevät näillä pakkasilla?
Käväisinpä tänään Cittarissa noukkimassa tarjoukset pois kuleksimasta. Siellä makkaratiskillä tarjouksia syynätessäni huomasin pikkuisen epämääräisen ja juopuneeeksi tuktitsemani nuoren miehen lataavan einestä koriinsa. Sain hädin tuskin karjalanpaistilihat siinä valittua, kun kaveri pöllähti takaisin ja tyhjensi osittain ostoskoriaan altaaseen takaisin.
VastaaPoistaKiertelin siinä vielä hetken ja päätin mennä kassalle. Siellä sama mestari latasi tavaroitaan hihnalle ja kaiveli taskujaan. Kurkkupurkki oli jäänyt vielä lattialla olevaan koriin, josta edelläni ollut nainen tarjosi tuota unohdusta kaverille. Rivakka päänpuistaminen viesti, ettei sitä sittenkään tarvittu. Tälläsin kolmio hihnalle ja tarjoukset kohti pirtsakkaa kassaneitiä.
Lihapullamies kaiveli vielä taskujaan löytääkseen riittävästi rahaa hiukopalaan. Taskuista löytyi jos mitä kuittia ja lappua, mutta ei rahaa. Eurokaksikymmentäsenttiä oli saalis ja kassakone näytti 3,60. Lihapullamies pyysi kassaneitiä tsekkaamaan tavarat mitä hän rahallaan saisi. Lihapullapussi oli ensimmäisenä raakkauslistalla, jäljelle taisi jäädä lauantaimakkarapaketti.
Vaivihkaa nyppäsin lompakon povitaskustani ja tuikkasin kassalle vitosen ja sanoin: ota tuosta!
- Maksanko tästä?
- Joo
Tyttö tarjosi palautusrahoja lihapullamiehelle, mutta hänen nyökättyä minun suuntaan, tyttö ojensi rahat minulle.
- Thänks!, kiitin.
Lihapullamies kääntyi ennen poistumistaan puoleeni ja sanoi: kiitti sulle!
Mitään muuta kassajonossa ei puhuttu, vaikka tapahtuma sisälsi kaurismäkeläisen elokuvan ainekset.
...En oikein taida pitää tavastasi etunimitellä minua, hyvä van V. Koen sen hieman ilkeänä...
VastaaPoistaÄitini nimi on Liisa, samoin yhden tyttäreni. Tätini oli myös Liisa ja naapurin rouva on hänkin Liisa. Mikä siinä nimessä sinua niin loukkaa?
...Koko tätä Tuomio- ja Pususarjaa voisi, van V, tarkastella satiirin näkökulmasta pikemmin kuin jumalansanan. Huumorillakin on siinä osuutensa...
Olen kirjoittanut ammatikseni yli 40 vuoden ajan ja tunnistan kyllä satiirin sekä huumorin. Kumpaakaan en teksteistäsi löytänyt.
Luistelit taas taitavasti alta pois. Haluaisin vielä tietää, miksi ottaisit Romanian kerjäläiset meille kiintiöpakolaisiksi?
Vai oliko sekin satiiria ja huumoria?
Kiintiöpakolaisten määrät vaihtelevat paljon, eivätkä ole millään tavalla sidottuja asukasmäärään tai "kantokykyyn".
VastaaPoistaUSA 53813, Australia 11654 , Canada 10400, Ruotsi 1263, Suomi 766, Norja 749, Uusi Seelanti 741, Tanska 483, Hollanti 419, Englanti 175, Irlanti 117, Brazilia 76, Chile 46, Argentina 34, Islanti 31, Mexico 29.
192 miljoonaa ihmistä asuu muualla kuin missä on syntynyt eli 3 % maailman ihmisistä on maahanmuuttajia. On arvioitu että noin 7 miljoonaa pakolaista maailmassa on asunut leiriolosuhteissa yli 10 vuotta. Kiintiöpakolainen on henkilö, jolla on YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun (UNHCR) myöntämä pakolaisen asema ja joka saapuu maahan tietyn pakolaiskiintiön puitteissa. Köyhyys itsessään ei oikeuta kiintiöpakolaisuuteen eli kansainväliseen suojeluun.
