Nyt saavat naiset kyytiä. Tänään tuomitaan nimittäin segregaatio. Segregaatiohan voi olla joko enemmistön harjoittamaa eristämistä tai vähemmistön omaehtoista eristymistä, jossa vetäydytään omiin suoja-asemiin, ellei peräti suojatyöpaikkoihin. Tässä kirjoituksessa tuomitaan jälkimmäinen vaihtoehto.
Segregaatio on nimittäin sosiaali- ja terveysministeriön tuoreen selvityksen mukaan suurin syy naisten ja miesten palkkaeroihin, ja siihen, että naisen euro on 81 senttiä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että miesten palkka olisi 20 prosenttia suurempi kuin naisten, vaan kysymys on siitä, että miehet ja naiset tekevät erilaisia töitä. Palkkaerot johtuvat siitä, että naisten suosimilla aloilla maksetaan heikompaa palkkaa sukupuolesta riippumatta. Sairaanhoitajana työskentelevä mies saa heikompaa palkkaa kuin paperiprosessia valvova nainen. Raportin mukaan huikeat 90 prosenttia sosiaali- ja terveysalalta valmistuvista on naisia, tekniikan ja liikenteen alalla puolestaan 84 prosenttia on miehiä. Se selittää palkkaerot sukupuolten välillä.
Toisin sanoen naiset, nuo heitukat, valitsevat edelleen terävästä päästään huolimatta sairaanhoitajan, opettajan ja toimistotyttöjen vähäarvoiset ja vähäpalkkaiset unelma-ammatit. Nousevat sitten jossain vaiheessa kitisemään euronsa pienuudesta, joka johtuu kuulemma sukupuolesta ja sortamisesta. Eivät kuitenkaan tee mitään asian hyväksi, vaan äänestävät edelleen vaaleissa kokoomusta tai keskustaa, miestä kuitenkin. Tälläävät itseään ja valittavat, että miehet katsovat heidän rintojaan eivätkä ota heitä vakavasti.
En minäkään ottaisi, jos olisin mies. Kuka katsoo silmiin ja kuuntelee naista, jonka dekoltee on työpöydän takana avoin ja paljastaa rinnat lähes nänneihin saakka? Kuka ylentää johtajaksi naisen, jonka hameenhelma keikkuu vesirajassa ja keinuva kävely kutsuu ajatukset makuuhuoneeseen? Kaunistahan tuo on katsella, mutta mitä tekemistä seksikkäällä ulkokuorella on työn hoitamisen kanssa? Ei se mene niin, että joku vain on seksikäs, vaan seksikkääksi tekeydytään. Eivät miehetkään keikistele työssään, vaan keikistelevät miehet ovat niitä, joita näemme Mr Beanina, homoparodioissa ja alempiarvoisissa töissä. Ei ihme, että homoja sanotaan naismaisiksi.
Niin kauan kuin naiset eriytyvät matalapalkka-aloille eivätkä nouse barrikadeille hoitamaan yhteisiä asioita, naisen euro pysyy parikymmentä prosenttia alempana kuin miehen ja nainen hoitelee yksin matalapalkka-alojen työt. Vasta kun nainen ymmärtää sanat solidaarisuus ja yhteisvastuu, hän ottaa paikkansa yhteisössä samoin kuin mies. Miehet eivät ole naisen palkkakehityksen este, vaan naiset itse. Esimerkiksi päivähoitokin on Suomessa ylihyvä: hoitoon saa lapsensa, vaikka olisi itse kotonakin. Mitä esteitä naisella vielä on?
(Maalaus J. B. Burgess)
" Rotuerottelu tai segregaatio on käytäntö, jossa ihmisiä erotellaan rodun perusteella normaaleissa toiminnoissa kuten koulutuksessa, julkisissa kulkuvälineissä, hotelli- ja ravintolapalveluissa tai asumisessa. Rotuerottelu voi olla pakollista tai vapaaehtoista ja virallista tai epävirallista. "
VastaaPoistaOlen tiennyt että olet fiksu ihminen. (Ja osaava kirjoittaja.) Ja aika moinen kategorikko. (Joka on toinen asia.)
VastaaPoistaPs. Puhuin, huomaamattani, kun puhuin sinusta, että olet "fiksu ihminen". Kemppinenkin on minusta "fiksu ihminen". Ei fiksuudella ole mitään sukupuolikiintiöpaikkoja, mihinkään.
Hyvä esimerkki kulttuuristen ja sukupuolisten esteiden olemassaolosta on se, että teknisen alan korkeakoulutaso mahdollistaa venäläisille maahanmuuttajanaisille "vain" hoiva- ja palvelualan paikkoja.
VastaaPoistaPS! Tule Jape fiksusti vain esiin!
Onhan se tietysti noinkin.
VastaaPoistaToisaalta voisi kysyä sitäkin, että miksi niillä aloilla, jotka ovat ominaisia naisten taipumuksille, maksetaan alempia palkkoja?
Naisen ei siis tarvitse "miehistyä", vaan vaatia, että heidän tekemistään tärkeistä töistä maksetaan vertailun kestävä palkka.
Toisaalta täytyy tietysti katsoa sitäkin, kuka sen palkan maksaa - ja verrata kunkin tahon maksamia palkkoja keskenään.
Ei siis verrata sairaanhoitajan ja paperintekijän palkkoja, vaan palkkoja ja tehtäviä esim. teollisuuden ja kunnan sisällä.
Eli ovatko sairaanhoitajan, opettajan, palomiehen ja poliisin palkat samaa tasoa? Onko naisopen euro vain 81 senttiä?
Jos puhutaan naisten sortamisesta palkoissa, niin minusta vertailun täytyisi tapahtua niin raa'asti, että verrattaisiin vain samassa ammatissa olevien miesten ja naisten palkkoja keskenään, esimerkiksi mies- ja naisopettajien.
VastaaPoistaOlen kirjoittanut ankarasti paasaten, että meillä mieslehtorit saivat parempaa palkkaa, koska rohmusivat tunnit itselleen. Taisinpa haukkua mätkiä heidän kotirouvavaimonsakin samaan hengenvetoon, ja tulevat leskeneläkkeet sitten joskus.
Totuus on tietenkin se, että palkan perusteet ovat samat, samoin lisät ja ylituntien tuntipalkkiot.
Mutta siis näinhän kuten kuvasin vertailua ei pidä tehdä kun puhutaan sukupuolten kokonaisansioista.
Wiki,
VastaaPoistatarkoittamani segregaatio on tuota "vapaaehtoista"-osastoa. Lisäksi termi oli sosiaali- ja terveysministeriön. Minähän en vapaaehtoisesti vierastermejä viljele.
*
Anonyymi klo 12.33., tattista vaan, mutta tunsin itseni äärettömän tyhmäksi kirjoittaessani tätä juttua. Kulunut aihe, mutta muuta tuomittavaa en lehdistä nyt löytänyt.
*
Anonyymi klo 12.50 - onpas täällä nyt taas anoja, menette sekaisin mielessäni!
Tuo, että venäläisille maahanmuuttajille on vain hoiva- ja palvelualan paikkoja, on kyllä aika erottelevaa. Ehkä se on kuitenkin työvoimapoliittinen juttu, koska siellä niitä avoimia paikkoja on.
Minäkin tapasin kerran yhden virolaisen Kerstin. Hän oli Virossa ollut sairaanhoitaja, korkeamman tutkinnon suorittanut ja toiminut jonkin sairaalan johtajahoitajana. Täällä hän joutui vanhainkotiin pesemään vanhusten pyllyjä ja annostelemaan ruokia.
En ole ihan varma kirjoitatko tosissaaan vai parodiaa, mutta olen kanssasi samaa mieltä.
VastaaPoistaOdotan vieläkin, milloin miehet riisuvat kravatin avaavat paidannapit paljastaen rintakarvat ja syyttävät naisia seksuaalisesta häirinnästä, jos katse eksyy leukalinjaa alemmas...
