Tänään tuomitsen korvamerkit. Kyllä, tuomio on ehdoton. Korvamerkki on sama naudalle kuin leima vangin tai juutalaisen iholla: erotteleva ja alistava, identiteetin kieltävä, ennenaikaiseen kuolemaan johtava. Lisäksi korvamerkin kiinnittäminen lehmän korvaan aiheuttaa eläimelle kipua, kuten uutinen kertoo. On siis syytä huolestua vakavasti.
Ohoh. Nyt tuli moka. Innostuin uutisesta niin, että otin sen pelkän otsikon perusteella tuomioni kohteeksi. Olkoon, mitämaks, tuomitsen joka tapauksessa korvamerkit rumina, kipua tuottavina ja törkeinä vallanosoitusmerkkeinä luomakunnan alempia lajeja kohtaan.
Linkin uutisessa Korvamerkin kiinnitys aiheuttanut kymmeniä vakavia tapaturmia siis kerrotaankin siitä, miten nautojen korvamerkinnän yhteydessä on merkitsijälle sattunut vakavia tapaturmia, jopa 68 kappaletta seitsemän vuoden aikana. Tämä ennen kaikkea siksi, että korvamerkin kiinnittäminen edellyttää usein eläimen siirtoa. Suurin osa tapaturmista on sattunut eläimen heilauttaessa päätään tai riuhtaistessa itsensä irti käsittelijän otteesta, jolloin käsittelijä on kaatunut ja samalla loukannut itsensä. Tyypillistä on myös, että sormet tai käsi jäävät eläimen pään ja parsi- tai muiden rakenteiden väliin. Muita tapaturmia olivat uutisen mukaan muun muassa revähtymät, iskut kasvoihin ja puristumiset. Useimmiten käsittelijä oli tullut pusketuksi sonnia merkitessään. Työkyvyttömyys oli saattanut kestää kolmisenkymmentä päivääkin.
Hyvä lehmät! Noin sitä pitää vallanpitäjiä kohdella. Ei pidä alistua helpolla! Korvamerkki ei kaunista ketään, ja on vain häiritsevä elementti kesäisillä voikukkakedoilla. Minäkin petyin suuresti, kun eräänä kauniina toukokuun päivänä autoillessani takaisin Pikkukaupunkiin huomasin laikukkaita lehmiä niityllä, tien varressa. Päästyäni lähemmäs kameran kanssa huomasin joka lehmällä keltaiset korvamerkit, jotka pilasivat intoni tyystin. Otin kuitenkin sarjan kuvia, ja ristin sen mielessäni Keskitysleiriläiset-sarjaksi, etenkin kun aitaus oli sähköpaimenen vartioima. Taitavat lopullisesti olla takana ajat, jolloin lehmäkin oli vielä vapaa ja onnellinen lehmä. Ei ihme, että maitokin on niin pahaa. En ole juonut sitä tilkkaakaan kahteenkymmeneen vuoteen.
(Maalaus Marc Chagall)
Saattaa olla, että tehotuotantoa edellyttää ihmisten ruokkiminen, ainakin sitä edellyttää maapaavon rahapussi.
VastaaPoistaKiusallisina ovat tulleet EU:n moninaiset vaatimukset, kaikenlaista kirjanpitoa, taulukointia ja selvityksen tekemistä.- Vääryys on suuri, kekkosen aikana sentään raha tuli pyytämättä, kuten silloiselle teollisuudellekin.
Kaikkea maakansa ei vielä ole keksinyt, tuotekehittelyä tulisi entisestään parantaa.
Kannattaako kaikissa tilanteissa koko lehmää tai sikaa teurastaa, eikö siitä vallitsevien markkinaolosuhteiden mukaan joskus voisi leikata vain paloja kysynnän lakien mukaisesti.
Sika tuskin tarvitsee välttämättä takajalkojaan tai kinkkujaan koko elämäänsä, eihän se liikkumaan pääse muutenkaan.
Kanoja ei enää ole olemassa, ne saattoivat elää 15-20 vuotta, nykyiset broilerit muutaman viikon. Sen jälkeen niitä ei voisikaan pitää hengissä koska niissä kehittyy vakavia sairauksia.