Ainoa paradoksi taitaa olla, mitä enemmän toiset rikastuu sitä köyhemmiltä jotkut näyttävät, kuolema ehtii ennen absoluuttista köyhyyttä.
Olen 50 vuotta harrastanut mediakritiikkiä ja havainnut, lukematta edes Nick Daviesin Flat Earth News-kirjaa, että sokeasti ei pidä luottaa kehenkään. Läpinäkyvyys ja mahdollisuudet käydä kriittistä keskustelua sisällöistä on hyvä tae luotettavalle julkaisulle kuten "Top Model".
VastaaPoistaEn mielestäni sanonut, että romaniankerjäläiset tulisi ottaa meille kiintiöpakolaisiksi. En voinut sanoa, koska en ajattele näin.
VastaaPoistaKysyin, olisiko se mahdollista. Eikö nälkäkuoleman uhan alaisia nimenomaan pelasteta?
van V,
VastaaPoistakokemuksesi vuoksi ihmettelenkin, että luet minua yksisilmäisesti.
En ole väittänyt, että satiirini on kokoaikaista ja huumori leiskuvaa. Kirjallisuudesta tutkintoni suorittaneena, klassikkoni lukeneena ja kymmenet vuodet kirjoittamista harjoittaneena ja opettaneena uskallan kuitenkin minäkin sanoa, että luulisin tunnistavani satiirin ja huumorin tekstistä, vaikka ne eivät olisikaan pintavaahdossa. Luulisin myös osaavani tuottaa niitä, varsinkin, jos ne tulevat minusta lupaa kysymättä.
Mutta, en syytä sinua, vaan tietenkin itseäni siinä, että en kyllin ota kohderyhmää huomioon kirjoittaessani. Moni muukin lukee minua jumalansanana, koska minulla on tapana piilottaa satiirini ja jopa huumorini syvempiin kerroksiin, jonne kiireiset ja levottomat virtuaali-ihmiset eivät ehdi katsoa. Ilokseni olen havainnut, että aina ne sävyt sieltä kuitenkin joku löytää. Ne siis ovat siellä.
Virtuaali on nopea paikka, blogimaailma on kuin Hansa-keskus, klusteri, jossa puodit ja myymälät ovat katettujen katujen molemmin puolin ja risteyskohdassa nelin puolin. Väkeä tulee ja menee, kurkistaa ovesta sisään ja havaitsee vain sen, mikä on asetettu tyrkylle.
Täällä saa vain yhdenlaisen leiman otsaansa, sen mikä siitä pintavaahdosta erottuu.
Luin kirjoituksesi vielä huolellisesti läpi havaitakseni tekstisi syvyyksiin piilotetun huumorin ja ironian. Ja löytyihän se:
VastaaPoista"Ja mikä onkaan sydäntälämmittävämpää kuin ylväs kerjäläinen, joka itseoikeutetusti pyytää ylpeästi almunsa eikä edes kiitä siitä."
Tätähän nyt ei yksikään ihminen kai voi tosissaan kirjoittaa, eihän? Tai sitten olen jo niin paatunut, että mikä tahansa koiraa ulkoiluttava pikkulapsikin lämmittää sydäntäni enemmän kuin kerjäläinen.
Kuvauksesi blogista eräänlaisena virtuaalisena torina oli hyvin osuva. Asiakkaat (lukijat ja kommentoijat) näkevät kauppiaan (blogistin) tavarat (kirjoituksen) näyteikkunassa (ruudulla) ja tekevät ostopäätöksensä (lukemis- tai kommentointipäätöksensä) sen mukaan mitä näyteikkunassa on. Asiakas ei voi tietää, mitä kauppias siellä tiskinsä takana syvällä mielessään ajattelee, hän reagoi vain tarjolle pantuun tavaraan. Fiksu kauppias panee tavaransa esille niin, että asiakas yhdellä silmäyksellä erottaa, onko kyseessä kultakuorinen Rolex vai kolmen euron Bolex. Jos asiakkaan täytyy joka tavaran kohdalla miettiä, että mikä kumman kapine tämä on, hän, asiakas siis, saattaa närkästyä.