Minä en ainakaan tunne itseäni niin alistetuksi, ettei mies saisi kertoa kuulteni naisvitsejä - tuli nyt tässä mieleen se kokovartaloministekin8)
Mari Kiviniemi on kaunis ja asiallisesti pukeutuva nainen ja minusta se vitsi oli ihan hyvä, kerrottiin se sitten naisesta tai miehestä. Miehestä sanottuna sitä ei kai kukaan olisi huomannutkaan...
Tuli mieleen vielä esim. päiväkodit, joissa jos on mieshoitaja hän on päiväkodin johtaja yleensä. Se ei varmastikaan ole sen miehen vika eikä päättäjienkään vika, vaan yksinkertaisesti naiset eivät edes halua sitä pestiä. Ainakin tässä sivusta seurasin parin päiväkodin johtajavalintaa, kun kukaan ei oikein halunnut...
Soili Suonoja sanoi suurten yritysten hallituspaikoista, että naisia otettaisiin enemmänkin, jos olisi tulijoita - miksi hän olisi valehdellut?
"Ehkä se on kuitenkin työvoimapoliittinen juttu, koska siellä niitä avoimia paikkoja on."
VastaaPoistaSe nimenomaan asenteellista onkin eli segregaation kohteena.
En tiedä kuinka usein tämä pitää kerrata... mutta kerrataan.
VastaaPoistaPaperimiehillä (ainakin aikanaan) oli h-vetin hyvät palkat. Koska paperikonsernit tuottivat rahaa omistajilleen enemmän kuin he ehtivät sitä minnekään lapioida. Tarkoitan, siis, että heille oli samantekevää onko paperiduunarin palkka 10-tai 15 tonnia kuussa? (Palkkakustannukset kun ovat alle 8 %.) Entäs sitten? Sitä, että... vaikka Suomen KAIKKI paperityöläiset olisivat tehneet ILMAISEKSI töitä, niin sairaanhoitajien ja opettajien/ttarien palkka ei olisi noussut penniäkään.
Päinvastoin ne olisi laskenut. Koska kuntien/valtion verotulo olisi pienentynyt.
Eiväthän nämä pörssiyhtiöt voitoistaan - vaikka ne olisikin ennakoitua suuremmat - rakkaat kanssakulkijani - niitä sairaanhoitajille opettajille kirjastotyöntekijöille siivoojille paimenille tai veitsenteroittajille jaa.
Ja miksi jakaisivatkaan? Ennemmin he ostavat pari Kalervo Palsan taulua pääkonttorinsa aulan seinälle. (Sijoitushan sekin on.)
Olipa hyvin kirjoitettu!
VastaaPoistaItse olen aina työskennellyt perinteisillä miesaloilla - miehen palkalla - joten en tunne itseäni tuosta naisalojen kulmasta, mutta ymmärrän kyllä mistä on kyse!
Naisen on otettava lusikka kauniiseenk kätöseensä ja ainakin yritettävä pois perinteisestä roolista, miksei miehenkin.
Mutta kyllä se miesbarrikadi on joskus tosi korkea! On asenteissakin varaa korjaamiseen, sekä miesten että naisten puolella.
En ymmärrä edes sitä, että ollaan muka niin naisellisia, että teeskennellään ettei osata vaihtaa auton rengasta! Minä en ainakaan voisi ikinä leikkiä niin tyhmää, mitään isompaa järjen toimintaahan se ei tarvitse. Monta samanlaista esimerkkiä on, mitä naiset muka eivät osaa. Minua hävettäisi myöntää sellainen asia!
Mutta on miehiä jotka eivät kestä sitä, että nainen osaa tehdä "miesten" hommia, kuten nikkaroida, porata, ruuvata yms.
Sellainen mies on kyllä tosi ressukka jos ei kestä, ja monelle on kauhistus jos muija tienaa enemmän.
Ne asenteet! Niitä on muutettava - ennen kaikkea.
Itse olen kokenut nämä miehen alemmuuskompleksit erittäin konkreettisesti! Yksi hyvin konkreettinen esimerkki: exä sai raivarin kun asensi kylppäriin kaappia jonka minä olin tuonut tullessani kun muutimme yhteen.
Minä nimittäin tein virheen että toin hänelle iskuporakoneeni, hän nimittäin väänsi käsin kovaan betoniseinään vaikka kuinka kauan ilman mainittavaa tulosta.
Olin iloinen että voin tuoda helpotusta työhön - raivokohtaus kesti nelisen tuntia! Huh mikä tervetulotoivotus uuteen kotiin! Pani miettimään jo heti alussa! Onneksi useimpien miesten ego kestää tuollaiset, mutta ei silti kaikkien.
Minua ei haitannut ollenkaan että mies tienasi vähemmän! Tai että minä tein/teen kotona kaikki "miesten" työt! Minä tykkään niistä ja harrastankin nikkaroimista yms.
Antaa kaikkien kukkien kukkia tasa-arvoisesti!
Niitä hoiva-alan paikkoja tuntuu olevan tyrkyllä myös kotomaisille työttömille, oli oma ala mikä tahansa... Ja soveltuvuus osin nollaluokkaa, jos minulta kysytään8]
VastaaPoistaIineshän on joskus ollut neuvotteleva luottamusmies... näin olen antanut itseni ymmärtää? Minäkin olen ollut. (En silti puhu meistä.) Mutta olen joutunut todistamaan kun erään suuren ammattiliiton pääneuvottelija tuli (erittäin kireiden tuloksettomien neuvottelujen jälkeen) kokouksesta itkien... Niin, tietysti hän oli nainen. (Ikävä kyllä.) Nimittäin jos hän olisi ollut mies niin hän olisi tullut siitä huoneesta sillä tavalla manaillen että lähin asiaa seuraava reportteri olisi lentänyt säikähdyksestä perseelleen. Ps. En tarkoita että "yhteisiä asioita" pitäisi hoitaa "äänellä ja vimmalla" (kirj. William Faulkner). Mutta jämäkkä täytyy olla. On pakko. Olla.
VastaaPoistaLiberalismi on muuten mainio poliittinen suuntaus, koska se mahdollistaa individualismin hengessä ajamaan lähes mitä ideologista kantaa tahansa. Lisämaustettuna henkilökohtaisilla vittuuntumis- ja kyrpiintymistasoilla se luo illuusion sitoutumattomasta ja "itsenäisestä" äänestäjästä.
VastaaPoistaAnonyymi klo 13.27 (ja 12.50),
VastaaPoistataisin lukea viestin klo 12.50 huolimattomasti, sillä sinä tarkoititkin, että teknisen korkeakoulutuksen käyneille venäläisille naisille tarjotaan hoiva- ja palvelualan paikkoja.
Kyllä, olen samaa mieltä, että se on periaatteessa väärin! Minä ulosmenokiireessäni ohitin luvussani tuon teknisen korkeakoulutuksen ja luin vain "venäläisille maahanmuuttajille", jonka mukaan vastaukseni sorvasin.
Mikäli kyse on uudelleenkoulutuksesta, taustalla voi olla kuitenkin se työvoimapoliittinen tilanne, että hoiva-aloilla on huutava työvoimapula, mutta teknisillä aloilla on ylitarjontaa. Tällöin on ihan aiheellista tarjota henkilöille sitä koulutusta, jota maa tarvitsee. Pakottaa ei kuitenkaan pidä, eikä sitä varmaan tehtykään.
"En ole ihan varma kirjoitatko tosissaaan vai parodiaa."
VastaaPoistaSama epäily itää vahvana mielessäni. Palstan veteraanivierailijana en oikein osaa uskoa, että Iines näkisi yhdenkään naisen toiminnassa jotain väärää.
Koska olen arka/lälly/herrasmies/sovinisti (tarpeeton ylipyyhitään) en nyt yritäkään ottaa kantaa. Mutta hauska seurata, mitä tästä lehkeytyy.
Toisaalta voisi kysyä sitäkin, että miksi niillä aloilla, jotka ovat ominaisia naisten taipumuksille, maksetaan alempia palkkoja?
VastaaPoistaNaisen ei siis tarvitse "miehistyä", vaan vaatia, että heidän tekemistään tärkeistä töistä maksetaan vertailun kestävä palkka.
