27.7.2009

Tässä olen, ottakaa tai jättäkää, viis siitäkään!

Kävin tänään Uudenkaupungin kirjastossa ja sain pinon kirjoja, joista päivällä ehdin lukea jo yhden.

Silmiini osui nimittäin yllättäen Jukka Kemppisen vanha teos, Kirjapajan julkaisema tunnustuskirja Elämän varjo, muuan yökirja (v. 1996). Luin kirjan riippukeinussa koivujen katveessa vain yhdellä keskeytyksellä, kun alahuvilan naisväki poikkesi iltapäivän viinilasilliselle.

Tämä Kemppisen teos on sen sortin opus, että tarvitsen sen hyllyyni, jos vain jostain vielä saan. Sen sururunot puhuvat minulle, juuri minulle, niin kuin koen surun rakkauden kuolemasta. Tosin kirjailijalta kuoli puoliso ja rakkaus jäi, minulta kuoli rakkaus ja ihminen jäi eloon, joten minun osani on helpompi. Ainakin luulen niin. Vai miten on, kumpi on suurempi menetys, ihmisen vai rakkauden poismeno, vai voiko näin ylipäänsä asioita edes rinnastaa?

Muutenkin Kemppisen kieli ja tapa elää maailmassa on opettavaista - sanon tämän tarkoituksella, sillä minä opin tänään jotakin, jota en osaa pukea sanoiksi, vielä, kielestä ja kirjoittamisesta. Se opetus liittyy ihmisen paljauteen ja tekeytymättömyyteen, tyyntymiseen ja resignaatioon, riisumiseen. Tässä olen, ottakaa tai jättäkää, viis siitäkään. Tämä voisi olla minun uusi elämänohjeeni, jonka juuri muotoilin Kemppis-tartunnan saaneena säkeeksi.

Kirjan tyylillisesti ja sisällöllisesti parasta antia minulle on esipuhe ja alkuruno Hautain pohjaan, jotka kuulisin mielelläni ilmeettömän puhujan sanomana. Hitaasti, tyhjyyttä arvostavana.

Kuten huomaatte, olen hurmoksissa tästä tunnustuskirjasta, jota en analysoi tämän syvemmin, sillä se joka tahtoo, lukee kyllä kirjan ilman analyyseja ja kehotuksia. Olisi paljon sitaatteja, jotka tahtoisin jakaa kanssanne, mutta en ryhdy kopioimaan kuin tämän näyn, jonka Kemppinen kuvaa näin:

Eräänä kesänä Savossa näin Jeesuksen. Se oli rauhoittava kokemus ja tunne. Näin hänet pää alaspäin maantiellä ja sitten taivaalla metsänreunan korkeudella. Hänellä oli TUL:n verryttelypuku, mielestäni hiukan ruman punainen. Hän oli hiukan enemmän Lasse Virenin kuin Thorvaldsenin veistoksen ja alttaritaulujen sankarin näköinen, eli parta ja tukka olivat lyhyemmät. Näky oli kliinisesti hallusinaatio, mutta se tuli kirkkaalla päivännäöllä ja normaalissa mielentilassa. Se kesti minuutin tai kaksi niin että sitä ehti hyvin tarkastella. Siinä ei ollut mitään unenomaista eikä mitään äkillistä tai rajua. (s. 134)

Uskaltaisitko sinä tunnustaa julkisesti kokeneesi hallusinaation keskellä kirkasta päivää? Oletko muuten nähnyt? Minä en tiedä olenko, mutta voi olla. Nimittäin silloin kun ensirakkauteni, useavuotinen parisuhde oli päättynyt, näin surussani kaiken jonkin aikaa ruskeana, kuin vanhassa valokuvassa, sinä loskaisena keväänä, jolloin vedet virtasivat silmistäni poskille ilman että varsinaiseti itkin. Kesti jonkin aikaa, ennen kuin kaikki loksahti paikoilleen, ja tavallinen sinertävä hämy palasi lumiseen iltaan.

Loppuun naiivi tunnustus: jos mies pohtii uskontoa, se sytyttää uteliaisuuden. Jos mies pohtii pillua tai seksiä, se sammuttaa himon.

(Fresko: Teatterinaamioita Pompeijin raunioissa 2 000 v. sitten)

122 kommenttia:

  1. Ilmeisen vaikuttava lukukokemus loppunousuineen. Tuostakin Iineksestä pidän.

    VastaaPoista
  2. Mies – Kemppinen – joka yrittää välttää urheilua viimeiseen asti, näkee Jeesuksen Lasse Virenin hahmossa on kenties jonkinlainen metafora. Intuitiosta tulee katharsis.

    Pidättäytyvää emotionaalista sosiaalisuutta kompensoidaan usein korostuneella kiintymyksellä ja tunnesiteellä.

    Oivallinen esimerkki tuosta 'emootiovajeen'(?) esiintyöntymisestä on M-E Hytösen suhde adoptiopoikaansa Joonakseen.

    Kemppinen on blogistaan tauolla 'nähdäkseen paremmin'. Odottelen paluuta.

    Kulman takaa

    VastaaPoista
  3. PS.
    'Tuota' Kemppistä näkyy saatavan nettidivareista hyvin.

    VastaaPoista
  4. Ellen ihan väärin muista, tai hallusinoi Kemppinen kirjoittaa kolumneja kristilliseen Askel-lehteen, eli sieltä sitä uskonnollista pohdintaa löytyy enemmänkin.

    VastaaPoista
  5. peeÄR

    oli se vaikuttava elämys, kun löytää kirjasta henkilön, tarkalleen samanlaisen kuin itsensä, eräällä tasolla. Ja vaikuttavan kirja tuntee siitä, että palaa sivuilla taaksepäin, ei raskisi luopua siitä, vaan miettii, alkaako kirjata lauseita muistiin, vai hankkiiko kirjan itselleen.

    Nyt en tarkoita, että me olisimme samanlaisia tämän kirjailijan kanssa, sillä minä olen opetuslapsi tuon kypsyyden ja ilmaisutaidon rinnalla. Mutta tuttuuden löytää milloin mistäkin lauseesta ja runosta, ja se on kuin ystävän kohtaisi.

    Kypsintä Kemppisessä on se, että hän laskee itsensä tyhmäksi, ja varmaan myös epäkypsäksi. Tai ei hän sanoisi että epäkypsäksi, sillä oletan, että hänestä epäkypsyys juuri on ihmisen mitta, eikä hän pidä itseään ihmisen mittana, vaan mieluummin virheenä, poikkeamana. Ota hänestä selvää.

    Parhaimmillaan Elämän varjon kirjoittaja on kuitenkin runoissaan, ja tunnustuksellisissa pohdiskeluissaan, siis minulle parhaimmillaan ja antavimmillaan. Itse hän ei kyllä myönnä tunnustuksellisuutta edes uskonnollisten pohdiskelujen kohdalla, vaikka pohdiskelee jumalisia asioita kuin ylisien olemassaoloa toivoa. Vähintään agnostikko?

    VastaaPoista
  6. Anonyymi,

    hyvä jos teos löytyy divareista, sillä voin panna tyttären asialle, Helsingissä. Näissä maalaismaisemissa ei ole divaria, valitettavasti.

    Ja hänen paluutaan odottelen minäkin, ja panen hänet nyt tuohon sivupalkkilistaan, jotta näen, milloin h-hetki on. Toivotaan, että kaikki on mennyt hyvin.

    *

    Kirsti,

    ensimmäinen kummastukseni oli, että tuon Elämän varjon kustantaja on uskonnollinen Kirjapaja, joka julkaisee nähdäkseni peräti tunnustuksellisia ja uskonnollisia kirjoja. Tämä Askel-lehden kolumnointi täydentää siis hyvin tätä minulle uutta puolta Kemppisestä.

    VastaaPoista
  7. "Markku Siivolan kirjallisuuskritiikkejä aiheen mukaan" sijoittaa 'Kemppisen'
    - Vanhuus, kuolema, armo- ja itsemurha, suru, saattohoito -otsokon alle.

    Kriitikko Siivola toteaa näin:

    Vain järki voi tulla johtopäätökseen että järki ei riitä, Mikä asenne elämään? Huutavan kotisivu korvessa ei maailmaa pelasta. Siihen tarvitaan joukkovoimaa. Vaan mikä liittoutuma pelastaisi parhaiten? Liittyäkö oikeistoon vai vasemmistoon, kannattaako tiedettä vai taidetta, ollako uskovainen vai kieltää jumala?   

    Voisiko sanoa: Vain katteeton optimismi luo illuusion 'voitettavasta elämästä'.

    Kulman takaa

    VastaaPoista
  8. Mielestäni kirjaa on turha luokitella mihinkään lokeroon, sillä jos tämä on surukirja, se on kaikkea muuta kuin surukirja, vaikka se sitäkin on. Se ironisoi surun samalla kun puhkeaa lohduttomuuksiin ja antaa toisella kädellä ohjeita järjissä pysymiseen.

    Pikemmin kirja on elämäntaidon opaskirja, eli sijoittaisin sen tietoteoksiin, toiselle puolelle vaikka Vieheensitomisopas ja toiselle puolen Kankaankudonnan alkeisopas.

    VastaaPoista
  9. Iines: "hyvä jos teos löytyy divareista, sillä voin panna tyttären asialle, Helsingissä. Näissä maalaismaisemissa ei ole divaria, valitettavasti."