Jumalansanana en ole koskaan tekstejäsi pitänyt. Mutta kun otat tuomitsevan saarnanuotin käyttöön lukija vaistomaisesti asettuu syytetyn puolelle. Tai ainakin minulle käy niin. En ole koskaan halunnut liittyä porukkaan, joka monottaa jo maassa makaavaa kurjaa.
Omassa maailmankuvassani otsikko "Pusu 5: Helsingin hyvät ihmiset" on automaattisesti satiiria, jopa ilman tekstiä.
VastaaPoistaOlen aika monesti kertonut käsitykseni hyväntekeväisyydestä: en pidä koko käsitteestä, en pidä hyväntekijöistä. Jos siis annan heille pusun, on kai selvää, että kirjoitus on satiirinen, etenkin kun käsite "hyvä ihminen" on valmiiksi vitsi.
Minusta nimittäin satiiria on muukin kuin selkeästi osoitettu ja alleviivaava tekstin, jota tapaa esimerkiksi Lehdessä. Lehti hoitaa satiirinsa lajissaan kyllä aika puhtaasti. Koska kirjoitukset ovat lyhyitä, satiirikin on paksua.
En sano, että juttuni on hyvää satiiria, mutta kyllä se pohjavärinä siellä on. Satiirini kärki kohdistuu hyväntekijöihin, ei kerjäläisiin. En vain osannut ilmeisesti alleviivata tarpeeksi.
Vetoan edelleen siihen, että nimi Tuomiosarja ei voi mitenkään olla realistinen, vaan leikkimielinen.
Olenkin sitä mieltä, että huumoria ja satiiria ei ole vain näkyvästi kepeän humoristinen tai osoittavan pureva teksti, vaan myös vakavahenkinen teksti, jossa kerrokset ovat hieman alempana eivätkä välttämättä aukea nopeassa luvussa. Virtuaalimaailmassa tällainen ei tietenkään välttämättä toimi, koska ymmärtäminen vaatii joskus myös jonkin verran kirjoittajan tuntemista.
Jumalansanalla tarkoitin yksyhteen lukemista, lukemista irrotettuna kaikista mahdollisista tyyleistä ja vivahteista.
Keskustelumme on näköjään saavuttanut eräänlaisen neuralgisen pisteen, tilan, jossa vaanii venäjän kirjallisuudesta tuttu poshlost. Kaikki tästä eteenpäin sanottu olisi jo itsensä parodiaa.
VastaaPoistaEhdotan, että suomme toisillemme sovintohalit, juomme lämpimät totit, käymme kenties saunassa ja ihailemme ulkona levittäytyvää, luonnon meille tarjoamaa valkoista luminäytelmää. Olisimme ikäänkuin ihmisiksi.
Tänään on Eijan päivä. Onnea kaikille Eijoille. Huudamme vanhan kirkkokäsikirjan neuvojen mukaan Eijaa, Eijaa, Eijaa! Kuka muuten tietää, mistä Eija-nimi on peräisin?
van V,
VastaaPoistaen aloittanut tätä dialogia, en ole sanonut sinulle pahasti, joten miksi sinä puhut sovinnosta? En ole syyttänyt mistään, vain koettanut selvittää suuntaamassasi sarjatulessa juttujeni taustoja sinulle.
En tiedä, mitä tässä tapahtui, mutta sarja jääköön tähän, olen kauhun vallassa kun ajattelenkin, että pitäisi uskaltaa kirjoittaa jotakin.
Ok.En varmaan ilmaissut itseäni riittävän eksaktisti. Tarkoitin, että Rationaalinen defensiivi
VastaaPoistairrationaaliselle praksikselle on
täysin absurdia, sillä silloinhan
mikä tahansa epälooginen uskomus voi yhtä hyvin olla individin
funktionaalisena motivaationa -
kaikki religiositeetit ovat siis
ekvivalentteja, QED.
Elämä on absurdia, ei kovinkaan rationaalia. Minun maailmani on vielä siitä hankalaa, että en osaa laskelmoida, mikä kulloinkin olisi parasta tai edes tarpeen.
VastaaPoistaKaikkein absurdeinta on kuitenkin se, että kirjoitan ja keskustelen tunteen ja intuition varassa. Näin ollen minun kynäni voi salpautua helposti, enkä usko olevani tässä ainoa maailmassa. En osaa arvostaa sitä näkökantaa, että ihminen ei saa tuntea, vaan pitää kovettaa pintansa, jotta pärjää muille.