Broilerit voisi mielestäni säilyttää kuution tiivisti pakatuissa säilytysastioissa, joissa jokaisen suuhun olisi johdettu ruokintaletku, takapuoleen poistosellainen. - Tietenkään kuutiota ei voisi pakata täyteen kasvuvaraa tulee jättää.
Oikeudenmukaista olisi säätää lakeja, joilla helpotettaisiin ns. eläinlääkityksen saamista. Antibioottisäiliöt ja muut jokaisen maatalon pihaan, tankkiautot niitä kävisivät täyttelemässä.
Kanoja minäkin kaipaan, sekä talojen pihalle tepastelemaan että pataan. Maku on parempi kuin laihalla broilerilla.
VastaaPoistaKannatan muuten kovasti antibioottisäiliöitä maatalojen pihaan, sillä aina kun soittaa Pikkukaupungin eläinlääkärille, se on maakunnassa lehmää keinosiementämässä. Vai onkos keinosiementäjä erillinen henkilö? Joka tapauksessa navetassa se lääkäri on jossain Ronkanperällä..
Sukulaistaloani hallitsi muuten aito Paavo, isäntien isäntä. Emännän maito- ja munatilien viereen pantiin kaikkien viiden lapsen lapsilisätilit, korkoa kasvamaan. Pennostakaan ei nostettu ennen kuin lapsi lähti opiskelemaan tai hairahtui pikaiseen avioon naapurikylän heitukan kanssa, kuten kaksi vanhinta poikaa. Silloin oli lapsilisillä käyttöä.
Kunnanhallitusvirka periytyi sitten isältä pojalle, että sanoisinpa maapaavojen olevan kyllä vankkaa ja uskollista talonpoikaissukua. Paavon emäntä sanoi joskus, kun Martti Pura oli maatalousministerinä, että olkkast hilja gon Pura puhuu. Tämä oli naurattanut kovasti äitiäni.
Ohoh - uutta tietoa tämä, että korvamerkitseminen tekee kipeää. Olisi luullut, että korvalehti eläimellä on aika tunnoton, kuten on ihmiselläkin. Omaa korvalehteä kun nipistää, ei tunnu juuri missään. Ja kuka korvisreikiä antaisi laittaa, jos se hirveätä tuskaa tuottaisi?
VastaaPoistaSiihen aikaan,kun isä lampun osti, korvamerkintä oli melkein kunniamerkki lehmällä. Mitä rasvaisempaa maitoa lehmä lypsi, sitä arvostetumpi lehmä. Muistaakseni väri kertoi arvon. (Olin pikkulikkana tarkastuskarjakon mukana yhden päivän.) Nykyään arvostus on kääntynyt päälaelleen; mitä korkeampi rasvaprosentti maidolla, sen ikävämpää maajussille.
By the way, Iines. Mistä semmoinen tieto on peräisin, ettei kanoja enää ole? Se ei ole sataprosenttinen totuus. Kyllä kanoja jossain maaseudulla näkee kesäaikana. Olen nähnyt viime kesänä aika lauman ja ympärillä tepasteli komea kukko haaremiaan vahtimassa.
Sorry, Iines. Rikuhan väitti, ettei kanoja enää ole.
VastaaPoistaSaatoin liiotella, varmaankin kanoja jonkinlaisessa näyttelyesineen statuksessa on vielä olemassa, ehkä niitä jopa myydään joistain maatiloilta, kaupoissa ei kai kumminkaan?
VastaaPoistaMarkettien pakastealtaista ei enää kanaa saa, ainakaan täältä Pikkukaupungista eikä parista vähän isommasta rantakaupungista. Haettu on, ja resepti on tallella. Kun lapsi oli pieni, keitin lähes joka sunnuntai valurautapadassa kanan laakerinlehtineen, sipuleineen, pippureineen ja porkkananpaloineen, ja kuorin siivilällä vaahdot pois keitinvedestä. Sitä makua!