    Elämän varjo Antikka.net:ssä

    Lähimpänä Helsinkiä näkyy olevan Vantaan Antikvariaatti, mutta tuo antikan kautta tilaaminen on ainakin minulla toiminut hyvin.

    VastaaPoista
  10. Jouni, teitpäs tämän helpoksi, kiitos! Tilasin samantien ensipainoksen Vantaan toimipisteestä: 4 euroa. Kyllä kirja on halpa! Einespitsakin maksaa enemmän.

    VastaaPoista
  11. Iines: "Tilasin samantien ensipainoksen Vantaan toimipisteestä: 4 euroa."

    Aha, siitä siis johtui että se ensipainos katosi tilauslistasta ja minä jouduin tyytymään 2. painokseen.

    VastaaPoista
  12. Luokittelun esiintuominen johtui ihmettelystäsi 'uskonnollinen Kirjapaja'. Arviointini muilta osin oli jotain muuta.

    Markku Siivola arvioi näin:
    "Kirjani saattaa olla hyvinkin depressiivinen" arvelee hän ollen aivan oikeassa. Mustan huumorin kyyniseksi myrskyksi väliin yltyvä apaattinen syyssade piiskoo lukijan kasvoja kirjan sivuilta. Kemppinen raahaa synkkää tekstiään pitkin tajuntansa märkää katua sateessa heilahtelevien muistojen katulamppujen valokeilasta toiseen, ulkonaisesti korkeassa virassa ja maineessa, sisäisesti rikkirevitty ja katkera elämän muukalainen, päällimmäisinä mielessään kuolema, ihmiskunnan raadollisuus, sodat, niiden välissä valjut rauhat. Hän kertoo kuolleelle vaimolleen löytäneensä kyllä toisen naisen jonka kanssa hänellä on nyt rakkaus, mutta silti "maailma on sellainen että et sinä paljon menetä".

    "Masentuneisuus voi kaikessa raakuudessaan ja raadollisuudessaan olla paljonkin tarkkanäköisempää kuin silmänsä sulkeva perusteeton arkipäivän optimismi. Ei Kemppisen synkkyys sinänsä silti kirjan itseisarvo ole, mutta sen kautta välittyy ihminen vereslihalla sen verran karhean aitona, että teos hakkaa mennen tullen tavanomaisten surukirjojen enemmistön, joka naamioi surun itsekkyyden pyhitetyn hymistelyn alle."

    Kulman takaa

    VastaaPoista
  13. Runoilija Kemppinen:

    "Ehkä Suomen mitallinen runous loppui tähän Sarkian juttuun, joka ei ehkä ole kielellämme ylitettävissä:"


    Veet syvät päilyvät
    ikävää.
    Puut yllä häilyvät
    syväin vetten.
    Ma tiedän, etten
    sua enää nää.

    Tie luotas lähtien
    hämärtää.
    Vain kuvat tähtien
    syöpyy veteen:
    Niin silmäin eteen
    sun silmäs jää.

    VastaaPoista
  14. RESIGNAATIO.

    Yö, päivä, illan ruskotus, aamun koitto,
    hymy aavain tyynten ja korska myrskysää--
    se kaikki on yhtä sulle. Ei määrä loitto
    nyt enää mieltäs houkuta vilhtyvää.

    Myös yhtä kallis sulle on tappio, voitto.
    Mut kallein kaikesta on syvä rauha tää,
    joka raskain lainein kuin meren iltasoitto
    verenkäyntiis yhtyen nyt sinun sieluus jää.

    Kuin vanha aallonkyntäjä kariin juuttuin
    joka tuulelta yöksi jo suljet purjeitas.
    Muun kaiken kalliin pettäen, kaiken puuttuin
    jo tyytymys vartioi sinun porttias.
    Muun kaiken murentain sekä itse muuttuin;
    niin, aika nöyrtyvä on sinun kohdallas.

    Uuno Kailas


    Eikö tässä elämän 'tarkoitus' toteudu pelkistetyimmillään?

    Kulman takaa

    VastaaPoista
  15. Kulmantakaiselle,

    olisiko kuitenkin kiinnostavampaa esitellä omia ajatuksiaan kuin poimia sitaatteja siitä, mitä muut ovat sanoneet? En sano tätä pahalla - mutta arvelen lukijoitakin kiinnostavan enemmän tuoreet ajatukset kuin kriitikkojen kategorisoinnit.

    Tuo Sarkian Erottua on aina ollut kauneinta tiukkapuristeista sananvirtaa mitä tiedän. Sen sijaan Resignaatio-runo ei kilahda minuun.

    VastaaPoista
  16. Jounille, vielä,

    hauska saada tietää, että kirjani on varmaan jo matkalla! Ensipainos on ensipainos. Hähää...

    VastaaPoista
  17. Sitaatit ovat selkeitä johdantoja avauksesta. Ne eivät ole tarkoitettu 'rajoittamaan keskustelun lentoa' vaan avarruttamaan näkökulmaa.

    Ei muuta kuin – verbaalisuus uuteen nousukiitoon!

    Kulman takaa

    VastaaPoista
  18. Tiedän kirjan. Ajoittain todella hätkähdyttävä ja koskettava. - - Mutta ei sittenkään kovin häikäisevä suoritus kirjallisesti. Jotain jää uupumaan. - - Saatan arvata miksi...

    Iines kirjoitti:

    'Loppuun naiivi tunnustus: jos mies pohtii uskontoa, se sytyttää uteliaisuuden. Jos mies pohtii pillua tai seksiä, se sammuttaa himon.'

    Jos mies pohtii molempia, hän on filosofi - - siis narri eli personoitunut farssi/RR.

    VastaaPoista
  19. Kulman takaa,

    on se noinkin. Minua vaan tuo Siivonen hieman askarruttaa, kun tuntuu, että hän tehtailee kritiikkejä. Ei muu. Runositaateista kyllä tykkään.

    VastaaPoista
  20. Rauno,

    sinä et petä koskaan odotuksiani.

    Oli kaksi asiaa sanomatta, ja ne tulivat sinulta.

    1) Elämän varjot ei ole kirjallisena kokonaisuutena häikäisevä, vaan yksityiskohdiltaan häikäisevä. Välissä on siis ilmaa.

    2) Mikä on mies joka tekee kumpaakin, miettii uskonnollisia sfäärejä ja pillun syvintä olemusta? Tähän odotin jonkun tarttuvan.

    VastaaPoista
  21. Ihana, että tämä kija on kolahtanut johonkin muuhunkin näin!

    Olen lukenut sen ainakin neljä kertaa. Myönnän. että on vähän hävettänyt. Kun tämä kirja ei kuulu keltaisiin kirjoihin. Siis tuossa oli vähän ironiaa..

    Sen voi ymmärtää niin monessa erilaisessa tilanteessa, rakas voi kuolla niin monella tapaa. Myönnän, olen itkenyt lukiessani sitä.

    Enpä uskoisi, että Kemppinen on agnostikko, mutta hän suhtautuu vähän ironisesti itseensä. Hän on jonkin sortin körttiläinen, aavistan.

    Minulla on kirja, katsompa nyt, monesko painos!

    "MUSTA"

    VastaaPoista
  22. Höpsistä painoksinesi, hyvä Musta,

    taisi olla sinulla ironiaa tuossa..

    Ihan sama mikä painos - tuo ensi painos oli leikkiä tietysti, vaikka sen valitsin, kun kerran tarjolla oli. Kumma miten minut otetaan aina tosissaan, vaikka olisi kieli kummassakin poskessa. En siis kerää painoksia, enkä kirjoja, vaan sisältöjä, lauseita ja sellaisia katkelmia, joihin tahdon palata heti ja nyt, kotona. Rakastan paperisanaa, en nettisanaa. Paperitaustalla sana ja kirjain on kaunis ortografinen kuvio - siksi siis mieluiten paperikirja.

    VastaaPoista
  23. Vielä yksi asia tästä kirjasta unohtui sanoa:

    Ehkä tämä kirja vaikutti minuun siksi niin voimakkaasti, että kirjailija kuuluu blogiyhteisöömme, piiriimme, on yksi meistä. Kirjan myötä hän antoi itsensä lukijoille karvoineen päivineen, toisin kuin blogissaan.

    Olen aina etsinyt ihmistä blogin takaa, sanan takaa, ja tässä se nyt tuli. Luen entistä kiinnostuneempana nyt myös blogia, vaikka sen kommenttiosasto ei vastaakaan lähimainkaan samaa tasoa kuin blogi itse.

    VastaaPoista
  24. Kauheaa sanoa, mutta minulle olisi parempi, ett� Dinesh kuolisi kuin ett� h�n lakkaisi rakastamasta minua.

    - Charmaine -

    VastaaPoista
  25. Charmaine,

    huomasit ydinkohdan! Sinun täytyy olla siis hyvin älykäs ja luetunymmärtämistaitoinen. Dinesh on onnellinen mies, kun hänellä on tuollainen vaimo, joka lisäksi on naisellinen.

    Ja Charmaine, minä olen samaa mieltä kanssasi. Rakkauden loppuminen on suurempi tuska ja menetys kuin rakkaan kuolema. Kuolemassa rakkaus voi pelastaa ja kantaa, mutta ilman rakkautta mikään ei pelasta.

    VastaaPoista
  26. Iines,

    eikös kuulostakin tutulta...;]

    http://www.youtube.com/watch?v=XZI1VFqPt-Q&feature=related

    VastaaPoista
  27. No nyt en saanut kuunneltua ehjänä tätä kansantaiteilijan esitystä sanoituksen osalta, sillä mokkulayhteys pätkii näitä youtubeja. En siis osaa sanoa juuta enkä jaata Pörsänmäen tapahtumista.