Jos huomaan, että sanani ei kanna sinne minne sen suuntaan, menen tietysti itseeni, kunnes saan kerätyksi luottamuksen sanomiseeni takaisin. Siihen asti olen kuin mykkä, eikä se ole valintakysymys. Valkean paperin kauhua esiintyy paremmissakin piireissä.
Iines, suuri joukko lukee blogiasi mielellään ja moni kommentoi. Joskus ollaan eri mieltä ja joskus sattuu muuten vaan känkkäränkkäpäiviä, jolloin tulee sanottua turhan karheasti. Niin se on muunkin kirjallisuuden suhteen; joku lukija ihastuu ja joku ehkä vihastuu. Maailmassa on tilaa mielipiteille.
VastaaPoistaKiitos, Delilah, tiedän tämän, mutta en voi itselleni mitään. Lukijajoukko on sarjan aikana tosiaan tuplaantunut!
VastaaPoistaEn voi mitään salpautumiselleni, tietynlainen käytös lukitsee minut.
Olen usein puhunut häpeän- ja alemmuudentunteistani. Ne nousevat pintaan, kun joku kritisoi minua erityisen voimakkaasti ja niin, että koen kritiikin kohdistuvan sellaiseen mitä en ole mielestäni sanonut.
Toivon silti kritiikkiä, mutta älkää murskatko minua tai ketään muutakaan
Mutta Iines, koska moni sinun "mukatosissaan" tehty kirjoituksesi onkin satiiria, parodiaa tai muuten kieliposkessa esitetty, niin eikö ole luontevaa vastatakin niihin "mukatosissaan"?
VastaaPoistaMinä ainakin teen niin mielelläni, mutta aika usein otat sen sitten tosissasi ja kirjaimellisesti.
Niin kuin nyt tämä "täti-kommenttini" Top Modelin adressista. En tietenkään tarkoittanut, että vastustavat ovat tätejä, vaan että heidän asenteensa on tätimäinen.
Iines; "... lehden maailmankuvaa vastustavat todella nuoret räväkät naiset, ennen kaikkea vauvojen äidit..."
Oman laajan kokemukseni perusteella voin vakuuttaa, etten tunne konservatiivisempaa tätisakkia kuin nuoret tiedostavat äidit.
Vanhemmiten hekin järkiintyvät, mutta siinä tuoreessä äiti-iässä he ovat todella yksisilmäisiä elämäntapafasisteja.
(En nyt puutu enempää siihen, että leimasit Top Model -ilmiöstä kanssasi eri mieltä olevat aika surutta lasten oikeuksien vastustajaksi...)
Tämä nyt on pientä kritiikkiä, kun kerran pyysit - mutta muutenhan minä ainakin tykkään sinusta kuin hullu puurosta.
Argumentoit niin vakuuttavasti, että usein jään häviölle, vaikka tiedän olevani oikeassa.
Minusta kirjoitus on vain alustus keskustelulle, eikä se ole oikeastaan missään suhteessa seuraavaan keskusteluun.
VastaaPoistaEn toimi siis niin, että laadin kieli poskessa kirjoituksen, johon sitten on pakko vastata samassa tyylilajissa ja jatkaa tarinaa. Sellainen on minusta hiukan puuduttavaa ja poissulkevaa. Moni ei uskalla tulla mukaan piirileikkiin, kun katsoo, ettei osaa tyylilajia. Kivaahan tuommoinen piirileikki on, mutta lähinnä vain leikkijöille, suuri yleisö jää siitä usein pois.
Katson siis asiaa täältä keskusteluosiosta käsin, en omasta kirjoituksestani.
Sitä paitsi, tyylilaji on usein vain provokaatio, jonka tavoite on herättää keskustelijoitten mielenkiintoa ja tuoda näin mukaan erilaisia keskustelijoita, joilla on erilaisia näkökulmia asiaan.
Minulle siis bloggaaminen on ennen kaikkea vuorovaikututteista kirjoittamista, jossa tietenkin tavoitteena on saada lukea ja myös kirjoittaa pieniä kirjallisia helmiä, erityylisiä, erilajisia, keskustelijoitten mukaan.