Tästä minustakin on kyse. Totuus on kuitenkin se, että kukaan ei ojenna naisille asiallista korvausta matalapalkka-aloilta, koska he itse eivät ole sitä ajoissa ja ponnekkaasti tehneet.
Meidän naisten pitää itse toimia yhteiskunnallisemmin ja yhteisöllisemmin, pitää oppia tuntemaan solidaarisuuta ja yhteisvastuuta yhteisistä asioista. Turhan mieluusti naiset ovat jättäneet päätökset miesten harteille, ja jättävät edelleen.
En osaa nähdä "miehistymistä" turhan keekoilun vastakohtana, Tapsa, enkä siis ole vaatimassa naisia miehistymään. En vaadi ylipäänsä mitään, kunhan totean vain sen, että jos naiset tahtovat, että heitä katsotaan silmiin ja heidän puhettaan kuunnellaan, niin ei ehkä kannatta olla asiassa tissit tarjottimella.
Inkivääri, van V,
VastaaPoistatyylini on varmaan parodioiva, mutta kyllä minä ajattelen niin, että tasa-arvon este ei ole mies vaan nainen itse. Olen sanonut tämän aika monta kertaa ennenkin, keskustelupuolella.
En siis ole koskaan sanonut, että mies sortaa naista, vaan olen korostanut, etten voi laskea itseäni leimalliseksi feministiksi juuri tämän ajatukseni takia.
Tuo etten näkisi koskaan naisessa vikaa, vaan aina miehessä, on kyllä meikäläisen ajattelulle
vierasta. Ylipäänsä minusta sukupuoli ei ole kovin merkitsevä asia, ihmisyys on suurempi. Juuri tämän vuoksi ihmettelenkin, että naiset tekeytyvät joskus niin naisiksi, eivätkä ihmisiksi.
Niilo Wälläri oli viimeinen syndikalisti.
VastaaPoistaAina kun talvi tuli Suomeen niin Wälläri määräsi jäänsärkijät lakkoon; hän halusi sillä tavalla korottaa merimiesten (erittäin huonoja) palkkoja.
Toisaalta, koska jäänsärkijöiden lakko uhkasi koko Suomen vientiteollisuutta, eli kaikkea, niin Kekkonen määräsi että "armeijan laivaston miehistö alkaa operoida jäänsärkijöitä". Wälläri vastasi että "siitä vaan. ja sillä samalla sekunnilla koko Suomen kauppalaivasto pysähtyy." Niin olisi käynytkin.
(Väliselitys, että miksi: ammattiliittoon kuuluminen on vapaaehtoista. Merillekin toki pääsi vaikkei kuulunut Merimies-Unioniin; tosin silloin sai seilata yksikseen. Koska kaikki Merimies-Unioniin kuuluvat marssivat maihin jos laivalle astui yksin liittoon kuulumaton.)
Pari kertaa Kekkonen ja Wälläri ottivat yhteen; molemmilla kerroilla Urkki luikki häntä koipien välissä tilanteesta pois. Takaisin Tamminiemeen.
Van V, olet sinä aika hyvä lukemaan värittyneiden silmälasien läpi!
VastaaPoistaJo tässä tekstissä Iines arvostelee naisia mm. matalapalkka-alojen palkasta valittamisesta (hei haloo - palkkatietoja on saatavilla) ja seksikkyydellä pelaamisella.
Joku saa kicksejä sairaanhoitajan työstä palkasta huolimatta; hän ei siis suin surminkaan menisi hoitelemaan paperikonetta moninkertaisella palkalla.
Suotakoon se hänelle.
Kirjoitin kommentin 12.33. Olen siinä yhtä tosissani kuin Iines.
VastaaPoistaPs. Parodia on katsojan silmissä. (Ei kun aivoissa.)
Kyllä minäkin ajattelin, että voisit ajatella näin, mutta silti vähän varmistelin:) Ja mukava kuulla, että en ole ainoa.
VastaaPoistaLaali,
VastaaPoistakyllä vaan, miesbarrikadi on kieltämättä korkea, ja juuri siksi meidän naisten tulisikin ryhdistäytyä ja näyttää taitomme, ajattelukykymme ja ihmisyytemme sen naisellisen keekoilun sijaan. Keekoilulle on oma aikansa, mutta ensin asiat tärkeysjärjestykseen!
Muistutat, Laali, kertomuksestasi päätellen aika elävästi yhtä ystävääni, joka hoitelee kaiken itse, moottorisahatöitä ja betoninvalua myöten. Mm. hänen halonhakkuutyylinsä on ylittämätön. Hän panee paksun pöllin hetkessä klapeiksi parilla sivalluksella. Yhden miehen hän heitti pellolle, kun mies alkoi tuoda hänelle hiusväriä parin harmaan suortuvan värjäämiseen. Lisäksi mies halusi aina lakata hänen kyntensä ja toi voiteita ja meikkejä ja glitteriä sinne sun tänne. Reilumpaa ihmistä kuin tämä nainen saa hakea, ja hän onkin säilynyt ystävänäni lapsuudesta lähtien.
Kuunkuiske, paperikonetta ei "noin vaan mennä hoitelemaan". Vaikka saisi miljoona ruplaa per päivä. Tai puntia. Se on niin vaativa tehtävä että harvasta siihen on. (Ei ainakaan minusta olisi.) Kun tehtaallamme insinöörit ja muu keskiportaan johto meni lakkoon, ei sitä sen kummemmin edes huomannut. Mutta kun paperikoneen käyttäjät menivät lakkoon, tehdashan pysähtyi kuin seinään. Välittömästi.
VastaaPoistaPaperikone on maailman suurin yksittäinen kone. Siinä on elektroniikkaa tuplaten kuin Jumbojetissä. Konetta hoitaa 4 ihmistä. Jos joku heistä töppää, ja kone seisoo esim. tunnin, se tarkoittaa 100.000;- euroa tappiota.
VastaaPoistaEi siinä sen kummemmasta stressistä ole kyse.
Tuo Anonyymin Wälläri-juttu oli hauska. Taisi olla tottakin! Aikas kehveli, tuohon ei nainen taida pystyä.
VastaaPoistaKun nainen pääsee neuvottelupöytiin, hän on niin umpirehellinen ja innokas, että mikään juonittelu ei tule hänelle mieleen. Ehkä hänkin vielä oppii.
Siis olin kyllä luottamusmies joskus 90-luvulla, lopettamiseeni saakka. Minä en kyllä tullut häntä koipien välissä neuvotteluista, sillä kovin hankalia asioita opettajilla ei ollut. Yksi hankala juttu oli, ja siinä vääryys saatiin oikaistua. Tosin se oli aika vaikea juttu, ja sai aikaan talosta lähtöjä, kun epärehellisyys paljastui. Kyllä minä nainen paljastin siis esimieheni virheen, joka oli suuri.
Anonyymi, viimeisin,
VastaaPoistatunnut tietävän paperitehtaan työstä jotakin, kenties olet itse siellä työssä. Minua on aina kiinnostanut se, että paperimiehillä ei ole koulutusvaatimusta ja kuitenkin heillä on todella mahtavat ansiot.
Miten paperimiehen työ on vaativaa, mitä siihen kuuluu?
Niin, minä tosiaankin olen niitä naisia joka tekee eikä kysele kenelle työt kuuluvat, sukupuolesta riippumatta!
VastaaPoistaSe jolla on ensiksi aikaa tekee oli työ mikä tahansa, polttopuiden tekemisestä siivoamiseen! Se on ihan itsestään selvä juttu minulle.
Olen omistanut kolme rakennusfirmaa ex-mieheni kanssa yhdessä ja tehnyt kaikkea betoniraudoitustyöstä väliseinien ja alakattojen tekoon, myös raksasiivouksia ja muita "naisten" hommia, rapparinakin olen ollut.
Nyt olen siististi lakitoimistossa assistenttina! :) Ollut muutaman viikon, kun jouduin saneeratuksi erään firman toimitusjohtajan pallilta.