    VastaaPoista
  28. Tuon hengentuotteen takia ei mokkulaa kannata Kakonkalliolle raahata.

    VastaaPoista
  29. Kirjallisista tuotoksista puheenollen (kirjoitellen) tässä Jenni Haukion hengentuote syksyllä julkaistavaan "Sinä kuulet sen soiton" -kirjaan.


    "On ilta, nainen ja mies laskevat ahvenverkkoja

    merilokki hautoo laiturin tukipuiden alla

    kitukasvuiset koivut nyökkäilevät tuulen puuskittaisille kysymyksille

    lahdella kaartelee yksinäinen pilkkasiipi.
    Vastakuoriutuneiden kolmipiikkien parvi lävistää vedenpinnan

    tuvan ikkuna huurtuu koiran uteliaasta hengityksestä.

    lämpenevän saunan lauhkea savu kutsuu kalastajat maihin,

    ilta ahavoituu rasvatyyneksi yöksi

    nainen vetää saappaat miehen jalasta

    rantakaislan päässä huojuu humaltunut sudenkorento."

    VastaaPoista
  30. Tuli hieman hengästynyt olo tuota runoa lukiessa. Kuin ostoslista. Niin täynnä kielikuvia että.

    VastaaPoista
  31. Juan Manuel de Pradan "Pimpit" -teoksessa on 52 kirjoitusta väylästä, joka meidät kaikki "syntymäseutujamme" kaipailemaan on tänne puristanut, sektion kokeneet poissulkien.

    Siinä mies on ehkä ajatellut miltei kaikki, mitä ihmisen elimestä kykenee jotenkin "järkeväntunteellisesti" kirjoittaa?

    Hallusinaatioista sen verran, että niitä kyllä kokee jokainen, jonka aivot joutuvat minkä tahansa äkkinäisen trauman kokemaan.

    Minäkin koin, kun kuljetin psykoosiin paiskautunutta "edellisen elämäni", paha klisee, mutta en nyt muutakaan tähän keksi, elämänkumppaniani ensimmäisiä kertoja mielisairaalan suljetulle.

    Ne näyt eivät toistu, mutta jokin muistijälki putkahtaa silloin tällöin mieleen ja painaa kyllä kyynisen jumalattomankin nurmikkoon.

    VastaaPoista
  32. PS: "UKI":ssa oli antikvariaatti ainakin silloin, kun olin siellä rakentamassa kalanjalostuslaitosta satamaan. Eikö ole enää?

    VastaaPoista
  33. Koiran henkäsy meni perille.
    ..

    Skämt, skratt, tårar
    bakom lyckta fönster
    drar,
    söndrar,
    undrar
    damen i slöja

    Männen beundra
    så stora, så runda
    de dragen
    vår vardag
    den glada och bundna
    men djupt inne
    bakom fernissan
    mellan allt självklart

    Inte från fönstrets inramning
    utan från hjärtats optik
    ser världen så liten ut,
    hjälplös, gammal, torr
    men livet däremot
    formas, öppnas, ritas
    starkt
    och rätt.

    Att se är därför inte att titta
    utan att glömma det sedda.

    ..

    Aito hyvä käyttäytyminen ei ole
    sitä, että näkee, miten joku kaataa
    kastikkeen liinalle (ja vielä herjaa)
    vaan sitä, ettei sitä suostu näkemään.
    Se on sivistystä.

    Bildning på svenska ja sana Bildung
    on tullut sanasta KUVA eli näkemisestä.

    ...

    Kun runot eivät avaa kuvia vaan tunteita
    ne ovat hyviä mutta suurin osa avaa kuvia
    ja se on kerran syöty kakku joka syötetään
    uudestaan vaikkakin voi olla nälkäiselle
    lohtu sekin.

    VastaaPoista
  34. Valto Ensio H.,

    eipä ole tullut antikvariaattia enää vastaan Uudenkaupungin katuja ja kujasia kävellessäni. Sellainen pulju siellä Alisellakadulla kyllä on ollut kuin Antikvariaatti & taulu, mutta sen valikoima on tasoa mehu & meisseli. Nettihaun perusteellakaan en löytänyt Ugista antikvariaattia.

    Raumalla on pitkään vaikuttanut varsin laajan kirjojen myyntivalikoiman omistava Seppo Linden, mutta hän siirsi kaikki upeat teoksensa aikanaan Laitilan suurelle kirpputorille, joka puolestaan siirtyi nyt pienempiin tiloihin, ja Lindenin kirjavalikoima supistui yhteen pikku huoneeseen.

    Turussa on kyllä antikvariaatti, ainakin yksi. Ja siellä käynkin muutaman kerran vuodessa. Helsingissä on kuitenkin parhaat, tai on ainakin ollut.

    VastaaPoista
  35. Nämä ihmiset omistavat edelleen maat (vaikka eivät omistaa enää mitään he kulkevat pää pystyssä ja edelleen kuvittelevat romanttisesti omistavan maat ja oikeudet puhua maasta. Mutta tämäkin on ollut 1700-luvulla. Pitäisi herätä; herätä tähän päivään. Tulla pois kammareista ja etukäteen kuvitelluista oikeuksista, kellä on oikeus "olla olemassa" ja kellä ei sitä mitenkään ole.

    NÄmä ja näitten nimeämät jälkeläiset vetävät oikeuden sanella mitä on olla ihminen? Muumiot? Geni-sana ei toimi todellakaan, vaikka ehkä sitä aikoinaan olivat. Nyt ovat lukkiutuneita omaan hybrikseen ja ylläpitävät valtaa alapään kautta.
    Valvomalla, ettei kukaan huomaa bluffia. Raha tulee siis sotaherroilta ja niiden äkäsiltä vaimoilta? Jotta show saisi jatkua tämä bluffi on heille elintärkeä ja siitä tietää Peeär mies - mutta miksi hänkin kuolaa eikä reagoi?

    http://www.geni.com/people/Adolf-Rotkirch/6000000000106040025

    VastaaPoista
  36. Iines

    Sun mokkula pätkii valikoivasti. Fiksu mokkula...

    VastaaPoista
  37. Tässä olen, ottakaa tai jättäkää, viis siitäkään.

    Muistui mieleeni blogisi 6 (vai 10) salaisuutta jota en ole tunnustanut kenellekään. Yksi niistä oli: "heitin sormukseni 'pitkässä kaaressa' ulos."

    Ei ehkä kovin pikaistuksissaan tehty teko.

    Nähtävästi tuo 'elämänohjeesi' oli jo käytössä silloisella rinnallakulkijalla.

    Rakkaus on ikuista.

    Merja Rantamäki- koskaan rakkaus kuole ei
    www.youtube.com/watch?v=fDpNift-ibs

    VastaaPoista
  38. Rauno,

    täytyy myöntää, etten oikein kauheasti tykkää tuosta Jaakko Teposta (?). Saman tyylilajin Jope Ruonansuu on mielestäni huomattavasti älyllisempi, ja hänellä on hyviä leiskautuksia ja aika mainio mimiikka.

    *

    HG,

    sinäkin olet taas koneen äärellä!

    VastaaPoista
  39. Anonyymi,

    mielestäni rakkaus on yhtä hupeneva kuin mikä tahansa muukin tunne.

    En minä enää rakasta niitä kaikkia, joita olen rakastanut, suurestikin. Päinvastoin, mieluummin saatan ihmetellä, miksi olen saattanut rakastaa jotakuta sokeasti huomaamatta heti hänessä niitä piirteitä ja ominaisuuksia, joita ihmisessä en osaa mitenkään arvostaa, vaan pikemmin vähintään kyseenalaistaa.

    Kaipa tällainen kertoo omaa kieltään vain siitä, että jokaisessa ihmisessä on ainekset hyvään ja pahaan, ja aika ja tilanne ratkaisevat, mihin ominaisuuksiin kulloinkin huomiomme suuntaamme.

    Esimerkiksi ihailemani vasemmistolaismiehet ovatkin olleet nyt etäältä katsottuna kaikkein suurimpia sovinisteja ja oman napansa ympärillä pyörijöitä - kuten nyt ensimmäinen suuri rakkautenikin.

    VastaaPoista
  40. Iines,

    kyllähän Jope on aivan omaa luokkaansa. Jaakko Tepon ilmaisuskaala on lopultakin varsin rajallinen. Mutta kyllä hänen parhaimmissa biiseissään on pysyvää itua - esim. juuri Hilma ja Onni sekä Pörsänmäen tango.

    Tyyppinä J.T. on savolaisen narrin perikuva sekä ulkoisesti että persoonaltaan, eikä sellainen tyyppi ole välttämättä niin kovin 'attraktiivinen'.

    Savolainen: siirtää jatkuvasti perimmäistä vastuuta, välttää antamasta hyötyä toiselle, minkä takia hänen kanssaan on pirun hankala tehdä mitään sopimuksia, verbaalisesti liukas liero, josta ei saa pitävää otetta kuin poliisi - jos sekään.

    Mutta Jaakko Teppo on siis sekä savolainen että narri - toisin sanoen lieroudestaan tietoiseksi tullut savolainen (ei kuitenkaan pelkkä parodia eikä edes puhdas satiiri savolaisesta vaan puoliksi totta = farssi), joten hän saa kuin saakin aika paljon anteeksi...