VastaaPoistaMinun lapsuudessani kanat tepastelivat enolan pihalla, ja minä heitin niille jyviä yhdessä valokuvassa, joka taitaa peräti olla kuvablogissani. Ja lehmät elivät kesän luonnossa, kaukana metsäniityllä, josta ne haettiin navettaan lypsettäviksi. Ensimmäisen tupakkinikin vedin tällaisella lehmänhakureissulla, siellä mökkiseudulla maapaavojen mailla.
Korvatko olisivat lehmällä tunnottomat, Delilah?
VastaaPoistaNo hyvä, jos ovat, mutta kyllä ainakin kissan korvat ovat herkät.
Kultainen noutajani luppakorvineen ei taas ollut moksiskaan, vaikka joskus kiinnitin huomaamattani talutushihnan tiukahkon metallilukon sen korvalehteen kaulapannan sijaan. Lähti liikkelle vaan.
Maitoa minä kyllä juon runsaasti, rasvatonta nimenomaan maun vuoksi, se on hyvää.
VastaaPoistaSitävastoin näitä erilaisia valion sunmuiden "terveysvaikutteisia" litkuja vähän ihmettelen,jo aikanaan mainostettiin jugurttisokerilitkuja pitkäikäisyydellä.
Äitini joskus osti "terveysvaikutteista" margariinia, jonka piti koko maailma vallata. Valloitus kai jäi tekemättä kun oletettavasti, aitoa en ole maistanut, maistuu aivan ilmetysti kissanpaskalle.
En ole koskaan pystynyt juomaan maitoa kunnolla sen jälkeen kun kuulin ja omin silmin näin, että se tulee lehmän utareista sinkkiämpäriin, jonne Raakkkeli pää tiukasti lehmän mahaa vasten sen veteli känsäisillä käsillään. Kaupan maitoa join, kun muuta ei annettu, mutta kesäisin tarjolla ollutta lypsylämmintä en saanut alas.
VastaaPoistaNykyään juon rasvatonta Gefilus-piimää ja jugurtteja + semmoista vastustuskykyä lisäävää litkua putelin joka aamu.
Rasvana käytän Kevyt Leviä leivän päälle, paistamiseen rypsiöljyä ja väliin voita, etenkin kalalle.
Minun äitini joi laktoositonta rasvatonta maitoa, ja hänen siskonsa, ylempänä mainittu maapaavon emäntä, nauroi aina herakasti, että sinistä joppia viitsii juoda. Heillä juotiin arkkuun saakka punaista, vaikka oli kolesterolit korkealla. Ikää siunaantui voita ja täysmaitoa juoneelle yli 90, kevyttuotteita nauttineelle 80.
800-kiloinen sonni hyökkäsi isäntänsä kimppuun. Hän oli kasvatuskarsinassa tarkastamassa eläinten korvamerkkejä, kun sonni hyökkäsi useita kertoja päin yksin työskennellyttä isäntää.
VastaaPoistahttp://www.iltalehti.fi/uutiset/2011020913159020_uu.shtml
Hyvä ettei sonnille käynyt pahemmin.
Ohhoh, olipas erikoinen uutinen siihen nähden, että tuo minun linkkaamani juttu on nähdäkseni kirjoitettu ennen tätä sinun juttuasi, anonyymi.
VastaaPoistaMyönnän, että kannatan eläinten vallankumousta ja kettutyttöjenkin toimintaa. Jos olisin vielä nuori tyttö näillä tiedoilla ja asenteilla kuin minulla nyt on, olisin luultavasti mukana Animalian ja muiden eläinsuojelijoiden touhuissa kuvaamassa navettoja. En tahtoisi kyllä päästää tarhaeläimiä kuolemaan luontoon enkä tahtoisi saattaa tarhaajia ahdinkoonkaan. Ehkä heillä ei ole ollut muuta elinkeinomahdollisuutta. Vaikea asia hoitaa, ilman ettei joku kärsi.