Mutta työ kuin työ! Teen mitä saan! Liian vanha olen jo työmarkkinoille, kukaan ei millään halua palkata lähes 60-vuotiasta naista! Vaikka olen vasta 57 mutta kuitenkin... :)
Kirjoitin pitkän jutun lehteen tuosta haluttomuudesta palkata vanhempaa, erittäin hyvän ja monipuolisen työkokemuksen omaavaa naista, ja sain tämän työpaikan sitä kautta! :) on niitä fiksuja miehiäkin maailma pullollaan! Kunhan ne löytyvät!
Paperikoneella työskentelemisestä: Kyllä sen silti voi jokainen oppia, kunhan saa kunnon koulutuksen. Siitähän kaikki on kiinni, mikään ei ole ylivoimaista, minkä normaali ihminen pystyy tekemään. Paperikonemiehiäkin on niin monta, että eivät he mitään harvinaisia älyn jättiläisiä ole. Sisareni mies on paperikoneen hoitaja, ollut jo yli 40 v. Hän osaa asiansa, mutta niin oppii uusikin koneenhoitaja, oli se sitten mies tai nainen.
Ei juuri mihinkään työhön voi mennä ihan kylmiltään, aina pitää se työhön ohjaus saada. Toisiin vaaditaan pitkä koulutus, toisiin ei, mutta mahdotonta ei minkään normaalin työn oppiminen ole kenellekään, ellei ole jotain fyysisiä tai yleensä psyykkisiä esteitä. Ja ne taas eivät ole genussidonnaisia.
Huvittavaa tuoda tähän raha mukaan!
VastaaPoistaEn soisi sairasta paperikoneenhoitajan kontolle.
Saattaisi antaa erehdyksessä vaikka kymmenkertaisen määrän lääkettä ja se olisi sitten sillä selvä.
Laali,
VastaaPoistatuo ikäkynnys yli viisikymppisen naisen työnsaannissa tuntuu olevan todellinen este, ei pelkkä hidaste. Ihan kuin työnantajat ja päättäjät haluaisivatkin työntekijän, etenkin naisen, varhaista eläköitymistä ja paikkoja nuoremmille, vaikka puhutaan töiden venyttämisestä lähelle 70:tä vuotta.
Jos olisi työnantaja näillä tiedoilla joita minulla nyt on, ottaisin sen vanhemman naisen mieluummin kuin nuoren ihan siitä syystä, että jos tämänikäinen etsii töitä, hän tosiaan haluaa työskennellä ja antaa luultavasti kaikkensa ja enemmänkin työpaikan hyväksi. Itsekin tunnen, että olisin utelias oppimaan uutta ja paiskimaan alani töitä, jos en olisi työkyvyttömyyseläkkeellä tämän äänisairauteni takia. Olen niitä ihmisiä, jotka olisivat töissä niin pitkään kuin saa, jos terveys kestää.
Tyttäreni oli teho-osastolla töissä: hän tykkäsi vaativista tehtävistä. Se, että hän sai noin 5 kertaa huonompaa palkkaa kuin minä, vähän ihmetytti minua. Koska ne duunit olivat vaativia. Koko ajan tuli akuutteja tapauksia: liikenneonnettomuuksien uhreja, kohdun repeytymisiä, tms, vaikka mitä. Ei siinä katsottu kelloa. Ja Saaga sanoi että keskimäärin kolme viidestä kuoli leikkauspöydälle; heille kun tuotiin ne vaativimmat tapaukset. Ei niille mitään mahda, "mutta en viitsi sinulle kertoa yksityiskohtia kun sinä niistä kumminkin järkyttyisit. Kun oot niin herkkä.".
VastaaPoistaMeillä, paperitehtaalla, jos tuli makkelia, eli sekundaa... se viskattiin takaisin pulpperiin. Ei sairaanhoitajat voi heittää epäonnistumisiaan pulpperiin.
Ps. Mitä tekemistä tällä on blogiemännän kirjoituksen kanssa? No, ei sen enempää että palkkaa maksetaan tuotannon mukaan, ei sen mukaan, mitä ihminen tekee. Eikä kukaan maksa kellekään siitä että hän on hyvä. Päin vastoin.
"[Paperi]Konetta hoitaa 4 ihmistä. Jos joku heistä töppää, ja kone seisoo esim. tunnin, se tarkoittaa 100.000;- euroa tappiota."
VastaaPoistaIhmistä voi hoitaa vain yksi hoitaja. Jos hän töppää, se voi tarkoittaa ihmishengen menetystä.
... Siitä että hän on "hyvä" ... Tarkoitin, että ei ihmiselle makseta siitä että hän on ihmisenä "hyvä". Tuotantoelämässä se on pelkkä haitta.
VastaaPoistaAnonyymi,
VastaaPoistasanot että palkkaa maksetaan tuotannon mukaan. Niinpä.
Tyttäresi, jolla on kaunis nimi, teki vastuullista työtä, vastuullisempaa kuin paperikoneen hoitaja. Tuottavuutta tässä hoitotyössä on vaikea mitata, samoin vaikka opettajan työssä, vaikka opettaja tuottaa yhteiskunta- ja työkelpoisia kansalaisia jatkuvalla syötöllä. Ei sekään palkassa oikein näy.
Olen samaa mieltä Iines. Ps. Mutta arvaa mitä... edelleen eräs tietotekniikasta kiinnostunut ihminen (sama joka kameroi lintuja) vainoaa minua: hän yrittää sabotoida anonyymi-juttujanikin. Ei sen väliä. Kaikki entisillä nimimerkeilläni kirjoitetut, so. mikis/mikael/miksu ovat, jos niihin törmäät, ovat roskaa. Poista ne. Ne eivät ole minun tekemiäni.
VastaaPoistaPs. Ei tää äijä mua yhtään pelota. Hän on pelle, syntyessään säikähtänyt.
Voi elämä anonyymi, kurjaa, minua harmittaa!
VastaaPoistaSinun viestisi tunnistaa kuitenkin ainakin siitä, että niissä ei ole koskaan mitään ilkeämielistä eikä pahaa sävyä muista. Minä ainakin tiedän sen, ja varmaan muutkin, jotka tuntevat tyylisi. Sinua on turha matkia, sillä jokin särähtää niissä matkituissa viesteissä, olen alkanut haistaa ne, mutta varmahan ei voi koskaan olla.
Kiinnostaa vain, että eikö ole mitään keinoa keksiä rekisteröity nimimerkkiprofiili, jota ei yksinkertaisesti voi murtaa.
Tuo kyllä hiljensi hänet, kun uhkasin mennä kysymään häneltä asioita avoimesti hänen omaan blogiinsa, jossa vallitsee sula rauha. Toistaiseksi.
Iines, tämä nettihörhö - joka kuvailee lintuja - tietää ihan tarkkaan missä asut. Varo häntä. (Hän on reppana eikä ole varma itsestään, ei tosiaan tiedä mitä tekisi. Sen pahempi.)
VastaaPoistaAnonyymi,
VastaaPoistatoivon totisesti, ettei hän kuitenkaan tietäisi minua aivan tarkkaan. En ole kertonut täällä nimeäni enkä muuta, joten hän voi luulossaan erehtyä. Olen sitä paitsi saattanut antaa tahallani pari väärään kohteeseen tai osoitteeseen vievää vinkkiä kirjoituksissani, ihan vaan intimiteettini vuoksi, en valehdellakseni. En ole tyhmä, mutta aika hyväuskoinen kyllä.
Näitä juttuja lukiessahan tulee ihan hymy huuleen.
VastaaPoistaTykkään tuosta Laali-neidon tyylistä, että kaikki hommat tehdään mitkä eteen tulevat ja tehdä täytyy.
Mutta ihan samalla tavallahan kuin naiset ei muka osaa tehdä teknisiä hommia, ei moni mieskään muka osaa käyttää pesukonetta tai pölynimuria.
Iines: "Minäkin tapasin kerran yhden virolaisen Kerstin. Hän oli Virossa ollut sairaanhoitaja, korkeamman tutkinnon suorittanut ja toiminut jonkin sairaalan johtajahoitajana. Täällä hän joutui vanhainkotiin pesemään vanhusten pyllyjä ja annostelemaan ruokia."