    VastaaPoista
  41. Kiintymys, kunnioitus, ihailu (persoonallisuuden) ja luottamus muodostavat symbioosin jolle tuo 'rakkaus' rakentuu. Yhteismitallisuutta parisuhteessa (korni ilmaisu) noille löydy vaan ne lomittuvat ajan myötä 'oikeisiin mittasuhteisiin'.

    Kannibalismin minimaalisuus on ehkä osoituksena yleisemmästä lajitoverien 'kunnioituksesta' ja perimmäisestä altruismista.

    VastaaPoista
  42. Rauno,

    ei kai esiintyjän attraktiivinen pidä olla, siis tarkoitan tällä viehättävää ja jollain tapaa kaunista.

    Esimerkiksi juuri Jope Ruonansuu tai joku Heikki Kivinen on rumuudessaan ja lihavuudessaan verraton itsensä likoonheittäjä, ja siinä se onkin. Ei kauniilla ole mitään panostettavaa habituksessaan, vaan steriili kauneus on esiintyvälle taiteilijalle haaste.

    *

    Anonyymi,

    tipahdin nyt tuon kannibalismin kohdalla.

    VastaaPoista
  43. Rane R: "Savolainen: siirtää jatkuvasti perimmäistä vastuuta, välttää antamasta hyötyä toiselle, minkä takia hänen kanssaan on pirun hankala tehdä mitään sopimuksia, verbaalisesti liukas liero, josta ei saa pitävää otetta kuin poliisi - jos sekään."

    Jee, "liiterj´leokainen" Rauno! Sinussa ilmeisesti virtaa mitä sakein korpikuusenkyynelillä ja kalakukolla höystetty savolaisuuden verimeri.

    Piättelen tämän tekstiesi perusteella sekä keskustelukommenteistasi aiheutuneeseen oloon, että hankala Sinuakin on kenenkään otteessaan pitää.

    Kiitos nyt kuitenkin, kun kehuit meitä savolaisparkoja taas niin tuhanteen kertaan kuullulla vertauksella.

    Mutta kuten pottupeltojen lierokaiset ovat maan mullalle hyväksi, lienevät savolaisetkin osansa kansamme onnettomuuksissa ja onnessa tehneet muokatessaan ilmapiiriä edes verbaliutensa kuokilla.

    Aloitin muuten potunvarren kokoisena virren sanat eräässä hartaassa tilaisuudessa näin: "...minä MAINIO olen mato matkamies VAAN..."

    VastaaPoista
  44. Valto Ensio,

    'sinä MAINIO mato matkamies VAAN' - minä kiitän kommentistasi.

    Osaan toki olla nöyräkin, jos joku täysin vastaansanomattomasti 'upottaa' minut kerta kaikkisen terävällä ja osuvalla huomautuksellaan kuin viiden ruudun lentotukialuksen laivanupotus-pelissä.

    http://www.javapelit.com/laivanupotus/

    Toisin sanoen - taisin tosiaan paljastaa samalla jotain itsestäni sarkastisen parodioivassa savolaisluonteen määritelmässäni.

    Huom! - En kuitenkaan ole syntynyt Savossa vaan Kotkassa (Kymissä), mutta isän suvun juuret lienevät jossain Pohjois-Savossa. Äiti oli itä-hämäläisiä Pohjois-Päijänteen rannalta, muutamakymmenen virstaa Jyväskylästä etelään; - samalta lähiseudulta oli kyllä isäkin.

    VastaaPoista
  45. Muuten, sivumennen tuosta savolaisten sutkiudesta - kaikista läheisesti tuntemistani miehistä kaikkein rehellisin ja suorin on ollut savolainen. Toiseksi rehellisinkin on savolainen, sellainen vakava humoristi, joka katselee maailmaa mustan vinon baskerin alta kaiken aikaa lievästi hymyillen mutta kaiken näkemänsä suoraan kohdaten. Kieroimmat tyypit ovat aina tulleet etelästä tai lännestä.

    VastaaPoista
  46. Kierous voi myös olla katsojan omassa tavassa tulkita
    sillä tulkintaprosessi on objektin, tulkitsijan ja kontekstin puurokattila (Peirce, Chrisin metafoora).

    VastaaPoista
  47. Ad IInes

    "Tässä olen, ottakaa tai jättäkää, viis siitäkään!"

    VastaaPoista
  48. Olen samaa mieltä ylemmästä kommentistasi, HG!

    Pitää olla kokenut itse tilanne, ennen kuin voi määrittää kenenkään kieroutta. Ja sittenkin oma viitekehys ja omat ennakkoluulot ja asenteet voivat ohjata tulkintaa, niin että se, mikä omasta mielestä on kieroa, onkin toisen mielestä oivaltamista ja tilanteen normaalia hyödyntämistä.

    On kai kuitenkin niin, että jos A sanoo B:lle, että X = Y, niin jos hän toisaalla sanookin C:lle, että X = Z, tämä voi tietyillä muuntuvuustekijöilläkin arvioituna olla kieroa?

    PS HG

    Minusta on hienoa, kun siteeraat lentävää lausahdustani!

    VastaaPoista
  49. Nainen on X ja mies on Y ja geneettisessä kontekstissa on näitä ymmärretty kuin kiveen hakattuja: ei ole: muuttuvat paineen (tension) johdosta koko elämän aikana (tutkimukset 2001 jälkeen). Nainen on koordinaatti x ja mies koordinaatti y mutta näitten tupla-ominaisuus on unohdettu ja niitä on katsottu vain ristikkäin; ei merkitykseltään.

    VastaaPoista
  50. Tjaa, mulle kävis kyllä päinvastoin tuon tunnustuksen kanssa.
    Jos mies pohtisi kovasti uskontoa, sammuttaisi se tänpään himon ihan tykkänään.
    Mies joka pohtii seksiä tuntuisi paljon mielenkiintoisemmalta.
    Jotenkin.

    VastaaPoista
  51. Noh, Arjaanneli,

    ajattelen niin, että seksi on älyn asia, ja samaten uskonnollinen pohdiskelu - en siis tarkoita uskonnosta puhumista. Minua ei siis itseäni innosta ns. eläimellinen seksi tai kiima, koska minun on vaikea joutua kiimatranssiin muuta kuin aivojen kautta. Voin tietysti periaatteessa paneskella ketä vaan, ja se onnistuukin jopa orgasmiin asti, mutta ei se minulle riitä, fyysinen orgasmi jossa vain kehot läiskivät toisiaan vasten. Pientä. Jää tyhjä ja ohimenevä olo.

    VastaaPoista
  52. Min� annan mieheni tehd� mit� h�n haluaa ja toivon, ett� osaan olla. Se tuntuu hyv�lt�.

    - Charmaine -

    VastaaPoista
  53. Blogihistoriaasi aika hyvin perehtyneenä yllätyin vastauksestasi Arjaannelille. Aika paljon tuota 'lihallista' lotinaa ja 'kiimaa' on käsitelty ja arvioitu eri näkökulmista mutta parisuhteen ja 'rakkauden' merkitys, voimavara ja harmoninen yhteiselo on jäänyt 'hiukan taka-alalle'.

    Tilanteestasi johtuen tuon 'ulkoisen' näkökulman esiintyöntyminen on toki ymmärrettävää joskin osittain myös tarkoitushakuista. Viriilinä naisenä 'antennit' on herkkinä ja 'haku päällä' joskin ilmeisesti osittain odotustilassa.

    Parisuhteessa pettyneen 'antautuminen' uuteen intuitiviseen tunne'riemuun' on uhkarohkeaa ja arveluttavaa.

    Kulman takaa

    VastaaPoista
  54. Charmaine, pliis!!!

    Lopeta jo, kun kaikille on jo selvää alkuperäsi. Kukaan nainen ei ajattele noin, EI kukaan!!

    Terkuin Kalevi

    VastaaPoista
  55. Iines, oletko noin tyhmä vai esitätkö vain?? Charmain on vanha kiusaajasi etkö oikeasti tajua???!

    Lienetkö noin typerä ettet sitä tajunnut?!?

    VastaaPoista
  56. Kulmantakainen,

    minäkin yllätyin, että kirjoitin noin Arjaannelin kommentin vastaukseksi.

    Enhän minä nyt ketä tahansa paneskele periaatteessa tuosta vaan, mutta halusin sanoa sen, että orgasmiin riittää usein pelkkä fyysinen kiihotus. Ilman tunnesidettä tai rakastumisen ja kiintymisen oloa kokemus jää kuitenkin vain elimistön pikaiseksi purkautumiseksi, sielullisesti vajaaksi.

    Harva lie niin kuollut tunteiltaan, että pitää vain muutaman sekunnin fyysistä kouristelua tavoitteena ja katsoo tämän seksin koko kuvaksi?

    Jotain tällaista tavoittelin sanoa. Ja Kulmantakainen, kyllä minun ihanteeni ja toiveeni tässä asiassa on kiinteä parisuhde, rakkausseksi, sillä olen yhden miehen nainen ja toivon vastaavasti yhden naisen miestä.

    VastaaPoista
  57. Iines kirjoitti:

    'sillä olen yhden miehen nainen'

    Minä sen sijaan olen kahden naisen mies - ellei peräti kolmenkin - - anteeksi neljän (no menköön kaupanpäällisiksi: - viiden!).

    Iines kirjoitti:

    'Enhän minä nyt ketä tahansa paneskele periaatteessa.'

    Minkälaista se on, kun paneskellaan periaatteessa. Kuulostaa kovin filosofiselta (kiinnostuin heti).

