3.7.2009

Satu miehestä, jolta puuttui persoonallisuus

Olipas kerran mies, jolta puuttui persoonallisuus. Voidaan nimittää häntä tässä vaikka Pertiksi.

Kohtasipas Pertti kerran Mirjan, joka oli vain puolentoista metrin tyttöpätkä. Pertti, joka itse oli pitkähkö mies, rakastui tulenpalavasti Mirjaan ja alkoi ensin kulkea kumarassa luonnollisista syistä kuullakseen Mirjan pienen ja hieman piipittävän puheen. Sitten Pertti alkoi itsekin piipittää, koska se kuulosti niin somalta.

Kumarassa kulkeminen ja piipittäminen ei kuitenkaan ajan mittaan riittänyt Pertille, vaan hän alkoi tahtoa kokonaan Mirjaksi. Lopulta Pertti leikkautti itseltään kikkelin pois ja otti iloisena Mirjaa kädestä ja viittasi kädellään alapäähänsä. Tästä ei Mirja pitänyt, vaan lähti lätkimään.

Kulki sitten pitkin tietä Pertti ja kohtasi Jessican, jolla oli tumma juurikasvu ja muu osa hiuksista kuin elopeltoa. Pertti silitti usein Jessican hiuksia ja alkoi haaveilla samanlaisesta vaaleasta tukasta. Meni sitten kampaamoon ja pyysi värjäämään hiuksensa elopellon väriseksi mutta jättämään viiden sentin juurikasvun. Innoissaan juoksi sitten Jessican luokse. Tarttui kädestä ja osoitti päätään. Jessica lähti siitä sitten lätkimään.

Nyt hän kohtasi Raijan, tytöistä kauneimman, jolla oli tatuoitu ruusu vasemmassa pakarassa. Heti tahtoi Pertti samanlaisen samaan paikkaan. Varmuudeksi hän piirsi kuvion voipaperille ja meni Tattoohon Pursimiehenkadulle. Tattoomestari tikkasi sitten ruusun Perttiin, ja Pertti juoksi iloissaan Raijan luo ja näytti pakaraa. Kun Raija näki ruusun, hän katsoi miehen läpi ja lähti siitä sitten lätkimään.

Tarinaa voisi jatkaa loputtomiin, sillä naisia tuli ja meni, eikä Pertti ollut vielä nelikymppisenäkään vakiintunut. Lopulta hänen ihossaan ei ollut tatuoimatonta paikkaa, ja hän oli kokeillut kaikki pituudet ja painot ja hiusvärit ja mallit aina marttapermistä myöten. Tällä hetkellä Pertti asuu teltassa lomakylässä, koska hänen rakkaansa on leirintäalueen vahtimestari. Loppu kuitenkin häämöttää jo, sillä Pertti on alkanut verhoutua telttakankaaseen, eikä rakas erota enää Perttiä teltasta.

Tarina päättyy niin, että Pertti päättää kirjoittaa kirjan Kokonaan Tatuoitu Mies. Siinä hän sanoo, että nainen on julma peto. Vaikka mies olisi miten hyvä tahansa, naiselle ei kelpaa kuin roisto tai rikas alphauros. Pertti saa jonkin verran mainetta, ja naisiakin alkaa tulla, yksi jopa muita rakkaampi. Toivotaan tässä kohden Pertille onnea, ja jätetään tarina avoimeksi. Kenties loppu on onnellinen, kenties Pertin kujanjuoksu ei pääty koskaan. Eihän ihminen edes tiedä kuolevansa kun kuolee. Arvelen lisäksi, että kuolinhetkelläänkin ihminen on vielä vahvasti elossa ellei ole oliguurisessa tilassa.

*

Tämä tarina täyttäköön kesän hiljaisimman viikonlopun Blogistanissa minun osaltani. Tuskin keskustelu nyt käy kovin vilkkaana, kun Suomi hiljenee lomakauteen.

(Kuvan lähde tuntematon)

20 kommenttia:

  1. Loistava tarina. Täytyy varmaan lukea toiseenkin kertaan. :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos Tiina! Tämä ilahduttaa minua. Mukavaa kesäviikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
  3. Outo tarina, sanon minä, mökiltä. Metatarina, eikö vaan? Viittaat mm. näihin aiempiin keskusteluihin siitä millaisen miehen nainen haluaa?

    VastaaPoista
  4. Oikeastaan tämä on tarina ihan oikeasta miehestä, joka on olemassa. Saadakseni siihen hieman toivoa minun oli yhdistettävä tarinaan Timo Hännikäinen, jolla ei ole muuten mitään tekemistä tarinan kanssa.