Iines,
VastaaPoistaolen ihmetellyt jaksamiskykyäsi. Mutta sen sijaan, että vetäytyisit ja ilmoittaisit olevasi lomalla, tiivistät tahtia, ja tämä uusi sarjasi on vastustamattoman mielenkiintoinen, se pysäyttää ja panee ajattelemaan. Me, sinun blogisi seuraajat, saamme kokea joka postauksesi kohdalla mielihyvän väreitä monesta syystä: tekstisi on ilahduttavalla taidolla laadittuja, kuvat, joita valitset, myötäilevät aihetta ja ovat uskomattoman hyviä (taidehistorian oppitunti siinä sivussa, et tyydy tusinatyyppeihin) ja sinun läsnäolosi ja lukijoittesi huomioiminen on huippuluokkaa. Olet suosion huipulla, mutta - hyvin ymmärrettävästi - kaikki tämä käy työstä ja se että saat väsymiskohtauksen välillä, on luonnollista, et ole sentään yli-ihminen. Ristiriitatilanne? On hyvä, että me lukijatkin huomioimme sinua lähettämällä kommenttimme. Mutta niitä tulee niin paljon, liikaa? Mitä tehdä? Vaikea tilanne.
Helpottaakseni osaltani kuormaasi, luin kaikki nämä tämän sarjan postauksesi, mutta kommentoin niitä nyt kerralla. (Eikä sinun tarvitse vastata tähän, säästä voimiasi!)
Oikeastaan sinä, Iiris, olet terroristi, mutta et siinä merkityksessä kuin se yleensä käsitetään (et noudata kenenkään käskyä tappaa toisia, viattomia ihmisiä vain saadaksesi kuviteltuja etuja luvatussa taivaassa antamalla henkesi, et edes vastusta tätä systeemiä, jossa elämme), sinä panet omat mielipiteesi likoon taistelussa pahaa ja vääryyttä vastaan, vähän niin kuin Jeanne d’Arc tai Martin Luther King (lue hymyillen), ja sanasi vaikuttavat juuri siksi, että sinulla on laaja lukupiiri, joten puheesi ei jää tyhjäksi mutinaksi.
Ainakin minut se pani miettimään, missä määrin yksityinen ihminen voi vastustaa pahaa, onko se yleensä mahdollista. Ehkä jo se, että se nostetaan pintaan, on hyvä, mutta riittääkö se? Pitäisikö mennä sen pahan juurille ja tutkia, mistä se saa alkunsa ja miksi.
Lueskelin tässä matkan varrella kommentteja, ja huomasin, että aika monipuolisesti pahaa onkin täällä jo tarkasteltu, ei ole jääty pelkästään sitä kauhistelemaan.
Voimia sinulle, Iines, vielä on neljä pahaa tiedossa. Odotan niitä ja puhkean puhumaan sitten neljäntenä päivänä, jos olen paikalla. Tsemppiä!
P.S.
Äsken uutisissa sanottiin, että H:gin bussinkuljettajat ovat ryhtyneet omalla tavallaan vastustamaan tilannetta, jossa he saavat pelätä henkensä puolesta hommaa hoitaessaan. Se on oikein tehty. Tsemppiä myös heille!
PS.PS.
Tuo terroristi tarttui minuun ja kuljetan sitä nähtävästi mukanani, kun se tännekin ilmestyi. Kävin ennen tätä tutkimassa LUUTII-blogia. Siellä siitä puhutaan oikein vakavassa mielessä Tuo, että sinä olisit terroristi, on siis kaukaa haettu, eikä se pidä paikkaansa kuin leikkimielessä. Mutta onko pahan vastustaminen leikkiä? EI Ole. Ehkä se siis yksittäisenä tapauksena pitääkin paikkansa, mutta vain omalla, laajennetulla tavallaan. Tuskin sinua kukaan sanojesi takia pääsee vainoamaan. Pahatkaan eivät voi kiistää sanojasi. Minä puhuisin juuri niin kuin sinä - jos osaisin.
Olen ihan täysin samaa mieltä kanssasi. Miksi ihmeessä pitää pilata kaunis luontokappale sellaisilla kauheilla keltaisilla muovilärpäkkeillä? Eikö sitä merkitsemistä tosiaankaan voisi tehdä mitenkään hienotunteisemmin?
VastaaPoistaEn oikein osaa sympatiseerata härkätaisteluissa tai Pamplonan härkäjuoksussa loukkaantuneitakaan. Saavat ansionsa mukaan!