    VastaaPoista
  58. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  59. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  60. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  61. HG

    'Olen mennyt selibaattiin. Juutalainen kiero moraali sen aiheutti. Koska mies ei puhu en anna. Koska en anna mies ei puhu.'

    Miten sinun kanssasi voi puhua, jos/kun pidät aina omaa loputonta ja idiomaattista monologiasi (sanon tämän vain omasta puolestani)?

    Mutta ihan hyvä kommentti. Paitsi että tällaiset jutut kuuluvat minun mielestäni pikemminkin perheterapeutille kuin julkisuuteen.

    No - itsehän riskeeraat oman ja muitten maineen (niinhän minäkin teen - omalla tavallani).

    Toivottavasti kuitenkin kirjoitat, mitä kirjoitat täysin tietoisena siitä, mitä sillä riskeeraat - ikäänkuin syyntakeellisena siis.

    Tällainen avoin 'paljastelu' on joka tapauksessa aika halpamainen tapa kiristää ketään (kyse ei ole tietenkään minusta).

    VastaaPoista
  62. RR,

    kun on kahden tai kolmen tai neljän naisen mies, onko oikein kenenkään mies? Voi hyvinkin olla, että tällaisesta viipaloinnista riittää monelle. En pidä sitä edes kummallisena, vaan tavanomaisena käytäntönä.

    Periaatteessa paneskelu? Kun paneskelu on irrotettu psykofyysisestä tapahtumasta fyysiseksi läiskinnäksi, niin silloin voi paneskella siellä ja täällä. Eiköhän se noin mene.

    VastaaPoista
  63. Olen koodannut vuodesta 1983 kaikki seksuaaliset tapahtumat (Kg, Dm, dg, Wm, Dsg, Dem, Der, Die, Das, Etc.) Ko. koodit eivät ole arvosanoja - jokainen ejakulaatio on ollut hyvä - vaan erilaisia... no, "asentoja". Olen tilastofriikki. Enkä minä määrillä leveile, pois se minusta auch, harmittaa vaan kun ruutuvihko liian äkkiä tulee täyteen. (Ja täytyy taas ostaa uus.)

    VastaaPoista
  64. "Voi maalainen, kiitos kun uskallat!

    Kukaan täällä naamioiden maailmassa ei uskalla sanoa asioita niin kuin ne ovat. Sinä näköjään uskallat;

    iines on vanhapiikamainen miehenkipeä vanha täti, joka on ollut niin kauan erakkona, ettei ole enää muuta totuutta kuin se joka hänen suustaan pulpahtaa ulos. Lisäksi iines on jonkin asteisen epästabiili ja lievästi vainoharhainen.

    Komposti on simppeli maatalon emäntä lakeuksilta, joka vihaa elämäänsä ja tuo sen ilmi täällä netissä. Tosielämässä hän leipoo, lypsää ja auttaa vanhuksia aamusta iltaan. Psykologin palveluksia ja nopeasti!

    HG on selkeästi mielisairas, oli miehensä mikä oli. Tarvitsee psykiatrista apua, jota lähipiiri ei kasvojen menettämisen pelossa uskalla pyytää.

    Rauno on naisenkipeä, vähän vastenmielisen näköinen mies, joka kirjoittaa milloin mitäkin; yleensä sontaa, jota ei itsekään ymmärrä. Yksinäinen mies kaipaa seuraa ja apua.

    Mummo on täysin fiktiivinen, miehen tekele. Ns. kiusausblogi iinestä vastaan. En tykkää.

    Nämä täällä pyörii, vuodesta toiseen. Niin kuin minäkin. ;-D Hyvää kesää kaikille hulluille!" (Anonyymi Maalaisen blogissa)"

    Iines on anonyymi!

    VastaaPoista
  65. Entäs sitten, Kalle B?

    Mitä uutta tuossa vuodatuksessasi on? Auringon alla. Vanhoja vihamielisiä väitteitä.

    VastaaPoista
  66. Kalle B:lle

    Kuka lienee kirjoittaja, mutta olen jo kommentoinut tuota tekstiä aiemmin Maalaisessa - joka näyttää tosin sittemmin linnoittautuneen salasanan taakse (yritän kuumeisesti keksiä 'oikeaa' salasanaa ;]).

    *
    Tunnustan, että kaikki, mitä kommentissa sanotaan minusta, on kirjaimellisesti totta. Mitäpä sitä kieltämään.

    *
    Ja nyt Malmin Novan apteekkiin ostamaan vahvinta Viagraa (Levitra?)! Sieltä tultua bongataan Novan käytävältä tai käytävän varrella/syvennyksessä sijaitsevasta kahvila Baquettesta lyyli ja eiku takaisin tänne poikamies-boxiin! - - Se ei pane, joka valkkaa!

    *
    Hmm - - minkähän noista resepteistä tällä kertaa ottaisi..? - Aha - otan tuon, jossa lukee 1 tbl x 3/vrk - joka päivä.

    VastaaPoista
  67. "Ystävät pettää, vihamies ei petä koskaan." (kiinalainen sanankasku)

    VastaaPoista
  68. Kuulehan sinä Kalle B!

    Tiedät luultavasti vallan hyvin, että minä en toimi noin. Jos minulla on jotain sanottavaa, totisesti sanon sen omalla nimelläni kyseiselle henkilölle, koska en muuta voi. Minusta ei ole kyräilijäksi tai selkäänpuukottajaksi, vaan teen sen silmiin katsoen, suoraan rintaan - muu ei tule kyseeseen, milloinkaan.

    Minä olen mm. työssäni opettajien luottamusmiehenä lukenut koko opettajakunnan kuullen opetajainkokouksessa rehtorille vasten kasvoja epäluottamuslauseen ja haasteen hänen opettajia koskevasta epämoraalisesta menettelystään, ja saanut ison miehen puntit tutisemaan ja kaupunginjohtajan ja koulutusjohtajan ja koulutuslautakunnan toimiin. Tämä kaikki omaa nahkaani mitenkään suojaamatta. - Minä todella lyön edestä ja vyön päälle, jos joku kohtelee pienempiään väärin. Vyön alle en lyö anonyymina, en unissanikaan.

    Itse muuten nimenomaan pyysin Maalaista katsomaan Site Meteristään tämän törkykirjoitelman laatijan tiedot. Olen melko vakuuttunut, että mikäli minun IP:ni esiintyisi tuossa kohdin, Maalainen olisi tiedon jo julkistanut suureen ääneen. Mitään ei ole kuulunut.

    Olen sitä paitsi pääosin eri mieltä kaikista törkykirjoituksen kohdista, vaikka niissä jotain osuvuutta onkin.

    VastaaPoista
  69. Mikis, RR,

    miten minusta tuntuu, että iltanne on yksinäinen ja pullo lohtuna korvaamaton..

    lämmöllä - hauskaa iltaa t. iines, reilusti yksin

    VastaaPoista
  70. Vakavasti puhuen - Kalle B:n siteeraama? teksti on sairaalla tavalla uteliaan ja pahansuovan mielen - todellisen ilonpilaajan - tuotos.

    Tuollainen huumorintajuttoman panettelun tarve viestii hieman vainoharhaisesta luonteesta (joka kadehtii kostonhaluisesti, kun muilla on hauskaa) - todennäköisimmin lievää vakavammasta persoonallisuushäiriöstä, jonka perimmäinen problematiikka paljastuu, kun luetaan kirjoittajan tekstiä tulkitsemalla ja soveltamalla - siis kääntämällä se kuvaamaan häntä itseään - konsti, joka on ollut kirjailijoiden tiedossa kautta aikain, ja jota psykoanalyysi alkoi käyttää 1900-luvulla - eräinä versioinaan transferenssi-ilmiö terapiasuhteessa ja projektiivisen identifikaation käytön osoittaminen ihmissuhteissa.

    *
    (Hmm - - tulinkohan nyt 'vahingossa' paljastaneeksi jotain olennaista itsestäni..?)

    VastaaPoista
  71. Mikis,

    kunnon vihamieskin on parempi kuin tekopyhä ystävä, joka osaa vain imarrella, mutta pettää heti, kun se vain hänen suunitelmiinsa sopii.

    VastaaPoista
  72. Iines,

    ei ole mitään pulloja tänään. Ensi viikolla sitten.

    VastaaPoista
  73. Rauno Räsänen,

    viimeisimmästä kommentistasi totean sen, että äläpäs ole, hyvä Rauno nyt selektiivisen tekopyhä - sivuutat maalaisen oman törkykommentin, jossa hän haukkui estoitta blogitovereitaan, mutta puutut aivan vastaavaan Anonyymin kommenttiin - miksi?

    Minusta molemmat ovat käsittämättömiä turhuuksia blogiyhteisössä. Ja molemmissa kirjoituksissa on jetsulleen sama pohjavire.

    VastaaPoista
  74. Lisään:

    puhun yllä viimeisimmästä pitkästä kommentistasi.

    VastaaPoista
  75. Rakas Rauno R, niinhän minä juuri sanoin: "YSTÄVÄT PETTÄÄ, VIHAMIES EI PETÄ koskaan"...

    VastaaPoista
  76. Esimerkiksi, Iineksen pysyvin ihailija on tämä Komposti. Hänhän ei hetkeksikään jätä Iinestä yksin!

    VastaaPoista
  77. Tunnistan kyllä nämä kaikki anonyymit - tästä ei kannata huolta kantaa. Kun on vuosikymmenet työkseen lukenut arvioitavia tekstejä, oppii väkisinkin jotakin ylimääräistäkin yhden ihmisen tekstien rakenteista, sananvalinnoista ja rytmistä. Lopulta tietää, kenen tekstiä lukee, vaikka aine tai essee olisi nimetön.