    VastaaPoista
  5. Sait Pertin Ylermistä?

    Minun isäni ajoi kerran 60-luvun loppupuolella juhannuksen alla kolarin Kreivin kanssa. Nyt meni keikat sivu suun! Älä hätäile, sanoi faija, ajetaan mun autolla kun se kerran jäi ehjäksi. Mutsi murjotti.

    VastaaPoista
  6. Jos katolta putoaa iso jääpuikko takaraivoon kun on kumartunut lukemaan näyteikkunasta päivän tarjouksia, niin silloin ei ehkä huomaa kuolemaansa. Minä haluan kokea sen, siis kuolemani.

    VastaaPoista
  7. Okei, jokaisen olisi hyvä tunnistaa edes jotain omasta itsestään ja olla oma itsensä, muutoin lopputulos voi olla aika säälittävä, sukupuoleen katsomatta. Luulen tämän pätevän enemmän miehiin, koska kulttuurisesta muutoksista huolimatta nanen odottaa mieheltä tiettyä määrätietoisuutta.

    Groteskiudestaan huolimatta tarina jää hieman pinnalliseksi. Mitä tahdot sanoa?

    VastaaPoista
  8. Paras tarina, mitä olen täällä lukenut!

    Lyhyt ja ytimekäs! Hauska ja surullinen. Osuva. Satu, mutta voisi olla totta.
    Nauratti. Mutta myös itketti (kuvaannollisesti). Mä oon arvannut, että osaat kirjoittaa tarinoita. :)

    Tää voisi olla jälkikirjoitus johonkin tarinaan, jossa on unhappy end.

    Toivottavasti et kiusaannu, kun kehun tätä. Mutta tämä on mainio.

    VastaaPoista
  9. Pertti ei ole tullut Pertti Ylermistä, sillä kirjoitin tarinan ennen alla olevaa Ylermi-keskustelua. Sama nimi on sattuma, jota en itse huomannut. Ja Pertti Ylermillähän on selkeä oma persoonansa, joka on naistenmiehen roolin vastainen (mm. työskentely vanhainkodissa).

    Tämä minun Perttini muuntuu niin pitkälle naisen mukaan, että sitä voidaan kutsua jo luonteettomuudeksi ja ainakin luokattomuudeksi.

    Avatar, saa toki kehua, sillä tarinan kehuminen on hieman eri kuin kirjoittajan kehuminen, kiitos siis!

    Ja Kristian, pintaahan näin lyhyt blogitarina raapaisee, ja minusta riittää, jos joku havaitsee siinä pilkahduksen syvempiin merkityksiin. Ja näin on tapahtunut.

    Olen aika mieluisasti yllättynyt palautteesta ylipäänsä, sillä arvelin, ettei kukaan huomaa tarinanpätkääni kesäisenä perjantai-iltana.

    PS Tuo Timo Hännikäis -teema oli päälleliimattu, jotta saisin lopun avoimeksi. Pitihän Pertin kirjoittaa siis kirja, jossa itkee yksinäisyyttään. Samalla huomasin, että se sopii siihen, sillä miehen yksinäisyys johtuu enemmän juuri heikosta persoonallisuudesta kuin heikosta ulkonäöstä - päinvastoin kuin he itse arvelevat.

    VastaaPoista
  10. Yksi ajatus vielä, kuoleman kokemisesta, josta yllä oli puhetta.

    Oma ajatukseni siis on, että kuolemaa ei voi kokea nyt minä kuolen -extreme-elämyksenä, sillä ihminen kuollessaankin elää vahvasti eikä tiedä hetkeä, jolloin menee rajan yli.

    Toisin sanoen kokemiseen aina liittyy aikaperspektiivi, johon sisältyy myös tapahtuman tarkastelu jälkikäteen. Kuolema katkaisee perspektiivin, koska tätä kokemusta ei voi arvioida.

    Tätä yritin sanoa vahvalla elämisellä kuolemankin hetkellä.

    VastaaPoista
  11. Iines,

    mä tarkennan vielä vähän tuota kommenttiani.

    Luin tämän nimen mukaan nimenomaan satuna. Ymmärsin kyllä sen tarkoituksen. Mutta saduthan ovat mustavalkoisia, ja niissä saa liioitella.

    Ja mitä tulee tuohon "paras täällä lukemani", olen ensinnäkin suhteellisen vähän ennättänyt täällä juttuja lukea. Lisäksi, jos tykästyn johonkin tekstiin, se tuntuu aina (sillä hetkellä) parhaalta lukemaltani. Sama kirjojen ja esim. elokuvien kohdalla.