Minäpä tunsin suomalaiset Pekun, Hanskin, Roopen ja Tapsan, jotka olivat insinöörejä ja Ruotsissa ne joutuivat silti autotehtaan hihnalle - eivätkä takuulla sitä itkeneet ja valittaneet, vaan tekivät ilomielin töitä muutaman vuoden, jonka jälkeen jokaisella paikallinen kieli sujui sen verran, että saattoi edetä vaikka trukkikuskiksi tai instruktööriksi, etevimmät ihan föörmanneiksi.
Tapsa palasi Suomeen ja meni sahalle töihin.
Tuo voi kyllä olla yksi syy monin asioihin, jos nainen todella ajattelee kädessään olevan euron olevan kahdeksankymmentä senttiä. - Itse asiassa tuon myötä ymmärsin monta aiemmin pimennossa ollutta asiaa, voi helevetti.
VastaaPoistaMinäkin olin sahalla töissä alle parikymppisenä! Ihan sahurina (tein lastauslavoja tosi painava, katosta roikkuva naulapyssy ja jättiläismäinen teollisuussirkkeli työkaluinani), ja samalla olin timpurin apulaisena, tehtiin mitä milloinkin, eli aloitin "miesten" hommat jo nuorena! Se minusta oli mahtavin juttu, että sain 90 % timpurin palkasta kun olin apulaisena.
VastaaPoistaEivät kaikki tytöt saaneetkaan kun olivat konttorissa tai siivosivat tehtaalla. Veitsiluodossa Kemissä siis. Oli se polleata saada palkka joka oli puolet parempi kuin tyttökavereilla.
Tapsa! On ihan totta tuo mitä kirjoitat miehistä, ihan samat kujeet kuin naisilla, toisinpäin vain!
Useinhan se on vain taktista, siis ei huvita tehdä, joten mies (tai nainen) joutuu sen tekemään kun toinen osapuoli rukka raukka ei muka osaa! ;)
Minäkin tykkään kovasti Laalin tavasta suhtautua elämään. Virkistävän raikas ihminen, jalat maassa ja varmaan pää silti sopivasti pilvissä. En oikein jaksa enää sitä miehen mukaan elämistä ja mieheltä kysymistä, jota edelleen näkee joka puolella. Jos jaksaisin, olisin toki etsiytynyt sellaiseen elämään.
VastaaPoistaTunnen muuten noita osaamattomia miehiä. Yksi työtoverini oli niin osaamaton, että vaimo kaatoi hänelle systemaattisesti kahvinkin kuppiin ja pani ruoka-annoksen eteen. Toinen mies ei osaa laittaa itselleen muuta kuin kuumentaa makkaraa pannulla ja keittää perunat. Sisko käy siivoamassa hänellä.
PS Tapsa, minäpäs olen siivonnut Ruotsissa yhden vessanpöntön paljain käsin, kun ei ollut mitään harjaa eikä luuttua.
Tuhma Riku, ei enää saa vihjata bimboihin naisiin, jotka eivät osaa laskea yhteen.
VastaaPoistaMinäkin osaan niin hyvin, että kun huomasin luottotilissäni huolestuttavaa kuumenemista, lopetin luottopuolen käytön kokonaan ja ostan nykyään kaiken vain debit-tililtä. En ole varmaan vuoteen ostanut luottokortilla mitään, vaan maksan kaiken heti. Pyrin jopa vähän säästämään. On niin paljon haaveita siellä ostospuolella.
Olisi hienoa jos olisi ollut sahalla töissä! Mutta olen minäkin monenlaista tehnyt, olen ollut mm. rumservice, hotellipiika, tiskaaja, siivooja, munanlajittelija, pullonlajittelija.
VastaaPoistaNo nyt kun luettelin nuo, huomaan olleeni kuitenkin aika naisellisissa hanttihommissa. Esimerkiksi kaikki munanlajittelijat pakkaamosa olivat naisia, miehet olivat päällikköinä, samaten pullojen lajituksessa. Hotellissa miehet olivat lähinnä kokkeja ja ehkä salitarjoilijoita ja viinureita ja baarimikkoja, naiset tekivät likaiset työt.
Laali-lyylin tyylistä tykkään. Tyytyväisenä tyypittelen hänet tyylikkääksi typistiksi, kun tyynyyn lasken yöksi pään.
VastaaPoistaMunanlajittaja kuullostaa mukavalta pätkätyöltä. Ainakin näin naisena. Mutta ammattina se saattaisi olla aika tylsää.
VastaaPoistaNo voihan vee van V! Kiitos, pelastit päiväni, samoin kuin Tapsakin kehumalla niin kivasti! Ja i-i!
VastaaPoista♥♪♫•*¨*•.¸¸♥¸¸.•*¨*•♫♪♥♥
Niin, kyllä nuo naisten ja miesten hommat ovat vieläkin aika lailla eriytyneet, ikävä kyllä.
On muuten todella mielenkiintoista kokeilla erilaisia asioita. Asuin Ruotsissakin kahteen otteeseen, yhteensä parikymmentä vuotta. Olin elokuva-alalla koordinaattorina ja huonekalualalla myymälänjohtajana, ja vielä rautatieasemalla työnjohtajana. Huonekalualalla minulla ei ollut koskaan naiskollegaa, ihme kyllä! Myyjät olivat kaikki miehiä! Naiset eivät edes hakeutuneet sinne töihin, eli valittiin myyjät mieshakijoiden joukosta.
Rautateillä oli naisia catering-puolella, missä olin työnjohtajana, poikia oli vähemmän, mutta johtoporras oli ainoastaan miehinen.
Elokuva-alalla oli naisia paljonkin, mutta kyllä ne määrääjät olivat miehiä, minunkin pomoni.
Nyt menen katsomaan telkkua! Heippa! Tämä on kivan tuntuinen sivu! ღ(｡◕‿◕｡)ღ
"Kiinnostaa vain, että eikö ole mitään keinoa keksiä rekisteröity nimimerkkiprofiili, jota ei yksinkertaisesti voi murtaa."
VastaaPoistaKannattaa lukea nuo Annikin hyvin seikkaperäiset selostukset tuolta aiemman postauksen kommenteista ja ymmärtää, että kukaan ei ole murtanut yhtään mitään. Kunhan tekee kiusaa.
Hei Tiina,
VastaaPoistaolen juuri lukenut nuo Annikin mainiot ohjeet ja olinkin tulossa sanomaan mikikselle, että kävisi lukemassa ne. Kiva, että Annikki huomasi tuon kalabaliikin ja ehti opastaa!
*
Siis mikis,
kun ehdit, käy lukemassa alempaa Terveisiä Hugo Simbergille -keskustelun lopusta Annikin ohjeet nikin varastamisesta ja koodin murtamisesta. Asia valkeni minulle täysin.
Heipat vaan Laalille ja hauskaa tv-iltaa, samoin van V:lle pehmeää tyynyä. Muillekin mukavaa illanjatkoa. Minäkin taidan katsoa piinaavaa leffaa.
Työskentely ja matkustelu ulkomailla, monet alan- ja paikanvaihdokset ja rohkeat irtiotot jotenkin säteilevät ihmisestä. Minä palkkaisin Laali-lyylin pelkän tekstin perusteella, häntä edes näkemättä firmaani, jos minulla sellainen olisi.
VastaaPoistaAikoinaan, kun olin hommissa, joissa pääsin vaikuttamaan valintoihin, kysyin ensin, mistäpäin pyrkijä tulee. Pohjalaiset olivat parhaassa kurssissa, turkulaiset alimmassa kastissa huumorintajuttomuuden takia. Seuraavaksi kysyin työ- ja ulkomaankokemusta. Pelkkä kuukauden liftimatka oli minulle parempi suositus kuin maisterinpaperit. Liftari tottuu katselemaan ympärilleen ja oppii joka kilometriltä jotain uutta, maisteri välttämättä ei.