Jos ei näitä maatalousyrittäjien tuotanto-oliota merkittäisi, niin nämä yrittäjät yrittäisivät lypsää tukiaisia kuolleilla lehmillä eikä kuluttaja enään tietäisi, mitä hänen padassaan porisisi.
VastaaPoistaPikkuliisu,
VastaaPoistakiitos sanoistasi! Ne ilahduttavat ja lämmittävät, ihan samoin kuin se, että oppilas koulussa halaisi. En tarkoita tällä sitä, että pidän teitä oppilainani, päinvastoin, täällä ollaan tasaveroisia ajatustenvaihtajia, jotka oppivat ja saavat toisiltaan vähän kuin leikin ja pienen hutkinnankin varjolla. Mutta tämä on jotenkin nyt minun työni jatkumo.
Virtuaalikommunikointi ei välttämättä ole vähempiarvoista kuin elävä kommunikointi, vaikka toki vähän kalpeampaa, koska kasvot ovat piilossa. Sielu voi olla kuitenkin enemmän levällään ja ihnasti rempallaan, enemmän kuin reaalisessa kohtaamisessa.
Ymmärrän hyvin terroristivertauksesi, enkä ajattele siitä kielteistä. Päinvastoin, koen sen myönteisensä, sellaisena, että sanoillani ainakin joskus voisi olla painoarvoa.
Pidän tämän Tuomiosarjan kiihkeätempoisuudesta, vaihteeksi. Tässä on kuitenkin se hassu ilmiö, että vilkaisuni mukaan nyt lukijoita on päivittäin enemmän kuin pidemmissä keskusteluissa, vaikka kommentteja ei ehdi tullakaan smaan tahtiin kuin pitkissä jutuissa. Selittynee päivittäisellä päivityksellä.
Kun tekee sarjaa, kirjoittaminen on helppoa ja innostavaa, kun materiaali on tavallaan valmiina. Ihan kuin tekisi jotain pientä opiskelun harjoitustyötä. Hauskaa.
Tiina,
VastaaPoistaminä en pysty katsomaan härkätaisteluja, en sitä, miten eläimeen singotaan keihäitä. Se on julmaa kidutusta, hirvittävää eläimen hidasta teurastusta. Kuinka joku voi katsoa sellaista, tuntevan luontokappaleen tuskaa ja nöyryytystä. Härkätaistelut pitäisi kieltää.
Der Füllfederhalter, minun piti kerran listata kaikki mahdolliset maataloustukien nimet, mutta nyt se lienee myöhäistä, kun EU-tuet ovat erilaisia. Joka tapauksessa siellä on ne kaikki sonni-, mulli-, vasikka- ja emolehmätuet, naurettavimmasta päästä.
Isoissa yrityksissä nuoret leijonat korvamerkitään hyvissä ajoin.
VastaaPoistaMutta miksi parkua korvamerkinnöistä, kun kipeämpää tekee kuitenkin polttomerkinnät.
Polltomerkki on brändi.
Korkeasaaren aasianleijonanpennuille leikattiin vaan tukkaan merkki.
VastaaPoistaAasianleijonanpennuille pantiin nähdäkseni siru päähän siihen tukanleikkuukohtaan. Näin ainakin olin katsovinani.
VastaaPoistaPolttomerkin ottaminenhan on vapaaehtoista, ihmisellä. Funktiokin on vähän eri kuin tuotantoeläimellä: itsensä somistus.
Korvamerkinnän mahdollisuudet on hyödynnettävä paremmin. Koska rahaa ei voi "korvamerkitä", se ei haise, niin helpompi olisi korvamerkitä (km) ihmiset taloudellisten intressien mukaan. Pankit voisivat lainansaajansa korvamerkitä omin tunnuksin. Veronmaksaja korvamerkittäisiin erotukseksi veropakolaisista, värikoodi kertoisi maksukyvyn.
VastaaPoistaVähärasvaisten elintarvikkeiden käyttäjät "km" erotukseksi terveellisten ruokatottumusten noudattajista. Sosiaalitukea saavat "km" tunnistamisen helpottamiseksi. Isät pitäisi "km" erotukseksi tuhkamunista, pojittomista ja äpärättömistä isistä. Mahdollisuuksia olisi todella paljon ja esim. naiset ovat verrattain suuri potentiaali.