Lainaan sinua: luetkohan ikinä mitä todella kirjoitan?
VastaaPoistaAinakin ymmärsit lukemasi väärin. Mitään roolileikkiä en tietenkään tarkoittanut.
Vaan sitä, että kun selvästi tuohtuneena tuomitset esim. Top Modelin, niin saa kai sitä vastustaakin selvästi tuohtuneessa sävyssä?
Perustellusti tietysti. Mieleeni tuli elävästi aika, kun lastentarhan tädit kielsivät pojilta heman-lelut, ne kun olivat muka liian väkivaltaisia. Nuoret äidit olivat vankasti samaa mieltä.
Tapsa,
VastaaPoistatottakai olen asioissa yleensä mukana karvoineni päivineni. Top Model -osuus on kirjoitettu asiatyylillä, samoin Berlusconi. Sananvalinta "häpeäpaalu" Berlusconin kohdalla on tietenkin kuvailmaisu, jonka huumorin kukin päätelköön tykönään.
Ei ole siis niin, että juttujen tulisi mielestäni olla samalla kaavalla vuoltuja. Yhden jutun sisälläkin voi olla satiiria, ironiaa, realismia, absurdiutta. Luotan äärettömästi lukijaan, ja annan tietoisesti hänellekin vastuuta lukemastaan, vaikkakin päävastuu tekstin ymmärtämisseikoista on toki kirjoittajan vastuulla.
Kaikkineen nimi Tuomiosarja ja Pususarja onkin leikittelevä. Se mitä halusin, on tyylien sekamelska, se että juttelussa on punaisena lankana uutisvirrasta siepattu faktapohja, mutta kaikki muu voisi tulla eri tavoin leikkien ja tosissaan ollen. Tilanteen mukaan.
"Hupaisaa, etten sanoisi, kun aluksi luulin minäkin, että asialla ovat närkästyneet tädit."
VastaaPoistaMinulle tutustuminen Lehden taustavoimiin tuli hieman yllätyksenä. Joukossa on friikkuna todella monta yli-ikäistä teinifeministiä, joiden toimintaa tosiaan kuvaa parhaiten sanapari "närkästynyt täti".
Tämänkin asian ovat feministit siis onnistuneet pilaamaan.
No mutta, minä olen luullut, että Lehti on opsikelijapoikien teekkarihuumorispläjäys!
VastaaPoistaPitääkin heti rientäää tarkistamaan.
Jaaha,
VastaaPoistapalasin samantien kysymään, mistä pääsee katsomaan Lehden toimittajankuntaa. En löytänyt linkkiä.
Ennen Lehti oli ainakin selkeästi miesten toimittama, mutta viime aikoina en ole lukenut sitä yhtä ahkerasti kuin ennen.
Ihan siis livenä olen tavannut Lehteen kirjoittavia naisia. Alkujaan ollut toki poikain huumoripläjäys. Sittemmin mukaan tullut näitä änkköjä. Tässä esimerkki femakon tekstistä:
VastaaPoistahttp://lehtilehti.fi/2010/12/katsaville-tulvii-tukea-internetissa/
Artikkelin perässä ei kyllä lukenut toimittajan nimeä.
VastaaPoistaUseimmissa artikkeleissa lukee kyllä edelleen: Usko Kyykkä. Aimo Jortikkakin viittaa mieheen.
Miksi naiset eivät saa nimeään esille, vai eivätkö he suostu nimiin Varma Kosto tai Virpi Reva?
Iines, niin siis olen livenä tavannut näitä Lehden avustajanaisia, siitä tiedän että esim. tämä juttu on naisen kirjoittama.
VastaaPoistaUskon toki, vaikken olekaan Kyykkä!
VastaaPoistaTäytyy myöntää, että lehden hulvattomuus on ilmeisesti sitten hieman kärsinyt naisten tulosta lehteen. Harmi!
Parasta on tuommoinen pahkasika-kutkamainen hervottomuus noin parodisessa julkaisussa. Naisilla on tässä opettelemista, tai sitten he (me) ovat (olemme) vaan fiksumpia ja sivistyneempiä.
Ja taisin juuri lopettaa kommentoinnin. :)
VastaaPoista