Kun luin Laalin kommentteja mieleeni tuli oitis ja heti se kuljetusammattilaisten taannoinen tv-mainos, jossa laulettiin, että "ja ratissa railakas nainen."
Miksikö pohjalaisia töihin? No kun ne aina muistavat sanoa, että "hyvää oon yrittäny aina teherä, mutta priimaa tuppaa vaan tulemahan."
Kuunkuiske sanoi: "Van V, olet sinä aika hyvä lukemaan värittyneiden silmälasien läpi!"
Myönnän. Kaikilla meillä on lasimme, kenellä minkäkin väriset.
Minä kun liftasin Belgiassa, siis Belgian maaseudulla, ja minulle tuli paskahätä... niin ajattelin että mihin minä nyt menen. (Voi hyvänen aika.) Koska joka puolella oli vain taloja. No, lopuksi löysin erään sikalan, ja heidän - siis sikojen - kummastuseksi väänsin sinne tortun.
VastaaPoistaÄkkiäkös sitten, sikojen ihmetellessä, vääntäydyin sieltä takaisin "Flanderin tielle".
Meillä päin leikkaamista ja liimaamista harrastettiin pikkumuksuna.
VastaaPoistaMyöhemmin siirryttiin kivempiin leikkeihin, kuten riiusteluun.
Täytyy yrittää ymmärtää, että luuserit jäävät lapsen tasolle.
Hyh sinua anonyymi, sikahan on puhtautta rakastava eläin! Mutta muutoin hyvä, ettet jättänyt torttuasi keskelle kävelytietä, kuten kuulemma pääkaupungissa nykyään tehdään. Pissitäänkin suoraan kadulle ja talojen seiniin.
VastaaPoistavan V, minäkin palkkaisin Laalin lennosta moneen toimeen, mutta en menisi silti väheksymään nykyajan maistereita. Monilla heistäkin on nykyään paperien lisäksi monipuolinen sekalainen työura takanaan ja reissuja tehtynä. Kyllä se paperi siis jotain takaa, ja ainakin sen, että henkilö on vastuullinen, ahkera ja pitkäjänteinen - ominaisuuksia, joita tässä maassa työelämässä yhä tarvitaan pätkätöistä huolimatta. Kaikkia me siis olemme hyviä, emme kilpailijoita, vaan tasaveroisia työn puurtajia.
Kerran jouduin kakkimaan hissiin: panin tulitikun kahden nappulan väliin niin että hissi pysyi paikallaan. Äh ja Uh. Sitten menin pois ja jätin hissin kulkemaan omia teitään, ylös ja alas. Eräänä toisena kertana paskansin puhelinkoppiin: oli yö ja pakkasta noin -30. En voinut muuta. Kerran pökäle pullahti pöksyihini kun kävelin Yliopistonkatua, Jyväskylässä. En hermostunut siitä. Menin Alvar Aallon piirtämän Yliopiston vessaan - vahingossa tosin naisten puolelle. No, onneksi siellä ei ollut minun lisäkseni muita. Jostain syystä, en tosiaan tiedä miksi, minulla oli simmarit alkkareina. Sain siitä söpön paketin jonka pistin roskapönttöön. Sitten bidetin itseni. Lähtiessäni - ovella minua vastaan tuli tyttö joka kai kans oli menossa tarpeilleen, sanoin hänelle "hei" - siis pois mennessäni ajattelin siivooja, joka jätökseni löytää, on itse valinnut ammattinsa.
VastaaPoista...Kyllä se paperi siis jotain takaa, ja ainakin sen, että henkilö on vastuullinen, ahkera ja pitkäjänteinen...
VastaaPoistaVastalause:
Mikään paperi ei takaa ihmisestä yhtään mitään. Olen tuntenut ja tunnen maistereita, jopa tohtoreita, jotka ovat varsinaisia luikureita, ja lyhytännitteisiä laiskureita.
Ehdottomasti paras opettajani koulussa oli keskikoulun käynyt merimies, joka opetti maantiedettä.
van V,
VastaaPoistaen sitä ihan kirjaimellisesti tarkoittanut, sillä aina on poikkeuksia. Samaten pitkä ja monipuolinen työhistoria ei takaa vielä mitään - yleisellä tasolla.
Anonyymi,
VastaaPoistaminäpäs kakkasin yhden Mallun kanssa naapurin omakotitalon ulkohyyskään - asuimme maaseudulla. Jostain syystä riehaannuimme, ja kakkasimme lattialle ja taisimme sihdata seiniinkin, me pienet liinatukat lettipäät.
Naapuri soitti sitten aika pian meille kotiin, ja tämä oli se toinen kerta jolloin sain vadelmanoksista takapuolelleni äidin kädestä, isä ei meillä hennonnut ripsiä tyttöjään. (Olenkin saanut kaksi kertaa piiskaa, jossain muistin, että yhden.)
Maailmaa olen kyllä nähnyt aika paljonkin, mutta en hirveän laajasti kuitenkaan, 26:ssa maassa olen käynyt. USA:ssa olin ikämiesjääkiekkojoukkueen matkanjohtajana ja matkanjärjestäjänä muutaman kerran.
VastaaPoistaMinä olen Pohjois-Pohjanmaalta kotoisin. Olin Virossakin töissä omana firmana muutaman vuoden muun ohessa, asuin siellä puolet ajasta, Suomessa kirjoilla kuitenkin.
Siellä pelättiin kun Viro irtautui Neuvostoliitosta! Oli pimeän tuntoista aikaa, kun ajateltiin, että nyt kyllä tulee Siperiaan lähtö. Ei tullut!
Konsulaatti soitti silloin meille, kun olimme ainoat, jolla oli talo vuokralla, ja lankapuhelin siellä(kännykät siihen aikaan eivät olleet niin yleisiä eikä kantavuus Virossa kovinkaan laaja).
Konsulaatti määräsi meidät hakemaan muutama muu Virossa oleskeleva suomalainen jos he soittavat ja meidät pitää evakuoida. Antoivat meille osoitteet ja ajo-ohjeet.
Kuulemma Nesteen tankkeri odotti eräällä lahdella meitä, jos kävisi niin huonosti että pitää evakuoida. Siellä sitten sydän pelosta vavisten odotettiin käskyä lähteä. Ne olivat pitkiä tunteja!
Lähtöä ei tullut. Seuraavana päivänä näimme panssarit Toompean mäellä.
Laali,
VastaaPoistaonpas sinulla ollut värikkäät vaiheet jo tähän asti! Sinun pitäisi kirjoittaa elämäntarinaasi muistiin, kun kynäsikin lentää sutjakkaasti.
Itse haaveilen tätä nykyä vaikka Viron maaseudulla asumisesta. Katselen haaveillen Sikke Sumarin ruokaohjelmaa, kun hän kulkee virolaiskotinsa kauniissa pihapiirissä ja laittaa ruokaa rakkaudella.
Tuosta maisterin yms. papereista. Jotkut ovat ok jotkut eivät.
VastaaPoistaSamoin jos on värikäs työhistoria, se voi kertoa myös siitä ettei viihdy oikein missään, tai ei voi olla pitkään samassa paikassa kun "pyydetään" lähtemään.
Mutta on niitäkin joita elämä kuljettaa ja riepottaa melkein miten haluaa. On pakko sopeutua tilanteeseen ja etsiä ja ottaa vastaan mitä työtä saa. Minun tapaus on sellainen. Jos en ole saanut töitä, olen opiskellut, mitä just sillä paikkakunnalla on voinut. Ja yleensä saanut töitäkin, en ole aiemmin juurikaan ollut työttömänä.
Olen kyllä opiskellut vapaaehtoisestikin! Se on kivaa. Viime talvena espanjaa/portugalia/italiaa/ranskaaenglannin kielen kautta ja sitten tiffanytöitä.
Ruotsissa arvostettiin, ehkä edelleenkin arvostetaan, suomalaisten ahkeruutta ja rehellisyyttä, eikä siellä koskaan ollut vaikeaa saada töitä, varsinkaan jos osasi ruotsin kielen sujuvasti kuten minä, pääsi hieman "parempiinkin" töihin mielestäni helposti. Muutin tänne Ahvenanmaalle sieltä 2005 vain siksi että satuin saamaan täältä tosi hyvän työpaikan, sijaisuuden kylläkin. Olen ehkä liiankin rohkea.