Kriminaalien valvontaan suunniteltu jalkapanta on aivan liian heppoinen ja häveliäs sovellus. Ei ole konsti eikä mikäänn napsaista jalkaterä pois, vapautuakseen ikeestä jä häpeästä. Oikeampi, täydellistä alistuvuutta viestittävä, sovellus olisi ilman muuta, kaulapanta.
Koristeeksi tai identiteetin paisuttamiseksi otetusta "ampallang" genitaalilävistyksestä saisi helposti uudella sovelluksella esim. raiskaajille näyttävän ja todella tehokkaan "rajoitteen". Radikaalimman rajoittamisen markkinoinnissa voisi myös hyödyntää kosmeettisesta amputaatiosta saatuja kokemuksia oman egon kohottajana.
Pelkkä korvamerkintä on huolestuttavaa. Nyt pitäisi pikaisesti ottaa perustaksi koko keho, oman narsistisen egon rakentamisessa ja synnyttämisessä.
VastaaPoistahttp://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Arpi+otsassa+auttaa+puolisonhaussa+Sudanissa/1135263685114
Korviin kolo, porotokan omistajalla vakaampi olo.
VastaaPoistaEläimiä on merkitty niin kauan, kuin niitä on ihmisten hallitsemina ollut, myös orjia ja muutakin omaisuutta.
Minullakin on arvokkaassaa polkupyörässäni piilonvieressä tatuointi, että jos joku sen varastaa ja joku toinen onkii Kajaanijoesta, niin tietävät polliisit pallauttaa.
Tuo on kyllä tosi, että lehmien korvamerkintä on ainakin visuaalisessa mielessä helevetin ruma merkintätapa. Panisivat sirun nahkan alle ja EU:n maatalouskomissioonin satelliittiseurantaan kuten viljelyalatkin joilla kantturat käyskentelevät.
...unohtui vielä toisen maailmansodan aikaisten vankileirien asukkaat joiden käsivarteen tatuoitiin numerosarja...
VastaaPoistaNoihin vankien ja juutalaisten polttomerkkeihin viittasinkin jutussani, tulivat ensimmäiseksi mieleen ihmisten merkitsemisistä.
VastaaPoistaMutta siis, mehän korvamerkitsemme ihmisiä jo vauvasta alkaen. Pojille sinistä, tytöille punaista. Siitä sitten homma jatkuu lelumerkinnöillä, pojille autot ja pyssyt ja mekaaniset lelut, tytöille nuket, kiiltokuvat ja meikattavat päät.
Jatkosta huolehtivat nuoret itse korvamerkitsemällä itsensä tiettyihin ryhmiin, mitä niitä nyt onkaan, goottilaiset, punkkarit, japanintytöt - huomaan etten tunne näitten nykyisten valtatrendien nimiä.
Yleensäkin siis merkki on tärkeä, se on ihmisen brändi - brändiin Tapanikin ylempänä viittaa.
Eikös tuo kriminaalien jalkapanta koske vain pikkukriminaaleja, kuten rattijuoppoja? Oikeille kunnon kriminaaleille sitä ei käsitykseni mukaan anneta. Idea säästänee valtion kuluja merkittävästi, kun pikkukriminaalit syövät kotonaan eivätkä vie petipaikkaa.
VastaaPoistaLuin muuten juuri aamuhesaristani tuon anonyymin linkkaaman jutun heimojen korvamerkinnöistä. Tässä tapauksessahan heimon pojilta viillettiin otsaa tietyllä tavalla, poikittain tai pystysuoraan tai pilkutettiin otsa - initiaatioriittinä käsittääkseni. Jos tämä merkintä pojalta puuttui, naismarkkinoilla meni myöhemmin huonosti.