    Tuon törkytekstin laatija ei kuitenkaan taida olla kukaan ns. vanha tai uusikaan kiusaaja, vaan tuon tekstin kirjoittajaksi profiloituu mielestäni ambivalentti persoonallisuus.

    Hakisin häntä siis joukosta, joka osaa olla sekä ystävä että selkäänpuukottaja, siis henkilö joka välillä mielistelee, välillä sanoo ehkä jopa pahasti. Uskoisin hänen liikkuneen kaikissa arvioimissaan blogeissa kommentoimassa.

    VastaaPoista
  78. Iines,

    olen vanha ihailijasi. Tunnistatko minut?

    VastaaPoista
  79. Dear Mikis,

    no niinhän minäkin sanoin!

    VastaaPoista
  80. Mitä jos annettaisiin jo vanhojen asioiden olla ja Iinekseltä uutta tarinaa eetteriin! Näitä anonyymeja huutelijoita esiintyy Internetissä maailman ääriin, ei sille mitään voi.

    Iines, seuraava tarina kiitos!!

    T: hiljainen lukija

    VastaaPoista
  81. Laskuriuskovainen iines ymmärtää käyttää bulvaaneja. Kuka on mikis?

    VastaaPoista
  82. Komisaario Beck (niinkuin Bulvaani): näin tökerösti asetettuun miinaan en astu. Anteeksi.

    VastaaPoista
  83. Anonyymi,

    en toki tunnista sinua noin vähien sanojen perusteella, vaikkakin käyttämäsi sanonta "vanha uskollinen ihailijasi" kertookin minulle aika tavalla informaatiota - ei kuitenkaan ehkä ihan sellaista mikä on sanojen summa.

    VastaaPoista
  84. Komisario Beck,

    laskuriuskovaisia on suurin osa bloggaajista. Jos ihminen on kiinnostunut lähimmäisistään, ja välittää heistä, hän kai tahtoo tietää jotakin kanssabloggaajista ja lukijoistaan. Tässä ei ole mitään pahaa.

    Site Meter on myös hyvä dokumenttaaja, sillä kaikki liikkujat ja merkinjättäjät eivät ole blogeissa liikkeellä ystävällismielisissä tai asiallisissa merkeissä. Esimerkiksi nyt kun arvaillaan muuatta Anonyymiä, vastaus löytyisi Maalaisen Site Meteristä, ja hän voisi halutessaan hälventää sivullisiin kohdistuvat epäluulot.

    Ihmisiä ja bloggaajia voi kytätä monin tavoin ilman laskureitakin - olen saanut tuta. Site Meter blogissa ei siis kerro kyttäyshalusta.

    VastaaPoista
  85. Hiljainen lukija,

    uutta tarinaa pukkaa heti kun tulee inspiraatio. Nyt säikähdin karmeasti, kun kohtasin niittyni reunassa kaksi paksua kyykäärmettä (kuvablogissa kuva!) ollessani matkalla pellolle kuvailemaan. Vaan ehkä inspis vielä tulee, jahka asetun tästä.

    VastaaPoista
  86. Yksi todiste iineksen syyllisyydestä on tässä:

    Iines sanoi...

    Charmaine,

    sinun elämäntarinasi alkaa kiinnostaa minua - olet kovin nuori vielä, asut ulkomailla, ollut selvästi pitkään pois.

    Kutkuttavaa, mutta älä ota tätä tungetteluna, kunhan sanoin vain. Olen nimittäin tarinanrakentaja, ja minun pitää keksiä ihmisille taustoja - älä anna tämän vaivata itseäsi, vaan ole ja jatka niin kuin itse tahdot.

    Minä näen sinut kuitenkin jo tietyssä asussa ja tietyssä maassa. Rakensin sinusta mielessäni tarinan.

    Nyt menen vielä hetkeksi ulos haistelemaan kesäillan tuoksuja, jasmiini kukkii ovipielessä, tosin vähän laihasti, mutta kuitenkin.

    19. heinäkuuta 2009 21:43


    Todisteet esiin, ettet ole maalaisen anonyymi solvaaja!

    VastaaPoista
  87. Päätelmä: mikis, charmaine = iines

    VastaaPoista
  88. Anonyymi,

    lainaamasi katkelman perusteella voisi sanoa kaiketi, että olen kirjoittanut myös Saippuaprinsessan tai Hilja maitotytön tai Suleima, itäruskon tyttären.

    En siis todista asiassa, johon en ole osallinen, vaan selkeästi pilkan pääkohde.

    VastaaPoista
  89. Lisää todisteita syyllisyydestäsi iines löytyy tästä:

    iines said:
    Vihje vaan ja anonyymi,

    turha arvailla Anonyymin takana olevaa kirjoittajaa, koska tuollainen kirjoitus voidaan laatia myös tarkoituksellisesti tiettyyn tahoon viittaavaksi.

    Joku voi lisäksi tehdä tahallaan kielivirheitä peittääkseen oppineisuuttaan - oppimattomuutta sen sijaan on vaikea salata - joten summa summarum, ihan sama, eikä oikeastaan kiinnosta enää tässä vaiheessa arvailla tämänkään henkilön hyökkäyksen motiiveja.
    18. heinäkuuta 2009 7:08


    Niinpä niin! Lähdetäänpä kamarille!

    VastaaPoista
  90. Logistic,

    minulla ei kyllä riitä energiaa eikä halua keskustella itseni kanssa. Olen usein aika yksin ja kaipaan kuitenkin sosiaalisena ihmisenä vuorovaikutusta, muiden kanssa.

    Herättää hieman ihmetystä, että jokuset arvailevat kilttien ja harmittomien leikkijöiden oikeellisuutta. Minulla ei ole koskaan ollut mitään anonyymiutta tai leikkiä vastaan, jos kumpaakaan ei käytetä tekosyynä tai ilkeämielisesti.

    VastaaPoista
  91. Mitä ilkeämielisyys on?

    VastaaPoista
  92. Wallanderin päätä ei paljon nyt juridinen tietämys tai oivallus pakota,

    tai sitten hän kokeilee kärsivällisyyttäni, mikä lienee todennäköisin vaihtoehto.

    Wallander on nyt hyvä, ja lähettää sähköpostikyselyn Maalaiselle, tai soittaa hänelle - nimihän on kaikkien tiedossa Maalaisen sen itse avoimesti kerrottua - ja kysyy, viittaako kyseinen IP Iineksen IP:hen. Minun IP:nihän on luettavissa samasta ketjusta eri aikoina, kun kirjoitin vastineita tuohon ala-arvoiseen juttuun, joten kyllä maalainen tunnettuna salapoliisina tietää kunkin IP:n.

    Muilta osin voit lopettaa höpötykset.

    VastaaPoista
  93. Ilkeämielisyys on oman mielen mustuutta, joka kohdennetaan kanssaihmisiin. Se on kuin nahkaruoskan isku lapseen.

    VastaaPoista
  94. En aikonut käydä täällä lukemassa, näen että puhutaan välillisesti allekirjoittaneestakin.

    En ole koskaan edes katsonut yhtäkään IP:tä. Minusta sekin on vähän loukkaavaa, kun joissakin blogeissa on palvelu joka kertoo, mistä joku on tullut.

    Meidän kaikkien tuntema Mummomme kirjoitti juuri ajattelevansa samoin. Hänellä ei ole taatusti sellaista, eikä ollut koskaan minullakaan. Se on toisten yksityisyyteen puuttumista, mielestäni.

    Minä en jatka Maalaisen blogia, mutta haluan toki tallettaa sen jollakin "Mustalla Leskellä" -sellainen ohjelma on...mutta en ole ehtinyt.

    Minulla on statcounter, joka käsittääkseni, ilmainen kun on, näyttää vain muutaman päivän takaiset tiedot, en edes tiedä näyttääkö se IP:eitä, ei kiinnosta. En voisikaan, mutta en tietysti paljastaisikaan ketään.

    En usko Iineksen tehtailleen noita mainittuja juttuja, hän on sairaanloisen oikeamielinen, mikä sekin aiheuttaa kylmiä väreitä selkääni. Mutta en tiedä. Ainakin Iines väitti minun kirjoittaneen jotakin salanimellä, mikä oli täysin väärä väite, eikä nosta rouvan uskottavuutta.

    En kyllä muuten ymmärrä, että olisi jotakin kollegialisuutta, bloggaaja -veljeyttä tai -sisaruutta. Minä haen objektiivisuutta. Kaikissa on hyviä sekä huonoja puolia.

    Minusta Iines joutuu vedätyksen kohteeksi ja se on seurausta tuosta moralismista. Minä näen, että kiusaaja ei ole Komposti vaan joku todella lahjakas ihminen tai useita, ei kompuksessa, en voi edes olla ihailematta tuota monikasvoisen juonen rakentamista. Minä en sellaiseen pystyisi tai haluaisikaan ryhtyä.

    VastaaPoista
  95. Iines kirjoitti:

    'viimeisimmästä kommentistasi totean sen, että äläpäs ole, hyvä Rauno nyt selektiivisen tekopyhä'

    Vastaan: Tekopyhä? Miten niin?! No comprendo - en ymmärrä lainkaan, mitä tarkoitat.