Ja - olen harrastanut jäärata-autoilua joten ehkä minusta voisi sanoa "ja ratissa railakas nainen"!
:)
Minäkin olen haaveillut tuosta Viron maaseudusta. Oltiin vähällä ostaakin sieltä tila, kun ne olivat vielä halpoja. Mutta tuli avioero yms. väliin.
VastaaPoistaJa tosiaankin olen aika värikkäästi elänyt. En kadu mitään, mutta olen kyllä kadehtinut monta kertaa niitä jotka ovat olleet melkein koko elämänsä samassa työpaikassa, tai samalla paikkakunnalla. Nyt vanhempana se tuntuu houkuttelevalta ajatukselta, enkä vähällä kummalla enää muutakaan.
Kirjoitan mielelläni, ja omassa blogissani onkin pikkukertomus tuosta Viron reissusta, ja niitä ameriikan reissujakin olen aloitellut siellä. On vain niin vähän aikaa kirjoittaa nykyään.
No, Laali, minäpä luen reissujutut tarkemmin sieltä, nyt olen vasta tutustunut blogisi rakenteeseen ja kuviin ja joihinkin juttuihin sieltä täältä.
VastaaPoistaViro on jotenkin paljon eteläisempi, keskisempi kuin Suomi, siis suhteessa siihen, että se nyt kuitenkin on ihan lähellä. Virossa pesii haikarakin talojen katolla.
Se tuntuikin hassulta, että monen piipun nokassa oli haikaran pesä! Jotenkin eksoottista, eikä kuitenkaan niin pitkä matka!
VastaaPoistaJos rakastaa Viroa, kuten minä, tai vaikka ei rakastaisikaan mutta haluaa muuttaa sinne, kantsii lukea
VastaaPoistaSEPPO ZETTERBERG
Viron historia
SKS 2007. 810 s.
Meitä suomalaisia on siunattu sillä että olemme periferiassa. Mitä nyt ryssä tänne muutaman kerran on rynninyt mutta muuten...
Tässä kirja-arvostelu SeppoZeestä.
http://www.ksml.fi/viihde/kirjat/viron-historia/3781
Mielenkiintoista, pitäisi kai hankkia se kirja jostakin.
VastaaPoistaHei anonyymi,
VastaaPoistasuurkiitos vinkistä!
Kirja sytytti heti, ja minäpäs kävin jo tilaamassa sen etenkin kun huomasin, että se on SKS:n laatutuotantoa. Hieman kallis se on, lähetyskuluineen noin 56 euroa, mutta onpas sivujakin 800.
Kirjaa löytyy siis ainakin SKS:n sivuilta.
Saa minua, Iines kiltti, edelleen mikikseksi sanoa...
VastaaPoistaKiitos mikis, mikis sopii sinulle parhaiten, olet syöpynyt mikikseksi.
VastaaPoistaSinäkös tuon kirjavinkin taisit antaa? Innostuin siitä aika kovasti ja näen varmaan unta, miten hankin jonkun talonrötiskön, jonka piipun päällä asuu haikara. Vaan milläs sitten taloa lämmittää, jos haikaran pesä on piipussa?
Tietysti joku kiltti, vain lievästi alkoholia käyttävä talonmies (kuten minä) ja joka ei osaa mitään, voisi tulla avaamaan ne palomuurin röörit. Tai mitä tämä eestiksi olikaan? ”Kas sa mäletada, mina igatsedan sin väga palju, sinu juurde, sinu sisse. Ilus armas tydruk. Pisikene, kerge kiivas kiisu, su sydan liikumised kiigutanud mind ikka veel
VastaaPoistaJokin aika sitten kuulin kun nykyinen tyttöystäväni kertoi omalle tyttöystävälleen että "Mikosta ei saa mustasukkaista tekemälläkään". Ilahduin siitä suunnattomasti. Koska... monien hyvien puolieni lisäksi minulla on myös huonoja puolia, kuten mustasukkaisuus. Mutta olen näemmä päässyt siitä irti!?
VastaaPoistaPs. Pesukone hukkaa muuten paljon sukkia. Eikä se edes katso väriä. Yleensä otan sukkahyllyltäni - tai kamaripalvelijahan ne minulle tuo - yleensä sinne päin sointuvat sukat. Eihän niitä kukaan, paitsi ehkä joku pervertikko, tuijottele. (Hänen kanssaan taas mieluummin vaihdan tekstiviestejä, en muuta.)
Sukissa sinällään ei ole väliä onko ne ovat "evri paria", kuten englatilaiset sanovat, vaan se, että ne menevät jalkoihin. (Vaikka vähän mutisten.)
VastaaPoistaAika rumaa tekstiä tuo anonyymin eestiläinen teksti, tuntuu jotenkin tyhmältä että kirjoittaa tuollaista. Vai onko se joku sisäpiirin asia?
VastaaPoistaEikö kukaan ymmärtänyt sitä?
Laali, en ymmärrä. Mitä pahaa - tai tyhmää? - on kirjoittaa kiivaasta kissasta? Tai ihmisestä, jota on rakastanut niin paljon että hänen "sydämenlyöntinsä säväyttävät häntä yhä"...
VastaaPoistaNyt olet kyllä minulle selityksen velkaa?
Tässä meni vähän taivutusmuodot ja persoonapronominit - siis lähinnä suomeksi - sekaisin. Mutta olen oikeasti nyt tuohtunut, Laali? Sano minulle mitä Sinä tarkoitat?
VastaaPoistaNo, selitän vähän, olen ehkä sen velkaa.
VastaaPoistaKun tuon jutun kääntää, niin siellä tulee mielestäni rumia sanoja joita en kehtaa edes kirjoittaa. Mutta käännän vähän "nätimmin", suurinpiirtein näin:
"Muistatko, minä kaipaan sinua paljon, sinun luoksesi, sinun sisääsi. Kaunis söpö tyttö. Pieni, kevyt kiivas(?) mirri (tussu, römpsä ja muutama hyvin paljon alatyylisempi merkitys"
Englannin kielistä pussy-sanaa käytetään aivan samoin kuin tuota vironkielistä tai suomenkielistä vastinetta seksuaalisessa merkityksessä aivan yleisesti.
Jos olen väärässä, ok, pyydän anteeksi, mutta näin tämän kuitenkin voi kääntää!
NYT KYLLÄ PUHUT IHAN TÄYTTÄ SOOPAA: anteeksi vaan Laalia. Olen tuon runon kirjoittanut ja suomenna sen:
VastaaPoista”Kas sa mäletada, mina igatsedan sin väga palju, sinu juurde, sinu sisse. Ilus armas tydruk. Pisikene, kerge kiivas kiisu, su sydan liikumised kiigutanud mind ikka veel
"Vieläkö muistat, minä ikävöin sinua hyvin paljon, sinun lähellesi, sinun sisällesi. Kaunis rakas tyttöni. Pikkuiseni, siro kiivas kissani, sydämesi äänet liikuttavat minua yhä."
Sano minulle, oi hyvä ystävä, mikä tässä on härskiä? Kun en ymmärrä.
Kerroin jo miten tuon tekstin voi ymmärtää. Toivottavasti se olikin soopaa, hyvä niin!
VastaaPoistaEikä siitä sitten sen enempää.
Ei minua tällä tavalla saa loukata!
VastaaPoistamikis
Toisin sanoen et osaa eestiä?
VastaaPoistaÄlä välitä, en minäkään. Oikeasti.
Nimittäin sanakirjan avulla minä tuon tekstin tein. Istuin silloin Tampereen kaupunginkirjaston äänilevypuolella ja kuuntelin samalla Mozartia. Sydämeni oli jäänyt Tallinnaan, samalla se oli myös Prahassa, ja kuulin... kun ne kuulokkeet falskasivat että toinen kirjastoakka sanoi toiselle että "eihän me saatu puoliakaan siitä mitä me anottiin vaikka ei me niin paljoo olis kylä tarvittukaa"...