Tuossa jutussahan kerrotaan merkintöjen perusteeksi myös se, kun "ylempirotuiset" kävivät ryöstämässä orjia itselleen, alkoivat heimot merkitä lapsiaan omilla symboleillaan, että myöhemminkin tiedettäisiin heidän alkuperänsä, sukujuurensa. Eli näin mahdollisesti voimme mekin yrittää ymmärtää, miksi ihmiselle ovat tärkeää tietää, mistä tulee, kenen jälkeläisiä on; historiansa.
VastaaPoistaNimenomaan, Valto, näin minäkin ajattelen. Merkki on raja, mutta siinä mielessä negatiivinen asia, että se myös erottelee yhdistämisen sijaan.
VastaaPoistaAsiassa on kaksoissidos: samalla kun merkki erottaa meidät muista, se yhdistää meidät entistä tiiviimmin tiettyyn rajattuun joukkoon. Eli kun kumarrat jonnekin päin, pyllistät toisaalle.
Vaan näinhän se menee. Ihminen on zoon politicon, sosiaalinen ja poliittinen eläin, hänen on kuuluttava johonkin paikkaan ja aikaan, joihinkin ryhmiin, joilla kullakin voi olla omia korvamerkkejään. Sellaista ihmisyys on.
Imitsin rakentamisessa genitaaliläväri on oh my fucking god asia. Tosin voihan siitä hevisti retuttaa hemmoo perässään ku pässiä. Show what? Omatpahan ovat genikset. Himo niihin kuitenkin tulee. Tosi siistii olis cutata talutusläväri joka ulokkeeseen. On se fucking magee outer conhan rusahtelee ja se on vitun arka ja kipee mut niin himmeen ihana rupipatti ei sitä ketään kelaa mitään fakin syöpiä tai sellasta.
VastaaPoistahttp://www.yazka.com/images/pa_images.htm
Jestas, miten hellyyttävää.
VastaaPoistaKuka voi ikinä ajatella miehistä ja heidän halustaan pahaa, kun katsoo noita?
Faking, jos mä olisin joku seniili, niin varmaan menisin harrikka hemmon tattooseen clippaamaan kalkkunani helttaan jonkun faking lävärin. Vois olla tosi siistii kun faking senishemmassa joku moku lähäri tekis jotain genitaalipesuu paljaalla händyllä ja putsais sitä lävärii joka faking day. Mä varmaan tykkäisin.
VastaaPoistaTäällä Pikkukaupungissakin on muuuten yksi Tattooliike, vähän epämääräisessä sinisessä talossa, laitakaupungilla. Siinä istuskelee usein portailla hurjan näköisiä miehiä tupakilla. Odottelevat kai kuivumista. Siis tatuointien. Tai kenties jonottavat uusia kuviointeja. Yhdellä on jopa tatuoitu kaara, kyljissä helvetinlieskat ja upeat mustat kiemurat.
VastaaPoistaNyt varmaan räjäytän pankin - mutta joo: olen ollut kerran Lissabonissa härkätaistelussa, ja se kokemus yllätti minut totaalisesti!
VastaaPoistaVarsinkin ne nuoret miehet, jotka ilman aseita kävivät härkää vastaan; olin kauhuissani ja innoissani koko esityksen ajan!
Reaktioni ehdottomasti ei ollut poliittisesti korrekti, tai sellainen, josta edes haluaisin kertoa teille.
Mutta jos nyt olen ollut, ja edelleenkin aion olla rehellinen mielipiteissäni: minä innostuin! Lähinnä miesten ylväästä asennosta: vertavuotavina siinä vedettiin selkä suoraksi, ja lähdettiin hommiin uudestaan! - Olen joissain vaikeissa tilanteissa käyttänyt tuota kokemusta oikein mielikuvaharjoitteluna, psyykatakseni itseäni.
Täysin brutaalia touhua, ja minäkin puollan sitä, että härkätaistelut kiellettäisiin lailla!
Sitä tunnekuohua miettiessäni vaan mieleeni tuli sellainen ihmisten yleismaailmallinen tarve kilvoitella voittamatonta eläintä vastaan... Härkätaistelulla on pitkät perinteet, ja jostain ne alkukantaiset tunteetkin kumpuavat.
Vaan niin orjuudenkin kohdalla, enkä suosittele sitäkään jatkettavaksi!