    En näe tekstissäni mitään piilevää ristiriitaa, johon viittaat, joten minun on mahdotonta a) tiedostaa ja siten tunnustaa oletettua tekopyhyyttäni saati sitten b) kokea jopa syyllisyyttä siitä.

    Sitäpaitsi minun tarkoitukseni ei edes ole olla tasapuolinen arvioissani ja 'tuomioissani' - mikä tasapuolisuus näyttäisi kommenttisi mukaan merkitsevän, että kirjoittaisin sinun intentioittesi mukaan (sekö on tasapuolista ja oikeudenmukaista?).

    Ehei - minua on turha yrittää vedättää noin halvalla...

    VastaaPoista
  96. Kerran Somerolla... ei kun se oli Tammelan Saaren Kansanpuistossa, Lounais-Hämeen Pirtissä, kun tappelin viimeksi tämäntason pikku-ukkojen kanssa. Olin nimittäin nukahtanut pirtin penkille ja heräsin siihen kun se huojui. Ei se mitään, korjasin asentoani. Mutta sitten kuulin, ennen kuin ehdin torkahtaa uudestaan, että joku huusi "hiiop, pojat, kerta vielä!"... Ja penkki oli melkein mennä ylös alaisin. Ponnahdin jaloilleni, kuin pannukakku, ja näin kun iso lauma pikku-ukkoja juoksi kamalaa kyytiä pois. Niillä oli Ypäjän Yllätyksen (TUL) punavihreät verryttelyasut päällä. Perkele, että olin vihainen.

    No, nyt kun näitä logistockkeja on tavannut enemmänkin, en ihmettele.

    VastaaPoista
  97. Maalainen,

    en puutu muilta osin kirjoitukseesi kuin sen loppuun, joka on mielenkiintoinen:

    "Minusta Iines joutuu vedätyksen kohteeksi ja se on seurausta tuosta moralismista. Minä näen, että kiusaaja ei ole Komposti vaan joku todella lahjakas ihminen tai useita, ei kompuksessa, en voi edes olla ihailematta tuota monikasvoisen juonen rakentamista. Minä en sellaiseen pystyisi tai haluaisikaan ryhtyä."(Maalainen)

    Minä olen nähnyt saman hengen, ja näen tässä selkeästi jonkinlaisen pahan tihentymän, joka on syntynyt sattumalta tietyntyyppisten ihmisten kohdatessa. Se ei ole millään tavoin suunniteltua eikä vasiten rakennettua, vaan se syntyy, kun yhden henkilön musta puoli ruokkii ikään kuin itsesyntyisesti toista ja toinen tunnistaa sävelen ja rakentaa sen päälle oman mustan sävelensä, ja näin pyramidi kasvaa kohisten ja vieläpä niin, että sen rakentajat arvelevat kirjoittavansa hyvää historiaa. Alle on kuitenkin jäävä Iines ja Iineksen blogi, ennen pitkää, jos Iines ei jaksa tätä muiden hyvyyttä.(Iines, 31.7. klo 20.38)

    Uskon Maalainen, että olet huomannut tai tuntenut tämän saman puhalluksen, ja jos näin on, ihailen intuitiivista kykyäsi.

    Luulen kuitenkin, että Iines jaksaa, sillä hän on vahva ja positiivinen ihminen. Ainoa keino on suunnata katseensa pois sieltä, missä pyramidia rakennetaan, ja uskoa itseensä ja sisimpäänsä.

    VastaaPoista
  98. Mikis, miten joku voi luulla sinua minuksi tai minua sinuksi? Minähän olen jähmettynyt supermoralisti number one, ja sinä vapaa sielu rajattomassa yhteiskunnassa ikuisessa liikkeessä..

    VastaaPoista
  99. Räsäsen Raunolle, suoria sanoja, kun kerran kysyit,

    koen sinut usein oikukkaaksi ja tietyissä tilanteissa tekopyhäksi. Saatat tuomita jonkun Anonyymin ilonpilaajaksi, kun tämä arvostelee ivailevia bloggaajia. Toista aivan samoin muita bloggaajia arvostelevaa sen sijaan saatat hieman jopa nuoleskella ja hyväksyen naureskella, mikä on minusta tekopyhää.

    Itse en pidä tällaisesta valikoinnista, vaan jos en pidä jostain asiasta, kaikki sitä harjoittavat ovat samalla viivalla.

    VastaaPoista
  100. Iines,

    'samalla viivalla' 'ideologiasi' on tekopyhyyttä jos mikä, koska sinähän sen viivan itse asetat.

    Se on siis sinun oma viivasi - - ei mikään metodisesti itsestään selvä ja valmiiksi annettu aksiomaattis-objektiivinen totuuslähtökohta kuten haluat väittää - ja mikä paljastavinta - osoittaa tällä tavoin moraalista ylemmyyttäsi - - vaatimaton, epäitsekäs (siis ei-tekopyhä) kun olet...

    *
    Kirjoitin jo varsin pitkän jutun provokaatiostasi, mutta en julkaise sitä ainakaan vielä.

    Pidä kuitenkin mielessä yksi asia. Voit syyttää minua epäjohdonmukaisuudesta ja pelleilystä - jopa naurettavuudesta (minä kiitän!), mutta tekopyhäksi et minua leimaa (toivottavasti tämä tuli nyt selväksi).

    Palaan asiaan vielä. Mutta anna siis hyvä ihminen olla viimeinen kerta sen tekopyhyys-syytöksen kanssa tai minä 'psykoanalysoin' sinut - ja se on karua 'puuhastelua'.

    Saatat silloin jopa joutua estämään minulta pääsyn tähän kommenttilootaan kuten eräs muukin jo reippaasti keski-ikäinen lady omaan lootaansa.

    *
    Nyt lähden nukkumaan. Mrr. Mrr. Jos saan enää unen päästä kiinni. Mrr. Mrr. (terveisiä vain Charmainelle; - olen tämän jälkeen susihukaksi naamioitunut vihainen isoäiti - minua pitääkin pelätä).

    VastaaPoista
  101. RR,

    tietysti arvioija asettaa itse viivan - näin tapahtuu kaikessa, myös tieteessä, jossain mielessä myös matematiikassakin.

    Viivaa ei kuitenkaan vedetä mielivaltaisesti viivanvetäjän mieltymysten mukaan, vaan kyse on asioista joita tarkastellaan

    1. samalla viivalla olevina eli samalähtöisesti etsien niistä yhteiset tekijät ja kohtelemalla niitä samanlaisella eetoksella

    2. eri viivalla olevina eli erilähtöisesti, jolloin ei haetakaan yhteisiä tekijöitä, vaan eri tekijöitä, joita painotetaan.

    Ei siitä pidä suuttua, jos näen sinun suhtautuneen Anonyymin ja Maalaisen kirjoittamiin kritiikkeihin kakkoskohdan mukaisesti. Totesin sen, ja sinähän teet niin kuin sinulle sopii.

    Rauno, sinä kypsä luumu, reippaasti keski-ikäinen mies, onkos sinulla ollenkaan peiliä kotonasi, kun puhut kypsistä keski-iän paremmalla puolella olevista naisista jotenkin halveksivaan sävyyn?

    Mukavaa viikonloppua kuitenkin sinulle tätien kanssa tai ilman heitä.

    VastaaPoista
  102. Jatkoin tätä 'keskustelua' omassa blogissani omalla tavallani.

    VastaaPoista
  103. Optimismi kuten sanottu ei olekateetonta, koskaan

    VastaaPoista
  104. Kysymykseen, että rakkaus vai elämä, niin toivoisin elämä, vaikka itse menettäisi rakkauden.

    Kun miettii vanhoja rakkauksiaan, joista tunnetasolla on jo päässyt irti, niin kyllä heille toivoo elämää.

    Sanoinkuvaamatontahan olisi ollut toisen kuolema.

    Ja kauhuleffahan se Rukoilijasirkka oli.

    VastaaPoista
  105. No kysymys oli kyllä asetettu subjektin tuskan kokemisen eikä objektin näkökulmasta, mutta voi sitä noinkin tietenkin pohtia.

    Kun ajatellaan subjektin eli minän tuntoja, mietin kumpi on sillä yksin jäämisen dramaattisella hetkellä suurempi tuska, rakastetun kuolema vai se, että rakastetun rakkaus itseä kohtaan loppuu.

    Kuolemassa rakkaus siis jää ja kantaa kuolemankin yli, ja usein jopa pyhittyy aikojen kuluessa. Rakastetun jättäessä taas kuolee myös rakkaus, ei jää mitään. Tätä rinnakkainasettelua, näitä kahta vaihtoehtoa filosofeerasin siis puhtaasti subjektin tuskamomentin kannalta.

    VastaaPoista
  106. Ihan subjektiivisen tuskan kannalta minusta kuolema on silti lopullisuudessaan kauheampi ajatus kuin rakastetun tunteiden sammuminen.

    Toisen kuollessa joutuu käymään paljon syvemmällä. Päästäkseen surun yli joutuu kohtaamaan myös vihaa sekä rakastettuaan, joka jätti lopullisesti - että jopa Jumalaa kohtaan. Pohtimaan elämän tarkoitusta.

    Rakkaussuhde voi muuttua ystävyydeksi, jos päästää siitä harhasta irti, että toista tarvitsisi omistaa. Vaatii toki nöyrtymistä ja kasvamista.

    Ystävyydessä ja rakkaudessa ei lopulta ole paljoakaan eroa. Ystävyys on vain helpompi hyväksyä lainana.

    Minun mielestäni asia näyttää samalta riippumatta mistä perspektiivistä sitä tarkastelee.