VastaaPoistaLaali, olet mukava.
En ole tarkoittanut loukata, hämmästyin vain tosi suuresti.
VastaaPoistaOsaan minä jonkin verran eestiä, olin siellä lähes kymmenen vuotta työn merkeissä, noin kaksi viikkoa kuukaudesta, joskus yhden, joskus koko kuukauden, milloin mitenkin.
Tätä merkitystä kyllä kysyin eräältä eestiläiseltä ystävältä, että voisiko ymmärtää noin.
Pärjään eestillä ihan ok edelleenkin, mutta en ole kovin varma siitä kielestä. Se ei ole läheskään niin helppo kieli kuin monet suomalaiset luulevat.
Tämä asiahan on sitten sovittu! Mukava ettei ollut tarkoitus kirjoittaa rumaa tekstiä! Ikävä vain että runostasi tuli tuollainenkin versio nyt tehdyksi! Anna anteeksi!
:)
Annan. (Siis anteeksi.)
VastaaPoistaErittäin mielelläni, Laali.
( mikis )
Kiitos!
VastaaPoistaღ(｡◕‿◕｡)ღ
Kaunis runo, jota tuossa analysoitte!
VastaaPoistaMinä olen unohtanut viron kielen niin, että muistan vain lähinnä yksittäisiä sanoja. Opinnoissani suoritin viron kursseja muutamankin ja pystyin lukemaan virolaisen novellin. Nyt olisi hankalaa ilman sanakirjaa.
En tiedä onko eestinkielessä jotain salattuja merkityksiä "kiisu" sanalle? Kissahan on kassi, eestiksi, kyllä minä sen tiedän. Mutta halusin runoilla.
VastaaPoistaEestissä koin niin läpikokevan rakkauskokemuksen että ainoastaan Leonid Iljitš Brežnev olisi sen pystynyt keskeyttämään. Sen hän tekikin.
Ramppasin Neuvosto-Eestissä niin tiheesti että ne kielsivät minulta viisumin. No, sen jälkeen en sitten enää rampannut.
mikis
Joo, kass on kissa, ja kilekott on muovikassi. kiisu on kissanpentu, mirri ja.... niin...
VastaaPoistaKyllä sillä kiisu-sanalla on tosiaan sellainen merkitys kuin kerroin, ikävä kyllä, ja ihan yleisessä käytössä jopa.
Minä aloitin työt Neuvosto-Eestissä vuonna 1986-87 ja jatkoin edelleen kun Viro itsenäistyi, aina vuoteen 1997.
Kyllä se oli byrokraattista paperisotaa, ymmärrän oikein hyvin Sinua mikis.
Meidänkin piti aina saada kutsu sinne että voitiin olla töissä, se olikin prosessi, ja vihdoinkin sitten vuoden parin jälkeen saimme aina vuoden viisumin kerrallaan.
Meidän yhteistyökumppani oli erään sovhoosin johtaja, joten hän pystyi järjestämään asian.
Jos eestiläinen halusi Suomeen, piti lähettää kutsu ja firman nimellä vielä. Sitten jos firmalla ei ollut leimaa, ei sitä mielellään hyväksytty.
Siksi suunnittelinkin Eestin töitä varten perustetulle osakeyhtiöllemme pyöreän leiman, se oli se jolla oli "paino"arvoa! Ei mikään kulmikas ollut niin hyvä!
Leimattiin sitten alaoikealle, vasemmalle keskelle ja yläoikealle joka ikinen paperi jota tarvittiin. Minä olen säilyttänyt muutamia papereita ihan sen vuoksi!
Ministeriössä Moskovassa meni paperit aina läpi kun vain oli "uskottava" leima, sininen leimasinväri tietenkin, ja dollareita! Ja illalla piti tietenkin tarjota vodkaa niin paljon kuin jaksoivat juoda, ne virkamiehet. Ja jaksoivathan ne, mutta eipä se vodka kallista ollut meille.
Me toimitimme massapuuta Suomeen tehtaille virosta, ostimme metsän (siis puut), kaadoimme ne, kuljetimme omalla tukkirekalla juna-asemalle ja sieltä ne sitten lähtivät Neuvostoliiton kautta Suomeen suurille paperitehtaille. kymmeniä vaunuja kerrallaan.
Teimme myös sahatavaraa Suomeen. Meillä oli siellä kenttäsirkkeli ja kaksi metsäkonetta (yrittäjiä Suomesta). Metsäkoneet eivät olleet siis meidän omia.
Remontoimme siellä myös yhtä kartanoa golfkeskukseksi, siksi me alunperin sinne lähdimme, kun meillä oli rakennusfirma, se firma pyörii edelleenkin ex-mieheni toimesta. Tämä rakennushomma jäi kun Viro itsenäistyi ja tuli omistuskiistoja kiinteistöistä.
Oletko kuullut suuresta rakkaudestasi sen jälkeen? Surullinen tuo sinun tarinasi!
Täällä Ly'llä (jota kutsuin Lilianiksi) oli Taivo niminen poika. Aivan taivaallinen. Mielelläni olisin adoptoinut heidät Suomeen mutta se ei Brežneville käynyt. Niinpä sitten erkaannuimme.
VastaaPoistaSinulla on mielenkiintoisia muistoja! Mielellään niitä kuulisi enemmänkin, etenkin neuvostososialismista. Itselläni on muutama hirmuinen kokemus; tapanani kun on työntää nenäni joka paikkaan. Semmoisiinkin minne se ei ole välttämättä tervetullut.
mikis
Muuten, jos "kiisulla" on tuollainen sivuvivahdekin vielä - tarkoittanet "pillua" - niin silloinhan runoni on vielä parempi kuin miksi sen tein.
VastaaPoistamikis
Joo, aion tehdä niistä Eestin kokemuksista jutun blogiini.
VastaaPoistaMafiakin tuli meidän perään, kun yritimme samaa metsähommaa Novgorodissa, jätimme sikseen, jouduimme luovuttamaan mafialle rahat mitä olimme ehtineet sinne satsaamaan, muutama tuhat markkaa vain, onneksi. Emme halunneet henkemme kaupalla tehdä mitään.
Eestissäkin meitä seurailtiin, varsinkin meidän sihteeriämme pidettiin silmällä, hän on eestiläinen, ja hänellä oli sukua Saksassa. Pelkäsivät että hän loikkaa - ja hän osasi hyvää suomen kieltäkin.
Kerran testasimme pitääkö sihteerimme jutut paikkansa. Lähdimme autoajelulle hänen kanssaan, ensin teatteriin Paideen, tankkasimme välillä, sitten Raplaan ravintolaan, sitten Tallinnaan ja moneen eri paikkaan. Aina oli sama valkoinen lada siellä missä mekin.
Joskus hieman pelottikin.
Minä rakastan "aiga palju" kissoja. Minusta on kiva katsella kun ne kävelet - muina miehinä - ohitseni. Välillä ne tosin tulevat tuuppimaan nilkkojani, närkästyneinä: "anna ny hölmö mulle välillä ruokaa". Sitten ne taas menevät puuhailemaan omia juttuja. (Esimerkiksi repimään hiiriä.) Tai näin talvella ne tyytyvät tuijottamaan ikkunan takaa lintuja. Että niitäkin olisi kiva repiä.
VastaaPoistamikis
Käänsin muuten aikanani Saarikoskea eestiksi. Onneksi en kovin kauaa. Huomasin nimittäin äkkiä että "voi hyvänen aika, enhän minä osaa näitä kumpaakaan kieltä"... Käännä siinä sitten.
VastaaPoistaPs. Olen kuullut että ne meinaa purkaa Tallinnassa puolet vanhasta kaupungista. Kun siihen kuulema tulee 8-kaistainen high way. Tien nimeksi, kuulemani mukaan, on jo sovittu: "Boulevard Saint-Mikis". Enää etsitään rahoittajia kyseiselle hankkeelle. (Itse annoin ryppysen kympin.)
mikis