    Mitä tulee ihmisen kehumiseen, on varmaan niin kuin sanot. Vasta teot kertovat totuuden. Puheissaan voi ihminen olla minkälainen tahansa, mutta ovatko esim. psykopaatit kehumisen arvoisia? (Osaavat tekeytyä hyvinkin miellyttäviksi.)

    Minulla on vain paha tapa ilmaista tunteeni impulsiivisesti, saatan sanoa ihan vieraallekin "olettepa ystävällinen", tai koirantaluttajalle: onpa söpö koira, silloin kun niin ajattelen. Kysymys ei ole miellyttämisen halusta. Pikemminkin halusta ilahduttaa. Meillä ihmisillä on usein niin kurjaa, että jos joku sanoo joskus jotain ystävällistä ja tarkoittaa sitä (sen huomaa) niin se ilahduttaa. Ainakin itse olen usein ilahtunut. Tosin minua ilahduttaa sekin, jos esimerkiksi kaupan kassa jaksaa vielä viimeisillä voimillaan hihkaista ostajan perään: Hyvää päivänjatkoa! Tuntuu, että päivä jatkuu paremmin kuin se jatkuisi ilman sitä huudahdusta (vaikka mielessä käväiseekin: onpa heidät hyvin kurssitettu!:)

    VastaaPoista
  12. Avatar,

    juuri noin minustakin tuntuu kun luen hyvää juttua: paras koskaan lukemani. Samalla sitä miettii, ettei itse koskaan pysty kirjoittamaan yhtä hyvin. Ja sitten joku sanoo omasta tarinasta noin. Se on kyllä niin mieltä riemastuttavaa ja, sanon suoraan että ihanaa, sillä kyllä ihanaa on, vaikka se onkin sanana klisee.

    Kehukaamme siis estoitta muita jos vilpittömästi tunnemme niin, sillä miksi ei jakaisi iloa ympärilleen, kun sitä itsekin saa?

    PS Kyllä minä siis kiemurtelen, jos kehutaan, mutta samalla tykkään siitä. Tottakai. Ja haukuistakaan en pillastu, päinvastoin, kritiikki on toivottua, sillä sehän ei ole ilkeyttä, joka taas on kokonaan oma lukunsa.

    Ja Avatar, minua harmittaa, etten pääse blogiisi kommentoimaan kirjoituksiasi. Luen ne, ja jokainen herättää ajatuksia. Tämä dna:n mokkulayhteys ei päästä kommenttejani lävitse tietynlaisissa Bloggerin blogeissa, joissa on samanlainen kommentointisysteemi.

    VastaaPoista
  13. Iines

    Sinä olet kertonut ilkeän ironisen mutta paljastavan (mutatis mutandis) tarinan MINUSTA!

    Ah - syöntäni nyt kivistelee...pidä mua hyvänä...kuin oma äiti - ei siis kuin äiti vaan 'oma äti' (kuusi-vuotiaan veljeni pojan määritelmä Sadusta (elämäni suuresta rakkaudesta) kymmenen vuotta sitten).

    VastaaPoista
  14. Iines

    No hitto - olenhan mä nyt sentään paljon uskollisempi ja itsenäisempi kuin tuo sun äijäsi!

    ...Mutta narsistinen....

    VastaaPoista
  15. Ah Raunonen,

    sydämeni laulaa, kun mies tunnistaa tästä itsensä. Se on merkki siitä, että jokin taso tarinassa toimii.

    Mutta kautta löysän soljella sitaistun nutturani, sinä olet väärä mies tarinan mieheksi, koska sinulla on luonnetta, olet sui generis. Ja olen vakuuttunut siitä, että olet yhden naisen mies! Sinulla on nimittäin niin paljon annettavaa, ja myös otettavaa, että siihen väliin ei muita mahdu.

    VastaaPoista
  16. Äläs sano, Avatar.

    Minä varmaan istuisin Rauskin jalkojen juuressa ja silittäisin hänen karvaisia sääriään - niiden on pakko olla karvaiset sillä muu ei tule kyseeseen - ja kuuntelisin kun hän puhuu viisaita ja muistelee suurta rakkauttaan. Voi olla, että unohtaisin feministiset hörhötykset Rauskin kanssa ja näyttäisin hänelle taivaan merkit.

    VastaaPoista
  17. Usch, vilket snack.

    Bye bye babies

    VastaaPoista
  18. Ingen usch, HG,

    jag bara skojade.

    VastaaPoista