    VastaaPoista
  107. Liilia,

    kyllä minä näkemyksesi allekirjoitan - kuoleman kautta luopuminen on tragedia kelle tahansa. Siinä on mukana myös vihaa, tuskaa, lopullisuutta, rakkautta ja kyyneliä - itsestäänselvyys tämä kaikki tunneskaala silti ei ole, sillä joskus kuolema valtaa mielen myös kiitollisuudella, ja jäljelle jää vain rakkaus ja yhteiset muistot, jota vaalia ja jotka kantavat eteenpäin.

    Sanot, että kuollessa joutuu käymään syvemmällä kuin rakkauden loppuessa. Näin tietenkin yleensä arvellaan ja usein onkin, mutta itse haluan muistuttaa, että rakkaudekin päättyminen voi olla eräänlainen kuolema ja elimistöä ravisuttava shokki, sillä jäljelle ei jää sitäkään kuin kuolemassa. En puhu siis ystävyydestä tai pintarakkauksista, jollaisia nykyihmisillä on useita elämänsä aikana, vaan rakkaudesta, syvästä sellaisesta.

    Ihmiset ovat lisäksi erilaisia - kukin tuntee ja kokee tavallaan. En pitäisi mitään asiaa itsestäänselvänä.

    VastaaPoista
  108. Pst

    Tiedoksi niille, jotka ehtivät jo lukaista uusimman juttuni Ryöstöviljelyä: poistin sen toistaiseksi, koska se oli liian hätäisesti postattu. Ei ollut aikaa tiivistää! Ette menettäneet mitään, hyvät lukijat!

    Juttu oli itseään toistava ja liian pitkä ja raskaslukuinen. Panen sen uudelleen, jos saan siihen vähän huumoria. Jos en, teen jonkun muun jutun, vaikka sen, että Leenalle kauneinta - se on mielessä valmiina, vaatii vain paperille panon.

    Nyt on sosiaalisia velvoitteita!

    VastaaPoista
  109. Samoin Iines, olen minäkin samaa mieltä kanssasi.
    Kuoleman kautta menettäminen on yleensä yhteinen suru, kuolema koskettaa kaikkia läheisiä ja surua voi jakaa.
    Kun taas jätetyksi tuleminen koskettaa vain itseä; rakkaus ja ihminen on vain itseltä pois.

    Mutta kyllä rakkaussuhteen päättymisen jälkeen on mahdollista olla kiitollinen kokemastaan rakkaudesta, vaikka se ei ikuisesti kestänytkään. Ei tietenkään heti, mutta sen surutyön jälkeen.

    Kuoleman korjatessa rakastetun, voi jäädä siihen kuvitelmaan että toinen oli ihana ja itse oli ihana, loppuun asti.
    Jos rakkaus päättyy toisen tunteiden sammumiseen, joutuu hyväksymään sekä toisen uudenlaisena ihmisenä että sen tosiasian, että itse ei ollutkaan sitten niin ihana.
    Että sinänsä kyllä tässä jälkimmäisessä keississä on enemmän kasvunpaikkoja.
    Mutta kasvamistahan elämässä juuri pitää ollakin.

    Luulin muuten, että täällä pitää olla jäsen, jotta pääsee kommentoimaan. Rekisteröityessä minulle tupsahtivat nuo omat sivut, vaikka tarkoitukseni ei ollut mitään www-sivuja ruveta täyttämään.
    Katsotaan, jos jossain vaiheessa sitä koristelen jollain valokuvilla. Tiedostan, että tämä tekstini sekavine lauserakentein ei ole mitenkään erityisen nautittavaa. Varsinkaan näin väsyneenä.
    Mutta, kiitos Iines, oli kiva tutustua!

    VastaaPoista
  110. Liilia,

    tuo oli hyvin sanottu, että rakkauden loppuminen on kasvun paikka. Juuri noin sen tahdonkin nähdä, sillä siinä on positiivisuuden siemen, alku uuteen, kaiken hyvän uudistumisen mahdollisuus.

    Kiitos sinulle hyvistä kommenteista!

    VastaaPoista
  111. "Mutta kyllä rakkaussuhteen päättymisen jälkeen on mahdollista olla kiitollinen kokemastaan rakkaudesta, vaikka se ei ikuisesti kestänytkään. Ei tietenkään heti, mutta sen surutyön jälkeen."

    Miten hienoja sanoja!

    VastaaPoista
  112. Minä olen kiitollinen siitä, että olen saanut rakastaa. Kun rakastaa, säteilee hyvää kaikkeen maailmaan

    Ihmisen elämässä on aallonpohjia, ja on huippuja. Niiden tuleekin vuorotella. Juuri se on normaalia elämän rytmiä.

    VastaaPoista
  113. Minua naurattaa eniten se, että kun pää selvenee, huomaa että menettäjä olikin se toinen joka jää ilman minua. Auttaa meinaan paljossa kun oivaltaa tämän.

    VastaaPoista
  114. Blogger Iines sanoi...

    ... Kun rakastaa, säteilee hyvää kaikkeen maailmaan


    Olen saanut tuta tätä "hyvää säteilyäsi".

    VastaaPoista
  115. No silloinhan sinun on tarvinnut itse heijastaa minuun "hyvää säteilyä", sillä minulla on tapana vastata kaikille ystävällisille ystävälliseen sävyyn.

    VastaaPoista
  116. Minua naurattaa eniten se, että kun pää selvenee, huomaa että menettäjä olikin se toinen joka jää ilman minua. Auttaa meinaan paljossa kun oivaltaa tämän.

    Meinasi jäädä tämä ihanan ironinen huomautus huomaamatta tuosta välistä.

    Toteamus on siis hieno, kullanarvoinen itsetunnolle. Noin se pitääkin ajatella!

    VastaaPoista
  117. Aallonpohjat ovat sellaisia sisäänhengityksiä ja aallonhuiput ulospäinhengityksiä. Mielisairaat ihmiset eivät osaa siirtää ajatustaan kumpaankaan eli ovat rigidejä; aivot ovat jämähtäneet ja se on mielisairautta koska terveet aivot liikkuvat, vaihtavat representaatioita ja ovat ketteriä: se on tervettä hyvä Kalle B. Sairas jämähtää ja uskoo maailman olevan tässä jalkojen alla - ei ole - on myös pään päällä.
    PItää siis olla avoin, liikkuva, suuntaa vaihtava, domainia vaihtava ja ajatuksia vaihtava että on nimenomaan terve!

    Mutta kun sairaat ja kuolleet ohjaavat tätä meininkiä koska elämän pelastus loi tuollaiselle mahdollisuutta. Jumala itse ylläpitäisi vain terveitä jos saisi olla tilastontekijä ja terve tarkoittaa tässä juuri vitaalista terveyttä joka kombinoituu ketteryyteen ja valveutuneisuuteen eikä tuollaiseen ulkoaopitun paradigmaan mikä pohjaantuu kirkkoon ja skolastiikkaan. Hauki-on-kala Hauki-on-kala jne on sitä mikä teetti nämä geneettisesti sairaat mutta hehän ovat kaikki maanomistajia ja linnanherroja ja siksi tulee juutalaistenkin tajuta, että normalius on nyt laittettu aivan saaraan väärälle ns. nolla-tyypille, joka edustaa sitä Russellin ananas-vertailun pohjaa. Ole siis hiljaa senkin PääKalle Mr Nobody: olisit edes Somebody jos et olisi noin No.

    Negatiivinen asenteesi teettää tuon eron mistä Räsänen kirjoittaa. Olet siis aukko koko jätkä ja sellaisen analyysi ei voi olla kuin - peräaukko - ettenkö sanoisi kauniisti. Pitää ensin olla edes ehjä jotta voi analyoida muiden aukkoja.

    Mene siis pilleritehtaillesi vaan: syöttävät meille pian rohtoja niin, ettemme enää tiedä mitä on olla pystyssä ja mikä maatessa, mikä on pohjoinen ja mikä etelä ja kaikki ns. terveyden nimissä. Joku kyllä tästä kaikesta nauraa koko matkan pankkiin sanon minä.

    Joku kaukana.

    VastaaPoista
  118. Puhutkin Kalle B:lle ylempänä, HG,

    toivottavasti hän huomaa kommenttisi, kun ketju on niin pitkä.

    Olen itsekin kummastellut lääkärien pillerinsyöttämishaluja lievästikin masentuneille normaaliin aallonpohjaan, alakuloon, jota ei suvaita tässä hedonistisessa ikuisen euforian tavoittelussa. ihan kuin olisi edes luonnollista kulkea jatkuvassa onnen ja tyytyväisyyden tilassa. Sehän juuri on sairasta, ettei saisi tuntea alakuloa ja rypeä välillä pohjalla. Tunteet kuoletetaan, tapetaan lääkkeillä.

    VastaaPoista
  119. Mitä vittua taas!

    VastaaPoista
  120. Pannaan tähän loppuun vaikka paluu aiheeseen: Sain eilen postitse tämän Kemppisen Elämän varjo -opuksen, Vantaan antikvariaatista. Nyt voin palata kirjan parhaimpiin kohtiin.

    VastaaPoista
  121. yeh missä rakkaus lololoppuu. alut on kivempiä. tapaamiset, tutustumiset, huoraamiset kaikki. ihania juttuja, alkuja. että miten ne hoituu, liittyy motiiviin ja sattumiin, perintöön psyykkisesti, fyysisesti
    ja jaksaako sitä vanhaa kundia kattoo

    VastaaPoista